Kyllä "erityisherkät" vaativat erityiskohtelua
Minua todella ärsyttää tämä erityisherkkämuoti. Tunnen 5 itselleen erityisherkkä-diagnoosin antanutta. He ovat kaikki todella rasittavia ihmisiä. Puhuvat siitä, miten ovat herkkiä aistimaan kaikenlaista ja puhuvat lakkaamatta itsestään. Heillä on huono itsetunto ja he kärsivät herkkyydestään. Ja samalla heidän huomionkipeydelleen ei ole mitään rajaa. He käyttävät muita ihmisiä keittiöterapeutteinaan niin, että muut ovat heidän tapaamisensa jälkeen aivan poikki. Minä olen ihan uupunut, kun olen näiden seurassa 2h. He imevät kaiken mehun minusta. Olen itse kuunteleva ja tilaa antava, joten nämä erityisherkät todella pääsevät energisoitumaan seurassani (ovat näin sanoneet). Kääntöpuoli on se, että itseltäni on kadonnut kaikki energia heidän seurassaan. Yksi esim. soittaessaan ei saa puhettaan mitenkään katkeamaan, vaikka kerron, että minulla on alkamassa palaveri tai toinen tapaaminen. Hän jatkaa itsereflektiotaan ja 3h puhelun jälkeen huudahtaa: "Oi, mutta tällä kertaa en ehtinytkään kysyä sinulta mitään! No soitellaan!" Koskaan ei tule sitä kertaa, jolloin tämä ns. empaattinen erityisherkkä oikeasti olisi kiinnostunut jostakin muusta kuin itsestään puhumisesta.
Yksikään heistä ei tiedosta tätä energiasyöppöyttään, vaan kuvittelevat olevansa empaattisia ja toisen huomioivia. Luulen, että monet erityisherkät ovat nyt omineet tämän diagnoosin, koska he tuntevat nahoissaan, että heidän ystävänsä eivät jaksa heitä. He yrittävät verkostoitua kaikkien kanssa ja saada ystäviä, mutta eivät omaa taitoja todelliseen ystävyyteen.
Heillä on valtavasti narsistisia taipumuksia, joille he ovat itse aivan sokeita. Aiemmin diagnoosi olisi persoonallisuushäiriö, mutta erityisherkkä kuulostaa heidän korviinsa paljon mukavammalta ja lempeämmältä. Todellisuudessa kyse on pohjattomasta kaivosta, joka tarvitsee huomiota enemmän kuin kukaan pystyy antamaan.
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:49"]
Pitää paikkaansa. Minä vaadin mm. seuraavanlaista erityiskohtelua:
- Minulle ei saa huuta tai raivota.
- Minulle ei saa olla tahallaan ilkeä.
- Minua ei saa pakottaa olemaan pitkään meluisassa ja vilkkaassa ympäristössä vastoin tahtoani.
- Minua ei saa häiritä, kun olen vetäytynyt kotiini lepäämään töiden jälkeen.
Ymmärrän, että nämä voivat kuulostaa kovilta vaatimuksilta nykykulttuurissamme, mutta niitä minun on kuitenkin valitettavasti oman jaksamiseni takia vaadittava.
[/quote]
Eikös noi nyt ole ihan kenen tahansa ihmisen oikeuksia.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:49"]
Pitää paikkaansa. Minä vaadin mm. seuraavanlaista erityiskohtelua:
- Minulle ei saa huuta tai raivota.
- Minulle ei saa olla tahallaan ilkeä.
- Minua ei saa pakottaa olemaan pitkään meluisassa ja vilkkaassa ympäristössä vastoin tahtoani.
- Minua ei saa häiritä, kun olen vetäytynyt kotiini lepäämään töiden jälkeen.
Ymmärrän, että nämä voivat kuulostaa kovilta vaatimuksilta nykykulttuurissamme, mutta niitä minun on kuitenkin valitettavasti oman jaksamiseni takia vaadittava.
[/quote]
Eikö erityisherkkä helposti tulkitse muita tahallaan ilkeilijöiksi? Kukaan ei ilkeile yleensä tahallaan, jos hänelle ei ole ensin jollain lailla ilkeilty. Minä pidän erityisherkän vaatimuksia tahallisena ilkeytenä. Jos minä olenkin "ääritunteinen" (tämän diagnoosin keksin juuri itselleni) ja siihen kuuluu, että raivostun helposti ja lepynkin helposti ja se on biologinen ominaisuuteni, niin minun vaatimukseni on, että minun pitää saada huutaa ja raivota väillä. Vaadin myös, että muut eivät ota sitä niin vakavasti ja tosissaan, vaan ymmärtävät että sellainen minä vaan olen.
[/quote]Ei minua kiinnosta luokitella ketään ilkeilijäksi tai ei-ilkeilijöiksi. Kuka tahansa voi käyttäytyä välillä ilkeästi. Yleensä ilkeilyjä voi kuitenkin pyytää anteeksi ja ne voi sopia. Joudun kuitenkin vaatimaan, että minua kohdellaan esimerkiksi asiallisesti ja kohteliaasti, ihmisarvoni mukaisesti.
Myös ei-erityisherkillä ihmisillä on oikeus määritellä tilansa, tarpeensa ja rajansa, vaikka se ei erityisherkälle sopisikaan. Erityisherkkyys ei nosta kenenkään tarpeita tai ihmisarvoa toisia ylemmäs.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 15:02"]
Eikös noi nyt ole ihan kenen tahansa ihmisen oikeuksia.
[/quote]Se oli vähän niin kuin viestini pointti.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:49"]
Pitää paikkaansa. Minä vaadin mm. seuraavanlaista erityiskohtelua:
- Minulle ei saa huuta tai raivota.
- Minulle ei saa olla tahallaan ilkeä.
- Minua ei saa pakottaa olemaan pitkään meluisassa ja vilkkaassa ympäristössä vastoin tahtoani.
- Minua ei saa häiritä, kun olen vetäytynyt kotiini lepäämään töiden jälkeen.
Ymmärrän, että nämä voivat kuulostaa kovilta vaatimuksilta nykykulttuurissamme, mutta niitä minun on kuitenkin valitettavasti oman jaksamiseni takia vaadittava.
[/quote]
Eikös noi nyt ole ihan kenen tahansa ihmisen oikeuksia.
[/quote]Niinpä, osuit asian ytimeen.
Minullakin on erityisherkät jalkapohjat.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:21"]
Minä olen erityisherkkä pahimmasta päästä ja olen yleensä itse se kuunteleva osapuoli ongelmaksi asti. Enkä ole koskaan edes sanonut kenellekään olevani erityisherkkä. Sillä lailla kyllä olisin elämässäni toivonut erityiskohtelua, että lapsena ei olisi pakotettu tekemään asioita jotka oli liian kuormittavia, ne aiheutti mulle suurta vahinkoa josta kärsin edelleen 40 vuotta myöhemmin. Aikuisena olen itse vastuussa itsestäni ja siitä että en hakeudu liian kuormittaviin elämäntilanteisiin.
[/quote]
Voisiko olla niin, että on näitä yllä olevia ihmisiä, jotka oikeasti ovat erityisherkkiä ja sen lisäksi, kun asiasta on nyt tullut tämä muoti-ilmiö, monet narsistit ovat alkaneet omia diagnoosia, sillä se on jotenkin kiva ja erityisesti heitä palveleva?
ap
[/quote]
Ei narsistit. Siinä on taas väärinkäytetty sana.
Mutta jokin muu häiriö. Ehkä ahdistuneisuushäiriö eli neuroottisuud
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:16"]
Erityisherkkyys kun on eräänlaista tunteiden syvyyttä, niin ei ole mikään ihmekään että huono-itsetuntoisuus on myös poikkeuksellisen raskasta näillä kaikille osapuolille.
[/quote]
Näinpä. Ihmiset ymmärtää ettei joku vaikkapa kroonisista kivuista tai vakavasta sairaudesta kärsivä jaksa olla kauhean empaattinen muita ihmisiä kohtaan, eikä kukaan sitä heiltä edes odota. Mutta psyykkisiä vaivoja sama ymmärrys ei koske, vaikka ne voivat olla todella tuskallisia ja invalidisoivia. Itse olen käsinyt persoonallisuustason ongelmista ja sitten kun rupesin paranemaan, suurin ihmetys oli se että näin helppoako arki on "normaaleilla" ihmisillä. Terve mieli ei pysty kuvittelemaan sairasta mieltä ja toisinpäin. Joskus tietyt paikat tai asiat saa edelleen mulla flashbackin laukemaan ja pari kertaa olen ajatellut että herrajumala, miten ikinä jaksoin tätä tunnetilaa 15 vuotta normaalia esittäen.
[/quote]
Miten aloit paranemaan? Mikä auttoi? Mä haluaisin enemmän kuin mitään tuntea millaista on olla normaali vahva ihminen.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:29"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:04"]
Höpö höpö. Olen itse erityisherkkä ja vältän huomiota kuin ruttoa. Älä viitsi yleistää.
[/quote]
Sama täällä, olen hyvinkin herkkä ihminen mutten mainosta sitä. Ennemminkin katson tarkasti kenelle puhun ylipäätään yhtään mitään. Olen valikoiva, enkä hae toisista ensisijaisesti mitään terapeutteja itselleni, ennemminkin minä olen usein hetkessä ollut se epävirallinen empaattinen terapeutti jopa puolitutuille, enkä sitä halua enkä jaksa jollen koe avautuvaa ihmistä todella erityistärkeäksi itselleni. Sellaisissa tapauksissa haluan kyllä antaa kaikkeni, mutten kenelle tahansa verenimijälle.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että nimikkeen kuin nimikkeen alle tunkee sellaisiakin meuhkaajia, jotka eivät sitä väittämäänsä edes oikeasti ole, mutta kun he niin rakastavat sitä huomiohuoraamista, niin keinot löytyvät milloin mitäkin kautta. Minä en sellainen ole, eivätkä tietyt muutkaan tuntemani herkemmät henkilöt joita olen tavannut. Mutta olen tosiaan tavannut niitä huomiohuoriakin, ja niin ruma sana kuin se onkin, niin joitakuita se pukee aivan mainiosti.
[/quote]
Tämä kolahti. Mä olen ihan samanlainen!
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:41"]Erityisherkkyys on taas yksi paskadiagnoosi, jonka taakse saa piiloutua.
Karaiskaa itsenne, vahvistukaa ja harjoitelkaa vaikeita tilanteita. Ei se sen kummempaa ole.
[/quote]
Kuka sä luulet olevas? Tämä karaistuminen ja vahvistuminen ei kaikilla ehkä toimi!
Mä olen koko elämäni käynyt läpi näitä epämiellyttäviä ja vaikeita tilanteita, koska on pakko ja on vaadittu. Sama se miten hirveältä se on musta tuntunut. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä vaikeammilta ja ylitsepääsemättömiltä nykyään tilanteet tuntuu.
Tiedän että sinun kaltaiseltasi mulkulta on mahdotonta odottaa minkäänlaista ymmärrystä kun oma elämäsi on niin mahtavaa ja HELPPOA. Harmi että teitä on niin paljon.
Musta tuntuu että tässä on käynyt vaan niin että itsekeskeiset ja epäempaattiset, suoraan sanottuna hieman epäkypsät ihmiset ovat tarttuneet tähän yritysherkkä -diagnoosiin ja perustelevat sillä sitä etteivät viitsi/osaa/halua ottaa muita huomioon.
Itselläni on ammattilaisen antama erityisherkkä -diagnoosi mutten ole siitä maininnut kuin yhdelle ystävälleni jolla on samoja piirteitä joista itseään soimaa. Halusin kertoa hänelle että ne voivat olla synnynnäisiä piirteitä, eivät hänen "typeryyttään".
Muuten en todellakaan mene muille asiaa toitottamaan. Itse koen että on diagnoosin jälkeen ollut helpompi saada itseni kiinni "vääränlaisesta" käytöksestä, eli tajuan että jos olen onneton, se johtuu omista piirteistäni, muut eivät ole velvollisia muuttamaan siltä osin käytöstään. Sekä kuten yllä jo useat mainitsivat, osaan välttää tilanteita jotka eivät minulle sovi. Ihanaa kun näin aikuisena voi jo hallita elämäänsä! Kouluaika oli paikon tukalaa..
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:41"]
Erityisherkkyys on taas yksi paskadiagnoosi, jonka taakse saa piiloutua.
Karaiskaa itsenne, vahvistukaa ja harjoitelkaa vaikeita tilanteita. Ei se sen kummempaa ole.
[/quote]
Karaistuneisuus ja vahvuus on taas näitä paskadiagnooseja joilla itseä nostetaan muiden yläpuolelle. Mene itseesi, nöyrry ja harjoittele empatiaa. Ei se sen kummempaa ole.
Erityisherkän vahvin piirre on minusta se, että jää muiden taakse ja välttää sitä huomiota. Ne ketkä jauhavat vaan itsestään ja käyttäytyvät kuin huomiohu****, ovat vain itsekkäitä ja niin itseään täynnä olevia persoonia. Eikä heillä ole mitään tekemistä erityisherkkyyden kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:04"]
Höpö höpö. Olen itse erityisherkkä ja vältän huomiota kuin ruttoa. Älä viitsi yleistää.
[/quote]
Nimenomaan näin. Mä luulen, että moni erityisherkkä on jo lapsena opetettu "olemaan valittamatta turhista" ja pakotettu sillä tavalla sopeutumaan ja pitämään mölyt mahassaan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:04"]
Höpö höpö. Olen itse erityisherkkä ja vältän huomiota kuin ruttoa. Älä viitsi yleistää.
[/quote]
Nimenomaan näin. Mä luulen, että moni erityisherkkä on jo lapsena opetettu "olemaan valittamatta turhista" ja pakotettu sillä tavalla sopeutumaan ja pitämään mölyt mahassaan.
[/quote]
Näin juuri on käynyt omalla kohdallani. En osaa valittaa ja avautua vieläkään näin aikuisena, vaan kärsin yksin ja hiljaa. Moni ihmettelee tätä käytöstäni.
Minulla on aidosti erityisherkkä läheinen. Herkkyydestään johtuen häntä on aina kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä. Passattu ja kuunneltu ongelmia. Hän keskittyy usein puhumaan itsestään ja analysoimaan mielentilojasn ja ongelmiaan - ei kaikille huomiohuoraten, vaan riittävän läheisille kahden kesken. Joskus tekisi mieli huomauttaa, ettei hän juuri huomioi muiden tarpeita, mutta en halua nähdä ahdistusta joka tästä palautteen antamisesta seuraisi. On siis osin ympäristön vika, ettei häntä ole vaadittu kantamaan vastuuta omista tunteistaan.
.
Olen itse kärsinyt anoreksiasta ja ahdistushäiriöstä koko pienestä saakka. Olen silti repinyt itseäni ylös, ja kyennyt pärjäämään ongelmieni kanssa. Joskus ihan oikeasti sapettaa ihmiset, jotka heittäytyvät ulisemaan herkkyyttään ja heikkouttaan, eivätkä edes yritä tehdä asioille mitään. Meillä muillakin on vaikeuksia elämässämme. Muillakinon tunteita. Muihinkin joskus sattuu ihan helvetisti, ja jokainen tarvitsee joskus apua. Jostain syystä pieni määrä ihmisiä valittaa omista vaikeuksistaan, kuvitellen, että muilla on kaikki helppoa, kun kerran eivät itke ja valita ääneen.
.
Anteeksi avautuminen. Tämä läheiseni on joka tapauksessa minulle rakas, ja olen tukenaan jatkossakin.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:44"]
Minusta sinä itse vaikutat erityisherkältä tai ainakin introvertilta tekstisi perusteella ja kaverisi taas jotain aivan muuta (aika typeriltä suoraan sanottuna). Miettisin, että kannattaako heidän kanssaan enää kaveerata ainakaan niin paljon. Todennäköisesti kaikki, jotka sanoo itseään erityisherkiksi, eivät ole sitä.
Itse olen tajunnut olevani erityisherkkä, kun siitä on puhuttu nyt enemmän. Mutta tiedätkö mitä? En ole kertonut asiasta kenellekään. Minulle itselleni tämän toteaminen oli kuitenkin helpotus, kun se selittää jotain asioita. Mielestäni herkkyyttä pidetään kuitenkin enemmän negatiivisena asiana nykymaailmassa.
[/quote]
Minun persoonallisuustyyppini on ENFP
ap
[/quote]
Tätä juuri inhoan naisissa: ylitsevuotavaa tarvetta kaivella omaa napaa ja keksiä kaikenlaisia tuulesta tempaistuja luokitteluja ja diagnooseja itselle ja jopa muillekin.
En ymmärrä miksi herkkyyteen suhtaudutaan niin vihamielisisesti.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 01:18"]
En ymmärrä miksi herkkyyteen suhtaudutaan niin vihamielisisesti.
[/quote]
Siksi, että erityisherkkyys vaatii muita mukauttamaan käyttäytymisensä herkkien pillin mukaan ja se tuntuu epätasa-arvoiselta ja epäreilulta. Eikö kaikkien yksilöllisyyttä pitäisi arvostaa? Ei vain erityisherkkien,
Varmasti on olemassa erityisherkkiä jotka kärsivät nykyisestä ärsyketulvasta. Mutta kyllä on varmasti olemassa myös paljon "erityisherkkiä" joille diagnoosi on keino olla ottamatta vastuuta omista tunteistaan. Ei tarvitse kasvaa kun voi syyttää muista omista ikävistä tunteista. Se on myös hyvä keino manipuloida muita. OLen kohdannut sekä oikeasti todella herkkiä ihmisiä, että näitä prinsessoja jotka herkeämättä tunnustelevat itseään ja kertovat ympäristölle, miten ympäristön pitäisi olla. Nämä ovat myös heitä, jotka pitävät itseään parempana kuin muut. Ne oikeasti herkät ihmiset eivät ole koskaan sanoneet sanaakaan mistään erityisherkkyysdiagnooseista.