Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Meillä haastavaksi tän ilmiön tekee se, että anoppi toi todella vaihtelevia tavaroita: yleensä kulunutta krääsää kirppareilta, joukossa joskus yksittäinen kaupasta uutena ostettu hyvälaatuinen body. Nuo harvat hyvälaatuiset asiat olivat meille mieluisia, mutta oli pakko kieltää kaiken tavaran tuominen, jotta päästiin noista kirpputorilöydöistä. Yksittäinen hyvälaatuinen vaate ei ole sen väärti, että kylkiäisenä tulee kymmenen nuhjuista.
Taas kauhulla odottelen kesää, aktivoituuko anoppi kiertelemään kesäkirppareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Siinäkin on oma työnsä, kun pitää pestä, pakata ja viedä ne tavarat. Aivan turhaa työtä lapsiperheessä, jos tuota rumbaa ei muuten tarvitsisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole ikävämpää kuin saada monen sadan euron turha tavara, kun itsellä ei riitä rahat jonkun tarpeellisen tavaran ostoon.
Eli tässä edellisessä lauseessa se vaativien & kiittämättömien miniöiden agenda nyt taisi syvimmiltään paljastua: pitäisi siis saada isovanhemmilta kaikki rahana niin voisi ostaa ”tarpeellista tavaraa” (todennäköisesti itselleen).
Jospa ne isovanhemmat haluaakin tällä käytöksellään varmistaa, että ne rahat konkreettisesti menevät Nico-Petterin toppapukuun eikä Nico-Petterin äidin kulmakarvojen laminointiin tai vaikkapa robotti-imuriin?
Lisäksi: pitäisiköhän tehdä sille omalle taloudelliselle tilanteelle jotakin niin riittäisi omat rahat ”tarpeellisiin tavaroihin” eikä sälyttää tästä velvollisuutta isovanhemmille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole ikävämpää kuin saada monen sadan euron turha tavara, kun itsellä ei riitä rahat jonkun tarpeellisen tavaran ostoon.
Eli tässä edellisessä lauseessa se vaativien & kiittämättömien miniöiden agenda nyt taisi syvimmiltään paljastua: pitäisi siis saada isovanhemmilta kaikki rahana niin voisi ostaa ”tarpeellista tavaraa” (todennäköisesti itselleen).
Jospa ne isovanhemmat haluaakin tällä käytöksellään varmistaa, että ne rahat konkreettisesti menevät Nico-Petterin toppapukuun eikä Nico-Petterin äidin kulmakarvojen laminointiin tai vaikkapa robotti-imuriin?
Lisäksi: pitäisiköhän tehdä sille omalle taloudelliselle tilanteelle jotakin niin riittäisi omat rahat ”tarpeellisiin tavaroihin” eikä sälyttää tästä velvollisuutta isovanhemmille?
Voi kuule. Me saamme lahjaksi myös rahaa. Joululahjojen joukossa on kirjekuoressa 100 euron seteli, eli mahdollisimman hankalasti taas. Pitää olla tarkkana, että se ei vahingossa päädy lahjapapereiden kanssa roskikseen. Noin iso seteli ei käy joka kaupassa. Pankkiin kun sen vie, joutuu kauhean kyselyn kohteeksi mistä tämä raha on peräisin.
Minulla on todennäköisesti parempi palkka kuin isovanhempien eläkkeet ovat yhteensä. Me emme tarvitse rahaa tai tavaraa lahjaksi emmekä erityisesti halua sellaisia lahjoja, joista aiheutuu meille turhaa työtä, kuten se satasen setelin käyttäminen jossakin tai väärän kokoisen vaatteen vaihtaminen tai kierrättäminen.
Jostain syystä lahjan pitää olla mahdollisimman iso ja näyttävä, joten ei voi antaa viittä kahdenkympin seteliä, pitää olla se satasen seteli. Ei voi antaa pelikonsolia, pitää antaa näyttävämpi televisio. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole ikävämpää kuin saada monen sadan euron turha tavara, kun itsellä ei riitä rahat jonkun tarpeellisen tavaran ostoon.
Eli tässä edellisessä lauseessa se vaativien & kiittämättömien miniöiden agenda nyt taisi syvimmiltään paljastua: pitäisi siis saada isovanhemmilta kaikki rahana niin voisi ostaa ”tarpeellista tavaraa” (todennäköisesti itselleen).
Jospa ne isovanhemmat haluaakin tällä käytöksellään varmistaa, että ne rahat konkreettisesti menevät Nico-Petterin toppapukuun eikä Nico-Petterin äidin kulmakarvojen laminointiin tai vaikkapa robotti-imuriin?
Lisäksi: pitäisiköhän tehdä sille omalle taloudelliselle tilanteelle jotakin niin riittäisi omat rahat ”tarpeellisiin tavaroihin” eikä sälyttää tästä velvollisuutta isovanhemmille?
Mikä agenda? Miksei voi antaa jotain mitä tarvitaan ja mikä toimii tuon päättömän tuhlaamisen sijaan?
Menee vaikka yhdessä ostamaan, jos se ei käy, että lapselle ostetaan lahjaksi se mitä se lapsi tarvitsee?
Vai onko se kusipäämummelin oikea agenda aiheuttaa mahdollisimman aggressiivisesti mahdollisimman palojn mielipahaa ja ylimääräistä työtä?
Vierailija kirjoitti:
Mä pistäisin ne surutta myyntiin, jos ei usko, että ei ole hänen asiansa ostaa noita, niin ihmetelkööt sitten miksei kyseisiä vaatteita ja tavaroita lapsella olekaan.
Juuri näin. Tekisin myös samalla tavalla. Syy siihen on varsin yksinkertainen: kun tavara vaihtaa omistajaa, niin tavaran omistusoikeus siirtyy
uudelle omistajalle. Uudella omistajalla on täysi vapaus tehdä tavaralle mitä ikinä haluaa; esimerkiksi myydä tai lahjoittaa se eteenpäin, jos siltä tuntuu.
Aina voi olla ovela ja kysyä tavaran lahjoittajalta, että "onko tämä nyt varmasti minun/meidän?". Jos vastaus on myöntävä, niin ei muuta kuin hankkiutumaan siitä eroon niin pian kuin suinkin, jos ei pidä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mutta kun mä en halua muuttaa kotiani välivarastoksi hyväntekeväisyyskirppikselle. Ei mulla ole ylimääräistä tilaa. On siitä myös vaivaa ja kuluja (polttoaine), vähällä vapaa-ajallani tekisin mieluummin jotain muuta, kun roudaan tavaraa, jota en ole ikinä edes halunnut.
Ei tarvitse tuoda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole ikävämpää kuin saada monen sadan euron turha tavara, kun itsellä ei riitä rahat jonkun tarpeellisen tavaran ostoon.
Eli tässä edellisessä lauseessa se vaativien & kiittämättömien miniöiden agenda nyt taisi syvimmiltään paljastua: pitäisi siis saada isovanhemmilta kaikki rahana niin voisi ostaa ”tarpeellista tavaraa” (todennäköisesti itselleen).
Jospa ne isovanhemmat haluaakin tällä käytöksellään varmistaa, että ne rahat konkreettisesti menevät Nico-Petterin toppapukuun eikä Nico-Petterin äidin kulmakarvojen laminointiin tai vaikkapa robotti-imuriin?
Lisäksi: pitäisiköhän tehdä sille omalle taloudelliselle tilanteelle jotakin niin riittäisi omat rahat ”tarpeellisiin tavaroihin” eikä sälyttää tästä velvollisuutta isovanhemmille?
Me ollaan kielletty tuomasta _mitään_. Jos anoppi saa jonkun setelin tungettua meidän mukaan, niin anoppi katsoo olevansa oikeutettu alentaa mieheni rengikseen, jolle kuuluu anopin huushollin "miesten työt" aikataululla "mieluusti eilen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummelien kannattaa kyllä laittaa säästöön joka sentti mikä liikenee. Rahaa tarvitaan kun tässä Venäjän vieressä köyhtyvässä Suomessa ei mummeleita enää pahemmin hoidella. Toisaalta jos on laittaa se 30 - 50 000 € vaikka rintasyövän hoitoon yksityisellä niin voi saada monta ihan kivaa elinvuotta itselle lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole ikävämpää kuin saada monen sadan euron turha tavara, kun itsellä ei riitä rahat jonkun tarpeellisen tavaran ostoon.
Eli tässä edellisessä lauseessa se vaativien & kiittämättömien miniöiden agenda nyt taisi syvimmiltään paljastua: pitäisi siis saada isovanhemmilta kaikki rahana niin voisi ostaa ”tarpeellista tavaraa” (todennäköisesti itselleen).
Jospa ne isovanhemmat haluaakin tällä käytöksellään varmistaa, että ne rahat konkreettisesti menevät Nico-Petterin toppapukuun eikä Nico-Petterin äidin kulmakarvojen laminointiin tai vaikkapa robotti-imuriin?
Lisäksi: pitäisiköhän tehdä sille omalle taloudelliselle tilanteelle jotakin niin riittäisi omat rahat ”tarpeellisiin tavaroihin” eikä sälyttää tästä velvollisuutta isovanhemmille?
Voi kuule. Me saamme lahjaksi myös rahaa. Joululahjojen joukossa on kirjekuoressa 100 euron seteli, eli mahdollisimman hankalasti taas. Pitää olla tarkkana, että se ei vahingossa päädy lahjapapereiden kanssa roskikseen. Noin iso seteli ei käy joka kaupassa. Pankkiin kun sen vie, joutuu kauhean kyselyn kohteeksi mistä tämä raha on peräisin.
Minulla on todennäköisesti parempi palkka kuin isovanhempien eläkkeet ovat yhteensä. Me emme tarvitse rahaa tai tavaraa lahjaksi emmekä erityisesti halua sellaisia lahjoja, joista aiheutuu meille turhaa työtä, kuten se satasen setelin käyttäminen jossakin tai väärän kokoisen vaatteen vaihtaminen tai kierrättäminen.
Jostain syystä lahjan pitää olla mahdollisimman iso ja näyttävä, joten ei voi antaa viittä kahdenkympin seteliä, pitää olla se satasen seteli. Ei voi antaa pelikonsolia, pitää antaa näyttävämpi televisio. Jne.
Mulle kyllä kelpaa isotkin setelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule. Me saamme lahjaksi myös rahaa. Joululahjojen joukossa on kirjekuoressa 100 euron seteli, eli mahdollisimman hankalasti taas. Pitää olla tarkkana, että se ei vahingossa päädy lahjapapereiden kanssa roskikseen. Noin iso seteli ei käy joka kaupassa. Pankkiin kun sen vie, joutuu kauhean kyselyn kohteeksi mistä tämä raha on peräisin.
Minulla on todennäköisesti parempi palkka kuin isovanhempien eläkkeet ovat yhteensä. Me emme tarvitse rahaa tai tavaraa lahjaksi emmekä erityisesti halua sellaisia lahjoja, joista aiheutuu meille turhaa työtä, kuten se satasen setelin käyttäminen jossakin tai väärän kokoisen vaatteen vaihtaminen tai kierrättäminen.
Jostain syystä lahjan pitää olla mahdollisimman iso ja näyttävä, joten ei voi antaa viittä kahdenkympin seteliä, pitää olla se satasen seteli. Ei voi antaa pelikonsolia, pitää antaa näyttävämpi televisio. Jne.
Eli nyt on annettu se himoittu rahakin jo väärin? 100€ seteli ei kelpaa kun miniälle pitää olla 5 x 20€?
Ootko ihan tosissasi? Eli isovanhempien pitäisi osata lukea ajatuksia ennustaakseen millaisena setelinä miniä perheelle annetun rahalahjan tänä jouluna tahtoo?
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä, miten vaikea on kysyä toisten toiveita ja pitäytyä niissä.
Ja tämä pitäisi tehdä…miksi?
Lahjahevosen suuhun ei kannata katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Voi herran pieksut. Ei siinä mitään JÄRKEÄ olekaan. Miksi pitäisikään?
Tarpeettoman tavaran sijoituspaikka voi olla vaikka kaatopaikka. Jos kaikessa pitäisi olla suuri JÄRKI, niin mihin jäteasemia ja kaatopaikkoja edes tarvittaisikaan? Kaikki ihmiset vain miettisivät hiki hatussa, miten jonkun tavaran saisi pois käsistään mahdollisimman järkevästi, kun se järki olisi pakollinen siinä olemassa.
Eikä niitä uusia lasten vaatteita tarvitse pestä ja silitellä, kun ne kerran on uusia. Sen kun lyö läjään ja vie UFFin keräyslaatikkoon samalla kun käy kaupassa.
Ai niin, eihän kenelläkään tietenkään täällä ole UFFin keräyslaatikkoa mailla halmeillakaan, kaikkihan asuu jossain peräkorven pyllynreiässä.
No jos ei ole, niin miten olisi jätepönttö?
Jos se mummuparka ei osoita järkeä olemalla tuomatta lapsenlapsille ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, niin miksi niiden lasten vanhempien pitäisi olla se järkevämpiä?
Eikö maailmassa TODELLAKAAN ole oikeita ongelmia?
Ja juu, kun opetatte niille isovanhemmille, että mitään ei pidä lapsillenne lahjoittaa, niin pitäkää linjanne vielä sittenkin, kun ne on teinejä ja tarvitsee joka jumalan päivä jotain hössön tössön turhaketta ja kiukuttelee ja rähjää, kun ette osta. Uusi älypuhelin puolen vuoden välein, jopot, mopot, autot ja ajokortit, uudet vaatteet, kausikortit sinne sun tänne, hiustenpidennykset ja tatuoinnit ja mitähän ne itse asiassa vielä keksiikään kun aika tästä etenee. Se on ainakin varmaa, että rahaa niihin palaa. No, hyvä että saa isovanhemmat sentään pitää eläkkeensä, kun vanhemmat on lapsensa opettaneet, että niiltä ei oteta mitään vastaan. Eläköön elämä! (eli huolettomien isovanhempien elämä).
Tässä on vinkki kaikille isovanhemmille ja aikuisten lasten vanhemmille: antakaa rahaa. Nuorella lapsiperheelle sitä harvoin on ylenmäärin käytettävissä. Eikä mitään 20 euroa per kertaa vuodessa, vaan ihan vaikka 500-1000 euroa silloin tällöin, jos/kun siihen on varaa. Auttaa huomattavasti ostamaan lapsenlapselle tärkeitä juttuja, tai se oma lapsi saa vaikka ostettua jonkun tärkeän kodinkoneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole ikävämpää kuin saada monen sadan euron turha tavara, kun itsellä ei riitä rahat jonkun tarpeellisen tavaran ostoon.
Eli tässä edellisessä lauseessa se vaativien & kiittämättömien miniöiden agenda nyt taisi syvimmiltään paljastua: pitäisi siis saada isovanhemmilta kaikki rahana niin voisi ostaa ”tarpeellista tavaraa” (todennäköisesti itselleen).
Jospa ne isovanhemmat haluaakin tällä käytöksellään varmistaa, että ne rahat konkreettisesti menevät Nico-Petterin toppapukuun eikä Nico-Petterin äidin kulmakarvojen laminointiin tai vaikkapa robotti-imuriin?
Lisäksi: pitäisiköhän tehdä sille omalle taloudelliselle tilanteelle jotakin niin riittäisi omat rahat ”tarpeellisiin tavaroihin” eikä sälyttää tästä velvollisuutta isovanhemmille?
Miksi se raha pitää miniälle antaa? Anna pojallesi, vai meneekö se sitten kaljaan?
Missä wt ympäristössä oikein elät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä, miten vaikea on kysyä toisten toiveita ja pitäytyä niissä.
Ja tämä pitäisi tehdä…miksi?
Lahjahevosen suuhun ei kannata katsoa.
Tuo ajatus on ihan yhtä pielessä kuin asiakas on aina oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy ne pois tai lahjoita johonkin. Jos onnistut myymään, niin niillä rahoilla on hyvä sitten ostaa itselle mieleistä ja toisaalta, jos menee eteenpäin lahjoittamalla, niin sehän ei kuitenkaan ole teiltä pois?
Monet käytetyt lastenvaatteet on kirpparilla ja nettikirpparilla tosi halpoja. Et välttämättä saa siitä käytetystä välikausihaalarista kuin kympin ja uusi maksaa kaupassa moninkertaisesti.
Siksi ehdotinkin, että myy tai lahjoita.
Sama toimii myös silloin, kun ei jaksa järjestää myyntiä: kasaa vaan samantien isovanhempien raahaamat rojut vaikka ikean kassiin ja vie sen sitten kun se on täysi niin johonkin lähialueen hyväntekeväisyyskirppikselle. Ap puhui nimenomaan uusista tuotteista, niin ne kelpaavat kirppiksille kyllä.
Mikä järki tuossa on?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.
Mikä järki siinä on? JÄRKI? You know?
Voi herran pieksut. Ei siinä mitään JÄRKEÄ olekaan. Miksi pitäisikään?
Tarpeettoman tavaran sijoituspaikka voi olla vaikka kaatopaikka. Jos kaikessa pitäisi olla suuri JÄRKI, niin mihin jäteasemia ja kaatopaikkoja edes tarvittaisikaan? Kaikki ihmiset vain miettisivät hiki hatussa, miten jonkun tavaran saisi pois käsistään mahdollisimman järkevästi, kun se järki olisi pakollinen siinä olemassa.
Eikä niitä uusia lasten vaatteita tarvitse pestä ja silitellä, kun ne kerran on uusia. Sen kun lyö läjään ja vie UFFin keräyslaatikkoon samalla kun käy kaupassa.
Ai niin, eihän kenelläkään tietenkään täällä ole UFFin keräyslaatikkoa mailla halmeillakaan, kaikkihan asuu jossain peräkorven pyllynreiässä.
No jos ei ole, niin miten olisi jätepönttö?
Jos se mummuparka ei osoita järkeä olemalla tuomatta lapsenlapsille ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita, niin miksi niiden lasten vanhempien pitäisi olla se järkevämpiä?
Eikö maailmassa TODELLAKAAN ole oikeita ongelmia?
Ja juu, kun opetatte niille isovanhemmille, että mitään ei pidä lapsillenne lahjoittaa, niin pitäkää linjanne vielä sittenkin, kun ne on teinejä ja tarvitsee joka jumalan päivä jotain hössön tössön turhaketta ja kiukuttelee ja rähjää, kun ette osta. Uusi älypuhelin puolen vuoden välein, jopot, mopot, autot ja ajokortit, uudet vaatteet, kausikortit sinne sun tänne, hiustenpidennykset ja tatuoinnit ja mitähän ne itse asiassa vielä keksiikään kun aika tästä etenee. Se on ainakin varmaa, että rahaa niihin palaa. No, hyvä että saa isovanhemmat sentään pitää eläkkeensä, kun vanhemmat on lapsensa opettaneet, että niiltä ei oteta mitään vastaan. Eläköön elämä! (eli huolettomien isovanhempien elämä).
Mummot kantaa myös kirppisvaatteita jotka potää todellakin pestä ennen kuin niitä voi myyntiin panna.
Mum teineillä on Swappee-älypuhelimet eli käytettyinä ostetut.
Toisella on minun vanha pyörä, tpiselle ostettiin Torista 60 euron pyörä.
Lukiolainen saa läppärin koulusta. Opiskelijalle ostimme uuden läppärin.
Vaatteensa on kirppareilta. Kengät ostetaan uusina.
Hiukset leikkaan minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule. Me saamme lahjaksi myös rahaa. Joululahjojen joukossa on kirjekuoressa 100 euron seteli, eli mahdollisimman hankalasti taas. Pitää olla tarkkana, että se ei vahingossa päädy lahjapapereiden kanssa roskikseen. Noin iso seteli ei käy joka kaupassa. Pankkiin kun sen vie, joutuu kauhean kyselyn kohteeksi mistä tämä raha on peräisin.
Minulla on todennäköisesti parempi palkka kuin isovanhempien eläkkeet ovat yhteensä. Me emme tarvitse rahaa tai tavaraa lahjaksi emmekä erityisesti halua sellaisia lahjoja, joista aiheutuu meille turhaa työtä, kuten se satasen setelin käyttäminen jossakin tai väärän kokoisen vaatteen vaihtaminen tai kierrättäminen.
Jostain syystä lahjan pitää olla mahdollisimman iso ja näyttävä, joten ei voi antaa viittä kahdenkympin seteliä, pitää olla se satasen seteli. Ei voi antaa pelikonsolia, pitää antaa näyttävämpi televisio. Jne.
Eli nyt on annettu se himoittu rahakin jo väärin? 100€ seteli ei kelpaa kun miniälle pitää olla 5 x 20€?
Ootko ihan tosissasi? Eli isovanhempien pitäisi osata lukea ajatuksia ennustaakseen millaisena setelinä miniä perheelle annetun rahalahjan tänä jouluna tahtoo?
Me emme halua lahjaksi rahaa. Miten se voi olla niin vaikea käsittää?
No kun joku kommentoi ettei jaksa kirppistellä eikä kotona ole tilaa säilyttää. Niin hyväntekeväisyyskirppiksellehän ne ei-toivotut kamppeet voi helposti viedä.