Onko tämä normaalia käytöstä riidan jälkeen vai johtaako vielä eroon?

Jaahas laitoin aloituksen kahteen osaan ja nyt loppu jäi odottamaan hyväksyntää... Itse ongelma ja kysymys tuli vasta siinä :(

Ei ole normaalia tai aikuismaista, mies elelee jossain omissa maailmoissaan/kuorensa sisällä, joissa ei tarvitse tosipaikan tullen ottaa muita huomioon. Kokemusta on. Siinä ei ymmärtelyt ja itsensä muuttaminen & kehittäminen auta, muuten kuin että ymmärtää lopulta lähteä menemään.

Mies ei muutu, eroa jos haluat.

Itse elelen samanlaisen miehen kanssa. Joko siedät asian, ei nimittäin tule muuttumaan, tai sitten eroat. Minä itse olin pitkään lähdössä mutta jotenkin iän myötä opin olemaan välittämättä ja annoin asioiden olla ja mennä ohi, eli ei paljon enää riitatilanteita, ei tosin mitään muutakaan. Kyllähän tuollainen löi sellaisen kiilan väliin vuosien aikana, että elämmä aika erillisiä elämiä.

Ei ole kiinnostunut oikeasti kohtaamaan tunnetasolla. Valitettavan yleinen piirre kyllä miehillä.

Semmoiset suhteet missä ero otetaan esille riidan yhteydessä eivät yleensä ole niitä rakkaudellisimpia ja kestävimpiä suhteita, just sayin'.

Kaipa teillä tuossa on vielä mahdollisuus kuitenkin opetella rakentavampaa kommunikaatiota, mutta varmaan tiedät itsekin että jos toisen tai molempien tarpeet ei tule kuulluksi eikä niihin vastata, niin eihän se oikein toimi.

Kokeillaas pienemmissä osissa...

Itse ongelma tulee tässä: yleensä tuo pohja sitten johtaa aikalisään jonka aikana minä itken omalla tahollani ja mies välttelee koko asiaa ja pysyy toimintakykyisenä. Ymmärrän että se on mieheltä varmasti osittain ihan puhdasta kömpelyyttä että hän ei vain osaa käsitellä käytöstään heti muuten kuin lähtemällä tunteita pakoon, mutta minulle se vaikuttaa välinpitämättömyydeltä. Itse vatvon riitojen aikana taukoamatta sitä miten olisin voinut toimia toisin, rakastaakohan toinen minua yhtään jne. Silloin tulee tunne, että minä olen tässä paljon sitoutuneempi kuin mies. Ihan tyypillinen välttelevästi ja ristiriitaisesti kiintyneen suhde siis. ap

Jatkuu...

Kun tunteet sitten ovat laimenneet, minä haluaisin hieroa sovun mahd. pian. Suurin ongelma ja luottamusta hajottavin kohta tuleekin nimenomaan tässä pisteessä, kun minä teen sen ensimmäisen sovinnon eleen ja joudun pyytämään ensimmäisenä anteeksi. Usein tuntuu, että noissa tilanteissa mies oikein venyttämällä venyttää sitä omaa osaansa, eli pitää minua ns. löysässä hirressä tarpeettoman pitkään. Senkin jälkeen kun alkuperäinen riita on jo käyty läpi jo sovittu, mies siis jää joksikin aikaa etäiseksi ja antaa ymmärtää että ei ole enää varma minusta tai suhteesta kun MINÄ tein kaikesta niin hankalaa. Ainut ”lääke” tähän tuntuu olevan se, että mies haluaa selvästi minun ottavan vastuun koko riidasta. Tilanne ja välit palautuvat siis vasta, jos minä suostun hieman matelemaan ja ottamaan suurimmat syyt niskoilleni. Ei siis sellaista tasavertaista ”olimme molemmat väärässä, lopetetaanko jo turha riitely?” -kaavaa joka unohdetaan siihen. Olen yrittänyt tästäkin puhua joka kerta näiden tilanteiden jälkeen ja sanon aina suoraan miehelle, että tämä tuntuu epäreilulta kun joudun pyytelemään itse anteeksi riitaa joka alkoi siitä että minua loukattiin. Synkimpinä hetkinä tuo koko kuvio tuntuu siltä, että sen tarkoituksena on rangaista minua siitä että kehtasin kritisoida miestä kommunikoimalla rehellisesti tilanteista joissa olin loukattu. Se tuntuu samalta kuin mies ehdottaisi että ”Ei meillä olisi riitoja jos antaisit minun kohdella sinua miten haluan. Älä loukkaannu mistään niin ongelmaa ei ole.” Ei hän siis noin sano, mutta käytönnössä kuitenkin vaatii. ap

"Synkimpinä hetkinä tuo koko kuvio tuntuu siltä, että sen tarkoituksena on rangaista minua siitä että kehtasin kritisoida miestä kommunikoimalla rehellisesti tilanteista joissa olin loukattu."

Silmät auki, se on just sitä. Manipuloivaa käytöstä.

Samalla pelkään että olen itse liian painostava tai että mies on oikeassa: ehkä oikeasti vain vaadin häneltä liikaa ja loukkaannun turhasta? Vaadin sellaista mitä hyvin harva mies kykenee antamaan, koska eihän kukaan ole täydellinen. Jossain syvällä

sisimmässäni kuitenkin tiedän että tuo riidan aikana eron väläyttely ja vallan hakeminen ehkä lopulta on silti se syvin ongelma. Tämä heijastuu myös seksiin siten että mies ei juuri tee aloitteita. Tämä vahvistaa minussa sitä tunnetta, että minä rakastan enemmän ja mies salaa nauttii siitä. Mitä etäisempi hän on, sitä epätoivoisempi minusta tulee vaikka salaa pintani alla minäkin alan riitojen ja torjumiseen myötä halveksimaan häntä. Mies ei tunnu tajuavan, että tuo on vaarallista peliä joka joku kerta päättyy siihen että en minä anelekaan takaisin tai enää jaksa tehdä niitä aloitteita. Luulen että vasta sitten mies on hätää kärsimässä, mutta sitten on jo liian myöhäistä. Rakkaus tukahtuu tähän. Ap

Siis sinä aloitat riida, mies ei lähde mukaan ja sitten sinä syytät miestä siitä, että sinä aloitit riidan?

Ei toista voi muuttaa, itseään voi eikä mies nähtävästi keksi yhtäkään syytä, miksi hänen pitäisi menettää itsensä kelvatakseen sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Samalla pelkään että olen itse liian painostava tai että mies on oikeassa: ehkä oikeasti vain vaadin häneltä liikaa ja loukkaannun turhasta? Vaadin sellaista mitä hyvin harva mies kykenee antamaan, koska eihän kukaan ole täydellinen. Jossain syvällä

sisimmässäni kuitenkin tiedän että tuo riidan aikana eron väläyttely ja vallan hakeminen ehkä lopulta on silti se syvin ongelma. Tämä heijastuu myös seksiin siten että mies ei juuri tee aloitteita. Tämä vahvistaa minussa sitä tunnetta, että minä rakastan enemmän ja mies salaa nauttii siitä. Mitä etäisempi hän on, sitä epätoivoisempi minusta tulee vaikka salaa pintani alla minäkin alan riitojen ja torjumiseen myötä halveksimaan häntä. Mies ei tunnu tajuavan, että tuo on vaarallista peliä joka joku kerta päättyy siihen että en minä anelekaan takaisin tai enää jaksa tehdä niitä aloitteita. Luulen että vasta sitten mies on hätää kärsimässä, mutta sitten on jo liian myöhäistä. Rakkaus tukahtuu tähän. Ap

Lue tämä viestisi ja mieti jos se olisi ystäväsi kirjoittama. Olisitko huolissaan hänestä? Selkeästi sisimmässäsi tiedät miten asia on ja mitä pitää tehdä. Olen ollut itsekin samantyyppisessä tilanteessa. Tiesin itsekin ettei se ollut oikein ja tiesin että tulen lähtemään. Ja lähdinkin. Kun on vain tämä yksi elämä. Ei sitä kannata viettää toisen vallankäyttöä katsellen.

Mistä asiasta loukkaannut? Konkreettinen esimerkki? On helpompi ottaa kantaa.

Siis sinä riitelet ja rähjäät, haukut miehen, saat hänet epävarmaksi ja sitten ihmettelet, että nyt se ei halua seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä aloitat riida, mies ei lähde mukaan ja sitten sinä syytät miestä siitä, että sinä aloitit riidan?

Ei toista voi muuttaa, itseään voi eikä mies nähtävästi keksi yhtäkään syytä, miksi hänen pitäisi menettää itsensä kelvatakseen sinulle.

Miehen näkökulmasta juuri noin: minä aloitan riidan ja sitten suutun kun hän ei halua puhua käytöksestään tai suhteemme epäkohdista. Omasta näkökulmastani taas en aloita RIITAA, vaan yritän päinvastoin luoda välillemme yhteyttä, toisinaan puolustaen omia tunteitani tai rajojani joita on loukattu. Mitä itse ehdotat vaihtoehdoksi noissa tilanteissa, jos toisen käytös harmittaa eikä asiaa voi selvittää ilman että mies menee lukkoon? Onko puhumattomuus sitten sen parempi, kun sekin tunnetusti johtaa vain etääntymiseen?

Omasta mielestäni jopa riita on parempi kuin se ettei omalle kumppanille uskalla avata mitä tuntee, toivoo ja käy päässään läpi. Mies ei toisaalta arkaile sanoa minulle omia toiveitaan tai tunteitaan, joten siksi ajattelen että tämän kuuluisi toimia molempiin suuntiin. Toki ratkaisevinta on aina MITEN sen tekee. Eihän tuo nyt voi olla ok vain toiseen suuntaan että vain miehellä on oikeus olla suora, minulla ei?

Jos suhteessa on ongelmia jo alussa, kannattaa luovuttaa. Ei se siitä ikinä tule helpottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä riitelet ja rähjäät, haukut miehen, saat hänet epävarmaksi ja sitten ihmettelet, että nyt se ei halua seksiä.

Tavallaan tämäkin on totta, sen myönnän, mutta ei koko totuus. Mutta mitä minun siis pitäisi korjata? En todellakaan aloita noita tilanteita haukkumalla miestä. Mies provosoituu ihan tavallisista kysymyksistä. Ap

Kuulostaa minusta että teet ap jo kaiken voitavasi. Ainakin sun teksteistä välittyy itsekriittinen, analyyttinen ja empaattinen vaikutelma. Jos se ei sun miehelle riitä, niin et voi tehdä enää enempää omalta osaltasi.

Paitsi katsoa kelloa ja kalenteria että vielä tämä kerta. Ja vielä tämä. Ja vielä tämä.

Ei ole pakko onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä aloitat riida, mies ei lähde mukaan ja sitten sinä syytät miestä siitä, että sinä aloitit riidan?

Ei toista voi muuttaa, itseään voi eikä mies nähtävästi keksi yhtäkään syytä, miksi hänen pitäisi menettää itsensä kelvatakseen sinulle.

Miehen näkökulmasta juuri noin: minä aloitan riidan ja sitten suutun kun hän ei halua puhua käytöksestään tai suhteemme epäkohdista. Omasta näkökulmastani taas en aloita RIITAA, vaan yritän päinvastoin luoda välillemme yhteyttä, toisinaan puolustaen omia tunteitani tai rajojani joita on loukattu. Mitä itse ehdotat vaihtoehdoksi noissa tilanteissa, jos toisen käytös harmittaa eikä asiaa voi selvittää ilman että mies menee lukkoon? Onko puhumattomuus sitten sen parempi, kun sekin tunnetusti johtaa vain etääntymiseen?

Omasta mielestäni jopa riita on parempi kuin se ettei omalle kumppanille uskalla avata mitä tuntee, toivoo ja käy päässään läpi. Mies ei toisaalta arkaile sanoa minulle omia toiveitaan tai tunteitaan, joten siksi ajattelen että tämän kuuluisi toimia molempiin suuntiin. Toki ratkaisevinta on aina MITEN sen tekee. Eihän tuo nyt voi olla ok vain toiseen suuntaan että vain miehellä on oikeus olla suora, minulla ei?

Kun mies sanoo sinulle, että "kun toimit tavalla x, tuntuu kuin et arvostaisi minua lainkaan", niin mitä sinä teet? Ryhdyt analysoimaan omaa tekemistäsi asiallisesti tyyliin "totta, enpä ajatellut, että kastikkeen kaataminen päällesi olisi loukkaavaa" vai sittenkin puolustaudut, että se oli vahinko.

Miksi et ole miehellesi suora? Sano, että "en pidä siitä, että minua nimitellään ämmäksi, lopeta tuollainen". Jätä kaikenlainen kokeminen ja tunteminen väliin, opettele sanomaan asia asiana. Ja nimenomaan niin, että sinä olet tekijä, mies ei ole koko lauseessa. Nyt sinä selkeästi haastat riitaa etkä vaivaudu kertomaan, mitä oikeasti odotat.

Vierailija kirjoitti:

Samalla pelkään että olen itse liian painostava tai että mies on oikeassa: ehkä oikeasti vain vaadin häneltä liikaa ja loukkaannun turhasta? Vaadin sellaista mitä hyvin harva mies kykenee antamaan, koska eihän kukaan ole täydellinen. Jossain syvällä

sisimmässäni kuitenkin tiedän että tuo riidan aikana eron väläyttely ja vallan hakeminen ehkä lopulta on silti se syvin ongelma. Tämä heijastuu myös seksiin siten että mies ei juuri tee aloitteita. Tämä vahvistaa minussa sitä tunnetta, että minä rakastan enemmän ja mies salaa nauttii siitä. Mitä etäisempi hän on, sitä epätoivoisempi minusta tulee vaikka salaa pintani alla minäkin alan riitojen ja torjumiseen myötä halveksimaan häntä. Mies ei tunnu tajuavan, että tuo on vaarallista peliä joka joku kerta päättyy siihen että en minä anelekaan takaisin tai enää jaksa tehdä niitä aloitteita. Luulen että vasta sitten mies on hätää kärsimässä, mutta sitten on jo liian myöhäistä. Rakkaus tukahtuu tähän. Ap

Tunteesi ovat ihan perusteltuja suuntaan sekä toiseen. Hän manipuloi sinua samaan aikaan kun sinä todellakin vaadit häneltä liikaa ja loukkaannut turhasta. Etäännytä itseäsi tätä mielikuvaharjoitusta varten, unohda että sinulla on lämpöisiä tunteita häntä kohtaan, ajattele häntä robottina joka on ohjelmoitu tiettyyn toimintaan. Vedä henkeä, sulje silmät. Ja nyt, maistele asiaa: sinä vaadit häneltä enemmän kuin hän on valmis satsaamaan. Tilanne voi muuttua, mies voi aikuistua ja oppia ymmärtämään, ettei hyvää naista pysty loputtomiin manipuloimalla sitomaan. Noita miehiä on paljon, jotka oppivat arvostamaan suhdetta vasta menetettyään sen. Jossain vaiheessa elämää hän saattaa alkaa sitoutua naiseensa, mutta se aika ei ole vielä. Hänet pitää muutaman naisen jättää ennen kuin hän viitsii katsoa peiliin ensimmäisenkään vilkaisun verran. Eli on turhaa yrittää sinun puolestasi saada häntä kohtaamaan sinut tunnetasolla, jolloin loukkaantuminenkin on turhaa, koska hän ei ole missään vaiheessa luvannut sinulle parempaa kuin nyt tarjoaa. On tietysti saattanut löperehtiä jotain levotonta ihastuttuaan, mutta hän ei ole luvannut sitoutua sinuun henkisesti ja toimia reilusti ja arvostaen. Joten et voi vetää häntä tilille siitä ettei hän niin toimi. Tee päätelmäsi ja ilmoita miehelle, että sinä tarvitset suhteessa asiat a-f voidaksesi hyvin, ja että tämän takia suhde päättyy syistä ei-a - ei-f.  

Ota opin kannalta. Seuraavan miehen osaat ehkä valita taas hiukan taitavammin ja sitoutua vasta siinä tahdissa kuin hänkin sen tekee.