Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Halit pölynimurikauppiaalle, joka ei lähde kämpästä ennen kauppoja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

Jotkin siemenetkin tarvitsevat hibernaation.

Vierailija kirjoitti:

Voidaanko olla kavereita?  Hymyillään kun tavataan?  Harrastukseni on minulle suunnilleen ainoa henkireikä elämässä, en haluaisi siitä luopua.  Ja sinä olet siellä aina.

Haluaisitko, että en olisi?

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

Totta kai sen jälkeen tulee ”mitään”.

Minullakin oli ensin tuo tyhjä olo kun kaipaus alkoi vedellä viimeisiään, mutta hiljalleen sain taas takaisin hyviä vanhoja rutiineja ja aloin tehdä enemmän asioita, ja koko tyhjä olo meni menojaan.

En todellakaan halua enää kaivata enkä toivo tapaavani enää ketään ”kaivattavaa henkilöä”.

Tuntuu tosin muutenkin, että olen tietyllä tapaa etääntynyt tietynlaisista tunteista ja tullut järkevämmäksi, enkä ihastu(isi) enää niin dramaattisella ja kokonaisvaltaisella tavalla kuin nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

En ajattelekaan, että kaipaus loppuisi kokonaan. Se vain siirtyy pikkuhiljaa pois palstalta. Toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

Se tuntuu alkuun tuolta, kun on tottunut kieppumaan tunteiden vuorostoradassa. Kun pidemmän aikaa menee, tuntuu, että elämä asettuu takaisin uomiinsa, joilla se kulki ennen häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voidaanko olla kavereita?  Hymyillään kun tavataan?  Harrastukseni on minulle suunnilleen ainoa henkireikä elämässä, en haluaisi siitä luopua.  Ja sinä olet siellä aina.

Haluaisitko, että en olisi?

Ei kun haluan nähdä sinut. Tuot valonsäteitä päivääni olemalla sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

Jotkin siemenetkin tarvitsevat hibernaation.

Okei, no tästä pidin. Tosi hyvin vastattu, kiitos. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

Totta kai sen jälkeen tulee ”mitään”.

Minullakin oli ensin tuo tyhjä olo kun kaipaus alkoi vedellä viimeisiään, mutta hiljalleen sain taas takaisin hyviä vanhoja rutiineja ja aloin tehdä enemmän asioita, ja koko tyhjä olo meni menojaan.

En todellakaan halua enää kaivata enkä toivo tapaavani enää ketään ”kaivattavaa henkilöä”.

Tuntuu tosin muutenkin, että olen tietyllä tapaa etääntynyt tietynlaisista tunteista ja tullut järkevämmäksi, enkä ihastu(isi) enää niin dramaattisella ja kokonaisvaltaisella tavalla kuin nuorempana.

Lisään: nykyään on myös useammin mukava, hyvä olo ja itsevarmuus sekä sosiaalinen rohkeus kasvanut, kun ei enää kaipaa.

Tuo tyhjä olo oli vain nopeasti ohi menevä vaihe. Tyhjyys sai täytettä ja tykkään siitä täytteestä monine puolineen paljon enemmän kuin yksipuolisesta, addiktoituneen ihmisen kaipauksesta.

Kun pääsee kaipauksesta, on vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tämä selvä. Olisit voinut sanoa minulle ihan suoraan, että mitään ei toistaiseksi voi tapahtuakaan. Olisin säästynyt massiivis3lta määrältä toiveita ja mielipahaa.

Mitä tavoiteltavaa on salasuhteilussa? Jos siihen vastauksella viittasit? On kaikkia kunnioittavaa ja välittävää käytöstä erota ensin jos suhde on niin pahassa jamassa tai rakkaus kuollut, että katselee tosissaan muihin pöytiin.

Sinkkua useimmin vain sattuu jos alkaa suhteilevan kanssa millekään. Jos siis tahdotte jotain niin olkaa varmoja ja hoitakaa homma kotiin. Tehkää rakastetustanne rehdisti rakastettu. Jos ette, hän tuskin rakas teille onkaan. Se on niin vanha stoori. Se kun sinkku uskoo eropuheita ja suhteen väljähtymistarinoita, alkaa vehtaamaan ja pettyy pahoin kun kaksilla rattailla ajelu onkin vaivattomampaa ja sillä saa kaiken. Ei tarvitse pahoittaa kenenkään mieltä. Paitsi kyllä siinä sen sinkun sydän rikki menee. Mitäs uskoi. Been there done that.

Ei tietenkään mitään tavoiteltavaa. Varatullakin on sydän, eikä ole sen jalompaa sillä pelailla. Minun tilannettanihan sinä et tunne.

Totta kai varatuillakin on sydän. Jos kaivattusi on sinkku niin varmasti ymmärrät hyvin miksei hän välttämättä halua edistää asioita kanssasi ennen kuin olet vapaa? Sinustahan se riippuu tuollaisessa tapauksessa ihan täysin. Olisi aika väärin odottaa sinkun osalta mitään tapahtuvaksi ennen kuin hän voi olla varmempi sinusta, sen lisäksi ettei hän välttämättä pidä sitä moraalisesti ketään kohtaan oikeana tehdä mitään. Miksi mitään pitäisi tapahtua ennen eroa? Miksi tahtoisit pyytää kaivattuasi uhraamaan periaatteensa ja oman sydämensä ensin kun sinä olet se joka on varattu ja joka ei jää yksin nuolemaan haavojaan?

Sinkku on paljon haavoittuvammassa ja epävarmemmassa asemassa näissä tilanteissa, ymmärtäkää se. Kyllä mulle se varattuus kertoo jatkuvasti siitä kenet ja minkä elämän hän joka päivä tahtoo valita ennemmin kuin minut. Jos tahtoisi mahdollisuuden valita minut, olisi jo eronnut. En täten ole ollut riskinoton arvoinen, joten hänen tunteidensa syvyyttä sopii epäillä. Ei ole moraalisesti tehtäväni rakkauteni näyttääkseni suostua salasäätöihin. Näyttää riskinotolla ja moraalittomuudella rakastavani niin paljon, että suostun siihen. Se olisi pelkkää typeryyttä ja itsearvostuksen puutetta itseäni kohtaan, samoin kuin hänen arvostuksensa puutetta minua ja kumppaniaan kohtaan suostua sellaiseen.

Miksi sitten lähteä ollenkaan pelailemaan varatun sydämellä? Miksi antaa ymmärtää mitään? Kovin on yksinkertaistavaa tekstisi. Tilanteissa kun on usein monta muutakin muuttujaa. Mutta joo, en halua kenenkään rikkovan itseään vastaan minun vuokseni. Sanoin vain, että olisi reilua tuoda ajatuksensa esille heti aluksi, jolloin molemmilla olisi reunaehdot tiedossa. Päätän osaltani keskustelun tähän.

Tapauksessani reunaehdot ovat olleet tiedossa pitkään. Ei ole eroa näkynyt. Salaa kelpaisi saada minut kuitenkin. Siitä voi päätellä.

Ehkä odotit liikoja? Eihän sinkutkaan halua välttämättä muuta kuin limojen irrotusta.

En odottanut, trust me. Mieli on tietysti voinut muuttua. Puheiden pohjalta olen odotukset luonut. Ihmekös että olen odottanut mitä olen odottanut. Jos se harmittaa, ei kannata puhua jotain muuta kuin mitä tarkoittaa. Jos ei halua draamaa, ei kannata luoda sitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

Se tuntuu alkuun tuolta, kun on tottunut kieppumaan tunteiden vuorostoradassa. Kun pidemmän aikaa menee, tuntuu, että elämä asettuu takaisin uomiinsa, joilla se kulki ennen häntä.

Otan lupauksena. Nimittäin nyt tuntuu tosi typerältä, kuin olisi tipahtanut jostakin avaruuden reunalta. Ap

Mä kaipaan sua M-mies niin että pää räjähtää.

Vierailija kirjoitti:

Ootko sie?

Oon mie. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

Se tuntuu alkuun tuolta, kun on tottunut kieppumaan tunteiden vuorostoradassa. Kun pidemmän aikaa menee, tuntuu, että elämä asettuu takaisin uomiinsa, joilla se kulki ennen häntä.

Otan lupauksena. Nimittäin nyt tuntuu tosi typerältä, kuin olisi tipahtanut jostakin avaruuden reunalta. Ap

JUST tuolta minustakin aluksi tuntui, siis tismalleen tuollaiselta.

T: tuo, joka on päässyt kaipauksen jälkeisestä tyhjyys-vaiheesta eteenpäin ja saanut tilalle mukavia asioita

No, jos suööe jäi jotain epäselvyyksiä mun eroaikeista, olisit ihmeessä kysynyt. Kaikki oli auki sulle.

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan sua M-mies niin että pää räjähtää.

Niin mäkin sua T-nainen. 🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

Se tuntuu alkuun tuolta, kun on tottunut kieppumaan tunteiden vuorostoradassa. Kun pidemmän aikaa menee, tuntuu, että elämä asettuu takaisin uomiinsa, joilla se kulki ennen häntä.

Otan lupauksena. Nimittäin nyt tuntuu tosi typerältä, kuin olisi tipahtanut jostakin avaruuden reunalta. Ap

Mulla ainakin helpotti se, että alkuun loin sitä muuta sisältöä tietoisesti itselleni, tein asioita, joista nautin ja täytin kaipaamiseen käyttämääni aikaa muulla tekemisellä.

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan sua M-mies niin että pää räjähtää.

Ok. Jään odottamaan pamausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan sua M-mies niin että pää räjähtää.

Niin mäkin sua T-nainen. 🥰

Ja mä oon niin kade teille, että...

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille, jotka haaveilette kaipauksen päättymisestä – ette te oikeasti haaveile tästä. On nimittäin todella tyhjä ja typerä olo, kun ei ole ketään ketä miettiä tai kenestä haaveilla. Päivä tuntuu merkityksettömältä ja olo on kuin hetkellisestä mielenhäiriöstä heränneellä.

Ja voi, kuinka kaipaankin sitä mielenhäiriötäni! Sitä tunnetta, kun perhosia leijailee vatsassa ja puna nousee poskille toisen ajattelusta. Pelkkä ohimennenkin. näkeminen aiheuttaa pilvissä leijuntaa ja tahdosta riippumattoman kestohymyn saa yhdellä puhelinsoitolla. Ja kun se toinen tuntuu jotenkin aivan ihmeelliseltä olevaiselta! Nyt on jäljellä enää ystävällinen välinpitämättömyys ja hölmö tyhjäkäynti. Ei ketään mielen päällä.

Toivon niin, että jostakin yhtäkkiä putkahtaisi joku kiinnostava ja kaivattava henkilö tähän nyt harmaantuneeseen elämääni. Todennäköisesti ei putkahda, koska elinpiirini on pieni ja kykyni kiinnostua hyvin rajoittunut, mutta silti toivon sitä kovasti. Onhan sitä kesäkin tulossa, mekkosäät ja kaikki värikäs eläväinen kiva.

Mutta siis niin, ette te oikeasti kaipaa kaipauksen päättymistä. Sen jälkeen ei tule mitään. On vain tyhjyys.

Se tuntuu alkuun tuolta, kun on tottunut kieppumaan tunteiden vuorostoradassa. Kun pidemmän aikaa menee, tuntuu, että elämä asettuu takaisin uomiinsa, joilla se kulki ennen häntä.

Otan lupauksena. Nimittäin nyt tuntuu tosi typerältä, kuin olisi tipahtanut jostakin avaruuden reunalta. Ap

Mulla ainakin helpotti se, että alkuun loin sitä muuta sisältöä tietoisesti itselleni, tein asioita, joista nautin ja täytin kaipaamiseen käyttämääni aikaa muulla tekemisellä.

Minulla on kyllä elämässä paljonkin sisältöä, siitä ei ole kyse. Enemmänkin kaipaan sitä toisen näkemisen ja kuulemisen odottamista, ja erityisesti niitä tapahtumien jälkeisiä hetkiä. Hormonimyrskyjä. Nyt on vain iso tyhjä aukko tunnepuolella, siis nimenomaan tuntumisen puolella. Vaikka ympärillä toki tapahtuukin entiseen malliin. Ap