Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Jos itse yrittäisi antaa noita käytettyjä kirppisvaatteita esim. turvakotiin, niin eivät kelpaa. Pitää olla uusia ja käyttämättömiä. Mummot sen sijaan saa roudata lapsenlapsille vaikka mitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule. Me saamme lahjaksi myös rahaa. Joululahjojen joukossa on kirjekuoressa 100 euron seteli, eli mahdollisimman hankalasti taas. Pitää olla tarkkana, että se ei vahingossa päädy lahjapapereiden kanssa roskikseen. Noin iso seteli ei käy joka kaupassa. Pankkiin kun sen vie, joutuu kauhean kyselyn kohteeksi mistä tämä raha on peräisin.
Minulla on todennäköisesti parempi palkka kuin isovanhempien eläkkeet ovat yhteensä. Me emme tarvitse rahaa tai tavaraa lahjaksi emmekä erityisesti halua sellaisia lahjoja, joista aiheutuu meille turhaa työtä, kuten se satasen setelin käyttäminen jossakin tai väärän kokoisen vaatteen vaihtaminen tai kierrättäminen.
Jostain syystä lahjan pitää olla mahdollisimman iso ja näyttävä, joten ei voi antaa viittä kahdenkympin seteliä, pitää olla se satasen seteli. Ei voi antaa pelikonsolia, pitää antaa näyttävämpi televisio. Jne.
Eli nyt on annettu se himoittu rahakin jo väärin? 100€ seteli ei kelpaa kun miniälle pitää olla 5 x 20€?
Ootko ihan tosissasi? Eli isovanhempien pitäisi osata lukea ajatuksia ennustaakseen millaisena setelinä miniä perheelle annetun rahalahjan tänä jouluna tahtoo?
No voi kauhistuksen kanahäkki, kun joululahjojen lahjapapereiden kanssa on oltava tarkkana!
Kyllä minä mielelläni olisin vaikka kuinka tarkkana ja vaikka joka ikinen päivä, jos olisi oletettavissa, että täällä saattaisi olla vaikka satasen seteli! Mutta yhdelle tekee liikaa olla tarkkana yhtenä iltana vuodessa.
Ja yhtään kauppaliikettä en ole kohdannut, missä ei satanen kelpaisi maksuvälineeksi. En yhtään.
Miksi joku satanen pitäisi mennä tallettamaan pankkiin? Se on rahaa, millä maksetaan ostoksia ja palveluita. Jos sait satasen lahjaksi, ja olet suunnitellut ostaa itsellesi vaikka uudet kengät, niin mene ja osta ja kauppias AIVAN VARMASTI sen sinun satasesi ottaa maksuksi. Ja jos nyt olisi joku maailman vaativa pakko viedä se ensin pankkiin tilillesi, niin kuinka paljon vie energiaa kysyttäessä sanoa siinä tiskillä, että sain sen satkun lahjaksi? Se siitä ja satku siirtyy tilillesi. Tosin voi pankki siitä vähän nipistää palvelumaksua, mutta omapahan on valintasi.
Te olette pelkkiä narisijoita täällä. Mikään ei ole hyvä. Mikään ei onnistu. Mikään ei käy eikä kelpaa. Tuodaan tavaraa, jota ei haluta ja lopulta saatu rahakin on väärässä muodossa. Ilmeisesti joululahjojakin tulee kauheasti ja kasapäin, kun pelkästään käärepapereittenkin kanssa joutuu seuhtomaan koko illan. Ja mitä väliä sillä sitten on, jos se satanen siellä joutuisikin vaikka paperinkeräyslootaan? Eihän sillä ole mitään arvoa, kun ei sillä voi maksaakaan, kuulemma. Sama sitten vaikka menee niitten tyhjänpäiväisten joulukorttien kanssa roskalootaan.
Minä olisin ap:lle sopiva anoppi :) Omille miniöilleni en oikein kelpaa. Vanhemmalla pojalla on lapsia ja lapsenhoitajana saisin olla niin paljon kuin haluan, mutta kun oma työni on raskasta, autan pakollisissa tilanteissa, mikäli se sopii työvuoroihini. Ja siivouskaan ei kuulu intohimoihini. Ensimmäinen tapaaminen tapahtui heidän kodissaan, olin paikkakunnalla työmatkalla, töitä 10-16 ja 19- , vein tuliaisina kukkia, suklaata ja samppanjaa. Miniäni esitteli kodin, kertoi kuinka hyvä maku hänellä on ja etteivät he halua tuliaisia tai lahjoja. Tässä vaiheessa poikaani hävetti jo niin paljon, ettei tiennyt minne katsoisi.
Toisen pojan perhe asuu samalla paikkakunnalla kuin me ja tapaamme 1-2 kertaa kuukaudessa, heistä toinen tekee aamua, toinen iltaa. Me kaikki työskentelemme ihmisten parissa ja itselleni riittää syömässä käynti sosiaalisena kontaktina, päivittäin puhumme kyllä poikani kanssa puhelimessa. Puhumme paljon ruuasta, politiikasta ja tämän vuoden keskustelun aihe on ollut raha. Sijoituksen sijaan annoin hänelle joululahjaksi kuukausittaisen tilisiirron - raha on sijoitettava ja minulle on valotettava taustaa, miksi kohde valikoitui, voitoksi riittää sijoittamiseen saatu oppi.
Koen, että toinen miniä haluaa hyötyä, toinen taas haluaisi läheisempää suhdetta. Pojanpoikani sanoi kerran, että mummi sinun kotisi on turvallinen. Täällä ei ole mitään arvokasta ja rosvot eivät tule tänne. Nauroin, että niin on, vaikka koin äidiltä opitun ajatuksen loukkaavana. Jokaisen koti on arvokas ainakin asujalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Ja jatkanpa vielä. Meillä anoppi antaa isoja summia rahaa suoraan alakouluikäisille lapsille. Että ostakaa mitä haluatte, mummo voi vaikka viedä teidät shoppailemaan. Sieltä sitten kannetaan kotiin viisisataa littlest Pet shoppia,lol-palloja sun muuta. Silläkin viisisatasella oltaisiin voitu vaikka hommata Kuivausrumpu lasten vaatteiden kuivatukseen. Pienille lapsille sopiva lahjaraha on max 20 euroa. Ei mikään 500 euron hullutteluraha.
Tuo vinkki ei käy kaikille isovanhemmille. Kun kaikilla isovanhemmilla EI OLE sitä 500-1000 euroa tuosta noin vain antaa jälkikasvulleen.
Oletteko kuulleet pienituloisista eläkeläisistä, joilla ei ole varaa aina edes omiin lääkkeisiin tai hoitoihin?
No hyvä, että edes mainitsit, että "jos / kun on varaa." Kaikilla ei kuitenkaan ole ikinä. Todellakaan. Kyllä sitä rahaa elämiseensä tarvitsee se isovanhempikin. Oletteko nähneet leipäjonoja, siellä on paljon eläkeläisiä, jotka yrittää sitä kautta saada edes hiukan helpotusta jokapäiväiseen elämiseensä. Ei siihen oikein kuulu eikä mallaa käsi ojossa oleva miniä tai oma lapsi. Menkööt hekin sinne leipäjonoon sitten, jos siitä kiinni on. Kun tarpeeksi kauan siellä on käynyt, voi saada säästetyksi sen jonkun kodinkoneen itsekin.
Tänne ilmeisesti sitten kirjoittelee vain nuo rikkaitten eläkeläisten jälkeläiset ja heidän perheensä. Kun ei tunnu olevan sitä tilannetajua. Antakaa rahaa ja antakaa rahaa. Milloin se rahan antaminen sitten loppuisi, kun tähän olisi lapsetkin jo opetettu? Lapsia voi olla useita, ja jos autat pienistä rahoistasi yhtä lasta, tulevat muut siihen ulvomaan, että meille kanssa ja meidän lapsille myös! Varsinkin miniät on tästä karheina, että eihän vain anneta mitään tuolle tyttärelle tai sen lapselle ja jos annetaan niin meille sitten kanssa ja sama summa!!!!
Parempi olisi kun ei annettaisi koskaan himppuakaan kenellekään. Jokaisen täällä on kuitenkin opittava seisomaan omilla jaloillaan, ja jos jotain kuivausrumpua ei ole, niin ei ole ja sillä siisti. Kyllä se tuulikin vaatteet kuivattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Ja jatkanpa vielä. Meillä anoppi antaa isoja summia rahaa suoraan alakouluikäisille lapsille. Että ostakaa mitä haluatte, mummo voi vaikka viedä teidät shoppailemaan. Sieltä sitten kannetaan kotiin viisisataa littlest Pet shoppia,lol-palloja sun muuta. Silläkin viisisatasella oltaisiin voitu vaikka hommata Kuivausrumpu lasten vaatteiden kuivatukseen. Pienille lapsille sopiva lahjaraha on max 20 euroa. Ei mikään 500 euron hullutteluraha.
Tuo vinkki ei käy kaikille isovanhemmille. Kun kaikilla isovanhemmilla EI OLE sitä 500-1000 euroa tuosta noin vain antaa jälkikasvulleen.
Oletteko kuulleet pienituloisista eläkeläisistä, joilla ei ole varaa aina edes omiin lääkkeisiin tai hoitoihin?
No hyvä, että edes mainitsit, että "jos / kun on varaa." Kaikilla ei kuitenkaan ole ikinä. Todellakaan. Kyllä sitä rahaa elämiseensä tarvitsee se isovanhempikin. Oletteko nähneet leipäjonoja, siellä on paljon eläkeläisiä, jotka yrittää sitä kautta saada edes hiukan helpotusta jokapäiväiseen elämiseensä. Ei siihen oikein kuulu eikä mallaa käsi ojossa oleva miniä tai oma lapsi. Menkööt hekin sinne leipäjonoon sitten, jos siitä kiinni on. Kun tarpeeksi kauan siellä on käynyt, voi saada säästetyksi sen jonkun kodinkoneen itsekin.
Tänne ilmeisesti sitten kirjoittelee vain nuo rikkaitten eläkeläisten jälkeläiset ja heidän perheensä. Kun ei tunnu olevan sitä tilannetajua. Antakaa rahaa ja antakaa rahaa. Milloin se rahan antaminen sitten loppuisi, kun tähän olisi lapsetkin jo opetettu? Lapsia voi olla useita, ja jos autat pienistä rahoistasi yhtä lasta, tulevat muut siihen ulvomaan, että meille kanssa ja meidän lapsille myös! Varsinkin miniät on tästä karheina, että eihän vain anneta mitään tuolle tyttärelle tai sen lapselle ja jos annetaan niin meille sitten kanssa ja sama summa!!!!
Parempi olisi kun ei annettaisi koskaan himppuakaan kenellekään. Jokaisen täällä on kuitenkin opittava seisomaan omilla jaloillaan, ja jos jotain kuivausrumpua ei ole, niin ei ole ja sillä siisti. Kyllä se tuulikin vaatteet kuivattaa.
Siis nimenomaan JOS on halua ja kykyä antaa. Esimerkiksi toinen omista vanhemmistani on rutiköyhä. Häneltä en odota yhtään mitään vaan päinvastoin me viemme hänelle tarpeellisia juttuja. Joskus antaa lapsille suklaalevyn ja se on ok. Toinen vanhemmistani on todella kovatuloinen. Hän taas ostaa lapsenlapsille toisinaan jotain tärkeää ja kalliimpaa, ja sitä toki arvostamme, vaikka ei kovin usein osallistukaan "lahjontaan". Ei ole oikein koskaan tykännyt antaa lahjoja kellekään. Anopilta taas tulee sitä tavaraa, osa hyödyllistä, suurin osa ei. Rahaa antaa lapsille hassattavaksi. He ovat miehensä kanssa keskituloisia. Mitään ei olla pyydetty keltään, ja jokaisella isovanhemmalla on oma näkemyksensä näistä asioista. Enkä kehtaisi mennä pyytämään rahaa. Sen takia kirjoitankin tänne, että jos joku isovanhempi saa koppia siitä, että mieluummin ostaa yhden ison toivotun jutun tai antaa omille lapsilleen rahaa, kun ostaa 50 pientä juttua joista puolet lentää kierrätykseen. Sehän on ihan hänen omien rahojensa tuhlausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä todellinen äitien ongelma. Ei koske miehiä.
Ehkä kaikki isät eivät koe haalarin lapsen epäsopivuutta ongelmaksi arjessa, mutta rajattomat appivanhemmat voivat kyllä aiheuttaa hämminkiä myös miehille.
Rajaton appiukko voi herättää lapsensa perheen puoli kuusi sunnuntaiaamuna koska kokee että juuri silloin HÄNEN pitää tehdä moottorisahalla hommia makuuhuoneen ikkunan alla. Kun vävypoika näemmä vaan makaa peiton alla vaikka aurinko paistaa ja lapsen perheen polttopuut pitää tehdä. Nyt.
Rajaton isovanhempi voi myös tohkeissaan kaataa tontilta puita - myös naapurin puolelta kun ei ihan hoksannut kysyä miten raja kulkee. Mies palkkatyössä, puuha-pete pyytämättä häärimässä.
Touhukas anoppi ajattelee että tässähän hänellä on aikaa kun lapsenlapsi nukkuu päiväunia. Mummi pyydetty avuksi kun pieni sairastaa. Jos vaikka laittaisi pyykit pyörimään! Mies miettii jälkeenpäin että ko koneellisessa oli hikisiä salivaatteita, ehkä muutamat hieman jarruraitaiset kalsarit ja ties mitä tahroja sisältävää vaatetta… kiva kun on pesty mutta tuntuu jotenkin epämukavalta. Ihan kuin omien rajojen yli olisi menty.
Ja jos lapsen haalarit tai ensikengät eivät syystä tai toisesta aiheuta miehessä tunteita, niin kotiin pyytämättä ilmestyvät huonekalut, astiat, työkalut (!!) ja muu sälä saattavat jo tuntua jossain. Etenkin jos eivät ole lainkaan oman oloisia/käteen sopivia/tarpeellisia 🤷🏼♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Ja jatkanpa vielä. Meillä anoppi antaa isoja summia rahaa suoraan alakouluikäisille lapsille. Että ostakaa mitä haluatte, mummo voi vaikka viedä teidät shoppailemaan. Sieltä sitten kannetaan kotiin viisisataa littlest Pet shoppia,lol-palloja sun muuta. Silläkin viisisatasella oltaisiin voitu vaikka hommata Kuivausrumpu lasten vaatteiden kuivatukseen. Pienille lapsille sopiva lahjaraha on max 20 euroa. Ei mikään 500 euron hullutteluraha.
Tuo vinkki ei käy kaikille isovanhemmille. Kun kaikilla isovanhemmilla EI OLE sitä 500-1000 euroa tuosta noin vain antaa jälkikasvulleen.
Oletteko kuulleet pienituloisista eläkeläisistä, joilla ei ole varaa aina edes omiin lääkkeisiin tai hoitoihin?
No hyvä, että edes mainitsit, että "jos / kun on varaa." Kaikilla ei kuitenkaan ole ikinä. Todellakaan. Kyllä sitä rahaa elämiseensä tarvitsee se isovanhempikin. Oletteko nähneet leipäjonoja, siellä on paljon eläkeläisiä, jotka yrittää sitä kautta saada edes hiukan helpotusta jokapäiväiseen elämiseensä. Ei siihen oikein kuulu eikä mallaa käsi ojossa oleva miniä tai oma lapsi. Menkööt hekin sinne leipäjonoon sitten, jos siitä kiinni on. Kun tarpeeksi kauan siellä on käynyt, voi saada säästetyksi sen jonkun kodinkoneen itsekin.
Tänne ilmeisesti sitten kirjoittelee vain nuo rikkaitten eläkeläisten jälkeläiset ja heidän perheensä. Kun ei tunnu olevan sitä tilannetajua. Antakaa rahaa ja antakaa rahaa. Milloin se rahan antaminen sitten loppuisi, kun tähän olisi lapsetkin jo opetettu? Lapsia voi olla useita, ja jos autat pienistä rahoistasi yhtä lasta, tulevat muut siihen ulvomaan, että meille kanssa ja meidän lapsille myös! Varsinkin miniät on tästä karheina, että eihän vain anneta mitään tuolle tyttärelle tai sen lapselle ja jos annetaan niin meille sitten kanssa ja sama summa!!!!
Parempi olisi kun ei annettaisi koskaan himppuakaan kenellekään. Jokaisen täällä on kuitenkin opittava seisomaan omilla jaloillaan, ja jos jotain kuivausrumpua ei ole, niin ei ole ja sillä siisti. Kyllä se tuulikin vaatteet kuivattaa.
Miten sitä köyhää isovanhempaa lämmittää törsätä vähiä rahojaan jatkuvasti tavaraan ja lahjoihin joista ei ole mitään iloa?
Miksei se köyhä isovanhempi voi antaa jotain mieluista ja kunnollista sen sijaan niistä vähistä rahoistaan?
Mikä on se logiikka, että mieluummin moskaa kuin kunnollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Ja jatkanpa vielä. Meillä anoppi antaa isoja summia rahaa suoraan alakouluikäisille lapsille. Että ostakaa mitä haluatte, mummo voi vaikka viedä teidät shoppailemaan. Sieltä sitten kannetaan kotiin viisisataa littlest Pet shoppia,lol-palloja sun muuta. Silläkin viisisatasella oltaisiin voitu vaikka hommata Kuivausrumpu lasten vaatteiden kuivatukseen. Pienille lapsille sopiva lahjaraha on max 20 euroa. Ei mikään 500 euron hullutteluraha.
Tuo vinkki ei käy kaikille isovanhemmille. Kun kaikilla isovanhemmilla EI OLE sitä 500-1000 euroa tuosta noin vain antaa jälkikasvulleen.
Oletteko kuulleet pienituloisista eläkeläisistä, joilla ei ole varaa aina edes omiin lääkkeisiin tai hoitoihin?
No hyvä, että edes mainitsit, että "jos / kun on varaa." Kaikilla ei kuitenkaan ole ikinä. Todellakaan. Kyllä sitä rahaa elämiseensä tarvitsee se isovanhempikin. Oletteko nähneet leipäjonoja, siellä on paljon eläkeläisiä, jotka yrittää sitä kautta saada edes hiukan helpotusta jokapäiväiseen elämiseensä. Ei siihen oikein kuulu eikä mallaa käsi ojossa oleva miniä tai oma lapsi. Menkööt hekin sinne leipäjonoon sitten, jos siitä kiinni on. Kun tarpeeksi kauan siellä on käynyt, voi saada säästetyksi sen jonkun kodinkoneen itsekin.
Tänne ilmeisesti sitten kirjoittelee vain nuo rikkaitten eläkeläisten jälkeläiset ja heidän perheensä. Kun ei tunnu olevan sitä tilannetajua. Antakaa rahaa ja antakaa rahaa. Milloin se rahan antaminen sitten loppuisi, kun tähän olisi lapsetkin jo opetettu? Lapsia voi olla useita, ja jos autat pienistä rahoistasi yhtä lasta, tulevat muut siihen ulvomaan, että meille kanssa ja meidän lapsille myös! Varsinkin miniät on tästä karheina, että eihän vain anneta mitään tuolle tyttärelle tai sen lapselle ja jos annetaan niin meille sitten kanssa ja sama summa!!!!
Parempi olisi kun ei annettaisi koskaan himppuakaan kenellekään. Jokaisen täällä on kuitenkin opittava seisomaan omilla jaloillaan, ja jos jotain kuivausrumpua ei ole, niin ei ole ja sillä siisti. Kyllä se tuulikin vaatteet kuivattaa.
Juu mutta pointti olikin se, että jos sen anopin perimmäinen motivaatio on niin pyyteetön auttamisenhalu, niin miksei anna rahaa johonkin, joka oikeasti auttaisi sitä perhettä? Sen sijaan ostaa krääsää, eli tekee kyllä selväksi ettei ajattele toisten tarpeita yhtään. Olisi sitten mieluummin ostamatta mitään kun roudaisi sitä paskaa toisten nurkkiin.
Täällä kitkerät mummelit yrittää taas väkisin ymmärtää kaiken väärin. Että miniät yrittää huijata rahaa itselleen. Pointti oli, että jos on PAKKO jotain antaa, niin kysyy lahjansaajan toivetta, antaa rahaa tai antaa vaikka Prisman lahjakortin, niin ei mene mönkään. Ja sillä Prisman lahjakortilla ei voi ostaa mitään ripsienpidennyksiä, kun joku oli siitäkin huolissaan että miniä menee hommaamaan sellaiset anopin rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Ja jatkanpa vielä. Meillä anoppi antaa isoja summia rahaa suoraan alakouluikäisille lapsille. Että ostakaa mitä haluatte, mummo voi vaikka viedä teidät shoppailemaan. Sieltä sitten kannetaan kotiin viisisataa littlest Pet shoppia,lol-palloja sun muuta. Silläkin viisisatasella oltaisiin voitu vaikka hommata Kuivausrumpu lasten vaatteiden kuivatukseen. Pienille lapsille sopiva lahjaraha on max 20 euroa. Ei mikään 500 euron hullutteluraha.
Tuo vinkki ei käy kaikille isovanhemmille. Kun kaikilla isovanhemmilla EI OLE sitä 500-1000 euroa tuosta noin vain antaa jälkikasvulleen.
Oletteko kuulleet pienituloisista eläkeläisistä, joilla ei ole varaa aina edes omiin lääkkeisiin tai hoitoihin?
No hyvä, että edes mainitsit, että "jos / kun on varaa." Kaikilla ei kuitenkaan ole ikinä. Todellakaan. Kyllä sitä rahaa elämiseensä tarvitsee se isovanhempikin. Oletteko nähneet leipäjonoja, siellä on paljon eläkeläisiä, jotka yrittää sitä kautta saada edes hiukan helpotusta jokapäiväiseen elämiseensä. Ei siihen oikein kuulu eikä mallaa käsi ojossa oleva miniä tai oma lapsi. Menkööt hekin sinne leipäjonoon sitten, jos siitä kiinni on. Kun tarpeeksi kauan siellä on käynyt, voi saada säästetyksi sen jonkun kodinkoneen itsekin.
Tänne ilmeisesti sitten kirjoittelee vain nuo rikkaitten eläkeläisten jälkeläiset ja heidän perheensä. Kun ei tunnu olevan sitä tilannetajua. Antakaa rahaa ja antakaa rahaa. Milloin se rahan antaminen sitten loppuisi, kun tähän olisi lapsetkin jo opetettu? Lapsia voi olla useita, ja jos autat pienistä rahoistasi yhtä lasta, tulevat muut siihen ulvomaan, että meille kanssa ja meidän lapsille myös! Varsinkin miniät on tästä karheina, että eihän vain anneta mitään tuolle tyttärelle tai sen lapselle ja jos annetaan niin meille sitten kanssa ja sama summa!!!!
Parempi olisi kun ei annettaisi koskaan himppuakaan kenellekään. Jokaisen täällä on kuitenkin opittava seisomaan omilla jaloillaan, ja jos jotain kuivausrumpua ei ole, niin ei ole ja sillä siisti. Kyllä se tuulikin vaatteet kuivattaa.
Miten sitä köyhää isovanhempaa lämmittää törsätä vähiä rahojaan jatkuvasti tavaraan ja lahjoihin joista ei ole mitään iloa?
Miksei se köyhä isovanhempi voi antaa jotain mieluista ja kunnollista sen sijaan niistä vähistä rahoistaan?
Mikä on se logiikka, että mieluummin moskaa kuin kunnollista?
Kiusa se on pienikin kiusa. Kontrollin halu. Joillakin voi olla alkavaa muistisairautta. Persoonallisuushäiriö, narsismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole ikävämpää kuin saada monen sadan euron turha tavara, kun itsellä ei riitä rahat jonkun tarpeellisen tavaran ostoon.
Eli tässä edellisessä lauseessa se vaativien & kiittämättömien miniöiden agenda nyt taisi syvimmiltään paljastua: pitäisi siis saada isovanhemmilta kaikki rahana niin voisi ostaa ”tarpeellista tavaraa” (todennäköisesti itselleen).
Jospa ne isovanhemmat haluaakin tällä käytöksellään varmistaa, että ne rahat konkreettisesti menevät Nico-Petterin toppapukuun eikä Nico-Petterin äidin kulmakarvojen laminointiin tai vaikkapa robotti-imuriin?
Lisäksi: pitäisiköhän tehdä sille omalle taloudelliselle tilanteelle jotakin niin riittäisi omat rahat ”tarpeellisiin tavaroihin” eikä sälyttää tästä velvollisuutta isovanhemmille?
Mikä agenda? Miksei voi antaa jotain mitä tarvitaan ja mikä toimii tuon päättömän tuhlaamisen sijaan?
Menee vaikka yhdessä ostamaan, jos se ei käy, että lapselle ostetaan lahjaksi se mitä se lapsi tarvitsee?
Vai onko se kusipäämummelin oikea agenda aiheuttaa mahdollisimman aggressiivisesti mahdollisimman palojn mielipahaa ja ylimääräistä työtä?
En usko tuollaiseen nurjamielisyyteen, että kukaan haluaisi tahallaan aiheuttaa mielipahaa ja ylimääräistä työtä kenellekään. Kyse on ymmärtämättömyydestä, miksi pitää haukkua kusipäämummeliksi?
Puhumalla maailma parannetaan, ei sotimalla, vaikka sitä aina yritetäänkin.
Lähtekää kaikki yhdessä sen mummun kanssa ostoksille ja puhukaa ja sopikaa niistä ostoksista keskenänne. Ja ei, älä kukaan nyt viitsi olla rasittava, ja ala väittää, ettei sellaiseen löydy vaikkapa aikaa. Löytyy kyllä. Ei aika maailmasta lopu.
Hyvä tahto tuntuu joskus loppuvan ja tarve poistaa turhanpäiväiset, jopa itse asetetut esteet.
Ei ne saadut lahjat aina ole mieleisiä, tulee ne keneltä tahansa. On tässä itse kukin antanut joskus jollekin ihan epäsopivan lahjan, ja sitten jälkeenpäin itsekin ihmetellyt, että miten minä niin tein. Tai sitten ei vain ole tajunnut sitä koskaan. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja osaa ja ymmärrä kaikkea.
Yhdellä työkaverillani oli amerikkalainen anoppi. Tämä toi intomielissään sieltä amerikoista käydessään yleensä ihan järjettömiä lahjoja ja tuliaisia, osa kyllä ihan hyviäkin. Kaveri toi niitä töihin ja sanoi, että ottakaa jos tykkäätte. Kyllä ne kaikki meni, kamalaa kukkavaasia myöten. Harmittaa vähän kun ei ole enää meillä töissä, loppui amerikankauhistukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole ikävämpää kuin saada monen sadan euron turha tavara, kun itsellä ei riitä rahat jonkun tarpeellisen tavaran ostoon.
Eli tässä edellisessä lauseessa se vaativien & kiittämättömien miniöiden agenda nyt taisi syvimmiltään paljastua: pitäisi siis saada isovanhemmilta kaikki rahana niin voisi ostaa ”tarpeellista tavaraa” (todennäköisesti itselleen).
Jospa ne isovanhemmat haluaakin tällä käytöksellään varmistaa, että ne rahat konkreettisesti menevät Nico-Petterin toppapukuun eikä Nico-Petterin äidin kulmakarvojen laminointiin tai vaikkapa robotti-imuriin?
Lisäksi: pitäisiköhän tehdä sille omalle taloudelliselle tilanteelle jotakin niin riittäisi omat rahat ”tarpeellisiin tavaroihin” eikä sälyttää tästä velvollisuutta isovanhemmille?
Mikä agenda? Miksei voi antaa jotain mitä tarvitaan ja mikä toimii tuon päättömän tuhlaamisen sijaan?
Menee vaikka yhdessä ostamaan, jos se ei käy, että lapselle ostetaan lahjaksi se mitä se lapsi tarvitsee?
Vai onko se kusipäämummelin oikea agenda aiheuttaa mahdollisimman aggressiivisesti mahdollisimman palojn mielipahaa ja ylimääräistä työtä?
En usko tuollaiseen nurjamielisyyteen, että kukaan haluaisi tahallaan aiheuttaa mielipahaa ja ylimääräistä työtä kenellekään. Kyse on ymmärtämättömyydestä, miksi pitää haukkua kusipäämummeliksi?
Puhumalla maailma parannetaan, ei sotimalla, vaikka sitä aina yritetäänkin.
Lähtekää kaikki yhdessä sen mummun kanssa ostoksille ja puhukaa ja sopikaa niistä ostoksista keskenänne. Ja ei, älä kukaan nyt viitsi olla rasittava, ja ala väittää, ettei sellaiseen löydy vaikkapa aikaa. Löytyy kyllä. Ei aika maailmasta lopu.
Hyvä tahto tuntuu joskus loppuvan ja tarve poistaa turhanpäiväiset, jopa itse asetetut esteet.
Ei ne saadut lahjat aina ole mieleisiä, tulee ne keneltä tahansa. On tässä itse kukin antanut joskus jollekin ihan epäsopivan lahjan, ja sitten jälkeenpäin itsekin ihmetellyt, että miten minä niin tein. Tai sitten ei vain ole tajunnut sitä koskaan. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja osaa ja ymmärrä kaikkea.
Yhdellä työkaverillani oli amerikkalainen anoppi. Tämä toi intomielissään sieltä amerikoista käydessään yleensä ihan järjettömiä lahjoja ja tuliaisia, osa kyllä ihan hyviäkin. Kaveri toi niitä töihin ja sanoi, että ottakaa jos tykkäätte. Kyllä ne kaikki meni, kamalaa kukkavaasia myöten. Harmittaa vähän kun ei ole enää meillä töissä, loppui amerikankauhistukset.
Osaatko sinä lukea? Täällä on kerrottu että tämä ei onnistu. Että nimenomaan ainoa vaihtoehto on kärrätä sitä mummon päättämään roinaa loputtomiin tai katkaista välit.
Meillä ei onnistunut mikään. Ei yhdessä ostaminen, ei etukäteen varaaminen, ei lasten toivelistat, ei kieltäminen, ei mikään.
Tavaraa, roinaa ja moskaa tuli. Ja tuli.
Ja aina tasaisin välein huomautettiin, että tarkoitus ei ole tehdä mitään mikä helpottaisi vanhempien elämää (lue ostaisi joskus oikeankokoisia vaatteita ja jättäisi ne jättilelut kauppaan) tai mikä ilahduttaisi vanhempaa (lue vaate joka olisi oikeankokoinen, helposti huollettava ja jopa käytännöllinne).
Ei. Tarkoitus oli kokea antajan iloa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama näkyy myös synttärilahjoissa. En voi käsittää miksei kysytä mitä tarvitaan tai mitä lapsi toivoo. Ostan lapselle pitkälti kirpparilta vaatteita ja aina myös seuraavaa kokoa muutamia eli vaatetta on kyllä tarpeeksi. No mitä sai synttärilahjaksi? Kasan kalliita vaatteita, eikä yhtään edes pientä kivaa lelua. Jos olisin tiennyt, että tulee niin paljon vaatteita, en olisi itse niitä ostanut. Nyt jää väkisin osa käyttämättä. Lisäksi lapsen toiveet ovat hyvin minimaalisia, tykkää vesiväreistä ja pikkuautoista, sellaiset ei paljoa maksa, mutta ei kun tuodaan sitä vaatetta ja sitten isovanhemmat ostaa jostain halpahallista aina sen rumimman ja kauheimman nuken, vaikkei lapsi niistä tykkää.
Pienelle lapselle on ihan turha ostaa hienoja vaatteita, kun pääasiassa remuaa päiväkodissa, piirtää ja suttaa. Mutta nyt sitten on viisi yli 50 euron maksavaa mekkoa, millä ei ole mitään käyttöä.
Ja miten paljon kivaa lapselle olisi saanut sillä 250 eurolla, mikä meni hyödyttömiin mekkoihin? Jos tuon summan vaikka sijoittaisi niin siitä hyötyisi ihan eri tavalla. Tai vaikka ostaisikin muutaman kivan lelujan ja laittaisi loput säästöön. Tuolla olisi saanut myös uuden pyörän jne. eli mitä tahansa todella kivaa mutta nyt ne rahat on kiinni lumpuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä todellinen äitien ongelma. Ei koske miehiä.
Ehkä kaikki isät eivät koe haalarin lapsen epäsopivuutta ongelmaksi arjessa, mutta rajattomat appivanhemmat voivat kyllä aiheuttaa hämminkiä myös miehille.
Rajaton appiukko voi herättää lapsensa perheen puoli kuusi sunnuntaiaamuna koska kokee että juuri silloin HÄNEN pitää tehdä moottorisahalla hommia makuuhuoneen ikkunan alla. Kun vävypoika näemmä vaan makaa peiton alla vaikka aurinko paistaa ja lapsen perheen polttopuut pitää tehdä. Nyt.Rajaton isovanhempi voi myös tohkeissaan kaataa tontilta puita - myös naapurin puolelta kun ei ihan hoksannut kysyä miten raja kulkee. Mies palkkatyössä, puuha-pete pyytämättä häärimässä.
Touhukas anoppi ajattelee että tässähän hänellä on aikaa kun lapsenlapsi nukkuu päiväunia. Mummi pyydetty avuksi kun pieni sairastaa. Jos vaikka laittaisi pyykit pyörimään! Mies miettii jälkeenpäin että ko koneellisessa oli hikisiä salivaatteita, ehkä muutamat hieman jarruraitaiset kalsarit ja ties mitä tahroja sisältävää vaatetta… kiva kun on pesty mutta tuntuu jotenkin epämukavalta. Ihan kuin omien rajojen yli olisi menty.
Ja jos lapsen haalarit tai ensikengät eivät syystä tai toisesta aiheuta miehessä tunteita, niin kotiin pyytämättä ilmestyvät huonekalut, astiat, työkalut (!!) ja muu sälä saattavat jo tuntua jossain. Etenkin jos eivät ole lainkaan oman oloisia/käteen sopivia/tarpeellisia 🤷🏼♀️
Just tää. Jos vaikka kaikki omat työkalut on sitä vihreää yhdellä ja samalla akulla toimivaa ja sitten appiukko tuo Lidlin tarjousporakoneen sinne joukkoon tai vaikka ostaisi Hiltin parhaan vehkeen, mihin ei kuitenkaan mikään olemassa oleva terä ja akku sovi. "No mutku mä aattelin, että te tarviitte porakoneen, eiku mä aattelin, että kallein on paras!"
"Mä tein tähän teidän olkkariin uuden terassioven, kun mun mielestä se ois parempi tässä etelän puolella, kun on niin ihanan aurinkoista" ja se ovi on erivärinen kuin talon muut ikkunat ja asennettu vieläpä vinoon, eikä siitä pääse edes terassille. Siihen voisi rakentaa terassin!
"Mä tein teille uuden terassin! En viittinyt käyttää kyllästettyä lautaa, kun se oli niin kallista, tää kakkosnelonen oli paljon halvempaa!"
jne.
Loputtomasti.
Onneksi miehet eivät ole tuollaisia, mutta varmaan jokunen osuvampi pellepelotonjuttu löytyisi auttavaisilta sukulaismiehiltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Voi herran pieksut. Ei siinä mitään JÄRKEÄ olekaan. Miksi pitäisikään?
Tarpeettoman tavaran sijoituspaikka voi olla vaikka kaatopaikka. Jos kaikessa pitäisi olla suuri JÄRKI, niin mihin jäteasemia ja kaatopaikkoja edes tarvittaisikaan? Kaikki ihmiset vain miettisivät hiki hatussa, miten jonkun tavaran saisi pois käsistään mahdollisimman järkevästi, kun se järki olisi pakollinen siinä olemassa.
Eikä niitä uusia lasten vaatteita tarvitse pestä ja silitellä, kun ne kerran on uusia. Sen kun lyö läjään ja vie UFFin keräyslaatikkoon samalla kun käy kaupassa.
Ai niin, eihän kenelläkään tietenkään täällä ole UFFin keräyslaatikkoa mailla halmeillakaan, kaikkihan asuu jossain peräkorven pyllynreiässä.
No jos ei ole, niin miten olisi jätepönttö?
Jos se mummuparka ei osoita järkeä olemalla tuomatta lapsenlapsille ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, niin miksi niiden lasten vanhempien pitäisi olla se järkevämpiä?
Eikö maailmassa TODELLAKAAN ole oikeita ongelmia?
Ja juu, kun opetatte niille isovanhemmille, että mitään ei pidä lapsillenne lahjoittaa, niin pitäkää linjanne vielä sittenkin, kun ne on teinejä ja tarvitsee joka jumalan päivä jotain hössön tössön turhaketta ja kiukuttelee ja rähjää, kun ette osta. Uusi älypuhelin puolen vuoden välein, jopot, mopot, autot ja ajokortit, uudet vaatteet, kausikortit sinne sun tänne, hiustenpidennykset ja tatuoinnit ja mitähän ne itse asiassa vielä keksiikään kun aika tästä etenee. Se on ainakin varmaa, että rahaa niihin palaa. No, hyvä että saa isovanhemmat sentään pitää eläkkeensä, kun vanhemmat on lapsensa opettaneet, että niiltä ei oteta mitään vastaan. Eläköön elämä! (eli huolettomien isovanhempien elämä).
Mummot kantaa myös kirppisvaatteita jotka potää todellakin pestä ennen kuin niitä voi myyntiin panna.
Mum teineillä on Swappee-älypuhelimet eli käytettyinä ostetut.
Toisella on minun vanha pyörä, tpiselle ostettiin Torista 60 euron pyörä.
Lukiolainen saa läppärin koulusta. Opiskelijalle ostimme uuden läppärin.
Vaatteensa on kirppareilta. Kengät ostetaan uusina.
Hiukset leikkaan minä.
Oikein. Näin pitää ollakin. Ei saa opettaa lapsille, että kaikki tulee tuosta vaan ja raha kasvaa puussa. Jos ne vaatteet vie kirppikselle, niin onhan ne tietysti pestävä ensin. Mutta eikö vaan teilläkin ole pesukone, joka pesee? Ei ole vaiva eikä mikään laittaa se kirppikselle menevä vaate koneeseen samalla, kun laittaa muutenkin sitä pyykättävää sinne.
Mutta jos senkin kokee vaivaksi, että ei halua viedä mitään kirpparille, niin eihän se ole pakko. Vaatteen voi heittää surutta menemäänkin. Niinhän meilläkin tehdään, jos joku vaate on jäänyt pieneksi tai ei muuten enää kelpaa. En minä lähde kirpparipöytää vuokraamaan sellaista varten. Vaatteen saa laittaa sekajätteeseen, ei kannata tuntea huonoa omatuntoa. Tosin hyväkuntoiset, jopa aivan uudetkin, jotka on vaan ns. hutiostoksia, menee minulta uffille. Olen vienyt joskus seurakunnan keräykseenkin, kun sellainen on järjestetty. Ei se nyt niin vaikeata ole päästä tarpeettomasta tavarasta eroon.
Kärpäsestä voi tehdä sen härän, tai sitten ei. Jokainen saa siitä päättää itse.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tietää, mikä olisi tunnereaktio jos kyseessä on oma äiti? Epäilenpä, että toiminta sujahtaisi ihan normaalin arjen piiriin ja iloittaisiin vahvasta tukiverkosta.
Meillä tulee kyllä ei-toivottua tavaraa molemmilta puolilta; toiset vaan päättävät, että lapsi tarvitsee nyt tyyliin laskettelulaudan (vaikkei ikinä ole lasketellut) tmv. vaikka sanotaan että ei tarvita, ja toiset kyllä kysyvät mitä tarvitaan ja missä koossa, mutta tuovat lähes aina useampaa kokoa isompaa vaatetta jne, vaikka ollaan sanottu, ettei meillä ole tilaa säilytellä niitä. Nämä myös tuovat tuliaisiksi ruoka-aineksia joille perheenjäsenemme ovat allergisia, joka kerta. Toisilla isovanhemmilla tuntuu, että kyse on vallankäytöstä, toisilla välinpitämättömyyttä. Molemmilla kuitenkin kyse siitä että ei haluta kuunnella, vaan halutaan näyttää että ovat kokeneempia ja tietävät paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Voi herran pieksut. Ei siinä mitään JÄRKEÄ olekaan. Miksi pitäisikään?
Tarpeettoman tavaran sijoituspaikka voi olla vaikka kaatopaikka. Jos kaikessa pitäisi olla suuri JÄRKI, niin mihin jäteasemia ja kaatopaikkoja edes tarvittaisikaan? Kaikki ihmiset vain miettisivät hiki hatussa, miten jonkun tavaran saisi pois käsistään mahdollisimman järkevästi, kun se järki olisi pakollinen siinä olemassa.
Eikä niitä uusia lasten vaatteita tarvitse pestä ja silitellä, kun ne kerran on uusia. Sen kun lyö läjään ja vie UFFin keräyslaatikkoon samalla kun käy kaupassa.
Ai niin, eihän kenelläkään tietenkään täällä ole UFFin keräyslaatikkoa mailla halmeillakaan, kaikkihan asuu jossain peräkorven pyllynreiässä.
No jos ei ole, niin miten olisi jätepönttö?
Jos se mummuparka ei osoita järkeä olemalla tuomatta lapsenlapsille ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, niin miksi niiden lasten vanhempien pitäisi olla se järkevämpiä?
Eikö maailmassa TODELLAKAAN ole oikeita ongelmia?
Ja juu, kun opetatte niille isovanhemmille, että mitään ei pidä lapsillenne lahjoittaa, niin pitäkää linjanne vielä sittenkin, kun ne on teinejä ja tarvitsee joka jumalan päivä jotain hössön tössön turhaketta ja kiukuttelee ja rähjää, kun ette osta. Uusi älypuhelin puolen vuoden välein, jopot, mopot, autot ja ajokortit, uudet vaatteet, kausikortit sinne sun tänne, hiustenpidennykset ja tatuoinnit ja mitähän ne itse asiassa vielä keksiikään kun aika tästä etenee. Se on ainakin varmaa, että rahaa niihin palaa. No, hyvä että saa isovanhemmat sentään pitää eläkkeensä, kun vanhemmat on lapsensa opettaneet, että niiltä ei oteta mitään vastaan. Eläköön elämä! (eli huolettomien isovanhempien elämä).
Mummot kantaa myös kirppisvaatteita jotka potää todellakin pestä ennen kuin niitä voi myyntiin panna.
Mum teineillä on Swappee-älypuhelimet eli käytettyinä ostetut.
Toisella on minun vanha pyörä, tpiselle ostettiin Torista 60 euron pyörä.
Lukiolainen saa läppärin koulusta. Opiskelijalle ostimme uuden läppärin.
Vaatteensa on kirppareilta. Kengät ostetaan uusina.
Hiukset leikkaan minä.
Oikein. Näin pitää ollakin. Ei saa opettaa lapsille, että kaikki tulee tuosta vaan ja raha kasvaa puussa. Jos ne vaatteet vie kirppikselle, niin onhan ne tietysti pestävä ensin. Mutta eikö vaan teilläkin ole pesukone, joka pesee? Ei ole vaiva eikä mikään laittaa se kirppikselle menevä vaate koneeseen samalla, kun laittaa muutenkin sitä pyykättävää sinne.
Mutta jos senkin kokee vaivaksi, että ei halua viedä mitään kirpparille, niin eihän se ole pakko. Vaatteen voi heittää surutta menemäänkin. Niinhän meilläkin tehdään, jos joku vaate on jäänyt pieneksi tai ei muuten enää kelpaa. En minä lähde kirpparipöytää vuokraamaan sellaista varten. Vaatteen saa laittaa sekajätteeseen, ei kannata tuntea huonoa omatuntoa. Tosin hyväkuntoiset, jopa aivan uudetkin, jotka on vaan ns. hutiostoksia, menee minulta uffille. Olen vienyt joskus seurakunnan keräykseenkin, kun sellainen on järjestetty. Ei se nyt niin vaikeata ole päästä tarpeettomasta tavarasta eroon.
Kärpäsestä voi tehdä sen härän, tai sitten ei. Jokainen saa siitä päättää itse.
Kyllä se on ylimääräinen vaiva. Lapsiperheessä on pyykättävää ja työtä loputtomiin muutenkin.
Ja lapsille jää luu käteen jos tämä ”ostaa pohautan ja heitän pois” -kuluttaminen jatkuu.
Uffi on edelleenkin epäeettinen huijausfirma, eikä niitä laatikoita ole kaikkialla.
Kyllä olisin iloinen, jos isovanhemmat edes joskus ostais jotain kalliimpaa lapsille. Mutta ymmärrän, että heillä ei ole varaa kalliisiin lahjoihin. Ja on aivan ihanaa, kun äitini kutoo paljon lapsille paitoja, pöksyjä, villatakkeja, pipoja, sukkia, lapasia. Ja hän on niin fiksu, että tuo mulle aina erilaisia käsityömalleja ja kysyy, olisko millainen kiva ja minkä kokoinen ja värinen olisi hyvä. Isompiin neuleisiin tietysti maksan hänelle langat ja vaivanpalkaksi käyn hänen luonaan tekemässä isompia siivouksia kuten parvekelasien ja muiden ikkunoiden + saunan pesut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Ja jatkanpa vielä. Meillä anoppi antaa isoja summia rahaa suoraan alakouluikäisille lapsille. Että ostakaa mitä haluatte, mummo voi vaikka viedä teidät shoppailemaan. Sieltä sitten kannetaan kotiin viisisataa littlest Pet shoppia,lol-palloja sun muuta. Silläkin viisisatasella oltaisiin voitu vaikka hommata Kuivausrumpu lasten vaatteiden kuivatukseen. Pienille lapsille sopiva lahjaraha on max 20 euroa. Ei mikään 500 euron hullutteluraha.
Nyt viimeistään opettamaan lapsille että aina säästöön pitää laittaa omalle tilille, että on rahaa myöhemmin vaikka isompaan omaan hankintaan.
Kyllä te vanhemmat vielä päätätte mikä on järkevintä, ei lapsi tajua rahan arvoa.
Alue: Aihe vapaa
Ja jatkanpa vielä. Meillä anoppi antaa isoja summia rahaa suoraan alakouluikäisille lapsille. Että ostakaa mitä haluatte, mummo voi vaikka viedä teidät shoppailemaan. Sieltä sitten kannetaan kotiin viisisataa littlest Pet shoppia,lol-palloja sun muuta. Silläkin viisisatasella oltaisiin voitu vaikka hommata Kuivausrumpu lasten vaatteiden kuivatukseen. Pienille lapsille sopiva lahjaraha on max 20 euroa. Ei mikään 500 euron hullutteluraha.