Lue keskustelun säännöt.
Kaksilapsisen perheen vanhempien yhteinen aika
01.09.2015 |
Miten teillä muilla kaksilapsissa perheissä vanhemmat ovat onnistuneet ottamaan yhteistä parisuhdeaikaa?
Miten järjestitte sitä kun nuorempi lapsi oli pieni?
Meillä on 4-vuotias ja 4 kk vauva. Yhteinen aika ja keskustelut loppuivat vauvan syntymään. Emme tajunneet ottaa yhteistä aikaa ennen vauvan syntymääkään. Kaduttaa, koska esikoinen on tottunut kyläilemään mummolassa useammankin yön putkeen. Oi miksi emme käyneet niillä viikonloppumatkoilla yhdessä kun se vielä oli mahdollista? Nyt menee vuosia, ennen kuin se on mahdollista.
En juuri ole itse ollut vauvasta erossa syntymän jälkeen. Itse asiassa olen ollut vain kerran pari tuntia tapaamassa ystäviä kun mies on katsonut vauvaa kotona. Mummi hoitaisi mielellään lapsia, mutta hän on vauvalle vielä niin vieras ihminen, että en haluaisi jättää noin pientä "vieraalle" hoitajalle.
Yhteistä aikaa selvästi vaan tarvitsemme, sillä suhde alkaa olla jo pienoisessa kriisissä. Päivät olen vauvan kanssa kahden, illalla mies yrittää antaa esikoiselle kaiken huomionsa, jotta lapsi ei tuntisi tulleensa vauvan syrjäyttämäksi. Lapsi ja vauva nukahtavat noin klo 22, jolloin aikuistenkin on pakko mennä nukkumaan, jotta ehtisimme saada edes välttävät yöunet. Meillä herätään vielä useamman kerran yössä, ja yksi herääminen saattaa kestää yhteensä tunnin. Aamulla klo 6 jälkeen sitten taas pirteänä ylös. Ei siis houkuttele jäädä valvomaan aikuisten kesken ja nipistää niistä muutamasta unitunnista.
Minulla on ikävä aikusta seuraa ja keskustelua. Ahdistaa olla koko ajan "valmiustilassa" vastaamaan lasten tarpeisiin, vaikka tietysti näinhän se menee pienen lapsen vanhemmilla. Olin mielestäni varautunut siihen, mitä toinen vauva tuo tullessaan, mutta silti tämä arki kaksilapsisessa perheessä on selkeästi vaikeampaa kuin ensimmäisen vauvan kanssa vanhemmuuteen totuttelu. Ja minä kun ajattelin, että kun lapsiarkeen on jo tottunut, niin toinen lapsi ei ravistele enää elämäämme tähän tapaan. Ja älkää käsittäkö väärin: Olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen näistä lapsista. Ei varsinaisesti masenna, olen vaan aika väsynyt.
Minkälaisia järjestelyitä muilla on ollut? Ekan lapsen kohdalla ongelmaa ei ollut, koska vauvan kanssa saattoi käydä yhdessä syömässä, brunssilla, vaunulenkillä. Matkustelimmekin vauvavuoden aikana ihan kohtuullisesti. Realistisinta olisi, että esikoinen voisi mennä hetkeksi isovanhemmille hoitoon ja me kävisimme vauvan kanssa jossain. Tosin säälittää, että esikoinen passitetaan muualle ja vauva jää vanhempien kanssa.
Silti tällä menolla ehdimme vieraantua toisistamme, ja pian meillä ei ole enää parisuhdetta, jota edes korjata. Missä vaiheessa vauva on ollut teillä ensimmäistä kertaa hoidossa esim. kun olette käyneet muutaman tunnin ajan syömässä? Yli yön emme ole ajatelleet jättää ennen kuin lapsi on vähintään vuoden.
Kommentit (51)
Kuulostaa kurjalta. Mekin olemme hoitajien puutetta vähän harmitelleet, kun toinen puoli suvusta asuu kaukana. Meillä on 2-vuotiaat kaksoset ja ihan pienestä asti muutaman tunnin lapsivapaita on ollut. Vauvat syötettiin ja pakattiin vaunuihin. Sitten mummi tai kummi vei lapset vaunulenkille seuraavaan syöttöön asti. Vapaalla nukuttiin lähekkäin, katsottiin leffa, käytiin saunassa tai rakasteltiin. Yön yli hoidossa (hoitaja tuli kotiin), lapset olivat 9kk-iässä.
Ennen vauvojen syntymää sovimme, että 2 vuotta on aika, jolloin eroa ei edes harkita, tuli mitä tuli. Pikkulapsiaika on niin poikkeuksellista. Nyt lapset ovat 2v. ja yöt on huonoja edelleen. Silti treffeillä käydään väh. Kerran kuussa. Meidän lapset kyllä menevät nukkumaan jo seiskan maissa, joten usein laitetaan itse heidät nukkumaan ja sitten vasta hoitaja tulee ja me poistumme muutamaksi tunniksi. Seksiä on usein niin, että nukutaan muutama tunti ja sitten herätään pikaisesti.
Toimisiko teilläkin diili, ettei vauvavuoden aikana SAA edes harkita eroa? Kyllä sitä aikaa taas vuoden päästä on ja sitten aloitatte deittailun uudestaan alusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:04"]
4 kk on vielä pieni. Mieti asiaa uudelleen vuoden päästä
[/quote]
Voi olla, että vuoden päästä emme miehen kanssa enää ole yhdessä, jos emme nyt tee asialle jotain.
Ap
[/quote]
Ongelma: sinä olet tekemässä yksin asialle jotain kysymättä mieheltä. Sinä haluat puhua aikuisten asioista, vaikka olet umpiväsynyt. Sinä et halua esikoisen olevan universumin keskipiste. Sinä olet tyytymätön.
Entä se mies? Miksi et sano sille, että järjestä meille yhteistä aikaa. Miksi et puhu sille niitä aikuisten asioita aamupalapöydässä? Jos 4v menee nukkumaan vasta 22.00, niin tuskin se klo 6 on hereillä ja samalla aamupalalla? Ja mitä hemmettiä ne aikuisten asiat muutenkaan on?
[/quote]
Olen kyllä sanonutkin miehelle. Emme muuten ole samaan aikaan aamupalapöydässä, vaan mies lähtee töihin vielä kun olemme nukkumassa/aamutoimilla. Ylipäätänsä aamuisin ei ole aikaa istuskella aamupalapöydässä. Onko muilla siihen aikaa säännöllisesti? Mitä hemmettiä ovat aikuisten asiat sitten? No jotain sellaista, joka ei koske kakkavaippoja, kauppalistoja, aikatauluja, lasten asioita ylipäätänsä. Esimerkiksi mitä aikuisille on tapahtunut päivän aikana, mitä mieltä ollaan asioista, mitä ylipäätänsä toiselle kuuluu. Joskus myös sitä, mitä parisuhteelta tahdotaan. Nämäkö sitten pitäisi pistää hyllylle kunnes lapset lentävät pesästä? Parisuhteen tilasta ja ongelmistakin pitäisi puhua, mutta mies on hyvin tarkka, ettei niistä puhuta lapsen kuullen. Ihan hyvä niin. Mutta kun sitten hänestä mikään hetki ei ole hyvä: aamulla on kiire, illalla lapsi jatkuvasti paikalla, myöhemmin jo väsy. Ihan tosia nämä asiat tietysti ovatkin.
Tää on pitkälti kuin mun kynästä. Meillä 3v 10kk ja 1v 3kk. Voin sanoa että nyt on alkanut helpottaa. Kova vuosi kaikille kaikinpuolin. Luulin myös muutama kuukausi sitten että nyt tulee ero. Kahdenkeskinen aika on kyllä ainoa lääke. Ja nyt pystyy jättämään pienempää muutamaksi tunniksi hoitoon. Tosin isommalle tullut vaihe ettei halua jäädä mihinkään ilman vanhempia. Että kyllä tässä aina jotain tulee... Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:20"]
Suhteen hyvinvoinnin kannalta itse harrastaisin seksiä, edes suuseksiä, vaikka ei hirveästi aluksi tekisi mielikään. Et voi miettiä vain itseäsi ja omia halujasi. Sitten nukahdatte sylikkäin.
[/quote]
Seksi on toki tärkeää, en sitä kiellä. Mutta en vain pysty sitä harrastamaan ihmisen kanssa, joka on täysin vieras minulle nykyään. Emme halaa, suutele tms. Emme keskustele. Sama kun päättäisi, että kollegan kanssa pitää alkaa harrastaa seksiä. Ja miten on, että naisen pitää taipua, ei miehen? Tosin ei mieskään edes seksiä ehdota. Voiko olla, että oma kumppani alkaa ujostuttamaan? Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että kyllä. Tarvitsisin seksiin sen, että viettäisimme miehen kanssa aikaa positiivisissa merkeissä jonkun aikaa, niin alkaisimme edes taas pitää toisistamme. Nyt epäilen, ettemme edes pidä toisistamme, koska emme jaksa nähdä toistemme eteen mitään vaivaa. Kumpikaan meistä. Olemme selkeästi yhdessä vain lasten takia. Mies ei vaan halua tästä keskustella, vaikka olen sanonut tämän ääneen. Muutenkaan mies ei suostu keskustelemaan parisuhteestamme. Minä taas en silloin pysty harrastamaan väkisin seksiä.
Meillä on nyt kuusi lasta ja seitsemäs tulossa, tenavat 1-13v. Parisuhdeaikaa ihan kahdestaan on iltaisin, kun lapset menevät nukkumaan (klo20/21 eteenpäin) ja silloin (tai vaikka pienten päiväuniaikaan voi tehdä niitä K18 juttuja suljettujen ovien takana.
Jutteluaikaa järjestyy helposti vaikkapa lenkillä tai leikkipuistossa/kaupassa pienten kanssa, ei siinä tarvitse lasten asioita pohtia vaan ihan voidaan puhua aikuisten kuulumisia. Koko porukkaahan täältä ei hoitoon saa millään, muutaman kerran vuodessa saa hoitajan kotiin illaksi (nyt tulossa kahdet lapsilta kielletyt juhlat, joihin niihinkin lähdetään omalla autolla ja sillä tullaan myös selvinpäin takaisin).
Ei sitä parisuhdetta tarvitse lähteä varta vasten hoitamaan yhtään mihinkään. Kun lopettaa sen lasten jalustalla pitämisen ja nostaa parisuhteen pykälää korkeammalle, laittaa ruokaa/tiskaa yhdessä jne. ja laittaa ne lapset ajoissa nukkumaan, niin jää iltaankin aikaa...
Jos nyt ette muuta tapaa keksi, niin käykää vaikka kirjeenvaihtoa keskenänne, jättäkää post-it lappuja vaikka vessan peiliin jne. ja niihin ei mitään arkiasiaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on tulossa paha noidankehä. Mies tarvitsee seksiä pystyäkseen emotionaaliseen läheisyyteen, sinä taas tarvitset emotionaalista läheisyyttä pystyäksesi seksiin. Ihan vielä en kuitenkaan olisi painamassa paniikkinappulaa, pienempi lapsi on todellakin kovin pieni vielä. Muista että jos päätät erota, lapset kärsivät siitä eniten, pitkään ja pahasti.
Tuo vaihe menee ohi kun kuopuskin alkaa touhuilla ja liikkua. Alkaa myös leikkiä esikoisen kanssa! Sitten kun kuopuskin on pari-kolme, on elämä ihan erilaista. Siihen pitää vaan sopeutua, että hetkeen ei teillä ole juuri parisuhdeaikaa. Toki jos millään jaksaa, on hyvä yrittää joskus ihan vaan juoda iltateet yhdessä tai katsoa leffa tms. kun lapset nukkuvat.
Mielestäni kuulostaa kyllä hieman oudolta tuo miehen täydellinen omistautuminen esikoiselle. Miksi ette myös tukisi sisaruussuhdetta niin, että tekisitte asioita perheenä. Nyt vaiva on vielä tosi pieni, mutta pian voitte vaikka saunoa, ulkoilla tms noin in, että koko perhe on mukana. Pitää hän esikoisenkin nyt vaan alkaa sopeutua siihen, että hän joutuu jakamaan huomion. Välillä sitten voitte tehdä esikoisen kanssa jotain isojen juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:36"]
Teillä on tulossa paha noidankehä. Mies tarvitsee seksiä pystyäkseen emotionaaliseen läheisyyteen, sinä taas tarvitset emotionaalista läheisyyttä pystyäksesi seksiin. Ihan vielä en kuitenkaan olisi painamassa paniikkinappulaa, pienempi lapsi on todellakin kovin pieni vielä. Muista että jos päätät erota, lapset kärsivät siitä eniten, pitkään ja pahasti.
[/quote]
Ei mieskään sitä seksiä meillä ehdota. Suurin ongelma on se, että olemme niin eri mieltä siitä, mikä on parisuhteen rooli tässä kuviossa. Varmaankin harvemmin on näin päin, eli yleensä kai mies on sitä mieltä, että nainen/äiti keskittyy pelkästään lapsiin ja unohtaa parisuhteen. Meillä se vaan on toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen että teillä 4 v menee nukkumaan vasta kymmeneltä? Meillä meni tuossa iässä ja myöheminkin kahdeksalta, ja on ollut aina huono nukkumaan. Kun laitatte sen kahdeksalta nukkumaan, ettekä katso telkkaavaan menette sänkyyn halimaan, niin on jotain toivoa.
Luin miten kerrot miten väsynyt olet ja miten vaativa on vauva. Toivottavasti ymmärrät että syy on vaativan vauvan, ei miehesi. Mieskin voi antaa aikaa esikoiselle koska huomaa että olet niin väsynyt ja kiinni vauvassa? Etkö saa vaikka välillä äitiäsi apuun kotiin vauvan kanssa. Et avannut että miksi vauva on hankala, onko erityislapsi?
Mun näkökulmasta toi teidän tilanne ei edes kuulosta niin pahalta, tosin meillä on lapset pienellä ikäerolla (1v & 3v.) + uusperhe, jossa kaksi alakouluikäistä etälasta. Voin kertoa, että aikuisten aikaa on todella vähän, omaa aikaa vain pikkuisen enemmän ja kokonaan lapsivapaasta ajasta voi vain unelmoida. Mutta pyrin ajattelemaan tätä vain ohi menevänä vaiheena, jossa tietyistä jutuista joutuu vain tinkimään. En jaksa voivotella sitä, mikä jää puuttumaan, vaan pyrin iloitsemaan siitä (välillä aika vähästä) mitä on. Joskus sitä aikaa taas on enemmän ja sinne asti selvitään fiilistelemällä niitä pieniä hyviä hetkiä, joita näinä pikkulapsivuosina parisuhdemielessä on ollut. Ja kun sinne päästään, fiilistellään tietty sitä, miten jaksettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:45"]
Ihmettelen että teillä 4 v menee nukkumaan vasta kymmeneltä? Meillä meni tuossa iässä ja myöheminkin kahdeksalta, ja on ollut aina huono nukkumaan. Kun laitatte sen kahdeksalta nukkumaan, ettekä katso telkkaavaan menette sänkyyn halimaan, niin on jotain toivoa.
Luin miten kerrot miten väsynyt olet ja miten vaativa on vauva. Toivottavasti ymmärrät että syy on vaativan vauvan, ei miehesi. Mieskin voi antaa aikaa esikoiselle koska huomaa että olet niin väsynyt ja kiinni vauvassa? Etkö saa vaikka välillä äitiäsi apuun kotiin vauvan kanssa. Et avannut että miksi vauva on hankala, onko erityislapsi?
[/quote]
Vauva ei ole itse hankala tai vaativa. Mutta hän syntyi hieman ennenaikaisena, ja syömisen kanssa on siksi ongelmia. Ei oppinut rinnalle, minkä vuoksi saa pullosta äidinmaitoa. Ja tämä rumba (pumppaus, maitojen pakastaminen/sulattelu, pullojen kanssa läträäminen ja lopuksi syöttäminen, johon yksistään saattaa mennä puoli tuntia - kolme varttia parin tunnin välein) väsyttää sekä sitoo perheen menemisiä kotiin. Olemme siirtymässä koko perheen jaksamisen vuoksi korvikkeeseen, mutta maidon pumppaamisen alasajo onkin osoittautunut hitaammaksi ja vaikeammaksi kuin kuvittelin. Eli tässä joudutaan vielä jokunen viikko kärvistelemään. Varmaan sitten arki helpottuu. Tosin tuskin se tätä ongelman ydintä poistaa.
Äitini on vakavasti sairas, eli hän ei pysty olemaan kovin paljoa apuna. Lähinnä hänkin keskittyy nyt esikoiseen. Eli vauvan kanssa olen aika lailla nyt yksinhuoltajan roolissa. Ja pahoittelut sanavalinta oikeille YH:lle. Tiedän, että se on tietysti paljon rankempaa. Yksinhuoltajan arki on itse asiassa se mitä pelkään niin kovasti, että pysyn suhteessa. Ja ennen kaikkea se, että tiedän lapsilla olevan paremmin kun kasvavat molempien vanhempien kanssa. Parisuhde ei nyt juuri antaisi aihetta jatkaa yhdessä.
Mitenköhän sitä selvittiin. Lapsia syntyi 3 alle 5-v sisään. Meilläkin oli tuo sopimus, että vauvavuoden aikana ei edes harkita eroa. Minua auttoi aina töihin paluu n.1v kohdalla. Aloin silloin olla oma itseni. Seksistä pidin kiinni tiukasti, pääosin joka toinen ilta. Ajoittain se on ollut vain mukavaa urheilua. Olin myös päättänyt, että herään aina miehen kanssa, jotta ehdin suihkuun ja syömään aamupalan ilman lasten kaitsemista (tällöin lapsetkin siirtivät aikaisempaan rytmiin, mies huolehti heistä aamutoimien ajan). Pidin myös melko tarkkaa päivärytmiä lapsille jo noin 2kk lähtien totuttaen. Tällöin saatoin olla lähes varma, että nukkuvat tiettyyn aikaan. Olemme myös pitäneet kiinni muutamasta omasta harrastuksesta.
Lasten hoitoon jättämistä rajoittaa lähinnä hoitopaikat ja alussa imetys. Täysimetin max 5kk ikään. Ensimmäiset yöt pois kotoa olen itse ollut n. 5 kk iässä. Lapset ovat saattaneet jäädä samoista iistä kotiin lastenvahdin huomaan muutamaksi iltatunniksi. Yökylään ovat jääneet isovanhemmille 8-10 kk iässä. Yökylämahdollisuus meillä on ollut n.2 yötä vuodessa (1 yö kerrallaan).
Toisen lapsen jälkeen meilläkin oli vaikea vaihe. Harkitsin itse jopa eroa. Ajattelin, että elämä olisi niin kevyempää. Tosiasiassa kyse oli omasta väsmyksestä ja alavireisyydestäni. Aika korjasi kaiken. Nyt meillä menee tosi mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä parisuhdeaikaa on sitten, kun lapset kasvavat. Meillä lapsi ei ollut koskaan missään hoidossa yötä, ennen kuin kouluikäisenä alkoi käydä joskus kaverillaan yökylässä. Nyt on 12-vuotias ja parhaillaan 5 vrk kestävässä leirikoulussa, tuntuu muuten tosi oudolta, kun ollaan miehen kanssa kaksin kotona.
Onko miehesikin sitä mieltä, että suhteenne on kriisissä, vai onko tämä omia tuntemuksiasi?
Taidatte jo vähän olla vieraantuneita toisistanne. Ottakaa sitä aikaa jostain ja vaikka väkisin. Ymmärrän ihan täysin että joskus kaipaa sitä keskustelua ja yhdessäoloa ihan kahdestaankin. Sulla vielä vaikuttaa imetyshormonit ja yöheräilyt väsyttää.
Meillä meni niin että vieraannuttiin toisistamme ihan kokonaan vauvan syntymän jälkeen. Ei osattu ottaa aikaa parisuhteelle eikä siihen ollut oikein voimiakaan. Nyt kyllä olen tajunnut että suhde oli huonossa hapessa jo ennen lastakin. Itse koin jääneeni "yksin" lapsen kanssa ja tunsin olevani yksin vastuussa kaikesta, myös parisuhteesta, joten mihinkään ylimääräiseen ei enää jäänyt energiaa. Pari kertaa kävimme viettämässä yhteistä "laatuaikaa" hotellissa ja se kyllä tekikin hyvää, mutta ei auttanut kun arki ei toiminut. Kotiin palatessa kaikki jatkui ennallaan. Eroon sitten kaikki päättyi.
Ymmärrän tuon, miten rasittavaa on itse järjestää kaikki, joten vaadi myös miestä järjestämään yhteistä aikaa teille. Vaikka tuollainen yhteisen ajan järjestäminen pitäisi kyllä tapahtua ilman erikseen vaatimistakin. Älkää nyt luovuttako, vaikka olisittekin molemmat vähän kuin haaleassa vedessä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:36"]
Teillä on tulossa paha noidankehä. Mies tarvitsee seksiä pystyäkseen emotionaaliseen läheisyyteen, sinä taas tarvitset emotionaalista läheisyyttä pystyäksesi seksiin. Ihan vielä en kuitenkaan olisi painamassa paniikkinappulaa, pienempi lapsi on todellakin kovin pieni vielä. Muista että jos päätät erota, lapset kärsivät siitä eniten, pitkään ja pahasti.
[/quote]
Ei mieskään sitä seksiä meillä ehdota. Suurin ongelma on se, että olemme niin eri mieltä siitä, mikä on parisuhteen rooli tässä kuviossa. Varmaankin harvemmin on näin päin, eli yleensä kai mies on sitä mieltä, että nainen/äiti keskittyy pelkästään lapsiin ja unohtaa parisuhteen. Meillä se vaan on toisinpäin.
[/quote]
Mikä se on se parisuhde?
Minusta olisi parasta mennä naimisiin rahasta tai ystävyydestä tai siksi, että haluaa perheen. Jos menee naimisiin rakkaudesta niin keksii jonkun ihme parisuhteen, joka edellyttää jotain - siis mitä? Jos ei puolisolle voi puhua arjessa, niin mitä auttaa se, että mennään ravintolaan syömään? Pari tuntia leikitään, että lapsia ei ole, mutta kun ne on!
Onhan maailmassa muitakin hoitajia jos se mummola on liian kaukana!
Meillä 4 lasta ja alusta asti 1 ilta viikossa hoidossa parisen tuntia ja kerran kuussa yökylässä koko poppoo. Miksi te annatte parisuhteen hiipua lasten takia? Teette hallaa itsellenne ja lapsille.
Hanki hoitaja läheltä, vaihdelkaa vaikka jonkun tutun kanssa. Lapset kyllä tykkää olla hoidossa, tekee niille hyvää käydä muuallakin.
särähti pahasti korvaan tuo 4vuotiaan asema kotona.. huh mikä kiukkuperse siitä kasvaa!!
Laittakaa lapset aikaisemmin nukkumaan. Klo 22 on tosi myöhään. Klo 20 luulisi kyllä nukahtavan, kun jo kuudelta herätään (?). Jos ei, enemmän aktiviteettia päivään. Sitten, kappas kummaa, teillä on tunti aikaa juoda viiniä ja keskustella ja toinen mokoma rakastella. Suhteen hyvinvoinnin kannalta itse harrastaisin seksiä, edes suuseksiä, vaikka ei hirveästi aluksi tekisi mielikään. Et voi miettiä vain itseäsi ja omia halujasi. Sitten nukahdatte sylikkäin. Esikoisen voisi hyvin viedä esim. viikonloppuina yhdeksi yöksi mummolaan, pelkästään noin pienen vauvan kanssa olisi sitten helppo lähteä ravintolaan ja kahdenkeskistä aikaa kotonakin olisi enemmän. Ei nämä oikeasti ole niin vaikeita ongelmia. Minusta vähän kuulostaa, että olet jo menetttänyt toivosi tai et välitä miehestäsi.