Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholistin (ex-)puolisot: sanokaa rehellisesti...
03.09.2015 |
... miltä tämä tilanne teistä kuulostaa. Pitkä juttu, mutta kiitos jos jaksatte lukea.
Olen ollut 7 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka on vuosien varrella alkoholisoitunut. Tavatessamme hän kävi ulkona lähinnä viikonloppuisin, jolloin alkoholia kyllä kului, mutta viikot menivät töissä, harrastuksissa ja mukavissa koti-illoissa. Hänellä on nyt täysi-ikäinen poika, jonka kanssa hän myös tuolloin vietti usein kivaa isä-poika-aikaa.
Tänään tilanne on aivan toinen. Mies on jättäytynyt osittain pois töistään, hänellä on oma yritys, joka pyörii ilman häntäkin. Alkoholi maistuu usean päivän putkissa. Välillä mies häipyy mökillemme tai jopa ulkomaille juomaan. Olen "kyttääjä", joka haittaan hänen "vapauttaan" = juomistaan. Aluksi näyttikin siltä, että mies todella nautti noista juomareissuistaan. Hänellä oli mukana kavereita ja hyväksyin nämä poikienillat tiettyyn rajaan saaakka. Sittemmin ilo on kadonnut. Mies vain juo, ja mitä pahemmassa räkälässä ja alan miesten seurassa, sitä parempi. Hän voi siellä esiintyä muka sivistyneenä maailman miehenä. Aivan yhtä räkä poskella hän silti itsekin on, vaikka edelleen näkee itsensä kohtuukäyttäjänä, korkeintaan suurkuluttajana. Mies on oksennellut päälleen kadulla ja laskenut alleen kotona. Hän on siirtynyt nukkumaan takkahuoneeseen, joka jo haisee juopon hielle ja eritteille. Minä en enää siellä käy, paitsi kerran viikossa vaihtamassa lakanat.
Aina välillä hän on saanut itsensä viikoksi tai jopa kahdeksi kuiville. Silloin hän pukeutuu hyvin, käymme yhdessä syömässä, lounailla tai lenkeillä, ihonvärikin tasoittuu pahimmasta punakkuudesta. Hän tekee suureellisia suunnitelmia tulevaisuudestaan ilman alkoholia, kuinka matkustaisimme tai vaihtaisimme jopa maata. Taloudellisesti meillä olisi siihen mahdollisuus. Kaikki kuitenkin unohtuu, kun viinapiru jälleen iskee ja mies häipyy reissuilleen.
Aikani jaksoin katsella tätä rumbaa, uskoa ja toivoa ja odottaa. Korostan, että muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Tätä pahinta menoa on jatkunut vasta 1-2 vuotta. Sekin tietysti on liikaa. Meillä on ollut todella syvä keskinäinen rakkaus ja luottamus, mutta se on viime aikoina hiipunut hiljalleen olemattomaksi. Mikään lupaus ei enää pidä. Ei juomiseen liittyvät, eivätkä muutkaan. Pahinta oli, että hän unohti poikansa ylioppilasjuhlat. Olimme niistä tietenkin puhuneet, mutta viikkoa ennen mies lähti juomaan ja palasi vasta juhlia seuraavana päivänä haisevana ja sekavana kotiin. Puhelin oli hukkunut paria päivää aiemmin, mikä oli hänen mielestään pätevä syy: eihän hän voinut tietää, mikä päivä on, tai vastata viesteihin. Aikansa hän myös syytteli minua siitä, etten ollut häntä hakenut juhliin. Enhän edes tiennyt missä hän on! Poika oli puhumatta hänelle monta kuukautta, eivätkä välit ole edelleenkään palautuneet ennalleen. Ymmärrän täysin.
Mies on muutaman kerran ottanut Antabus-kuurin ja ollut sen avulla juomatta joitakin aikoja. Nyt lääkettä ei voi enää ottaa, koska hän kuulemma haluaa säästää itselleen mahdollisuuden ottaa pari olutta silloin tällöin. Viimeisiä paria hän on ollut juomassa nyt neljä päivää. Tänään olisi ollut hääpäivä. En saanut edes tekstiviestiä.
Tiedän. Eihän tästä yhteiselosta tällaisenaan tule mitään. Sanokaa silti vielä ihan suoraan - onko tällaisessa tilanteessa enää MITÄÄN järkeä odottaa raitistumista? Pilaanko oman elämäni hyysäämällä juoppoa? Ero tuntuu kaikesta huolimatta hirveältä ajatukselta.
Nyt on kokeiltu katkot, terapiat ja kerran jopa sairaala, jossa tehtiin vatsahuuhtelu. AA:ssa hän kävi puoli vuotta epäsäännöllisesti, kunnes ei enää kehdannut käydä siellä. Miehen silmissä näkyy välillä hätä omasta tilastaan. Tiedän myös, ettei hän haluaisi erota. Viina on kuitenkin aina mieltä ja miestä vahvempi.
Löytyisikö täältä vastaavaa kokeneita? Kaipaisin niin kovasti vertaistukea tai neuvoja.
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 10:32"]
Minullakin mietitytti eroa harkitessa tuo lasten tilanne. Toisaalta olin vihainen siitä arkena tapahtuvasta juomisesta, jonka lapset joutuivat todistamaan. Toisaalta pelotti mitä se olisi eron jälkeen lasten ollessa isällään.
[/quote]
Tuo on hyvin tyypillinen puolustuspuhe kun ei syystä tai toisesta uskalleta lähteä. Mutta ajatelkaa nyt, onko se parempi lapsille antaa esimerkki, että juominen on hyväksyttävää, että äidin ja lasten pitää vain kestää ja katsella sitä? Eron jälkeen voi isän tapaamiset olla valvottuja, ei lapsia kukaan pakota olemaan kahta päivää juovan alkoholistin kotona, päinvastoin. Sitä varten on lastenvalvoja ja -suojelu, ettei näin tapahdu.
Ettekö te ihmiset oikeasti lue yhtään alkoholismin vaikutuksista lapsiin, vai kuvitteletteko olevanne jotenkin erilaisia kuin tuhannet muut? Tutkitusti on erittäin vahingollista antaa lapsen kasvaa alkoholistiperheessä. On tyhmyyttä ja valehtelua väittää, ettei lapset kärsi, kun asiasta on tehty satoja tutkimuksia.
[/quote]
Minulle lastenvalvoja sanoi, että on minun vastuullani olla antamatta lapsia, jos epäilen miehen juovan. Meidän tilanne ei ollut vielä silloin niin paha, että olisin valvottuja tapaamisia alkanut vaatimaan, vaikka lastenvalvoja kertoi sen olevan mahdollista.
Tunnen naisen, joka on itse kärsinyt alkoholisti isästään nuorena. Muistan kuinka hän joskus toivoi ukon kuolevan ryyppyreissullaan. Nyt hän ei itse saa lähdettyä vauvansa kanssa.
-65 viestin kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka. Älä vain välitä näistä muutamista pöntöistä täällä. Päihdelinkistä löydät vertaistukea ja apua, siellä kirjoittelevilla on sydän täysillä mukana.
Addiktin rakastamiben, voi tuskaa. Sama ihana ihminen siellä jossain sen sairauden ja riippuvuuden takana. Ihanat muistot, ristiriidat.
Olen itse toipunut addiktiosta ennen kuin menetin kaiken, luojan kiitos. Paranin, eikä tarvitse enää paeta mitään. Se on mahdollista, mutta se lähti minusta. Oli pakko kontata maassa rukoillen, hyvä ettei henki lähtenyt. Voi sitä itseinhon määrää. Jäin koviin kipulääkkeisiin koukkuun leikkausten jälkeen, lopulta oli vain päätettävä kestää säryt, sillä lääkkeet olisivat vieneet hengen.
Moni narkomaanin tai alkoholistin läheinen joutuu katkaisemaan välinsä rakkaaseensa. Järkyttävän tuskallinen teki, joka voi mahdollistaa raitistumisen - tai tuhon. Se on kuitenkin miehesi päätös. Saat rakastaa myös itseäsi ja päästää irti.
Tulosta tämä keskustelu miehellesi sekä kirjoita kirje. Lähde koirien kanssa kotoa jonnekin, mies joutuu nyt kohtaamaan totuuden. Sinä tuet taistelua, mutta alkoholille itsensä uhraamista et voi enää jäädä seuraamaan vierestä.
Paljon tsemppiä ja halauksia sinulle, asiat järjestyvät.
Jovain, joku kieltäjä on päässyt vauhtiin. Eihän viinassa mitään pahaa voi olla, pahoja ovat vaan ihmiset jotka yrittävät estää alkoholin suloisen tunnun aivoissa.
Ei sinut tarvitse miestäsi ruveta vihaamaan, jotta voit erota. Suurinta rakkautta tuossa vaiheessa on jättää alkoholisti yksin - tai eihän hän yksin ole, vaan viinan kanssa. Se, että häntä hävettää käydä AA:ssa tarkoittaa vaan sitä, että hän on joutunut toteamaan että vielä toistaiseksi ajatus elämästä ilman viinaa pelottaa häntä enemmän kuin kuolema.
Minun kohdallani... kysyin ihan suoraan että nyt pitää valita. Joko entinen meno jatkuu tai me lasten kanssa lähdetään. Silmääkään räpäyttämättä juoppo sanoi, että terve vaan eikä tule edes ikävä.
Olihan siinä erossa kipuilua, vihaa ja katkeruutta. Mutta ainoa vaihtoehto minulle on lopulta hyväksyminen. Omalla tavallani rakastan eksääni yhä, mutta en aio sormea nostaa pelastaakseni häntä mistään. Hän ei halua muuttua, hän haluaa juoda.
Olen surullinen nähdessäni hänet nykyään. Näen sen iloisen, aikaansaavan ja rakastavan ihmisen sen pöhöttyneen tärinän takana.
AP, vaikka AA ei auttanut miestäsi (tai miehesi ei antanut sen auttaa itseään) niin hakeudu itse Al-Anoniin. Siellä meitä on. Jotkut pysyvät juovan puolison rinnalla, jotkut yrittävät yhä päästä yli siitä, ettei rakkaus riittänytkään. Viikko viikon jälkeen on kuitenkin helpompi hengittää.
Mieheni pelkäsi elämää ilman alkoholia. Kun pyysin häntä lopettamaan kokonaan, hän alkoi luetella kaikkia niitä tilanteita, joissa hän yhdistää hauskanpidon alkoholiin. Hän luopui meistä ennemmin kuin niistä. Mikään minun rakkaus ei riittänyt.
Voimia ap.
Hei Ap. Lyhyesti kommentoin lukematta muiden vastauksia. Usein puoliso jäämällä suhteeseen mahdollistaa alkoholistin juomista. Nyt kun mies palaa ryyppyreissultaan niin hänellä on vaimo ja koti odottamassa, voi tehdä kaikkea normaalia kivaa ja haaveilla selvästä elämästä.
Entä kun jätät miehesi? Silloin hän luultavasti vasta herää todellisuuteen. Kotona ei odota kukaan eikä mitään. Ja todennäköisesti juo itsensä aivan pohjalle ja sieltä suunta on vain ylöspäin. Tarkoitan, että silloin hän joutuu itse nousemaan jos haluaa nousta.
Eriasia on oletko sinä enää valmis ottamaan häntä silloin takaisin..
Vielä, älä hukkaa omaa elämääsi, jokainen päivä on pois loppuelämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 10:45"]Niin, harvapa meistä tieten tahtoen on mennyt yhteen alkoholistin kanssa. Alkoholi vaan on hyvin salakavala aine. Alkuun niin mukavasta seurajuomasta voi toisille tulla se pahin riivaaja. Osalle näin ei toki käy ja alkoholi on silloin varsin mukava tuote. Oma mieheni oli hauska, komea ja urheilullinen kaveri kun 10.v sitten tavattiin. Ahkerasti teki duunia ja oli hyvinkin kotiinpäin kallellaan. Lähes täydellinen pakkaus tuumin minä ja eikun hynttyyt yhteen. Iloisista illanistujaisista se kai lähti ja pikku-hiljaa karkasi herralta lapasesta koko touhu. Poissa on urheilu, kaveri esim.harrasti marathon juoksua kun tapasimme. Poissa on pirteä ja reipas kaveri. Poissa on mukavat ystävät. Poissa on yhdessä matkustelu. Poissa on minun tunteet häntä kohtaa. En edes tiedä kuka hitto tuo tärisevä, haiseva juoppo on ja mitä hittoa se tekee minun elämässä. Pullo voitti lopulta, kaiken. [/quote] Nyyh nyyh itke lisää siitä että aikuinen elää miten haluaa eikä suutele prinsessan jalkoja jatkuvasti.
[/quote]
Sinä "nyyhnyyh" kuullostat ihan exältäni. Joka muuten oli alkoholisti.
Eipä mennyt yhtään kauppareissua ilman muutaman oluen ostamista. Joka viikonloppu viiniä ja kaljaa, kaveripiiri alkoi koostua elämän moukaroimista kaljoittelijoista. Saattoipa joku tulla lauantaina aamupäivällä käymään ja pyytää kaljaa. Aina sitä löytyi.
Tykkäsin kyllä itsekin suhteen alussa ottaa päivällisellä hyvää viiniä tai matkalla hyvän koktailin tai juhlissa boolia. Ehkäpä petin mieheni, kun en ajastaan enää halunnut samaa.
Minusta tuli jonkinasteinen tarkkailija tai kyttääjä, mikä oli itselleni vierasta käyttäytymistä. Alkoi vaan vähitellen häiritä miehen yhä kasvavat juomismäärät.
Mies ei kokenut juomista lainkaan ongelmaksi ja sanoi, ettei kuulu kellekään.
Tuli kaikenlaista käyntiä kavereitten luona ja aina oli alkoholia tarjolla.
Osa miehen kavereista huomautteli, että taidat juoda paljon ja tämän mies otti kohteliaisuutena.
Harrastus mahdollisti ryyppäämisen, treeneissä oli aina kaljaa mukana.
Kaveripiirissä ei ollut ajastaan ketään, jolle ei olisi viina maistunut.
Urheilullinen mies muuttui passiiviseksi sohvalla koneen äärellä istujaksi. Oikeastaan mikään muu ei kiinnostanut kuin juominen. Silloin oli silmissä paloa.
Mies totesi joskus, että biletettiin enemmän. Totta, mutta sekö on suhteen tarkoitus.
Mies vaihtoi minut mukavampaan seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan saman neuvon kuin moni muukin: eroa ja pelasta oma elämäsi. Olin kuusi vuotta alkoholistin kanssa ja niitä arpia korjaan edelleen. Sitä alkoi jo tietää miehen jalkaterän asennosta että kohta se lähtee viinaa hakemaan. Viikonloppuja reissuillaan, sairaslomia, kun keskellä viikkoa alkoi maistua. Lopulta mies sai potkut töistä. Viina vei myös minun rahat, kun mies uhkaili ellen rahaa antanut. Pettämistä, väkivaltaa,turhia lupauksia ja aina olin sinisilmäinen ja uskoin, kun mies valehteli kirkkain silmin ettei ikinä enää. Minut pelasti se, kun mies löysi rinnalleen alkoholisti naisen, joka jakoi tämän elämää tärkeämmän harrastuksen. Se sai minut heräämään, vaikka minua oli jo aiemmin petetty jo useita kertoja. Omaa tyhmyyttähän se oli tuollaisessa elää, mutta enään en sitä virhettä tee. Nykyisen miehen kanssa on turvallinen ja hyvä olla ja haavat alkaa parantua kun rinnalla on joku jolle olen tärkein ja joka arvostaa minua. Kerron miehelleni päivittäin kuinka etuoikeutettu olen, kun sain hänet elämääni.
Olen seurannut oman mieheni erittäin runsasta alkoholinkäyttöä jo monia vuosia. Välillä tulee pitkiäkin aikoja, jolloin kaikki pysyy kohtuudessa, mutta sitten se, jostain käsittämättömästä syystä, lähtee lapasesta ja kunnolla. Usein tarvittu lääkäreitä, sairaaloita, lääkkeitä jotta putki menisi poikki. Uskon, että tästä voisi parantua, mutta vain myöntämällä, ettei pärjää aineen kanssa. Ikävä puoli puolisona on ollut huomata se, että alkoholisti muuttuu ajan kanssa enenevässä määrin vähemmän sympaattiseksi ja enemmän kärsimättömäksi. Kun juomaputki on lähestymässä, hänellä ei ole asiaa, josta riitaa ei saisi aikaiseksi. Muutoinkin alkoholistin mieli tuntuu pyörivän oman navan ja asioiden ympärillä. Usein lähipiiri mahdollistaa vielä juomisen hoivaamalla alkoholistia juomaputkien aikana. Omaan kokemukseeni perustuen; älkää jääkö tällaiseen suhteeseen, on mahdollista saada myös psyykkisesti terve ja sympaattinen puoliso, joka pitää teistä huolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies lopetti, kun kävin laittamassa eron vireille. Suuttui ensin ,kun eropaperit tuli kotiin, uhkaili,etten saa erossa mitään. Sanoin,että otakin vain lapset, muu saa jäädä. Hetken mietittyään meni AA:han ja raitistui. Toinen vaihtoehto on ,että jatkat nykyisessä suhteessa, mutta alat elämään omaa elämääsi,etkä enää mieti miehen parasta. Teet niitä asiota joista nautit, mutta et mahdollista miehen juomista. Et vaihda lakanoita,et pese pyykkejä,et siivoa miehen sotkuja. Passaamalla ja hoitamalla miestä mahdollistat juomisen.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 15:33"]
Toinen vaihtoehto on ,että jatkat nykyisessä suhteessa, mutta alat elämään omaa elämääsi,etkä enää mieti miehen parasta. Teet niitä asiota joista nautit, mutta et mahdollista miehen juomista. Et vaihda lakanoita,et pese pyykkejä,et siivoa miehen sotkuja. Passaamalla ja hoitamalla miestä mahdollistat juomisen.
[/quote]
Jos on lapsia, tämä on huonoin mahdollinen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi oli hyvin tärkeää exälleni. Jos juhlissa oli tarjolla kaljaa tai boolia, pystyi hän juomaan valtavat määrät. Krapulaa ei ollut koskaan, vaikka olisi kuinka sekaisin kaikkea juonut. Yhdessä olon aikana ei ollut ainoatakaan viikonloppua, että ex olisi ollut selvänä. Illassa meni helposti pullo viiniä, kaatoi lisää niin kauan kuin sitä oli. Sitten piti kevennykseksi olla kaljaa. Juominen salaa oli kuvioissa myös. Ex alkoi entistä enemmän viihtyä porukoissa, joka koostui alkoholisteista. Siis heistä, jotka istuvat baarissa kaiken päivää. Muutenkin kaikenlainen bile-elämä oli tärkeää, mihinkään ei voinut mennä ilman että käy yksillä ensin. Sanoi tarvitsevansa rentoa oloa. Ajokunnossa ei ollut koskaan viikonloppusin ja ajastaan viikolla oli samaa. Kertaakaan ei lähtenyt juhliin autolla, sillä ilman viinaa ei ollut hauskaa. Luulin aluksi, että rakkautemme kestää loppuelämän, olimme pitkään onnellisia. Alkoholi lopulta ryhtyi hallitsemaan suhdetta niin vahvasti, että ilman sitä mies alkoi olla kireä ja vain odotti hetkeä saada avata kaljatölkin. Juopuneena sitten oli aika vauhdikas ja rajaton, kunnes joi niin paljon, että hyytyi.
Kulta ap. Lähde pois, tulkoon perässä jos pystyy muutoksen trkemään. Itse ilin vuosia sekakäyttäjän kanssa. Kaikenlaista hoitoa ja katkadua kokeiltiin, luulin sina hybäuskosena että toimii. Ei todellakaan. Lopulta pelkösin lähtöäkin. Mutta se oli ainoa vaihtoehto. Olisi vasn pitänyt pystyä aikasemmin. Lapsetkin jo kärsivät. Nyt olen onnellinen. Toidtaiseksi yksin, mutta onnellinen.
Iso halaus ja voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei varmasti ikinä kadu lähtöä alkoholistin luota! Ei ikinä! Sitä kyllä kadutaan varmasti, jos jäädään sairaaseen elämäntilanteeseen. Onhan se kriisi ja alussa on vaikeaa lakata ajattelemasta ja huolehtimasta, mutta aika haavat parantaa.
Et sinä eikä kukaan muukaan saa alkoholistia jättämään juomista, vain alkoholisti itse, mutta se on hyvin pieni todennäköisyys.
Pelasta itsesi, oma elämäsi, sinun ei tarvitse kärsiä muiden ihmisten takia, kerää tavarasi ja etsi oma koti. Miehelle on turha puhua mitään lähtöaikeista. Eihän sekään omista menoistaan sinulle kerro. Voimia, kaikki kääntyy hyväksi kun vaan lähdet. Ole vahva!!
Kiitos kaikista viesteistä, oikein erityisesti teille, jotka olette jakaneet kokemuksianne. Onpa paljon tutun kuuloisia havaintoja ja yksityiskohtia. Laitoin ihan ylös muutaman:
- Syyttely. Mikä siinä onkin, että alkoholisti löytää aina syyn itsensä ulkopuolelta? Miehenikin juominen on kuulemma minun syytäni, koska eihän näin "v-mäistä ämmää kukaan jaksa selvin päin katsoa". Tai, että olen joskus puhunut hänelle jostakin liian stressaavasta asiasta väärään aikaan, ja sen vuoksi hänen on ollut pakko mennä juomaan. Minun vikani. Kerran hän on myös oksentanut päälleen siten, että se oli minun syyni, koska olin juuri tuolla hetkellä soittanut hänelle. Onhan näitä.
- Kurkkupastillit, tai muut hengityksen raikastamisyritykset. Miehellä kuluu erilaisia pastilleja, purkkaa ja suuvesiä uskomattomia määriä. Pieniä suusuihkepulloja on joka takin taskussa. Joinakin päivinä parfyymia/partavettä on myös annosteltu erityisen runsaskätisesti. Jos olen haistavinani viinanhajun, löytyy selitys hajusteesta.
- Houriminen ja muut erikoiset havainnot maailmasta. Mieheni on aina tietyssä humalan tilassa sitä mieltä, että isäpuoleni yrittää varastaa meidän rahamme. Mies oikein kiihdyttää itsensä vihaan ja saattaa raivota asiasta tuntitolkulla. Isäpuoleni on käynyt meillä vain muutaman kerran, koska he asuvat äitini kanssa melko kaukana. Hän on äskettäin halvaantunut, pyörätuolissa istuva, hyvin lempeä mies.
- Hiljaisen talon ihanuus. Voi niitä onnellisia päiviä, kun tietää miehen olevan jossain kauempana ja saa nukkua rauhassa olematta aistit hälytysvalmiudessa. Pelko tekee hirveitä keholle. Välillä huomaan, että jokainen lihakseni on jännittynyt ja "supussa", ikään kuin valmistautuisin iskuun tai pakenemiseen. Mies ei ole koskaan lyönyt, mutta tulee kyllä joskus herättelemään ja tökkimään minua. Hän huojuu humalaisena sängyn vieressä, saattaa horjahtaa päälle, tai sitten ilkeillen repii peittoa päältäni tai tönii minut toiselle puolelle, jotta mahtuu kunnolla istumaan sängyn laidalle. Hänen puheitaan pitäisi aina kuunnella, muuten hän suuttuu. Kehotus mennä nukkumaan voi aikaansaada kolmannen maailmansodan, vaikka kello olisi 04.35 tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Siinä hän sitten hönkii ja örisee niin, että huone sakenee viinanhajusta. Olen ollut toisinaan aamuisin vähän väsynyt.
Kun näitä kirjoittelee, niin kyllähän tässä samalla kirkastuu kuva ainoasta oikeasta ratkaisusta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 17:16"]
Kiitos kaikista viesteistä, oikein erityisesti teille, jotka olette jakaneet kokemuksianne. Onpa paljon tutun kuuloisia havaintoja ja yksityiskohtia. Laitoin ihan ylös muutaman:
- Syyttely. Mikä siinä onkin, että alkoholisti löytää aina syyn itsensä ulkopuolelta? Miehenikin juominen on kuulemma minun syytäni, koska eihän näin "v-mäistä ämmää kukaan jaksa selvin päin katsoa". Tai, että olen joskus puhunut hänelle jostakin liian stressaavasta asiasta väärään aikaan, ja sen vuoksi hänen on ollut pakko mennä juomaan. Minun vikani. Kerran hän on myös oksentanut päälleen siten, että se oli minun syyni, koska olin juuri tuolla hetkellä soittanut hänelle. Onhan näitä.
- Kurkkupastillit, tai muut hengityksen raikastamisyritykset. Miehellä kuluu erilaisia pastilleja, purkkaa ja suuvesiä uskomattomia määriä. Pieniä suusuihkepulloja on joka takin taskussa. Joinakin päivinä parfyymia/partavettä on myös annosteltu erityisen runsaskätisesti. Jos olen haistavinani viinanhajun, löytyy selitys hajusteesta.
- Houriminen ja muut erikoiset havainnot maailmasta. Mieheni on aina tietyssä humalan tilassa sitä mieltä, että isäpuoleni yrittää varastaa meidän rahamme. Mies oikein kiihdyttää itsensä vihaan ja saattaa raivota asiasta tuntitolkulla. Isäpuoleni on käynyt meillä vain muutaman kerran, koska he asuvat äitini kanssa melko kaukana. Hän on äskettäin halvaantunut, pyörätuolissa istuva, hyvin lempeä mies.
- Hiljaisen talon ihanuus. Voi niitä onnellisia päiviä, kun tietää miehen olevan jossain kauempana ja saa nukkua rauhassa olematta aistit hälytysvalmiudessa. Pelko tekee hirveitä keholle. Välillä huomaan, että jokainen lihakseni on jännittynyt ja "supussa", ikään kuin valmistautuisin iskuun tai pakenemiseen. Mies ei ole koskaan lyönyt, mutta tulee kyllä joskus herättelemään ja tökkimään minua. Hän huojuu humalaisena sängyn vieressä, saattaa horjahtaa päälle, tai sitten ilkeillen repii peittoa päältäni tai tönii minut toiselle puolelle, jotta mahtuu kunnolla istumaan sängyn laidalle. Hänen puheitaan pitäisi aina kuunnella, muuten hän suuttuu. Kehotus mennä nukkumaan voi aikaansaada kolmannen maailmansodan, vaikka kello olisi 04.35 tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Siinä hän sitten hönkii ja örisee niin, että huone sakenee viinanhajusta. Olen ollut toisinaan aamuisin vähän väsynyt.
Kun näitä kirjoittelee, niin kyllähän tässä samalla kirkastuu kuva ainoasta oikeasta ratkaisusta.
Ap
[/quote]
Miehesi on narsisti niinkuin alkoholistit yleensä. Lähde! Nyt heti, ala heti valmisteluihin, tai muuten löydät itsesi vieä vuoden päästä samasta tilanteesta.
Sen verran vielä, että tiedän kuinka vaikeaa on lähteä, itsekin lähdin vasta kun auktoriteettinen vanha poliisi sanoi minulle että nyt lähdet! Lähdin, enkä ottanut juuri mitään mukaan. Hain tavarani myöhemmin poliisien kanssa.
Mutta ole sinä vahva ja lähde!
t. 89 ja 91
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 01:09"]
Täällä samanlaisia oireita, mies häipyy viikonlopuksi mitään sanomatta, ehkä jättää lapun pöydälle tai sitten ei. Kotona en voi ottaa viinilasillistakaan, miehen on pakko tyhjentää avattu pullo samantien. Vieraiden tullessa ensimmäisenä avataan kaljat, vaikka olisi aamupäivä. On oksennellut kaiteen yli kaverinsa 50-v juhlissa, kaikki ilmaisen viinan bileet kierretään pitemmän kaavan mukaan ja nykyään jää aina yöksi juhlapaikkaan vaikka olisi lähellä. Ajaa myös usein sieltä suoraan töihin vaikka on taatusti vielä humalassa! Tästä jo uhkailinkin poliisilla, ei ole uskaltanut enää minun nähden lähteä autoilemaan. Kerran ajoi naapuristakin auton kotiin vaikka olivat juoneet koko illan naapurin kanssa!
Kotiin en viitsi enää pyytää ketään käymään tai yöksi kun peli menee aina juomiseksi. Pelkkä grillauskin laukaisee sen, pakko saada grillauskaljat odotellessa ja siitä se sitten lähtee. Viikon harrastusreissulta ei pysty soittamaan lapselleen kun on niin kännissä, jos erehdyn soittamaan sinnepäin kuuluu vaan kamalaa älämölöä ja jankutusta, yyyhhh. Omaa asuntoa olen tässä katsellut jo jonkin aikaa, mies ei kotonakaan halua tehdä mitään, puut saa uuniin mutta ei muuta. En rupea aikuista ihmistä passaamaan tai altista lastani juopon jutuille. Tapaamiset vaan pelottaa, jos ratkeaakin ryyppäämään kun pieni lapsi on yötä :(
[/quote]Voi kun tuttua tekstiä. Alkoholisti kyllä rajoittaa toisen osapuolen elämän olemattomaksi. Et voi kutsua kylään ketään,ei oikein kehtaa kulkea enää missään kun tuntuu,että kaikki tietää,että tuon mies juo,hävettää, vaikka ainoa jonka pitäisi hävetä on mies joka juo,mutta se ei häpeä. Koskaan et tiedä milloin mies lähtee juomaan ja milloin tulee takaisin ja missä kunnossa. Ja pelottaa erota, koska jos lapset täytyy välillä antaa käydä isällään ,et tiedä onko mies humalassa silloin kun lapset paikalla. Parasta kuitenkin erota. Yhdenkään lapsen ei kuuluisi kasvaa päihdeperheessä.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 01:09"]
Täällä samanlaisia oireita, mies häipyy viikonlopuksi mitään sanomatta, ehkä jättää lapun pöydälle tai sitten ei. Kotona en voi ottaa viinilasillistakaan, miehen on pakko tyhjentää avattu pullo samantien. Vieraiden tullessa ensimmäisenä avataan kaljat, vaikka olisi aamupäivä. On oksennellut kaiteen yli kaverinsa 50-v juhlissa, kaikki ilmaisen viinan bileet kierretään pitemmän kaavan mukaan ja nykyään jää aina yöksi juhlapaikkaan vaikka olisi lähellä. Ajaa myös usein sieltä suoraan töihin vaikka on taatusti vielä humalassa! Tästä jo uhkailinkin poliisilla, ei ole uskaltanut enää minun nähden lähteä autoilemaan. Kerran ajoi naapuristakin auton kotiin vaikka olivat juoneet koko illan naapurin kanssa!
Kotiin en viitsi enää pyytää ketään käymään tai yöksi kun peli menee aina juomiseksi. Pelkkä grillauskin laukaisee sen, pakko saada grillauskaljat odotellessa ja siitä se sitten lähtee. Viikon harrastusreissulta ei pysty soittamaan lapselleen kun on niin kännissä, jos erehdyn soittamaan sinnepäin kuuluu vaan kamalaa älämölöä ja jankutusta, yyyhhh. Omaa asuntoa olen tässä katsellut jo jonkin aikaa, mies ei kotonakaan halua tehdä mitään, puut saa uuniin mutta ei muuta. En rupea aikuista ihmistä passaamaan tai altista lastani juopon jutuille. Tapaamiset vaan pelottaa, jos ratkeaakin ryyppäämään kun pieni lapsi on yötä :(
[/quote]Voi kun tuttua tekstiä. Alkoholisti kyllä rajoittaa toisen osapuolen elämän olemattomaksi. Et voi kutsua kylään ketään,ei oikein kehtaa kulkea enää missään kun tuntuu,että kaikki tietää,että tuon mies juo,hävettää, vaikka ainoa jonka pitäisi hävetä on mies joka juo,mutta se ei häpeä. Koskaan et tiedä milloin mies lähtee juomaan ja milloin tulee takaisin ja missä kunnossa. Ja pelottaa erota, koska jos lapset täytyy välillä antaa käydä isällään ,et tiedä onko mies humalassa silloin kun lapset paikalla. Parasta kuitenkin erota. Yhdenkään lapsen ei kuuluisi kasvaa päihdeperheessä.
[/quote]
Lapsia ei tarvitse antaa alkoholisti-isälle valvomattomaan tapaamiseen.
Alue: Aihe vapaa
Niin, harvapa meistä tieten tahtoen on mennyt yhteen alkoholistin kanssa.
Alkoholi vaan on hyvin salakavala aine. Alkuun niin mukavasta seurajuomasta voi toisille tulla se pahin riivaaja. Osalle näin ei toki käy ja alkoholi on silloin varsin mukava tuote.
Oma mieheni oli hauska, komea ja urheilullinen kaveri kun 10.v sitten tavattiin. Ahkerasti teki duunia ja oli hyvinkin kotiinpäin kallellaan. Lähes täydellinen pakkaus tuumin minä ja eikun hynttyyt yhteen.
Iloisista illanistujaisista se kai lähti ja pikku-hiljaa karkasi herralta lapasesta koko touhu.
Poissa on urheilu, kaveri esim.harrasti marathon juoksua kun tapasimme. Poissa on pirteä ja reipas kaveri. Poissa on mukavat ystävät. Poissa on yhdessä matkustelu. Poissa on minun tunteet häntä kohtaa. En edes tiedä kuka hitto tuo tärisevä, haiseva juoppo on ja mitä hittoa se tekee minun elämässä.
Pullo voitti lopulta, kaiken.