Nyt riittää yksinhuoltajien haukkuminen!
Kuulkas rakkaat av-mammat ja -miehet. Olen kolmen lapsen yh, itse en tilannetta aikoinaan valinnut vaan lasten isä petti ja jätti. Kymmenen vuotta olen hoitanut 24/7 kahden aikuisen hommat, käynyt töissä, ruokkinut lapset, hoitanut kun ovat sairaita. Ketään "uutta elättäjää" en ole tähän hankkinut, vaikka seurustellut olenkin. Ulkonäköni puolesta niitä olisi löytynytkin mutta se on sivuseikka. Nyt jumankekka pientä kunnioitusta välillä myös meille yh-äideille ja - isille, venytään nimittäin sellaiseen mihin ydinperhekään ei aina pysty!!
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 17:49"]
Ai miksi teidät pitäisi nostaa erikoisasemaam tai antaa kunnioitusta sen enenpää kuin muillekaa?! Siksi, että otat vastuuta omista henkilökohtaisista arvovainnoistasi?! Ennustettavuutta, kun ei ole niin niistä voi joutua vastuuseen yksinkin ei se mitääm amerikantiedettä ole! Toki voimme sinulle lasten kanssa askarrella maitopurkista mitalin ja laittaa postiin! Sori, mutta pistää aina nämä vaatimukset vihaksi. Samanlaisen saatanallisen syyllistämisen uhriksi ydinperheen äiditkin loutuu!
[/quote]Sekava kirjoitus. Yritäpä selvitää ajatuksesi ja kerro uudestaan
Nuoret naiset pitäisi valmentamaan havaitsemaan miehessä vastuuttomuus. Koska se on oikeastaan tärkein valinta, jonka voit tehdä koulutuksen ohella: millaisen miehen valitset, sellainen on loppuelämäsi. No tietysti varminta on, ettet tee lapsia ollenkaan, mutta mikäli lapsia tahtoo, niin vastuullinen mies rinnalla. Lisäksi mies olisi hyvä olla perheestä, jossa ei ole erottu. Lapsuudenperheen malli periytyy.
Opettakaa tytöillenne ja arvostakaa toisianne naiset.
Perhemuodosta riippumatta, yksi keskeinen ihmisen mitta on se kuinka hän kykenee kunnioittamaan toisia. Yksinhuoltajuus on kova koulu, ei siinä jää aikaa märehtiä muiden ongelmia. Yksinhuoltajuudessa on paljon haastavia asioita ja kuka niistä kunnialla selviää, on kyllä arvostuksen ansainnut. ja jolle se on vaikeampaa, ansaitsee kaiken mahdollisen tuen. Mun on vaikeaa käsittää kateutta ja katkeruutta joka kohdistuu yksinhuoltajiin tai keneenkään muuhunkaan. Elämä on arvaamatonta, kaikille. Ja fakta on se, että vaikka meillä on vaikkapa Saudi-Arabiaan verrattuna luksusolot kaikilla, niin tässä yhteiskunnassa on paljon sellaisia rakenteellisia hankaluuksia, jotka kolahtavat yksinhuoltajien tai muulla tavalla haasteellisessa asemassa olevien nilkkaan. KUn muutenkin on hankalaa, niin siitä tehdään sitten laput silmillä vielä hankalampaa. Ja sitten joku onneton kehtaa vielä vähätellä tai haukkua. Onnellista tässä on se, että ilkeä ihminen kärsii pahasta olostaan ihan itse- yksikään yh ei siinä voi auttaa eikä se yhdenkään yh;n vika ole. Moni yksinhuoltajana elänyt taas kasvaa omille jaloilleen, oppii olemaan vastuussa omasta onnestaan ja sitten vielä löytää rakkauden. Ja saa lopun ikäänsä nauttia niistä kasvun hedelmistä. Ihmisillä on ongelmia ihan riippumatta tulotasosta tai siviilisäädystä. Mun on vaikeaa kuvitella että lasteni elämä ajautuisi rikollisuuden poluille yksinhuoltajuuteni tai uusperheyteni tähden. Päinvastoin, he ovat saaneet paljon oppia siitä, kuinka vaikeuksista voi selvitä. Sen sijaan, jos edelleen riitelisimme heidän isänsä kanssa surkeassa suhteessa, he olisivat todennäköisesti varsin onnettomia ja säkyneitä. On surullista että aikuiset ihmiset mehkaavat katkeruuksissaan ja ennakkoluuloissaan ja oksentelevat niitä toisten päälle.
Terveisin onnellinen yh
Ei ole naisen vika jos mies lähtee hänen matkaansa. kasvakaa nyt aikuiseksi, voisitte onnistua rakentamaan toimivan parisuhteen, missä ei tarvitse paniikissa haukkua muita.
Mun ystäväpiirissä on paljon yksinhuoltajia. Viime vuosina ovat alkaneet löytää uusia kumppaneita. Ja kiitos varmaan sen yksinhuoltajuuden, osaavat arvostaa ja rakastaa miehiään.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 19:45"]Ei ole naisen vika jos mies lähtee hänen matkaansa. kasvakaa nyt aikuiseksi, voisitte onnistua rakentamaan toimivan parisuhteen, missä ei tarvitse paniikissa haukkua muita.
[/quote] niin joo mies yksinhän sen suhteen perustaa :D
Hyvä kun teit ap tämän aloituksen. Olen ihmetellyt ihan samaa asiaa, miten törkeästi yh äideistä netissä puhutaan. En voi ymmärtää sitä. Minä todella kunnioitan kaikkia yksinhuoltajia, jotka rakastavat lastaan/lapsiaan ja hoitavat parhaan kykynsä mukaan asiat. Ei varmasti ole helppoa olla yksin!
Mulla on yh;na mennyt oikein hyvin. Niin myös lapsillani. Kun löysin uuden miehen, alkoi mennä vielä paljon paremmin. Luojan kiitos ymmärsin aikanaan erota. Jos olisin jäänyt siihen voimaan huonosti, olis mustakin ehkä tullut raukkamainen, toisia ihmisiä haukkuva ressukka. Jokainen yksinhuoltaja ansaitsisi kunniakirjan kerran vuodessa. Ja toisia halveksivat ihmiset samassa tilaisuudessa potkun persuksilleen. Onhan se nyt säälittävää vajota aikuisena ihmisenä sellaiselle tasolle.
Baareissa yksi suurin vonkaajajoukko on varatut miehet - valitettavasti - kun mennään ikäluokkiin 35 v ja ylöspäin. Aina sama tarina kuinka vaimon kanssa menee huonosti ja varmaan kohta erotaan. Olen itsekin ollut yh ja en olisi koskenut näihin varattuihin vonkaajaperheenisiin mistään hinnasta. Koska minkä ihmeen takia olisin uudestaan halunnut suhteisiin pettävän miespaskan kanssa kun olin juuri päässyt yhdestä sellaisesta eroon? En ollenkaan ymmärrä tätä että yh:t muka vikittelevät nimenomaan varattuja.
Siis nimenomaan ydinperheiden äidit ovat kovilla! Yh pääsee helpommalla kun ei ole sitä ukkoa siinä vastuksina! En ikinä vaihtaisi osia!
Yh
Siinä mielessä olen samaa mieltä että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa, mutta kaiken hoitaminen yksin on raskasta.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 17:49"]Ai miksi teidät pitäisi nostaa erikoisasemaam tai antaa kunnioitusta sen enenpää kuin muillekaa?! Siksi, että otat vastuuta omista henkilökohtaisista arvovainnoistasi?! Ennustettavuutta, kun ei ole niin niistä voi joutua vastuuseen yksinkin ei se mitääm amerikantiedettä ole!
Toki voimme sinulle lasten kanssa askarrella maitopurkista mitalin ja laittaa postiin! Sori, mutta pistää aina nämä vaatimukset vihaksi. Samanlaisen saatanallisen syyllistämisen uhriksi ydinperheen äiditkin loutuu!
[/quote]
Taas näitä jotka jättää lääkkeet ottamatta.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 18:59"]Omasta kaveripiiristä olen huommanut yhden aika silmiinpistävän trendin eli isät jotka ottaa vastuuta lapsista eronkin jälkeen, tiedän 5 tälläistä isää jotka on kavereita. En muista, että ihan samalla tavalla isät olisi silloin kun minä olin lapsi ottaneet vastuuta. Väitän, että tämä on muuttunut eikä miehetkään luiki karkuun ihan samalla tavalla kuin ennenvanhaan.
Toki otanta on pieni, mutta kyllä minusta tässä on joku muutos tapahtunut parempaan. Ja tottakai on vieläkin isiä jotka ei vastuuta ota eivätkä lapsistaan välitä.
[/quote]
Ootkos ikinä kuullut että on myös yksinhuoltajaisiä? Ja äitejä, jotka eivät ota vastuuta lapsistaan. Ehkä täysin käsittämätön ajatus sun kuplassasi.
Aloituksessa puhuin myös yh-isistä, samalla tavalla he joutuvat selviämään yksin kuin me naisetkin, totta. Ap.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 09:48"]Siinä mielessä olen samaa mieltä että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa, mutta kaiken hoitaminen yksin on raskasta.
[/quote]
Raskasta?
Kuinka niin raskasta?
Olen yh. Käyn töissä ja hoidan kodin ja lapset. Ihan normaalia aikuisen ihmisen elämää.
En ramppa baareissa tai virkisty vain kun saan "omaa aikaa".
Kaikki aika on minun omaani. Lapset ovat jo koululaisia, joten koen pääseväni helpolla. Minä en ymmärrä mitä ihmen raskasta on olla yh.
Yh
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 17:45"]Väsyttääkö kakkosta?
[/quote]
Kyllä maha oli niin kovalla.. Kyllä nyt on kakkonen väsynyt!
Olen kahden pienen lapsen äiti ydinperheessä, ja todella ihailen jokaista yksinhuoltajaäitiä, joka selviää lapsiperhearjesta edes jotenkuten. Ymmärrätkö, että yksinhuoltaja joutuu tekemään itse kaiken? Ei voi ottaa itselle aikaa, kun toinen katsoo lapsia, ei voi välttämättä edes suihkussa käydä rauhassa. Kaikki kotityöt, perheen elanto, lapsille annettu huomio, suuret päätökset on tehtävä itse ilman toisen aikuisen apua ja tukea. Nämä pääosin naisen venyvät uskomattomiin suorituksiin yrittäessään lapsille parasta. Onko se ihme, jos yksinhuoltajaperheissä useampi väsyy tämän taakan alle kuin ydinperheessä? Kuinka empatiakyvytön voi olla ihminen, joka yksinhuoltajaäitiä haukkuu sen sijaan, että vaikkapa tarjoutuisi avuksi, jos on niin huolissaan tämän lapsen tulevaisuudesta?