Miksei työttömät mene hoitoalalle?
Otsikossa kysymys.
Sama humanisteille ja kaikille muille tuleville työttömille, miksi ette lähteneet hoitoalalle?
Töitä on aina varmasti jokaiselle alalla.
Muut alat eivät nykyään työllistä, lähihoitajat ja sairaanhoitajat revitään koulunpenkiltä töihin.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää hoitamisesta. En pidä ihmisistä. Erityisesti en pidä vanhuksista. Olen tutkijatyyppi.
Tutkijatyypeille ei juuri ole kysyntää jos palkkatöistä puhutaan. Siksi moni tutkijatyyppikin joutuu valitsemaan työttömyyden ja lähihoitajuuden välillä.
Minä en ole valinnut enkä valitse hoitajan työtä, koska persoonani ei sovellu hoitotyöhön.
Valitset siis työttömyyden?
Valitsin vanhemmuuden.
Olen hakenut koulutukseen. En ole päässyt. Varasija 66, eli olisin periaatteessa olisin ollut soveltuva, mutta koska niitä muitakin sopivia hakijoita oli, jätettiin minut pois. Pitäköön tunkkinsa. Olisin motivoitunut ja haluaisin sitä työtä tehdä.
Toisaalta, ne pääsykokeissa haastatteluja tehneet ihmiset, ja suuri osa haastateltavistakin oli sellaisia, joiden kanssa en haluaisi töitä tehdä. Eli soveltuisin kyllä itse työhän, mutta työyhteisöön en soveltuisi.
Harvalle se on nykypäivänä kutsumus kuunnella potilaiden ja etenkin omaisten ilkeilyä, vaihdella ripulivaippoja,
Aina loytyy niitä keitä heikottaa kun koulussa harjoitellaan verinäytteenottoa/pistämistä.
Samallalailla on erilaisia selkävaivoja, iho-ongelmia ym. Kuin muullakin väestöllä.
Ollaan kohdattu rankkoja elämänkokemuksia kuten muutkin.
Matikkapäähän on turha vedota, lääkelaskuista pääsee läpi huonollakin matikkapäällä, vaatii vain sinnikkyyttä.
Ehkä sitten se on niin, että me hoitajiksi hakeutuneet vaan ei olla niin heikkoa tekoa, että annettaisiin vastoinkäymisten nujertaa.
Koska pääsääntöisesti inhoan ihmisiä. Voisin työllistyä ruumishuoneelle, leikkaussaliin tai jonnekin koomapotilaiden osastolle, että potilaat olisivat hiljaa eikä tarvitsisi kuunnella marinaa, kätinää ja valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Eikös hallitus juuri sanonut, että hyvät ajat Suomessa ovat kohta ohi ja nyt aletaan luopumaan eduista joihin tähän asti ollaan totuttu saamaan. En tiedä mitä tarkottivat, mutta veikkaan työttömiä kuritettavan kovalla kädellä kohta. Tavallista autolla liikkuvaa duunaria kun ei oikein voi enempää kurittaa tai henki lähtee.
Me työttömät sentään olemme kuolemattomia. Joten meitä voi kurittaa ja kormuuttaa vaikka kuinka. Jos me vaikka sillä muuttuisimme työkyvyttömiksi, niin kukaan ei mitään menetä. Se vaan, että jos me kaikki työttömät kuritetaan työkyvyttömiksi, ei ole sitä vähää sijaisia tarjolla, mitä nyt. Itse olen tehnyt opettajien sijaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Koska pääsääntöisesti inhoan ihmisiä. Voisin työllistyä ruumishuoneelle, leikkaussaliin tai jonnekin koomapotilaiden osastolle, että potilaat olisivat hiljaa eikä tarvitsisi kuunnella marinaa, kätinää ja valitusta.
Lisäyksenä vielä, olen siis juuri sellainen ihminen, jolle ei olisi mitään ongelmaa jättää turhasta märisevää ja vittuilevaa potilasta vielä vähän pidemmäksi aikaa paskavaippoihinsa makaamaan. Eikä tulisi edes huono omatunto. Niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut koulutukseen. En ole päässyt. Varasija 66, eli olisin periaatteessa olisin ollut soveltuva, mutta koska niitä muitakin sopivia hakijoita oli, jätettiin minut pois. Pitäköön tunkkinsa. Olisin motivoitunut ja haluaisin sitä työtä tehdä.
Toisaalta, ne pääsykokeissa haastatteluja tehneet ihmiset, ja suuri osa haastateltavistakin oli sellaisia, joiden kanssa en haluaisi töitä tehdä. Eli soveltuisin kyllä itse työhän, mutta työyhteisöön en soveltuisi.
Jos varasijalle 66 jäit, niin taatusti et ole ainakaan lähärikouluun silloin hakenut. :D
Minulla on jonkin verran psykopaattisia piirteitä ja 0 % hoivaviettiä, joten uskon olevani vähemmän haitallinen yhteiskunnalle työttömänä.
Kaikille ei hoitotyö sovi ja hyvä etteivät kaikki hakeudu hoitoalalle. Heille, jotka hoitotyöhön kykenisivät, mutteivät ole hakeutuneet, on varmaan yksi syy palkkaus.
Ja toinen se, että juuri kukaan ei arvosta hoitotyötä. Vaikka saman palkan saisi kaupan kassana tai myyjänä, on se olevinaan hienompaa, kuin ikäihmisten tai sairaiden hoitaminen.
Kolmas on toki Suomen hyvä sosiaaliturva. Jos rahaa tulee mitään tekemättä, on osa kansasta haluttomia ryhtymään minkäänlaisiin töihin.
Mitä jos alettaisiin arvostaa hoitotyötä ihan ääneen, ehkäpä sinnekin löytyisi sekä työntekijöitä, että paremmat palkat?
Olen hoitoalalla mutta ikävä kyllä vammauduin tapaturmassa eikä minua ole päästetty työkyvyttömyyseläkkeelle. Terveenä työllistyisin ihan heti. En pysty tekemään mitään työtä missä tarvitaan käsiä.
Koska en osaa pestä omiakaan varpaitani.
Kaikki työttömät ei ole työkykyisiä. Ja mennä? No, jos oliskin niin helppoa vaan mennä johonkin duuniin niin eiköhän siellä olis liikaa työvoimaa. Ai niin mutta hoitajille maksetaan tosi surkeasti.
En vaan halua. Ei kiinnosta. Olen osa-aikaisena henk. koht. avustajana.
Vierailija kirjoitti:
Sinne ei todellakaan vaan mennä.
Hoitoala on usein kutsumus, sitten vuosien saatossa enää pakkopullaa alan epäkohtien vuoksi. Jos sinne vielä käskemällä käsketään työttömiä, joille se jo kättelyssä on sitä pakkopullaa, niin ei ne asiat siitä ainakaan parempaan suuntaan mene. Sitten saikutetaan tai ollaan asiakkaiden/työkavereiden riesana.
Aivan liikaa olen tavannut jo tähän mennessä alalla hoitajia, jotka kuuluisivat aivan johonkin muualle, kuin toisesta ihmisestä huolta pitämään!
Joten ei kiitos, ehdota aloittaja järjen riemuvoittojasi jollekin toiselle alalle. Tai älä itseasiassa ehdota mitään, opettele näkemään tilanne kokonaisuutena ja ymmärtämään, että myös niissä työttömissä on hyvin erilaisia ihmisiä. On niitä, jotka lusmuaa ja vieroksuu kaikkea työtä, koska "ei se ole kivaa" jne., mutta on myös niitä oikeasti sairaita ja kyvyttömiä raskaaseen hoitotyöhön tai muuten vaan luonteenlaadultaan täysin epäsopivia hoitajaksi.
Tämä on niin totta.
Hoito-alalla hoidetaan ihmisiä, ei työttömyyttä.
Koska olen opiskellut niin paljon jo muita juttuja, en opiskele enää ikinä mitään tutkintoa, koska minulla ei ole kutsumusta alalle, koska olisin voinut opiskella sitä jo nuorena, jos olisin tuntenut vetoa alalle. Koska siinä joutuu olla liian paljon tekemisissä ihmisten kanssa, koska inhoan sairaaloita, hoitolaitoksia, koska en siedä mitään sairaalajuttuja edes televisiosta, koska palkka on ihan helvetin surkea työn vaativuuteen nähden, koska en halua olla yöllä töissä, koska en vaan halua, koska työkkäri saa mussuttaa mitä haluaa, koska koko yhteiskunta on niin mätä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinne ei todellakaan vaan mennä.
Hoitoala on usein kutsumus, sitten vuosien saatossa enää pakkopullaa alan epäkohtien vuoksi. Jos sinne vielä käskemällä käsketään työttömiä, joille se jo kättelyssä on sitä pakkopullaa, niin ei ne asiat siitä ainakaan parempaan suuntaan mene. Sitten saikutetaan tai ollaan asiakkaiden/työkavereiden riesana.
Aivan liikaa olen tavannut jo tähän mennessä alalla hoitajia, jotka kuuluisivat aivan johonkin muualle, kuin toisesta ihmisestä huolta pitämään!
Joten ei kiitos, ehdota aloittaja järjen riemuvoittojasi jollekin toiselle alalle. Tai älä itseasiassa ehdota mitään, opettele näkemään tilanne kokonaisuutena ja ymmärtämään, että myös niissä työttömissä on hyvin erilaisia ihmisiä. On niitä, jotka lusmuaa ja vieroksuu kaikkea työtä, koska "ei se ole kivaa" jne., mutta on myös niitä oikeasti sairaita ja kyvyttömiä raskaaseen hoitotyöhön tai muuten vaan luonteenlaadultaan täysin epäsopivia hoitajaksi.
Tämä on niin totta.
Hoito-alalla hoidetaan ihmisiä, ei työttömyyttä.
Työttömyyttä hoidetaan kuntouttavassa työtoiminnassa. Yhä suurempi osa aikuisista ihmisistä viettää päivänsä tekemällä pupuaskarteluja sosiaalitädin johdolla. Samaan aikaan maassa vallitsee työvoimapula ja esimerkiksi päiväkotien työntekijät hukkuvat työhön.
Koulutushaastattelussa annettiin ymmärtää että olen väärää sukupuolta ja ylikoulutettu.
En tullut valituksi.
Valitset siis työttömyyden?