Lue keskustelun säännöt.
Alkoholistin (ex-)puolisot: sanokaa rehellisesti...
03.09.2015 |
... miltä tämä tilanne teistä kuulostaa. Pitkä juttu, mutta kiitos jos jaksatte lukea.
Olen ollut 7 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka on vuosien varrella alkoholisoitunut. Tavatessamme hän kävi ulkona lähinnä viikonloppuisin, jolloin alkoholia kyllä kului, mutta viikot menivät töissä, harrastuksissa ja mukavissa koti-illoissa. Hänellä on nyt täysi-ikäinen poika, jonka kanssa hän myös tuolloin vietti usein kivaa isä-poika-aikaa.
Tänään tilanne on aivan toinen. Mies on jättäytynyt osittain pois töistään, hänellä on oma yritys, joka pyörii ilman häntäkin. Alkoholi maistuu usean päivän putkissa. Välillä mies häipyy mökillemme tai jopa ulkomaille juomaan. Olen "kyttääjä", joka haittaan hänen "vapauttaan" = juomistaan. Aluksi näyttikin siltä, että mies todella nautti noista juomareissuistaan. Hänellä oli mukana kavereita ja hyväksyin nämä poikienillat tiettyyn rajaan saaakka. Sittemmin ilo on kadonnut. Mies vain juo, ja mitä pahemmassa räkälässä ja alan miesten seurassa, sitä parempi. Hän voi siellä esiintyä muka sivistyneenä maailman miehenä. Aivan yhtä räkä poskella hän silti itsekin on, vaikka edelleen näkee itsensä kohtuukäyttäjänä, korkeintaan suurkuluttajana. Mies on oksennellut päälleen kadulla ja laskenut alleen kotona. Hän on siirtynyt nukkumaan takkahuoneeseen, joka jo haisee juopon hielle ja eritteille. Minä en enää siellä käy, paitsi kerran viikossa vaihtamassa lakanat.
Aina välillä hän on saanut itsensä viikoksi tai jopa kahdeksi kuiville. Silloin hän pukeutuu hyvin, käymme yhdessä syömässä, lounailla tai lenkeillä, ihonvärikin tasoittuu pahimmasta punakkuudesta. Hän tekee suureellisia suunnitelmia tulevaisuudestaan ilman alkoholia, kuinka matkustaisimme tai vaihtaisimme jopa maata. Taloudellisesti meillä olisi siihen mahdollisuus. Kaikki kuitenkin unohtuu, kun viinapiru jälleen iskee ja mies häipyy reissuilleen.
Aikani jaksoin katsella tätä rumbaa, uskoa ja toivoa ja odottaa. Korostan, että muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Tätä pahinta menoa on jatkunut vasta 1-2 vuotta. Sekin tietysti on liikaa. Meillä on ollut todella syvä keskinäinen rakkaus ja luottamus, mutta se on viime aikoina hiipunut hiljalleen olemattomaksi. Mikään lupaus ei enää pidä. Ei juomiseen liittyvät, eivätkä muutkaan. Pahinta oli, että hän unohti poikansa ylioppilasjuhlat. Olimme niistä tietenkin puhuneet, mutta viikkoa ennen mies lähti juomaan ja palasi vasta juhlia seuraavana päivänä haisevana ja sekavana kotiin. Puhelin oli hukkunut paria päivää aiemmin, mikä oli hänen mielestään pätevä syy: eihän hän voinut tietää, mikä päivä on, tai vastata viesteihin. Aikansa hän myös syytteli minua siitä, etten ollut häntä hakenut juhliin. Enhän edes tiennyt missä hän on! Poika oli puhumatta hänelle monta kuukautta, eivätkä välit ole edelleenkään palautuneet ennalleen. Ymmärrän täysin.
Mies on muutaman kerran ottanut Antabus-kuurin ja ollut sen avulla juomatta joitakin aikoja. Nyt lääkettä ei voi enää ottaa, koska hän kuulemma haluaa säästää itselleen mahdollisuuden ottaa pari olutta silloin tällöin. Viimeisiä paria hän on ollut juomassa nyt neljä päivää. Tänään olisi ollut hääpäivä. En saanut edes tekstiviestiä.
Tiedän. Eihän tästä yhteiselosta tällaisenaan tule mitään. Sanokaa silti vielä ihan suoraan - onko tällaisessa tilanteessa enää MITÄÄN järkeä odottaa raitistumista? Pilaanko oman elämäni hyysäämällä juoppoa? Ero tuntuu kaikesta huolimatta hirveältä ajatukselta.
Nyt on kokeiltu katkot, terapiat ja kerran jopa sairaala, jossa tehtiin vatsahuuhtelu. AA:ssa hän kävi puoli vuotta epäsäännöllisesti, kunnes ei enää kehdannut käydä siellä. Miehen silmissä näkyy välillä hätä omasta tilastaan. Tiedän myös, ettei hän haluaisi erota. Viina on kuitenkin aina mieltä ja miestä vahvempi.
Löytyisikö täältä vastaavaa kokeneita? Kaipaisin niin kovasti vertaistukea tai neuvoja.
Kommentit (86)
Alkoholisti juo niin kauan kuin juotattaa, ja usein vielä pitkään senkin jälkeen. Omaa pohjaakin saa aina kaivettua vielä vähän syvemmäksi aina laitokseen ja kuolemaan saakka. Mikään ulkopuolinen asia tai ihminen ei sitä pysäytä eikä hidasta, jos juoppo tahtoo juoda. Tiedän, koska olen itse alkoholisti - tosin raitis nykyään.
Kuten monet ovatkin edellä kommentoineet, Ap:n kannattaa miettiä mitä tahtoo omalta elämältään. Sinä olet vastuussa siitä, mies omastaan. Jos et kestä miehen juomista, niin sitten et kestä, sinulla on oikeus siihen. Sinulla on myös oikeus olla onnellinen. Sinulla on oikeus jäädä katsomaan miehen juomista ja sinulla on oikeus lähteä, mutta miehen raitistumisen varaan tuskin kannattaa tehdä omia suunnitelmiaan. Hän voi raitistua tai sitten ei, se on hänen asiansa.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan alkoholistien läheisten Al-anon vertaistukiryhmien toimintaan, jos paikkakunnallasi kokoontuu sellainen. Sinne voi olla pelottavaa mennä aluksi, eikä ryhmät sovi kaikille, mutta monet ihmiset jotka ovat eläneet samankaltaisessa tilanteessa kuin Ap, ovat saaneet niistä apua.
Voimia ja rohkeutta, pidä huolta susta. Olet oman, ainoan elämäsi tärkein ihminen. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lähipiirissäni on hyvin samankaltainen tapaus. Kulissit on viimeisen päälle kunnossa, mutta "behind the scenes" tilanne on täysin toinen. :( Tässä tapauksessa tosin tuntuu siltä, että miehen rahat pitävät naisen liitossa. Saa nähdä miten käy, kun mies pikkuhiljaa tissuttelee eurot poies. Surullista monella tapaa, voimia.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 02:39"]
JÄTÄ SE SIKA!
[/quote]
Ei kun perinteinen JSSASAP!
Tutustu Minnesotahoitoon. Vaikka miehesi ei koskaan sellaiseen olisikaan valmis kannattaa ehdottomasti tutustua heidän käsitykseensä alkoholismista. Sinun on tärkeää ymmärtää mitä sinä voit tehdä ja mitä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. Elä omaa elämääsi ja etsi itselesi jokin harrastus, joka vie sinut illoiksi pois kotoa. Miksi sinä huolehtisit miehesi asioista, kun hän ei itsekään vältä. Älä moiti häntä juomisesta. Elä omaa talouttasi. Teet ruuat normaaliin aikaan ja jos ei siippa ole samaan aikaan syömässä siivoat ruuat pois. Pidät kodin suht koht puhtaana ja siistinä lukuunottamatta sitä takkahuoneläävää.
Koista ola melkoisen välinpitämätön miestäsi ja hänen tekemisiään kohtaan. Jos mies ihmettelee muutostasi, niin kerrot syyn muutokseen ihan rehellisesti.
Mies ei lopeta juomistaan ennekuin hän itse tajuaa oman tilansa ja haluaa raitistua, tai sitten kuolo korjaa jossakin vaiheessa. Pumppu pettää tai tapaturma yllättää.
Voimia jaksamiseen
Mieti myös sitä AP, että mitä tuo elämä enää sinulle antaa?
Itse huomasin, että kaikki mukavat illanistujaiset jäivät pois. Hyvä, normaali ystäväpiiri kaikkosi ja ymmärrettäväähän se oli. Mies viihtyi vain "omiensa" parissa, Aken, Jaken, Peran etc.
Eikä kukaan normaali ihminen halua viettää iltaansa täysin arvaamattoman dokun seurassa.
Yksi olut ei koskaan jäänyt siihen yhteen, juoda piti niin kauan kun jalat kantoivat. Eivätkä ne aina kantaneet, joten poliisin toimesta selviämisasemalle.
Kuset housussa keskellä katua toikkarointia. Siinä oli naapureille ihmettelemistä ja tämä tiistai-iltapäivästä.
Pois jäivät kaikki ajatukset esim.yhteisistä matkoista tms. Minne tuo kanssa enää kehtaisi mennä? Miksi lähteä pallon toiselle puolelle katsomaan tuon dokaamista?
Huutoa ja jurrista älämölöä. Uhkauksia. Tavaroiden rikkomista. Tavaroiden häviämistä. Rahan järjetöntä tuhlaamista. Masennusta. Petettyjä lupauksia.
AP, uskoisin, että tiedät jo pikku-hiljaa itsekkin mitä sinun pitää tehdä. Miehesi on alkoholisti ja jos hän ei itse sitä ymmärrä se ei ole sinun ongelmasi. Älä anna hänen vetää sinua mukanaan pohjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä tämä ketju hänelle. Aina muuten pelotellaan maksan tai haiman poksahtamisella, mutta miltäs miehen korvaan kuulostaisi alkoholidementia. Aivojen rappeutuminen ja kutistuminen. Valitettavan usein olen näitä nähnyt hoitolaitoksissa vaipoissaan.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:18"][quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:05"]
Ja nyt olisi ehkä viisainta miettiä, miksi hän juo??? Onko syy työssä, elämässä yleensä vai onko hänen niin paha olla..siitä se muutos lähtee..
[/quote]
Ei siihen mitään syytä välttämättä ole. Hän on sairastunut riippuvuussairauteen, eikä pysty lopettamaan juomista ilman pitkäaikaista hoitoa. Hänen pitää itse haluta sitoutua hoitoon ja terapiaan vuosikausiksi. Ero voi olla kimmoke hakeutua hoitoon ja pysyä raittiina, vastuu pitää antaa juopolle itselleen. Nyt hän voi jatkaa juomista ja luottaa siihen, ettei vaimo kuitenkaan lähde. Kun jää yksin, on pakko alkaa pitämään itsestään itse huolta.
[/quote]
TÄMÄ. Tuo syy juoda -kommentti on ihan turhaa juomisen oikeutusta ja AP:n velvoittamista sinnitellä rinnalla oman hyvinvointinsa kustannuksella tilanteessa, jossa ei selvästi ole mitään toivoa siitä, että tilanne olisi lähelläkän käännekohtaa.
-
Ihan varmaan miehellä voi olla jotain traumaa ja herkkyyttä, mutta ennen kaikkea hänellä on sairaus, jolla on ihan fysiologinen pohja. Mitään pahaa mieltä tai traumaa ei voi edes kuvitella käsittelevänsä niin kauan, kuin hän juo. Alkoholistin täytyy käydä pohjalla saadakseen tarpeeksi motivaatiota selättää ylivoimaisen vahva addiktionsa.
-
Luultavasti mies ei onnistu lopettamaan edes silloin, kun AP lopulta lähtee, mutta se on yksi etappi matkalla henkilökohtaista pohjakosketustaan, mikä se sitten hänelle onkin. Ajattele asia niin, että niin kauan kuin olet siinä vieressä, mahdollistat juomisen ja vain pitkität taudin kestoa.
-
Kunnioita ja rakasta itseäsi, AP. Uhraat omankin elämäsi tuolla tavalla alkoholismille, ihan turhaan, kumpikaan teistä ei voita siitä mitään. Sinun miehesi on vielä siellä jossain ja voi olla, että hän joskus sieltä takaisin tulee, mutta ei niin kauan kuin juominen jatkuu. Absolutismi on ainoa vaihtoehto tilanteessanne, ja hän ei ole vielä lähelläkään pistettä jossa pystyisi siihen - eikä välttämättä tule enää koskaan olemaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tullut siihen tulokseen, että olennaista ei ole se viina (tai muu) vaan se, että on tottunut elömään itsensö kanssa sillä lailla, siis itsekkäästi itsesäälisesti pakenemalla. Ekaksi paetaan iloon, aluksihan dokaaminen on sitä, sitten johonkin muuhun, vihaan tms.
Mulla on 5 kk vanha vauva juopon kanssa, joka lupasi lopettaa vauvan syntymään ja pääsääntöisesti lopettikin. Mutta hönestä kuoriutui käsittämättömän ilkeä, syyllistävä, itsesäälinen besserwisser teini (on 34). Hoitaa vauvan hyvin, vihaa minua, sillä pilaan hänen elämänsä ja tämä selvisi synnytyslaitoksella, siihen saakka rakasti minua yli kaiken. Huutaa esimerkiksi, että odotin laitoksella erikoiskohtelua, ihme menoa, hänen piti olla auttamassa. Ulvoin siellä turhia, luonnollista asiaa, ihme akka. (Juonut ehkä 11 v ennen tätä, mutta hoiti opiskelut, työn, raha-asiansa. Säälittävintä yhteiskunnassamme on se, että häntä ihaillaan, miehet ihailevat sitä, joka pahimmat perseet vetää ja sehän oli aina tämä veijari.)
Viina vie empatiakyvyn tai sitten empatiakyvyttömät itsessäänkieriskelijät joutuvat viinan tiellle, kun eivät voi kestää elämää. Luonteeseen kuuluu ylensä toisten syyttely kaikesta ja jos elämässä ei muuta varsinaista vikaa vielä, sitten syytellän toisten luonteita, erityisesti toisten hätä on jotenkin itseltä pois tyyliin minun synnytyskipuni, jotenkin vei huomion hänen ongelmistaan kai.
Mitä hän ei tiedä, on se, että olen henkisesti salaa täysin eronnut hänestä ja kämppä vanhempien lähellä Helsingissä jo valmiina katsottuna. Lapsi ei voi elää kodissa, missä isä vihaa ja sättii äitiä. Suru ja pelko tungettuna vauva-aikaan on A-luokan julmuutta, itken päivittäin, mutta salaa höneltä, sillä jos näkee sen, raivostuu. Hoidan jo nyt vauvan 95% itse ja rakastan lasta ja äitiyslomalla olemista.
Ja ei tarvitse arvostella, että "tuollaiselle lapsen teit". Emme ole seurustelleet kovin kauaa ja piti olla niin, että en saa lapsia. Lapsesta olen siis ääri onnellinen.
Avauduin vähän aiheen vierestä. Kiitos kun sain avautua, mutta pointtini siis, alkoholistin selviämistä seuraa yleensö kuiva humala eli toi hitollinen kireys, ilkeys ja syyttely, itsen tai muiden tai molempien. Ongelma on juomisen syy. Vauvan kanssa en jää katsomaan asiaa loppuun, ilman vauvaa en olisi tajunnut asiaa, koska oli löhinnä kännissä ja silloin jsein sympaattinen ja seurakllinen.
Nro32 kirjoittaa täyttä asiaa.
Miehesi ja monen muun Suomalaisen tilannetta ei voi paremmin kertoa.
Lue Ap tuo teksti ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:36"]
Miehellä alkon käyttö lisääntyi vähitellen. Alussa oli saunakaljat tai kaksi parina iltana viikossa ja matkoilla meni päivittäin viiniä ruokaillessa. Viimeisen parin vuoden aikana sihahti kaljatölkkejä illan mittaan 3-4 kpl ja viikonloppuisin viiniä pari pulloa. ei tykännyt lainkaan, jos mainitsin alkomääristä. Olin monesti ottamassa eroa, mutta lopulta mies erosi itse toisen naisen takia. Nainen käyttää myös alkoa reilusti.
[/quote]
Olen miettinyt, että mies voisi hyvinkin jossain vaiheessa löytää jonkun toisen naisen. Nimenomaan sellaisen, joka kestäisi ja hyväksyisi juomisen, jos kerran itsekin käyttäisi paljon alkoholia. Itse olen vähentänyt juomistani entisestään, juon korkeintaan kerran kuussa ja silloinkin vähän. Tämä on osittain tapahtunut alitajuisesti miehen vuoksi, uskoisin. On vaikea innostua skoolailusta, kun näkee kuinka suurta tuhoa viina voi tehdä.
Kävin itsekin opiskeluaikana baareissa jonkin verran, silloin kun en tiennyt tällaisista ongelmista mitään. Lapsuuden perheessä alkon käyttö oli tosi vähäistä, enkä ole aiemmissa seurustelusuhteissakaan törmännyt juomisongelmiin. Suhtautuminen on muuttunut pikkuhiljaa, kun on nähnyt raadollisen totuuden siitä, millaiseksi kuolaavaksi, täriseväksi ja oman ja muiden elämän pilaavaksi ihmisraunioksi alkoholilla voi itsensä saada.
Ap
[/quote]
Samoin, vähensin itsekin tietoisesti alkon käyttöä ja se jotenkin häiritsi miestä. Jos joskus käytiin terassilla ja sovittiin, että otetaan yhdet, niin mies joi kaksi pitkää ja ainakin yhden terävän. Joskus jäi kiinni juomisesta salaa ja silloin meni väkeviä suoraan pullosta. Koskaan ei ollut väkivaltainen, mutta simahteli telkkarin ääreen ja joskus teatterissa. Alkoi olla erektiovaikeuksia ja juomista piti olla aina vaan enemmän toivotun vireen saamiseksi. Kaveripiiri alkoi muodostua kaljoittelijoista. Yhtään viikonloppua ei mennyt ilman alkoholia. Kyllähän minuun sattui tuo uuden naisen löytyminen, mutta tulipahan ratkaisu tähän parisuhteeseen.
[/quote]
Mun oli alussa vaikea myöntää itselleni, että mies käyttää alkoa ihan liian paljon. Jos tultiin baarista, avasi vielä kotonakin oluen tai kaksi eli juoda piti niin kauan kuin on hereillä. Miehellä oli edellisestä liitosta teini-ikäisiä lapsia ja he joskus mainitsivat, että katotko, ettei isi juo liikaa. Suht tuoreena rakastuneena naisena en sisäistänyt noita kommentteja. Itselläni ei ollut mitään kokemusta alkoholiin menevistä vanhemmista tai edes tuttavista. (tein muuten varmaankin 2-3v siten aloituksen tälle palstalle aiheesta ja moni kommentoi, että pakene). Miehen ex-vaimo joskus sanoi tuosta alkoholin käytöstä myös. Luulin silloin rakkaushuumassa, että voin parantaa miehen. Miehen poika tuli joskus viikonloppuna isänsä luo ja sydämeni oli särkyä, kun mies lähtikin ryyppyporukan mukaan yöksi. Firman pikkujoulussa ei päässyt johonkin baariin humalan vuoksi jne. Valehteli myös juomamääristä ja laittoi lastensa syyksi, että he joivat viinin loppuun. Baareissa tosiaankin meni aina teräviä snapseja kaljan ohessa ja kotona ruokaa laittaessa pientä naukkailua.
Aika loukkaavaa oli jonkun kerran sekin, kun mies sammui kesken rakastelun.
Ryyppääminen alkoi olla töitten jälkeistä elämää ja jostain baarista sitten löytyikin nainen, joka tykkää dokata myös. Tuttavani tietää naisen ja tällä on päivityksiä naamakirjassa biletyksestä ja kuvia viinapulloista. On nyt täysin rakastunut exääni ja jakelee julkisia päivityksiä onnestaan.
Ap. niin kovin tuttua on kirjoituksesi. Huomasin itse vähitellen voivani huonosti suhteessa ja tuntui, että ihan kaikki pyörii alkon ympärillä. Sekin tuntui oudolta, että mies halusi minun juovan enemmän ja oli jollain tapaa pettynyt, kun en sitä halunnut.
Voimia ap:lle ja muille. Toi kuulostaa ihan mun faijalta, mitä se oli mun lapsuudessa 30 vuotta sitten. Siis katoaa reissuille ja sitten taas skarppaa perheen kanssa, käy lenkillä ja uimassa ja tuo mulle kirjastosta kirjastosta. Sitten taas sekoilee antabuksen ja katkon kanssa. Ensiksi: lopeta lakanoiden vaihto takkahuoneesta, se mm. mahdollistaa juomisen. Hae apua työterveydestä yms, al-anonista yms. Harkitse vakavasti avioeroa, ansaitset parempaa kuin yhä pahenevan juopon hyysäämisen.jos miehellä ei ole motivaatiota raitistumiseen, niin vaikea sitä on kenenkään muun sen päähän takoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta meni liitossa, jossa miehen alkoholinkäyttö paheni vähitellen. Alun hurmaavasta miehestä tuli lopussa ilkeä ja epäluotettava alkoholisti, jonka haukut ja syyllistäminen sai minut jo epäilemään omaa mielenterveyttä. Koskaan en ole ollut niin lohduttoman yksin kuin siinä loppuvaiheen avioliitossa. En edes eron jälkeen, vaan silloin koitti valtava helpotus ja vapautus alkoholista.
Meillä oli monta kriisiä jossa sanoin että jos ei juominen lopu, minä lähden. Hän teki yhtä monta kertaa lupauksen että nyt se loppuu. Ja yhtä monta kertaa aloitti viimeistään vuoden päästä uudelleen.
Loppuvaiheessa hän otti joka päivä, mutta viikolla salaa yöllä kun muut nukuimme. Viikonloppuna hän lähti "yhdelle", ja saattoi jäädä ilmoittamatta sille tielleen sunnuntai-iltapäivään, jolloin hän ilmaantui kotiin nukuttuaan jonkun sohvalla. Omien sanojensa mukaan. En enää välittänyt.
Loppuvaiheessa hän alkoi viettää töiden jälkeen tunteja terassilla, ja lomat menivät kännissä. Erektiota ei ollut enää vuosiin, mistä hän oli todella äreä ja syytti minua. Muutenkin hän syytti minua oudoista asioista, joissa ei ollut järjen häivää. Hänestä vain tuli arvaamaton ja ilkeä. Pari kertaa hän jäi kiinni viestittelystä naisten kanssa mutta ei myöntänyt mitään. En millään voinut enää haluta seksiä, koska hän halusi ja pystyi hetken vain krapulassa.
Syytä ei ole, ei meidän elämä sen kummallisemmaksi muuttunut. Surullista on että hänellä oli ulkoa katsottuna kaikki: arvostettu työ, terveitä lapsia, viehättävä vaimo, rahaa ja kaunis koti. Matkustelimme ja meillä oli ystäviä. Loppuvaiheessa hänen ystäväpiirinsä muuttui yhä nuoremmaksi ja perheettömäksi, koska perheelliset eivät enää halunneet katsella sitä aamuun kännäystä ja sammumista.
Lopulta lähdin. Se oli paras ratkaisu mitä olen tehnyt. Tietysti suren ja kaipaan sitä mitä ehkä joskus oli, kauan sitten, mutta se miksi se oli muuttunut, oli helvettiä.
Lapseni on ollut eron jälkeen rauhallisemman oloinen, yökastelut ja yöheräilyt loppuivat. Minä en ole lähimpään kymmeneen vuoteen ollut näin rauhallinen, tasapainoinen ja onnellinen. Ihmiset ovat sanoneet, että olen kuin eri ihminen.
Voimia sinulle, paljon. Toisen riippuvuus ei ole sinun vika, ja valitettavasti sinä et voi sille mitään. Pidä huoli itsestäsi.
37 piti vielä sanoa aloittajalle: rehellisesti en usko että on mitään mitä voisit tehdä auttaaksesi tai parantaaksesi häntä. Hän on jo tosi pahassa jamassa. Googleta loppuvaiheen alkoholismi, niin huomaat että te olette jo siellä. Toivon todella, että lähtisit tuosta tilanteesta ja ottaisit etäisyyttä, ja keskittyisit hetken hoitamaan itsesi jonkinlaiseen kuntoon ja saamaan oman elämäsi raiteilleen. Hän on sinun apusi ja rakkautesi ulottumattomissa.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 08:41"]37 piti vielä sanoa aloittajalle: rehellisesti en usko että on mitään mitä voisit tehdä auttaaksesi tai parantaaksesi häntä. Hän on jo tosi pahassa jamassa. Googleta loppuvaiheen alkoholismi, niin huomaat että te olette jo siellä. Toivon todella, että lähtisit tuosta tilanteesta ja ottaisit etäisyyttä, ja keskittyisit hetken hoitamaan itsesi jonkinlaiseen kuntoon ja saamaan oman elämäsi raiteilleen. Hän on sinun apusi ja rakkautesi ulottumattomissa.
[/quote]
Näin juuri. En halua AP vähätellä sinun rakkauttasi tai kumppanuuttasi, mutta niillä ei oikeasti ole mitään saumaa alkoholismia vastaan. Niillä ei ole mitään vaikutusta. Miehesi ei varmasti ole paha sydämeltään, mutta mieti nyt ihan asian kanssa - jos hän ei tullut edes oman lapsensa valmistujaisiin, niin MITEN tarkalleen ottaen hänen läheistensä teot tai sanat voisivat merkitä mitään alkoholin rinnalla? Hän on jo valinnut alkoholin, ja tulee aina valitsemaan. Sitä on addiktio. Täyskäännös on ainoa vaihtoehto, eikä hän sitä ole tekemässä. Joskus aikanaan ehkä, mutta ei nyt, eikä sinun rakkautesi tähden.
Minä ottaisin valokuvat miehestä makaamassa sängyssään, lähikuvat kasvoista jne. Teettäisi suurennokset ja löisin keittiön pöydälle katsottavaksi.
Jos tuo ei havahduttaisi hakeutumaan hoitoon, alkaisin järjestellä omaa elämääni muualla. Raha-asiat ensin, sen jälkeen muu.
Ap, tilanteesi kuulostaa lapsuudenkodiltani. Isani juominen alkoi syntymanr jalkeen (nuorin lapsi) ja paheni sita mukaa kun kasvoin. Juominen alkoi olla tuossa pisteessa kun olin 7-8-vuotias; isa ei tullut kotiin, oli pohnassa kotona ja ulko-oven karmeilta loytyi puoliksi imeskeltyja kurkkupastilleja peittamaan alkon hajua. Riitoja. Tappeluja. Tuosta ei sitten mennytkaan kuin alle kymmenen vuotta, kun ukko oli liuottanut aivonsa pihalle: kavi toissa, mutta ei osannut enaa puhua jarkevia. Puhui kiinteistonvalittajille muun muassa porotokista jotka tulevat ammutuksi armeijan harjoituksissa ynna muuta omituista juoppohorinaa. Ei osannut jakaa arkeaan, makasi joko sohvalla tai oli jossain piilossa juomassa. Haisi juopolta, ei osannu
t enaa pitaa ylla kunnon keskustelua, eika kukaan enaa halunnutkaan puhua hanen kanssaan. Kun olin 15, vuorossa oli haimatulehdus ja teho-osasto. En mennyt sairaalaan katsomaan. Paranemisen jalkeen sanoivat etta lasikin alkoa voi tappaa, ajattelin etta tuo voisi olla pohjakosketus. Pari kuukautta taisi menna hyvin, mutta viinan kutsu oli voimakkaampi. Jostain syysta vasta nyt tuli avioero kyseeseen, kavivat pankissa kirjoittamassa avioehdon, tuskin juoppo edes tajusi mita allekirjoitti. Viikon paasta lahti taas ryyppyreissulle pienen riidan paatteeksi. Tuolta reissulta ei palannutkaan -talla kertaa sai soittaa poliisin kanssa teletiedot, luottokorttimaksujen paikat ja hotelliyot. Auto loytyi kesamokkilammen vieresta. Poliisi, ruumiskoirat, lammen naaraus. Haiseva laja loytyi parin viikon paasta lammen rantaan ajautuneena. Oikeuslaaketieteellisessa avauksessa loytyi taas promilleja. En mennyt hautajaisiin.
Ap, ota ero. Juopoista ei ole mihinkaan.
tutulta kuulostaa, paitsi ap niin mm 37 ja 35 sekä muiden tarinoista tuttua juttua. miten se alko voikin seurata ihmistä lapsuudesta aikuisuuteen (ja vanhuuteen? saas nähä :( )
vanhemmat joi, rahaa ei ollut maustettuun jukurttiin mutta kaljakoriin löytyi aina senverran ja alkosta viikonloppusatsiin, toinen kori vahvempaa ja pari pulloa viinaa. aloin pitää tätä normaalina tietysti, kaikki juo viikonloppuisin.
opin pitämään huolta itsestäni jo pienestä enkä nykyäänkään luota kehenkään paitsi itseeni. joskus tuo ahdistaa kun voisin antaa toisillekin perheestä vastuuta mutta en pysty.
ex-mieheni joi. samaa tahtia kuin vanhempani ja tämä paheni. varsinkin tuo 37 maininta ilkeydestä tuntui tutulta. tämäkin alkoholisti on ilkeä ja levittää ympärilleen inhottaaa ilmapiiriä. levittää edelleen, tiedän koska (ikävä kyllä) meillä on yhteisiä lapsia jotka kärsivät, koittavat tulla toimeen isänsä kanssa. ja minä lohdutan kotona..
onneksi tajusin erota, jotenkin kivi putosi sydämeltä. tajusin olleeni mahdollistaja vaikka "nalkutin". johtui siitä että tunsin olevani aina vastuussa, hoidin niin ettei ulospäin näkynyt mitään outoa mutta loppuvuodet meni kyllä niin ilkeän ilmapiirin vallassa ettei ihmekään että sairastuin eron jälkeen masennukseen. ex syytti minua juomisestaan, olin niin vmäinen akka. juo nykyään nykyisen vaimonsa kanssa ihan samaa tahtiin jossei enemmänkin. naisparka.
nyxä joi myös. sanoi ettei juo paljon ja uskoin, tietysti. miehen sanaa pitää luottaa? isäni vaikka on juoppo niin pitää sanansa kyllä, vaikka hieman hutikassa..
meinasi tulla ero tuostakin, kävi ikäviä asioita joista mieheni ei muista mitään mutta jäljet näkyi. viina ei sovi hänelle ja tajusi sen, ehkä juuri ja juuri ajoissa. itki, meni aa-tapaamisiin, tsemppasi ja alko jäi.
eli minulla on kaksi tarinaa alkoholistin kanssa, toinen päättyi huonosti, toinen sai paremman uuden alun.
alkoholismista pitää haluta parantua ITSE. mieheni kanssa olen jo senverran viisaampi (ja kyynisempi?) että vaikka kuinka repi sydäntä niin sanoin että viina tai minä ja tämä sana pitää. ja hän oli senverran järjissään että halusi parantua, ei siksi että minä sanoin vaan siksi että ymmärsi sen olevan parempi elämä.
älä katsele liian kauan. minä katselin eksää n 20v. tuhlasin aikaa ja voimia ja oman terveyteni, toivon vain että lapset kestää katsoa isäänsä, vaikka sitten vähän kauempaa.
olin muuten melkein neljäkymppinen ennenkuin näin ihmisiä jotka tekevät vkl muutakin kuin dokaavat baarissa tai vetävät kännejä kotona!! jösses minun "pullossa" elämistäni..
22: Kuulostaa monin paikoin hyvin tutulle. Alkoholismin oireet ja seuraukset ovat niin tunnistettavia.
Ymmärrän huolesi lapsenhoitoasiasta. Oma asunto voisi silti olla sinullekin ajattelemisen arvoinen vaihtoehto. Asiat voi järjestää monella tapaa.
Jos sallit vertauksen, meillä on kaksi koiraa, joiden hyvinvoinnista kannan myös huolta, kun joudun itse olemaan poissa. Tähän mennessä olen aina järjestänyt niille hoidon jostain muualta matkojeni ajaksi. Mies on aina etukäteen ihmeissään ja loukkaantunut, kun hän niin kovasti haluaisi olla "poikien" kanssa tuolloin. Harvoinhan hän on edes ollut koko poissaoloaikaani kotona (erinomainen tilaisuus lähteä juomaan, kun vahtaaja on muualla). Ja vaikka olisikin ollut, en usko, että hän olisi juomiseltaan edes muistanut viedä koiria ulos. Ajantaju katoaa ja velvollisuudet eivät enää muutaman juoman jälkeen kiusaa mieltä.
Ap