Miksi ujoista ei pidetä?

Mä taas olen ylimielinen, mutta en ujo, mutta minua luullaan ujoksi. Minä vain en erityisemmin pidä ihmisten kanssa olemisesta. 

Kuinka ihmeessä Suomessa voidaan saada kiistakapula aikaiseksi jostain hiljaisuudesta? Missä vaiheessa Suomesta tuli ämerikäläinen small talkin luvattu valtakunta? Pitääkö sitä olla koko ajan kommunikoimassa ihmisten kanssa? Ei vaan jaksaisi.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:51"]

Ujot ovat monesti ylimielisiä

[/quote]

Tuo on osaltaan totta! Minulla on paniikkihäiriöinen tytär (nykyisin ujoudellakin on diagnoosi), ja juteltiin vastoittain juuri tästä asiasta. Juuri tämä: ujo ihminen antaakin toiselle ihmiselle vaikutelman ylimielisyydestä. 

Osuit asian ytimeen. Ujo (paniikkihäiriöinen) sulkeutuu ja tarkkailee vain itseään ja tunnetilojaan. Toinen ihminen ei voi nähdä ja tulkita asiaa, vaan ulospäin tuo epävarmuus näyttäytyy ylimielisyytenä. Ujo ihminen ei voi olla rento.

[/quote]

Kannattaisiko ensin YMMÄRTÄÄ itse, mitä tarkoittaa ylimielinen? Paniikkihäiriöön liittyy itsekeskeisyys eli itsensä kova tarkkailu. Ylimielinen ja itsekäs ei todellakaan tarkoita itsekeskeistä.  Selvästikkän et tajua tätä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:51"]

Ujot ovat monesti ylimielisiä

[/quote]

Tuo on osaltaan totta! Minulla on paniikkihäiriöinen tytär (nykyisin ujoudellakin on diagnoosi), ja juteltiin vastoittain juuri tästä asiasta. Juuri tämä: ujo ihminen antaakin toiselle ihmiselle vaikutelman ylimielisyydestä. 

Osuit asian ytimeen. Ujo (paniikkihäiriöinen) sulkeutuu ja tarkkailee vain itseään ja tunnetilojaan. Toinen ihminen ei voi nähdä ja tulkita asiaa, vaan ulospäin tuo epävarmuus näyttäytyy ylimielisyytenä. Ujo ihminen ei voi olla rento.

[/quote]

Kannattaisiko ensin YMMÄRTÄÄ itse, mitä tarkoittaa ylimielinen? Paniikkihäiriöön liittyy itsekeskeisyys eli itsensä kova tarkkailu. Ylimielinen ja itsekäs ei todellakaan tarkoita itsekeskeistä.  Selvästikkän et tajua tätä.

[/quote]

Tä?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:47"]Kyllä se vähän hankalan olon luo, kun normaali uuden ihmisen tervehtiminen ja jutustelu vaikuttaa ahdistavan toista osapuolta ihan suunnattomasti. Tulee tyly ja ylimielinen kuva. [/quote] Kertoisivatko tämän viestin alapeukuttajat, kuinka paljon itse tykkäävät tylyistä ja ylimielisistä ihmisistä? Kukaanhan ei voi tietää, että takana onkin ujous. [/quote] Täällä alapeukutetaan vähän turhaan näitä. Ujot eivät siis ilmeisesti ymmärrä että he saattavat aivan tahtomattaan vaikuttaa tylyille. Minusta se on tylyä, jos kysymykseen vastataan vain yhdellä sanalla "Mitä teet työksesi?" -"Lvi-hommia." "No onko ollut teidän alalla töitä?" -"On." Tällaisesta keskustelusta minulle tulee mieleen ettei vastapuolta kiinnosta keskustella kanssani ja lopetan keskustelun sitten siihen. Ei teillä ujoilla lue otsassa että ujo. Kukaan ei voi varsinkaan uudessa porukassa tietää oletteko ujoja vai tylytättekö tahallaan.

[/quote]

Mitä muutakaan tuollaisiin kysymyksiin voi vastata? :D Mua taas ahdistaa sellaiset kysymykset, joista huomaa ettei toista oikeasti edes kiinnostaa, kunhan kyselee. Ehkä en vaan jaksa semmosta turhanjauhamista, niin vastaan kuten asiat on. Mää oon tosin kyllä introvertti vielä ujouden lisäksi...

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 23:04"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:51"]

Ujot ovat monesti ylimielisiä

[/quote]

Tuo on osaltaan totta! Minulla on paniikkihäiriöinen tytär (nykyisin ujoudellakin on diagnoosi), ja juteltiin vastoittain juuri tästä asiasta. Juuri tämä: ujo ihminen antaakin toiselle ihmiselle vaikutelman ylimielisyydestä. 

Osuit asian ytimeen. Ujo (paniikkihäiriöinen) sulkeutuu ja tarkkailee vain itseään ja tunnetilojaan. Toinen ihminen ei voi nähdä ja tulkita asiaa, vaan ulospäin tuo epävarmuus näyttäytyy ylimielisyytenä. Ujo ihminen ei voi olla rento.

[/quote]

Kannattaisiko ensin YMMÄRTÄÄ itse, mitä tarkoittaa ylimielinen? Paniikkihäiriöön liittyy itsekeskeisyys eli itsensä kova tarkkailu. Ylimielinen ja itsekäs ei todellakaan tarkoita itsekeskeistä.  Selvästikkän et tajua tätä.

[/quote]

Tä?

[/quote]

Mitäh, etkö tiedä mitä eroa on ylimielisyydellä ja itsekeskeisyydellä? :D

Mä olen entinen koulukiusattu ja sen vuoksi koko loppuelämäni ujo, vaikka olen käynyt koulukiusaamismuistojen vuoksi vuosikausia terapiassa. Yritän hyväksyä sen, että kauheiden koulumuistojen vuoksi tulen aina jännittämään sellaisten ihmisten seurassa, joita en vielä tunne. Ikävää, jos kiusaaminen jatkuu nyt sen vuoksi, että edelleen kärsin koulukiusaamismuistoista ja vaikutan monien mielestä ärsyttävältä koska olen ujo.

Olen aina suhtautunut seurassa hiljaisiin ihmisiin niin, että menen juttelemaan, yritän ottaa mukaan keskusteluun ja en ainakaan keskeytä, silloin kun hän haluaa sanoa jotain.
Mutta täällä palstalla vasta olen tajunnut, että moni ujo ei todella voi sietää tällaista. Mulla on ujoja kavereita! Toki he eivät minun seurassani ole ujoja. Mutta kukaan ei ole koskaan sanonut! Sen tiesin, että jotkut ujot pitävät hölmöinä meitä, jotka puhumme/toimimme ensin, ja ajattelemme vasta sen jälkeen.

No joo, halusin vain kertoa teille ujoille, että jos tuntuu, että teitä kohdellaan väärin, se ei aina johdu ilkeydestä.

Jos  ujo pieree lujaa muiden kuullen niin tulee out of rage fiilis. Noin muuten ujot sujahtaa väkijoukkoon hyvin eikä heitä huomaa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:28"]

Niinpä ei se ujous ainakaan hellitä sillä että ujoa vältellään :/ en oleta että kaikkien pitäis minun eteen tehdä eityisesti töitä että voisin jutella heidän kanssa niin kuin muutkin, mutta vois ees olla ystävällinen niin minäkin olisin. Siis yritän olla ystävällinen kaikille tottakai muutenkin mutta ujouden takia en osaa olla aloitteen tekijä kanssakäynnissä.

[/quote]

Ymmärrätkö asettuvasi silloin lapsen rooliin, ja asettavasi toisen osapuolen silloin sellaisen tehtävän ääreen, joka ei kovinkaan monelta luonnistu: aseistariisuva ystävällisyys tylyä kohtaan? Torjuvuutesi näkyy kauas, ja koska et ole lapsen kokoinen, ihmisten on vaikea tulkita se välittömästi arkuudeksi tai ujoudeksi.

En kysy pahalla, olen itsekin ymmärtänyt oman käytökseni lapsellisia urautumisia vasta keski-iässä.

Luulisin, että se rentouden puute ihmisiä ärsyttää. Jos on juhlat, jossa on tarkoitus olla hauskaa, ei ujo ja hiljainen ole hyvää seuraa. Itselle on tullut välillä juhlissa sellainen olo, että miksi olen täällä, kun en osaa pitää hauskaa. Mutta siksi olen, koska kuitenkin haluan silloin tällöin olla ihmisten seurassa ja jutellakin, mutta en nyt vaan kertakaikkiaan ole mikään jutunkertoja ja naurattaja. Olen hyväksynyt tämän ja hakeudun sellaiseen seuraan jossa viihdyn, enkä välitä vaikka suupaltit minua karsastaisivatkin.

Intoverttiuden, ujouden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden takia en ole aloittanut keskusteluja kenenkään kanssa elävässä elämässä sitten ala-asteen, eikä näin ollen ole koskaan ollut ystäviäkään.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 00:28"]

Intoverttiuden, ujouden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden takia en ole aloittanut keskusteluja kenenkään kanssa elävässä elämässä sitten ala-asteen, eikä näin ollen ole koskaan ollut ystäviäkään.

[/quote]

Surullista :(

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:51"]

Ujot ovat monesti ylimielisiä

[/quote]

Huomattavasti harvemmin kuin suupaltit.

Niin, ja ihminen voi olla myös hiljainen tai paremminkin sanojaan tarkoin harkitseva, mutta ei välttämättä samalla ujo. Minä en oikeastaan jännitä uusia ihmisiä ja tilanteita (ja tykkän esim. muuttaa uudelle paikkakunnalle). Ystäviä minulla on ja osaan keskustella. Mutta hiljainen olen seurassa, tutussakin, jossa tiedän olevan äänekkäitä ja minua jollain tavalla aliarvioivia ihmisiä. Ehkä tästä saattaa tulla jollekin kuva ylimielisyydestä? En ehkä itse ole tajunnutkaan kunnolla tuota! No mutta, koska joillakin on tapana pitää hiljaista kaveria vähän tyhmänä, sortuu hiljainen kaveri sitten tällaiseen.

Jotkut on ujoja sen takia, etteivät ole kyllin selväjärkisiä. Saattavat olla hyvin pelokkaita yksinkertaisten asioiden suhteen ja tunnustella koko ajan jotakin vainoharhaisesti. Sitten taas on niitä ujoja (kuten minä) jotka ei vaan halua viihdyttää ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 23:35"]

Mä olen entinen koulukiusattu ja sen vuoksi koko loppuelämäni ujo, vaikka olen käynyt koulukiusaamismuistojen vuoksi vuosikausia terapiassa. Yritän hyväksyä sen, että kauheiden koulumuistojen vuoksi tulen aina jännittämään sellaisten ihmisten seurassa, joita en vielä tunne. Ikävää, jos kiusaaminen jatkuu nyt sen vuoksi, että edelleen kärsin koulukiusaamismuistoista ja vaikutan monien mielestä ärsyttävältä koska olen ujo.

[/quote]

Tsemppiä sinulle! Kaikki ujot kaverini ovat olleet lapsena koulukiusattuja ja jännittävät sosiaalisia tilanteita traumojensa vuoksi. Se on tosi epäreilua.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:28"]Niinpä ei se ujous ainakaan hellitä sillä että ujoa vältellään :/ en oleta että kaikkien pitäis minun eteen tehdä eityisesti töitä että voisin jutella heidän kanssa niin kuin muutkin, mutta vois ees olla ystävällinen niin minäkin olisin. Siis yritän olla ystävällinen kaikille tottakai muutenkin mutta ujouden takia en osaa olla aloitteen tekijä kanssakäynnissä.
[/quote]

Mä olen aktiivisesti harjoitellut tätä. Olen aina ollut ujo ja joskus nuorempana kyllästyin siihen, se ärsytti itseäni. Aloin laittaa itseäni tahallaan epämukavaan tilanteeseen. Jos olin tilanteessa tuntemattoman kanssa niin saatoin haastaa itseni aloittamaan jutustelun, ihan jotain pientä ja turhanpäiväistä. Tai isommassa porukassa jossa on tuntemattomampia mukana (töissä tai kaveriporukassa) avasin suuni jos tuli joku aihe mihin mulla voisi olla jotain sanottavaa. Jne. Menin myös töihin asiakaspalvelualalle ja olen oikeasti tykännyt siitä todella paljon, vähän kuin voittaisi itsensä joka päivä ja tulee todella hyvä fiilis.

Olen edelleen ujo, saatan mennä lukkoon ja olla hiljaa jos on tuntemattomia tai erityisesti useampi vahva persoona porukassa. Olen myös introvertti sinälläänkin että sosiaalinen elämä syö energiaa ja tarvitsen myös paljon aikaa ihan oman perheen kesken, "yksin".

Ujous muuten ilmenee mussa usein hymyilynä, kuulostaa kamalalta mutta mulle iskee sellainen kestohymy päälle tuntemattomien edessä kun ujostuttaa. Tämä on siinä mielessä hyvä että moni pitää minusta juurikin koska olen aina niin iloinen, ei tule ylimielistä kuvaa vaikka olisinkin aika hiljainen :D Ja tietty asiakaspalvelualla hymyily on aina plussaa :)

No kun ujoista ei tiedä mitä ne haluaa. Haluaako ne jutella? Haluaako ne, että niitä kutsutaan mukaan bileisiin? Haluaako ne olla yksin? Se on järkyttävää erehtyä pitämään jotakuta ujona ja sitten selviääkin, että se ei vaan pitänyt minusta. Ujot, yrittäkää nyt s...a ilmaista itseänne!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:47"]

Kyllä se vähän hankalan olon luo, kun normaali uuden ihmisen tervehtiminen ja jutustelu vaikuttaa ahdistavan toista osapuolta ihan suunnattomasti. Tulee tyly ja ylimielinen kuva.

[/quote]

No ei ole sinuakaan sosiaalisella pelisilmällä pilattu, jos toisaalta näet, että toista ahdistaa ja kuitenkin tulkitset sen tylyydeksi ja ylimielisyydeksi.