Lue keskustelun säännöt.
Millainen mielikuvitusmaailma sulla on?
25.08.2015 |
Eikö kaikilla ole joku päänsisäinen paikka, johon vetäydytään aina silloin tällöin? Itse vietän omassa maailmassani paljonkin aikaa. Se on olllut sama lapsesta asti. Olen nyt lähes 30. Mulla on valtameriä, mantereita, eri kulttuureita, ihmisapinoita, teknologiaa, joka ei nykyään ole mahdollista ja ennen kaikkea ystäviä. Jännää, etten tunnu hallitsevan tuota maailmaa kovin hyvin. Olen seikkailija, en jumala. En mahda mitään sisällissodille tai rotusorrolle. En voi enää muuttaa kulttuureita tai uskontoja, joita on monia.
En ole koskaan aktiivisesti keksinyt mitään. Tää vain tulee mulle. Menen tuohon maailmaan usein. En pärjää ilman sitä, tai ilman niitä ystäviä. Joskus oikean maailman ongelmat jotenkin peilaantuu myös tuonne sisäiseen maailmaan vastoin tahtoani, johonkin uuteen muotoon, mutta kun ratkaisen ne sisäisessä maailmassa, tiedän, mitä mun pitää tehdä ulkoisessa.
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 20:49"]Minun maailmani on pääosin tyhjä ihmisistä. Siellä ei koskaan odota kukaan, mutta voin ottaa mukaan kenet vain oikean ihmisen tai odottaa millaisia kohtaan, jos vain kuuntelen. Nautin maailmoissani aisteista, en ihmisistä niinkään.
On tietyjä paikkoja, joista yleensä aloitan. Jos haluan olla rauhassa, levätä tai rentoutua tai jos haluan itkeä yksin, menen rannalleni. Se on sellainen maalauksellinen poukama, jossa on sileätä hiekkaa ja pyöreitä valkoisia kiviä. Usein myös purjelaivoja horisontissa. Siellä olen usein kuunnellut lasten lapsuutta ja tuntenut heidät vielä pieninä sylissäni.
Joskus haluan katsella ihmisiä kuulla katuhälyä ja haistella kaikenlaista. Silloin menen "intiaan", jossa minulla on palatsi. Katukyltit on kirjoitettu kiemuraisilla kirjaimilla ja on aina kauhean kuuma, ihmisten ranteissa ja nilkoissa helisee helyjä ja tuulessa on mausteita. Minulla on kultaiset sandaalit, jotka tarpeeksi kuljeskeltuani jätän lopulta palatsin portaiden eteen. Pesen käteni seinustalla olevassa suihkulähteessä, sekin on kultaa ja sen vesi huikaisevan puhdasta. - Tämän palatsin olen kuvitellut äärimmäisen tarkasti, pölystä ja matoista alkaen. Muistan millaisia tauluja on seinillä, millaisia lasimaalauksia ikkunoissa... ne kaikki olen maalannut mielikuvilla. Ja se palatsi on loputon, huone toisensa jälkeen kaikkea mitä vain sinne kuvittelen. Olen vasta alussa. Yhdessä huoneessa soitetaan sinfoniaa, jonka sinne sävelsin. Orkesterini soittaa ajatuksen voimalla.
Kolmas paikka on villiintynyt puutarha. Sen maapohjaa peittää takkuinen köynnöskasvisto ja siellä on uskomattoman paljon kasveja, perhosia, lintuja. Joskus siellä on poikennut ikävikin ihmisiä, eräs keltamekkoinen nainekin keikutteli sääriään lammen reunalla. Kukaan ei ole jäänyt, se paikka on minun. Kun kulkee tarpeeksi pitkälle, voi löytää kuivaksi porottuneelta kukkulallta leveän ja matalan männyn. Sen oksistossa lentelee sinisiä perhosia. Sen kaarna on kulunut sileäksi niistä kohdista, mihin olen nojaillut yksin tai rakastetun kanssa lukemattomat päivät. - Se on inspiraation puutarha, sieltä näkee kauas yli vuoriston. Laaksossa on aina hento utu, siellä leijailee saippuakuplia. Jokainen niistä sisältää kokonaisen uuden maailman ja voin poimia sellaisen koska vain käteeni. Kun katson kuplan sisälle, voin päästä ihan mihin tahansa kuin aikamatkustaja.
Nämä ovat ne vakiopaikat, joista voin aloittaa. Pääsen pitemmälle huoneissa tai saippuakuplissa. Voin lukea lukemattomia kirjoja, tehdä musiikkia, elää ulottuvuuksissa ja scifi-planeetoilla.
- Merkittävää on, että kun olin äärimmäisen uupunut ja traumaperäiisen stressihäiriön keskellä, maailmat katosivat. En löytänyt kahteen vuoteen edes kastepisaraa sademetsästä. Kaikki katosi. Kuna loin toipua, ensimmäinen palaava kuva oli juuri vesipisara lehdellä.
[/quote]
Jotenkin eläydyin tuohon kuvailuun.
Mullakin on aikoja, jolloin en pääse mihinkään. Mullakin on traumaoireita muuten, ja dissosiaatipita.
Tää mun ystäväni tekee mun maailmassani kaikenlaista, en tiedä ihan kaikesta, mutta se alkaa valjeta. Välillä se pitää mut poissa sieltä. Kuulen sen äänen, mutta en pääse pidemmälle. Se pitää mua vähän vaarallisena. Se sanoo, että mä suojelen sitä maailmaa omalla tavallaan ja se omallaan. Me vaan sotkettaisiin kaikki, jos sekaannuttaisiin liikaa toistemme tapoihin hoitaa asiat. Välillä olen sen kanssa jumissa luolassa. En pysty liikkumaan, ja välillä olen sokea. Makaan vaan taljan päällä, yrtit tuoksuu ja tää mun ystävä puhuu mulle. Välillä se salaa multa asioita ja kärsii, mä näen sen. Joskus mä makaan kuuausikaupalla siinä luolassa pääsemättä mihinkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Ei minulla ainakaan ole mitään mielikuvitusmaailmaa. Lähinnä tuo kuulostaa mielestäni hieman sekopäiseltä.
Ihan älyttömän hienoja juttuja. :)
Ap
Mulla on fiktiivisiä ihmisiä, keksittyjä ja oikeita ihmisiä mun pään sisällä, hieman muokattuina. Itse olen vain ns näkymätön sivusta seuraaja. Keksin kaikkia jänniä juonenkäänteitä. Näille tyypeille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Vähän niin kuin joku saippuaooppera mun päässä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 21:04"]Mitä ihmettä? Ei minulla ainakaan ole mitään mielikuvitusmaailmaa. Lähinnä tuo kuulostaa mielestäni hieman sekopäiseltä.
[/quote]
No, en väittänytkään olevani ihan täyspäinen. Ajatteletko sä aina arjen asioita? Mielikuvitusmaailma voi olla lähellä todellisuutta. Se voi olla rinnakkaistodellisuus, johon lipsahtaa huomaamatta, ja jossa on upea, rikas ja vahva, vaikka kaikki muu on ennallaan. Siellä voi vaikka kakata ärsyttävän naapurin postiluukkuun. ;)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoksentelen pienissä nahkavaatteissa metsässä tai jossain puoliarolla. Ajan takaa saalista mutta en yleensä ajattele sitä tappamista vaan sitä jahtaamista ja jäljittämistä, millaista on juosta luonnossa mutkittelevaa reittiä jne. Joskus muita ihmisiä on mukana, joskus ei.
Usein mä soitan satunnaisia kappaleita satunnaisessa järjestyksessä, ja kuvittelen mielessäni "musikaalin" jonka juoni kulkee laulujen mukana.
Iltaisin ja tylsistyneenä mä yleensä alan kuvitella eräänlaista jatkotarinaa, joka voi olla hyvinkin pitkä.
Välitunnilla mä mietin uusia vitsejä ja ideoita sarjakuviin ja animaatioihin. Joskus mä alan hahmotella jotain tarinaa jonka mä kirjotan sitten lopuksi paperille.
Joskus mä kuvittelen, tulevaisuuteni. Ja todella usein tulee kuviteltua, miten tapaan J.K. Rowlingin tai Scott Cawthonin. :D
Welcome to my mind :)
-teini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on melko jäätävää, mutta mielikuvitusmaailmani on jokin asunto (ei hahmotu tarkkaan ikinä) ja siellä asun kuvitellun kumppanin kanssa ja sitten kuvittelen mitä puuhaamme ja miten jaamme salaisuuksia sun muuta :)
T: miten niin yksinäinen
Minulla ei niinkään ole erillistä "maailmaa", enemmänkin tilanteita ja ihmissuhteita todellisessa maailmassa, mutta mitkä ovat kuitenkin todella kaukaa haettuja. Tyyliin tulevaisuudessa olen joko nerokas elokuvaohjaaja, jota ihaillaan elokuvapiireissä ja jota suuret näyttelijätähdet kilvan ylistävät lehdissä päästäkseen seuraavaan projektiini, tai vaikka lempiurheilujoukkueeni legendaarinen ja menestyksekäs valmentaja, joka voittaa kaiken voitettavissa olevan, on tehtävässään vuosikymmeniä ja lopulta vetäytyy taka-alalle johtokuntaan aiheuttaen faneille kaihoisaa kaipausta minun valtakauteeni.
Vaihtoehtoisesti saatan olla jonkin mielijulkkikseni (näyttelijät, muusikot) ystävä/seurustelukumppani/vaimo, ja kuljen heidän seurassaan mm. kotiseudullani, missä törmään aina vanhoihin tuttuihin ja nämä menevät sanattomiksi suuren julkkiksen nähdessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakaan ei oo tuollaisia hienoja maailmoja, olis mukavaa ja olisi! Minä taas ajattelen todella todella pitkälle asioita. Esimerkiksi jos joskus menneisyydessä tietty asia olisi mennytkin eri tavalla, alan hetki hetkeltä miettimään ja ajattelemaan asioiden kulkua siltä pohjalta. Matkaan saattaa tarttua täysin tuntemattomia ihmisiä joille keksin oman tarinan ja persoonallisuuden.
Samalla tavalla joku tulevaisuudessa odottava asia. Kuvittelen kuinka asiat voisivat tulla tapahtumaan, pienintäkin yksityiskohtaa myöden. Vien ajattelun todella pitkälle vuosien päähän. Tällä tavalla saan luotua kuvitteellisia elämiä ja hetkiä. En tiedä onko se vilkasta mielikuvitusta vai ei. Mukavan rentouttavaa ainakin! :)
Lohikäärmeitä ja taisteluja ja keskiaikaista elämää ilman teknologiaa.