mies ei auta vauvankanssa

Se nussii toista. Fakta.

Silloin, kun hoitaa lasta, osaako nostaa, vaihtaa asentoa tai rauhoittaa lasta? Olisiko iskenyt ramppikuume ja yrittää "heittää läskiksi"suosiolla, ettei tarvitsisi pelätä epäonnistumista? Onko mies töissä, muuten onnistunut jollain saralla ja millaiset välit omiin vanhempiin? 20-vuotias mies on oikeasti vielä vauva! Paniikin iskiessä saattaa oikeasti toimia täysin irrationaalisedyi. Tiedän kaksi paria, jotka ovat olleet aivan samanlaisessa tilanteessa. Toisessa saivat ratkaistua ongelmansa ja heillä on onnellinen parisuhde + 3 lasta. Toisessa vaimo lähti 2 vuoden jälkeen ja on nyt uudelleen onnellisesti naimisissa. Entinen mies ei vieläkään tapaa lastaan....

Whitetrash...

Mullekin mies selittää tuosta "auttamisesta", että en oo pyytänyt apua niin ei hänen tarvitse tehdä mitään. Miehellä oletus että kaikki on naisen vastuulla. Tää tulee tuosta paapomisesta ja passaamisesta mitä lapsuudessa ovat saaneet karhunpalveluksena.

osaan kyllä hoitaa vauvaa niikun kuuluukin. Ei ole töissä eikä koulussa. Vanhempiin hyvät välit kyllä. Itse kyllä pyytänyt apua kun vaan on kotosalla,mutta vaipanvaihtokin on iso ongelma hänelle. Ja tuo että "se nussii toista.se on fakta" on mun mielestä turha, sai kyllä ison läksyn viime kerrasta enkä edes epäile. Tiedän kenenkanssa mies luuhaa, 100% varmuudella.
Tiedän siitä että seurassa on yksi joka mulle ns raportoi missä menee. Ja ei en ole pyytänyt mutta kyseinen henkilö tietää meidän historian,eikä halua mun murehtivan(mies puolinem hänkin).

Vauvankanssa, vauvankanssa, vauvankanssa! VAUVANKANSSA! Oujeeeee!!!!

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 02:13"]Vauvankanssa, vauvankanssa, vauvankanssa! VAUVANKANSSA! Oujeeeee!!!!
[/quote]
Alempien sosiaaliluokkien ei pitäisi lisääntyä.

Harva 20-vuotias on valmis isäksi. Niitäkin on tietysti, mutta usein tuossa iässä mies on juuri vasta muuttanut kotoa äidin helmoista pois armeijan jälkeen. Siinä vaiheessa voi mennä ja käydä baareissa ja tuoda satunnaisia tuttavuuksia luokseen, kun viimeinkin asuu itsekseen eikä kukaan kontrolloi.

Mä en sano, että se olisi mitenkään päin reilua sitä raskaana olevaa naista tai tuoretta äitiä kohtaan, mutta surullista kyllä, niin se vain usein on. Ei kaikki naisetkaan ole valmiita siihen kaikkeen noin nuorina, mutta ehkä siihen rooliin kasvaa helpommin samalla, kun mahakin kasvaa.

Hyvä juttu on se, että olet nuori ja jaksat valvoa ja touhuta sen vauvan kanssa. Toivottavasti omat vanhempasi ja ehkä miehenkin vanhemmat ovat tukena. Jos mies on töissä, niin elatusmaksuja hänen ainakin pitäisi maksaa, joten ei saa kaikkia rahojaan tuhlattua johonkin baareihin. Mutta ihan oman jaksamisesi takia, yritä suhtautua niin, että tuollaisen apuun ei kannata luottaa. Eikä hänellä ole mitään oikeuksia ilmaantua paikalle silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan. Luultavasti katuu sitten aikuisena, että hänellä on lapsi, jota ei edes tunne.

Meillä oli myös alkuun hieman kankeutta, mies kyllä osallistui parhaansa mukaan, mutta nosteli käsiä pystyyn monen asian kohdalla tyyliin "en ole ikinä tehnyt, en osaa." Minä annoin tasan yhden vaihtoehdon: Opettele.
.
Kyllä vauva-aikana riitoja riitti, kun oltiin väsyneitä, nyt jälkeenpäin mies sanonut että hyvä kun en antanut periksi vaan vaadin vastuunjakoa alusta alkaen.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 00:17"]Mieheni ei auta yhtään vauvankanssa. Synnytin 3 viikkoa sitten ja mies ollu päivittäin kavereidenkanssa. Aina kun hän on kotona,meillä alkaa riitely. Mies ei ota vauvaa vapaaehtoisesti,vaan joudun pyytämään etikseen, ja silloinkin riidan kautta hakee vauvan syliinsä(pitää noin 5min ja lykkää minulle). Miehellä myös paha tapa haukkua minua. En kuulemma tee mitään muuta ku "vaan imetän" vaikka siivoan kodin päivittäin ja hoidan vauvan. Mies ei arvosta minua ollenkaan. Pitänee mainita että kun olin raskaana noin 6kuukaudella mies muutti pois kotoa omaan asuntoon ja jäi kiinni pettämisestä. En tiedä miksi mutta huolin silti hänet takaisin,ja nyt kohtelee minua ku sontaläjää. Olen vauvankanssa yksin lähes kokoajan enkä tiedä mitä teen tuon aikuisen vauvankanssa..
[/quote]

Itse olet valintasi tehnyt.

Mä pumppaisin pullon täyteen maitoa, vaippapinot pöydälle ja jättäisin ne keskenään opettelemaan. Voiko mies olla turhautunut ohjeisiisi? Annatko hänelle aikaa oppia itse?

Vilkaiseppa peiliin. Olet valinnut olla ovimatto, niin ole sitä sitten leuka pystyssä.

Vauva adoptioon tai kasvatuslaitokseen. Mieluusti ulkomaille, ettei tyhmästä lapsestanne tule kustannuksia Suomen veronmaksajille. Täysi-ikäisenä ja koulut käyneenä sitten takaisin.

Miehesi on kasa paskaa. Vie se ulos haisemaan. Hyviä ja rakastavia miehiäkin on olemassa.

Kirjoituksesi perusteella sä olet sontaläjä

Tämä ei varmaan auta yhtään, mutta munkaa mies auttanut kaksosten kanssa. Kun se ei oo miesten juttuja. Älä,kosta lapselle. Kasvata paras mahdollisin. Äiti on se jolla on loppujen lopuksi väliä.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 00:17"]

Mieheni ei auta yhtään vauvankanssa. Synnytin 3 viikkoa sitten ja mies ollu päivittäin kavereidenkanssa. Aina kun hän on kotona,meillä alkaa riitely. Mies ei ota vauvaa vapaaehtoisesti,vaan joudun pyytämään etikseen, ja silloinkin riidan kautta hakee vauvan syliinsä(pitää noin 5min ja lykkää minulle). Miehellä myös paha tapa haukkua minua. En kuulemma tee mitään muuta ku "vaan imetän" vaikka siivoan kodin päivittäin ja hoidan vauvan. Mies ei arvosta minua ollenkaan. Pitänee mainita että kun olin raskaana noin 6kuukaudella mies muutti pois kotoa omaan asuntoon ja jäi kiinni pettämisestä. En tiedä miksi mutta huolin silti hänet takaisin,ja nyt kohtelee minua ku sontaläjää. Olen vauvankanssa yksin lähes kokoajan enkä tiedä mitä teen tuon aikuisen vauvankanssa..

[/quote]

Miksi teit lapsen vaikkei  mies halunnut isäksi?

Oletteko puhuneet asiasta? Tarkoitan: keskustelleet. Miten mies selittää kiinnostumattomuuttaan? 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 00:39"]

3 vuoden suhde takana, on ollu hyviä ja huonoja aikoja. Tuossa raskauden puolivälissä kun rupesin olemaan vähä väsyksissä ja pyysin enemmän apua,taino apua koska mies ei silloinkaan pahemmin missään auttanut niinse oli vissiin liikaa pyydetty ja läksi menemään omaan asuntoon missä alkoi kova alkoholin käyttö. Menin sitte yks päivä sinne "yllätyksenä" niin olikin petipuuhissa toisen naisenkanssa. Heitti siinä sitte minut ulos asunnosta. Siinä sitte mietiskelin kauan aikaamiten pitäisi toimia. Takasin otin, ajatellen että lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan. Raskauden lopussa (35+) rupes tulemaan lisää riitoja, kunnes kaikki loppui kun tuli laskettuaika. Kun kotiuduttiin synnytyksen jälkeen mies viihtyi 2 päivää kotona kunnes lähti "hermolomalle" ja niin on lähtenyt tosiaan lähes päivittäin.. alkoholin käyttö mieheltä on jäänyt pettämisen jälkeen (onneksi) mutta tuo sen käytös rupee käymään kyllä hermoille... ikää molemmilla 20v. Pärjään vauvankanssa tosi hyvin, minulla ei ole mikään ongelma olla tuon ihanuudenkassa, sen isä vaan valitettavasti on mitä on

[/quote]

Vauvan kanssa ei ole yhdyssana, kuten ei myöskään kavereiden kanssa tai laskettu aika. Vain peruskoulu käytynä?

Kannattaa varmaan ottaa aikalisä yhteisasumiseen. Ei selvästi nyt hyvä asia. Tietysti saa tulla katsomaan/hoitamaan vauvaa säännöllisesti. Yrittäkää pysyä väleissä. Tällä menolla teillä menee välit ja lapsi kärsii eniten. Toivottavasti saat apua omilta ja miehen sukulaisilta. Mies saa tietysti osallistua lapsen kuluihin. Katsokaa asiaa rauhassa kauempaa, ehkä jossain vaiheessa pystytte taas elämään yhdessä. 20 -vuotias mies elelee useimmiten vielä lapsen kengissä, vastuu ja ymmärrys asioista on vielä heikkoa, mutta veikkaan että ajan kanssa hän kypsyy ajatukseen isyydestä.