Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

😏

Joo-oh. Ikävöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kieltämättä hämmentävä hetki, kun joku kolahtaa ensi näkemältä. Varsinkin, kun huomaa toisen katseesta, että jotain liikahti siinä toisessakin. Mutta jos toinen on varattu, niin eihän siinä ole muuta tehtävissä, kuin pitää mölyt mahassaan.

Tuttu osuma ja joka kerta kun yllätäen näen iskee puna ja pehoset🌻🐝

Noin ohuella ei kannata tulla pistelemään.

Sanonko sulle joskus jotain vai pidänkö mölyt mahassa?

En tiedÄ<3

Vierailija kirjoitti:

Se keskustelun vaikeus irl sai mut tajuamaan, että sama juttu on varmaan ollut sen näkemisen kanssa. Saatat ajatuksen tasolla toivoa ja jopa ehdottaa sellaista, mutta kun pitäis mennä paikalle, niin et haluakaan nähdä. Mutta miksi sitten halusit ehdotella uudestaan sellaista, jos tiedät kokemuksesta että et kuitenkaan oikeasti halua nähdä. Hyväntahtoisesti ois voinut myös ajatella, että olisit koittanut tällä kaikella piristää mua, mutta tuo ei sovi siihenkään logiikkaan. Ei turhat näkemislupaukset varmaan ketään loppujen lopuksi piristä.

Aloin miettiä taas kerran sitäkin, että kiusaatko vaan tahalleen. Mutta jos koittaa miettiä vähemmän ilkeitä syitä, niin tykkäätkö sitten vain niin paljon siitä tunteesta, että joku tykkää sinusta ja ihailee, että haluat siksi ylläpitää sitä. Tuoko näkemisen ajatteleminen ja odottaminen tosi hyvät fiilikset ja energiat, mutta sitten kun on se hetki, että pitäis nähdä, vastata irl viestiin tms. niin järki puuttuu peliin ja sanoo vakavana että ”Ei, ei ei!” Jos olisin siinä sun kasvojen edessä, niin veikkaisin että saattaisit olla hyvinkin kylmä. Silloin joskuskin puhuit juurikin vähän huutamalla.

Tässä on varmaan käynyt niin, niin kuin monille tykästyessä: Oon vaan luonut sinusta jonkun ihannekuvan omaan päähän ja tykästynyt oikeasti vain siihen ihannekuvaan. Sivuuttanut asiat, jotka ei sovi siihen ja vahvistanut mielessäni niitä jotka sopii.  Oon yleensä aikaisemmin halunnut enimmäkseen ajatella sinusta vain positiivisia. Vähän ehkä liiankin, mm. että olisit tosi empaattinen ja jopa herkkä yms.  Ajatellut että toisinaan sinussa näkyvää kovuus on vain luotu kuori, joka peittää herkkyyden tms. Kuvitellut että meillä on joku erityinen yhteys ja siksi erityisesti osaan lukea millainen olet. Vielä vetänyt sen niin yli, että kuvitellut välillä että ehkä oikeasti tunnetaan jostain edellisestä elämästä. Varmaankin tosi tylsä elämä, kun siitä yrittää tehdä mielenkintoista tuolla tavalla. Mutta ehkä et oo sittenkään sellainen kuin kuvittelen.  Aina toisinaan, kun joku on puhunut sinusta jotain mikä ei sovi mun kuvaan, olen vain ajatellut mielessäni että se on ymmärtänyt jotenkin väärin eikä tunne sua. Mutta entä, jos ne onkin oikeassa. Joskus jotkut käytti sinusta sanaa voimakastahtoinen negatiivisessa merkityksessä, niin kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Mietin silloinkin että ei kuulosta sinulta, että varmaan vain saaneet vääränlaisen kuvan. Sitten se yksi joka ei tykkää minusta, haukkui mulle muutamaan kertaan suakin. Silloinkin vaan mietin, että se vaikuttaa vain muutenkin olevan ihminen, joka tykkää haukkua toisia selän takana ja mielistellä naamatusten. Että se johtuu siitä. Mutta sitten se valitti niistä asioista isomman porukan kanssa ja kaikki oli ärsyyntyneitä samoista asioista. Itse mietin pääni sisällä, että ootkohan jotenkin tosi väsynyt ja hommat on alkanut tuntua merkityksettömältä, asioiden tärkeysjärjestys mennyt ehkä uusiksi.  Erikoista tuossa oli myös se että ilmeisesti niiden mielestä olit jotenkin pelottava, koska kukaan ei ollut uskaltanut sanoa sulle mitään edes eräästä helposti korjattavasta asiasta. Sanoin sitten tuolle eräälle, että sanoo sulle suoraan edes siitä asiasta, että luultavasti et sitä edes oo tajunnut, kun kukaan ei muka uskalla mitään sanoa. Oli se sitten kai sanonut tai ainakin väitti sanoneensa.

...

Olipa sekavaa settiä.

Mutta joo, olet oikeassa, omalla tavallasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin sua. Ikävöitkö sinä minua?

Siinäpä kysymys. Ainakin katseemme kohtasi viime kerralla pitkäksi aikaa. Terveisiäkin olen sinulta saanut.

Haukkana paikalla: milloin?

Aika kauan sitten. Kahdet terveiset olen saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin sua. Ikävöitkö sinä minua?

Siinäpä kysymys. Ainakin katseemme kohtasi viime kerralla pitkäksi aikaa. Terveisiäkin olen sinulta saanut.

Haukkana paikalla: milloin?

Aika kauan sitten. Kahdet terveiset olen saanut.

N>M?

Mitähän juteltaisiin nyt, jos saataisiin köllötellä vierekkäin?

Vierailija kirjoitti:

Mitähän juteltaisiin nyt, jos saataisiin köllötellä vierekkäin?

Elämästä. Menneestä. Toiveista. Haaveista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin sua. Ikävöitkö sinä minua?

Siinäpä kysymys. Ainakin katseemme kohtasi viime kerralla pitkäksi aikaa. Terveisiäkin olen sinulta saanut.

Haukkana paikalla: milloin?

Aika kauan sitten. Kahdet terveiset olen saanut.

N>M?

Juu, mutta hän ei käy täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin sua. Ikävöitkö sinä minua?

Siinäpä kysymys. Ainakin katseemme kohtasi viime kerralla pitkäksi aikaa. Terveisiäkin olen sinulta saanut.

Haukkana paikalla: milloin?

Aika kauan sitten. Kahdet terveiset olen saanut.

N>M?

n-n, m-n, m-m?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se keskustelun vaikeus irl sai mut tajuamaan, että sama juttu on varmaan ollut sen näkemisen kanssa. Saatat ajatuksen tasolla toivoa ja jopa ehdottaa sellaista, mutta kun pitäis mennä paikalle, niin et haluakaan nähdä. Mutta miksi sitten halusit ehdotella uudestaan sellaista, jos tiedät kokemuksesta että et kuitenkaan oikeasti halua nähdä. Hyväntahtoisesti ois voinut myös ajatella, että olisit koittanut tällä kaikella piristää mua, mutta tuo ei sovi siihenkään logiikkaan. Ei turhat näkemislupaukset varmaan ketään loppujen lopuksi piristä.

Aloin miettiä taas kerran sitäkin, että kiusaatko vaan tahalleen. Mutta jos koittaa miettiä vähemmän ilkeitä syitä, niin tykkäätkö sitten vain niin paljon siitä tunteesta, että joku tykkää sinusta ja ihailee, että haluat siksi ylläpitää sitä. Tuoko näkemisen ajatteleminen ja odottaminen tosi hyvät fiilikset ja energiat, mutta sitten kun on se hetki, että pitäis nähdä, vastata irl viestiin tms. niin järki puuttuu peliin ja sanoo vakavana että ”Ei, ei ei!” Jos olisin siinä sun kasvojen edessä, niin veikkaisin että saattaisit olla hyvinkin kylmä. Silloin joskuskin puhuit juurikin vähän huutamalla.

Tässä on varmaan käynyt niin, niin kuin monille tykästyessä: Oon vaan luonut sinusta jonkun ihannekuvan omaan päähän ja tykästynyt oikeasti vain siihen ihannekuvaan. Sivuuttanut asiat, jotka ei sovi siihen ja vahvistanut mielessäni niitä jotka sopii.  Oon yleensä aikaisemmin halunnut enimmäkseen ajatella sinusta vain positiivisia. Vähän ehkä liiankin, mm. että olisit tosi empaattinen ja jopa herkkä yms.  Ajatellut että toisinaan sinussa näkyvää kovuus on vain luotu kuori, joka peittää herkkyyden tms. Kuvitellut että meillä on joku erityinen yhteys ja siksi erityisesti osaan lukea millainen olet. Vielä vetänyt sen niin yli, että kuvitellut välillä että ehkä oikeasti tunnetaan jostain edellisestä elämästä. Varmaankin tosi tylsä elämä, kun siitä yrittää tehdä mielenkintoista tuolla tavalla. Mutta ehkä et oo sittenkään sellainen kuin kuvittelen.  Aina toisinaan, kun joku on puhunut sinusta jotain mikä ei sovi mun kuvaan, olen vain ajatellut mielessäni että se on ymmärtänyt jotenkin väärin eikä tunne sua. Mutta entä, jos ne onkin oikeassa. Joskus jotkut käytti sinusta sanaa voimakastahtoinen negatiivisessa merkityksessä, niin kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Mietin silloinkin että ei kuulosta sinulta, että varmaan vain saaneet vääränlaisen kuvan. Sitten se yksi joka ei tykkää minusta, haukkui mulle muutamaan kertaan suakin. Silloinkin vaan mietin, että se vaikuttaa vain muutenkin olevan ihminen, joka tykkää haukkua toisia selän takana ja mielistellä naamatusten. Että se johtuu siitä. Mutta sitten se valitti niistä asioista isomman porukan kanssa ja kaikki oli ärsyyntyneitä samoista asioista. Itse mietin pääni sisällä, että ootkohan jotenkin tosi väsynyt ja hommat on alkanut tuntua merkityksettömältä, asioiden tärkeysjärjestys mennyt ehkä uusiksi.  Erikoista tuossa oli myös se että ilmeisesti niiden mielestä olit jotenkin pelottava, koska kukaan ei ollut uskaltanut sanoa sulle mitään edes eräästä helposti korjattavasta asiasta. Sanoin sitten tuolle eräälle, että sanoo sulle suoraan edes siitä asiasta, että luultavasti et sitä edes oo tajunnut, kun kukaan ei muka uskalla mitään sanoa. Oli se sitten kai sanonut tai ainakin väitti sanoneensa.

...

Olipa sekavaa settiä.

Mutta joo, olet oikeassa, omalla tavallasi.

Oiskohan hällä jonkinlainen sairaus. Kysypä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin sua. Ikävöitkö sinä minua?

Siinäpä kysymys. Ainakin katseemme kohtasi viime kerralla pitkäksi aikaa. Terveisiäkin olen sinulta saanut.

Haukkana paikalla: milloin?

Aika kauan sitten. Kahdet terveiset olen saanut.

Saitko ne täällä, ne terveiset?

Vierailija kirjoitti:

Mitähän juteltaisiin nyt, jos saataisiin köllötellä vierekkäin?

Varmaan töistä. Ei meillä oikeasti ole keskenämme mitään muuta juteltavaa. Niin erilaiset ihmiset ja erilaiset kiinnostuksenkohteet.

Vierailija kirjoitti:

Voiko estää itseään ihastumasta, jos tietää toisen olevan varattu? Entä jos kuitenkin ihastuu, miten päästä tunteesta eroon?

Voi. Kunhan tietää toisen olevan varattu, eikä haikaile ystävyyttä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin sua. Ikävöitkö sinä minua?

Siinäpä kysymys. Ainakin katseemme kohtasi viime kerralla pitkäksi aikaa. Terveisiäkin olen sinulta saanut.

Haukkana paikalla: milloin?

Aika kauan sitten. Kahdet terveiset olen saanut.

Saitko ne täällä, ne terveiset?

En saanut. Johan sanoin ettei hän ole täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se keskustelun vaikeus irl sai mut tajuamaan, että sama juttu on varmaan ollut sen näkemisen kanssa. Saatat ajatuksen tasolla toivoa ja jopa ehdottaa sellaista, mutta kun pitäis mennä paikalle, niin et haluakaan nähdä. Mutta miksi sitten halusit ehdotella uudestaan sellaista, jos tiedät kokemuksesta että et kuitenkaan oikeasti halua nähdä. Hyväntahtoisesti ois voinut myös ajatella, että olisit koittanut tällä kaikella piristää mua, mutta tuo ei sovi siihenkään logiikkaan. Ei turhat näkemislupaukset varmaan ketään loppujen lopuksi piristä.

Aloin miettiä taas kerran sitäkin, että kiusaatko vaan tahalleen. Mutta jos koittaa miettiä vähemmän ilkeitä syitä, niin tykkäätkö sitten vain niin paljon siitä tunteesta, että joku tykkää sinusta ja ihailee, että haluat siksi ylläpitää sitä. Tuoko näkemisen ajatteleminen ja odottaminen tosi hyvät fiilikset ja energiat, mutta sitten kun on se hetki, että pitäis nähdä, vastata irl viestiin tms. niin järki puuttuu peliin ja sanoo vakavana että ”Ei, ei ei!” Jos olisin siinä sun kasvojen edessä, niin veikkaisin että saattaisit olla hyvinkin kylmä. Silloin joskuskin puhuit juurikin vähän huutamalla.

Tässä on varmaan käynyt niin, niin kuin monille tykästyessä: Oon vaan luonut sinusta jonkun ihannekuvan omaan päähän ja tykästynyt oikeasti vain siihen ihannekuvaan. Sivuuttanut asiat, jotka ei sovi siihen ja vahvistanut mielessäni niitä jotka sopii.  Oon yleensä aikaisemmin halunnut enimmäkseen ajatella sinusta vain positiivisia. Vähän ehkä liiankin, mm. että olisit tosi empaattinen ja jopa herkkä yms.  Ajatellut että toisinaan sinussa näkyvää kovuus on vain luotu kuori, joka peittää herkkyyden tms. Kuvitellut että meillä on joku erityinen yhteys ja siksi erityisesti osaan lukea millainen olet. Vielä vetänyt sen niin yli, että kuvitellut välillä että ehkä oikeasti tunnetaan jostain edellisestä elämästä. Varmaankin tosi tylsä elämä, kun siitä yrittää tehdä mielenkintoista tuolla tavalla. Mutta ehkä et oo sittenkään sellainen kuin kuvittelen.  Aina toisinaan, kun joku on puhunut sinusta jotain mikä ei sovi mun kuvaan, olen vain ajatellut mielessäni että se on ymmärtänyt jotenkin väärin eikä tunne sua. Mutta entä, jos ne onkin oikeassa. Joskus jotkut käytti sinusta sanaa voimakastahtoinen negatiivisessa merkityksessä, niin kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Mietin silloinkin että ei kuulosta sinulta, että varmaan vain saaneet vääränlaisen kuvan. Sitten se yksi joka ei tykkää minusta, haukkui mulle muutamaan kertaan suakin. Silloinkin vaan mietin, että se vaikuttaa vain muutenkin olevan ihminen, joka tykkää haukkua toisia selän takana ja mielistellä naamatusten. Että se johtuu siitä. Mutta sitten se valitti niistä asioista isomman porukan kanssa ja kaikki oli ärsyyntyneitä samoista asioista. Itse mietin pääni sisällä, että ootkohan jotenkin tosi väsynyt ja hommat on alkanut tuntua merkityksettömältä, asioiden tärkeysjärjestys mennyt ehkä uusiksi.  Erikoista tuossa oli myös se että ilmeisesti niiden mielestä olit jotenkin pelottava, koska kukaan ei ollut uskaltanut sanoa sulle mitään edes eräästä helposti korjattavasta asiasta. Sanoin sitten tuolle eräälle, että sanoo sulle suoraan edes siitä asiasta, että luultavasti et sitä edes oo tajunnut, kun kukaan ei muka uskalla mitään sanoa. Oli se sitten kai sanonut tai ainakin väitti sanoneensa.

...

Olipa sekavaa settiä.

Mutta joo, olet oikeassa, omalla tavallasi.

Oiskohan hällä jonkinlainen sairaus. Kysypä.

Millä lailla hän on pelottava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko estää itseään ihastumasta, jos tietää toisen olevan varattu? Entä jos kuitenkin ihastuu, miten päästä tunteesta eroon?

Voi. Kunhan tietää toisen olevan varattu, eikä haikaile ystävyyttä enempää.

Jännä. Mä en nimittäin voi estää itseäni ihastumasta vaikka olen itse varattu. En vaan voi. Se tuli ku Pendolino.

T

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin sua. Ikävöitkö sinä minua?

Siinäpä kysymys. Ainakin katseemme kohtasi viime kerralla pitkäksi aikaa. Terveisiäkin olen sinulta saanut.

Haukkana paikalla: milloin?

Aika kauan sitten. Kahdet terveiset olen saanut.

Saitko ne täällä, ne terveiset?

En saanut. Johan sanoin ettei hän ole täällä.

Ok. Ei tarvitse hermostua. Olisihan tuo voinut aiemmin olla, muttei enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko estää itseään ihastumasta, jos tietää toisen olevan varattu? Entä jos kuitenkin ihastuu, miten päästä tunteesta eroon?

Voi. Kunhan tietää toisen olevan varattu, eikä haikaile ystävyyttä enempää.

Jännä. Mä en nimittäin voi estää itseäni ihastumasta vaikka olen itse varattu. En vaan voi. Se tuli ku Pendolino.

T

Sama. Rysähti kuin sinne seinään aikanaan.