Lue keskustelun säännöt.
Tulin vasta laitokselta vauvan kanssa, mies pimahti täysin
27.08.2015 |
Eli meillä ollut aika vaikea suhde alunperinkin, mies käyttää liikaa alkoa (minun mielestä, ei omasta mielestään, kuitenkin joka viikonloppu menossa kavereiden kanssa ja arkenakin joskus päissään nykyään kun ei ole enää töissä). Olin jo eroamassa kun sain selville että oon raskaana, jonka takia yritettiin vielä. Mulla oli vaikea raskaus mm jatkuva pahoinvointi läpi raskauden, jonka takia seksielämä minimissä, jonka takia mies kävi panemassa eksäänsä. Tämä selvisi mulle 3 päivää ennen synnytystä.. Siitä johtuneen riidan takia mies kieltäytyi tulemasta synnytykseen, ei käynyt koko kolmen päivän aikana edes katsomassa meitä.
Tänään aamulla kotiuduttiin vauvan kanssa, tulin taksilla kun mies sanoi ettei pääse hakemaan. Ei päässy kun oli/on taas päissään. Näki vauvan tosiaan eka kertaa vasta nyt ja sanoi vaan että onpa oudon mallinen pää ja että ei näytä yhtään hänen lapselta. Aloin itkeä hysteerisesti jolloin mies raivostui ja paiskoi kaikki tiskikoneeseen menossa olleet astiat keittön kaakeliseinää. Sitten uhkasi häipyä "helvettiin" ja kun itkin että älä mene, paiskasi mut pois tieltään seinää vasten. Nyt en tiedä missä se on, milloin palaa ja missä kunnossa. Mä en jaksa enää, mitä voin tehdä ja mihin mennä?? Ei ole oikein semmoisia ystäviä/sukulaisia joille voisin tästä puhua tai jotka vois auttaa, välit menny aikalailla kylmiksi aikoinaan kun "valitsin" miehen heidän sijasta... Mies siis oli mustasukkainen mulle muista ihmissuhteistani ja tymä kun olin, "valitsin" miehen ja otin etäisyyttä kaikkiin muihin.
Vauva on maailman ihanin mutta muuten kaikki on ihan sekaisin ja hajalla nyt. Itken vaan. Auttakaa mua, mitä ihmettä mä teen???
Kommentit (276)
Ei se mies valitettavasti siitä muutu. Mitä tahansa haluat uskoa. Ja on todella kurjaa kuulla että vauvan kanssa vielä asutte paikassa, joka ei ole turvallinen ympäristö vauvalle saatika itsellesi.
Kuinka pahasti täytyy käydä ennenkö uskot? Vai pitääkö tapahtua jotain niin peruuttamatonta mikä vasta avaisi silmäsi?
Ja valitettavasti tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasin ettei ap lähde kuten tuolla aiemmin kirjoitin. Ei lähde vaikka mies hakkaisi tms se on varma.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 14:41"]Arvasin ettei ap lähde kuten tuolla aiemmin kirjoitin. Ei lähde vaikka mies hakkaisi tms se on varma.
[/quote]
Lähtee sitten ruumispussissa viimeistään.
Perhesurmia tapahtuu, ihan jatkuvasti ja juuri alkoholi- ja mielenterveysongelmat taustalla.
Kiitos ap että tulit päivittämään, minulla oli sinusta huoli. Ymmärrän sinua, minäkin tuossa vaiheessa vielä halusin uskoa hyvään ja muutokseen, ja uskoin anteeksipyyntöihin ja vakuutteluihin.
Toivon sinulle hyvää, ja että et luottaisi mieheen turhaan. Toivon iloa vauvavuoteen ja paljon rakkautta sinun ja vauvan välille :)
Sen verran vielä sanon, että itselläni ei mennyt hukkaan se että olin harkinnut lähtöä. Kun sen lopulta ajan päästä tein, kuulin että moni nainen suunnittelee eronsa etukäteen. Minä en niin tehnyt, mutta koska olin sen jo muutamaan kertaan kriisissä elänyt ja harkinnut läpi, tiesin mitä tehdä.
En moiti sinua siitä että uskot ja jäät, ehkä säälin vähän. Ja lähetän paljon, paljon voimia. Pidä huoli vauvasta ja itsestäsi. Ja usko ja muista, että sitten kun lähdön aika on, sinä pystyt siihen.
Ap!! Et jää odottelemaan mitään seuraavaa kertaa! Nyt pitää toimia, ihan oman itsesi ja lapsesi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.ltä pitäisi viedä vauva pois, ehkä se "herättäisi" hänet. Hän ei ole enää vaan itsestä vastuussa vaan lapsestakin eikä tuollainen mies paranna tapojaan kuin hetkeksi. Lapsi pitäisi huostaanottaa.
Voi ap, miksi menit taas lankaan. Kun ottaa huomioon miehen menneisyyden se ei tule muuttumaan. Tuollaisesta joka rajoittaa puolison kontaktia ystäviin ja sukulaisiin ja joka käyttää väkivaltaa ja sen uhkaa EI tule turvallista puolisoa ja isää millään yhtäkkisellä päätöksellä. Se kerää hetken painetta ja sitten taas räjähdetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 14:12"]
Off topic: Täällä yks joka on kahdesti lähtenyt julkisilla pois leikkauksesta. Yhden kerran ei ollut saattajaa ja toisella kerralla oli. Sillä kerralla kun ei ollut saattajaa niin saattaja kävi kyllä hakemassa pois sairaalasta mutta hänellä oli kiire töihin niin menin sairaalan ulkopuolelta kahdella eri kulkuneuvolla ja jalan kotiin. Sillä kerralla kun oli saattaja niin olin menettänyt paljon verta. Aloin voida pahoin ja voimat ihan loppu. Muistan ikäni sen millaista oli kun en päässyt kävelemään tien yli nopeasti spåralta jossa olin oksentanut hoitajan antaman välipalan. Istuin Sokoksen Mäkkärin edessä ja saattaja haki mulle vettä. Henki ei meinannut kulkea. Sitten könyäminen hitaasti junaan ja kotilähiössä vielä portaat ylös asuntoon. Opin sillä reissulla 2 asiaa: Miltä tuntuu olla hidas ja raihnainen ja sen että jään vastaavassa tilanteessa sairaalaan jos taksiin ei varaa. Taksimatka ois ollut n. 60e
[/quote]
Sun on eriasia, koska eihän synnyttänyt äiti ole sairas eli voi lähteä yksin kotiin vauvan kanssa. Jos synnyttäneellä äidillä olisi jokin sairaus tai synnytyksessä ilmennyt jotain seurattavaa, silloin ko. äiti & vauva jäisivät vielä sairaalaan. Eli sieltä ei mielellään päästetä äitiä pois jos on syytä että terveys ei kestä. Ei terve äiti ja vauva tervitse saattaajaa kotiin. Jokainen voi kuule ihan itse valita miten menee kotiin vauvansa kanssa.
Ap päätöstä pitäisi yrittää ymmärtää, vaikka vaikeaa se onkin. On paljon väkivallan uhan alla eläviä ihmisiä, joita yritetään auttaa mutta turhaan. He eivät ota sitä apua vastaan. Ehkä joskus kun ap on vihdoin täynnä tuota kaikkea, hän uskaltaa viimein lähteä.
Toivon aplle ja vauvalle lämpimästi kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva on nyt tärkeintä mitä sinulla on. Älä välitä hullusta miehestäsi. Lähde ettei mitään pahaa tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että rohkenit kertoa kuulumiset! Vaikka varmaan arvasitkin, että sitä arvostellaan. Sinä kuitenkin teit sen ja kannat vastuuta elämästäsi. Ainoa neuvo minkä haluan antaa on, että anna miehellesi vastuuta vauvan hoidosta kotona eli anna hänen hoitaa omalla tavallaan. Hoitaa syöttöjä, pukemista, kylpemistä, nukutusta, keksiä kahden keskisiä jutttuja. Se auttaa siihen, että isä kiintyy lapseen ja se side kantaa läpi elämän. Se on lapselle tärkeää vaikka isä joskus mokailisikin. Lapsen elämässä isä on aina oli läsnä tai ei ja mitä sinä voit tehdä helpottaaksesi lapsen elämää myöhemmin on avittaa kiintymyksen synnyssä. Turhaan mammat kontrolloivat joka asiaa vauvan hoidossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 19:43"]
... miehen kunniaksi sanottava et se tosiaan hyvitelly hartaimman kautta sen synnärimokansa. Nyt on ollu selvin päin, hoitanu vauvaa, ollu katuva ja jopa ihana mulle. Sanoin silti etten luota enää. Katsotaan nyt.. ap
[/quote]
Aivan käsikrjoituksen mukaan tämä menikin. Ja sinä höpsö uskot, että nyt on taas kaikki hyvin.
Tunnusta nyt edes itsellesi se totuus, että tätä ihanuutta kestää täsmälleen siihen päivään saakka, kun mies taas seuraavan kerran lähtee ryyppäämään. Veikkaukseni on, että perjaintaihin saakka. Hyvä kun sinulla on kuitenkin se puhelinnumero.
Noudata tuota hyvää neuvoa, että anna miehenkin osallistua vauvan hoitoon siinäkin tapauksessa, että sinusta ei mene ihan oikein. Ei se mitään haittaa, vaikka vaippa on väärin päin tai peitto on huonosti, kunhan vauva voi hyvin.
Voi sinua ap.
Kiitos kuulumisista, olet ollut paljon mielessä. Ymmärrän sua hyvin, liiankin hyvin. Samassa tilanteessa toimin juuri kuin sinä, eli jäin vielä "katsomaan". Eikä olis pitänyt. Mutta tahto ja halu uskoa ja haave ehjästä perheestä oli niin kova. Ja ne hyvät ajat oikeesti oli super hyviä ja mies joka kerta tosi vilipitön. No, lähdin sitten myöhemmin, ja paljolta olisin säästyny jos olisin lähteny sillon heti eikä myöhemmin. Mutta kuten sanoin, ymmärrän sua. Jokaisen on käytävä loppuun se oma tiensä, eikä siinä valitettavasti auta kamalasti vaikka kaikki muut ympärillä huutaa lähde lähde... Toivoisin niin, että uskoisit minua ja kaikkia muita täällä. Mutta kuten sanottu, sitä lähtöpäätöstäsi kypsytellessä pidä oikein hyvä huoli itsestäsi ja vauvastasi. Olette sen arvoisia. halaus *
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:07"]
Voi sinua ap.
Kiitos kuulumisista, olet ollut paljon mielessä. Ymmärrän sua hyvin, liiankin hyvin. Samassa tilanteessa toimin juuri kuin sinä, eli jäin vielä "katsomaan". Eikä olis pitänyt. Mutta tahto ja halu uskoa ja haave ehjästä perheestä oli niin kova. Ja ne hyvät ajat oikeesti oli super hyviä ja mies joka kerta tosi vilipitön. No, lähdin sitten myöhemmin, ja paljolta olisin säästyny jos olisin lähteny sillon heti eikä myöhemmin. Mutta kuten sanoin, ymmärrän sua. Jokaisen on käytävä loppuun se oma tiensä, eikä siinä valitettavasti auta kamalasti vaikka kaikki muut ympärillä huutaa lähde lähde... Toivoisin niin, että uskoisit minua ja kaikkia muita täällä. Mutta kuten sanottu, sitä lähtöpäätöstäsi kypsytellessä pidä oikein hyvä huoli itsestäsi ja vauvastasi. Olette sen arvoisia. halaus *
[/quote]
Samanlainen kertomus täälläkin.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:07"]
Voi sinua ap.
Kiitos kuulumisista, olet ollut paljon mielessä. Ymmärrän sua hyvin, liiankin hyvin. Samassa tilanteessa toimin juuri kuin sinä, eli jäin vielä "katsomaan". Eikä olis pitänyt. Mutta tahto ja halu uskoa ja haave ehjästä perheestä oli niin kova. Ja ne hyvät ajat oikeesti oli super hyviä ja mies joka kerta tosi vilipitön. No, lähdin sitten myöhemmin, ja paljolta olisin säästyny jos olisin lähteny sillon heti eikä myöhemmin. Mutta kuten sanoin, ymmärrän sua. Jokaisen on käytävä loppuun se oma tiensä, eikä siinä valitettavasti auta kamalasti vaikka kaikki muut ympärillä huutaa lähde lähde... Toivoisin niin, että uskoisit minua ja kaikkia muita täällä. Mutta kuten sanottu, sitä lähtöpäätöstäsi kypsytellessä pidä oikein hyvä huoli itsestäsi ja vauvastasi. Olette sen arvoisia. halaus *
[/quote]
Samanlainen kertomus täälläkin.
[/quote]
ja täällä. Kuinkahan monta meitä onkaan..? mulla oli sen toivomisen lisäks tunne että itse vaan liioittelen asioita ja johonki turvakotiin lähtö ois tuntunu todella liioitellulta. riitojen aikana mies aina sanoiki että oon oikea draama kuningatar ja itse vaan paisuttelen asioita päässäni. ajattelin sitten että vika on minussa ja että samallaista on varmaan sitten kaikilla muillakin. Ja välil taas hävetti niin paljon etten halunnu kertoa kellekkään. Nää on niin vaikeita tilanteita!
Sovi AP miehesi ja ennen kaikkea ITSESI kanssa että seuraavalla kerralla lähdet sitten oikeasti. Eli miehelle selvät sävelet: Ei enää riehumista, huutamista, tavaroiden hajottamista, pettämistä, ei kännissä oloa vauvan läsnä ollessa, eikä sormellaankaan tosiaan sinuun kajoa (saati vauvaan tietenkään). Jos - ja valitettavasti minusta tuntuu että KUN näin käy, lähdet sitten IHAN OIKEASTI. Soitat sinne turvakotiin uudestaan ja häivyt, ne auttaa sua. Auttoi muakin. Ja tärkeää on, että tän uhkauksesi jälkeen oikeasti TOIMIT NIIN KUIN OOT SANONU, muuten se ukko ei usko sua enää ikinä ja kuvittelee ettei millään mitä se tekee ole mitään seurauksia, kunhan vaan pyytää nätisti krapulassa anteeksi.
VOIMIA, PYSTYT SIIHEN KYLLÄ JOS MINÄKIN PYSTYIN!!
Mä sanoisin myös että lähde pois vauvan kanssa. Puhuit itsekin 'hyvittelystä': se on tyypillistä alkoholistille tuollaisen käytöksen jälkeen, mutta ei takaa MILLÄÄN MUOTOA, etteikö tilanne toistu ja mahdollisesti pahempana ! Vauvan turvallisuus pitäisi nyt olla ensiarvoisen tärkeä sinulle!!!!!!!! Ekat viikot lapsen kanssa voi olla tosi raskaita kun pitää koko ajan hoitaa ja imettää ja pitää sylissä ja siinä ohessa ei vaan jaksa mitään ylimääräisiä huolia, joista suurimpia lienee turvaton kotiympäristö! Lähde vaikka sukulaisille tai ystävälle tai jollekulle täällä apuaan tarjonneelle, mutta älä haksahda lankaan miehesi kanssa. Esitä vaikka itsellesi tämä kysymys: onko tällaista tapahtunut aiemmin miehesi taholta ja onko mies hyvittelyn jälkeen parantanut tapansa? En tunne sinua, enkä miestäsi, mutta tiedän silti vastauksen: EI OLE!
Vastasyntynyt tarvitsee enemmän kuin mitään muuta hoivaa ja turvaa ja sitä ei miehesi pysty tarjoamaan pitkällä tähtäimellä, jos ei oikeasti hae apua ja kuka tietää tapahtuuko näin koskaan. Lapsi on suurin lahja mitä voit kuvitella, tee kaikkesi että lapsellasi olisi asiat hyvin eli lähde aggressiivisen alkoholistin luota pois nyt heti.
Kaikella hyvällä, kahden lapsen äiti, jonka sydäntä raastaa lukea tällaisia tarinoita!
Hienoa että tulit kertoon kuulumiset ap. Kyllä ne asiat järjestyy pikkuhiljaa. Oon sitä mieltä et ei kannata hötkyillä nyt jos asiat on hyvin. Miehesi kannattaa kuitenkin katsoa peiliin ja tajuta mokansa kunnolla. Ja toivon että se mokailu jää tähän. Moni mies kasvaa itsekin kun lapsi syntyy ja alkaa kasvamaan. mutta alkoholi ja vauva ei sovi yhteen.
Onnea paljon pienestä kääröstä teille kummallekin :) <3