Lue keskustelun säännöt.
Kaksilapsisen perheen vanhempien yhteinen aika
01.09.2015 |
Miten teillä muilla kaksilapsissa perheissä vanhemmat ovat onnistuneet ottamaan yhteistä parisuhdeaikaa?
Miten järjestitte sitä kun nuorempi lapsi oli pieni?
Meillä on 4-vuotias ja 4 kk vauva. Yhteinen aika ja keskustelut loppuivat vauvan syntymään. Emme tajunneet ottaa yhteistä aikaa ennen vauvan syntymääkään. Kaduttaa, koska esikoinen on tottunut kyläilemään mummolassa useammankin yön putkeen. Oi miksi emme käyneet niillä viikonloppumatkoilla yhdessä kun se vielä oli mahdollista? Nyt menee vuosia, ennen kuin se on mahdollista.
En juuri ole itse ollut vauvasta erossa syntymän jälkeen. Itse asiassa olen ollut vain kerran pari tuntia tapaamassa ystäviä kun mies on katsonut vauvaa kotona. Mummi hoitaisi mielellään lapsia, mutta hän on vauvalle vielä niin vieras ihminen, että en haluaisi jättää noin pientä "vieraalle" hoitajalle.
Yhteistä aikaa selvästi vaan tarvitsemme, sillä suhde alkaa olla jo pienoisessa kriisissä. Päivät olen vauvan kanssa kahden, illalla mies yrittää antaa esikoiselle kaiken huomionsa, jotta lapsi ei tuntisi tulleensa vauvan syrjäyttämäksi. Lapsi ja vauva nukahtavat noin klo 22, jolloin aikuistenkin on pakko mennä nukkumaan, jotta ehtisimme saada edes välttävät yöunet. Meillä herätään vielä useamman kerran yössä, ja yksi herääminen saattaa kestää yhteensä tunnin. Aamulla klo 6 jälkeen sitten taas pirteänä ylös. Ei siis houkuttele jäädä valvomaan aikuisten kesken ja nipistää niistä muutamasta unitunnista.
Minulla on ikävä aikusta seuraa ja keskustelua. Ahdistaa olla koko ajan "valmiustilassa" vastaamaan lasten tarpeisiin, vaikka tietysti näinhän se menee pienen lapsen vanhemmilla. Olin mielestäni varautunut siihen, mitä toinen vauva tuo tullessaan, mutta silti tämä arki kaksilapsisessa perheessä on selkeästi vaikeampaa kuin ensimmäisen vauvan kanssa vanhemmuuteen totuttelu. Ja minä kun ajattelin, että kun lapsiarkeen on jo tottunut, niin toinen lapsi ei ravistele enää elämäämme tähän tapaan. Ja älkää käsittäkö väärin: Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen näistä lapsista. Ei varsinaisesti masenna, olen vaan aika väsynyt.
Minkälaisia järjestelyitä muilla on ollut? Ekan lapsen kohdalla ongelmaa ei ollut, koska vauvan kanssa saattoi käydä yhdessä syömässä, brunssilla, vaunulenkillä. Matkustelimmekin vauvavuoden aikana ihan kohtuullisesti. Realistisinta olisi, että esikoinen voisi mennä hetkeksi isovanhemmille hoitoon ja me kävisimme vauvan kanssa jossain. Tosin säälittää, että esikoinen passitetaan muualle ja vauva jää vanhempien kanssa.
Silti tällä menolla ehdimme vieraantua toisistamme, ja pian meillä ei ole enää parisuhdetta, jota edes korjata. Missä vaiheessa vauva on ollut teillä ensimmäistä kertaa hoidossa esim. kun olette käyneet muutaman tunnin ajan syömässä? Yli yön emme ole ajatelleet jättää ennen kuin lapsi on vähintään vuoden.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:04"]
4 kk on vielä pieni. Mieti asiaa uudelleen vuoden päästä
[/quote]
Voi olla, että vuoden päästä emme miehen kanssa enää ole yhdessä, jos emme nyt tee asialle jotain.
Ap
[/quote]
Ongelma: sinä olet tekemässä yksin asialle jotain kysymättä mieheltä. Sinä haluat puhua aikuisten asioista, vaikka olet umpiväsynyt. Sinä et halua esikoisen olevan universumin keskipiste. Sinä olet tyytymätön.
Entä se mies? Miksi et sano sille, että järjestä meille yhteistä aikaa. Miksi et puhu sille niitä aikuisten asioita aamupalapöydässä? Jos 4v menee nukkumaan vasta 22.00, niin tuskin se klo 6 on hereillä ja samalla aamupalalla? Ja mitä hemmettiä ne aikuisten asiat muutenkaan on?
[/quote]
Olen kyllä sanonutkin miehelle. Emme muuten ole samaan aikaan aamupalapöydässä, vaan mies lähtee töihin vielä kun olemme nukkumassa/aamutoimilla. Ylipäätänsä aamuisin ei ole aikaa istuskella aamupalapöydässä. Onko muilla siihen aikaa säännöllisesti? Mitä hemmettiä ovat aikuisten asiat sitten? No jotain sellaista, joka ei koske kakkavaippoja, kauppalistoja, aikatauluja, lasten asioita ylipäätänsä. Esimerkiksi mitä aikuisille on tapahtunut päivän aikana, mitä mieltä ollaan asioista, mitä ylipäätänsä toiselle kuuluu. Joskus myös sitä, mitä parisuhteelta tahdotaan. Nämäkö sitten pitäisi pistää hyllylle kunnes lapset lentävät pesästä? Parisuhteen tilasta ja ongelmistakin pitäisi puhua, mutta mies on hyvin tarkka, ettei niistä puhuta lapsen kuullen. Ihan hyvä niin. Mutta kun sitten hänestä mikään hetki ei ole hyvä: aamulla on kiire, illalla lapsi jatkuvasti paikalla, myöhemmin jo väsy. Ihan tosia nämä asiat tietysti ovatkin.
[/quote]
Ihan oikeastiko et voi jutella miehesi kanssa siitä, että auton renkaat pitää vaihtaa, naapuri lupasi tuoda polttopuita, maahanmuutto on aika iso juttu ja Brad Pittin elokuva olisi kiva käydä katsomassa? Siis jos lapset on paikalla? Millaisen kuvan sun lapset saa elämästä, jos lasten aikana ei saa puhua tavallisista asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies voisi tulla mun luo: täällä ei tarvitse puhua ja ruotia ja keskustella. Saa olla hiljaa ja ajatella.
no sanoisin että oma aika on melko vakio nukkuma-ajoista riippumatta. On sitten makuasia nukkuuko lapset 22-08 vai 20-06, mutta 10h yöunet lienee aika keskiverto lapsille koko leikki-iän ja vielä alakoulussa. Eihän siinä sitten aikuisten rauhaa paljon jää ja mitä jää, niin moni haluaa ihan yksinäänkin vähän hengähtää ja höllätä eikä käyttää sitä paria tuntia pusimiseen, ei vaan jaksa. Arki on semmoista, toki joskus pusitaankin ja jutellaan syvällisiä... mutta tärkein asia on mielestäni arjensietokyky, tällaista tää nyt vaan on. ne suhteet onnistuu, joissa molemmilla on hyvä kyky sietää rutiineja ja tylsyyttä, sinne väliin sitten lomia ja hauskaa joskus. Ja kyky nähdä myös tulevaan, siihen kun on taas parisuhdeaikaa ja lapset isompia jne...
Nyt päätät nähdä miehessäsi vain hyviä puolia ja anna positiivista palautetta joka päivä. Halauksia ja suukkoja kohdatessa tai ainakin töihin lähtiessä. Kiinnitä huomioita asioihin mitkä teillä on hyvin ja lietso onnellisuuden tunnetta. Hyväksy se että pitkät esileikit ovat historiaa ja ryhdy seksiin vaikkei valmiiksi olisikaan fiilistä, tunnelmaan pääse kun heittää vanhat kaavat menemään. Nyt vaaditaan tahtoa haluta olla yhdessä. Meillä on kolme lasta ja kaksi yhteistä yötä viikossa joten tv menee kiinni heti kun lapset nukahtaa.
Meidän liitolle ei käynyt hyvin, tuotahan se oli. Nyt jälkeenpäin sanoisin silloiselle itselleni:
Seksiä vaan pitää harrastaa vaikka väsyttää. Jos nyt ei toista inhoa, niin ryhtyy siihen ja sitten se jossain vaiheessa alkaa tuntua taas mukavalta. Mutta se suhde vaan tarvii sen säännöllisen seksin pysyäkseen hengissä.
Lapset ei mene rikki hoidossa. Parisuhde menee rikki jos ei ikinä olla vaan aikuisten kesken.
Lapsille on tärkeämpää että se perhe pysyy kuin että nyt just tänään on kivaa.
Pitää koskettaa joka päivä. Joka ainoa päivä. Kun vituttaa ja päätät, että nyt en sano sille mitään tai en pussaa, odotan että kauanko menee että se pussaa mua ensin... niin voi olla ettei enää ikinä. Älä ota sitä askelta. Tule vastaan.
Älä juutu koneelle ja telkan ääreen äläkä anna miehenkään tehdä sitä. Sängyssä ei kännyköitä ja läppäreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta teidän suhde on sellaisessa kriisissä ettei siinä paljon reissut enää auta. Ei se yhteinen ns. parisuhdeaika ole mikään oikotie onneen, kyllä arjen pitää toimia. Meillä isovanhemmat asuu 200 kilsan päässä, viedään lapset sinne kerran pari vuodessa ja käydään esim syömässä, laivalla tms. Silti koen että meidän parisuhde toimii, perusarki on hyvää. Ja meilläkin lapset nukahtaa myöhään, vasta klo 22 tuo 4-vuotiaskin kun nukkuu tarhassa päiväunet.
Joku parisuhdeterapia voisi olla teille hyvä. Tuo teidän tilanne kuulostaa jo todella huolestuttavalta, joku leffassa käynti tai edes viikonloppuloma ei välttämättä riitä.
Mitä helvettiä olette olettaneet lapsiperheen elämän olevan?
Kuulostaa nyt jotenkin siltä, että sekä sinä että miehesi olette ne teidän perheen kakarat.
Lapset vaativat aikaa, rahaa, huomiota. Tuliko yllätyksenä? Luuletko, että onnelliset parisuhteet perustuvat lastenhoitajien varaan?
EI! Vaikka teillä on lapsia, ei tarvitse lopettaa omaa elämää. Voitte edelleen keskustella, olla lähekkäin ja viettää aikaa yhdessä, ihan siellä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakavissani kysyn: mitä ovat ne aikuisten asiat, joita ei voi ottaa esille, kun imetät vauvaa ja esikoinen leikkii itsekseen? Tai miksi oletat, että miehelle ei voi puhua, vaikka paikalla on muitakin?
Jos tuollaisia asioita on, niin toimisiko sellainen, että ymmärtämisiässä olevien kanssa sovittaisiin, että he ovat kuulokkeet korvilla ja katsovat vaikka piirrettyä, kuuntelevat musiikkia tai tekevät jotain muuta sen aikaa, kun aikuiset keskustelevat asiansa?
Meillä on lapsilla sama ikäero, ja kun kuopus syntyi, niin meni 6kk niin, että tuntui että oli tosi huonosti aikaa jutella edes niistä arkisista asioista. Aina tuli jotain, vauva nukahti vasta klo23 illalla, oltiin tosi väsyneitä.
Puolivuotiaana vauvakin alkoi mennä nukkumaan klo 20-21, ja muutenkin ehkä alkoi selkiintyä.
Laittakaa se esikoinen hoitoon edes illaksi tai yhdeksi yöksi silloin tällöin. Hän voi siitä myös nauttia!
Parisuhde on tavallaan erillinen asia. Sinun pitää miettiä mikä sinua eniten vaivaa ja keskustella siitä - loukkaako sinua että mies ei tunnu haluavan sinua, ehkä miehen mielestä tilanne on tässä elämänvaiheessa ihan ok. Aika nopeasti olet julistamassa teidän suhteen kuolleeksi. Teidän pitää siis jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antaisin ehkä kuitenkin pienen mummille hoitoon, esimerkiksi alkuun vain tunnin kerrallaan. Käytte miehen kanssa vaikka kävelyllä tai vain kuhertelette sohvalla.
Nyky mummit elää ihan omaa elämää paappojensa kanssa.Homansa ovat tehnet lasten hoidossa kun lapset aikuistuneet mutaneet otoa pois. Jos ei pärjää ilman laatuakiaa puolison kanssa.Yhteys mannerheimmin lastensuojelu littoo: VÄRVÄÄ MAKSUA VASTAAN LASTEN HOITAJAN JOPA TUNIKSI.Ympäri suomea. Joten sinne vaan soito jos eron lapsista haluaa ja laatuaikaa puolison kanssa. Mikä estä maksaa palvelusta?
Sellaista se pikkulapsiperheen arki on. Se parisuhde tulee hoitaa siinä arjen lomassa,pitäisi löytyä vähän pilkettä silmäkulmassa vaikka perunan kuorimisen lomassa,jos ei saa arjessa mitään irti puolisostaan niin ei se yksi kahdenkeskinen aika sitä pelasta