Miksei työttömät mene hoitoalalle?
Otsikossa kysymys.
Sama humanisteille ja kaikille muille tuleville työttömille, miksi ette lähteneet hoitoalalle?
Töitä on aina varmasti jokaiselle alalla.
Muut alat eivät nykyään työllistä, lähihoitajat ja sairaanhoitajat revitään koulunpenkiltä töihin.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
En sovellu alalle.
En pidä lapsista ja ahdistun huonokuntoisista vanhuksista ja vammaisista. Ylipäätään kaikki sairauksiin ja kuolemaan liittyvä saa mut pois tolaltani.
Inhoan myös kaikkia eritteitä ja mulla on ocd ja ahdistuneisuushäiriö.
Oliko riittävästi syitä?
Mietin vaan, että sovellutko noilla diagnooseilla millekään alalle jos tarkemmin alkaa miettiä...?
Työskentelen mieluummin asioiden parissa kuin ihmisten parissa, ihan oman hyvinvoinnin vuoksi.
Jokainen saa valita ihan itse mitä työtä haluaa tehdä. Itseäni ei matalapalkkainen, fyysisesti ja psyykkisesti kuormittava, aliarvostettu hoitotyö kutsu millään tavalla.
Myös se, että olen nainen, saa minut kavahtamaan tätä alaa, sillä nainen nähdään Suomessa edelleen ilman mitään epäilystä "hoivaajana" ja, ikään kuin se olisi jokaisella naiselle jotenkin luonteenomaista ja autonomista. Itsestäänselvyytenä siis. Alalla työskentely tarkoittaisi kärjistettynä minusta sitä, että antaisin oman hyväksyntäni vallitseville stereotypioille, alipalkkaukselle ja aliarvostukselle.
Näistä syistä en missään nimessä hakeudu hoitotyöhön.
Jos hoitotyön arvostus ihan jokaisella tasolla palkan ohella nousisi ihan toisiin svääreihin, koko asetelma muuttuisi.
Ensinnökin ap, sinne ei mennä, sinne valitaan ja kouluttaudutaan jos päästään.
Toiseksi, palkka on koultukseen nähden surkea ja samanpituisen esim. insinöörikoulutukseen nöhden paaaaljon huonompi, koska naisvaltainen ala !
Kolmanneksi, kolmivuorotyö. Ei perhe-elämää.
Neljänneksi, työnjohtaminen vanhanaikaista miesjargonia, alistamista ja käskytystä.
Mene itse. Miten sulla on täällä aikaa roikkua???
Olisin huono hoitaja. Autoimmuunisairauden takia menisin nopeasti huonoon kuntoon, koska tarvitsen paljon lepoa ja säännöllisen rytmin, eli eipä olisi minusta kauaa hyötyä hoitajana. Myös stressi pahentaa terveyttäni. Tämänkin hetkisessä ammatissani on paljon stressiä, mutta mahdollisuuksia myös toipua, toisin kuin hoitoalalla. Olen myös erittäin empaattinen, eli olisin kokoajan henkisesti ihan hajalla. En siis varmastikaan mikään kaikista eniten turvallisuuden tunnetta luova hoitaja, kun olisin jatkuvasti liikuttunut tai järkyttynyt tmv. Hoitajaksi sopii paremmin minua reippaampi henkilö. Uskon että omassa ammatissani minusta on enemmän iloa kuin vääränlaisessa, vaikka töitä onkin tarjolla harvemmin.
Arvostan raskaalla hoitoalalla työskenteleviä kovasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sovellu alalle.
En pidä lapsista ja ahdistun huonokuntoisista vanhuksista ja vammaisista. Ylipäätään kaikki sairauksiin ja kuolemaan liittyvä saa mut pois tolaltani.
Inhoan myös kaikkia eritteitä ja mulla on ocd ja ahdistuneisuushäiriö.
Oliko riittävästi syitä?
Mietin vaan, että sovellutko noilla diagnooseilla millekään alalle jos tarkemmin alkaa miettiä...?
Aika paljon on aloja, joilla saa esimerkiksi työskennellä yksinään, tai olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden kanssa.
Koska mulla on yliopistokoulutus toiselle alalle. En voi ensinnäkään tässä ja nyt työllistyä hoitoalalle, koska sinne pitää olla pätevä eli pitäisi opiskella ensin. Jos lähtisin opiskelemaan vielä, en todellakaan opiskelisi hoitoalalle, vaan jotain koodausta tai data-analytiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sovellu alalle.
En pidä lapsista ja ahdistun huonokuntoisista vanhuksista ja vammaisista. Ylipäätään kaikki sairauksiin ja kuolemaan liittyvä saa mut pois tolaltani.
Inhoan myös kaikkia eritteitä ja mulla on ocd ja ahdistuneisuushäiriö.
Oliko riittävästi syitä?
Mietin vaan, että sovellutko noilla diagnooseilla millekään alalle jos tarkemmin alkaa miettiä...?
Mitä ihmettä, tottakai soveltuu. Terveydenhoito ja sosiaaliala kannattaa varmaan sulkea pois, mutta siis eihän ihan tavallisessa asiantuntijatyössä toimistolla tarvitse pitää ihmisistä, ei tarvitse kohdata sairautta eikä kuolemaa eikä eritteitä. Eikä ocd eikä ahdistuneisuushäiriö haittaa. Useampikin ala sopii erinomaisesti, kunhan jättää sotealan ulos.
Muuten hoitoala kiinnostaisi, mutta en halua tehdä kolmivuorotyötä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös hallitus juuri sanonut, että hyvät ajat Suomessa ovat kohta ohi ja nyt aletaan luopumaan eduista joihin tähän asti ollaan totuttu saamaan. En tiedä mitä tarkottivat, mutta veikkaan työttömiä kuritettavan kovalla kädellä kohta. Tavallista autolla liikkuvaa duunaria kun ei oikein voi enempää kurittaa tai henki lähtee.
Tähän kommenttiin voisi laittaa yhtä typeriä lausahduksia kuin aloittajalla:
Miksi tavallinen autolla liikkuva duunari menee autolla töihin?
Jos on työmatkat niin vaikeat että on pakko kulkea autolla, mikset mene hoitoalalle? Siellä riittää töitä niin paljon että läheltäkin löytyy töitä.
Ja jos läheltäkään ei löydy töitä, aina voi muuttaa!
Turha valittaa, olen järjestänyt elämäni niin, ettei tarvitse kulkea autolla.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnökin ap, sinne ei mennä, sinne valitaan ja kouluttaudutaan jos päästään.
Niinpä. Lähihoitajaksi on lähes yhtä vaikea päästä opiskelemaan kuin lääkäriksi. Tämä johtuu alan hyvästä työllistävyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkkäri kyllä yrittää suositella lähihoitajakoulutusta työttömille (sairaanhoitajakoulutus ei useimmille ole realistinen vaativuutensa johdosta), mutta harva työtön nappaa tarjoukseen.
Motivointia olisi syytä tehostaa. Miksei lähäriydestä kieltäytymisestä saa karenssia?
Miksi saisi? Miksei sitten vaikka insinöörintutkinnosta kieltäytymiselle saisi saman tien karenssia?
Insinöörikouluun on vaikea päästä. Yleensä sinne vaaditaan hyvät arvosanat lukion pitkästä matematiikasta, pitkästä fysiikasta yms.
Mä pääsin opiskelemaan inssiksi, vaikka lukion päättärissä oli pitkän matikan ja fyssan arvosanat molemmat 5. Sitä pitää vaan jaksaa panostaa pääsykokeisiin.
Tiesin jääväni työttömäksi silloisesta ammatistani ja että työllistyminen alalle olisi vaikeaa. Hoitoala kiinnosti mutta, mutta...jotenkin alkoi tympiä yleinen asenne hoitajia kohtaan, joka tuutista tuli tyhmää ja ylipainoista kouvolatukkaa joka ei tiedä mitään ja osaa vain märistä. Minusta alkoi tuntua siltä etten halua lukea tuollaista sontaa tavallaan itsestäni. Kouluttauduin linja-autonkuljettajaksi.
Kaikki eivät sovellu hoitoalalle. Pitää olla hyvin kärsivällinen, valmis sietämään väkivaltaa, kykeneväinen fyysisesti raskaaseen työhön ja tyytyväinen 2000€/kk palkkaan ilman mahdollisuuksia palkankorotuksiin tai uralla etenemiseen. Ja mitään mielenterveysongelmia ei saa olla ja pitää olla valmis tulemaan töihin myös joulunpyhinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnökin ap, sinne ei mennä, sinne valitaan ja kouluttaudutaan jos päästään.
Niinpä. Lähihoitajaksi on lähes yhtä vaikea päästä opiskelemaan kuin lääkäriksi. Tämä johtuu alan hyvästä työllistävyydestä.
Ei todellakaan ole vaikea päästä opiskelemaan lh:ksi, riittää että soveltuu alalle ja osaa lähettää hakemuksen :D Edes pääsykokeita tai haastatteluja ei ollut.
Lukion jälkeen eli kauan sitten pidin pari välivuotta, kun en päässyt haluamalleni alalle heti opiskelemaan. Lopulta päädyin käymään niin monessa valintakokeessa että varmasti tärppää edes jossakin (tämä oli ennen nykyistä hakusysteemiä ensikertalaiskiintiöineen jne.) Kävin epätoivoissani myös sh-pääsykokeessa vaikka en edes koe soveltuvani hoitoalalle, ja kyllähän tuo sitten tuli selväksi niissä valintatesteissä.
Pyrin hoitoalan koulutukseen, mutta minulle tehtiin selväksi naishaastattelijoiden suulla:
- olet liian koulutettu, koska yliopistotutkinto ihmisalalta
- epöilivöt etten pysy alalla
- olen nainen, jään äitiyslomille ja hoitovapaille
Ja monta muuta syytä. Aivan päin naamaa sanoivat, mikään rehellinen mielipiteeni hakeutumisesta uuteen koulutukseen ei merkinnyt mitään! Aivan kuin olisin tullut vartavasten valehtelemaan!
Tämä siis amk-opintoihin hakeutuessa. Järkyttävää koulutuspolitiikkaa hoitoalalla. Ei ihme, ettei hoitoala vedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnökin ap, sinne ei mennä, sinne valitaan ja kouluttaudutaan jos päästään.
Niinpä. Lähihoitajaksi on lähes yhtä vaikea päästä opiskelemaan kuin lääkäriksi. Tämä johtuu alan hyvästä työllistävyydestä.
Ei todellakaan ole vaikea päästä opiskelemaan lh:ksi, riittää että soveltuu alalle ja osaa lähettää hakemuksen :D Edes pääsykokeita tai haastatteluja ei ollut.
No mulla oli sekä pääsykokeet että haastattelut. Yli 80 hakijasta valittiin 32 joista 17 oli mukana ensimmäisen vuoden jälkeen.
Minä varmaan tuplamaisteri n a i s e n a olisin työkkärin mielestä ihan sopiva hoitoalalle koulutettavaksi.