Miksi muuttaa yhteen, jos ei taloudellista pakkoa?

Koska haluan että ollaan oikea perhe, vaikka sitten kaksihenkinen. Sellainen jossa ei tarvitse elää matkalaukkuelämää kahden asunnon välillä.

Ei kai tähän mitään sääntöä ole. Aikuiset ihmiset tekevät sen, mikä tuntuu itsestä (ja toisesta jos parisuhteesta kysymys) parhaalta. 

En muuttaisi yhteen. Ärsyttäisi toisen mahdolliset sotkut ja ettei saisi välttämättä omaa rauhaa tarpeeksi. 

Minä en ole muuttanut, enkä aio muuttakaan. Ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta. Mies olisi innokkaampi muuttamaan yhteen, mutta minä en halua. On ihanaa kun on oma paikka, jossa saa olla täysin rauhassa. Vietämme yleensä viikonloput saman katon alla. Meillä on toistemme luona sen verran vaatteita ja omia tavaroita, ettei tarvitse matkalaukkuelämää kuitenkaan viettää.

Ihmettelen "taloudellista pakkoa" muuttaa yhteen. Miten ihmeessä selviätte sinkkuina, parisuhteen aikana keräämillänne säästöilläkö?

Toisille yhteinen koti on tärkeä asia ja luonteva askel eteenpäin parisuhteessa, jopa ehdoton tavoite. Se riippuu ihan siitä, millaisia asioita kukin tarvitsee. 

 

Meille oli alusta asti selvää, että pidämme omat kämpät, emmekä muuta pysyvästi yhteen. Meillä on toistemme asunnoissa kyllä omat vaatesäilytystilat ja hygieniatarvikkeet sun muut, ja olemme vuosien aikana asuneet taloudellisista syistä muutamia kuukausia minun asunnossani. Moni lähipiirin ihminen on tätä ihmetellyt ihan suoraan, ja arvellut, että emme halua sitoutua toisiimme. Me taas koemme asian toisin - kun mitään taloudellisia tai käytännön asioihin liittyviä sitoumuksia ei ole, valitsemme olla yhdessä pelkästään siksi, että rakastamme toisiamme, emmekä siksi, että eroaminen olisi vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen "taloudellista pakkoa" muuttaa yhteen. Miten ihmeessä selviätte sinkkuina, parisuhteen aikana keräämillänne säästöilläkö?

Tätä minäkin mietin. Kalliimmaksihan se tulee asua kahdestaan kuin yksin, ellei sitten kahdestaan asuta jossain yksiössä.

Taloudellinen pakko on kyllä kauhea syy muuttaa yhteen! Voiko epäromanttisempaa enää ollakaan? 

Ja mikä se onkaan se Kelan määritelmä, että ollaan yhteistalous? Sitä ei ole. Jos olisi määritelty, pitäisi määritellä tarkemmin. Nykyään se on eri osoitteet. Eräs esitti, että jos on enemmän kun 3 päivää kuussa jonkun luona, pitää siirtää kirjat sinne. Herran jestas, silloinhan moni eläkeläinen olisi sossupummi lusmu tilanteessa, missä toinen saa asumistukea ja ollaan enemmän, kun 3 päivää hänen asunnollaan.

Ai niin hauskaa muuten, miten ei niin väliä missä "kirjoilla" jos kukaan ei saa mitään tukea eli ollaan töissä!

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen pakko on kyllä kauhea syy muuttaa yhteen! Voiko epäromanttisempaa enää ollakaan? 

Niin ajattele ja jotkut yrittää jopa järjestää tällaisia pakkoja. Sairasta, sairasta. Laitetaan joku ahtaalle taloudellisesti, jotta toimisi tietyllä tavalla. Oksetus tyypit asialla.

Toisin kun luullaan, joskus erillään asuminen voi olla win win kummallekin taloudellisessa mielessä. Vailka olisi työssäkäyvät ihmiset  kyserssä.Mieti, mieti miten. Enkä tarkouta edes laittomuuksia tai mies poste restantessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen pakko on kyllä kauhea syy muuttaa yhteen! Voiko epäromanttisempaa enää ollakaan? 

Niin ajattele ja jotkut yrittää jopa järjestää tällaisia pakkoja. Sairasta, sairasta. Laitetaan joku ahtaalle taloudellisesti, jotta toimisi tietyllä tavalla. Oksetus tyypit asialla.

En tajunnut.

Yhteen kannattaa muuttaa vain jos ehdottomasti haluaa lapsia. Mutta sitten seuraavaksi kyseenalaistaisin sen lapsien hankkimisen mielekkyyden.

Kahden aikuisen suhteessa ei ole mitään järkeä tuhota suhdetta ja sen romanttista latausta änkemällä asumaan samaan koppiin ja siellä sitten 24/7 toisen kyljessä niin että alkaa koko ihmisen olemassaolo ärsyttää.