Onko tämä normaalia käytöstä riidan jälkeen vai johtaako vielä eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä aloitat riida, mies ei lähde mukaan ja sitten sinä syytät miestä siitä, että sinä aloitit riidan?

Ei toista voi muuttaa, itseään voi eikä mies nähtävästi keksi yhtäkään syytä, miksi hänen pitäisi menettää itsensä kelvatakseen sinulle.

Miehen näkökulmasta juuri noin: minä aloitan riidan ja sitten suutun kun hän ei halua puhua käytöksestään tai suhteemme epäkohdista. Omasta näkökulmastani taas en aloita RIITAA, vaan yritän päinvastoin luoda välillemme yhteyttä, toisinaan puolustaen omia tunteitani tai rajojani joita on loukattu. Mitä itse ehdotat vaihtoehdoksi noissa tilanteissa, jos toisen käytös harmittaa eikä asiaa voi selvittää ilman että mies menee lukkoon? Onko puhumattomuus sitten sen parempi, kun sekin tunnetusti johtaa vain etääntymiseen?

Omasta mielestäni jopa riita on parempi kuin se ettei omalle kumppanille uskalla avata mitä tuntee, toivoo ja käy päässään läpi. Mies ei toisaalta arkaile sanoa minulle omia toiveitaan tai tunteitaan, joten siksi ajattelen että tämän kuuluisi toimia molempiin suuntiin. Toki ratkaisevinta on aina MITEN sen tekee. Eihän tuo nyt voi olla ok vain toiseen suuntaan että vain miehellä on oikeus olla suora, minulla ei?

Mitä ihmeen yhteyttä sinä rakennat syyttelemällä miestä tunteistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä aloitat riida, mies ei lähde mukaan ja sitten sinä syytät miestä siitä, että sinä aloitit riidan?

Ei toista voi muuttaa, itseään voi eikä mies nähtävästi keksi yhtäkään syytä, miksi hänen pitäisi menettää itsensä kelvatakseen sinulle.

Miehen näkökulmasta juuri noin: minä aloitan riidan ja sitten suutun kun hän ei halua puhua käytöksestään tai suhteemme epäkohdista. Omasta näkökulmastani taas en aloita RIITAA, vaan yritän päinvastoin luoda välillemme yhteyttä, toisinaan puolustaen omia tunteitani tai rajojani joita on loukattu. Mitä itse ehdotat vaihtoehdoksi noissa tilanteissa, jos toisen käytös harmittaa eikä asiaa voi selvittää ilman että mies menee lukkoon? Onko puhumattomuus sitten sen parempi, kun sekin tunnetusti johtaa vain etääntymiseen?

Omasta mielestäni jopa riita on parempi kuin se ettei omalle kumppanille uskalla avata mitä tuntee, toivoo ja käy päässään läpi. Mies ei toisaalta arkaile sanoa minulle omia toiveitaan tai tunteitaan, joten siksi ajattelen että tämän kuuluisi toimia molempiin suuntiin. Toki ratkaisevinta on aina MITEN sen tekee. Eihän tuo nyt voi olla ok vain toiseen suuntaan että vain miehellä on oikeus olla suora, minulla ei?

Mitä ihmeen yhteyttä sinä rakennat syyttelemällä miestä tunteistasi?

Ei kai omien tunteiden puolustaminen sentään tarkoita samaa kuin toisen syyttäminen niistä?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla pelkään että olen itse liian painostava tai että mies on oikeassa: ehkä oikeasti vain vaadin häneltä liikaa ja loukkaannun turhasta? Vaadin sellaista mitä hyvin harva mies kykenee antamaan, koska eihän kukaan ole täydellinen. Jossain syvällä

sisimmässäni kuitenkin tiedän että tuo riidan aikana eron väläyttely ja vallan hakeminen ehkä lopulta on silti se syvin ongelma. Tämä heijastuu myös seksiin siten että mies ei juuri tee aloitteita. Tämä vahvistaa minussa sitä tunnetta, että minä rakastan enemmän ja mies salaa nauttii siitä. Mitä etäisempi hän on, sitä epätoivoisempi minusta tulee vaikka salaa pintani alla minäkin alan riitojen ja torjumiseen myötä halveksimaan häntä. Mies ei tunnu tajuavan, että tuo on vaarallista peliä joka joku kerta päättyy siihen että en minä anelekaan takaisin tai enää jaksa tehdä niitä aloitteita. Luulen että vasta sitten mies on hätää kärsimässä, mutta sitten on jo liian myöhäistä. Rakkaus tukahtuu tähän. Ap

Tunteesi ovat ihan perusteltuja suuntaan sekä toiseen. Hän manipuloi sinua samaan aikaan kun sinä todellakin vaadit häneltä liikaa ja loukkaannut turhasta. Etäännytä itseäsi tätä mielikuvaharjoitusta varten, unohda että sinulla on lämpöisiä tunteita häntä kohtaan, ajattele häntä robottina joka on ohjelmoitu tiettyyn toimintaan. Vedä henkeä, sulje silmät. Ja nyt, maistele asiaa: sinä vaadit häneltä enemmän kuin hän on valmis satsaamaan. Tilanne voi muuttua, mies voi aikuistua ja oppia ymmärtämään, ettei hyvää naista pysty loputtomiin manipuloimalla sitomaan. Noita miehiä on paljon, jotka oppivat arvostamaan suhdetta vasta menetettyään sen. Jossain vaiheessa elämää hän saattaa alkaa sitoutua naiseensa, mutta se aika ei ole vielä. Hänet pitää muutaman naisen jättää ennen kuin hän viitsii katsoa peiliin ensimmäisenkään vilkaisun verran. Eli on turhaa yrittää sinun puolestasi saada häntä kohtaamaan sinut tunnetasolla, jolloin loukkaantuminenkin on turhaa, koska hän ei ole missään vaiheessa luvannut sinulle parempaa kuin nyt tarjoaa. On tietysti saattanut löperehtiä jotain levotonta ihastuttuaan, mutta hän ei ole luvannut sitoutua sinuun henkisesti ja toimia reilusti ja arvostaen. Joten et voi vetää häntä tilille siitä ettei hän niin toimi. Tee päätelmäsi ja ilmoita miehelle, että sinä tarvitset suhteessa asiat a-f voidaksesi hyvin, ja että tämän takia suhde päättyy syistä ei-a - ei-f.  

Ota opin kannalta. Seuraavan miehen osaat ehkä valita taas hiukan taitavammin ja sitoutua vasta siinä tahdissa kuin hänkin sen tekee. 

Kiitos tuhannesti. Aion tallentaa tämän vastauksen puhelimeeni ja lukea sen aina vaikeina hetkinä. Olet varmasti oikeassa ja tuossa on itsellekin paljon kivuliasta hyväksyttävää. Ehkä tätä kommenttia lukiessa minusta tuntuu hieman samalta kuin miehestä tuntuu silloin kun vaadin häneltä niitä perusjuttuja. Jokin osa mielestä jo tietää, mutta jokin osa pyristelee epämukavia totuuksia vastaan. Tässä siis todella työn sarkaa ja kuten jo aloituksessa totesin, molemmilla meistä sokeat pisteemme ja opittavaa. Kiitos kuka ikinä oletkin!

Niin epämääräistä tekstiä, että vaikea sanoa mitään. Mistä te siis riitelette? Oletko varma, ettei mies jo ole löytänyt vähemmän äkäistä naista? Selittäisi nuo kadonneet seksihalut. Sinuna tarkistaisin puhelimen jotenkin. Juuri lähetin tuhman kuvan yhdelle naimisissa olevalle miehelle, jolla on kotona tuon tyyppistä menoa.

Kokemusta on kyllä patoajanaisista. He ovat ilmaisseet aina sen patoamansa vääryyden sitten lopulta niin hyökkäävästi, etteihän siinä oikein voi muuta kuin hämmennyksissään mennä puolustuskannalle. Tyyliin "Teit niin ääl1ömäisesti/ahdisti vtusti" yms. Että onkohan ap ilmaissut asiansa samaan tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä aloitat riida, mies ei lähde mukaan ja sitten sinä syytät miestä siitä, että sinä aloitit riidan?

Ei toista voi muuttaa, itseään voi eikä mies nähtävästi keksi yhtäkään syytä, miksi hänen pitäisi menettää itsensä kelvatakseen sinulle.

Miehen näkökulmasta juuri noin: minä aloitan riidan ja sitten suutun kun hän ei halua puhua käytöksestään tai suhteemme epäkohdista. Omasta näkökulmastani taas en aloita RIITAA, vaan yritän päinvastoin luoda välillemme yhteyttä, toisinaan puolustaen omia tunteitani tai rajojani joita on loukattu. Mitä itse ehdotat vaihtoehdoksi noissa tilanteissa, jos toisen käytös harmittaa eikä asiaa voi selvittää ilman että mies menee lukkoon? Onko puhumattomuus sitten sen parempi, kun sekin tunnetusti johtaa vain etääntymiseen?

Omasta mielestäni jopa riita on parempi kuin se ettei omalle kumppanille uskalla avata mitä tuntee, toivoo ja käy päässään läpi. Mies ei toisaalta arkaile sanoa minulle omia toiveitaan tai tunteitaan, joten siksi ajattelen että tämän kuuluisi toimia molempiin suuntiin. Toki ratkaisevinta on aina MITEN sen tekee. Eihän tuo nyt voi olla ok vain toiseen suuntaan että vain miehellä on oikeus olla suora, minulla ei?

Mitä ihmeen yhteyttä sinä rakennat syyttelemällä miestä tunteistasi?

Suhde ei voi koskaan syventyä kovin vakaalle tasolle, jos tunteista ei opita keskustelemaan niin että molemmat tulee kuulluksi ja nähdyksi. Jokainen kaipaa tunteilleen ja positiivisille sanoilleen ja teoilleen suhteessa vastakaikua, jossakin muodossa, myönsi sitä tai ei. Yhtä lailla voisi kysyä että olisikohan kyseessä itsetunto-ongelmat, jos ottaa kaikki omista tarpeista ja tunteista puhumisen syyttelynä? Näissä tilanteissa sävy ratkaisee, eikä me nähdä miten AP:n tilanteet oikeasti menivät. Saattoi olla syyttelyä tai sitten mies ylireagoi, koska on heikko ottamaan kritiikkiä vastaan tai kenties näkee kritiikkiä sielläkin missä oli ihan tervettä keskustelua?

Naisen HYVÄ OLO ON TÄRKEINTÄ, ukko lähtee vaihtoon saman tien jos maton nuoleminen aiheuttaa napinaa.

Kaikki parisuhteiden ongelmat johtuu miehistä jotka EI TUOTA naisille HYVÄÄ oloa ja eivät käsitä että naiset ei tee virheitä koskaan, vaan ne on miesten huonoja ominaisuuksia joista naiset kertoo heille.

Naisten kanssa pärjää idioottikin kunhan vain osaa ylläpitää sitä naisensa HYVÄÄ OLOA.

Harjoittele sanomaan asioista HETI kun jokin alkaa ärsyttää tai tunnet itsesi loukatuksi. Heti, asiallisesti ja reilusti. Se, että panttaat kiukkua pari viikkoa tai kuukautta ja sitten yhtäkkiä räjähdät jostain ihan mitättömästä, on sekä epäreilua että tyhmää. Epäreilua siksi, koska räjähdys ei ole todennäköisesti missään suhteessa senhetkiseen tapahtumaan ja siksi mies kokee itsensä uhatuksi ja lytätyksi. Tyhmää siksi, koska patoaminen ja räjähtely ei todellakaan auta mitään, vaan ainoastaan kaivaa teidät syvemmälle omiin poteroihinne. 

Sellainen parisuhde ei toimi, jossa ei voi olla oma itsensä. Olet jo itsesi kadottamiseen matkalla. Kannattaa miettiä sitäkin, mikä ajaa sinut mielistelemään ja hakemaan hyväksyntää keskenkasvuiselta mieheltä. Hän ei halua muuttua, niin mikään ei muutu.

Patoajien ongelma on siinä, että itse tapahtumasta on kulunut sen verran aikaa ettei toinen osapuoli heti ole kartalla minkä takia tämä hyökkäys nyt tulee. Sanoit että mietit sanoituksiasi ennen riitelyä, tämä voi toisen mielestä kuulostaa ilkeillyltä, jopa juonittelulta. Vaadit aitoa tunnetta toiselta, mutta itse etenet käsikirjoituksen mukaan. Ja mitä ne riidat nyt onkaan? Jos et vie roskia niin et rakasta minua!

Ymmärrän miestäsi erittäin hyvin! Sinä haluat "tunnetason yhteyttä", joka tarkoittaa miehen syyttelyä. Eikö olisi mukavampi puhua tunteista ilman riitaa vai onko sinun ongelmasi se, että silloin et pääse osoittamaan valtaasi?

Tosin ihan sama, mies tekee jo lähtöä jonkun sellaisen luokse, jolle tasa-arvoinen parisuhde riittää.

Aloittajalle tiedoksi, että tekstisi olisi paljon helpompi lukea ja mieltää, jos pilkuttaisit sen.

Entä jos kirjoittaisit miehelle kirjeen, jossa kerrot asiasta? Hän tosin tuskin jaksaa lukea sitä, sen verran kryptistä ja kieliopitonta tekstisi on, mutta se kirje olisi kiva näyttää kavereille ja huokaista, että onneksi ymmärsin lähteä moisen riitapukarin luota.

Saan kiinni. Kuulostaa mun edelliseltä suhteelta. Itse olin hyvin epävarma ja nimeomaan kerrytin tuota huoli pakkaa, joka sitten tietty aina posahti naamalle jossain vaiheessa. Mies selitti asian aina, että jos johonkin ei kykene niin ei kykene eikä muuksi varmasti koskaan muutu. Hänellä oli myös sellainen suhtautuminen, että kaikkien asioiden piti olla aina hyvin. Eikä omia huoliakaan ikinä puhunut ääneen. Ei ehkä oikeasti vaan osannut, mikä tuntui todella pahalta hänen puolestaan.

Vikaa oli kyllä enemmän varmasti minussa tuon epävarmuuden takia, mutta mikäli hän olisi voinut asennoitua tuohon jotenkin selkeämmin niin, että häntä kiinnostaa se miltä musta tuntuu olisi ollut helpompi olla tuntematta sitä epävarmuutta. Yhden kerran hän jopa toimi oikein ja kun mulla oli paha olo hän vaan halasi mua ja se riitti. Se oli vai se yksi kerta, mutta olen siitä silti edelleen kiitollinen vaikka ero tulikin jo aikaa sitten. Mutta niinhän se on, että me tulemme suhteisiin omien kuormiemme kanssa ja suhteessa ne kaikki tulevat esille kymmen kertaisina. Toista ei voi muuttaa eikä toinen aina halua muuttua tai edes osaa muuttua ja vaikeahaahan se onkin, vaikka haluaisikin.

Erosta taas ei voi tietää. Tuo teidän tilanne olisi kyllä sellainen, että tässä vaiheessa joku balanssi siihen olisi hyvä löytää. Tsemppiä!

Kiitos kaikille vastauksista. Tiedän että selitykseni oli epämääräinen, eikä varmasti aukene niille jotka eivät ole kokeneet tuota samaa mistä puhuin. Tuo kryptisyys oli kuitenkin tietoinen valinta koska tätä palstaa selatessa olen huomannut että keskustelu yleensä harhautuu ihan uskomattomille sivuraiteille nimenomaan niistä käytännön esimerkeistä... Fokusta ei sen jälkeen saa enää takaisin millään vaikka ainut todellinen kaikkia meidän riitoja yhdistävä tekijä on tosiaan tämä suhdetta ja kommunikaatiota raastava riitelytyyli. Ehkä tähänkin pitäisi mielummin sanoa että kommunikointityyli, kun niin moni on tulkinnut että haastaisin tarkoituksella riitaa.

En siis tiedä mitä sanoa teille jotka uskotte minun vain syyttelevän miestä jostain syyttelyn ilosta, koska ette anna mitään parannusehdotuksia takaisin. Kertokaa siis ihmeessä miten minun tulisi siis ottaa ongelmakohdat esille niin ettei mies voi kokea mitään painostuksena? Vaikka selittäisin kantani miten rauhallisesti tahansa, hän kokee että ajan hänet nurkkaan jos aihe on sellainen mistä mies ei vain halua puhua. Minun on mahdotonta ennustaa mitkä ovat näitä tulenarkoja aiheita ja mitkä eivät.

En myöskään patoa aiheita viikkotolkulla, joudun vain usein kokoamaan ajatukseni ennen kuin pystyn kertomaan miehelle mikä tarkalleen hänen käytöksessään loukkasi. Yleensä yritän aina ensin miettiä että ”onko tämä sen tason asia että tätä kannattaa ottaa esille, olenko mahdollisesti ottanut jotain vain liian henkilökohtaisesti” mutta jos asia vaivaa vielä seuraavana päivänäkin (tai päivinä) niin silloin päättelen että täytyy puhua ja selventää mistä oli kyse. En aina vain kykene prosessoimaan tilanteita niin salamannopeasti vaikka tiedän että parasta olisi selvittää heti jos mahdollista. Ap

Up

Noh. Minä olen juuri tekemässä kipeää eroa tuollaisesta miehestä. Muutaman vuoden jaksoin yrittää, mutta nyt olen siinä pisteessä ettei oma terveys enää kestä.

Hän kokee siis KAIKKI ilmaisemani vähänkän negatiiviset asiat syytöksinä itseään kohtaan. Hän loukkaantuu aina siitä , jos minä loukkaannuin jostain, ihan aiheesta. Hänestä minun tunteeni siis loukkaavat häntä. Tilanne meni aivan mahdottomaksi. Hän on itse myöntänyt ettei kestä negatiivisia tunteita. Hänen kanssaan pitäisi pitää yllä positiivista kulissia ja padota kaikki sisäänsä. Tämä on lopulta jonkinlaista uskomatonta itsekeskeisyyttä. Että kun toinen on pahoillaan jostain, niin näkee vain sen että hänen egoaan loukataan. Tällaisen ihmisen kanssa kaikki tunteista puhuminen ja suhteen syventäminen on lopulta mahdotonta. Ei hän kuule eikä näe muiden tarpeita tai sanoja, vain omansa.

Tähän lisänä se, että miehen tunteet minua kohtaan katosivat aina täysin jos oli riitaa tms.

Kun tarpeeksi monta kertaa kuulet , ettei sinua pysty rakastamaan jos koskaan ilmaiset kiukkua tai sinulla on huono päivä niin lopulta riittää. Aloin kokea itseni täysin arvottomaksi.

Ikuisuuden jakspin aina uudestaan toivoa, että hän pystyisi kehittymään mutta ei. Lopulta tulee oma mielenterveys vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiinnostunut oikeasti kohtaamaan tunnetasolla. Valitettavan yleinen piirre kyllä miehillä.

Miten niin miehillä?

Vierailija kirjoitti:

Noh. Minä olen juuri tekemässä kipeää eroa tuollaisesta miehestä. Muutaman vuoden jaksoin yrittää, mutta nyt olen siinä pisteessä ettei oma terveys enää kestä.

Hän kokee siis KAIKKI ilmaisemani vähänkän negatiiviset asiat syytöksinä itseään kohtaan. Hän loukkaantuu aina siitä , jos minä loukkaannuin jostain, ihan aiheesta. Hänestä minun tunteeni siis loukkaavat häntä. Tilanne meni aivan mahdottomaksi. Hän on itse myöntänyt ettei kestä negatiivisia tunteita. Hänen kanssaan pitäisi pitää yllä positiivista kulissia ja padota kaikki sisäänsä. Tämä on lopulta jonkinlaista uskomatonta itsekeskeisyyttä. Että kun toinen on pahoillaan jostain, niin näkee vain sen että hänen egoaan loukataan. Tällaisen ihmisen kanssa kaikki tunteista puhuminen ja suhteen syventäminen on lopulta mahdotonta. Ei hän kuule eikä näe muiden tarpeita tai sanoja, vain omansa.

Tähän lisänä se, että miehen tunteet minua kohtaan katosivat aina täysin jos oli riitaa tms.

Kun tarpeeksi monta kertaa kuulet , ettei sinua pysty rakastamaan jos koskaan ilmaiset kiukkua tai sinulla on huono päivä niin lopulta riittää. Aloin kokea itseni täysin arvottomaksi.

Ikuisuuden jakspin aina uudestaan toivoa, että hän pystyisi kehittymään mutta ei. Lopulta tulee oma mielenterveys vastaan.

Kuvailit täydellisesti meidän tilanteen. Juuri tuolta minustakin tuntuu ja samaa olen pyöritellyt että jostakin äärimmäisestä itsekeskeisyydestä taitaa olla kyse. Tunteet ovat täälläkin minua kohtaan kadonneet siihen asti kunnes vakuutan miehen siitä, että hän saa olla oma itsekeskeinen itsensä ja hyväksyn hänet sellaisena kuin on = olen valmis laittamaan omat tunteeni ja tarpeet 2. sijalle eikä miehen vain tarvitse kehittää itseään tai katsoa peiliin.

Onko teillä ollut muuten sellaista että mies myös valittaisi asioista sinulle joille ei itse halua/jaksa tehdä mitään? Eli ei esim. itse ota vastuuta mutta valittaa sinulle kun et hoida hänenkin puolestaan, tai esim. sysää sinulle painetta viihdyttää ja pitää kipinää yllä? Meillä mies siis myös on tyytymätön kun emme kuulemma tee asioita ja harrasta yhdessä tarpeeksi, mutta samaan aikaan torjuu kaikki ehdotukseni eikä itse ehdota tai järjestä käytönnössä mitään. Joka ikinen viikko ehdotan miehelle erilaisia asioita aina yhteisestä lenkistä, uudesta seksiasennosta tai matkan suunnittelusta vaikkapa johonkin yhteiseen projektiin, mutta tulee tiukka EI sellaisille 10 minuuttiakin kestäville asioille. Kuitenkin on niin tyytymätön kun asiat toistuvat samalla tavalla ja kun mitään ei tapahdu, eikä huomaa että hän on itse se laiska ja luovuttanut... Ei siis ota vastuuta omasta onnellisuudesta ja minä idiootti yritän tehdä toista onnelliseksi vaikka näen että kiitosta ei ole tulossa. Minäkään en oikeasti meinaa enää kauaa jaksaa vaikka rakastan ihan koko sydämestäni. Ystäväni aina sanovat minulle että ”ei tuo miehesi tule sinua kärsivällisempää kumppania mistään löytämään” mutta silti kiusaa ajatuksena että olenko varmasti kääntänyt kaikki kivet ja kannot ja yrittänyt tarpeeksi. Osaan olla itsekin hyvin raskas mutta toki eri tavoilla.Ap

Susta tuntuu siltä ja tältä, ja miehestä, ei miltään.  Ärsytät vain häntä, hän odottaa vain hyväksyntää kaikelle.  Eli ei yhteisymmärrystä ja sopivuutta.  Jos riitojakin on usein, niin se ero on hyvä ratkaisu.  Pidemmittä puheitta.