Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi haluaa hankkia lapsellemme "kaikki isot jutut"
23.03.2022 |
Kyllä, ihmisillä on isompiakin ongelmia, mutta meillä on tosi rasittava tilanne. Lapsemme on isovanhempien ainoa lapsenlapsi, eikä muita lapsenlapsia ole tulossa. Yksi isovanhemmista haluaa ehdottomasti hankkia lapsellemme kaikki isot ja näkyvät jutut. Tyyliin, että on halunnut hankkia lapsellemme vaunut, ulkohaalarit ja muut. Hän ei siis kysy meiltä, että onko meillä jo nämä tavarat/millaiset haluaisimme, vaan hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut meille haalarit jo useammassa koossa valmiiksi nurkkiin pyörimään ja joudumme nyt pitämään noita kaapeissa odottamassa tulevia syksyjä ja talvia.
Olemmeko pikkumaisia puolisoni kanssa, kun haluaisimme itse valita ainoan lapsemme haalarit ja muut isot asiat? Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja ei mene kauaa, kun lapsi haluaa valita nuo itse. Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei siinäkään mitään, jos isovanhempi haluaisi vaikka taloudellisesti osallistua jonkun haalarin hankintaan ja antaisi sitä varten rahaa, mutta miksi isovanhemman pitää saada itse valita nuo jutut? Hän on jo oman lapsensa aikoinaan vaatettanut, nyt on meidän vuoro.
Ja kun joku kysyy, niin on sanottu asiasta isovanhemmalle, mutta ei usko. Ei suostu ostamaan sukkia ja muuta pientä tarpeellista, koska haluaa hankkia ne isot asiat. Tietää myös, että mietimme ympäristöasioita sen verran, ettemme vain kykene heittämään isovanhemman antamia tavaroita pois ja ostamaan uusia tilalle. Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet (osa on esim. hankalasti puettavia).
Kommentit (760)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaten anoppi asialla.
Väistämättä koska molemmat isoäidit on anoppeja väkisinkin.
Liittyy tähän miten? Koko aloitusteksti käyttää vain omituista sukupuoletonta sanaa "isovanhempi". Ei isoäideistä ole puhunut kukaan paitsi sinä. Se, jolle vastasi, arvasi, että tämä "isovanhempi" lienee anoppi.
Ja tuotakin viestiä yläpeukuttaa yli 70, voi Jeesus. Lukutaito kuopattu, jos sitä on koskaan ollutkaan.
Niin ja anoppeja ovat molemmat isoäidit vääjäämättä, voivat olla vaikka kaikki neljä isovanhempaa pelkkiä anoppeja.
Tuo kirjoittaja yritti sössöttää miten aina muka miehen äitiä sorretaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin toisen miniäni parikymmentä vuotta sitten. Jo ensi tapaamisellaan hän ilmoitti, etteivät tuomiset tai lahjat ole tervetulleita. Kunnioitan mielelläni hänen toivettaan. Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, onko kukaan tullut kertoneeksi, että annan lahjoina joko osakkeita tai rahastosijoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin toisen miniäni parikymmentä vuotta sitten. Jo ensi tapaamisellaan hän ilmoitti, etteivät tuomiset tai lahjat ole tervetulleita. Kunnioitan mielelläni hänen toivettaan. Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, onko kukaan tullut kertoneeksi, että annan lahjoina joko osakkeita tai rahastosijoituksia.
0/2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo on. Ihan suoraan syvältä porvoosta.
Semmosta ihmistä ei löydykään joka ei uutta ja hienoa haluaisi vastaanottaa.Jotkut on rikkaampia ja heillä on itsellä varaa ostaa sen väriset vaunut ja rattaat ja puvut, kuin haluaa.
Minä olen keskituloinen ja olisin ollut onnellinen, jos joku olisi maksanut kalliit vaunut yms. Veivät ison siivun säästöistä.
Luettuani otsikon oli ensimmäinen ajatus, entä sitten anna ostaa säästyypä omat rahat. Eihän se näin ollutkaan vaan mummo kantaa oman mielensä mukaista tavaraa taloon. Juu ei näin ! Jos haluaa ja pystyy osallistumaan lapsenlapsen kuluihin niin mummeli ei niitä valintoja tee , hänellä vain mesenaatin rooli.
Mitä tehdä näille " hyväähän minä vain " hölmöille ? En tiedä vaikka samaa ikäluokkaa ja asemassa olenkin, en pysty samaistumaan . Säälihän se on jos mummo tuhlaa rahojaan omaa tyhmyyttään aiheuttaen lisäksi pahaa mieltä ja niinhän hän tässä tapauksessa tekee kun ne rahat voisi käyttää paremminkin lapsenlapsen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä liian köyhä, mutta itse en kyllä viitsisi mistään käyttötavarasta alkaa kiukuttelemaan, vaan ottaisin ilolla vastaan lahjoista itselleni koituvan säästön. Esim. jokin toppahalaari on jotain mitä muutaman kuukauden käytetään, eikä mikään loppuelämän sitoumus.
Eri asia jos anoppi tai äiti alkaisi vaikka sanella asunnon sisustusta, jota oikeasti täytyy katsella joka päivä kauemminkin.
Mutta kuten sanottua, olenkin köyhä joten lasken hyödylliset lahjat säästönä, enkä loukkaannu edes vääränvärisistä pyyhkeistä (jotka ovat tietääkseni ikuinen angstin aiheuttaja AV-palstalla).
Toppahaalaria puetaan ja riisutaan loputtomiin sen yhdenkin talven aikana. Ja lapsi on siinä päiväkodissa. Kyllä sen potää olla sopivankokoinen ja muutenkin sopiva.
Ja liian pienillä, vääränlaisilla jne ei tee yhtään mitään.
En ole koskaan lukenut täällä pyyhkeistä. Mutta sama pätee niihinkin. Miksei voi ostaa sopivaa?
Sopivankokoinen vaatteen pitää olla tietysti, sehän nyt on selvä. Tarkoitin vain sellaista tilannetta, että haalarissa on vaikkapa kuosi, jota ei olisi välttämättä itse valinnut kaupassa.
Sain joku vuosi sitten lahjaksi vaaleanpuna-harmaat kylpypyyhkeet. Kallista merkkiä vielä olivat. En olisi ostanut itse tuonvärisiä, mutta käyttöön tulivat silti.
Miksi ihmeessä sinä sellaista ajattelit, kun ei sellaisesta tässä puhuta ollenkaan?
Vai niin.
No mutta eikö aloituksessa nimenomaan sanottu, että halutaan itse valita esimerkiksi juurikin ulkonäöltään oikeanlaiset tavarat?
"hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme"
"Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee"
"Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet"
Vääränkokoisista ja epäsopivista ei ollut muuta mainintaa, kuin että osa vaatteista voi olla vaikka hankalasti puettavia, ja että kaappeihin on ostettu valmiiksi liian isoja odottamaan tulevaa käyttöä. Hankalasti puettavia ei tietysti kannata väkisin käyttää hankaloittaen elämää.
Ei nuo kuvaukset välttämättä tarkoita ulkonäköä. Ap saattaa tykätä bodysta, leggareista ja tarrakengistä ja mummo ostaa paitoja, sukkahousuja ja nauhakenkiä.
Näinhän se menee. "Paidat olivat hyviä ja käteviä silloin kun tekin olitte pieniä, kyllä ne ovat hyvät sinunkin lapsellasi! Nauhakengät tukevat paremmin kuin tarrakengät ja leggarit näyttää kalsareilta!"
Mummo on puhunut ja halunsa mukaiset tavarat ostanut.
Ja vaatteet oli niukkoja, niiden kuuluu olla just sopivia, eikä isoja (lue: kaksi numeroa liian pieniä).
Tytöillä kuuluu olla silitettävät kangasmekot, jotka kinnaa ja ahdistaa ja joissa vilkkuu peppu kun lapsi kumartuu.
Ja villatumput pitää olla, eikä mitänä tyhmiä goretexejä.
Ja kaikissa villavaatteissa "lasten napit" eli napit jotka on mahdollisimman pienet, krumeluuriset ja lapsen mahdottoman itse pukea eli niitä ei voi laittaa päivähoitoon.
Ja kaikki mahdolliset vaatteet käsin pestäviä ja silitettäviä.
Millä vuosisadalla anoppisi/äitisi elää ? Lapseni on päälle 30v eikä edes hänen isovanhemmilleen tullut mieleen yo.vaatemalli . Minut he pukivat vähän tuonnepäin 50-luvulla syystä, että muuta ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Mutta Suomessa ei. Eikä noissa toisissakaan maissa taatusti katsota hyvällä sitä, että tuo synttärijuhliin, joissa senkin maan tapojen mukaisesti tarjotaan synttärikakkua, oman täytekakun mukana.
Sinne viedään pullia tai sipsejä tai jotain muuta geneeristä mitä ei ole pakko tarjota juuri niiden juhlien aikana.
Nämä leipomusten tuojat olivat omat rajattomat vanhempani. Omaavat tässäkin ketjussa joidenkin kommenteissa esiintyviä marttyyrin piirteitä. (Juttua riittäisi paljonkin mitä ovat meille tuoneet ja minä sitä mukaa myynyt)
Vieraissa oli pahasti allergisia lapsia, sukulaisia, joiden allergiat ovat vanhempieni tiedossa. Se korvapuustin päällä oleva pähkinärouhe ihan oikeasti oli vaarallinen. Ja kys. ihmiset tietävät, että tykkään leipoa. Kylppäri oli ainut paikka, johon nuo sai oven taakse piiloon.No eihän niiden allergisten lasten olisi tarvinnut just niitä korvapuusteja syödä, mutta muut, joilla allergiaa ei ole, olisivat voineet. Kyllä sun sanat "kahvipöydän omiminen" kertoi, mistä oikeastaan on kyse ja se ei taida olla leipomuksien laatu.
Musta juuri lähiomaisten ja hyvien ystävien on ihan ok tuoda jotain, jos ovat innostuneet juhlista ja haluavat näin osallistua. En jaksa suuttua ja möksähdellä moisesta.
Ja kuka siellä muka vahtii, että lapset ei syö vääriä herkkuja? Varsinkaan jos ollaan totuttu siihen että ko sukulainen osaa ne allergiat.
Eri mutta herranjesta. Ettekö te vahdi, mitä lapset pöydästä syövät? Sielläkö yksin käsineen lääppivät kaikkea tarjottavaa? Jos ovat niin pieniä, että eivät itse ymmärrä, kun sanotaan, että hei näissä on pähkinää, älkää ottako. Ja olishan ne pullat voinut jättää pois ja laittaa muut. Olis ne pullat mahtunut varmaan johon pöydällekin tai kaappiin sivuun, ettei tarttis kylppärin lattialle survoa.
Otsikon luettuani ajattelin että on kyse oikeasti isommista asioista, kännyköistä, tietsikoista, mopoista , ponista jne, mutta kyse olikin vaan vaatteista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä liian köyhä, mutta itse en kyllä viitsisi mistään käyttötavarasta alkaa kiukuttelemaan, vaan ottaisin ilolla vastaan lahjoista itselleni koituvan säästön. Esim. jokin toppahalaari on jotain mitä muutaman kuukauden käytetään, eikä mikään loppuelämän sitoumus.
Eri asia jos anoppi tai äiti alkaisi vaikka sanella asunnon sisustusta, jota oikeasti täytyy katsella joka päivä kauemminkin.
Mutta kuten sanottua, olenkin köyhä joten lasken hyödylliset lahjat säästönä, enkä loukkaannu edes vääränvärisistä pyyhkeistä (jotka ovat tietääkseni ikuinen angstin aiheuttaja AV-palstalla).
Toppahaalaria puetaan ja riisutaan loputtomiin sen yhdenkin talven aikana. Ja lapsi on siinä päiväkodissa. Kyllä sen potää olla sopivankokoinen ja muutenkin sopiva.
Ja liian pienillä, vääränlaisilla jne ei tee yhtään mitään.
En ole koskaan lukenut täällä pyyhkeistä. Mutta sama pätee niihinkin. Miksei voi ostaa sopivaa?
Sopivankokoinen vaatteen pitää olla tietysti, sehän nyt on selvä. Tarkoitin vain sellaista tilannetta, että haalarissa on vaikkapa kuosi, jota ei olisi välttämättä itse valinnut kaupassa.
Sain joku vuosi sitten lahjaksi vaaleanpuna-harmaat kylpypyyhkeet. Kallista merkkiä vielä olivat. En olisi ostanut itse tuonvärisiä, mutta käyttöön tulivat silti.
Miksi ihmeessä sinä sellaista ajattelit, kun ei sellaisesta tässä puhuta ollenkaan?
Vai niin.
No mutta eikö aloituksessa nimenomaan sanottu, että halutaan itse valita esimerkiksi juurikin ulkonäöltään oikeanlaiset tavarat?
"hän hankkii omasta mielestään kivannäköiset kysymättä meiltä ja tuo ne kotiimme"
"Olisi mukava tässä vaiheessa pukea lapsi niin kuin itse parhaaksi näkee"
"Me saadaan sitten päivittäin katsella noita isovanhemman ostamia tavaroita, jotka eivät ole mieluisia eivätkä sellaisia, mitä olisimme omalle lapsellemme hankkineet"
Vääränkokoisista ja epäsopivista ei ollut muuta mainintaa, kuin että osa vaatteista voi olla vaikka hankalasti puettavia, ja että kaappeihin on ostettu valmiiksi liian isoja odottamaan tulevaa käyttöä. Hankalasti puettavia ei tietysti kannata väkisin käyttää hankaloittaen elämää.
Ei nuo kuvaukset välttämättä tarkoita ulkonäköä. Ap saattaa tykätä bodysta, leggareista ja tarrakengistä ja mummo ostaa paitoja, sukkahousuja ja nauhakenkiä.
Näinhän se menee. "Paidat olivat hyviä ja käteviä silloin kun tekin olitte pieniä, kyllä ne ovat hyvät sinunkin lapsellasi! Nauhakengät tukevat paremmin kuin tarrakengät ja leggarit näyttää kalsareilta!"
Mummo on puhunut ja halunsa mukaiset tavarat ostanut.
Ja vaatteet oli niukkoja, niiden kuuluu olla just sopivia, eikä isoja (lue: kaksi numeroa liian pieniä).
Tytöillä kuuluu olla silitettävät kangasmekot, jotka kinnaa ja ahdistaa ja joissa vilkkuu peppu kun lapsi kumartuu.
Ja villatumput pitää olla, eikä mitänä tyhmiä goretexejä.
Ja kaikissa villavaatteissa "lasten napit" eli napit jotka on mahdollisimman pienet, krumeluuriset ja lapsen mahdottoman itse pukea eli niitä ei voi laittaa päivähoitoon.
Ja kaikki mahdolliset vaatteet käsin pestäviä ja silitettäviä.
Millä vuosisadalla anoppisi/äitisi elää ? Lapseni on päälle 30v eikä edes hänen isovanhemmilleen tullut mieleen yo.vaatemalli . Minut he pukivat vähän tuonnepäin 50-luvulla syystä, että muuta ei ollut.
Hänen vaatekäsityksensä on 70-luvulta kun hän oli nuori. Siis nimenomaan tuo että minkäkokoinen vaate on hänestä sopiva.
Nuo hankalat lasten napit on kasarilta ja ysäriltä. Hänestä ne on ”söpöjä”. Onhan ne mutta joku pikkiriikkinen tähtinappi ei ole kiva kaksivuotiaalle.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitinä sitä tottuu olemaan aina väärässä. En osta lastenlapsille vaatteita tai tavaroita, en anna perheille rahaa tms. enkä päsmäröi millään tavalla. Pyrin asiallisiin väleihin, joten minua ei näe sunnuntaiaamuna hakkaamassa pojan perheen ovea, että täältä tullaan avuksi tai ostamassa tyttären lapselle lahjavuorta. Pidän kiinni omista rajoistani enkä tunkeudu toisten elämään.
Kannattaa olla itsekäs vielä yli 50 vuoden iässäkin, saa elämästään paljon enemmän irti kuin lastensa kodinhoitajana tai lahja-automaattina tai maanisena ostelijana. Itseään voi rakastaa ostamalla sen ylikalliin talvitakin, ei ole mitään tarvetta ostaa lapsenlapselle vääränlaista haalaria.
Teen tätä samaa, kulutan itseeni sillä ajatuksella, että kerranhan täällä eletään. Näen kyllä, että lapsenlapsella on liian pieni välikausihaalari, mutta ei ole minun asiani antaa sitä varten rahaa. Tässä iässä pitää ajatella ensisijaisesti itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pyytämättä leivottujen synttärikakkujen yms tuomisen loppumaan, kun nostin kaikki isovanhempien tuomat kylppärin lattialle ja käskin katsoa kahvipöytää. Kysyin, että mitä tästä puuttuu ja olenko minä tosiaan niin huono leipomaan, ettei näitä voi tarjota. Sanoin, että jos syödään nämä ensin ja nostetaan niitä kylppäri leipomuksia esiin kun omani loppuvat. No eivät loppuneet, saivat viedä kaikki takaisin ja tähän loppui kahvipöytäni omiminen.
Ja tosiaan, apu, josta sovitaan etukäteen kelpaa, mutta allergiat on pakko huomioida ja kyllä, tosiaan se pienikin pähkinän muru haittaa.
Rumasti tehty sinulta, aikuiselta ihmiseltä. Oliko ne leipomukset pakko viedä kylppärin lattialle? Halventavaa ja nöyryyttävää touhua.
Halventavaa ja nöyryyttävää on mennä toisen huolella valmisteltuihin juhliin omin eväin varustautuneena.
Jossain muualla taas pidetään äärimmäisen moukkamaisena mennä juhliin tuomatta mitään.
Mutta Suomessa ei. Eikä noissa toisissakaan maissa taatusti katsota hyvällä sitä, että tuo synttärijuhliin, joissa senkin maan tapojen mukaisesti tarjotaan synttärikakkua, oman täytekakun mukana.
Sinne viedään pullia tai sipsejä tai jotain muuta geneeristä mitä ei ole pakko tarjota juuri niiden juhlien aikana.
Nämä leipomusten tuojat olivat omat rajattomat vanhempani. Omaavat tässäkin ketjussa joidenkin kommenteissa esiintyviä marttyyrin piirteitä. (Juttua riittäisi paljonkin mitä ovat meille tuoneet ja minä sitä mukaa myynyt)
Vieraissa oli pahasti allergisia lapsia, sukulaisia, joiden allergiat ovat vanhempieni tiedossa. Se korvapuustin päällä oleva pähkinärouhe ihan oikeasti oli vaarallinen. Ja kys. ihmiset tietävät, että tykkään leipoa. Kylppäri oli ainut paikka, johon nuo sai oven taakse piiloon.No eihän niiden allergisten lasten olisi tarvinnut just niitä korvapuusteja syödä, mutta muut, joilla allergiaa ei ole, olisivat voineet. Kyllä sun sanat "kahvipöydän omiminen" kertoi, mistä oikeastaan on kyse ja se ei taida olla leipomuksien laatu.
Musta juuri lähiomaisten ja hyvien ystävien on ihan ok tuoda jotain, jos ovat innostuneet juhlista ja haluavat näin osallistua. En jaksa suuttua ja möksähdellä moisesta.
Ja kuka siellä muka vahtii, että lapset ei syö vääriä herkkuja? Varsinkaan jos ollaan totuttu siihen että ko sukulainen osaa ne allergiat.
Eri mutta herranjesta. Ettekö te vahdi, mitä lapset pöydästä syövät? Sielläkö yksin käsineen lääppivät kaikkea tarjottavaa? Jos ovat niin pieniä, että eivät itse ymmärrä, kun sanotaan, että hei näissä on pähkinää, älkää ottako. Ja olishan ne pullat voinut jättää pois ja laittaa muut. Olis ne pullat mahtunut varmaan johon pöydällekin tai kaappiin sivuun, ettei tarttis kylppärin lattialle survoa.
Jos on juhlat ja juhlien emäntä on erikseen kertonut huomioivansa allergiat, ei siwllä kukaan enää erikseen vahdo että tuoko Tyyne-mummo sinne jotain pähkinäansoja vaivihkaa. Eikä kuulukaan.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Otsikon luettuani ajattelin että on kyse oikeasti isommista asioista, kännyköistä, tietsikoista, mopoista , ponista jne, mutta kyse olikin vaan vaatteista
Samaa mietin minä. Tosin ajattelin vielä makrommin, että puhutaan isovanhempien ostavan lapsenlapselle autoa, asuntoa, mökkiä... Ne ovat minusta isoja asioita, eivät rätit ja lumput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon luettuani ajattelin että on kyse oikeasti isommista asioista, kännyköistä, tietsikoista, mopoista , ponista jne, mutta kyse olikin vaan vaatteista
Samaa mietin minä. Tosin ajattelin vielä makrommin, että puhutaan isovanhempien ostavan lapsenlapselle autoa, asuntoa, mökkiä... Ne ovat minusta isoja asioita, eivät rätit ja lumput.
Joo. Isovanhemmat ihan tyypillisesti ostavat lapsenlapsilleen auton, asunnon ja mökin. Ilmiö on niin yleinen, että sitä puidaan vauvapalstalla kymmenien sivujen ja ketjujen voimin.
Siinähän saisi maksaa itsensä kipeäksi lahjaveroista.
Vierailija kirjoitti:
On aina hyvä, jos ihminen osaa kunnioittaa omaa ja toisten kotirauhaa. Isovanhempien ei pidä "tunkeutua" aikuisten lastensa perhe-elämään.
Aniharva ihminen haluaa anoppiaan, appiukkoaan tai ketään muutakaan vierasta hakkaamaan kotinsa ulko-ovea sunnuntaiaamuna. Tavallisessa lapsiperheessä ja ihan tavallisessa kodissa vapaa-aika pyhitetään ja rauhoitetaan omalle perheelle.
Toisen kotiin meneminen kutsumatta on nykyaikana epäkohteliasta ja tungettelevaa käytöstä. Yllätysvieraat ovat yleensä ei-toivottuja vieraita joka tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitinä sitä tottuu olemaan aina väärässä. En osta lastenlapsille vaatteita tai tavaroita, en anna perheille rahaa tms. enkä päsmäröi millään tavalla. Pyrin asiallisiin väleihin, joten minua ei näe sunnuntaiaamuna hakkaamassa pojan perheen ovea, että täältä tullaan avuksi tai ostamassa tyttären lapselle lahjavuorta. Pidän kiinni omista rajoistani enkä tunkeudu toisten elämään.
Kannattaa olla itsekäs vielä yli 50 vuoden iässäkin, saa elämästään paljon enemmän irti kuin lastensa kodinhoitajana tai lahja-automaattina tai maanisena ostelijana. Itseään voi rakastaa ostamalla sen ylikalliin talvitakin, ei ole mitään tarvetta ostaa lapsenlapselle vääränlaista haalaria.
Mun anopin bravuuri oli tulla käymään kun oli lasten iltapalan aika. Siinä mummeli esitteli ties mitä kevätjuhlaliikkeitä ja lauloi ihan itse keksimää laulua syö syö popsi popsi. Lapset tuijotti suu auki, että mikä hitto tuo on.
Äkkiä alettiin pistämään ovi lukkoon, kun oli lasten iltarutiinien aika. Millään ei meinannut mennä anopille perille, että iltapalalle ei tarvita mitään seniilitanssiesitystä, vaan rauhoittumista. Tuo häiriintynyt mummeli kävi koputtelemassa ikkunoita useamman kerran, kun ei päässyt sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäitinä sitä tottuu olemaan aina väärässä. En osta lastenlapsille vaatteita tai tavaroita, en anna perheille rahaa tms. enkä päsmäröi millään tavalla. Pyrin asiallisiin väleihin, joten minua ei näe sunnuntaiaamuna hakkaamassa pojan perheen ovea, että täältä tullaan avuksi tai ostamassa tyttären lapselle lahjavuorta. Pidän kiinni omista rajoistani enkä tunkeudu toisten elämään.
Kannattaa olla itsekäs vielä yli 50 vuoden iässäkin, saa elämästään paljon enemmän irti kuin lastensa kodinhoitajana tai lahja-automaattina tai maanisena ostelijana. Itseään voi rakastaa ostamalla sen ylikalliin talvitakin, ei ole mitään tarvetta ostaa lapsenlapselle vääränlaista haalaria.
Teen tätä samaa, kulutan itseeni sillä ajatuksella, että kerranhan täällä eletään. Näen kyllä, että lapsenlapsella on liian pieni välikausihaalari, mutta ei ole minun asiani antaa sitä varten rahaa. Tässä iässä pitää ajatella ensisijaisesti itseään.
Ei ole tärkeämpää rahankohdetta kuin oma perhe. Mitä iloa saat nähdessäsi oman lapsenlapsen kärsimässä, kun itse ilakoit tonnin talvitakissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon luettuani ajattelin että on kyse oikeasti isommista asioista, kännyköistä, tietsikoista, mopoista , ponista jne, mutta kyse olikin vaan vaatteista
Samaa mietin minä. Tosin ajattelin vielä makrommin, että puhutaan isovanhempien ostavan lapsenlapselle autoa, asuntoa, mökkiä... Ne ovat minusta isoja asioita, eivät rätit ja lumput.
Joo. Isovanhemmat ihan tyypillisesti ostavat lapsenlapsilleen auton, asunnon ja mökin. Ilmiö on niin yleinen, että sitä puidaan vauvapalstalla kymmenien sivujen ja ketjujen voimin.
Siinähän saisi maksaa itsensä kipeäksi lahjaveroista.
Jos suvussa on varallisuutta, samahan se on siirtää rahaa isovanhempien pussista suoraan lapsenlapsille. Lahjavero tai perintövero, verottaja ottaa kyllä osana. Helpompi omaisuutta on siirtää lahjoittamalla kuin että se periytyy, ainakin minun mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon luettuani ajattelin että on kyse oikeasti isommista asioista, kännyköistä, tietsikoista, mopoista , ponista jne, mutta kyse olikin vaan vaatteista
Samaa mietin minä. Tosin ajattelin vielä makrommin, että puhutaan isovanhempien ostavan lapsenlapselle autoa, asuntoa, mökkiä... Ne ovat minusta isoja asioita, eivät rätit ja lumput.
Joo. Isovanhemmat ihan tyypillisesti ostavat lapsenlapsilleen auton, asunnon ja mökin. Ilmiö on niin yleinen, että sitä puidaan vauvapalstalla kymmenien sivujen ja ketjujen voimin.
Siinähän saisi maksaa itsensä kipeäksi lahjaveroista.
Jos suvussa on varallisuutta, samahan se on siirtää rahaa isovanhempien pussista suoraan lapsenlapsille. Lahjavero tai perintövero, verottaja ottaa kyllä osana. Helpompi omaisuutta on siirtää lahjoittamalla kuin että se periytyy, ainakin minun mielestäni.
Näkyy kauas, että sinun suvussasi ei ole varallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohana ainut jonka mielestä tuossa ei ole oikeasti mitään ongelmaa?
Musta olisi vaan ihanaa jos isovanhemmat haluaisivat ostaa lapselle isot hankinnat: vaunut, toppapuvut ja muut haalarit, leluja, arkivaatteita jne. Käyttää niitä sitten usein tai harvoin.Ja voihan lisäksi aina itse ostaa jos välttämättä on jotakin mitä itse lapselleen haluaa, mutta koskaan ei lapsella ole liikaa vaatetta tai muuta tarpeellista.
Mikä tuossa edes on ongelma? Tilanpuute? Paljonko se haalari tai pari nyt vie tilaa vaatehuoneessa? Ainahan ne voi laittaa sinne ja käyttää niitä omia hankintoja jos isovanhempien valinnat ei miellytä.
Itse ottaisin rahansäästön oikein mielelläni vastaan: säästyy rahaa kun isovanhemmat kantaa osan kuormasta!
Missä ihmeen vaatehuoneessa? Sinunko vaatehuoneessasi - tuonko ylimääräiset rojuni sinne? Kaikilla kun ei ole vaatehuoneita eikä muutenkaan sen kokoluokan asuntoja, että niissä kaappi- tai muutakaan säilytystilaa ylenmäärin olisi.
Olet varmaankin sama kirjoittaja, joka kehotit minua joskus jossain lakanankuivatuskeskustelussa ripustamaan ne ihan vaan kaiteelle, niin helppoa se on. En edes jaksanut vastata ja kysyä, että kerrostalon rappukäytäväänkö lakanani yksiössä asuvana kaupunkilaisena vien vai kenties viereiselle kadulle jollekin tienvieruskaiteelle.
(Varsinaisesti aloituksessa ja keskustelussa on kyse ihan muusta kuin varastoinnista, kaapeista ja komeroista, mutta kun ottaa pannuun tällainen katsannon kapeus - se mitä minulla on tai kuinka minä ajattelen, pitää päteä kaikilla muillakin.)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tyrkytti meille jatkuvasti ruskeita, tummanvihreitä ja harmaita vaatteita. En tuntenut yhtään syyllisyyttä kun en vain suostunut ottamaan vastaan, kannoin eteiseen kun anoppi oli lähdössä. Minä puen ainoan tyttäreni kauniisiin väreihin. Vain luoja tietää mikä anopilla tuossa oli takana.
Se on se joku kumma ajatus varmaan, että rumat ne vaatteilla koreilee. Oma äiti oli ihan samanlainen. Pojalle vaan mustaa ja tummansinistä eikä missään nimessä mitään paitoja, joissa olisi ollut kivoja kuvioita tai kirkkaita värejä.
Liittyy tähän miten? Koko aloitusteksti käyttää vain omituista sukupuoletonta sanaa "isovanhempi". Ei isoäideistä ole puhunut kukaan paitsi sinä. Se, jolle vastasi, arvasi, että tämä "isovanhempi" lienee anoppi.
Ja tuotakin viestiä yläpeukuttaa yli 70, voi Jeesus. Lukutaito kuopattu, jos sitä on koskaan ollutkaan.