Tulin vasta laitokselta vauvan kanssa, mies pimahti täysin
Eli meillä ollut aika vaikea suhde alunperinkin, mies käyttää liikaa alkoa (minun mielestä, ei omasta mielestään, kuitenkin joka viikonloppu menossa kavereiden kanssa ja arkenakin joskus päissään nykyään kun ei ole enää töissä). Olin jo eroamassa kun sain selville että oon raskaana, jonka takia yritettiin vielä. Mulla oli vaikea raskaus mm jatkuva pahoinvointi läpi raskauden, jonka takia seksielämä minimissä, jonka takia mies kävi panemassa eksäänsä. Tämä selvisi mulle 3 päivää ennen synnytystä.. Siitä johtuneen riidan takia mies kieltäytyi tulemasta synnytykseen, ei käynyt koko kolmen päivän aikana edes katsomassa meitä.
Tänään aamulla kotiuduttiin vauvan kanssa, tulin taksilla kun mies sanoi ettei pääse hakemaan. Ei päässy kun oli/on taas päissään. Näki vauvan tosiaan eka kertaa vasta nyt ja sanoi vaan että onpa oudon mallinen pää ja että ei näytä yhtään hänen lapselta. Aloin itkeä hysteerisesti jolloin mies raivostui ja paiskoi kaikki tiskikoneeseen menossa olleet astiat keittön kaakeliseinää. Sitten uhkasi häipyä "helvettiin" ja kun itkin että älä mene, paiskasi mut pois tieltään seinää vasten. Nyt en tiedä missä se on, milloin palaa ja missä kunnossa. Mä en jaksa enää, mitä voin tehdä ja mihin mennä?? Ei ole oikein semmoisia ystäviä/sukulaisia joille voisin tästä puhua tai jotka vois auttaa, välit menny aikalailla kylmiksi aikoinaan kun "valitsin" miehen heidän sijasta... Mies siis oli mustasukkainen mulle muista ihmissuhteistani ja tymä kun olin, "valitsin" miehen ja otin etäisyyttä kaikkiin muihin.
Vauva on maailman ihanin mutta muuten kaikki on ihan sekaisin ja hajalla nyt. Itken vaan. Auttakaa mua, mitä ihmettä mä teen???
Kommentit (276)
Miksi tämä olisi provo? Jos ap on jäänyt kotiin ja mieskin on tullut kotiin, tuskin ap uskaltaa istua koneelle kirjoittelemaan jatkoa tarinaan. Jos taas ap on lähtenyt vauvan kanssa, ei välttämättä ole vielä tullut tilaisuutta päästä koneelle kirjoittelemaan jatkoa tarinaan. Kaikki kun eivät käytä mobiililaitteita.
En usko hetkeäkään että oli provo. Aloituksessa oli aitoa hätää, eikä liikaa selittelyä ja kuvailua kuten provoissa yleensä. Lisäksi provothan nee juuri viihtyvät tarinansa ääressä tiiviisti uusia käänteitä kuvaillen, koska provo on heille viihdykettä. Ap:lla taas lienee nyt muuta tekemistä kuin roikkua av:lla.
Minä en ole kirjoittanut tänne yhtään provoa, ja tällaista samanlaista olivat aloitukseni. Siinä vaiheessa kun lopulta sain lähdettyä, en käynyt koneella kahteen viikkoon, tärisin vain, en edes nukkunut. Ei tullut ensimmäisenä mieleen lähteä nostaan niitä jonnekin hukkuneita epätoivoisia aloituksiani, en muistanut enää edes niiden otsikoita.
Tiedoksi vaan silloin tukeneille, niillä teidän kommenteilla juopon, alistavan miehen jättämisestä oli merkitystä. Ne jäi kytemään mun mieleen, ja lopulta lähdin. Muistini jopa joitain ohjeita. Kiitos ihanat ihmiset, nyt on kaikki hyvin ja minulla on mies joka pitää minusta huolta.
Ap, laita tämä ketjun linkki talteen. Kun olet samassa jamassa, palaa tähän. Kun näet, mitä itse olet kirjoittanut vaikka vuosi- kaksi -viisi vuotta sitten, ja mikään ei ole muuttunut, tiedät että vika ei ole sinussa eikä sinun päässä, etkä ole hullu. Se miehesi on. Voimia sinulle, koskaan ei ole myöhäistä lähteä ja aloittaa onnellinen elämä.
Vielä vakuutan sinulle sen minkä tästä samanlaisesta itse opin: yksin ON tuhat kertaa parempi kuin huonossa suhteessa. Ja elämä kantaa. Ja asiat järjestyy. Ihmiset auttavat. Ja sinäkin voit olla vielä onnellinen.
Jos tämä on provo, niin on ap silti avun tarpeessa. Hän kirjoittaa rankan ja uskottavan tuntuisen jutun saadakseen edes jossakin huomiota. Tai hän kokee kuvailemansa tilanteen jollakin tapaa viihteeksi, jolla huvittelee. Tai hän nauttii vahingoniloisesti siitä, että monet "menivät lankaan". Heille avauksen tilanne ei ole mitenkään outo ja siksi he tarjoavat apuaan, ja provoilija tirskahtelee. Ei vaikuta kovin terveeltä tai kivalta ihmiseltä.
Oli provo tai ei, on surullista lukea miten tuttu avauksen tilanne (tai siihen verrattava) on. Konkreettisia neuvoja ja ohjeita on tullut, ihan sitä myöten miten saa taksin maksettua kotoa turvakotiin.
Jos avaus on totta toivon, että ap vauvoineen on nyt turvassa. Hänellä on paljon muuta ja tärkeämpää tekemistä kuin palstailu, eikä hän ole velkaa palstalaisille mitään. Keskustelun avaajat jättävät avaamansa keskustelut oman onnensa nojaan paljon mitättömämmistäkin aiheista.
Tulin niiiiiiiiiiin vihaiseksi ap:n puolesta luettuani tän avauksen, etten meinaa pysyä nahoissani! Siis aivan käsittämättömän hirveä "mies" ! Voiko juuri synnyttäneelle naiselle/OMAN LAPSENSA ÄIDILLE enää paljon pahempaa sanoa kuin nuo idioottikommentit? Eikä ole vaivautunut synnärille katsomaan tai edes hakemaan OMAA LASTAAN? Pettää RASKAUSAIKANA lapsensa äitiä eksän kanssa? Siis mikä HELVETTI tässä oliossa on mennyt noin peustavanlaatuisesti pieleen, en voi tajuta. Tuollainen ei ansaitse itseään kutsuttavan isäksi.
Petti kun olit viimesilläs, kiukutteli kiinni jäätyään eikä tullut synnytykseen tai edes sen jälkeen katsomaan, paiskas seinään ku pääsit synnäriltä... juu äkkiä pois ja hanki teille pikkuisen kanssa terve elämä. Voimia.
Täytyy myöntää, että jokunen provo on tullut kirjoitettua viikonlopun viihdykkeeksi, kun olen ollut yksin kotona. Vaikka kirjoittaisi kuinka hullun jutun, niin monet uskovat sen olevan totta. Ja kun vauhtiin on päästy, niin juttu kantaa ihan itsestään.
Olen yrittänyt lopettaa stoorin pistämällä niin överiksi, että kaikki tajuaisivat kyseessä olevan provon, mutta silti löytyy kaikkeen uskovia. Enkä sitten ole hennonnut myöntää provoa, kun tuntuu, että pettää nämä kritiikittömät lukijat.
Juu ja lähestymis kielto kans...hulluhan se mies on jos tollasta tekee.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 13:27"]
Meet ensikotiin, nyt heti. Tai ystävän luikse. Tai sukulaisen. Hitto, tule vaikka mun luo jos Turussa asut! Olet niin kauan kunnes sat kämpän itelles.
[/quote]<3
Minusta on hienoa, ihan todella, että löytyy näitä vilpittömiä avuntarjoajia - olette oikeasti epäilemättä hyviä ihmisiä. Kuitenkin miettikää nyt ap:n tilannetta. Itse en vastaavassa tilanteessa (en ihan noin pahassa ole ollut, mutta vaikeassa kuitenkin) yksinkertaisesti vaan kehtaisi mennä minkään vieraan perheen kotiin, vaikka miten minut sinne paltsan kautta kutsuttaisiin ja osa minusta varmasti kyllä haluisikin mennä. Ei tuo nyt ihan pikkujuttu ole kuitenkaan. Jo pelkästään palstalle kirjottaminen voi olla iso kynnys jos on ollu alistettu pitkään (Tiiän mistä puhun).
Toivon todella, että tulet ap kirjoittelemaan jossakin vaiheessa, kun olet saaneet asianne kuntoon. Tää todella jäi vaivaamaan, yölläkin mietin teitä. Koko sydämestäni toivon että olette päässeet turvaan <3 Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!! t. Yksi apua tarjonneista
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:48"]
Täytyy myöntää, että jokunen provo on tullut kirjoitettua viikonlopun viihdykkeeksi, kun olen ollut yksin kotona. Vaikka kirjoittaisi kuinka hullun jutun, niin monet uskovat sen olevan totta. Ja kun vauhtiin on päästy, niin juttu kantaa ihan itsestään.
Olen yrittänyt lopettaa stoorin pistämällä niin överiksi, että kaikki tajuaisivat kyseessä olevan provon, mutta silti löytyy kaikkeen uskovia. Enkä sitten ole hennonnut myöntää provoa, kun tuntuu, että pettää nämä kritiikittömät lukijat.
[/quote]
Valitettavasti hulluinkin, mitä pystyt omaksi viihdykkeeksi keksimään, on jollekin raakaa arkea. Minä olen niitä jotka vastaa myös provoihin. Omasta kokemuksesta tiedän, että onneton ihminen availee niitä ketjuja joissa joku muu (edes provo) avautuu samanlaisesta tilanteesta, ja lukee kaiken saadakseen edes jotain tolkkua siihen mitä itselle tapahtuu. Jos yksikin sellainen on lukenut minun kommentin, ja saanut siitä jotain, niin se sinun provoon vastaaminen kannatti.
Voisit vaikka mennä parisuhdeterapiaan ja mennä yhdessä esim joggakursseille. Meditatiivinen jooga kyllä auttaa pääsemään alkoholista eroon ja löytämään sisäistä rauhaa ja arvostamaan elämää ympärillään. Lapsen avulla mies luultavasti muutenkin oppii etsimään uusia arvoja joten auta häntä löytämään uudet proriteetit perheestä. Ei kukaan kuitenkaan halua olla mikään hullu juoppo. Onnea matkaan ja ajattele positiivisesti.
Ensikotiin tai turvakotiin.
Tai sitten olet aivan rehellinen jollekin läheiselle sukulaiselle. Myönnät, että olet tehnyt virheen ja tarvitset nyt apua. Kyllä ne etääntyneet sukulaiset sinut "ottaa takaisin".
Olisko kannattanut vaan tehdä abortti kun ukko selvä alkkis.
No se nyt myöhäistä. Mutta miksi ihmeessä itket jonkun kusipään takia. Ota se nytti messiin ja lähde vetämään. Ei siitä spurkusta ole a) isäksi b ) mieheksi.
Onko ensi- ja turvakodeilla resursseja ottaa kaikkia vastaan?! Isommissa kunnissa ainakin ne tuntuvat olevan täynnä.
Tämä taisi olla provo. Surullista että tälläisillä asioilla joku viitsii provoilla.
No, aion tästä lähinkin aina tarjota apua. Ehkä joku näistä ketjuista on totta joskus.