Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Nämä "isot jutut" naurattaa vielä itseäsikin.
Ei ne naurata, ne itkettää vielä vuosiakin myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aina hyvä, jos ihminen osaa kunnioittaa omaa ja toisten kotirauhaa. Isovanhempien ei pidä "tunkeutua" aikuisten lastensa perhe-elämään.
Aniharva ihminen haluaa anoppiaan, appiukkoaan tai ketään muutakaan vierasta hakkaamaan kotinsa ulko-ovea sunnuntaiaamuna. Tavallisessa lapsiperheessä ja ihan tavallisessa kodissa vapaa-aika pyhitetään ja rauhoitetaan omalle perheelle.
Toisen kotiin meneminen kutsumatta on nykyaikana epäkohteliasta ja tungettelevaa käytöstä. Yllätysvieraat ovat yleensä ei-toivottuja vieraita joka tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitinä sitä tottuu olemaan aina väärässä. En osta lastenlapsille vaatteita tai tavaroita, en anna perheille rahaa tms. enkä päsmäröi millään tavalla. Pyrin asiallisiin väleihin, joten minua ei näe sunnuntaiaamuna hakkaamassa pojan perheen ovea, että täältä tullaan avuksi tai ostamassa tyttären lapselle lahjavuorta. Pidän kiinni omista rajoistani enkä tunkeudu toisten elämään.
Kannattaa olla itsekäs vielä yli 50 vuoden iässäkin, saa elämästään paljon enemmän irti kuin lastensa kodinhoitajana tai lahja-automaattina tai maanisena ostelijana. Itseään voi rakastaa ostamalla sen ylikalliin talvitakin, ei ole mitään tarvetta ostaa lapsenlapselle vääränlaista haalaria.
Mun appivanhemmat on oikeasti olleet oven takana sunnuntaina kello 6.30. Oli vielä itsenäisyyspäivä ja me oltiin muutettu edellisenä päivänä pitkälle yöhön.
He odotti että viihdytämme heitä koko päivän ja kun sanoin, etten voi lähteä mihinkään koska on tentti heti aamulla, appi sanoi ettei kälynikään ikinä tenttiin lue, vain tyhmät lukee.
Edelleenkään eivät ymmärrä miksi minä olen heille jotenkin viileä.
Minun äitini on tuollainen veljeni perhettä kohtaan. Ilmestyy lapsen synttäreillekin aina se itse tekemänsä kermakakku mukanaan, vaikka veljeni vaimo leipoo itse aina hyvät kakut. Samaten hankkii kysymättä sinne lapselle haalareita ja turvaistuimia, ikävä kyllä veljeni ja tämän vaimon maun vastaisia. Minua, tytärtään kohtaan ei ole tuollainen, minulta kysyy aina mitä meidän lapset tarvisi ja ostaa juuri niitä.
Hän ei ole tosin mikään ilkeä anoppi, joka vihaisi miniäänsä vaan tykkää paljon veljeni vaimosta. Mutta on aika rajaton ihminen, joka haluaa olla kaiken keskipiste. Itse sanon hänelle suorat sanat niin kunnioittaa minua ja perhettäni. Toivoisin, että veljeni ja vaimonsa uskaltaisi myös sanoa suorat sanat, sillä tiedän että tilanne harmittaa heitä.
Meillä on tämä sama ongelma. Äitini puolelta. Meille tuodaan kaikkea tarpeellista hänen mielestään. En tarvitse lisää astioita tai muuta. Niitä kuitenkin tuli. Kieltäydyin. Kolme kertaa. Lopulta ihmettelin miten meidän keittiössä on liikaa ruokailuvälineitä. Äiti oli tuonut. Hyvää varmaan tarkoitti. En halunnut loukata.
Tätä hän on harrastanut siitä lähtien kun tyhjensi talonsa kun myi.
Lasten juhliin toi oven taakse epämääräisen kassin astioita. Joita emme tarvitse. Turhaa vaivaa hänelle ja minulle kun vein kassin komeroon ennen palautusta.
Nykyään otan kyllä vastaan mitä tulee.
Mutta laitan kiertoon. Vien kirpputorille jonne voi lahjoittaa. Kotini ei ole romuvarasto. Ostan mieluummin uutta kuin toisen vanhaa jos jotain tarvitsen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Mutta Suomessa ei. Eikä noissa toisissakaan maissa taatusti katsota hyvällä sitä, että tuo synttärijuhliin, joissa senkin maan tapojen mukaisesti tarjotaan synttärikakkua, oman täytekakun mukana.
Sinne viedään pullia tai sipsejä tai jotain muuta geneeristä mitä ei ole pakko tarjota juuri niiden juhlien aikana.
Nämä leipomusten tuojat olivat omat rajattomat vanhempani. Omaavat tässäkin ketjussa joidenkin kommenteissa esiintyviä marttyyrin piirteitä. (Juttua riittäisi paljonkin mitä ovat meille tuoneet ja minä sitä mukaa myynyt)
Vieraissa oli pahasti allergisia lapsia, sukulaisia, joiden allergiat ovat vanhempieni tiedossa. Se korvapuustin päällä oleva pähkinärouhe ihan oikeasti oli vaarallinen. Ja kys. ihmiset tietävät, että tykkään leipoa. Kylppäri oli ainut paikka, johon nuo sai oven taakse piiloon.
No eihän niiden allergisten lasten olisi tarvinnut just niitä korvapuusteja syödä, mutta muut, joilla allergiaa ei ole, olisivat voineet. Kyllä sun sanat "kahvipöydän omiminen" kertoi, mistä oikeastaan on kyse ja se ei taida olla leipomuksien laatu.
Musta juuri lähiomaisten ja hyvien ystävien on ihan ok tuoda jotain, jos ovat innostuneet juhlista ja haluavat näin osallistua. En jaksa suuttua ja möksähdellä moisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Mutta Suomessa ei. Eikä noissa toisissakaan maissa taatusti katsota hyvällä sitä, että tuo synttärijuhliin, joissa senkin maan tapojen mukaisesti tarjotaan synttärikakkua, oman täytekakun mukana.
Sinne viedään pullia tai sipsejä tai jotain muuta geneeristä mitä ei ole pakko tarjota juuri niiden juhlien aikana.
Nämä leipomusten tuojat olivat omat rajattomat vanhempani. Omaavat tässäkin ketjussa joidenkin kommenteissa esiintyviä marttyyrin piirteitä. (Juttua riittäisi paljonkin mitä ovat meille tuoneet ja minä sitä mukaa myynyt)
Vieraissa oli pahasti allergisia lapsia, sukulaisia, joiden allergiat ovat vanhempieni tiedossa. Se korvapuustin päällä oleva pähkinärouhe ihan oikeasti oli vaarallinen. Ja kys. ihmiset tietävät, että tykkään leipoa. Kylppäri oli ainut paikka, johon nuo sai oven taakse piiloon.No eihän niiden allergisten lasten olisi tarvinnut just niitä korvapuusteja syödä, mutta muut, joilla allergiaa ei ole, olisivat voineet. Kyllä sun sanat "kahvipöydän omiminen" kertoi, mistä oikeastaan on kyse ja se ei taida olla leipomuksien laatu.
Musta juuri lähiomaisten ja hyvien ystävien on ihan ok tuoda jotain, jos ovat innostuneet juhlista ja haluavat näin osallistua. En jaksa suuttua ja möksähdellä moisesta.
Ja kuka siellä muka vahtii, että lapset ei syö vääriä herkkuja? Varsinkaan jos ollaan totuttu siihen että ko sukulainen osaa ne allergiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Niinpä. Kun synnytin esikoisen, niin anoppi osti vauvalle yhdet pikkupöksyt, hinta oli 5 markka. Kun toinen lapsi syntyi 4 vuoden päästä, niin ei ostanut mitään. Tätä hieman ihmetellessäni lasten isälle, niin haukkui minut ja puolusti äitiään. Koskaan ei ostanut anoppi lapsillemme synttäri- eikä joululahjoja. Samanlaista pihviä porukkaa oli koko miehen suku. Söivät ja joivat kyläreissuilla pöydän tyhjäksi ja kun heidän luokseen meni (pakosta)esim synttäreille, niin just oli täytekakku loppunut.
Äitini 80 v. jaksaa edelleen yhä uudelleen ja uudelleen kertoa, miten anoppi se ei koskaan ostanut sulle mitään lahjaksi. Epäselväksi on jäänyt myös mitä äidinäiti minulle osti, en kyllä muista mitään 🤣
Yllättäen olemme äidin kanssa kovin etäisiä, kun en jaksa kuunnella mitä kaikkea vääryyttä on vuodesta -41 lähtien tapahtunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä liian köyhä, mutta itse en kyllä viitsisi mistään käyttötavarasta alkaa kiukuttelemaan, vaan ottaisin ilolla vastaan lahjoista itselleni koituvan säästön. Esim. jokin toppahalaari on jotain mitä muutaman kuukauden käytetään, eikä mikään loppuelämän sitoumus.
Eri asia jos anoppi tai äiti alkaisi vaikka sanella asunnon sisustusta, jota oikeasti täytyy katsella joka päivä kauemminkin.
Mutta kuten sanottua, olenkin köyhä joten lasken hyödylliset lahjat säästönä, enkä loukkaannu edes vääränvärisistä pyyhkeistä (jotka ovat tietääkseni ikuinen angstin aiheuttaja AV-palstalla).
Toppahaalaria puetaan ja riisutaan loputtomiin sen yhdenkin talven aikana. Ja lapsi on siinä päiväkodissa. Kyllä sen potää olla sopivankokoinen ja muutenkin sopiva.
Ja liian pienillä, vääränlaisilla jne ei tee yhtään mitään.
En ole koskaan lukenut täällä pyyhkeistä. Mutta sama pätee niihinkin. Miksei voi ostaa sopivaa?
Sopivankokoinen vaatteen pitää olla tietysti, sehän nyt on selvä. Tarkoitin vain sellaista tilannetta, että haalarissa on vaikkapa kuosi, jota ei olisi välttämättä itse valinnut kaupassa.
Sain joku vuosi sitten lahjaksi vaaleanpuna-harmaat kylpypyyhkeet. Kallista merkkiä vielä olivat. En olisi ostanut itse tuonvärisiä, mutta käyttöön tulivat silti.
Miksi ihmeessä sinä sellaista ajattelit, kun ei sellaisesta tässä puhuta ollenkaan?
Vai niin.
No mutta eikö aloituksessa nimenomaan sanottu, että halutaan itse valita esimerkiksi juurikin ulkonäöltään oikeanlaiset tavarat?
"hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme"
"Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee"
"Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet"
Vääränkokoisista ja epäsopivista ei ollut muuta mainintaa, kuin että osa vaatteista voi olla vaikka hankalasti puettavia, ja että kaappeihin on ostettu valmiiksi liian isoja odottamaan tulevaa käyttöä. Hankalasti puettavia ei tietysti kannata väkisin käyttää hankaloittaen elämää.
Ei nuo kuvaukset välttämättä tarkoita ulkonäköä. Ap saattaa tykätä bodysta, leggareista ja tarrakengistä ja mummo ostaa paitoja, sukkahousuja ja nauhakenkiä.
Toi "mummo maksaa isot jutut" on teille tosi hyödyllinen siinä vaiheessa, kun lapsen pitää autokoulu ajaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi "mummo maksaa isot jutut" on teille tosi hyödyllinen siinä vaiheessa, kun lapsen pitää autokoulu ajaa. :D
Tuollainen mummo ehtii moneen kertaan kiristää sillä autokoulullakin erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Toi "mummo maksaa isot jutut" on teille tosi hyödyllinen siinä vaiheessa, kun lapsen pitää autokoulu ajaa. :D
Paitsi että ei se maksa autokoulua asiallisella tavalla vaan maksaa esim. 18-vuotiaalle b-kortista haaveilevalle mopokortin tai maksaa autokoulun vain hänen oman kodin vieressä olevaan autokouluun, siihen joka on 300 km päässä sen ajo-oppilaan eli lapsenlapsen kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi "mummo maksaa isot jutut" on teille tosi hyödyllinen siinä vaiheessa, kun lapsen pitää autokoulu ajaa. :D
Paitsi että ei se maksa autokoulua asiallisella tavalla vaan maksaa esim. 18-vuotiaalle b-kortista haaveilevalle mopokortin tai maksaa autokoulun vain hänen oman kodin vieressä olevaan autokouluun, siihen joka on 300 km päässä sen ajo-oppilaan eli lapsenlapsen kodista.
Ja linkittää siihen pihatyönsä ja sen että joka kerta pitää istua syömässä läskisoossia ja kiitellä tietyllä tavalla tai se koulu loppuu laakista jne.
Nähty on, koettu on.
Me rakennettiin talo kaupungin toiselle laidalle että saatiin välimatkaa mutsiin. Asuttiin ennen kivalla alueella mutta välimatkaa vain muutama sata metriä, joten mutsi kävi lähes joka päivä säätämässä jotain. Tai sit se tarvi kyytiä. Tai jotain. Sekaantui elämään koko ajan. Ja oli niin onnellinen kun kuului läheisesti perheeseen (omien sanojensa mukaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä liian köyhä, mutta itse en kyllä viitsisi mistään käyttötavarasta alkaa kiukuttelemaan, vaan ottaisin ilolla vastaan lahjoista itselleni koituvan säästön. Esim. jokin toppahalaari on jotain mitä muutaman kuukauden käytetään, eikä mikään loppuelämän sitoumus.
Eri asia jos anoppi tai äiti alkaisi vaikka sanella asunnon sisustusta, jota oikeasti täytyy katsella joka päivä kauemminkin.
Mutta kuten sanottua, olenkin köyhä joten lasken hyödylliset lahjat säästönä, enkä loukkaannu edes vääränvärisistä pyyhkeistä (jotka ovat tietääkseni ikuinen angstin aiheuttaja AV-palstalla).
Toppahaalaria puetaan ja riisutaan loputtomiin sen yhdenkin talven aikana. Ja lapsi on siinä päiväkodissa. Kyllä sen potää olla sopivankokoinen ja muutenkin sopiva.
Ja liian pienillä, vääränlaisilla jne ei tee yhtään mitään.
En ole koskaan lukenut täällä pyyhkeistä. Mutta sama pätee niihinkin. Miksei voi ostaa sopivaa?
Sopivankokoinen vaatteen pitää olla tietysti, sehän nyt on selvä. Tarkoitin vain sellaista tilannetta, että haalarissa on vaikkapa kuosi, jota ei olisi välttämättä itse valinnut kaupassa.
Sain joku vuosi sitten lahjaksi vaaleanpuna-harmaat kylpypyyhkeet. Kallista merkkiä vielä olivat. En olisi ostanut itse tuonvärisiä, mutta käyttöön tulivat silti.
Miksi ihmeessä sinä sellaista ajattelit, kun ei sellaisesta tässä puhuta ollenkaan?
Vai niin.
No mutta eikö aloituksessa nimenomaan sanottu, että halutaan itse valita esimerkiksi juurikin ulkonäöltään oikeanlaiset tavarat?
"hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme"
"Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee"
"Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet"
Vääränkokoisista ja epäsopivista ei ollut muuta mainintaa, kuin että osa vaatteista voi olla vaikka hankalasti puettavia, ja että kaappeihin on ostettu valmiiksi liian isoja odottamaan tulevaa käyttöä. Hankalasti puettavia ei tietysti kannata väkisin käyttää hankaloittaen elämää.
Ei nuo kuvaukset välttämättä tarkoita ulkonäköä. Ap saattaa tykätä bodysta, leggareista ja tarrakengistä ja mummo ostaa paitoja, sukkahousuja ja nauhakenkiä.
Näinhän se menee. "Paidat olivat hyviä ja käteviä silloin kun tekin olitte pieniä, kyllä ne ovat hyvät sinunkin lapsellasi! Nauhakengät tukevat paremmin kuin tarrakengät ja leggarit näyttää kalsareilta!"
Mummo on puhunut ja halunsa mukaiset tavarat ostanut.
Isovanhempi antaa nyt 10. vuotta lahjaksi jotain vanhoja tavaroitaan, ne vielä haisee pinttyneeltä tupakalta sisällä polttamisen vuoksi. Ollaan lasten kanssa todettu että sieltä on sitten odotettavissa tälläistä (aina ennen joulua tai synttäriä) , hymyillään ja sijoitetaan joko pesun jälkeen kirppikselle tai aika usein suoraan kaukolämpöä tuottamaan roskiin. Pari vuotta sanoin että älä tuo, ei auttanut. Vähemmällä pääsee näin, ja saa hän kotiaan tyhjäksi ( jossa nyt on lattiasta kattoon tavaraa).
Vierailija kirjoitti:
Toi "mummo maksaa isot jutut" on teille tosi hyödyllinen siinä vaiheessa, kun lapsen pitää autokoulu ajaa. :D
Meillä on varaa maksaa lasten autokoulut ihan itse. Meillä asiantuntijatöissä on paljon paremmat tulot kuin eläkkeellä olevilla isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä liian köyhä, mutta itse en kyllä viitsisi mistään käyttötavarasta alkaa kiukuttelemaan, vaan ottaisin ilolla vastaan lahjoista itselleni koituvan säästön. Esim. jokin toppahalaari on jotain mitä muutaman kuukauden käytetään, eikä mikään loppuelämän sitoumus.
Eri asia jos anoppi tai äiti alkaisi vaikka sanella asunnon sisustusta, jota oikeasti täytyy katsella joka päivä kauemminkin.
Mutta kuten sanottua, olenkin köyhä joten lasken hyödylliset lahjat säästönä, enkä loukkaannu edes vääränvärisistä pyyhkeistä (jotka ovat tietääkseni ikuinen angstin aiheuttaja AV-palstalla).
Toppahaalaria puetaan ja riisutaan loputtomiin sen yhdenkin talven aikana. Ja lapsi on siinä päiväkodissa. Kyllä sen potää olla sopivankokoinen ja muutenkin sopiva.
Ja liian pienillä, vääränlaisilla jne ei tee yhtään mitään.
En ole koskaan lukenut täällä pyyhkeistä. Mutta sama pätee niihinkin. Miksei voi ostaa sopivaa?
Sopivankokoinen vaatteen pitää olla tietysti, sehän nyt on selvä. Tarkoitin vain sellaista tilannetta, että haalarissa on vaikkapa kuosi, jota ei olisi välttämättä itse valinnut kaupassa.
Sain joku vuosi sitten lahjaksi vaaleanpuna-harmaat kylpypyyhkeet. Kallista merkkiä vielä olivat. En olisi ostanut itse tuonvärisiä, mutta käyttöön tulivat silti.
Miksi ihmeessä sinä sellaista ajattelit, kun ei sellaisesta tässä puhuta ollenkaan?
Vai niin.
No mutta eikö aloituksessa nimenomaan sanottu, että halutaan itse valita esimerkiksi juurikin ulkonäöltään oikeanlaiset tavarat?
"hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme"
"Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee"
"Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet"
Vääränkokoisista ja epäsopivista ei ollut muuta mainintaa, kuin että osa vaatteista voi olla vaikka hankalasti puettavia, ja että kaappeihin on ostettu valmiiksi liian isoja odottamaan tulevaa käyttöä. Hankalasti puettavia ei tietysti kannata väkisin käyttää hankaloittaen elämää.
Ei nuo kuvaukset välttämättä tarkoita ulkonäköä. Ap saattaa tykätä bodysta, leggareista ja tarrakengistä ja mummo ostaa paitoja, sukkahousuja ja nauhakenkiä.
Näinhän se menee. "Paidat olivat hyviä ja käteviä silloin kun tekin olitte pieniä, kyllä ne ovat hyvät sinunkin lapsellasi! Nauhakengät tukevat paremmin kuin tarrakengät ja leggarit näyttää kalsareilta!"
Mummo on puhunut ja halunsa mukaiset tavarat ostanut.
Ja vaatteet oli niukkoja, niiden kuuluu olla just sopivia, eikä isoja (lue: kaksi numeroa liian pieniä).
Tytöillä kuuluu olla silitettävät kangasmekot, jotka kinnaa ja ahdistaa ja joissa vilkkuu peppu kun lapsi kumartuu.
Ja villatumput pitää olla, eikä mitänä tyhmiä goretexejä.
Ja kaikissa villavaatteissa "lasten napit" eli napit jotka on mahdollisimman pienet, krumeluuriset ja lapsen mahdottoman itse pukea eli niitä ei voi laittaa päivähoitoon.
Ja kaikki mahdolliset vaatteet käsin pestäviä ja silitettäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä liian köyhä, mutta itse en kyllä viitsisi mistään käyttötavarasta alkaa kiukuttelemaan, vaan ottaisin ilolla vastaan lahjoista itselleni koituvan säästön. Esim. jokin toppahalaari on jotain mitä muutaman kuukauden käytetään, eikä mikään loppuelämän sitoumus.
Eri asia jos anoppi tai äiti alkaisi vaikka sanella asunnon sisustusta, jota oikeasti täytyy katsella joka päivä kauemminkin.
Mutta kuten sanottua, olenkin köyhä joten lasken hyödylliset lahjat säästönä, enkä loukkaannu edes vääränvärisistä pyyhkeistä (jotka ovat tietääkseni ikuinen angstin aiheuttaja AV-palstalla).
Toppahaalaria puetaan ja riisutaan loputtomiin sen yhdenkin talven aikana. Ja lapsi on siinä päiväkodissa. Kyllä sen potää olla sopivankokoinen ja muutenkin sopiva.
Ja liian pienillä, vääränlaisilla jne ei tee yhtään mitään.
En ole koskaan lukenut täällä pyyhkeistä. Mutta sama pätee niihinkin. Miksei voi ostaa sopivaa?
Sopivankokoinen vaatteen pitää olla tietysti, sehän nyt on selvä. Tarkoitin vain sellaista tilannetta, että haalarissa on vaikkapa kuosi, jota ei olisi välttämättä itse valinnut kaupassa.
Sain joku vuosi sitten lahjaksi vaaleanpuna-harmaat kylpypyyhkeet. Kallista merkkiä vielä olivat. En olisi ostanut itse tuonvärisiä, mutta käyttöön tulivat silti.
Miksi ihmeessä sinä sellaista ajattelit, kun ei sellaisesta tässä puhuta ollenkaan?
Vai niin.
No mutta eikö aloituksessa nimenomaan sanottu, että halutaan itse valita esimerkiksi juurikin ulkonäöltään oikeanlaiset tavarat?
"hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme"
"Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee"
"Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet"
Vääränkokoisista ja epäsopivista ei ollut muuta mainintaa, kuin että osa vaatteista voi olla vaikka hankalasti puettavia, ja että kaappeihin on ostettu valmiiksi liian isoja odottamaan tulevaa käyttöä. Hankalasti puettavia ei tietysti kannata väkisin käyttää hankaloittaen elämää.
Ei nuo kuvaukset välttämättä tarkoita ulkonäköä. Ap saattaa tykätä bodysta, leggareista ja tarrakengistä ja mummo ostaa paitoja, sukkahousuja ja nauhakenkiä.
No se voi olla sitten. Esimerkkinä oli kuitenkin toppahaalari, joten sen mukaan spekuloin.
Minulle nyt on ihan sama, miten ap pukee lapsensa. Puhuin vain ihan omasta puolestani, että MINULLE ei satu olemaan niin tarkkaa, miellyttävätkö käyttötavarat ja -vaatteet 100% omaa silmää vai ei. Siis esimerkiksi jokin toppahaalari on minulle selkeästi käyttövaate, jonka kanssa rymytään pihalla.
Ja kuten jo sanoinkin, olen köyhä, joten se varmasti värittää suhtautumistani lahjoihin, ja esimerkiksi hyviin kirppislöytöihin. Jos kirppikseltä löytyy jotain hyödyllistä ja hyväkuntoista, jolle on oikeasti tarvetta, sen ei tarvitse olla juuri se jonka olisi itse ostanut kaupasta, jos olisin tehnyt ostoksia täydellä hinnalla. Miksi olisikaan, kun kerran maksan siitä vain pikkurahan. Säästäminen on aina kompromissi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä liian köyhä, mutta itse en kyllä viitsisi mistään käyttötavarasta alkaa kiukuttelemaan, vaan ottaisin ilolla vastaan lahjoista itselleni koituvan säästön. Esim. jokin toppahalaari on jotain mitä muutaman kuukauden käytetään, eikä mikään loppuelämän sitoumus.
Eri asia jos anoppi tai äiti alkaisi vaikka sanella asunnon sisustusta, jota oikeasti täytyy katsella joka päivä kauemminkin.
Mutta kuten sanottua, olenkin köyhä joten lasken hyödylliset lahjat säästönä, enkä loukkaannu edes vääränvärisistä pyyhkeistä (jotka ovat tietääkseni ikuinen angstin aiheuttaja AV-palstalla).
Toppahaalaria puetaan ja riisutaan loputtomiin sen yhdenkin talven aikana. Ja lapsi on siinä päiväkodissa. Kyllä sen potää olla sopivankokoinen ja muutenkin sopiva.
Ja liian pienillä, vääränlaisilla jne ei tee yhtään mitään.
En ole koskaan lukenut täällä pyyhkeistä. Mutta sama pätee niihinkin. Miksei voi ostaa sopivaa?
Sopivankokoinen vaatteen pitää olla tietysti, sehän nyt on selvä. Tarkoitin vain sellaista tilannetta, että haalarissa on vaikkapa kuosi, jota ei olisi välttämättä itse valinnut kaupassa.
Sain joku vuosi sitten lahjaksi vaaleanpuna-harmaat kylpypyyhkeet. Kallista merkkiä vielä olivat. En olisi ostanut itse tuonvärisiä, mutta käyttöön tulivat silti.
Miksi ihmeessä sinä sellaista ajattelit, kun ei sellaisesta tässä puhuta ollenkaan?
Vai niin.
No mutta eikö aloituksessa nimenomaan sanottu, että halutaan itse valita esimerkiksi juurikin ulkonäöltään oikeanlaiset tavarat?
"hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme"
"Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee"
"Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet"
Vääränkokoisista ja epäsopivista ei ollut muuta mainintaa, kuin että osa vaatteista voi olla vaikka hankalasti puettavia, ja että kaappeihin on ostettu valmiiksi liian isoja odottamaan tulevaa käyttöä. Hankalasti puettavia ei tietysti kannata väkisin käyttää hankaloittaen elämää.
Ei nuo kuvaukset välttämättä tarkoita ulkonäköä. Ap saattaa tykätä bodysta, leggareista ja tarrakengistä ja mummo ostaa paitoja, sukkahousuja ja nauhakenkiä.
No se voi olla sitten. Esimerkkinä oli kuitenkin toppahaalari, joten sen mukaan spekuloin.
Minulle nyt on ihan sama, miten ap pukee lapsensa. Puhuin vain ihan omasta puolestani, että MINULLE ei satu olemaan niin tarkkaa, miellyttävätkö käyttötavarat ja -vaatteet 100% omaa silmää vai ei. Siis esimerkiksi jokin toppahaalari on minulle selkeästi käyttövaate, jonka kanssa rymytään pihalla.
Ja kuten jo sanoinkin, olen köyhä, joten se varmasti värittää suhtautumistani lahjoihin, ja esimerkiksi hyviin kirppislöytöihin. Jos kirppikseltä löytyy jotain hyödyllistä ja hyväkuntoista, jolle on oikeasti tarvetta, sen ei tarvitse olla juuri se jonka olisi itse ostanut kaupasta, jos olisin tehnyt ostoksia täydellä hinnalla. Miksi olisikaan, kun kerran maksan siitä vain pikkurahan. Säästäminen on aina kompromissi.
Epäsopivalla talvihaalarilla ei oikeasti tee yhtään mitään.
Toppahaalari on työvaate. Sen pitää istua, olla oikeankokoinen, kestävä, olla helposti pestävä ja kuivattava jne.
Ei riitä että sillä periaatteessa voi istua lätäkössä.
Niinpä. Kun synnytin esikoisen, niin anoppi osti vauvalle yhdet pikkupöksyt, hinta oli 5 markka. Kun toinen lapsi syntyi 4 vuoden päästä, niin ei ostanut mitään. Tätä hieman ihmetellessäni lasten isälle, niin haukkui minut ja puolusti äitiään. Koskaan ei ostanut anoppi lapsillemme synttäri- eikä joululahjoja. Samanlaista pihviä porukkaa oli koko miehen suku. Söivät ja joivat kyläreissuilla pöydän tyhjäksi ja kun heidän luokseen meni (pakosta)esim synttäreille, niin just oli täytekakku loppunut.