Lue keskustelun säännöt.
Kyllä "erityisherkät" vaativat erityiskohtelua
28.08.2015 |
Minua todella ärsyttää tämä erityisherkkämuoti. Tunnen 5 itselleen erityisherkkä-diagnoosin antanutta. He ovat kaikki todella rasittavia ihmisiä. Puhuvat siitä, miten ovat herkkiä aistimaan kaikenlaista ja puhuvat lakkaamatta itsestään. Heillä on huono itsetunto ja he kärsivät herkkyydestään. Ja samalla heidän huomionkipeydelleen ei ole mitään rajaa. He käyttävät muita ihmisiä keittiöterapeutteinaan niin, että muut ovat heidän tapaamisensa jälkeen aivan poikki. Minä olen ihan uupunut, kun olen näiden seurassa 2h. He imevät kaiken mehun minusta. Olen itse kuunteleva ja tilaa antava, joten nämä erityisherkät todella pääsevät energisoitumaan seurassani (ovat näin sanoneet). Kääntöpuoli on se, että itseltäni on kadonnut kaikki energia heidän seurassaan. Yksi esim. soittaessaan ei saa puhettaan mitenkään katkeamaan, vaikka kerron, että minulla on alkamassa palaveri tai toinen tapaaminen. Hän jatkaa itsereflektiotaan ja 3h puhelun jälkeen huudahtaa: "Oi, mutta tällä kertaa en ehtinytkään kysyä sinulta mitään! No soitellaan!" Koskaan ei tule sitä kertaa, jolloin tämä ns. empaattinen erityisherkkä oikeasti olisi kiinnostunut jostakin muusta kuin itsestään puhumisesta.
Yksikään heistä ei tiedosta tätä energiasyöppöyttään, vaan kuvittelevat olevansa empaattisia ja toisen huomioivia. Luulen, että monet erityisherkät ovat nyt omineet tämän diagnoosin, koska he tuntevat nahoissaan, että heidän ystävänsä eivät jaksa heitä. He yrittävät verkostoitua kaikkien kanssa ja saada ystäviä, mutta eivät omaa taitoja todelliseen ystävyyteen.
Heillä on valtavasti narsistisia taipumuksia, joille he ovat itse aivan sokeita. Aiemmin diagnoosi olisi persoonallisuushäiriö, mutta erityisherkkä kuulostaa heidän korviinsa paljon mukavammalta ja lempeämmältä. Todellisuudessa kyse on pohjattomasta kaivosta, joka tarvitsee huomiota enemmän kuin kukaan pystyy antamaan.
Kommentit (70)
Minusta vaikuttaa siltä, että monet huomionhakuiset ovat aökaneet käyttää itsestä tuota määritelmää. tämä.ei poista sitä, että ihmisten yleinen ns. herkkyys vaihtelee. Itse olen erittäin herkkä, voisi sanoa 'erityisherkkä' . Harmittaa kuitenkin tuon termin aika holtiton käyttö minuakin kuten keskustelun aloittajaa. Eihän se ole empaattista käydä itseanaalyysia ystävien kanssa. Serkkuni soittaa minulle noin kerran kuussa samoin äidilleni ja sisarilleni. Hän puhuu vain itsestään parikin tuntia ellei hänelle pistä rajoja. Parhaiten hänet saa lopettamaan puhelun alkamalla kertoa jptain omaa asiaa. Hän lopettaa todella nopeasti puhelun:D hän ei koskaan aloita puhelua 'mitä kuuluu' vaan "mihin mä viime kerralla jäin... kerroin jo jo että
...". Se on todella itsekästä eikä loity millään lailla mihinkään herkkyyteen positiivisessa merkityksessä. Tosin hän on erittäin neuroottinen. Se mitä edellinen vierailija kirjoitti reikistä niin minusta se ei liity välttämättä tähän asiaan. Reikiä harjoittavat ihmiset eivät ole aina ja yleisesti ottaen kuvailemasi kaltaisia itserakkaita narsistista luonteenpiirteitä omaavia henkilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:38"]
Minulla on yksi kaveri tai itseasiassa miehen kaverin puoliso juuri tälläinen! En voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä. Painotetaan sitä erityisherkkyyttä ja sitten imetään muista ihmisistä voimat. Tämä ihminen kokee että hän on niin erilainen kun muut ja sen tkaia hänellä ei ole kavereitaan. Ymmärrän että toiset ihmiset on herkempiä, esim. itkemään tai ilmaisemaan tunteitaan, mut mites tämä erityisherkkä on niin muotidg???
[/quote]
Onko se jotenkin yllätys että erityisherkkä vaatii enemmän? Ymmärtäisitkö tätä tarvetta paremmin jos kyseessä olisi lapsi. Erityisherkän kanssa ei tarvitse, eikä oikeastaan pidäkään, olla tekemisissä jos tätä ei jaksa. Luonnollisestikaan en tiedä onko mainitsemasi henkilö erityisherkkä, mutta puolustan sellaista näkemystä että erityisherkkyys on yhtälailla pysyvä piirre kuin tempperamentti joka täytyy ottaa huomioon. Parasta olisi tietenkin että vanhemmat avustavat tämän piirteen hallitsemisessa, mutta usein hekin tuntuu olevan ulalla kuin kaikki muutkin.
Minusta sinä itse vaikutat erityisherkältä tai ainakin introvertilta tekstisi perusteella ja kaverisi taas jotain aivan muuta (aika typeriltä suoraan sanottuna). Miettisin, että kannattaako heidän kanssaan enää kaveerata ainakaan niin paljon. Todennäköisesti kaikki, jotka sanoo itseään erityisherkiksi, eivät ole sitä.
Itse olen tajunnut olevani erityisherkkä, kun siitä on puhuttu nyt enemmän. Mutta tiedätkö mitä? En ole kertonut asiasta kenellekään. Minulle itselleni tämän toteaminen oli kuitenkin helpotus, kun se selittää jotain asioita. Mielestäni herkkyyttä pidetään kuitenkin enemmän negatiivisena asiana nykymaailmassa.
Pitää paikkaansa. Minä vaadin mm. seuraavanlaista erityiskohtelua:
- Minulle ei saa huuta tai raivota.
- Minulle ei saa olla tahallaan ilkeä.
- Minua ei saa pakottaa olemaan pitkään meluisassa ja vilkkaassa ympäristössä vastoin tahtoani.
- Minua ei saa häiritä, kun olen vetäytynyt kotiini lepäämään töiden jälkeen.
Ymmärrän, että nämä voivat kuulostaa kovilta vaatimuksilta nykykulttuurissamme, mutta niitä minun on kuitenkin valitettavasti oman jaksamiseni takia vaadittava.
Pitää paikkaansa. Minä vaadin mm. seuraavanlaista erityiskohtelua:
- Minulle ei saa huuta tai raivota.
- Minulle ei saa olla tahallaan ilkeä.
- Minua ei saa pakottaa olemaan pitkään meluisassa ja vilkkaassa ympäristössä vastoin tahtoani.
- Minua ei saa häiritä, kun olen vetäytynyt kotiini lepäämään töiden jälkeen.
Ymmärrän, että nämä voivat kuulostaa kovilta vaatimuksilta nykykulttuurissamme, mutta niitä minun on kuitenkin valitettavasti oman jaksamiseni takia vaadittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:38"]
Minulla on yksi kaveri tai itseasiassa miehen kaverin puoliso juuri tälläinen! En voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä. Painotetaan sitä erityisherkkyyttä ja sitten imetään muista ihmisistä voimat. Tämä ihminen kokee että hän on niin erilainen kun muut ja sen tkaia hänellä ei ole kavereitaan. Ymmärrän että toiset ihmiset on herkempiä, esim. itkemään tai ilmaisemaan tunteitaan, mut mites tämä erityisherkkä on niin muotidg???
[/quote]
Onko se jotenkin yllätys että erityisherkkä vaatii enemmän? Ymmärtäisitkö tätä tarvetta paremmin jos kyseessä olisi lapsi. Erityisherkän kanssa ei tarvitse, eikä oikeastaan pidäkään, olla tekemisissä jos tätä ei jaksa. Luonnollisestikaan en tiedä onko mainitsemasi henkilö erityisherkkä, mutta puolustan sellaista näkemystä että erityisherkkyys on yhtälailla pysyvä piirre kuin tempperamentti joka täytyy ottaa huomioon. Parasta olisi tietenkin että vanhemmat avustavat tämän piirteen hallitsemisessa, mutta usein hekin tuntuu olevan ulalla kuin kaikki muutkin.
[/quote]
Kaikkien aivot ovat muovautuvia vielä aikuisuudessakin. Jokainen voi kehittää itseään hamaan hautaan asti. Minusta on kammottavaa edes ajatella, että joku voisi omia deterministisen ajattelun, että olen tällainen, kun biologia minut tällaiseksi teki ja kaikkien muiden on sopeuduttava minuun ja oikkuihini. Se juuri on itsekeskeistä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:49"]
Pitää paikkaansa. Minä vaadin mm. seuraavanlaista erityiskohtelua:
- Minulle ei saa huuta tai raivota.
- Minulle ei saa olla tahallaan ilkeä.
- Minua ei saa pakottaa olemaan pitkään meluisassa ja vilkkaassa ympäristössä vastoin tahtoani.
- Minua ei saa häiritä, kun olen vetäytynyt kotiini lepäämään töiden jälkeen.
Ymmärrän, että nämä voivat kuulostaa kovilta vaatimuksilta nykykulttuurissamme, mutta niitä minun on kuitenkin valitettavasti oman jaksamiseni takia vaadittava.
[/quote]
Eikö erityisherkkä helposti tulkitse muita tahallaan ilkeilijöiksi? Kukaan ei ilkeile yleensä tahallaan, jos hänelle ei ole ensin jollain lailla ilkeilty. Minä pidän erityisherkän vaatimuksia tahallisena ilkeytenä. Jos minä olenkin "ääritunteinen" (tämän diagnoosin keksin juuri itselleni) ja siihen kuuluu, että raivostun helposti ja lepynkin helposti ja se on biologinen ominaisuuteni, niin minun vaatimukseni on, että minun pitää saada huutaa ja raivota väillä. Vaadin myös, että muut eivät ota sitä niin vakavasti ja tosissaan, vaan ymmärtävät että sellainen minä vaan olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:38"]
Minulla on yksi kaveri tai itseasiassa miehen kaverin puoliso juuri tälläinen! En voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä. Painotetaan sitä erityisherkkyyttä ja sitten imetään muista ihmisistä voimat. Tämä ihminen kokee että hän on niin erilainen kun muut ja sen tkaia hänellä ei ole kavereitaan. Ymmärrän että toiset ihmiset on herkempiä, esim. itkemään tai ilmaisemaan tunteitaan, mut mites tämä erityisherkkä on niin muotidg???
[/quote]
Onko se jotenkin yllätys että erityisherkkä vaatii enemmän? Ymmärtäisitkö tätä tarvetta paremmin jos kyseessä olisi lapsi. Erityisherkän kanssa ei tarvitse, eikä oikeastaan pidäkään, olla tekemisissä jos tätä ei jaksa. Luonnollisestikaan en tiedä onko mainitsemasi henkilö erityisherkkä, mutta puolustan sellaista näkemystä että erityisherkkyys on yhtälailla pysyvä piirre kuin tempperamentti joka täytyy ottaa huomioon. Parasta olisi tietenkin että vanhemmat avustavat tämän piirteen hallitsemisessa, mutta usein hekin tuntuu olevan ulalla kuin kaikki muutkin.
[/quote]
Kaikkien aivot ovat muovautuvia vielä aikuisuudessakin. Jokainen voi kehittää itseään hamaan hautaan asti. Minusta on kammottavaa edes ajatella, että joku voisi omia deterministisen ajattelun, että olen tällainen, kun biologia minut tällaiseksi teki ja kaikkien muiden on sopeuduttava minuun ja oikkuihini. Se juuri on itsekeskeistä.
[/quote]
Aivot voivat muokkautua aikuisuudessa, mutta ei niin paljoa että koko persoona ja geenien muokkaamat piirteet häviävät. Eikä pointtini ollut se että kusipäistä käytöstä pitäisi kestää vaan ei ylipäätään syyllistä erityisherkkiä näiden herkkyydestään sen takia että joku ei ole vaivautunut käymään ongelmiaan lävitse. Ja täten jäänyt käytöshäiriöiseksi.
Kyllä sille kehittämisellekin rajat valitettavasti löytyy, se just on yksi niitä elämän "pettymyksiä" että oikeeasti kaikki ei olekaan mahdollista. Edelleenkin kun istutaan pöydän ääressä isolla porukalla ja kaverin super kimeä-ääninen koira haukahtaa, yksi nytkähtää näkyvästi ja se olen minä. En usko että sitä tulee mikään ikinä muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:00"]
Kyllä sille kehittämisellekin rajat valitettavasti löytyy, se just on yksi niitä elämän "pettymyksiä" että oikeeasti kaikki ei olekaan mahdollista. Edelleenkin kun istutaan pöydän ääressä isolla porukalla ja kaverin super kimeä-ääninen koira haukahtaa, yksi nytkähtää näkyvästi ja se olen minä. En usko että sitä tulee mikään ikinä muuttamaan.
[/quote]
No tuo on aistiyliherkkyyttä. Se on ymmärrettävää. Mutta huonot käytöstavat ja toisten huomioimattomuus eivät ole.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:44"]
Minusta sinä itse vaikutat erityisherkältä tai ainakin introvertilta tekstisi perusteella ja kaverisi taas jotain aivan muuta (aika typeriltä suoraan sanottuna). Miettisin, että kannattaako heidän kanssaan enää kaveerata ainakaan niin paljon. Todennäköisesti kaikki, jotka sanoo itseään erityisherkiksi, eivät ole sitä.
Itse olen tajunnut olevani erityisherkkä, kun siitä on puhuttu nyt enemmän. Mutta tiedätkö mitä? En ole kertonut asiasta kenellekään. Minulle itselleni tämän toteaminen oli kuitenkin helpotus, kun se selittää jotain asioita. Mielestäni herkkyyttä pidetään kuitenkin enemmän negatiivisena asiana nykymaailmassa.
[/quote]
Minun persoonallisuustyyppini on ENFP
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hyvä, että erityisherkyys on nyt ollut mediassa, niin ehkä ei-erityisherkät ymmärtävät erityisherkkiäkin paremmin. Mutta toisaalta, mistä me tiedämme kuka on erityisherkkä, jollei hän itse tuo sitä esille? Eikö sillion esim. työyhteissö kaikkia ihimisiä pitäisi pystyä ymmärtämään huolimatta erityisherkyydestä tai ei. Niin en ymmärrä miksi tämä on nyt jotneki mullistava juttu, että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja ihmiset käyttäytyvät eri lailla.
Tuntuu tosiaan, että tästä on tullut vähän ilmiö, että koko muu maailma on varpaisillaa erityisherkkien edessä. Eikö sen pitäisi mennä niin, että kaikki itsetuntemus on aina itselle avuksi; niin että osaa käsitellä omia tunteitaan ja suhtautumistaan asioihin paremmin.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:04"]
Höpö höpö. Olen itse erityisherkkä ja vältän huomiota kuin ruttoa. Älä viitsi yleistää.
[/quote]
Sama täällä, olen hyvinkin herkkä ihminen mutten mainosta sitä. Ennemminkin katson tarkasti kenelle puhun ylipäätään yhtään mitään. Olen valikoiva, enkä hae toisista ensisijaisesti mitään terapeutteja itselleni, ennemminkin minä olen usein hetkessä ollut se epävirallinen empaattinen terapeutti jopa puolitutuille, enkä sitä halua enkä jaksa jollen koe avautuvaa ihmistä todella erityistärkeäksi itselleni. Sellaisissa tapauksissa haluan kyllä antaa kaikkeni, mutten kenelle tahansa verenimijälle.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että nimikkeen kuin nimikkeen alle tunkee sellaisiakin meuhkaajia, jotka eivät sitä väittämäänsä edes oikeasti ole, mutta kun he niin rakastavat sitä huomiohuoraamista, niin keinot löytyvät milloin mitäkin kautta. Minä en sellainen ole, eivätkä tietyt muutkaan tuntemani herkemmät henkilöt joita olen tavannut. Mutta olen tosiaan tavannut niitä huomiohuoriakin, ja niin ruma sana kuin se onkin, niin joitakuita se pukee aivan mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi hyvä tehdä bertailu naiset vs miehet, jotka luulevat olevansa jotain erityisherkkiä.
veikkaan että suurin osa naisia jotka lukevat jokaisen artikkelin menaiset lehdestä ja diagnosoivat itseänsä.
ja jos miehillä tuota löytyy,senkin on äitinsä opettanu takuulla .
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:00"]
Kyllä sille kehittämisellekin rajat valitettavasti löytyy, se just on yksi niitä elämän "pettymyksiä" että oikeeasti kaikki ei olekaan mahdollista. Edelleenkin kun istutaan pöydän ääressä isolla porukalla ja kaverin super kimeä-ääninen koira haukahtaa, yksi nytkähtää näkyvästi ja se olen minä. En usko että sitä tulee mikään ikinä muuttamaan.
[/quote]
No tuo on aistiyliherkkyyttä. Se on ymmärrettävää. Mutta huonot käytöstavat ja toisten huomioimattomuus eivät ole.
[/quote]
Mutta nuo ei olekaan erityisherkkyyttä, vaan huomionhakuisuutta
Erityisherkkyys on taas yksi paskadiagnoosi, jonka taakse saa piiloutua.
Karaiskaa itsenne, vahvistukaa ja harjoitelkaa vaikeita tilanteita. Ei se sen kummempaa ole.
Jos kukaan ei tiedä, että olen erityisherkkä, miten voin vaatia erikoiskohtelua.
Väitän, että suurin osa ei herkkyydestään huutele, teidän mv-ihmisten takia.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:00"]
Kyllä sille kehittämisellekin rajat valitettavasti löytyy, se just on yksi niitä elämän "pettymyksiä" että oikeeasti kaikki ei olekaan mahdollista. Edelleenkin kun istutaan pöydän ääressä isolla porukalla ja kaverin super kimeä-ääninen koira haukahtaa, yksi nytkähtää näkyvästi ja se olen minä. En usko että sitä tulee mikään ikinä muuttamaan.
[/quote]
No tuo on aistiyliherkkyyttä. Se on ymmärrettävää. Mutta huonot käytöstavat ja toisten huomioimattomuus eivät ole.
[/quote]
Mutta nuo ei olekaan erityisherkkyyttä, vaan huomionhakuisuutta
[/quote]
Juuri näin.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:41"]
Erityisherkkyys on taas yksi paskadiagnoosi, jonka taakse saa piiloutua.
Karaiskaa itsenne, vahvistukaa ja harjoitelkaa vaikeita tilanteita. Ei se sen kummempaa ole.
[/quote]Kuule, minä karaisen itseäni jatkuvasti. Et edes näe sitä, etkä erityisherkkyyttäni tai aistiyliherkkyyttäni. Et huomaa mitään. Karaisen menemällä Prismaan kun tarve, liikkumalla vilkkaalla tiellä kun tarve, kuuntelemalla lasten kavereiden metelöintiä pihalla kun täytyy. Kauppakeskusten musiikinpauhantaakin joudun kuuntelemaan, ja karaisen itseäni silloin kun sinne joudun menemään.
Kaikki tapahtuu sisäisessä maailmassani, etkä sinä pysty sinne näkemään. Sinä näet vain tavallisen ihmisen tekemässä tavallisia asioita.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:13"]
Kaikkia erityisherkkiä ei varmaan voi niputtaa samaan kastiin. Vaan erityisherkät niin kuin muutkin ryhmät sisältävät erilaisia persoonallisuuksia. Mutta sattumaa tai ei, niin eräs erityisherkäksi itsensä luokittelema kaverini on juuri tuollainen, aivan täysin. Tuollainen tauotta itsestään puhuminen. Kertoo miten rakastaa syvällisiä keskusteluja mutta ne keskustelut poikkeuksetta liittyvät häneen itseensä. Lisäksi toi empaattiisuus, hän osaa mielestäni olla hyvinkin välinpitämätön mitä tulee muiden ihmisten 'murheisiin.'
[/quote]
Aivan sama kokemus minulla. Erityisherkkä puhuu kaikenaikaa omasta upeasta herkkyydestään aistia tunnelmia, ihmisten ilmapiiriä jne. Hän käy erilaisissa retriiteissä, koska tarvitsee tällaista syvällistä aikaa. Hän puhuu "syvällisesti" omista asioistaan, lapsuuden traumoistaan, kaltoinkohtelustaan. Ihmettelee sitä, miksi hän saa niin vähän myönteistä palautetta ympäristöstään. Puhuu lakkaamatta itsestään ja herkkyydestään ja kyvystään käyttää intuitiotaan ja mielettömän suuresta ja hienosta ihmistuntemuksestaan. Ja käytännössä on aivan sokea omalle itselleen ja ärsyttävyydelleen.
Luulen, että nämä huomiohakuiset "erityisherkät" eivät koskaan ole saaneet suoraa ja korjaavaa palautetta siitä, mikä oikeasti mättää. Että kukaan ei jaksa olla 100% vain toisen käytettävissä henkisesti. Että tarvitaan vastavuoroisuutta. Tarvitaan psyykkistä joustavuutta eikä aina vaadetta edetä erityisherkän pillin mukaan (kun kuppi on nurin milloin mistäkin). Eikö erityisherkkä voisi kehittää itseään sen sijaan, että vaatii muun maailman ottavan heidän yksilöllisyytensä huomioon? Ettekö ymmärrä, että me olemme kaikki omilla tavoillamme erityisherkkiä? Että olemme ainutkertaisia omine toiveinemme. Ei kenelläkään ryhmällä ole oikeutta omia etuoikeuksia herkkyyteen ja nostaa itseään jalustalle sen kanssa.
[/quote]
Tässä onkin todella menty mäkeen. Minulle on ihan sama toisaalta, käyttääkö huomionhakuinen ihminen erityisherkkyyttä saadakseen huomiota.
Mutta erityisherkkyys on ihan normaali neurologinen juttu vain. Aivan samalla tavalla kuin ääniyliherkkyys ja tuntoyliherkkyys. Jos vedän oikein mutkat vielä suoriksi (tiedän, että tästä tulee kyllä paskaa niskaan, mutta oion silti), niin erityisherkkyys kuuluu vähän samaan vyyhtiin, kuin ADHD, ADD, jopa asperger,hahmotushäiriötä yms. neurologiset ongelmat. Erityisherkkyys on vain yksi laji aistiyliherkkyyksistä, ei mikään suuri tunneihminen, joka näkee enkeleitä ja tuntee käsillään kipuja selässäsi yms. henkijuttuja.
Monelle itseään erityisherkäksi kehuvalle voisi olla ihan hyvä vastaus, että ai, sinullako on tällainen neurologinen häiriö. Se ei enää kuulosta niin hienolta, luulisin, että silloin siitä karsiutuisi ne itseään ylentävät pois.
Kymppi, joka on todennut itsellään juuri erityisherkkyyden kaltaisia neurologisia poikkeavuuksia ja ne ovat selittäneet joitain reagointitapoja, miksi suhtaudun asioihin niin, kuin suhtaudun.
Ps. minusta erityisherkkyys ei ole mikään huippujuttu. Mieluummin valitsisin normaalit aistit ja jättäisin myös ylireagoimiseni tuolla tunnepuolella vähemmäksi. Elämä olisi paljon helpompaa, jos en ylituntisi asioita ja myös herkästi masentuisi sen vuoksi