Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistin (ex-)puolisot: sanokaa rehellisesti...
03.09.2015 |
... miltä tämä tilanne teistä kuulostaa. Pitkä juttu, mutta kiitos jos jaksatte lukea.
Olen ollut 7 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka on vuosien varrella alkoholisoitunut. Tavatessamme hän kävi ulkona lähinnä viikonloppuisin, jolloin alkoholia kyllä kului, mutta viikot menivät töissä, harrastuksissa ja mukavissa koti-illoissa. Hänellä on nyt täysi-ikäinen poika, jonka kanssa hän myös tuolloin vietti usein kivaa isä-poika-aikaa.
Tänään tilanne on aivan toinen. Mies on jättäytynyt osittain pois töistään, hänellä on oma yritys, joka pyörii ilman häntäkin. Alkoholi maistuu usean päivän putkissa. Välillä mies häipyy mökillemme tai jopa ulkomaille juomaan. Olen "kyttääjä", joka haittaan hänen "vapauttaan" = juomistaan. Aluksi näyttikin siltä, että mies todella nautti noista juomareissuistaan. Hänellä oli mukana kavereita ja hyväksyin nämä poikienillat tiettyyn rajaan saaakka. Sittemmin ilo on kadonnut. Mies vain juo, ja mitä pahemmassa räkälässä ja alan miesten seurassa, sitä parempi. Hän voi siellä esiintyä muka sivistyneenä maailman miehenä. Aivan yhtä räkä poskella hän silti itsekin on, vaikka edelleen näkee itsensä kohtuukäyttäjänä, korkeintaan suurkuluttajana. Mies on oksennellut päälleen kadulla ja laskenut alleen kotona. Hän on siirtynyt nukkumaan takkahuoneeseen, joka jo haisee juopon hielle ja eritteille. Minä en enää siellä käy, paitsi kerran viikossa vaihtamassa lakanat.
Aina välillä hän on saanut itsensä viikoksi tai jopa kahdeksi kuiville. Silloin hän pukeutuu hyvin, käymme yhdessä syömässä, lounailla tai lenkeillä, ihonvärikin tasoittuu pahimmasta punakkuudesta. Hän tekee suureellisia suunnitelmia tulevaisuudestaan ilman alkoholia, kuinka matkustaisimme tai vaihtaisimme jopa maata. Taloudellisesti meillä olisi siihen mahdollisuus. Kaikki kuitenkin unohtuu, kun viinapiru jälleen iskee ja mies häipyy reissuilleen.
Aikani jaksoin katsella tätä rumbaa, uskoa ja toivoa ja odottaa. Korostan, että muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Tätä pahinta menoa on jatkunut vasta 1-2 vuotta. Sekin tietysti on liikaa. Meillä on ollut todella syvä keskinäinen rakkaus ja luottamus, mutta se on viime aikoina hiipunut hiljalleen olemattomaksi. Mikään lupaus ei enää pidä. Ei juomiseen liittyvät, eivätkä muutkaan. Pahinta oli, että hän unohti poikansa ylioppilasjuhlat. Olimme niistä tietenkin puhuneet, mutta viikkoa ennen mies lähti juomaan ja palasi vasta juhlia seuraavana päivänä haisevana ja sekavana kotiin. Puhelin oli hukkunut paria päivää aiemmin, mikä oli hänen mielestään pätevä syy: eihän hän voinut tietää, mikä päivä on, tai vastata viesteihin. Aikansa hän myös syytteli minua siitä, etten ollut häntä hakenut juhliin. Enhän edes tiennyt missä hän on! Poika oli puhumatta hänelle monta kuukautta, eivätkä välit ole edelleenkään palautuneet ennalleen. Ymmärrän täysin.
Mies on muutaman kerran ottanut Antabus-kuurin ja ollut sen avulla juomatta joitakin aikoja. Nyt lääkettä ei voi enää ottaa, koska hän kuulemma haluaa säästää itselleen mahdollisuuden ottaa pari olutta silloin tällöin. Viimeisiä paria hän on ollut juomassa nyt neljä päivää. Tänään olisi ollut hääpäivä. En saanut edes tekstiviestiä.
Tiedän. Eihän tästä yhteiselosta tällaisenaan tule mitään. Sanokaa silti vielä ihan suoraan - onko tällaisessa tilanteessa enää MITÄÄN järkeä odottaa raitistumista? Pilaanko oman elämäni hyysäämällä juoppoa? Ero tuntuu kaikesta huolimatta hirveältä ajatukselta.
Nyt on kokeiltu katkot, terapiat ja kerran jopa sairaala, jossa tehtiin vatsahuuhtelu. AA:ssa hän kävi puoli vuotta epäsäännöllisesti, kunnes ei enää kehdannut käydä siellä. Miehen silmissä näkyy välillä hätä omasta tilastaan. Tiedän myös, ettei hän haluaisi erota. Viina on kuitenkin aina mieltä ja miestä vahvempi.
Löytyisikö täältä vastaavaa kokeneita? Kaipaisin niin kovasti vertaistukea tai neuvoja.
Kommentit (86)
Exän alkoholin käyttö aiheutti monesti minussa häpeää; sukutapaamiset (joi enemmän kuin kukaan muu ja hallitsi keskusteluja), käytös muuttui. liikkuminen muuttui, joi silti vaan lisää. Olin useasti kuskina ja ex joi. Koskaan ei vuosien varrella ollut niin, että olisi kuskannut minua jonnekin. Aina piti itse juoda. Pohjimmiltaan herkkä ja masentunut mies, erinäisiä fyysisiäkin oireiluita. Joskus yritin alkoholivapaata viikonloppumatkaa, niin muuttui töykeäksi ja haluttomaksi. Kaveripiirissä ei ollut ajastaan yhtään raitista ihmistä, vaan kaikkien kanssa oli aihetta kaljoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miehelläni ei ollut pienintäkään yritystä vähentää alkoholin käyttöä. Päinvastoin se lisääntyi vain. Eipähän valehdellut tuon asian suhteen, muita aiheita kyllä riitti. Alkoholiriippuvuuden lisäksi oli tarve pyöritellä muita naisia ja lopulta löysikin sitten juomatavoiltaan samaa tasoa olevan kumppanin.
Valitettavasti isän oikeudet menee aika usein lasten oikeuksien ohi, jos isä ei ole jäänyt kiinni juomisesta lasten aikana, kuskannut heitä autolla tai vienyt lähibaariin ryyppäämisen aikana tai tuomittu lasten pahoinpitelystä, isä saa lapset kotiinsa milloin vain. Äidin pahoinpitely ei vaikuta lasten tapaamisoikeuteen! Vaikka olisi näitä asioita tehnytkin niin jos vannoo raitistuneensa saa taas lapset. Näitä on nähty lähipiirissä, ja isä vielä kehuskelee miten vetää kossupullon rentoutukseksi la-iltana kun paikalla on 2 v lapsi. Todellakin pelottaa lähteä ja luovuttaa lapsi isälleen, lapsi ei osaa vielä soittaa puhelimella apua eikä naapureita ole lähimailla mihin pääsisi turvaan jos isä sammuu.
Isä on jo ehtinyt juomaan itsensä humalaan parin tunnin iltahoidon aikana, saunottamaan lapsen humalassa, juomaan lapsen paikalla ollessa monta monituista iltaa ja ryyppäämään aamuun asti kun klo 8 alkaisi lapsenhoitovuoro. Luotto on mennyt totaalisesti, mihinkään lupauksiin ei voi luottaa ja jos asiasta huomauttaa keksin omiani, olen päästäni sekaisin, hän elää ihan normaalia elämää mitä kaikki muutkin. Sanoin heti seurustelun alussa etten katsele mitään sohvalla kaljaa tissuttelevaa ukkoa, mutisi vaan jotain. Harmittaa todella paljon etten tajunnut että mies oli jo siinä vaiheessa suht juoppo. Alkuun ei nähty viikolla ja välillä oltiin etäsuhteessakin ennen lasta, ihmettelin kun mies ei aina vastannut puhelimeen kunnes pari kertaa oli ihan tolkku pois ja sössötti omiaan, keskellä viikkoa ja aamusta töihin.
Lapsi on ollut isänsä kanssa kahden vasta yhden yön, ja silloinkin soitin ennen nukkumaanmenoa ja tarkistin tilanteen. Mökillä olen lakannut miehen kanssa käymästä, korkki aukeaa heti rannassa ja mies tuijottelee lopun aikaa nuotiota eikä puhu mitään ellei iske päähän joku aihe mistä voi mouhota hetken. Olen sanonut monesti että jos on pakko juoda, lähtee kotoa yksin tai kaveriporukassa jonnekin, vaikka mökille, mutta jostain syystä tämä ei käy. Toki on kaverireissujakin ihan riittävästi, mutta jos viinanhimo iskee niin kotonahan se on juotava. Aiheeseen kuuluu että haukkuu minua ympäri kyliä kiukkuiseksi ämmäksi joka nalkuttaa jatkuvasti.
Nro 22
Hei Ap, viestisi on vanha mutta rehellisen liikuttava! Haluaisin kuulla, miten teillä menee nykyään? Miten miehesi kävi? Oletan että jos hän jatkoi alamäkeään, olet eronnut. Surullista, mutta välttämätöntä.
Ketjussa oli muutenkin ihanaa lukea tukevia ja tsemppaavia viestejä.
Täällä mennään kohti huonoa lopputulosta kovaa vauhtia.
Nyt poikkeuksellisesti 5. päivä selvänä.
Tämän takia minun perheeni ei ole isäni kanssa tekemisissä. En jaksaisi pohtia tällaisia asioita koko ajan. :/