Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholistin (ex-)puolisot: sanokaa rehellisesti...
03.09.2015 |
... miltä tämä tilanne teistä kuulostaa. Pitkä juttu, mutta kiitos jos jaksatte lukea.
Olen ollut 7 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka on vuosien varrella alkoholisoitunut. Tavatessamme hän kävi ulkona lähinnä viikonloppuisin, jolloin alkoholia kyllä kului, mutta viikot menivät töissä, harrastuksissa ja mukavissa koti-illoissa. Hänellä on nyt täysi-ikäinen poika, jonka kanssa hän myös tuolloin vietti usein kivaa isä-poika-aikaa.
Tänään tilanne on aivan toinen. Mies on jättäytynyt osittain pois töistään, hänellä on oma yritys, joka pyörii ilman häntäkin. Alkoholi maistuu usean päivän putkissa. Välillä mies häipyy mökillemme tai jopa ulkomaille juomaan. Olen "kyttääjä", joka haittaan hänen "vapauttaan" = juomistaan. Aluksi näyttikin siltä, että mies todella nautti noista juomareissuistaan. Hänellä oli mukana kavereita ja hyväksyin nämä poikienillat tiettyyn rajaan saaakka. Sittemmin ilo on kadonnut. Mies vain juo, ja mitä pahemmassa räkälässä ja alan miesten seurassa, sitä parempi. Hän voi siellä esiintyä muka sivistyneenä maailman miehenä. Aivan yhtä räkä poskella hän silti itsekin on, vaikka edelleen näkee itsensä kohtuukäyttäjänä, korkeintaan suurkuluttajana. Mies on oksennellut päälleen kadulla ja laskenut alleen kotona. Hän on siirtynyt nukkumaan takkahuoneeseen, joka jo haisee juopon hielle ja eritteille. Minä en enää siellä käy, paitsi kerran viikossa vaihtamassa lakanat.
Aina välillä hän on saanut itsensä viikoksi tai jopa kahdeksi kuiville. Silloin hän pukeutuu hyvin, käymme yhdessä syömässä, lounailla tai lenkeillä, ihonvärikin tasoittuu pahimmasta punakkuudesta. Hän tekee suureellisia suunnitelmia tulevaisuudestaan ilman alkoholia, kuinka matkustaisimme tai vaihtaisimme jopa maata. Taloudellisesti meillä olisi siihen mahdollisuus. Kaikki kuitenkin unohtuu, kun viinapiru jälleen iskee ja mies häipyy reissuilleen.
Aikani jaksoin katsella tätä rumbaa, uskoa ja toivoa ja odottaa. Korostan, että muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Tätä pahinta menoa on jatkunut vasta 1-2 vuotta. Sekin tietysti on liikaa. Meillä on ollut todella syvä keskinäinen rakkaus ja luottamus, mutta se on viime aikoina hiipunut hiljalleen olemattomaksi. Mikään lupaus ei enää pidä. Ei juomiseen liittyvät, eivätkä muutkaan. Pahinta oli, että hän unohti poikansa ylioppilasjuhlat. Olimme niistä tietenkin puhuneet, mutta viikkoa ennen mies lähti juomaan ja palasi vasta juhlia seuraavana päivänä haisevana ja sekavana kotiin. Puhelin oli hukkunut paria päivää aiemmin, mikä oli hänen mielestään pätevä syy: eihän hän voinut tietää, mikä päivä on, tai vastata viesteihin. Aikansa hän myös syytteli minua siitä, etten ollut häntä hakenut juhliin. Enhän edes tiennyt missä hän on! Poika oli puhumatta hänelle monta kuukautta, eivätkä välit ole edelleenkään palautuneet ennalleen. Ymmärrän täysin.
Mies on muutaman kerran ottanut Antabus-kuurin ja ollut sen avulla juomatta joitakin aikoja. Nyt lääkettä ei voi enää ottaa, koska hän kuulemma haluaa säästää itselleen mahdollisuuden ottaa pari olutta silloin tällöin. Viimeisiä paria hän on ollut juomassa nyt neljä päivää. Tänään olisi ollut hääpäivä. En saanut edes tekstiviestiä.
Tiedän. Eihän tästä yhteiselosta tällaisenaan tule mitään. Sanokaa silti vielä ihan suoraan - onko tällaisessa tilanteessa enää MITÄÄN järkeä odottaa raitistumista? Pilaanko oman elämäni hyysäämällä juoppoa? Ero tuntuu kaikesta huolimatta hirveältä ajatukselta.
Nyt on kokeiltu katkot, terapiat ja kerran jopa sairaala, jossa tehtiin vatsahuuhtelu. AA:ssa hän kävi puoli vuotta epäsäännöllisesti, kunnes ei enää kehdannut käydä siellä. Miehen silmissä näkyy välillä hätä omasta tilastaan. Tiedän myös, ettei hän haluaisi erota. Viina on kuitenkin aina mieltä ja miestä vahvempi.
Löytyisikö täältä vastaavaa kokeneita? Kaipaisin niin kovasti vertaistukea tai neuvoja.
Kommentit (86)
Parempi kun alat miettiä, että mitä sinulle kuuluu ja kuinka voit. Mieti mitä haluat oikeasti tehdä ja mikä tekisi sinut onnelliseksi ja tyyneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi AP. Valitettavan tutulta kuulostaa.
Kaiketi se niin vaan on, että jos se mies ei itse todella halua lopettaa juomistaan, niin mitään ei ole tehtävissä. Pahemmaksi menee vaan.
Minnesota-hoito ja absolutismi tai avioero. Siinä ne kortit valitettavasti taitaa olla.
Voimia sinulle AP.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:06"]Parempi kun alat miettiä, että mitä sinulle kuuluu ja kuinka voit. Mieti mitä haluat oikeasti tehdä ja mikä tekisi sinut onnelliseksi ja tyyneksi.
[/quote]
Juuri näin!
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:06"]
Parempi kun alat miettiä, että mitä sinulle kuuluu ja kuinka voit. Mieti mitä haluat oikeasti tehdä ja mikä tekisi sinut onnelliseksi ja tyyneksi.
[/quote]
Tämä kommentti alkoi melkei itkettämään. Minun jaksamistani ei ole monikaan kysellyt, vaikka lähipiiri miehen juomisesta tietääkin. Hain juuri äskettäin nukahtamislääkkeitä unettomuuteen. Ne onneksi auttavat vähän, edes niin, että pystyy ajattelemaan omaa tilannettaan tai jaksamistaan. Toivottavasti ajan kuluessa / vireyden lisääntyessä myös laajemmin tulevaisuutta. Kiitos.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:10"]
Voi AP. Valitettavan tutulta kuulostaa.
Kaiketi se niin vaan on, että jos se mies ei itse todella halua lopettaa juomistaan, niin mitään ei ole tehtävissä. Pahemmaksi menee vaan.
Minnesota-hoito ja absolutismi tai avioero. Siinä ne kortit valitettavasti taitaa olla.
Voimia sinulle AP.
[/quote]
Kiitos. <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riitti 8 kk yhteiseloa alkoholistin kans. Siinä ajassa kerkesin oppia paljon, esim. missä pullot on piilossa, kuinka lupaukset on turhia, miten antabus reagoi alkoholiin ja millaista on olla yksin vaikka on suhteessa. Yks päivä sit pakkasin kamani ja häivyin. Sinuna ottaisin ehkä asumuseron ja katsoisin miten asiat lähtee kehittymään.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:05"]
Ja nyt olisi ehkä viisainta miettiä, miksi hän juo??? Onko syy työssä, elämässä yleensä vai onko hänen niin paha olla..siitä se muutos lähtee..
[/quote]
Ei siihen mitään syytä välttämättä ole. Hän on sairastunut riippuvuussairauteen, eikä pysty lopettamaan juomista ilman pitkäaikaista hoitoa. Hänen pitää itse haluta sitoutua hoitoon ja terapiaan vuosikausiksi. Ero voi olla kimmoke hakeutua hoitoon ja pysyä raittiina, vastuu pitää antaa juopolle itselleen. Nyt hän voi jatkaa juomista ja luottaa siihen, ettei vaimo kuitenkaan lähde. Kun jää yksin, on pakko alkaa pitämään itsestään itse huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minusta vastaus aapeen kysymykseen on ihan slevä: ei tuossa kannata jäädä odottelemaan mitään miehen järkiintymistä tai selviämistä. Se saattaa tapahtua tai sitten ei, mutt aapeella on velvollisuuksia itseään ja ehkä sitä miehensä poikaa kohtaan. Niitä ei voi toteuttaa tuossa avioliitossa. Aapeen on pelastettava, mitä pelastettavissa on eroamalla. Mitä pikimmin.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:05"]
Exä ryyppäsi sen kymmenen vuotta, ja sitten ykskaks pisti korkin kiinni..tulihan siihen sitten uusi addikti, mutta viina jäi.. Ja aina oli syytä ryyppäämiseen, oli iloa tai surua..
Muutoksen on lähdettävä miehestäsi, sinä et hänestä pakolla selvää saa, et edes erolla uhkaamalla. Jos aiot tukena pysyä niin hyvä, mutta erokin on ymmärrettävää.
Ja nyt olisi ehkä viisainta miettiä, miksi hän juo??? Onko syy työssä, elämässä yleensä vai onko hänen niin paha olla..siitä se muutos lähtee..
Rankkaa se on, mutta onhan siinä toivoa niin kauan kuin on elämää..
[/quote]
Lohdullista kuulla, että näinkin voi käydä, vaikken automaattisesti usko, että se meillä olisi mahdollisuus. Osaatko yhtään sanoa, mikä sai miehesi tekemään tuon elämänmuutoksen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:17"]
Mulle riitti 8 kk yhteiseloa alkoholistin kans. Siinä ajassa kerkesin oppia paljon, esim. missä pullot on piilossa, kuinka lupaukset on turhia, miten antabus reagoi alkoholiin ja millaista on olla yksin vaikka on suhteessa. Yks päivä sit pakkasin kamani ja häivyin. Sinuna ottaisin ehkä asumuseron ja katsoisin miten asiat lähtee kehittymään.
[/quote]
Meilläkin on pullopiiloja vaikka missä: miehen pyykkikopassa, vaatekaapeissa ja autotallissa. Nämä ovat ne, jotka olen löytänyt. Yksin oleminen suhteessa on myös tullut todella tutuksi. Yhteinen koti, jonka huoneiden seiniä katselen yksin viikosta toiseen ja jossa käyn lähes aina yksin nukkumaan. Kavereitakaan ei ole usein voimia nähdä, koska miehen touhut, lupausten jatkuvat rikkomiset yms. masentavat liikaa.
Hyvä, että sinulla oli voimia ja viisautta tehdä tuo ratkaisu. Se oli varmasti oikea.
Ap
AP, kannattaa myös miettiä asiaa ihan taloudelliseltakin kannalta.
Vaikka nyt miehellä on rahaa juomiseen, niin tuleeko sitä tuolla menolla aina olemaan.
Kapakoihin ja siellä istuviin "kavereihin" saa menemään aivan uskomattomia summia. Olen itse seurannut läheltä kuinka kurkusta on vedetty alas järjettömiä omaisuuksia. Ja siellä kapakoissa on aina mukavaa juttuseuraa varakkaalle tarjoajalle, ihan sama onko maanatai vai lauantai.
Suosittelen siis turvaamaan oman selustasi ja pitämään jotain ns. sukan varressa.
Miehesi tilanne vaikuttaa todella pahalta ja luulen, että ilman ammattiapua tuosta ei enää selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä alkon käyttö lisääntyi vähitellen. Alussa oli saunakaljat tai kaksi parina iltana viikossa ja matkoilla meni päivittäin viiniä ruokaillessa. Viimeisen parin vuoden aikana sihahti kaljatölkkejä illan mittaan 3-4 kpl ja viikonloppuisin viiniä pari pulloa. ei tykännyt lainkaan, jos mainitsin alkomääristä. Olin monesti ottamassa eroa, mutta lopulta mies erosi itse toisen naisen takia. Nainen käyttää myös alkoa reilusti.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:28"]
AP, kannattaa myös miettiä asiaa ihan taloudelliseltakin kannalta.
Vaikka nyt miehellä on rahaa juomiseen, niin tuleeko sitä tuolla menolla aina olemaan.
Kapakoihin ja siellä istuviin "kavereihin" saa menemään aivan uskomattomia summia. Olen itse seurannut läheltä kuinka kurkusta on vedetty alas järjettömiä omaisuuksia. Ja siellä kapakoissa on aina mukavaa juttuseuraa varakkaalle tarjoajalle, ihan sama onko maanatai vai lauantai.
Suosittelen siis turvaamaan oman selustasi ja pitämään jotain ns. sukan varressa.
Miehesi tilanne vaikuttaa todella pahalta ja luulen, että ilman ammattiapua tuosta ei enää selviä.
[/quote]
Hyvä pointti. Tiedän miehen tarjoavan välillä Akelle, Makelle ja Peralle, mutta hän on silti yleensä melko tarkka rahoistaan. Tämähän ei tietenkään tarkoita, etteikö rahaa kuluisi. Juomismääärät ovat älyttömiä, tavaroita hukkuu jatkuvasti (olisiko menossa viides iPhone tänä vuonna) ja taksilla ajellaan jopa satoja kilometrejä. Humalanhuumassa ostetuista lentolipuista ja hotelliöistä puhumattakaan.
Meillä on osittain yhteinen talous, ja nämä menonsa mies on tähän mennessä maksanut omistaan. Taidan kuitenkin tehdä ylimääräisen tilintarkistuksen. Kiitos muistutuksesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:36"]
Miehellä alkon käyttö lisääntyi vähitellen. Alussa oli saunakaljat tai kaksi parina iltana viikossa ja matkoilla meni päivittäin viiniä ruokaillessa. Viimeisen parin vuoden aikana sihahti kaljatölkkejä illan mittaan 3-4 kpl ja viikonloppuisin viiniä pari pulloa. ei tykännyt lainkaan, jos mainitsin alkomääristä. Olin monesti ottamassa eroa, mutta lopulta mies erosi itse toisen naisen takia. Nainen käyttää myös alkoa reilusti.
[/quote]
Olen miettinyt, että mies voisi hyvinkin jossain vaiheessa löytää jonkun toisen naisen. Nimenomaan sellaisen, joka kestäisi ja hyväksyisi juomisen, jos kerran itsekin käyttäisi paljon alkoholia. Itse olen vähentänyt juomistani entisestään, juon korkeintaan kerran kuussa ja silloinkin vähän. Tämä on osittain tapahtunut alitajuisesti miehen vuoksi, uskoisin. On vaikea innostua skoolailusta, kun näkee kuinka suurta tuhoa viina voi tehdä.
Kävin itsekin opiskeluaikana baareissa jonkin verran, silloin kun en tiennyt tällaisista ongelmista mitään. Lapsuuden perheessä alkon käyttö oli tosi vähäistä, enkä ole aiemmissa seurustelusuhteissakaan törmännyt juomisongelmiin. Suhtautuminen on muuttunut pikkuhiljaa, kun on nähnyt raadollisen totuuden siitä, millaiseksi kuolaavaksi, täriseväksi ja oman ja muiden elämän pilaavaksi ihmisraunioksi alkoholilla voi itsensä saada.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:36"]
Miehellä alkon käyttö lisääntyi vähitellen. Alussa oli saunakaljat tai kaksi parina iltana viikossa ja matkoilla meni päivittäin viiniä ruokaillessa. Viimeisen parin vuoden aikana sihahti kaljatölkkejä illan mittaan 3-4 kpl ja viikonloppuisin viiniä pari pulloa. ei tykännyt lainkaan, jos mainitsin alkomääristä. Olin monesti ottamassa eroa, mutta lopulta mies erosi itse toisen naisen takia. Nainen käyttää myös alkoa reilusti.
[/quote]
Olen miettinyt, että mies voisi hyvinkin jossain vaiheessa löytää jonkun toisen naisen. Nimenomaan sellaisen, joka kestäisi ja hyväksyisi juomisen, jos kerran itsekin käyttäisi paljon alkoholia. Itse olen vähentänyt juomistani entisestään, juon korkeintaan kerran kuussa ja silloinkin vähän. Tämä on osittain tapahtunut alitajuisesti miehen vuoksi, uskoisin. On vaikea innostua skoolailusta, kun näkee kuinka suurta tuhoa viina voi tehdä.
Kävin itsekin opiskeluaikana baareissa jonkin verran, silloin kun en tiennyt tällaisista ongelmista mitään. Lapsuuden perheessä alkon käyttö oli tosi vähäistä, enkä ole aiemmissa seurustelusuhteissakaan törmännyt juomisongelmiin. Suhtautuminen on muuttunut pikkuhiljaa, kun on nähnyt raadollisen totuuden siitä, millaiseksi kuolaavaksi, täriseväksi ja oman ja muiden elämän pilaavaksi ihmisraunioksi alkoholilla voi itsensä saada.
Ap
[/quote]
Samoin, vähensin itsekin tietoisesti alkon käyttöä ja se jotenkin häiritsi miestä. Jos joskus käytiin terassilla ja sovittiin, että otetaan yhdet, niin mies joi kaksi pitkää ja ainakin yhden terävän. Joskus jäi kiinni juomisesta salaa ja silloin meni väkeviä suoraan pullosta. Koskaan ei ollut väkivaltainen, mutta simahteli telkkarin ääreen ja joskus teatterissa. Alkoi olla erektiovaikeuksia ja juomista piti olla aina vaan enemmän toivotun vireen saamiseksi. Kaveripiiri alkoi muodostua kaljoittelijoista. Yhtään viikonloppua ei mennyt ilman alkoholia. Kyllähän minuun sattui tuo uuden naisen löytyminen, mutta tulipahan ratkaisu tähän parisuhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:36"]
Miehellä alkon käyttö lisääntyi vähitellen. Alussa oli saunakaljat tai kaksi parina iltana viikossa ja matkoilla meni päivittäin viiniä ruokaillessa. Viimeisen parin vuoden aikana sihahti kaljatölkkejä illan mittaan 3-4 kpl ja viikonloppuisin viiniä pari pulloa. ei tykännyt lainkaan, jos mainitsin alkomääristä. Olin monesti ottamassa eroa, mutta lopulta mies erosi itse toisen naisen takia. Nainen käyttää myös alkoa reilusti.
[/quote]
Olen miettinyt, että mies voisi hyvinkin jossain vaiheessa löytää jonkun toisen naisen. Nimenomaan sellaisen, joka kestäisi ja hyväksyisi juomisen, jos kerran itsekin käyttäisi paljon alkoholia. Itse olen vähentänyt juomistani entisestään, juon korkeintaan kerran kuussa ja silloinkin vähän. Tämä on osittain tapahtunut alitajuisesti miehen vuoksi, uskoisin. On vaikea innostua skoolailusta, kun näkee kuinka suurta tuhoa viina voi tehdä.
Kävin itsekin opiskeluaikana baareissa jonkin verran, silloin kun en tiennyt tällaisista ongelmista mitään. Lapsuuden perheessä alkon käyttö oli tosi vähäistä, enkä ole aiemmissa seurustelusuhteissakaan törmännyt juomisongelmiin. Suhtautuminen on muuttunut pikkuhiljaa, kun on nähnyt raadollisen totuuden siitä, millaiseksi kuolaavaksi, täriseväksi ja oman ja muiden elämän pilaavaksi ihmisraunioksi alkoholilla voi itsensä saada.
Ap
[/quote]
Samoin, vähensin itsekin tietoisesti alkon käyttöä ja se jotenkin häiritsi miestä. Jos joskus käytiin terassilla ja sovittiin, että otetaan yhdet, niin mies joi kaksi pitkää ja ainakin yhden terävän. Joskus jäi kiinni juomisesta salaa ja silloin meni väkeviä suoraan pullosta. Koskaan ei ollut väkivaltainen, mutta simahteli telkkarin ääreen ja joskus teatterissa. Alkoi olla erektiovaikeuksia ja juomista piti olla aina vaan enemmän toivotun vireen saamiseksi. Kaveripiiri alkoi muodostua kaljoittelijoista. Yhtään viikonloppua ei mennyt ilman alkoholia. Kyllähän minuun sattui tuo uuden naisen löytyminen, mutta tulipahan ratkaisu tähän parisuhteeseen.
[/quote]
Tutulta kuulostaa, terassit, lupailut ja kaveripiirin muuttuminen...
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 23:07"]
Pidä itsestäsi huolta.
[/quote]
Kiitos. Niin aionkin. Tämä keskustelu on taas vähän vahvistanut henkitoreissaan kituvaa omanarvontuntoani. Minäkin saan ihan oikeasti päättää itse, millaisena elämäni haluan.
Ap
Täällä samanlaisia oireita, mies häipyy viikonlopuksi mitään sanomatta, ehkä jättää lapun pöydälle tai sitten ei. Kotona en voi ottaa viinilasillistakaan, miehen on pakko tyhjentää avattu pullo samantien. Vieraiden tullessa ensimmäisenä avataan kaljat, vaikka olisi aamupäivä. On oksennellut kaiteen yli kaverinsa 50-v juhlissa, kaikki ilmaisen viinan bileet kierretään pitemmän kaavan mukaan ja nykyään jää aina yöksi juhlapaikkaan vaikka olisi lähellä. Ajaa myös usein sieltä suoraan töihin vaikka on taatusti vielä humalassa! Tästä jo uhkailinkin poliisilla, ei ole uskaltanut enää minun nähden lähteä autoilemaan. Kerran ajoi naapuristakin auton kotiin vaikka olivat juoneet koko illan naapurin kanssa!
Kotiin en viitsi enää pyytää ketään käymään tai yöksi kun peli menee aina juomiseksi. Pelkkä grillauskin laukaisee sen, pakko saada grillauskaljat odotellessa ja siitä se sitten lähtee. Viikon harrastusreissulta ei pysty soittamaan lapselleen kun on niin kännissä, jos erehdyn soittamaan sinnepäin kuuluu vaan kamalaa älämölöä ja jankutusta, yyyhhh. Omaa asuntoa olen tässä katsellut jo jonkin aikaa, mies ei kotonakaan halua tehdä mitään, puut saa uuniin mutta ei muuta. En rupea aikuista ihmistä passaamaan tai altista lastani juopon jutuille. Tapaamiset vaan pelottaa, jos ratkeaakin ryyppäämään kun pieni lapsi on yötä :(
Alue: Aihe vapaa
Exä ryyppäsi sen kymmenen vuotta, ja sitten ykskaks pisti korkin kiinni..tulihan siihen sitten uusi addikti, mutta viina jäi.. Ja aina oli syytä ryyppäämiseen, oli iloa tai surua..
Muutoksen on lähdettävä miehestäsi, sinä et hänestä pakolla selvää saa, et edes erolla uhkaamalla. Jos aiot tukena pysyä niin hyvä, mutta erokin on ymmärrettävää.
Ja nyt olisi ehkä viisainta miettiä, miksi hän juo??? Onko syy työssä, elämässä yleensä vai onko hänen niin paha olla..siitä se muutos lähtee..
Rankkaa se on, mutta onhan siinä toivoa niin kauan kuin on elämää..