Lue keskustelun säännöt.
Minua kiehtoo kaikki autiot ja hylätyt talot ja mökit!
04.09.2015 |
Asun saaristossa ja täällä on niin hurjan paljon mökkejä, jotka on joskus 60-70-luvulla rakkaudella rakennettu ja nyt näkee että ne seisoo tyhjänä kesästä toiseen.
Paikka on aikoinaan huolella valittu; aurinkoinen paikka, suojassa länsimyrskyiltä. Ihan rannan tuntumaan pieni sauna ja laituri kalliolta mereen.
Suuret ikkunat länteen on säleverhoilla suurinpiirtein peitetty, vanhimmista on jo verhot repeilleet alas. Puiset kuistit ja laiturit hapertuu, vielä näkyy vanhanmallinen kesätuoli asetettu aurinkoonpäin, mutta ränsistyy jo sekin. Ihan niinkuin joku olisi viettänyt ihanan kesän rakkaassa paikassaan ja pakannut syksyn tullen perheensä kaupunkiin ja sitten: ei ketään. Ihan unohdettuna.
Mantereen puolella etelärinteessä kaunis pieni talo, pihalla jo liian isoksi kasvanut tammi. Rakentaja aikoinaan laittanut muutaman satasen lisää kustannuksiin ja tehnyt vinttiin pienet koristeelliset sivuikkunat. Sekin on jo 20 vuotta seissyt tyhjillään.
Missä ne asukkaat ja perijät on? Miksi siellä ei käydä? Ruotsinkielisesltä alueelta toki muutettiin paljon ruotsiin joten ehkä seuraavat sukupolvet ovat jo jääneet sinne ja unohtaneet suvun mökin.
Nyt kun saaristo tyhjenee ja saan taas oleilla täällä rauhassa,käyn katselemassa niitä mökkejä ja miettimässä niiden tarinaa.
Kommentit (45)
Niin minuakin. Mitä ränsistyneempi niin sitä hienompi. Ne on fantastisia kuvauskohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hylätyt talot, autiot pihat"
Minä omistan yhden sellaisen varmaan ulkopuolisten silmissä hylätyn talon autioituneen pihan kanssa. Käyn kyllä siellä säännöllisen epäsäännöllisesti, talo on minulle rakas paikka lapsuudesta. Ainakin kesäaikaan käyntini huomaa leikatusta nurmesta ja autosta pihamaalla. Syyspimeällä ja talvisin sytyttelen valoja eri puolille taloa, jotta kyläläiset näkisivät, että täällä ollaan! Remonttiakin on tehty talon seinien sisäpuolella, se vaan ei näy ulospäin ohikulkijoille.
http://ylojarvenuutiset.fi/2015/06/24/arvorakennus-karsii-ala-arvoisest…
Veittolan kartano
Katsokaapa harhakuva.org, profiili Wolfheart. Sieltä löytyy vaikuttavaa kuvamateriaalia :)
Minuakin kiinnostavat vanhat, unohdetut talot. Kesäisin purjehdimme ja mitä ulommaksi mennään, niin sitä enemmän niitä hylättyjä mökkejä näkyy. Laituri jo vähän vinksallaan, josta näkee ettei siellä paljon käydä.
Yksi mökki on aivan puhdas 60-lukulainen, ja siellä näen aina yhden kerran kesässä pienen peräprutkun rannassa, joku nostaa 60-luvun aurinkotuolin eteläänpäin ja sitten parin päivän kuluttua se jää taas tyjäksi. Kaikki näyttää siltä, kuin se on 50 vuotta sitten rakennettu. Kenenkähän lienee? Miksei siellä käydä, kuka sen alunperin rakensi?
Mitä sille perheelle on tapahtunut, joka siellä kesiään vietti, missä ovat, mitä tekevät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis oikeasti mietit miltä se näyttäisi jos sen käryttäisit tuhkaksi
Vierailija kirjoitti:
Niin siis oikeasti mietit miltä se näyttäisi jos sen käryttäisit tuhkaksi
Oho, eipä tullut mieleen että joku voisi näinkin ajatella. Olet siis pyro. Aika kamalaa, ja aika paljon ymmärsit väärin aloituksesta ja muista vastauksista. Hoitoa varmaan on, käyppä hankkimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksy koittaa ja autiot pihat ja hylätyt talot seisovat pimeinä! Niitä on hieno tutkia ja katsella. Voin mennä aika lähellekin taloa ja jos näyttää että on asuttu niin käännyn pois. Ikinä en kenenkään pihoihin ajele tai kävele, tietenkään.
Aikani kuluksi surffailen Viro hylättyjä kartanoita. Niiden omistajasuvut olivat balttian saksalaisia ja sattuneista syistä suvut aikalailla kokonaisuudessaan emigroituivat Englantiin, USA:n ja ehkä Kanadaankin. Eivät varmaan enää niin monene sukupolven jälkeen nuorimmat jälkeläiset edes osaa kuvitella että heillä on kartano ulkorakennuksineen ja lampineen ja puutarhoineen jossain itä-euroopassa!
Onko kellään mitään linkkejä kuviin, joissa autioituneita taloja ja kartanoita? Historia kiinnostaa minua.
Jos olisi aikaa ja osaamista, olisi kiva selvittää jonkun hylätyn talon omistajia ja sitä, missä he nyt ovat.
Ruotsiin muuttaneet unohtavat muutamassa sukupolvessa kielen ja menevät naimisiin ja perustavat perheen ruotsissa, ja joku isovanhempien suvun kotitalo unohtuu täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä342 kirjoitti:
Kemiönsaaressa, kauniilla etelärinteellä seissyt yli 20 vuotta metsittymässä rakkaudella rakennettu mökki. Lempimökkini aina ohi ajaessamme. Joku sen rakentaja on aikoinaan (varmaan 100 vuotta tulee täyteen) hieman laittanut rahaa siihen, siellä kuisti on korkea ja paljon lasi-ikkunointa, vinttikamareissa on isot ruutuikkunat ja vielä laipioissa pienet koristeikkunat.
Pihalla siinä eteläpuolelle kasvaa nyt taloa varjostava tammi. Lämmin nurmipiha ja loistavasti sijoitettu rinteeseen.
Mutta kasvaa umpeen, pian ei enää talo näy tieltä. Maalit haalistuu enkä enää näe onko ikkunat pysyneet ehjinä ettei talo kastu pilalle.
Haluaisin tietää että miksi se siinä tyhjänä seisoo? Onko omistajasukua enää edes jäljellä missään? Sieltäpäin kyllä lähdettiin melkein joka kylältä ruotsiin jo 60-luvulla. Ehkä ovat vieraantuneet ja unohtaneet koko pienen talonsa. Ruotsittuneet suvun jäsenet, jotka ei enää saarelle löydä.
Nyt kun pimeää, niin bongailen semmoisia vanhojen ihmisten taloja, joissa pitsiverhot ja valot iltaisin vain olohuoneessa kitsaasti ja ehkä keittiössä. Ajattelen että ketähän vanhuksia siellä asuu ja mitenkähän menee, ovatko yksinäisiä.
Maalla pidän aina koko talossa valaistuksen päällä ja ulkovalot palaa joka nurkalla myös. En halua vielä että taloni näyttää unohdetulta.
Oi missä tää on? Alkoi kiinnostamaan! Olen noissa maisemissa kulkenut kohta 45 vuotta, mutta kun oma mökki sijoittuu saaressa niin, ettei tule keskustaa pidemmälle useinkaan ajeltua sinne Taalintehtaan suuntaan.
Itseäni kiinnostaa vanha kivitalo vähän kanavan jälkeen. Siinä toimi jonkin aikaa kahvila-ravintola - sarjassamme näitä, että "pitäis joskus mennä käymään tuolla" ja sitten sitä ei enää ollut. Nyt talo on ilmeisesti tyhjillään.
Mikä mahtaa olla tuon talon tarina? Se poikkeaa jotenkin todella paljon muusta rakennuskannasta, joka on sellaista suomenruotsalaista 70-luvun omakotitaloa - matalaa tasakattoa ja muutamia rintamamiestaloja.
Toi on muuten jännä, miten just noissa omissa maisemissa kiinnittää huomiota taloihin ja niiden kohtaloihin. Tiekin on kertaalleen oikaistu mun lapsuuden jälkeen, mutta tietyt talot vaan muistaa. Ja ne toimivat tavallaan maamerkkeinä. Ok, tästä on kymmenen minuuttia perille jne. Taloille tulee myös antaneeksi nimiä, osa juontaa juurensa sieltä omilta isovanhemmilta: "Karjakon mökki". Yhtäkkiä joku melkein autioksi luultu talo onkin maalattu ja laitettu. Yksikin talo, joka oli maalattu todella kummallisilla väreillä - alaosa oli tumman ruskea, yläosa vaaleanruskea ja katto kirkuvan oranssi. Jo mummin kanssa 30 vuotta sitten mietittiin, että KUKA on valinnut noi värit ja miksi. "Oranssi talo". Yhtäkkiä tajusin että se talo oli maalattu ja laitettu kuntoon, 30 vuotta tuon taivastelun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kuule kartanonomistaja:laita ne tilas ja tontttis selvästi merkityksi, että yksityisalue ja asiattomilta kulku kielletty. Ei tule kukaan kurkkimaan ikkunoista (?).
Jos taas jossain vitikon keskellä on vanha ja joskus arvokkaaksi rakennettu hylätty rakennus, niin sitä voi ihan vaikka historiallisesta tai kotiseutuhistoriasta kiinnostunut käydä katsomassa, Ja hui sentään, voi ottaa kuviakin.
En usko että tässä voi tämmöisessä harvaan asutussa suomenmaassa olla ongelmaa.
Kyllä sen kulkijan pitää ihan itse tajuta että ei mene toisten pihoihin. On laitonta kieltää kulkemista muualla kuin pihoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä ketä kiinnostaa noi omistajat. Katsokaa karttapaikasta kiinteistön numeron ja sillä käytte maanmittauslaitoksella josta saatte omistajan tietoonne. Jotain joutuu tästä maksamaan mutta lienee pikkujuttu jos aikoo esim yrittää ostaa kyseisen kiinteistön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummola jäi autioksi ja siellä oli paljon, hyvin tuottavia marjapensaita ja omenapuita. 2-vuotta kului ja marjapensaat ei marjoja tuottanut. Omenapuut paleltui kuiviksi rungoiksi muutamassa vuodessa. Ilmeisesti luontokin huomaa, että tila on asukkaista tyhjentynyt. Mummola oli puinen rakennus ja palokunta harjoittelutöinään poltti sen kivijalkaan. Nyt tilalla on hienoja ympäri vuoden asuttuja lomamökkejä/ taloja.
Perseisetkädet kirjoitti:
Käyttäjä342 kirjoitti:
Kemiönsaaressa, kauniilla etelärinteellä seissyt yli 20 vuotta metsittymässä rakkaudella rakennettu mökki. Lempimökkini aina ohi ajaessamme. Joku sen rakentaja on aikoinaan (varmaan 100 vuotta tulee täyteen) hieman laittanut rahaa siihen, siellä kuisti on korkea ja paljon lasi-ikkunointa, vinttikamareissa on isot ruutuikkunat ja vielä laipioissa pienet koristeikkunat.
Pihalla siinä eteläpuolelle kasvaa nyt taloa varjostava tammi. Lämmin nurmipiha ja loistavasti sijoitettu rinteeseen.
Mutta kasvaa umpeen, pian ei enää talo näy tieltä. Maalit haalistuu enkä enää näe onko ikkunat pysyneet ehjinä ettei talo kastu pilalle.
Haluaisin tietää että miksi se siinä tyhjänä seisoo? Onko omistajasukua enää edes jäljellä missään? Sieltäpäin kyllä lähdettiin melkein joka kylältä ruotsiin jo 60-luvulla. Ehkä ovat vieraantuneet ja unohtaneet koko pienen talonsa. Ruotsittuneet suvun jäsenet, jotka ei enää saarelle löydä.
Nyt kun pimeää, niin bongailen semmoisia vanhojen ihmisten taloja, joissa pitsiverhot ja valot iltaisin vain olohuoneessa kitsaasti ja ehkä keittiössä. Ajattelen että ketähän vanhuksia siellä asuu ja mitenkähän menee, ovatko yksinäisiä.
Maalla pidän aina koko talossa valaistuksen päällä ja ulkovalot palaa joka nurkalla myös. En halua vielä että taloni näyttää unohdetulta.
Oi missä tää on? Alkoi kiinnostamaan! Olen noissa maisemissa kulkenut kohta 45 vuotta, mutta kun oma mökki sijoittuu saaressa niin, ettei tule keskustaa pidemmälle useinkaan ajeltua sinne Taalintehtaan suuntaan.
Itseäni kiinnostaa vanha kivitalo vähän kanavan jälkeen. Siinä toimi jonkin aikaa kahvila-ravintola - sarjassamme näitä, että "pitäis joskus mennä käymään tuolla" ja sitten sitä ei enää ollut. Nyt talo on ilmeisesti tyhjillään.
Mikä mahtaa olla tuon talon tarina? Se poikkeaa jotenkin todella paljon muusta rakennuskannasta, joka on sellaista suomenruotsalaista 70-luvun omakotitaloa - matalaa tasakattoa ja muutamia rintamamiestaloja.
Toi on muuten jännä, miten just noissa omissa maisemissa kiinnittää huomiota taloihin ja niiden kohtaloihin. Tiekin on kertaalleen oikaistu mun lapsuuden jälkeen, mutta tietyt talot vaan muistaa. Ja ne toimivat tavallaan maamerkkeinä. Ok, tästä on kymmenen minuuttia perille jne. Taloille tulee myös antaneeksi nimiä, osa juontaa juurensa sieltä omilta isovanhemmilta: "Karjakon mökki". Yhtäkkiä joku melkein autioksi luultu talo onkin maalattu ja laitettu. Yksikin talo, joka oli maalattu todella kummallisilla väreillä - alaosa oli tumman ruskea, yläosa vaaleanruskea ja katto kirkuvan oranssi. Jo mummin kanssa 30 vuotta sitten mietittiin, että KUKA on valinnut noi värit ja miksi. "Oranssi talo". Yhtäkkiä tajusin että se talo oli maalattu ja laitettu kuntoon, 30 vuotta tuon taivastelun jälkeen.
Tiedän entisen talon muine rakennuksineen olleen autiona monta vuotta ja rakennukset oli ehjiä ja kaikissa hyvät peltikatot, ettei sateetkaan niitä turmelleet. Olivat ihan hyvissä maaleissa. Seuraava omistaja maalasi kaikki rakennukset kelta-ruskeaksi. Saman pintavärin sai myös koirankoppi ja postilaatikko.
Mistä niitä kuvia tai jotain videoita hylätyistä taloista löytää? Miten niitä haetaan. En ole kovin osaava netin käyttäjä, ikinä ole mitään instaa opetellut. Kiitos ja anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mistä niitä kuvia tai jotain videoita hylätyistä taloista löytää? Miten niitä haetaan. En ole kovin osaava netin käyttäjä, ikinä ole mitään instaa opetellut. Kiitos ja anteeksi.
https://urbanex.ninja/ esim.
Vierailija kirjoitti:
Mummola jäi autioksi ja siellä oli paljon, hyvin tuottavia marjapensaita ja omenapuita. 2-vuotta kului ja marjapensaat ei marjoja tuottanut. Omenapuut paleltui kuiviksi rungoiksi muutamassa vuodessa. Ilmeisesti luontokin huomaa, että tila on asukkaista tyhjentynyt. Mummola oli puinen rakennus ja palokunta harjoittelutöinään poltti sen kivijalkaan. Nyt tilalla on hienoja ympäri vuoden asuttuja lomamökkejä/ taloja.
Surullinen tarina. Ja vastaavia tarinoita on paljon.
Kemiönsaaressa, kauniilla etelärinteellä seissyt yli 20 vuotta metsittymässä rakkaudella rakennettu mökki. Lempimökkini aina ohi ajaessamme. Joku sen rakentaja on aikoinaan (varmaan 100 vuotta tulee täyteen) hieman laittanut rahaa siihen, siellä kuisti on korkea ja paljon lasi-ikkunointa, vinttikamareissa on isot ruutuikkunat ja vielä laipioissa pienet koristeikkunat.
Pihalla siinä eteläpuolelle kasvaa nyt taloa varjostava tammi. Lämmin nurmipiha ja loistavasti sijoitettu rinteeseen.
Mutta kasvaa umpeen, pian ei enää talo näy tieltä. Maalit haalistuu enkä enää näe onko ikkunat pysyneet ehjinä ettei talo kastu pilalle.
Haluaisin tietää että miksi se siinä tyhjänä seisoo? Onko omistajasukua enää edes jäljellä missään? Sieltäpäin kyllä lähdettiin melkein joka kylältä ruotsiin jo 60-luvulla. Ehkä ovat vieraantuneet ja unohtaneet koko pienen talonsa. Ruotsittuneet suvun jäsenet, jotka ei enää saarelle löydä.
Nyt kun pimeää, niin bongailen semmoisia vanhojen ihmisten taloja, joissa pitsiverhot ja valot iltaisin vain olohuoneessa kitsaasti ja ehkä keittiössä. Ajattelen että ketähän vanhuksia siellä asuu ja mitenkähän menee, ovatko yksinäisiä.
Maalla pidän aina koko talossa valaistuksen päällä ja ulkovalot palaa joka nurkalla myös. En halua vielä että taloni näyttää unohdetulta.