Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on säännöllisesti keskustelua rajattomista isovanhemmista. Se on siis varsin tavanomaista isovanhempien keskuudessa.
Lähes aina tämä rajaton käytös perustellaan "hyvää hyvyyttänihän minä!" ja kieltäydytään sitkeästi kuuntelemasta kaikkia vastakkaisia kommentteja ja toiveita.
Yhtä varmasti saat myös kateellisia ja katkeria kommentteja siitä "voi kun meilläkin isovanhemmat auttaisivat, kylläpä olet kiittämätön, kun valitat!". Täysin oikealla asialla olet silti. Sinulla on oikeus valita ja maksaa lapsesi vaunut ja haalarit itse. Sinä et ole pyytänyt tällaista auttamista isovanhemmilta ja se ylittää häiritsevän rajat.[/quote
Uskon, että suurin osa tulee samalta aloittajalta. Tunnistettavaa on esimerkiksi jonkin sanan toistaminen muka isovanhemman sanomana, esimerkiksi "puuro-puuro-puuronen".
Antakaa tulla alapeukut 😃😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on säännöllisesti keskustelua rajattomista isovanhemmista. Se on siis varsin tavanomaista isovanhempien keskuudessa.
Lähes aina tämä rajaton käytös perustellaan "hyvää hyvyyttänihän minä!" ja kieltäydytään sitkeästi kuuntelemasta kaikkia vastakkaisia kommentteja ja toiveita.
Yhtä varmasti saat myös kateellisia ja katkeria kommentteja siitä "voi kun meilläkin isovanhemmat auttaisivat, kylläpä olet kiittämätön, kun valitat!". Täysin oikealla asialla olet silti. Sinulla on oikeus valita ja maksaa lapsesi vaunut ja haalarit itse. Sinä et ole pyytänyt tällaista auttamista isovanhemmilta ja se ylittää häiritsevän rajat.[/quote
Uskon, että suurin osa tulee samalta aloittajalta. Tunnistettavaa on esimerkiksi jonkin sanan toistaminen muka isovanhemman sanomana, esimerkiksi "puuro-puuro-puuronen".
Antakaa tulla alapeukut 😃😃
Luen nämä kaikki rajattomia koskevat keskustelut, koska meillä näitä rajattomia riittää.
Lottovoittona minun rajaton äitini, kaksi rajatonta lapsetonta siskoani ja rajattomat appivanhempani.
Kaikki sekaantuvat elämäämme aivan jatkuvasti ja ihanasti vielä möhkäävät kuvitelmiaan myös keskenään.
En ole ikinä nähnyt mitään puurosia täällä.
Uskon että tämä on kuitenkin todella, todella, todella yleinen ongelma ja on hyvä että siitä on alettu puhua. Aiemmin tämä ”kiittämättömyys” oli täysin tabu.
Siis niille, jotka ihmettelee miksi ei olla tyytyväisiä anopin ostoksiin. Kyllä mäkin olin innoissani kun anoppi lupasi maksaa vaunut, sängyt, turvaistuimet jne. Juttelin anopin kanssa hyvin selkeästi vaunujen valinnan haasteesta. Meillä pieni hissi ja asuttiin talon kahdeksannessa kerroksessa. Eräänä päivänä anoppi ja appiukko oli tulossa kylään ja ne rehas meille vaunut, jotka ei sitten mahtuneet sinne hissiin. Olisi kuulemma hyvin voinut säilyttää niitä siellä rappukäytävässä alhaalla. Anopilla ja appiukolla oli tiedossa, että me ei tulla edes harkitsemaan vaunujen rappukäytävään jättämistä paloturvallisuussyistä.
Turvaistuin, jonka toivat ei sopinut meidän autoon. Tästäkin oli puhetta, että ennen ostopäätöstä se pitää varmistaa sovittamalla, että on hyvä ja sellainen kuin tarvitaan.
Sänky oli hyvä, kiitos siitä!
Parvekekalusteet toivat pyytämättä, mutta ne ei mahtunut sinne parvekkeelle. Tai mahtui, mutta vaunut ei sitten enää mahtunu. Tämäkin oli ihan selvä asia, että meillä ei ole parvekelalusteita, koska haluamme vaunujen mahtuvan parvelkeelle.
Vaatteita tuotiin jostain Viipurin torilta. Röyhelöä ja rusettia oli niin paljon, ettei lasta näkynyt niiden seasta. Ja ne oli tietenkin jo valmiiksi pieniä.
Jostain syystä anopin piti kantaa meille myös äidinmaidonkorviketta, vaikka tiesi, että imetän. Tutteja ja tuttiketjuja kannettiin joka värissä, vaikka oli aivan päivän selvää, ettei meidän lapsi käytä tuttia.
En ymmärrä niitä, jotka valittaa kuinka olisi niin onnellinen kun lapsella olisi isoäiti, joka haluaisi kalliit ja suuret hankinnat tehdä. Että meidän pitäisi olla onnellisia rakastavasta mummosta. Mitä mekin hyödyttiin noista anopin ostoksista. Ja mitä iloa anoppi niistä sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Mutta Suomessa ei. Eikä noissa toisissakaan maissa taatusti katsota hyvällä sitä, että tuo synttärijuhliin, joissa senkin maan tapojen mukaisesti tarjotaan synttärikakkua, oman täytekakun mukana.
Sinne viedään pullia tai sipsejä tai jotain muuta geneeristä mitä ei ole pakko tarjota juuri niiden juhlien aikana.
Geneerisiä pullia.
Vierailija kirjoitti:
Siis niille, jotka ihmettelee miksi ei olla tyytyväisiä anopin ostoksiin. Kyllä mäkin olin innoissani kun anoppi lupasi maksaa vaunut, sängyt, turvaistuimet jne. Juttelin anopin kanssa hyvin selkeästi vaunujen valinnan haasteesta. Meillä pieni hissi ja asuttiin talon kahdeksannessa kerroksessa. Eräänä päivänä anoppi ja appiukko oli tulossa kylään ja ne rehas meille vaunut, jotka ei sitten mahtuneet sinne hissiin. Olisi kuulemma hyvin voinut säilyttää niitä siellä rappukäytävässä alhaalla. Anopilla ja appiukolla oli tiedossa, että me ei tulla edes harkitsemaan vaunujen rappukäytävään jättämistä paloturvallisuussyistä.
Turvaistuin, jonka toivat ei sopinut meidän autoon. Tästäkin oli puhetta, että ennen ostopäätöstä se pitää varmistaa sovittamalla, että on hyvä ja sellainen kuin tarvitaan.
Sänky oli hyvä, kiitos siitä!
Parvekekalusteet toivat pyytämättä, mutta ne ei mahtunut sinne parvekkeelle. Tai mahtui, mutta vaunut ei sitten enää mahtunu. Tämäkin oli ihan selvä asia, että meillä ei ole parvekelalusteita, koska haluamme vaunujen mahtuvan parvelkeelle.
Vaatteita tuotiin jostain Viipurin torilta. Röyhelöä ja rusettia oli niin paljon, ettei lasta näkynyt niiden seasta. Ja ne oli tietenkin jo valmiiksi pieniä.
Jostain syystä anopin piti kantaa meille myös äidinmaidonkorviketta, vaikka tiesi, että imetän. Tutteja ja tuttiketjuja kannettiin joka värissä, vaikka oli aivan päivän selvää, ettei meidän lapsi käytä tuttia.
En ymmärrä niitä, jotka valittaa kuinka olisi niin onnellinen kun lapsella olisi isoäiti, joka haluaisi kalliit ja suuret hankinnat tehdä. Että meidän pitäisi olla onnellisia rakastavasta mummosta. Mitä mekin hyödyttiin noista anopin ostoksista. Ja mitä iloa anoppi niistä sai.
Kai teitä neuvottiin muuttamaan ja vaihtamaan auto? Koska meillä se oli aina ratkaisu, jos tuomiset meni pieleen. Meidän olisi pitänyt sopeutua tuomisiin, eikä toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä sanoo, että Edvinin keväthaalari on liian pieni, voi kun olisi varaa ostaa uusi Reiman haalari.
Minä totean, että kylläpä se aurinko onkin sulattanut lumia.
MIniä sanoo, että ruuan hinta nousee huimasti, kohta ei ole varaa mihinkään.
Minä pohdin ääneen, että miten viikonlopun myrsky mahtaa vaikuttaa lumien sulamiseen.
Miniä sanoo, että joutuu varmaan ottamaan viikonlopputyön, että saavat vuokrat maksettua.
Minä ihmettelen, että miksi ne hyvät tiekarhut aikoinaan myytiinkään pois.
Vierailun päätteeksi hymyilen itselleni: selvitit taas pahat karikot!
Kas kun se miniä vain juttelee. Ei se että hän puhuu haalareista tai ruuasta tarkoita, että SINUN ne pitäisi sinne henkesi hädässä kärrätä. Juuri tämän takia sinunlaistesi ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä, kun te kuulette kaiken juurikin noin ja sitten seuraavana päivänä niitä ei-toivottuja nyssäköitä on oven takana. Ja sitten pitäisi olla KIITOLLINEN.
t. narsistin tytär
Juuri näin. Minä juttelin mummolle, että kaksivuotiaalle on tulossa satutanssissa esitys ja että sinne pitää ommella tanssipuku, pohdiskelin siinä ääneen, että minkähän värisiä ne eri viidakon eläimet on ja että onko meillä tekokarvaa jne. Siis juttelin, ihan niin kuin juttelen muillekin omia kuulumisiamme.
Seuraavana aamuna oven kahvassa roikkui sitten mummon tekele ja todella ikävänsävyinen kirje miten hänen pitää nyt päästä sinne näytökseen, kun puvunkin teki.
Mä aikoinaan ihmettelin, kun mieheni varoitti mua suhteemme alussa, että hänen äidilleen ei kannata kertoa mitään henkilökohtaista. Esim maininta aion huomenna kirppikselle oli anopin mielestä kutsu tulla mukaan. Olin onneksi ehtinyt jo lähteä, kun anoppi oli pihassa soittelemassa, että missä mä oon, kun autokin on pois. Ihan halusin mennä vauvan kanssa kaksin. Myöhemmin anoppi moitti mua, kun en ollut odottanut häntä, kun asiasta oli sovittu. Olin aika wtf, kun mielestäni asiasta ei oltu sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Siis niille, jotka ihmettelee miksi ei olla tyytyväisiä anopin ostoksiin. Kyllä mäkin olin innoissani kun anoppi lupasi maksaa vaunut, sängyt, turvaistuimet jne. Juttelin anopin kanssa hyvin selkeästi vaunujen valinnan haasteesta. Meillä pieni hissi ja asuttiin talon kahdeksannessa kerroksessa. Eräänä päivänä anoppi ja appiukko oli tulossa kylään ja ne rehas meille vaunut, jotka ei sitten mahtuneet sinne hissiin. Olisi kuulemma hyvin voinut säilyttää niitä siellä rappukäytävässä alhaalla. Anopilla ja appiukolla oli tiedossa, että me ei tulla edes harkitsemaan vaunujen rappukäytävään jättämistä paloturvallisuussyistä.
Turvaistuin, jonka toivat ei sopinut meidän autoon. Tästäkin oli puhetta, että ennen ostopäätöstä se pitää varmistaa sovittamalla, että on hyvä ja sellainen kuin tarvitaan.
Sänky oli hyvä, kiitos siitä!
Parvekekalusteet toivat pyytämättä, mutta ne ei mahtunut sinne parvekkeelle. Tai mahtui, mutta vaunut ei sitten enää mahtunu. Tämäkin oli ihan selvä asia, että meillä ei ole parvekelalusteita, koska haluamme vaunujen mahtuvan parvelkeelle.
Vaatteita tuotiin jostain Viipurin torilta. Röyhelöä ja rusettia oli niin paljon, ettei lasta näkynyt niiden seasta. Ja ne oli tietenkin jo valmiiksi pieniä.
Jostain syystä anopin piti kantaa meille myös äidinmaidonkorviketta, vaikka tiesi, että imetän. Tutteja ja tuttiketjuja kannettiin joka värissä, vaikka oli aivan päivän selvää, ettei meidän lapsi käytä tuttia.
En ymmärrä niitä, jotka valittaa kuinka olisi niin onnellinen kun lapsella olisi isoäiti, joka haluaisi kalliit ja suuret hankinnat tehdä. Että meidän pitäisi olla onnellisia rakastavasta mummosta. Mitä mekin hyödyttiin noista anopin ostoksista. Ja mitä iloa anoppi niistä sai.
Anoppi kerrankin oli saanut hyvän lahjaidean, keinu lapsille. Kerroin, että ihan mitään rimpulaa en huoli, vaan sellainen, joka ei ihan heti kaadu, vaan valetaan keinun runko maahan. No, seuraavalla viikolla anoppi pyyhälsi autolla pihaan, juurikin sellainen köykäinen kiikku peräkärryssä. Olin niin paskiainen, että sanoin että tuo on täsmälleen sellainen, josta sanoin, että en kelpuuta. Vie pois.
Vei sen mökille jossa se ruostui parissa kesässä ihan romuksi. Yli 5-vuotiasta en olisi uskaltanut siihen kiikkerään rakennelmaan päästää keinumaan. Lasten pikkuserkku sai sen keinun melkein kaatumaan ottaessaan kunnon vauhdit. Omassa pihassa on keinu, joka kestää jopa minun keinumiseni. Hankittiin se ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä sanoo, että Edvinin keväthaalari on liian pieni, voi kun olisi varaa ostaa uusi Reiman haalari.
Minä totean, että kylläpä se aurinko onkin sulattanut lumia.
MIniä sanoo, että ruuan hinta nousee huimasti, kohta ei ole varaa mihinkään.
Minä pohdin ääneen, että miten viikonlopun myrsky mahtaa vaikuttaa lumien sulamiseen.
Miniä sanoo, että joutuu varmaan ottamaan viikonlopputyön, että saavat vuokrat maksettua.
Minä ihmettelen, että miksi ne hyvät tiekarhut aikoinaan myytiinkään pois.
Vierailun päätteeksi hymyilen itselleni: selvitit taas pahat karikot!
Kas kun se miniä vain juttelee. Ei se että hän puhuu haalareista tai ruuasta tarkoita, että SINUN ne pitäisi sinne henkesi hädässä kärrätä. Juuri tämän takia sinunlaistesi ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä, kun te kuulette kaiken juurikin noin ja sitten seuraavana päivänä niitä ei-toivottuja nyssäköitä on oven takana. Ja sitten pitäisi olla KIITOLLINEN.
t. narsistin tytär
Juuri näin. Minä juttelin mummolle, että kaksivuotiaalle on tulossa satutanssissa esitys ja että sinne pitää ommella tanssipuku, pohdiskelin siinä ääneen, että minkähän värisiä ne eri viidakon eläimet on ja että onko meillä tekokarvaa jne. Siis juttelin, ihan niin kuin juttelen muillekin omia kuulumisiamme.
Seuraavana aamuna oven kahvassa roikkui sitten mummon tekele ja todella ikävänsävyinen kirje miten hänen pitää nyt päästä sinne näytökseen, kun puvunkin teki.
Normaali ihminen kysyy, voiko auttaa jotenkin, tarjoaa vaikka kaavoja, joilla itse on ommellut oravahaalarin tms. Tai sanoo, että siellä ja siellä kirpparilla oli muuten myynnissä kiva leijonanaamari.
Rajaton narsisti kaappaa koko hankkeen itselleen, tekee kaiken oman päänsä mukaan salaa ja haluaa "yllättää" ja odottaa "kiitollisuutta".
Tämä on se ratkaiseva ero ja siksi juuri ap:kin kokee sen saamansa "avun" epämiellyttäväksi, kun se on tallovaa, runnovaa ja kilpailevaa ja ihan ulkopuolisen tarpeista lähtevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä sanoo, että Edvinin keväthaalari on liian pieni, voi kun olisi varaa ostaa uusi Reiman haalari.
Minä totean, että kylläpä se aurinko onkin sulattanut lumia.
MIniä sanoo, että ruuan hinta nousee huimasti, kohta ei ole varaa mihinkään.
Minä pohdin ääneen, että miten viikonlopun myrsky mahtaa vaikuttaa lumien sulamiseen.
Miniä sanoo, että joutuu varmaan ottamaan viikonlopputyön, että saavat vuokrat maksettua.
Minä ihmettelen, että miksi ne hyvät tiekarhut aikoinaan myytiinkään pois.
Vierailun päätteeksi hymyilen itselleni: selvitit taas pahat karikot!
Kas kun se miniä vain juttelee. Ei se että hän puhuu haalareista tai ruuasta tarkoita, että SINUN ne pitäisi sinne henkesi hädässä kärrätä. Juuri tämän takia sinunlaistesi ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä, kun te kuulette kaiken juurikin noin ja sitten seuraavana päivänä niitä ei-toivottuja nyssäköitä on oven takana. Ja sitten pitäisi olla KIITOLLINEN.
t. narsistin tytär
Juuri näin. Minä juttelin mummolle, että kaksivuotiaalle on tulossa satutanssissa esitys ja että sinne pitää ommella tanssipuku, pohdiskelin siinä ääneen, että minkähän värisiä ne eri viidakon eläimet on ja että onko meillä tekokarvaa jne. Siis juttelin, ihan niin kuin juttelen muillekin omia kuulumisiamme.
Seuraavana aamuna oven kahvassa roikkui sitten mummon tekele ja todella ikävänsävyinen kirje miten hänen pitää nyt päästä sinne näytökseen, kun puvunkin teki.
Normaali ihminen kysyy, voiko auttaa jotenkin, tarjoaa vaikka kaavoja, joilla itse on ommellut oravahaalarin tms. Tai sanoo, että siellä ja siellä kirpparilla oli muuten myynnissä kiva leijonanaamari.
Rajaton narsisti kaappaa koko hankkeen itselleen, tekee kaiken oman päänsä mukaan salaa ja haluaa "yllättää" ja odottaa "kiitollisuutta".
Tämä on se ratkaiseva ero ja siksi juuri ap:kin kokee sen saamansa "avun" epämiellyttäväksi, kun se on tallovaa, runnovaa ja kilpailevaa ja ihan ulkopuolisen tarpeista lähtevää.
Normaali ihminen ei myöskään loukkaannu verisesti ja suutu, jos sitä leijonanaamaria ei haeta tai niitä kaavoja ei käytetä. Hän ymmärtää että se on vain jutustelua ja vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä sanoo, että Edvinin keväthaalari on liian pieni, voi kun olisi varaa ostaa uusi Reiman haalari.
Minä totean, että kylläpä se aurinko onkin sulattanut lumia.
MIniä sanoo, että ruuan hinta nousee huimasti, kohta ei ole varaa mihinkään.
Minä pohdin ääneen, että miten viikonlopun myrsky mahtaa vaikuttaa lumien sulamiseen.
Miniä sanoo, että joutuu varmaan ottamaan viikonlopputyön, että saavat vuokrat maksettua.
Minä ihmettelen, että miksi ne hyvät tiekarhut aikoinaan myytiinkään pois.
Vierailun päätteeksi hymyilen itselleni: selvitit taas pahat karikot!
Kas kun se miniä vain juttelee. Ei se että hän puhuu haalareista tai ruuasta tarkoita, että SINUN ne pitäisi sinne henkesi hädässä kärrätä. Juuri tämän takia sinunlaistesi ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä, kun te kuulette kaiken juurikin noin ja sitten seuraavana päivänä niitä ei-toivottuja nyssäköitä on oven takana. Ja sitten pitäisi olla KIITOLLINEN.
t. narsistin tytär
Juuri näin. Minä juttelin mummolle, että kaksivuotiaalle on tulossa satutanssissa esitys ja että sinne pitää ommella tanssipuku, pohdiskelin siinä ääneen, että minkähän värisiä ne eri viidakon eläimet on ja että onko meillä tekokarvaa jne. Siis juttelin, ihan niin kuin juttelen muillekin omia kuulumisiamme.
Seuraavana aamuna oven kahvassa roikkui sitten mummon tekele ja todella ikävänsävyinen kirje miten hänen pitää nyt päästä sinne näytökseen, kun puvunkin teki.
Normaali ihminen kysyy, voiko auttaa jotenkin, tarjoaa vaikka kaavoja, joilla itse on ommellut oravahaalarin tms. Tai sanoo, että siellä ja siellä kirpparilla oli muuten myynnissä kiva leijonanaamari.
Rajaton narsisti kaappaa koko hankkeen itselleen, tekee kaiken oman päänsä mukaan salaa ja haluaa "yllättää" ja odottaa "kiitollisuutta".
Tämä on se ratkaiseva ero ja siksi juuri ap:kin kokee sen saamansa "avun" epämiellyttäväksi, kun se on tallovaa, runnovaa ja kilpailevaa ja ihan ulkopuolisen tarpeista lähtevää.
Normaali ihminen ei myöskään loukkaannu verisesti ja suutu, jos sitä leijonanaamaria ei haeta tai niitä kaavoja ei käytetä. Hän ymmärtää että se on vain jutustelua ja vertaistukea.
Ainakin omalla äidilläni kyse on tosiaan siitä, että hän tahtoo ratkaista asian ensimmäisellä mieleen tulevalla ideallaan. Siksi esim. lahjat ovat ensimmäinen kaupassa vastaantuleva juttu riippumatta siitä, onko juuri sellaiselle tarvetta tai onko se oikeaa kokoa.
En tiedä missä kohta elämää hän on mennyt tuolla lailla rikki, että pienikin kyseenalaistaminen tai miettiminen tarkoittaisi sitä, että hän on huono tai väärässä. Tämä on ihan hiton raskasta.
Omasta äidistäni en edes jaksa kirjoittaa, joten kerron tädistäni, serkkuni äidistä. He olivat miehensä kanssa jotenkin todella pimeitä. Päälle päin normaaleita ja menestyneitä. Vasta vauva-palsta opetti minulle, että he olivat rajattomia. T o d e l l a rajattomia.
Asuin serkkuni luona viikon ja tätä kaikkea ehti tapahtua:
- aamulla tultiin pari kertaa vierailulle noin klo 7 ja alettiin siivoamaan. Serkulla on useampi lapsi ja hän laitteli siinä lapsia kouluun ja pienemmät heräsi siivouksen ääniin.
- pyyhällettiin paikalle lounasaikaan, nostettiin syrjään serkkuni laittamat ruuat ja alettiin laittaa toisia ruokia itse kaupasta tuoduista ostoksista.
- haukuttiin serkkuni tekemät elämänvalinnat, lapsien lukumäärä ja puoliso.
- haukuttiin auto, joka olisi pitänyt vaihtaa.
- tarjouduttiin ostamaan uusi auto.
- ilmoitettiin, että perheen koira pitäisi tappaa.
- tuotiin lapsille ja serkulleni vaatteita, ihan hirveitä
- tuotiin astioita johonkin tarkoitukseen
- haukuttiin serkkuani hänen lapsilleen.
Seurasin tätä sirkusta suu auki ja tämä oli kuitenkin vain viikko, serkkuni katseli menoa vuosikausia. Ja kyllä, hän on kynnysmatto ja lapanen, enkä yhtään ihmettele miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut sellainen ongelma että isovanhemmat tuo jatkuvasti kassikaupalla vaatteita. Siinä kun arvostan valtavasti ajatusta että haluavat osallistua kustannuksiin ja tiedän että he tekevät sitä puhtaasti hyvällä tarkoituksella, en silti kestä sitä että meillä pyörii nurkissa joku 25 kesäistä t-paitaa joita talvella ei tule käytettyä (käytetään pitkähihaisia t-paitoja) ja haalareita ja takkeja kaikissa eri kuoseissa ja miljoonassa eri koossa. Kun ei ole mennyt jakeluun ettei tarvita, niin olen surutta laitellut niitä vaan eteenpäin. Joistain vaatteista olen napannut kuvan lapsen päällä ja lähettänyt isovanhemmille ennen kuin se on mennyt eteenpäin. Jotkut menevät suoraan kassiin jonka lahjoitan kavereiden lapsille (jotka siis ovat ottaneet mielellään vastaan, en tyrkytä) ja osa menee Hope ry:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä sanoo, että Edvinin keväthaalari on liian pieni, voi kun olisi varaa ostaa uusi Reiman haalari.
Minä totean, että kylläpä se aurinko onkin sulattanut lumia.
MIniä sanoo, että ruuan hinta nousee huimasti, kohta ei ole varaa mihinkään.
Minä pohdin ääneen, että miten viikonlopun myrsky mahtaa vaikuttaa lumien sulamiseen.
Miniä sanoo, että joutuu varmaan ottamaan viikonlopputyön, että saavat vuokrat maksettua.
Minä ihmettelen, että miksi ne hyvät tiekarhut aikoinaan myytiinkään pois.
Vierailun päätteeksi hymyilen itselleni: selvitit taas pahat karikot!
Kas kun se miniä vain juttelee. Ei se että hän puhuu haalareista tai ruuasta tarkoita, että SINUN ne pitäisi sinne henkesi hädässä kärrätä. Juuri tämän takia sinunlaistesi ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä, kun te kuulette kaiken juurikin noin ja sitten seuraavana päivänä niitä ei-toivottuja nyssäköitä on oven takana. Ja sitten pitäisi olla KIITOLLINEN.
t. narsistin tytär
Juuri näin. Minä juttelin mummolle, että kaksivuotiaalle on tulossa satutanssissa esitys ja että sinne pitää ommella tanssipuku, pohdiskelin siinä ääneen, että minkähän värisiä ne eri viidakon eläimet on ja että onko meillä tekokarvaa jne. Siis juttelin, ihan niin kuin juttelen muillekin omia kuulumisiamme.
Seuraavana aamuna oven kahvassa roikkui sitten mummon tekele ja todella ikävänsävyinen kirje miten hänen pitää nyt päästä sinne näytökseen, kun puvunkin teki.
Normaali ihminen kysyy, voiko auttaa jotenkin, tarjoaa vaikka kaavoja, joilla itse on ommellut oravahaalarin tms. Tai sanoo, että siellä ja siellä kirpparilla oli muuten myynnissä kiva leijonanaamari.
Rajaton narsisti kaappaa koko hankkeen itselleen, tekee kaiken oman päänsä mukaan salaa ja haluaa "yllättää" ja odottaa "kiitollisuutta".
Tämä on se ratkaiseva ero ja siksi juuri ap:kin kokee sen saamansa "avun" epämiellyttäväksi, kun se on tallovaa, runnovaa ja kilpailevaa ja ihan ulkopuolisen tarpeista lähtevää.
Tuo jatkuva vaatimus siitä, että kaikesta pitäisi olla kiitollinen. Vaikka mummo tois pölypussin ja hieroisi sisällön sohvaan, niin siitäkin pitäisi kiitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta äidistäni en edes jaksa kirjoittaa, joten kerron tädistäni, serkkuni äidistä. He olivat miehensä kanssa jotenkin todella pimeitä. Päälle päin normaaleita ja menestyneitä. Vasta vauva-palsta opetti minulle, että he olivat rajattomia. T o d e l l a rajattomia.
Asuin serkkuni luona viikon ja tätä kaikkea ehti tapahtua:
- aamulla tultiin pari kertaa vierailulle noin klo 7 ja alettiin siivoamaan. Serkulla on useampi lapsi ja hän laitteli siinä lapsia kouluun ja pienemmät heräsi siivouksen ääniin.
- pyyhällettiin paikalle lounasaikaan, nostettiin syrjään serkkuni laittamat ruuat ja alettiin laittaa toisia ruokia itse kaupasta tuoduista ostoksista.
- haukuttiin serkkuni tekemät elämänvalinnat, lapsien lukumäärä ja puoliso.
- haukuttiin auto, joka olisi pitänyt vaihtaa.
- tarjouduttiin ostamaan uusi auto.
- ilmoitettiin, että perheen koira pitäisi tappaa.
- tuotiin lapsille ja serkulleni vaatteita, ihan hirveitä
- tuotiin astioita johonkin tarkoitukseen
- haukuttiin serkkuani hänen lapsilleen.Seurasin tätä sirkusta suu auki ja tämä oli kuitenkin vain viikko, serkkuni katseli menoa vuosikausia. Ja kyllä, hän on kynnysmatto ja lapanen, enkä yhtään ihmettele miksi.
Ai niin, kävin tätini kanssa myös kaupassa, jossa vaeltelimme erikseen. En löytänyt mitään ostettavaa, joten menin kassojen läpi odottamaan tätiäni. Hän oli ostanut minulle pussillisen tavaraa, ja nyt tulee se karmea kohta: hän oli seurannut minua kaupassa ja kerännyt koriin kaikki tavarat, joita olin katsellut! Pussista löytyi mm. yksi joulupallo (hieno) ja horoskooppimuki.
En valittaisi, ottaisin vastaan, säästyypä rahat.. Vaatteet kestää tuossa iässä vain hetken joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä sanoo, että Edvinin keväthaalari on liian pieni, voi kun olisi varaa ostaa uusi Reiman haalari.
Minä totean, että kylläpä se aurinko onkin sulattanut lumia.
MIniä sanoo, että ruuan hinta nousee huimasti, kohta ei ole varaa mihinkään.
Minä pohdin ääneen, että miten viikonlopun myrsky mahtaa vaikuttaa lumien sulamiseen.
Miniä sanoo, että joutuu varmaan ottamaan viikonlopputyön, että saavat vuokrat maksettua.
Minä ihmettelen, että miksi ne hyvät tiekarhut aikoinaan myytiinkään pois.
Vierailun päätteeksi hymyilen itselleni: selvitit taas pahat karikot!
Kas kun se miniä vain juttelee. Ei se että hän puhuu haalareista tai ruuasta tarkoita, että SINUN ne pitäisi sinne henkesi hädässä kärrätä. Juuri tämän takia sinunlaistesi ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä, kun te kuulette kaiken juurikin noin ja sitten seuraavana päivänä niitä ei-toivottuja nyssäköitä on oven takana. Ja sitten pitäisi olla KIITOLLINEN.
t. narsistin tytär
Juuri näin. Minä juttelin mummolle, että kaksivuotiaalle on tulossa satutanssissa esitys ja että sinne pitää ommella tanssipuku, pohdiskelin siinä ääneen, että minkähän värisiä ne eri viidakon eläimet on ja että onko meillä tekokarvaa jne. Siis juttelin, ihan niin kuin juttelen muillekin omia kuulumisiamme.
Seuraavana aamuna oven kahvassa roikkui sitten mummon tekele ja todella ikävänsävyinen kirje miten hänen pitää nyt päästä sinne näytökseen, kun puvunkin teki.
Normaali ihminen kysyy, voiko auttaa jotenkin, tarjoaa vaikka kaavoja, joilla itse on ommellut oravahaalarin tms. Tai sanoo, että siellä ja siellä kirpparilla oli muuten myynnissä kiva leijonanaamari.
Rajaton narsisti kaappaa koko hankkeen itselleen, tekee kaiken oman päänsä mukaan salaa ja haluaa "yllättää" ja odottaa "kiitollisuutta".
Tämä on se ratkaiseva ero ja siksi juuri ap:kin kokee sen saamansa "avun" epämiellyttäväksi, kun se on tallovaa, runnovaa ja kilpailevaa ja ihan ulkopuolisen tarpeista lähtevää.
Tuo jatkuva vaatimus siitä, että kaikesta pitäisi olla kiitollinen. Vaikka mummo tois pölypussin ja hieroisi sisällön sohvaan, niin siitäkin pitäisi kiitellä.
Olen myös miettinyt tätä kiitollisuuden velvoitetta, mistä satojen vuosien takaa se periytyy? Sen jotenkin ymmärtää vaikka 100 vuotta sitten, agraariyhteiskunnassa ei ollut tavaraa paljoa ja sitten sodatkin veivät osansa, joten tavara oikeasti periytyi sukupolvelta toiselle.
Nykyään, kun on jo kymmeniä vuosia hukuttu tavaraan niin sillä ei ole samanlaista merkitystä. Minullekin on yritetty tuupata vaikka mitä hirvityksiä ja sitten olen kiittämätön, kun en huoli.
Omilla vanhemmillani on myös ennakkoajatus, että olisin ollut vauvojen äitinä vähävarainen, jonka olisi pitänyt olla kaikesta kiitollinen. Olin kuitenkin jo kolmikymppinen, hyvässä työssä, josta tienasin hyvin ja meillä oli omakotitalokin jo hankittuna.
Olisin iloinen, jos olisi noin anteliaat isovanhemmat. Vastaavasti ehkä laittaisin lapsen kalleimmista hankinnoista säästyneet rahat jemmatilille, joilla sitten voisi perheenä tehdä vaikka lomareissun tai sisustaa kotia.
Toki voisit antaa vinkkiä, minkä väristä, kokoista jne. tavaraa lapsenne seuraavaksi tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä sanoo, että Edvinin keväthaalari on liian pieni, voi kun olisi varaa ostaa uusi Reiman haalari.
Minä totean, että kylläpä se aurinko onkin sulattanut lumia.
MIniä sanoo, että ruuan hinta nousee huimasti, kohta ei ole varaa mihinkään.
Minä pohdin ääneen, että miten viikonlopun myrsky mahtaa vaikuttaa lumien sulamiseen.
Miniä sanoo, että joutuu varmaan ottamaan viikonlopputyön, että saavat vuokrat maksettua.
Minä ihmettelen, että miksi ne hyvät tiekarhut aikoinaan myytiinkään pois.
Vierailun päätteeksi hymyilen itselleni: selvitit taas pahat karikot!
Kas kun se miniä vain juttelee. Ei se että hän puhuu haalareista tai ruuasta tarkoita, että SINUN ne pitäisi sinne henkesi hädässä kärrätä. Juuri tämän takia sinunlaistesi ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä, kun te kuulette kaiken juurikin noin ja sitten seuraavana päivänä niitä ei-toivottuja nyssäköitä on oven takana. Ja sitten pitäisi olla KIITOLLINEN.
t. narsistin tytär
Juuri näin. Minä juttelin mummolle, että kaksivuotiaalle on tulossa satutanssissa esitys ja että sinne pitää ommella tanssipuku, pohdiskelin siinä ääneen, että minkähän värisiä ne eri viidakon eläimet on ja että onko meillä tekokarvaa jne. Siis juttelin, ihan niin kuin juttelen muillekin omia kuulumisiamme.
Seuraavana aamuna oven kahvassa roikkui sitten mummon tekele ja todella ikävänsävyinen kirje miten hänen pitää nyt päästä sinne näytökseen, kun puvunkin teki.
Meillä mummulle on ollut mahdoton ajatus, että hän ei ole kutsuttuna koulun ja päiväkodin juhliin. Ei mene tajuntaan, että tilat ovat rajalliset. Kun hän on vaan yksi mummu... on jopa ehdottanut, että mieheni jäisi joulu/kevätjuhlista pois, kun ei miehiä kiinnosta lasten esitykset. Tuo lausunto on sen verran kirpaissut, etten ole edes näyttänyt hänelle esityksiä videolta.
[/quote]
Jos mulle on tulossa vieraaksi pähkinöille hengenvaarallisesti allerginen lapsi, niin pöydässä ei ole yhtään tuotetta, jossa olisi muruakaan pähkinää. Eri asia sitten vaikka jos joku on keliaakikko, niin silloin voi olla esim. kahdet leivät tarjolla, joista vain toinen on gluteeniton.[/quote]
Kiitos sinulle! Veljelläni on tällainen lapsi, jota useamman kerran on viety ambulanssilla sairaalaan aina luonnollisesti mukana olevasta epipen-kynästä huolimatta. Se on se pieni hetki, kun lapsi nappaa jonkun murusen lattialta suuhunsa. (Nyt lapsi jo neljävuotias eikä enää ole tätä vaaraa, osaa itse kysyä saako tätä syödä.)
Mulla on hoikat pitkäraajaiset lyhytselkäiset lapset. Heille kävi yksi ainoa haalarimerkki kunnolla. Tätä ei mummo kymmeneen vuoteen uskonut. Jokaikinen joulu meille tuli ”lahjaksi” haalarit joissa oli pitkä selkä, lyhyet lahkeet ja leveyttä kolminkertaisesti. Ei mennyt mikään perille, koska jos ne puki lapsille ja näytti ettei ne toimi, mummo vaan kiskoi hihoja ja lahkeita, käski seistä suorassa (se onkin hyvä asento leikkiä) ja taputteli ylimääräisiä ja selitti miten ainahan voi laittaa vyön. Toivotonta.