**MARRASMURUT UUTEEN VIIKKOON**

Ei teidän mukana tahdo pysyä kun kirjoitatte niin aktiivisesti :))



En oo ehtinyt lukemaan taas hetkeen, enkä nytkään jaksanut lukea tätä pinoa vaan tulin kertomaan " omaa napaa" :



Kävin tänään töissä ilmoittamassa etten palaakaan takaisin vuodenvaihteessa niinkuin olin suunnitellut, vaan jatkan vielä hoitovapaata ensi vuoden.



Onkos jollain muulla suuntausta yksiin päiväuniin, meillä nimittäin näyttää pahasti siltä että kohta pitää yrittää muuttaa niin. Nukkuu nimittäin päivällä n.2-2½ tuntia (n klo 11.30-14) eikä oikein iltapäikkyjä ota enää kovin helpolla. Oon miettiny josko tota päiväunien aloitusajankohtaa sais myöhemmäksi, mut katotaan nyt. Muuten mitens aiotte selvitä rytmityksistä kun tämän kuun lopussa kelloja siirretään taaksepäin? Meillä nimittäin aamuherääminen aikaistuu mamin mielestä aivan liikaa. Yritän ehkä viikkoa aiemmin myöhäistää yöunille menoa josko vaikka aamut pitenis ja kellojen siirron jälkeen mentäisiin samalla tavalla kuin nyt **toiveajattelua**



Niin joo, ja unikoulusta loppuyhteenveto: muutama vko takaperinhän pidin unikoulua ja lopetin yösyötöt. Nyt ollaan nukuttu melkein 2 vkoa 0-1 yöheräämisellä, eikä tissiä ole tarvinnut enää antaa vaan on hyydähtänyt joko itsestään tai tassuttelulla.



Tietääkö muuten joku mitä kantsis käyttää villavaatteiden sijasta välivaatteina talvella? Fleeceä kenties? Meillä kun Lotalle villasta tulee näppyjä niin niitä ei voi ostaa vaikka mieli tekis.



1 v synttärilahjoja oon yrittänyt myös mietiskellä, ja millaisen kakun tekis yms. (tosin Lotta saa oman kakun kun on kananmunalle allerginen).



Lotta nousee nykyään tukea vasten seisomaan ja ottaa muutaman askeleenkin tukien, kohta varmaan siis kävelee, kääk! Kontaten mennään jo vauhdilla ... Mutta kylässä ollaan aina rauhassa ja melkeinpä paikoillaan, kaikki kysyykin aina että onko Lotta noin rauhallinen tosiaan ... Heh, heh, eipä vaan kotona oo!! Vieraskoree meidän neiti taitaa vaan olla.



Millaiset talvikengät muuten olette ostaneet? Ts. minkämerkkiset?



Lotta tekee tällä hetkellä selkeesti lisää hampaita (merkit: kuolaaminen, löysä kakka, sormet koko ajan suussa, kiukkuinen pitkin päivää). Kohta siis on 7 tai 8 hammasta yhteensä. Ja sais antaa sitten purkan jäyhättäväksi.



Mutta nyt moikka, YRITÄN ehtiä lukemaan pinoa jossain vaiheessa jotta saisin vastailtua/kommentoitua juttuja. Huomenna tosin mennään kummipojan 14 v synttäreille ja sunnuntaina pidän kippokutsut (= saan meille porukkaa kahville toivon mukaan!)



Tintta-liisa ja Lottuskainen 10,5 kk

Aion näyttää viestisi miehelleni, ihan vain todisteeksi siitä, että on olemassa toinen samanlainen vilperi. Mies kun välillä epäilee että meillä on ainut lajiaan=)



Meillä on ihan sama juttu, poika on oppinut liikkumaan todella varhain ja on aina ollut kova menemään ja hirvittävän utelias luonne. Olemme mieheni kanssa tainneet olla lapsina samanlaisia ja vieläkin ainakin minulta temperamenttia löytyy. Kyllä sen jotenkin ymmärtää, että poika vain on vilkas luonne (ja toisaalta ihan hyvä niin), mutta silti aina välillä tuntuu että oma lapsi on niin erilainen kuin ne toiset suunnilleen samanikäiset joita tunnetaan. Ei pitäisi vertailla, mutta ...



Käymme pojan kanssa yhdessä sellaisessa jumppajutussa. Toisten lapset kiltisti nököttää äitiensä jumppamatoilla ja meidän poika kiertää ympäri salia ja tutkii kaiken. Jumpan vetäjäkin on välillä vähän kyllästyneen oloinen (ei oikein hyvä ole hommassaan muutenkaan) ja mielenkiinnolla odotan milloin hän ymmärtää laittaa paperinsa ja kirjansa pois salin lattialta jossa poikamme aina yrittää niitä repiä. Onhan se vähän huvittavaa kun vetäjä jumppaa monistepino takapuolen alla ja poika koittaa repiä niitä sieltä=)



Itse työskentelen erityislasten kanssa, tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa ja diagnooseja omallekin lapsellekin tulee mieleen liian usein=( Vaikka ihan tervehän hän on, oma ihana itsensä, enkä mitään hänessä tahtoisi muuksi muutta. Mutta kun istuisi joskus edes pienen hetken sylissä lähellä=)



Eteisen vaatekaapista pilkottaa pienet varpaat, pitää mennä ottamaan piilostan pois=)



Eilen opetin pojalle sellaisen leikin jossa hän aina laittaa lego-ukon sellaisen kuorma-auton lavalle ja sitten minä aina kippaan ukkelin lavalta pois. Poika nauraa ja taputtaa, ihana=) tätä pelataan varmaan kymmeniä kertoja yhteen menoon...



Manna

Pikkiriikkinen mies unilla ja neiti touhuilee omiaan.

Kahdet päikyt Perttu viel nukkuu, aamusta tunnin verran puoli kymmenen aikaan ja näin iltapäivällä pari tuntia.

Kellojen siirtelyä en vielä ole pohtinut.



Vilkasta viipeltämistä tämä aika on. Minusta meidän pikkujätkä on rauhallisempi kuin siskonsa on ikinä. Isäänsä on poika tullut ja me neidit ollaan tämmösiä rämäpäitä =)



Home on kyllä viheliäinen " kaveri" . Meillä vaunut on rappukäytävässä meidän oven edessä, kerrostalossa asumme.

Tämä märkähiekkakausi on erityis tympeetä aikaa! Eteisessä hiekkaa varmaan kaks kiloa.



Onpas Lotallakin jo monta hammasta! =) Perttu edelleen hampaaton äijä.

Tintta-liisalle mukavia kippokutsuja =) ja paljon ostajia! Minulla on ens kuun alussa.



noemalle mukavaa huomista leffailtaa =)



Pitäis laittaa kamppehia kasaan, huomenna anoppilaan matkamme käy.



Aurinkoista viikonloppua! =)



Hilda

Miks ei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai.........

Eino nyt saatte omaa napaa.

Olen tässä varmastikin joskus maininnut että synnytyksen jälkeen ole kärsinyt kovista selkäkivuista. Vesijumpassa tuli talvella käytyä, ja keväästä saakka fysioterapiassa olen saanut sähkö- ja ultralämpöhoitoa noin 3 krt kuukaudessa. Verikokeita on otettu ja röntgenissä käyty. Kun tyttö oli 7 kk piti imetyskin lopettaa, jotta saatoin aloittaa lääkityksen kipuihin.



Tänään olin sitten fysiatrin vastaanotolla. Lääkäri teki aika kivuliaan (arvasin sen) tutkimuksen, ja ilmoitti sitten että vasen lantioluu on pois paikoiltaan!!! Sitten se laittoi sen muutamassa minuutissa paikoilleen, eikä edes sattunut! Arvatkaa itkinkö!! Siis kauheat kivut olleet koko äitiysloman ajan ja sitten siihen löytyi selvä diagnoosi, ja vielä parannuskeino. No toivottavasti nyt alkoi toipuminen.



Tänään nautin sallitusti pari viinilasillista ruuan kanssa ja huomenna painutaan ukon kanssa Tallinnaan ihan kaksistaan! Meijän naperot ja ekaa kertaa hoitoon (tai siis toi pienin). Vähän jänskättää, mutta eiköhän hyvin mene. Anoppi ja appiukko tulee meille hoitamaan lapsia.



Kaikille oikein hyvää viikonloppua!!

Itellä vähän sellainen epätodellinen olo ettei tiedä itkeäkö vai nauraa onnesta vai olla katkera tästä monen kuukauden kipuilusta. Onneksi lapset kuitenkin toistaiseksi nuhaa lukuunottamatta terveitä ja asiat muuten mallillaan.



Tiituliitu ja tytön tylleröt

Meillä podetaan edelleen tätä räkätautia, lisäksi pojalle on tulossa nyt etuhampaat. Toinen on jo puhki ja toinen ei ihan vielä. Yöt on olleet itkuisia ja parina yönä on annettu panadolia kun on ollut ihan mahdotonta. Päivät on menneet silti ihan entisellä vauhdikkuudella, tänään poika oli kyllä iltapäivänkin tosi itkuinen ja simahti just jo unille, vaikkei edellisistäkään kauaa ollut. Miten te muut noiden särkylääkkeiden kanssa, annatteko kuinka herkästi?



Me ostettiin viikonloppuna pikkumiehelle nyt sitten talvihaalari, sellainen ruskea Reiman minitec ja jopas kivi vierähti sydämeltä kun sen sai hankittua. Stressasi niin paljon kun ei tiennyt millaisen ostaisi. Vielä pitäisi hankkia siihen asusteet ja kengät. Eilen kokeilin pojulle hänen 1v kaverinsa kenkiä, jotka oli ostettu prismasta hintaan29e (sellaiset tarralliset, joissa lyhyehkö varsi). Olivat helppo laittaa jalkaan ym., mutta lienevätköhän ihan huonot kun olivat " ei minkään merkkiset" . Itse olen katsellut sellaisia nahkaisia tepsuja ja joitain goretex-kenkiä....



Minä elän täällä jänniä paikkoja, sillä kaverini on parhaillaan synnyttämässä. Ei tiedä miten päin olis=)



Manna

Tulin sanomaan hetkeksi heipat teille kaikille ihanille marrasmammoille. Tää on ollut mulla tosi raskas vuosi, jotain asioita oon teille aina välillä kirjoitellutkin. Nyt vielä tähän lisäksi isäni kuoli, ja tuntuu sen verran raskaalta etten taida hetkeen jaksaa kirjoitella. Ehkä tulen välillä kurkistamaan mitä teille kuuluu, ja kenties taas vähän aktiivisemmin kirjoittelemaan kunhan elämä alkaa saada taas vähän valoa lisää. Kiitokset upeasta vertaistuesta ja kaikista jutuista mitä ootte täällä jakaneet. Niinkuin moneen kertaan on todettu, marraskuiset on loistopoppoo! Jatkakaa samaan malliin :O)



gerda ja pieni karhunpoika, joka siis menetti pappansa

Kyyneleet silmissä on pakko laittaa sinulle muutama rivi, jos vaikka vielä lukisit.



Ei sanat riitä... vaikka niin paljon haluaisi sanoa.



Isäsi on läsnä aina, sinun kauttasi, myös karhunpoikasen elämässä.



Voimia ja jaksamista, tee surutyösi rauhassa, anna muistojen elää.



Ajatuksissa, p-p

Kun sammuu sydän läheisen,

on aika surun hiljaisen.



Tiituliitu

Lämmin osaanotto *iso halaus* kyllä se elämä osaakin olla sitten epäreilu...

olisipa mahdollista antaa sulle pitkä, lämmin lohduttava halaus, kun ei oikein löydy sanoja lohduttamaan. Tuntuu niin pahalta puolestasi ja karhunpojan puolesta. Paljon voimia ja jaksamista! Olet varmasti meidän kaikkien marraskuisten ajatuksissa vaikket vähään aikaan kirjoittelisikaan. Isoja halauksia!!!

Paljon voimia koko perheelle ja etenkin sinulle suuressa surussanne. Toivon, että löydät hohtavan polkusi, jolle aurinko suo parantavat säteensä.

Meillä aletaan pikkuhiljaa tervehtyä, hoidossakin on taas käyty. Ja vkonloppuna neiti nukku urakalla perjantai iltana klo 23 ja sunnuntai aamun väliin mahtui 34h ja siitä noora nukkui 27h ja kyllä sunnuntaina oli virkeää neitiä. Ja itsekin nukuin 15h yöunet, kyl ny jaksaa.



Meillä vietetään 2 synttärit ja aiheena nalle puh näillä näkymin.

Kävellään jo reippaasti tukea vasten ja annetaan äitille rajua rakkautta. Moni luulee että mua on kissa raapinu kunnolla naamaan, mutta se onkin meidän Noora. Sillä on ihan hirvee uhma menossa ja ku esim.komennan niin jo tutilla heitetään äitiä tai revitään naamasta ja kaulasta.. nyt jo...



Ens vkol mulla on lekuri ku korvan alle on ilmestyny joku pieni (0,5mm) patti ja oon ollu muutenkin hönttioloinen parivkoa, on sellanen pyörryttävä olo. Saas nähä mitä sanoo..



nyt kattoo täydellisiä naisia ja sit nukkuu ku aamulla töihin..



t.nia ja noora

Muistin kyllä kaikenlaista mihin vastailen, mut sitte luin GERDAn tekstin. Kylmien väreiden saattelemana lähti kaikki muu mielestä pois. Mä en tiedä mitä sanoisin mut jos oltais lähekkäin ni ottaisin kyllä sinut isoon haliin. Voimia!



Hiukan selvitystä tulin taas laittamaan poissaoloihini :) Elikkäs työharjottelu loppui perjantaina ja eilen olin koulussa taas. Hassulta tuntu pitkästä aikaa, mut kivaa siel silti oli. Tänään vapaa.



Poika nukahti. Nukkuis ny ainaki tunnin... jaksaa sitte kohta ku kavereita tulee. Hän kaatu sunnuntaina :( Löi nenun päällisen johonki lipaston reunaa ja vertahan siitä sitte tuli. Onneks vaa vähä. Säikähdin kyl itekki ku jätkä huutaa ja veri valuu nenuu pisi... Mut hetimiten se unohtu ja taas mentii. Nyt on pieni pandakarhu, toinen silmistä tummana :)



Vasta pari viikkoa sitte oppi käveleen ja nyt tuo jo melkeen juoksee! Emmä tiiä miten pysyisin perässä... ADHD-juttuun olen täysin samaa mieltä. Ei syliä hetkeäkään, ei istumassa hetkeäkään, menossa, menossa, menossa, menossa...



Nyt mä taidan lopetel. Palailen paremmalla ajalla (ehkä iltapäivänokosten aikaan)... nyt en pysty ajattelemaan mitään kun tuli niin kylmä tosta Gerdan jutusta. En millään löydä sanoja, mutta ei ne paljon auttaisikaan. Toivottavasti saat paljon haleja!



-Jonsku-

Gerdalle,itku pääsi täälläkin.

Omat ns.murheet asettuivat kauas taka-alalle,oikeisiin mittasuhteisiin.

Voi tätä elämää.