Lue keskustelun säännöt.
Kyllä "erityisherkät" vaativat erityiskohtelua
28.08.2015 |
Minua todella ärsyttää tämä erityisherkkämuoti. Tunnen 5 itselleen erityisherkkä-diagnoosin antanutta. He ovat kaikki todella rasittavia ihmisiä. Puhuvat siitä, miten ovat herkkiä aistimaan kaikenlaista ja puhuvat lakkaamatta itsestään. Heillä on huono itsetunto ja he kärsivät herkkyydestään. Ja samalla heidän huomionkipeydelleen ei ole mitään rajaa. He käyttävät muita ihmisiä keittiöterapeutteinaan niin, että muut ovat heidän tapaamisensa jälkeen aivan poikki. Minä olen ihan uupunut, kun olen näiden seurassa 2h. He imevät kaiken mehun minusta. Olen itse kuunteleva ja tilaa antava, joten nämä erityisherkät todella pääsevät energisoitumaan seurassani (ovat näin sanoneet). Kääntöpuoli on se, että itseltäni on kadonnut kaikki energia heidän seurassaan. Yksi esim. soittaessaan ei saa puhettaan mitenkään katkeamaan, vaikka kerron, että minulla on alkamassa palaveri tai toinen tapaaminen. Hän jatkaa itsereflektiotaan ja 3h puhelun jälkeen huudahtaa: "Oi, mutta tällä kertaa en ehtinytkään kysyä sinulta mitään! No soitellaan!" Koskaan ei tule sitä kertaa, jolloin tämä ns. empaattinen erityisherkkä oikeasti olisi kiinnostunut jostakin muusta kuin itsestään puhumisesta.
Yksikään heistä ei tiedosta tätä energiasyöppöyttään, vaan kuvittelevat olevansa empaattisia ja toisen huomioivia. Luulen, että monet erityisherkät ovat nyt omineet tämän diagnoosin, koska he tuntevat nahoissaan, että heidän ystävänsä eivät jaksa heitä. He yrittävät verkostoitua kaikkien kanssa ja saada ystäviä, mutta eivät omaa taitoja todelliseen ystävyyteen.
Heillä on valtavasti narsistisia taipumuksia, joille he ovat itse aivan sokeita. Aiemmin diagnoosi olisi persoonallisuushäiriö, mutta erityisherkkä kuulostaa heidän korviinsa paljon mukavammalta ja lempeämmältä. Todellisuudessa kyse on pohjattomasta kaivosta, joka tarvitsee huomiota enemmän kuin kukaan pystyy antamaan.
Kommentit (70)
Lukematta koko ketjua läpi niin harmittaa ns. erityisherkkänä tuo nykyinen imago. En tosin ole onaa erityisherkkyyttäni muille huudellut ja itse asiassa oma puolisoni otti asian kohdallani esille törmätessään artikkeliin siitä. Kaikki ajattelevat minut varmasti jota kuinkin aivan normaaliksi ja tavalliseksi ihmiseksi, poikkeavuuksia ovat vahvat tunnetilat, haju- ja ääniherkkyys, vahva eläytymiskyky jne. Perheessäni on autismia, migreeniä (siskoni saattaisi olla myös erityisherkkä, hänellä migreenin laukaisee esimerkiksi terävien esineiden, kulmien ym. katsominen/tuijottaminen), joten otaksun omaavani näitä autismin kirjoon istuvia elementtejä. Silti olen täysin normaali, suosittu, kouluttautunut, menestyvä jne, ei ihmiset koe seuraani rasittavaksi vaan pikemminkin päinvastoin: väsyn "vääränlaisten" ihmisten seurassa nopeasti. Onneksi löysin puolison, joka ei ikinä ole ärsyttänyt, väsyttänyt tai vienyt energiaa minulta ja joka kokee samaa minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen itseni erityisherkkänä. Otan helposti pienimmätkin asiat itseeni ja jään miettimään niitä välillä pitkäksikin ajaksi. Minua ärsyttää usein miten muut kohtelevat läheisiäni ja saatan välillä jopa itkeä jos joku on sanonut pahasti esim. äidilleni. En kuitenkaan koskaan tuo näitä asioita esiin millään tavoilla.
Läheisiä ihmisiä minulla on vain vähän ja omaa perhettä (miestä ja lasta) lukuunottamatta, en mielelläni tapaa usein ihmisiä. Kun tapaan, olen suurimman osan ajasta hiljaa ja kuuntelen. Suomalaiseen tapaan puhun vain jos on oikeasti asiaa. Parisuhteessakin minulla on aina kuuntelijan rooli, niin suurissa määrin että miestä se välillä ärsyttää suunnattomasti.
Sanoisin siis että nuo kaverisi eivät oikeasti ole erityisherkkää päivää nähneetkään.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:33"]Lukematta koko ketjua läpi niin harmittaa ns. erityisherkkänä tuo nykyinen imago. En tosin ole onaa erityisherkkyyttäni muille huudellut ja itse asiassa oma puolisoni otti asian kohdallani esille törmätessään artikkeliin siitä. Kaikki ajattelevat minut varmasti jota kuinkin aivan normaaliksi ja tavalliseksi ihmiseksi, poikkeavuuksia ovat vahvat tunnetilat, haju- ja ääniherkkyys, vahva eläytymiskyky jne. Perheessäni on autismia, migreeniä (siskoni saattaisi olla myös erityisherkkä, hänellä migreenin laukaisee esimerkiksi terävien esineiden, kulmien ym. katsominen/tuijottaminen), joten otaksun omaavani näitä autismin kirjoon istuvia elementtejä. Silti olen täysin normaali, suosittu, kouluttautunut, menestyvä jne, ei ihmiset koe seuraani rasittavaksi vaan pikemminkin päinvastoin: väsyn "vääränlaisten" ihmisten seurassa nopeasti. Onneksi löysin puolison, joka ei ikinä ole ärsyttänyt, väsyttänyt tai vienyt energiaa minulta ja joka kokee samaa minusta.
[/quote]
Ai niin! Edellä muutama sanoi olleensa ennemmin itse se terapeutti toiselle ja sama minulla. Ihmiset, ystävät ja jopa vähän tuntemattomammatkin saattavat avautua todella helposti seurassani ja vuodattavat vaikka mitä. Se on tosin minulle ok, mielelläni autan, kunhan joku tolkku hommassa löytyy.
Myös minulla on noita kokemuksia, että mulle kerrotaan vaikeitakin asioita. Se on aika ahdistavaa, mutta en näytä sitä päälle päin. Se vie kuitenkin aivan tavattomasti voimia. 62.
Olen ihan tavallinen ihminen, yksi monien joukossa. Mikähän se olisi minun diagnoosini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tämä nyt mene sitten näin : (olettaen että kaikki oikea erityisherkät ovat *NFP kuten luulen asian olevan)
ENFP= saa energia puhumisesta (mbti kuvauksen "promoottori" kertoo yhdestä sopivasta alasta)
INFP= patoaa sisälleen kaiken ja kanavoi sitä sitten erilaisiin taiteisiin "artisti/kirjailija" jne
Molemmille paras terapia (jolla välttää liikaa avautumista julkisesti) on esm kirjoittaa ne tunteet ym ylös... vaikka sitten vastauksena aiheisiin täällä, mutta sen sijaan että painaa aina "LÄHETÄ" .. painaa CTRL-X ja CTRL-V siirtääkseen sen kirjoitetun tekstin vaikka johonkin päiväkirjaan tms. Näin välttyy patoamasta liikaa niitä ajatuksia ja saa ne kuitenkin käytyä läpi luonteelle ominaisella tavalla (itsellä juuri kirjoittaminen tai soittaminen).
Jos tuo + liikunta(niin että tulee hiki päivittäin) ei auta liikaan emotionaalisuuteen niin sitten varmaan voi harkita sitä ammattiapua, mutta mielestäni ennenaikaista muutoin.
Introverttien "energiaa" kuluttaa toisten ihmisten arkisten asioiden kuuntelu. ENFP varmasti saa energiaa siitä että puhuu omista tunteistaan vaikkei sitä muut jaksaisikaan kuunnella. Olen INFP ja kun ENFP soittaa niin annan hänen vaan puhua mutta pidän luurin kaukana korvasta, koska en usko että ENFP niin välittää sanonko jotain asioistaan, se nyt vaan on hänelle tärkeä saada sanottua sanansa. (INFP mieluummin taitaa kirjoittaa tunteet ylös siinä missä ENFP haluaa ne sanoa ääneen)
Piti vielä selittää että miksi siirtää kirjoitukset päiväkirjaan eikä lähettää foorumeille. No siksi että *NFP myös loukkaantuu helposti, joten jos kirjoitat ne tunteet ylös ja annat muiden arvioitavaksi, niin se ei tosiaan ole sitä terapiaa mitä kirjoittamalla lähdit hakemaan koska joku taatusti alapeukuttaa ym ja erityisherkkänä tunne että joku ei usko mitä sanot tai luota tms on todella kova pala ja lähinnä kuumentaa tunteita vaikka kirjoittamisen tarkoituksena oli relata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään nyt vielä että saan itse useista testeistä INFP mutta kun olen työstänyt tunteiden hallintaa paljon niin nyt ainakin yksi testi antoi ISTP.
Luulisin että kirjoittamisen lisäksi sopivaa terapiaa *NFP on jonkinlainen hallittu, hitaasti etenevä totuttelu asioihin - esm kun olen työpaikkahakemuksia lähetellyt niin minulla on vaatimus CV:ssä että voin tehdä mahdollisimman monipuolisia tehtäviä, en oikein viihdy yhdessä tehtävässä paria viikkoa pidempään koska tarvitsen jatkuvasti uusia kokemuksia/elämyksiä tai sitten luoda niitä itse jos ei muualta löydy. (siksi kannattaa INFP opetella soittamaan/kirjoittamaan koska sitten kun kaikki hyvät biisit ja kirjat on koluttu niin on aika tehdä omia)
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1440648702987?jako=040c3131d72cf45af2dfd0839d1771f1&ref=og-url
Onhan tätä pohdittu...
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 16:13"]
Erityisherkän vahvin piirre on minusta se, että jää muiden taakse ja välttää sitä huomiota. Ne ketkä jauhavat vaan itsestään ja käyttäytyvät kuin huomiohu****, ovat vain itsekkäitä ja niin itseään täynnä olevia persoonia. Eikä heillä ole mitään tekemistä erityisherkkyyden kanssa.
[/quote]
Juuri näin. Itsekin olen erityisherkkä siinä, että pelkään aivan älyttömästi kaikkia riitatilanteita, joten vältän viimeiseen asti itse aiheuttamasta mitään närää muissa. Olen nimenomaan kusi sukassa koko ajan. Mä kärsin aivan hirveästi jos joku suuttuu, vaikka itse olisin asiassa täysin sivullinen. Esimerkiksi kun koulussa ope hermostui johonkin tyyppiin, mulle tuli siitä pitkään paha olo. Ainoa missä se näkyy ulkopuolisille on, että en pärjää asiakaspalvelussa, koska jos joku tulee huutamaan asiasta, mihin itse en voi vaikuttaa, mulla se tilanne jää päälle pitkään. Esimerkkinä kun ennen vanhaan oli puhelinvaihteet ja mulla se oli oman työn ohella, niin mulle alettiin huutaa vaikkapa siitä, etten voinut yhdistää palaverissa olleelle ihmiselle. Kärsin tuosta tavattomasti.
Mulle on erityisherkkydestä hyötyäkin paljon. Olen haistanut sähköpalon alun kun muut eivät haistaneet mitään. Vaikka tämä herkkä hajuaisti haittaakin paljon, niin se myös hyödyttää että jos jotain on vialla. Valitettavasti mies ei usko, että asunnossamme on jotain vikaa, koska hän ei haista samaa vähän ummehtunutta hajua kuin minä. Se voi olla, että kaipaisi vain röörien puhdistamista.
En minä tajua, mitä erityiskohtelua tarvitsisin. Ainoa on se, etten joutuisi töihin asiakaspalveluun. Onneksi insinööritoimistossa on vähän ja enimmäkseen vakituisia, suurin osa asiallisia ja joitakin tosi mukaviakin asiakkaita, joten olen löytänyt unelma-alani. En oikein huutamista ja kovia ääniä kestä, mutta miksi kukaan normaali ihminen edes huutaisi?
Mulla tämä herkkyys ilmenee siten, että kyynelet tulee silmiin herkästi ja tämä on kiusallisin piirre. Kun jollekin toiselle tapahtuu jotain kivaa, tulee kyyneleet silmiin, eikä sen tarvitse olla edes iso asia. Siis sellaiset onnen kyyneleet. Olen myös herkkä auringolle, mutta mitä se muita liikuttaa? Selviän siitä käyttämällä peittävää vaatetusta.
Olen siis tunneherkkä, minulla on kuuloa lukuunottamatta hyvät aistit. Erinomainen näkökin, joka nyt on alkanut vasta heikentyä eli tulla ikänäköä, lienee tähän samaan kuuluvaa ja siitä on ollut pelkästään hyötyä. Olen jo 50, mutta minulla on ollut 45 vuoteen asti niin hyvä kaukonäkö, ettei kukaan ole pystynyt samaan, mon ihmetteli kun olen luin pienehköä tekstiä pitkän matkan päästä. Samoin oli joku stereonäkötesti, jossa sain kaikki oikein ja th sanoi, että olen yksi harvoista, jotka siihen pystyvät. Makuaistini on myös herkkä, mutta siitäkään ei ole haittaa, koska kuitenkin pidän erilaisista mauista, tulinen vain ei oikein herkkyyden takia mene ja homejuustot maistuvat ilmeisesti liian voimakkaalta. Maistan kuitenkin pilaantuneen herkästi.
Minä en ymmärrä, miksi pitäisi kohdella jotenkin erikoisesti jos on erityisherkkä. Kai te ihmiset nyt ihan muutenkin voitte olla huutamatta? Muuta "erityiskohtelua" omalle kohdalleni en keksi. Sen verran nyt itse teen, että käytän tarvittaessa korvatulppia ja en mene mihinkään matseihin, missä huudetaan. Konserteissa en ahdistu, musiikki on nautinto ja siellä ei kovaääninenkään soitto häiritse. Sen olen huomannut, että kun joku kertoo jotain kivaa asiaa ja näkee, että kyyneleet tulee silmiin, hän vaihtaa puheenaihetta. Tällainen oli kun eräs tuttu oli saanut "asiakkailtaan" aivan ihanan harkitun, lahjan ja kehuin sitä, niin hän huomasi että liikutun noiden "asiakkaiden" ajattelusta ja vaihtoi nopeasti puheenaiheen arkisempaan. Asiakkaat lainausmerkeissä, kuvittele mielessäsi tuohon sopivampi sana.
Mä en voisi alkaa vaatia mitään muilta, koska pelkään aivan tajuttomasti vihamielisiä reaktioita. Haluan juuri olla aika lailla neutraali.