Lue keskustelun säännöt.
Kaksilapsisen perheen vanhempien yhteinen aika
01.09.2015 |
Miten teillä muilla kaksilapsissa perheissä vanhemmat ovat onnistuneet ottamaan yhteistä parisuhdeaikaa?
Miten järjestitte sitä kun nuorempi lapsi oli pieni?
Meillä on 4-vuotias ja 4 kk vauva. Yhteinen aika ja keskustelut loppuivat vauvan syntymään. Emme tajunneet ottaa yhteistä aikaa ennen vauvan syntymääkään. Kaduttaa, koska esikoinen on tottunut kyläilemään mummolassa useammankin yön putkeen. Oi miksi emme käyneet niillä viikonloppumatkoilla yhdessä kun se vielä oli mahdollista? Nyt menee vuosia, ennen kuin se on mahdollista.
En juuri ole itse ollut vauvasta erossa syntymän jälkeen. Itse asiassa olen ollut vain kerran pari tuntia tapaamassa ystäviä kun mies on katsonut vauvaa kotona. Mummi hoitaisi mielellään lapsia, mutta hän on vauvalle vielä niin vieras ihminen, että en haluaisi jättää noin pientä "vieraalle" hoitajalle.
Yhteistä aikaa selvästi vaan tarvitsemme, sillä suhde alkaa olla jo pienoisessa kriisissä. Päivät olen vauvan kanssa kahden, illalla mies yrittää antaa esikoiselle kaiken huomionsa, jotta lapsi ei tuntisi tulleensa vauvan syrjäyttämäksi. Lapsi ja vauva nukahtavat noin klo 22, jolloin aikuistenkin on pakko mennä nukkumaan, jotta ehtisimme saada edes välttävät yöunet. Meillä herätään vielä useamman kerran yössä, ja yksi herääminen saattaa kestää yhteensä tunnin. Aamulla klo 6 jälkeen sitten taas pirteänä ylös. Ei siis houkuttele jäädä valvomaan aikuisten kesken ja nipistää niistä muutamasta unitunnista.
Minulla on ikävä aikusta seuraa ja keskustelua. Ahdistaa olla koko ajan "valmiustilassa" vastaamaan lasten tarpeisiin, vaikka tietysti näinhän se menee pienen lapsen vanhemmilla. Olin mielestäni varautunut siihen, mitä toinen vauva tuo tullessaan, mutta silti tämä arki kaksilapsisessa perheessä on selkeästi vaikeampaa kuin ensimmäisen vauvan kanssa vanhemmuuteen totuttelu. Ja minä kun ajattelin, että kun lapsiarkeen on jo tottunut, niin toinen lapsi ei ravistele enää elämäämme tähän tapaan. Ja älkää käsittäkö väärin: Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen näistä lapsista. Ei varsinaisesti masenna, olen vaan aika väsynyt.
Minkälaisia järjestelyitä muilla on ollut? Ekan lapsen kohdalla ongelmaa ei ollut, koska vauvan kanssa saattoi käydä yhdessä syömässä, brunssilla, vaunulenkillä. Matkustelimmekin vauvavuoden aikana ihan kohtuullisesti. Realistisinta olisi, että esikoinen voisi mennä hetkeksi isovanhemmille hoitoon ja me kävisimme vauvan kanssa jossain. Tosin säälittää, että esikoinen passitetaan muualle ja vauva jää vanhempien kanssa.
Silti tällä menolla ehdimme vieraantua toisistamme, ja pian meillä ei ole enää parisuhdetta, jota edes korjata. Missä vaiheessa vauva on ollut teillä ensimmäistä kertaa hoidossa esim. kun olette käyneet muutaman tunnin ajan syömässä? Yli yön emme ole ajatelleet jättää ennen kuin lapsi on vähintään vuoden.
Kommentit (51)
Neljävuotias seiskalta nukkumaan!!!! Sitten köllöttelette miehen ja vauvan kanssa sylikkäin sohvalla ja juttelette aikuisten juttuja ja pussailette ja halitte. Kun vauva nukahtaa tai köllöttelee peiton päällä, voitte jopa rakastella siinä sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisään, että meillä oli viime viikolla vuosipäivä. Joka vuosi olemme tehneet jotain kahdestaan vuosipäivänä. Jopa silloin kuin esikoinen oli muutaman viikon ikäinen - vaikkakin olimme kaikki kolme tuolloin kotona. Yleensä minä olen järkännyt meille jokun hotelliyöpymisen ja illallisen. Tänä vuonna puhuimme siitä, että vuosipäivä tulee, mutta lopulta emme noteeranneet päivää mitenkään. Emme edes perheenä juhlistaneet tai muistaneet toisiamme millään tavalla. Päivä oli ihan tavallinen päivä, eikä sitä seuranneena viikonloppunakaan tehty mitään. Tai tehtiin. Mies oli ensin kavereiden kanssa saunomassa, ja sitten seuraavana iltana minä olin pari tuntia tapaamassa ystäviäni. Eli kummallekaan parisuhdeaika ei ollut prioriteetti. Niin surullista.
Vakavissani kysyn: mitä ovat ne aikuisten asiat, joita ei voi ottaa esille, kun imetät vauvaa ja esikoinen leikkii itsekseen? Tai miksi oletat, että miehelle ei voi puhua, vaikka paikalla on muitakin? Jotenkin särähtää korvaan tuo, että erikseen keskitytään asioihin, milloin kukakin kehenkin sen sijaan että yrittäisitte hioutua olemaan yksi kokonainen perhe, ei erikseen esikoinen ja mies tai sinä ja vauva tai sinä ja vauva ja mies jne.
Opetelkaa olemaan enemmän yhdessä, tekemään yhdessä. Esikoinen ei mene rikki, vaikka koko porukka tekisi ruokaa ja samalla juttelisitte maahanmuutosta, naapurin uudesta autosta ja Esko-sedän kirjaprojektista.
Vauvan ja esikoisen kanssa voi käydä vaunulenkillä, brunssilla ja syömässä. Voi jopa matkustella!
Ja jos 4v esikoinen on tottunut yökyläilemään mummolassa monta yötä peräkkäin, niin laita sinne kuopus mukaan, tottuupa tuokin siihen, ja saat sitä tuikitarpeellista aikaa puhua miehesi kanssa aikuisten asioista.
2 Jatkaa, että kahdesta pahasta on valittava pienempi : ero tai muutaman tunnin hoito vauvalle. Olin itsekin kitsas antamaan lapsia vauvana hoitoon, mutta toisaalta olette todennäköisesti parempi äiti ja isä, kun saatte vähän kahden keskistä aikaa. Se on ihan luonnollinen tarve.
Kun lapset kasvoivat meillä hieman, niin, että menivät aiemmin petiin kuin me aikuiset, teimme ja teemme vieläkin piknik retkiä olkkarin lattialle: kynttilöitä, mieleisiä herkkuja ja musiikkia.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:43"]
Antaisin ehkä kuitenkin pienen mummille hoitoon, esimerkiksi alkuun vain tunnin kerrallaan. Käytte miehen kanssa vaikka kävelyllä tai vain kuhertelette sohvalla.
[/quote]
Mummi asuu parin runnin matkan päässä, eli ei ihan helposti järjestettävissä. Tai tuntuu vaivalloiselta lähteä noin pitkälle tunnin tai parin takia. Ja mummilla (=anopilla) on tällä porukalla nyt todella rasittavaa jäädä yökylään hankalien nukkumisjärjestelyiden vuoksi.
Joku toinen ehdotti seksiä. No, meillä se puoli kuivui kokoon jo vuosi sitten :(. Sitä on vaikea herätellä eloon ilman yhdessäoloa ja keskustelua - tai siis minun kohdallani on näin. Kadehdin niitä joilla on hyvä seksielämä, vaikka itseä ei siksi väsyneenä ja imetyshormonien taannuttamana kiinnosta pätkääkään. Mutta olisi hienoa jos kiinnostaisi. Silloin jo lyhyt sekstailu silloin tällöin varmaan toimisi liimana kunnes aikaa taas on enemmän. Mutta kun mies tuntuu jo nyt niin vieraalta, etten vain pysty.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mieheltä, miten hän on ajatellut järjestää kahdenkeskistä aikaa. ne on yhteisiä lapsia!
No, minulla ei ole kokemusta kuin esikoisesta joka siis ainokaisemme. Häntä jätimme hoitoon mummille muutamaksi tunniksi kun oli 2kk. Paljon jätin myös miehen kanssa kaksin ja menin itse johonkin, kun hoitajia on aina ollut vähän huonosti. Kaikkeen tottuu, heräsin taas siihen että olemme olleet miehen kanssa kaksin 'deiteillä' viime vuoden lokakuussa. Poikamme on yli 4v, mutta halukkaita hoitajia ei oikein ole. Pyytämällä saa apua mutta kun usein hoitaja sitten sanoo että voitteko tulla nopeasti takaisin väsyttää ym niin ollaan nähty parhaaksi ettei sitten vaivata heitä pakollisia enempää (joku lääkäri tms). Yöhoito ei ollenkaan onnistu tietty kun ikinä ei sellaisessa ole kun ei ole paikkaa, lapsi siis jännittää aivan tajuttomasti jos vaikka kerta vuoteen on yökylässä. Teidän vauva kasvaa ja lapset menevät aiemmin nukkumaan, sitten on sitä aikaa taas iltaisin. Sen voimin me eletään, kun ei muuta kahdenkeskistä aikaa ole eikä näköpiirissä myös lähivuosina tule olemaankaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:52"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:43"]
Antaisin ehkä kuitenkin pienen mummille hoitoon, esimerkiksi alkuun vain tunnin kerrallaan. Käytte miehen kanssa vaikka kävelyllä tai vain kuhertelette sohvalla.
[/quote]
Mummi asuu parin runnin matkan päässä, eli ei ihan helposti järjestettävissä. Tai tuntuu vaivalloiselta lähteä noin pitkälle tunnin tai parin takia. Ja mummilla (=anopilla) on tällä porukalla nyt todella rasittavaa jäädä yökylään hankalien nukkumisjärjestelyiden vuoksi.
Joku toinen ehdotti seksiä. No, meillä se puoli kuivui kokoon jo vuosi sitten :(. Sitä on vaikea herätellä eloon ilman yhdessäoloa ja keskustelua - tai siis minun kohdallani on näin. Kadehdin niitä joilla on hyvä seksielämä, vaikka itseä ei siksi väsyneenä ja imetyshormonien taannuttamana kiinnosta pätkääkään. Mutta olisi hienoa jos kiinnostaisi. Silloin jo lyhyt sekstailu silloin tällöin varmaan toimisi liimana kunnes aikaa taas on enemmän. Mutta kun mies tuntuu jo nyt niin vieraalta, etten vain pysty.
Ap
[/quote] Mitä, jos kädettäisit tms miestäsi, vaikkei itseäsi huvittaisikaan? Omakin halusi voisi herätä. Miehetkin kaipaavat läheisyyttä ja hellyydenosoituksia.
Kun mies tulee kotiin, istukaa ja olkaa vierekkäin vaikka lapset ovatkin siinä. Lapsen tarpeet on hyvä huomioida, mutta niin äidin ja isänkin tarpeet. Se on lastenne parhaaksi, että hoidatte suhdettanne. Ei heiltä pois. Otatte itsekkäästi aikaa itsellenne.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:57"]No, minulla ei ole kokemusta kuin esikoisesta joka siis ainokaisemme. Häntä jätimme hoitoon mummille muutamaksi tunniksi kun oli 2kk. Paljon jätin myös miehen kanssa kaksin ja menin itse johonkin, kun hoitajia on aina ollut vähän huonosti. Kaikkeen tottuu, heräsin taas siihen että olemme olleet miehen kanssa kaksin 'deiteillä' viime vuoden lokakuussa. Poikamme on yli 4v, mutta halukkaita hoitajia ei oikein ole. Pyytämällä saa apua mutta kun usein hoitaja sitten sanoo että voitteko tulla nopeasti takaisin väsyttää ym niin ollaan nähty parhaaksi ettei sitten vaivata heitä pakollisia enempää (joku lääkäri tms). Yöhoito ei ollenkaan onnistu tietty kun ikinä ei sellaisessa ole kun ei ole paikkaa, lapsi siis jännittää aivan tajuttomasti jos vaikka kerta vuoteen on yökylässä. Teidän vauva kasvaa ja lapset menevät aiemmin nukkumaan, sitten on sitä aikaa taas iltaisin. Sen voimin me eletään, kun ei muuta kahdenkeskistä aikaa ole eikä näköpiirissä myös lähivuosina tule olemaankaan...
[/quote]
Mutta jos lohduttaa niin meidän suhde toimii ihan mukavasti: on seksiä ja puhumme asioista myös lapsen läsnäollessa, perheenä puuhaamme kaikenlaista kaikille mieluista esim käymme ravintolassa merkkipäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:47"]
Vakavissani kysyn: mitä ovat ne aikuisten asiat, joita ei voi ottaa esille, kun imetät vauvaa ja esikoinen leikkii itsekseen? Tai miksi oletat, että miehelle ei voi puhua, vaikka paikalla on muitakin? Jotenkin särähtää korvaan tuo, että erikseen keskitytään asioihin, milloin kukakin kehenkin sen sijaan että yrittäisitte hioutua olemaan yksi kokonainen perhe, ei erikseen esikoinen ja mies tai sinä ja vauva tai sinä ja vauva ja mies jne.
Opetelkaa olemaan enemmän yhdessä, tekemään yhdessä. Esikoinen ei mene rikki, vaikka koko porukka tekisi ruokaa ja samalla juttelisitte maahanmuutosta, naapurin uudesta autosta ja Esko-sedän kirjaprojektista.
Vauvan ja esikoisen kanssa voi käydä vaunulenkillä, brunssilla ja syömässä. Voi jopa matkustella!
Ja jos 4v esikoinen on tottunut yökyläilemään mummolassa monta yötä peräkkäin, niin laita sinne kuopus mukaan, tottuupa tuokin siihen, ja saat sitä tuikitarpeellista aikaa puhua miehesi kanssa aikuisten asioista.
[/quote]
No tämä on se ongelman ydin. Jotenkin tämän poppoon kanssa liikkuminen tuntuu vielä todella raskaalta. Ja se, mitä olen miehelle kritisoinutkin on, että mies antaa jakamattoman huomion esikoiselle. Eli aikuiset eivät voi keskustella, koska esikoinen on oppinut siihen, että hän voi keskeyttää ja hänen mukaansa mennään. Olen yrittänyt miehelle joskus puhua, että joskus voidaan perheenä tehdä jotain myös aikuisten ehdoilla, vastapainoksi sille, että muuten tehdään esikoisen juttuja. Mutta mies, isovanhemmat, sukulaiset ovat kaikki kovin huolissaan siitä, miten esikoinen nyt pärjää kun ei enää ole universuminen keskipiste. Siinä jää vauva valovuoden taakse.
Toinen asia on, että meillä on vauvan hoito vielä todella raskasta. Syömisen kanssa on ongelmia, eli olen hyvin kiinni siinä, enkä välttämättä aina edes pääse muun perheen mukana minne ovatkin menossa. Yksinäinen fiilis senkin suhteen. Tuntuu, että meitä on kaksi erillistä miniperhettä, jotka vaan asuvat kommuunissa :(. Olen itse yöheräämisistä aika poikki, joten ylimääräistä energiaa järjetää ja ehdottaa asioita ei ole. Ja valitettavasti näin meillä on aina kaikki mennyt. Eli mitään ei tehtäisi tai tapahtuisi ihan ylipäätänsä, jos minä en ole aloitteellinen. Enkä puhu nyt vain parisuhteesta, vaan perheen yhteisistä matkoista, tekemisistä, synttäreistä, ristiäisistä jne. Aina vaan en yksin jaksa olla järkkäämässä. Ja kun nyt en järkkää, niin mitään ei tapahdu.
Meillä jossain vaiheessa tehtiin niin, että mummolaan tosiaan mentiin se kahden tunnin matka. Lapset jätettiin hoitoon muutamaksi tunniksi ja mentiin ulos syömään siellä. Kun lapset oli hiukan vanhempia, otettiin siitä aika vierestä hotellihuone ja lähettiin sinne"nukkumaan" kun mummo lattoi siellä lapset nukkumaan. Näin saatiin yhteistä aikaa ilman että oli kauhean raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3 vuotias ja 1,5 vuotias. Molemmat menevät seitsemältä nukkumaan. Yöhoidossa kumpikaan ei ole ollut kertaakaan. Parisuhdeaikaa on vain iltaisin parin tunnin ajan, ennen kuin on mentävä itsekin nukkumaan, kun lapset heräävät kuudelta. Emme ole käyneet pariskuntana kahdestaan leffassa tai syömässä nyt kolmeen vuoteen.
Joka päivä miehen kanssa halataan, pussataan ja sanotaan rakastavamme toisiamme. Seksiä on 2-4 kertaa kuussa. Totta kai olisi ihanaa viettää laatuaikaa kahdestaan, mutta pärjäämme ilman kun on pakko ja rakastamme toisiamme.
4 kk on vielä pieni. Mieti asiaa uudelleen vuoden päästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:04"]
4 kk on vielä pieni. Mieti asiaa uudelleen vuoden päästä
[/quote]
Voi olla, että vuoden päästä emme miehen kanssa enää ole yhdessä, jos emme nyt tee asialle jotain.
Ap
Mä en edes jaksanut lukea, kuin siihen asti, että 4-vuotias on useita öitä peräkkäin mummolassa.
Meidän kaksilapsisen perheen lapset pääsivät yhdeksi yöksi mummolaan, kun kumpikin oli yli 4-vuotiaita. Tai olisko ollut 3,5v. Kuitenkin täysin kuiva piti olla, ja siitä hetkestä vetkutettiin vielä pitkään eteenpäin, kunnes vihdoin tuli se hetki, että mummolassa sai yöpyä. On jatkunut tasaisella 1krt/vuosi tahdilla.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:04"]
4 kk on vielä pieni. Mieti asiaa uudelleen vuoden päästä
[/quote]
Voi olla, että vuoden päästä emme miehen kanssa enää ole yhdessä, jos emme nyt tee asialle jotain.
Ap
[/quote]
Ongelma: sinä olet tekemässä yksin asialle jotain kysymättä mieheltä. Sinä haluat puhua aikuisten asioista, vaikka olet umpiväsynyt. Sinä et halua esikoisen olevan universumin keskipiste. Sinä olet tyytymätön.
Entä se mies? Miksi et sano sille, että järjestä meille yhteistä aikaa. Miksi et puhu sille niitä aikuisten asioita aamupalapöydässä? Jos 4v menee nukkumaan vasta 22.00, niin tuskin se klo 6 on hereillä ja samalla aamupalalla? Ja mitä hemmettiä ne aikuisten asiat muutenkaan on?
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:04"]
4 kk on vielä pieni. Mieti asiaa uudelleen vuoden päästä
[/quote]
Voi olla, että vuoden päästä emme miehen kanssa enää ole yhdessä, jos emme nyt tee asialle jotain.
Ap
[/quote]
Nyt lasten tarpeet on edellä.
Vielä tulee toisenlaisia aikoja. Meillä kahden teinin vanhempina notkutaan edelleen kotona.
Parisuhdeaikaa ei paljoa kaivata.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:10"]
Mä en edes jaksanut lukea, kuin siihen asti, että 4-vuotias on useita öitä peräkkäin mummolassa.
Meidän kaksilapsisen perheen lapset pääsivät yhdeksi yöksi mummolaan, kun kumpikin oli yli 4-vuotiaita. Tai olisko ollut 3,5v. Kuitenkin täysin kuiva piti olla, ja siitä hetkestä vetkutettiin vielä pitkään eteenpäin, kunnes vihdoin tuli se hetki, että mummolassa sai yöpyä. On jatkunut tasaisella 1krt/vuosi tahdilla.
[/quote]
Miksi lapsi ei voi olla kuin yhden yön vuodessa mummolassa kylässä? Meidän nelivuotiaamme on ollut mummolassa siksi öitä, koska päivähoidossa oli lomapäiviä paljon vielä kun kävin töissä. Jotta oli hoitopaikka työssäkäyvien vanhempien lapselle, niin hänen oli oltava toisella paikkakunnalla mummolassa välillä. Mutta siinä ei ollut ongelmaa, koska lapsi rakastaa olla mummolassa. Mummi on eläkkeellä oleva lastenhoitaja, joka puuhaa lapsen kanssa kaikenlaista mukavaa. Talossa on ihana iso piha leikkiä. Ja meistä on ihanaa, että lapsella ja mummilla on läheiset välit. Ylipäätänsä ajattelemme, että lapselle on rikkaus, että hänellä on useita läheisiä ihmisiä. Tosin esikoinenkin on ollut hoidossa max yksi yö per ikävuosi. Nyt neljävuotiaana kaksi yötä putkeen maksimissaan, ja tämä oli silloin kun olimme synnyttämässä. Vauvaa vaan en tietenkään halua antaa yöhoitoon ennen kuin on siihen kypsä, eli aikaisintaan yksivuotiaana.
Parisuhdeaika on pienten lasten vanhemmilla aika sama kuin perheen aika. Meillä aikaa kaksin oli kun lapset nukkumassa. Mutta parisuhdetta voi hoitaa vaikka lapset läsnä. Jutella ja olla läsnä. Kahdenkeskisiä irtiottoja alettiin tehdä kun lapset 5 ja 7. Silloinkin harvoin.
Antaisin ehkä kuitenkin pienen mummille hoitoon, esimerkiksi alkuun vain tunnin kerrallaan. Käytte miehen kanssa vaikka kävelyllä tai vain kuhertelette sohvalla.