Itku tuli äsken tämän tilanteen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele tätä kun ahdistaa. Opettele myös meditoimaan, YouTubesta löytyy opastusvideoita.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ei meditointia , vaan rukoilua! ❤🙏

Lisäisin vielä että tämä rauhoittava video on hieno, mutta ei kannata sekautua meditointiin eikä taikauskoon y.m.

https://yle.fi/uutiset/3-12365202

ai tämänkö takia tuli itku? Ymmärrän. Ensi vaaleissa et sitten äänestä vihreitä.

Mitä herkempi ihminen on, sitä tärkeämpää on, että hän pystyy pitämään itsensä erossa asioista, jotka aiheuttavat ahdistusta. Se ahdistus kun ei auta ketään, ei niitä hädässä olevia (eikä se heitä varmaan lohdutakaan, että joku suree heidän puolestaan, kun se suru ei ruoki, auta tai suojaa). Siitä aiheutuu vaan sinulle pahaa oloa, sairautta, ahdistusta.

Lakkaat lukemasta ja seuraamasta uutisia. Jos jotain tapahtuu, mistä sinun täytyy ehdottomasti olla tietoinen, se tieto tavoittaa sinut kyllä ilman uutisiakin.

Jos voit, ohjaa ahdistus oikeaan tekemiseen. Voitko lahjoittaa rahaa? Voitko auttaa jotenkin? Aineellisen auttamisen lisäksi ihmiset ovat pitäneet meditaatiohetkiä, rukoushetkiä, shamaanejakin  on kokoontunut yhteen manaamaan hyviä asioita maailmaan. Jos voit auttaa jotenkin, hyvä, tee niin. Sitä ukrainalaista auttaa enemmän se huopa ja kuppi ruokaa kuin sinun ahdistus. Jos et voi auttaa, sekin on OK, koska ensin pitää huolehtia siitä, että sinä jaksat, ennen kuin menet auttamaan muita. Tyhjä kaivo ei sammuta kenenkään janoa, vaikka miten yrittäisi. Silloin keskity auttamaan itseäsi. Se ei ole itsekästä, koska edelleen, sinun ahdistus ei pelasta ketään, se vain tuhoaa sinua. Sama periaate kuin se, että syö lautanen tyhjäksi, ihmiset kuolevat nälkään - ei se minun täysi mahani toisen nälkäkuolemaa poista. Enemmän pitäisi olla ajatus siinä, että kunnioittaa ruokaa ja keskittyy siihen hyvään mikä minulla on.

terveisin, toinen herkkis

Vierailija kirjoitti:

Suomi ei ole = Ukraina

Ensin Suomen on kuitenkin liityttävä Natoon. On myös kehitettävä aseistusta ja peloteltava Venäjä pois Suomen kimpusta.

Siis mikä ihme jengiä pelottaa? Sota vai? Ei Suomeen tule sotaa. Ja vaikka tulisikin niin ei silti pelota. Miksi pelottaisi? Jos kuolen sodassa niin sitten se on niin, ei sille mitään voi. Voin vaikka vielä tänään illalla jäädä auton alle ja kuolla siihen. Ihan turhaa stressata. Ja jos sota tulee niin minä olen taatusti ensimmäisenä rintamalla, ja SILTIKÄÄN ei pelota.

T. 26-vuotias reserviläismies

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä ihme jengiä pelottaa? Sota vai? Ei Suomeen tule sotaa. Ja vaikka tulisikin niin ei silti pelota. Miksi pelottaisi? Jos kuolen sodassa niin sitten se on niin, ei sille mitään voi. Voin vaikka vielä tänään illalla jäädä auton alle ja kuolla siihen. Ihan turhaa stressata. Ja jos sota tulee niin minä olen taatusti ensimmäisenä rintamalla, ja SILTIKÄÄN ei pelota.

T. 26-vuotias reserviläismies

Uskoisin että ihmisiä pelottaa mahdollinen ydinsota. Monesti on taottu ideaa että kun yksi ydinpommi lentää, niin sitten lentää kaikki ja maailma tuhoutuu, joka minun mielestä aineskin on vähän liian dramaattinen idea.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän osaisi olla lukemattaa uutisia? Varmasti olisi hyväkin, mutta toisaalta eihän se veisi pahoja tosi-asioita pois kuitenkaan. Sitten tuntuisi, että olisi jossain pimennossa ja taas se aiheuttaisi paniikkia, ettei tietäisi mitä tapahtuu.

Mä en oo juurikaan seurannu uutisia enää kymmeneen vuoteen. Autossa radiosta tulee välillä jotakin ja jotain näen lehdistä. Kyllä on rauhoittanut. Luotan siihen, että jos on jotakin mitä minun tulee tietää, kuulen sen aivan varmasti! Suurin osa uutisista on kuitenkin sellaisia, että niitä on turha murehtia kun niille ei pysty mitään tekemään. Sitä paitsi iso osa valtamedian uutisista on suunnilleen päin vastoin kuin oikeasti, niin miksi edes seurata niitä ja ahdistua kun ei ne kerro edes miten asiat on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän osaisi olla lukemattaa uutisia? Varmasti olisi hyväkin, mutta toisaalta eihän se veisi pahoja tosi-asioita pois kuitenkaan. Sitten tuntuisi, että olisi jossain pimennossa ja taas se aiheuttaisi paniikkia, ettei tietäisi mitä tapahtuu.

Mä en oo juurikaan seurannu uutisia enää kymmeneen vuoteen. Autossa radiosta tulee välillä jotakin ja jotain näen lehdistä. Kyllä on rauhoittanut. Luotan siihen, että jos on jotakin mitä minun tulee tietää, kuulen sen aivan varmasti! Suurin osa uutisista on kuitenkin sellaisia, että niitä on turha murehtia kun niille ei pysty mitään tekemään. Sitä paitsi iso osa valtamedian uutisista on suunnilleen päin vastoin kuin oikeasti, niin miksi edes seurata niitä ja ahdistua kun ei ne kerro edes miten asiat on? 

Mitä järkeä tuollaisessa elämässä on? Sulkea kaikki ulkopuolelle omasta, illusorisesta ja valheellisesta kuplasta? Kai tajuat ettei elämässäsi ja kuvitteellisessa onnen/rauhan tilassa ole mikään totta?

Mä ainakin pelkään nyt ja paljon. Heti jos natoon liitytään niin pamautan skumppapullon. Aplle tsemppiä, et ole yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin pelkään nyt ja paljon. Heti jos natoon liitytään niin pamautan skumppapullon. Aplle tsemppiä, et ole yksin.

Mitä sinä pelkäät? Kuolemaa? Kuolemaa, jonka ihan jokainen jossakin vaiheessa joutuu kohtaamaan?

Kyllä ihmiset ovat niin _turhia_!

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen kerran siitä, kun sota Ukrainassa alkoi tunnen tänään oloni lähes normaaliksi, jonkinlaista mielenrauhaa ja jopa onnellisuutta.

Olen siitä iloinen ja minulla on hyvä olla juuri nyt ainakin. Sekin on hyvä, kun lähes tauotta on ollut kova stressi, ahdistus ja miltei paniikki mieliala. Ehkä tämä ketju auttoi. Täällä oli monia hyviä ja lohdullisia vastauksia, joista mieleni sai voimaa nousta. Ja aurinko paistaa kauniisti, on keväistä. Se luo toivoa, kevät tulee joka tapauksessa. Jokin on nyt vaikuttanut minuun hyvällä tavalla.

Nyt tunnen olevani enemmän vahvoilla. Varmasti voi tulla vielä huonompia hetkiä ja ahdistustakin, mutta nyt en keskity pelkästään pakonomaisesti lukemaan ip-lehtien ”kauhu”-uutisia vaan silmäilen otsikot, en analysoi ja panikoi joka risausta. Suhtaudun myös kriittisemmin ja hieman tympääntyneesti siihen kauhua lietsovaan tyyliin tehdä otsikoita, joista menee p-skat housuun. Sehän on tarkoituskin.

Edelleen on varautumis-suunnitelmat, mutta en mieti niitä kuumeisesti joka sekuntti. Ajattelen enemmän, että ne on sitten sitä varten jos jotain oikeasti tapahtuu, eikä niidenkään suunnitelmien toteutumisesta edes voi olla etukäteen varma, että onnistuisiko ne edes? Voihan olla, että tilanne tulisi niin nopeasti, ettei siinä ehtisi kuin ottaa reppunsa ja siirtyä jonnekin suojatilaan jos edes sitäkään.

Lopulta ajattelen, että se, mitä P päättää tehdä tai on jo päättänyt niin sille juuri minä en voi yhtään mitään. Voihan olla, että mitään pahinta ei edes Suomessa tule tapahtumaan. Toki toivon joka päivä, että sota Ukrainassa päättyisi jo. Jokainen päivä siellä on liikaa kärsimystä. Mutta tosiaan, ei voi tietää vielä miten käy? Jonkinlainen pieni luottamus elämään on kuitenkin palautunut sisälleni. Olemme matkustajia kaikki elämässä ja sitten perillä voimme nähdä millainen matkamme oli.

-Ap

Hieno kuulla että voit vähän paremmin Ap. On ollut ilo huomata että löytyy niin paljon rakastavia ihmisiä. Hienoja kommentteja on tullut, ja niistä vähemmän mukavista kommentteista ei tarvitse välittää.

Kaikkea hyvää elämääsi Ap, olet rukouksissani ❤

T. uskovainen kristitty

Mitä painajaa tässä nyt on? Otetaan painajaiset vastaan, kun tulee tositilanne eteen, mutta turhaan etukäteen murehtia. 

Kiitos viesteistä tähän ketjuun ♥️🙏🏻

Minulla on tämän päivän aikana vahvistunut ajatus, että nyt ei saa antaa valtaa ahdistukselle, eikä varsinkaan lamaantua vaan NYT jos koskaan pitää elää, kuin viimeistä päivää! Ei tarkoita mitään maanista, päätöntä menoa vaan ihan rauhallisesti, tasapaino sisällä elää omaa elämää ”silmät, korvat, sydän avoinna” ja varsinkin kuunnella sydäntään, että mitä rakentavia ajatuksia nousee, mitkä ajatukset/ideat tuovat hyvän, toiveikkaan olon ja mielenrauhaa? Mikä tuntuu oikealta? Tämä voi olla käännekohta, myös henkisesti. On hyvä keskittyä tuntemaan mikä on itselle se oikea tie, mitä lähteä tästä kulkemaan? Se voi olla ihan konkreettinen esim. muutto jonnekin muualle, muutos työhön, uuden elämäntehtävän löytäminen. Tuntuu, että itselleni syvän ahdistuksen kautta nyt ”avattiin” uusia ajatuksia ja teitä, joihin tarttua ja lähteä sitä kautta rakentamaan tilannetta uusiksi. Paljonkin ideoita mielessä ja olen pystynyt etäännyttämään ajatuksiani sodasta. Yhä aistin epävarman tilanteen ja sen mahdollisesti tuomat uhat ovat olemassa, mutta en ole kiinni niissä vaan pystyn tavallaan eriyttämään itseäni niistä, eivätkä ne tunnu niin musertavalta. Tänään on sisäisesti ollut jotenkin hyvinkin rauhallinen olo, eikä uhka-paniikki ole ottanut valtaa. Mutta huomasin, kun jäin lukemaan ip-lehtien uutisia ja erilaisia analyysejä, skenaarioita asioista ja uhista, arpomista mitä tarkoittaa se ja se Iso-P:n uhkaus ym. niin olo alkoi muuttua levottomammaksi ja sisäinen rauha uhkasi hajota. Mutta, keskityin nousevan ahdistuksen torppaamiseen (täältä saaduilla konsteilla) ja sain kuin sainkin itseni takaisin rauhalliseksi ja lopetin uutisten selailun. Itseäni ainakin hermostuttaa ja ahdistun selvästi tuosta, että tuutataan uutisiin (ip-lehdet) kymmenittäin eri asiantuntijoiden arveluita ja skenaarioita asioista ja usein he kaikki ovat vielä eri mieltä ja itse ahdistuu, kun miettii, että kuka sitten on oikeassa ja mikä toteutuu ja mikä ei. En usko, että itse ainakaan tarvin noita kaikkia kymmeniä eri analyyseja asioista. Luen vain otsikot ja ”pää-uutiset” pikaisemmin, en jää tuntikausiksi seuraamaan joka ikistä uutista ja päivitystä, koska se ei ole minulle hyväksi. Minua viisaammat ihmiset kyllä valvovat tilannetta 24/7, uskon niin. Jostain syystä Pekka Toverin tyylistä kertoa näkemyksiään en ahdistu niin paljon ja niitä seuraan aina välillä. Jotenkin toiveikas olo on tämän päivän aikana noussut sisimpään.. Ehkä kaikki kuitenkin menee edes kohtalaisen hyvin ja ihan pahin ei välttämättä toteudu. Ja sota Ukrainassa olisi jo loppusuoralla tai ainakin lähitulevaisuudessa.

Menen päivän kerrallaan ja keskityn elämään ja aistimaan tunteita, elämän vivahteita ja etsimään niistä mahdollisuuksia, mielenrauhaa. Hyvä käänne joka tapauksessa lähti liikkeelle kuitenkin tästä ketjusta 🙏🏻♥️ Ehkä kaikkien kannattaisi vain avata sisintään ja taakkoja, ahdistuksia. Kirjoittaa toivon sanoja toisille! Se voi kantaa ihmeen paljon!

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä tähän ketjuun ♥️🙏🏻

Minulla on tämän päivän aikana vahvistunut ajatus, että nyt ei saa antaa valtaa ahdistukselle, eikä varsinkaan lamaantua vaan NYT jos koskaan pitää elää, kuin viimeistä päivää! Ei tarkoita mitään maanista, päätöntä menoa vaan ihan rauhallisesti, tasapaino sisällä elää omaa elämää ”silmät, korvat, sydän avoinna” ja varsinkin kuunnella sydäntään, että mitä rakentavia ajatuksia nousee, mitkä ajatukset/ideat tuovat hyvän, toiveikkaan olon ja mielenrauhaa? Mikä tuntuu oikealta? Tämä voi olla käännekohta, myös henkisesti. On hyvä keskittyä tuntemaan mikä on itselle se oikea tie, mitä lähteä tästä kulkemaan? Se voi olla ihan konkreettinen esim. muutto jonnekin muualle, muutos työhön, uuden elämäntehtävän löytäminen. Tuntuu, että itselleni syvän ahdistuksen kautta nyt ”avattiin” uusia ajatuksia ja teitä, joihin tarttua ja lähteä sitä kautta rakentamaan tilannetta uusiksi. Paljonkin ideoita mielessä ja olen pystynyt etäännyttämään ajatuksiani sodasta. Yhä aistin epävarman tilanteen ja sen mahdollisesti tuomat uhat ovat olemassa, mutta en ole kiinni niissä vaan pystyn tavallaan eriyttämään itseäni niistä, eivätkä ne tunnu niin musertavalta. Tänään on sisäisesti ollut jotenkin hyvinkin rauhallinen olo, eikä uhka-paniikki ole ottanut valtaa. Mutta huomasin, kun jäin lukemaan ip-lehtien uutisia ja erilaisia analyysejä, skenaarioita asioista ja uhista, arpomista mitä tarkoittaa se ja se Iso-P:n uhkaus ym. niin olo alkoi muuttua levottomammaksi ja sisäinen rauha uhkasi hajota. Mutta, keskityin nousevan ahdistuksen torppaamiseen (täältä saaduilla konsteilla) ja sain kuin sainkin itseni takaisin rauhalliseksi ja lopetin uutisten selailun. Itseäni ainakin hermostuttaa ja ahdistun selvästi tuosta, että tuutataan uutisiin (ip-lehdet) kymmenittäin eri asiantuntijoiden arveluita ja skenaarioita asioista ja usein he kaikki ovat vielä eri mieltä ja itse ahdistuu, kun miettii, että kuka sitten on oikeassa ja mikä toteutuu ja mikä ei. En usko, että itse ainakaan tarvin noita kaikkia kymmeniä eri analyyseja asioista. Luen vain otsikot ja ”pää-uutiset” pikaisemmin, en jää tuntikausiksi seuraamaan joka ikistä uutista ja päivitystä, koska se ei ole minulle hyväksi. Minua viisaammat ihmiset kyllä valvovat tilannetta 24/7, uskon niin. Jostain syystä Pekka Toverin tyylistä kertoa näkemyksiään en ahdistu niin paljon ja niitä seuraan aina välillä. Jotenkin toiveikas olo on tämän päivän aikana noussut sisimpään.. Ehkä kaikki kuitenkin menee edes kohtalaisen hyvin ja ihan pahin ei välttämättä toteudu. Ja sota Ukrainassa olisi jo loppusuoralla tai ainakin lähitulevaisuudessa.

Menen päivän kerrallaan ja keskityn elämään ja aistimaan tunteita, elämän vivahteita ja etsimään niistä mahdollisuuksia, mielenrauhaa. Hyvä käänne joka tapauksessa lähti liikkeelle kuitenkin tästä ketjusta 🙏🏻♥️ Ehkä kaikkien kannattaisi vain avata sisintään ja taakkoja, ahdistuksia. Kirjoittaa toivon sanoja toisille! Se voi kantaa ihmeen paljon!

-Ap

Ihana kuulla, Ap! Kiitos sinullekin kauniista kirjoituksesta! Yksikään toivon sana ei ole liikaa. Halauksia kaikille❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen kerran siitä, kun sota Ukrainassa alkoi tunnen tänään oloni lähes normaaliksi, jonkinlaista mielenrauhaa ja jopa onnellisuutta.

Olen siitä iloinen ja minulla on hyvä olla juuri nyt ainakin. Sekin on hyvä, kun lähes tauotta on ollut kova stressi, ahdistus ja miltei paniikki mieliala. Ehkä tämä ketju auttoi. Täällä oli monia hyviä ja lohdullisia vastauksia, joista mieleni sai voimaa nousta. Ja aurinko paistaa kauniisti, on keväistä. Se luo toivoa, kevät tulee joka tapauksessa. Jokin on nyt vaikuttanut minuun hyvällä tavalla.

Nyt tunnen olevani enemmän vahvoilla. Varmasti voi tulla vielä huonompia hetkiä ja ahdistustakin, mutta nyt en keskity pelkästään pakonomaisesti lukemaan ip-lehtien ”kauhu”-uutisia vaan silmäilen otsikot, en analysoi ja panikoi joka risausta. Suhtaudun myös kriittisemmin ja hieman tympääntyneesti siihen kauhua lietsovaan tyyliin tehdä otsikoita, joista menee p-skat housuun. Sehän on tarkoituskin.

Edelleen on varautumis-suunnitelmat, mutta en mieti niitä kuumeisesti joka sekuntti. Ajattelen enemmän, että ne on sitten sitä varten jos jotain oikeasti tapahtuu, eikä niidenkään suunnitelmien toteutumisesta edes voi olla etukäteen varma, että onnistuisiko ne edes? Voihan olla, että tilanne tulisi niin nopeasti, ettei siinä ehtisi kuin ottaa reppunsa ja siirtyä jonnekin suojatilaan jos edes sitäkään.

Lopulta ajattelen, että se, mitä P päättää tehdä tai on jo päättänyt niin sille juuri minä en voi yhtään mitään. Voihan olla, että mitään pahinta ei edes Suomessa tule tapahtumaan. Toki toivon joka päivä, että sota Ukrainassa päättyisi jo. Jokainen päivä siellä on liikaa kärsimystä. Mutta tosiaan, ei voi tietää vielä miten käy? Jonkinlainen pieni luottamus elämään on kuitenkin palautunut sisälleni. Olemme matkustajia kaikki elämässä ja sitten perillä voimme nähdä millainen matkamme oli.

-Ap

Hieno kuulla että voit vähän paremmin Ap. On ollut ilo huomata että löytyy niin paljon rakastavia ihmisiä. Hienoja kommentteja on tullut, ja niistä vähemmän mukavista kommentteista ei tarvitse välittää.

Kaikkea hyvää elämääsi Ap, olet rukouksissani ❤

T. uskovainen kristitty

Kiitos sinulle uskovainen kristitty 🙏🏻♥️

Ehkäpä juuri sinun rukous on tuonut minulle uskoa ja mielenrauhaa! Minulla on ollut nyt aivan erilainen, parempi olo ♥️🥰 Ja entuudestaan tiedän, että rukoukset vaikuttavat minuun ”voimakkaasti” eli olen sellainen, johon ne löytävät hyvin perille! Minulla olikin ihan sellainen olo, että jo mietinkin, että ”onkohan joku oikeasti rukoillut minun puolesta” vai mistä tätä mielenrauhaa on näin nopeasti tullut sisälleni 🙏🏻♥️ Kiitos, että olet muistanut minua ja sinun rukous tuntuu olevan hyvin vahvaa ja ”parantavaa”. Jännä, että voi saada apua ihan itselle tuntemattoman ihmisen kautta tällä tavoin! Olen kiitollinen jos saan edelleen pysyä rukouksissa mukana ja ehkä alan taas itsekin vuosien tauon myötä rukoilemaan/jätän rukouspyynnön seurakuntaan tai muuta sellaista. Mielellään otan vastaan myös esim. linkkejä tänne sivustoille, jotka katsot hyväksi. Kunpa voisin tietää kuka olet, mutta kiitos, että olen saanut täällä apuasi 🙏🏻♥️

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä tähän ketjuun ♥️🙏🏻

Minulla on tämän päivän aikana vahvistunut ajatus, että nyt ei saa antaa valtaa ahdistukselle, eikä varsinkaan lamaantua vaan NYT jos koskaan pitää elää, kuin viimeistä päivää! Ei tarkoita mitään maanista, päätöntä menoa vaan ihan rauhallisesti, tasapaino sisällä elää omaa elämää ”silmät, korvat, sydän avoinna” ja varsinkin kuunnella sydäntään, että mitä rakentavia ajatuksia nousee, mitkä ajatukset/ideat tuovat hyvän, toiveikkaan olon ja mielenrauhaa? Mikä tuntuu oikealta? Tämä voi olla käännekohta, myös henkisesti. On hyvä keskittyä tuntemaan mikä on itselle se oikea tie, mitä lähteä tästä kulkemaan? Se voi olla ihan konkreettinen esim. muutto jonnekin muualle, muutos työhön, uuden elämäntehtävän löytäminen. Tuntuu, että itselleni syvän ahdistuksen kautta nyt ”avattiin” uusia ajatuksia ja teitä, joihin tarttua ja lähteä sitä kautta rakentamaan tilannetta uusiksi. Paljonkin ideoita mielessä ja olen pystynyt etäännyttämään ajatuksiani sodasta. Yhä aistin epävarman tilanteen ja sen mahdollisesti tuomat uhat ovat olemassa, mutta en ole kiinni niissä vaan pystyn tavallaan eriyttämään itseäni niistä, eivätkä ne tunnu niin musertavalta. Tänään on sisäisesti ollut jotenkin hyvinkin rauhallinen olo, eikä uhka-paniikki ole ottanut valtaa. Mutta huomasin, kun jäin lukemaan ip-lehtien uutisia ja erilaisia analyysejä, skenaarioita asioista ja uhista, arpomista mitä tarkoittaa se ja se Iso-P:n uhkaus ym. niin olo alkoi muuttua levottomammaksi ja sisäinen rauha uhkasi hajota. Mutta, keskityin nousevan ahdistuksen torppaamiseen (täältä saaduilla konsteilla) ja sain kuin sainkin itseni takaisin rauhalliseksi ja lopetin uutisten selailun. Itseäni ainakin hermostuttaa ja ahdistun selvästi tuosta, että tuutataan uutisiin (ip-lehdet) kymmenittäin eri asiantuntijoiden arveluita ja skenaarioita asioista ja usein he kaikki ovat vielä eri mieltä ja itse ahdistuu, kun miettii, että kuka sitten on oikeassa ja mikä toteutuu ja mikä ei. En usko, että itse ainakaan tarvin noita kaikkia kymmeniä eri analyyseja asioista. Luen vain otsikot ja ”pää-uutiset” pikaisemmin, en jää tuntikausiksi seuraamaan joka ikistä uutista ja päivitystä, koska se ei ole minulle hyväksi. Minua viisaammat ihmiset kyllä valvovat tilannetta 24/7, uskon niin. Jostain syystä Pekka Toverin tyylistä kertoa näkemyksiään en ahdistu niin paljon ja niitä seuraan aina välillä. Jotenkin toiveikas olo on tämän päivän aikana noussut sisimpään.. Ehkä kaikki kuitenkin menee edes kohtalaisen hyvin ja ihan pahin ei välttämättä toteudu. Ja sota Ukrainassa olisi jo loppusuoralla tai ainakin lähitulevaisuudessa.

Menen päivän kerrallaan ja keskityn elämään ja aistimaan tunteita, elämän vivahteita ja etsimään niistä mahdollisuuksia, mielenrauhaa. Hyvä käänne joka tapauksessa lähti liikkeelle kuitenkin tästä ketjusta 🙏🏻♥️ Ehkä kaikkien kannattaisi vain avata sisintään ja taakkoja, ahdistuksia. Kirjoittaa toivon sanoja toisille! Se voi kantaa ihmeen paljon!

-Ap

Ihana kuulla, Ap! Kiitos sinullekin kauniista kirjoituksesta! Yksikään toivon sana ei ole liikaa. Halauksia kaikille❤

Kiitos Ihana ♥️🙏🏻

Todellakaan, yksikään toivon ja myötätunnon sana ei ole liikaa! Eikä hyvää voi olla liikaa. Kunpa kukaan ei olisi aivan yksin!

Lämpimiä halauksia sinulle ja kaikille ♥️🙏🏻

Ei kannata lukea iltapäivälehtien pelkoa lietsovia klikkiuutisia.

Teksti-TV:stä tärkeimmät otsikot kerran päivässä, ja jos syväluotaavampaa journalistista pohdintaa haluaa niin Hesarista parit artikkelit.

Ville Niinistö päivittää myös tilanteet selkeästi Facebookiin melkein päivittäin, kylmän viileästi ja asiallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin pelkään nyt ja paljon. Heti jos natoon liitytään niin pamautan skumppapullon. Aplle tsemppiä, et ole yksin.

Mitä sinä pelkäät? Kuolemaa? Kuolemaa, jonka ihan jokainen jossakin vaiheessa joutuu kohtaamaan?

Kyllä ihmiset ovat niin _turhia_!

Nii-in kuule.

Kuollako esim. vanhuuteen rauhallisesti nukkuen vai keski-ikäisenä viikkojen p.ommitusten ja pelossa elämisen jälkeen siihen, kun asuintaloon osuu ohjus? Kummanko ottais? 🙄

Vierailija kirjoitti:

AP on sekaisin kuin käkikello :D ota lääkkees typerä nainen

😠👎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä tähän ketjuun ♥️🙏🏻

Minulla on tämän päivän aikana vahvistunut ajatus, että nyt ei saa antaa valtaa ahdistukselle, eikä varsinkaan lamaantua vaan NYT jos koskaan pitää elää, kuin viimeistä päivää! Ei tarkoita mitään maanista, päätöntä menoa vaan ihan rauhallisesti, tasapaino sisällä elää omaa elämää ”silmät, korvat, sydän avoinna” ja varsinkin kuunnella sydäntään, että mitä rakentavia ajatuksia nousee, mitkä ajatukset/ideat tuovat hyvän, toiveikkaan olon ja mielenrauhaa? Mikä tuntuu oikealta? Tämä voi olla käännekohta, myös henkisesti. On hyvä keskittyä tuntemaan mikä on itselle se oikea tie, mitä lähteä tästä kulkemaan? Se voi olla ihan konkreettinen esim. muutto jonnekin muualle, muutos työhön, uuden elämäntehtävän löytäminen. Tuntuu, että itselleni syvän ahdistuksen kautta nyt ”avattiin” uusia ajatuksia ja teitä, joihin tarttua ja lähteä sitä kautta rakentamaan tilannetta uusiksi. Paljonkin ideoita mielessä ja olen pystynyt etäännyttämään ajatuksiani sodasta. Yhä aistin epävarman tilanteen ja sen mahdollisesti tuomat uhat ovat olemassa, mutta en ole kiinni niissä vaan pystyn tavallaan eriyttämään itseäni niistä, eivätkä ne tunnu niin musertavalta. Tänään on sisäisesti ollut jotenkin hyvinkin rauhallinen olo, eikä uhka-paniikki ole ottanut valtaa. Mutta huomasin, kun jäin lukemaan ip-lehtien uutisia ja erilaisia analyysejä, skenaarioita asioista ja uhista, arpomista mitä tarkoittaa se ja se Iso-P:n uhkaus ym. niin olo alkoi muuttua levottomammaksi ja sisäinen rauha uhkasi hajota. Mutta, keskityin nousevan ahdistuksen torppaamiseen (täältä saaduilla konsteilla) ja sain kuin sainkin itseni takaisin rauhalliseksi ja lopetin uutisten selailun. Itseäni ainakin hermostuttaa ja ahdistun selvästi tuosta, että tuutataan uutisiin (ip-lehdet) kymmenittäin eri asiantuntijoiden arveluita ja skenaarioita asioista ja usein he kaikki ovat vielä eri mieltä ja itse ahdistuu, kun miettii, että kuka sitten on oikeassa ja mikä toteutuu ja mikä ei. En usko, että itse ainakaan tarvin noita kaikkia kymmeniä eri analyyseja asioista. Luen vain otsikot ja ”pää-uutiset” pikaisemmin, en jää tuntikausiksi seuraamaan joka ikistä uutista ja päivitystä, koska se ei ole minulle hyväksi. Minua viisaammat ihmiset kyllä valvovat tilannetta 24/7, uskon niin. Jostain syystä Pekka Toverin tyylistä kertoa näkemyksiään en ahdistu niin paljon ja niitä seuraan aina välillä. Jotenkin toiveikas olo on tämän päivän aikana noussut sisimpään.. Ehkä kaikki kuitenkin menee edes kohtalaisen hyvin ja ihan pahin ei välttämättä toteudu. Ja sota Ukrainassa olisi jo loppusuoralla tai ainakin lähitulevaisuudessa.

Menen päivän kerrallaan ja keskityn elämään ja aistimaan tunteita, elämän vivahteita ja etsimään niistä mahdollisuuksia, mielenrauhaa. Hyvä käänne joka tapauksessa lähti liikkeelle kuitenkin tästä ketjusta 🙏🏻♥️ Ehkä kaikkien kannattaisi vain avata sisintään ja taakkoja, ahdistuksia. Kirjoittaa toivon sanoja toisille! Se voi kantaa ihmeen paljon!

-Ap

Korona-aika opetti ainakin itelle sen, että kannattaa skipata KAIKKI uutiset ja asiantuntijalausunnot, varsinkin ne joissa jo otsikossa esiintyy sana "voi (tapahtua)" tai "saattaa (tapahtua)". Suurin osa näistä lausunnoista on ihan pelkkää mutuilua. Koronankin piti räjähtää käsiin aina kahden viikon sisään, ruumiskontteja tuotiin kun kaikkien piti kuolla, Meilahden parkkihalliin kyhättiin varasairaala (jossa ei koskaan ollut yhtäkään potilasta), näytettiin kuvia kadulle kuolleesta kiinalaismiehestä että tätä tää nyt tulee olemaan meilläkin oottakaapa vaan yms. Nyt kun miettii niin osa uutisista oli pelkkien klikkien toivossa tehtyjä ja pelkoa lietsovia. Nyt on vaan aihe vaihtunut, mut sama tyyli jatkuu.

Ahdistunut olin minäkin alkuun, aivan kuten v. 2020 keväällä, kunnes muistin että parempi olla taas lukematta ja kuuntelematta uutisia kuin max kahdesti päivässä, ja yrittää kiinnittää huomiota niihin edes vähän toivoa tuoviin (kuten että rauhanneuvotteluitakin on jo väläytelty). En myöskään käy enää iltapäivälehtien sivuilla lainkaan, sieltä löytyy kaikista ahdistavimmat otsikot eikä aina varmuutta totuuspohjasta.

Hyvin kirjoitettu ja täysin samat ajatukset, sekä muistot. Itsekin olin ahdistunut Koronan alussa sen ensimmäisen kuukauden pahasti, kun yritin tunnollisesti seurata joka uutisen asiasta (siksikin, että pystyisin pitämään iäkkään vanhempani perillä kaikesta koronaan liittyvästä) Silloinkin tilanne tuli nopeasti, uhka oli uudenlainen ja kukaan ei tiennyt miten siinä käy? Ip-lehdet silloinkin suolsi kuolemankauhuisia juttuja ja uhkaavia skenaarioita niin, että niistä kyllä ahdistui ja pahasti. Ihan elävästi on tullut nyt mieleen tuo Koronan uutisoinnin ja sodan uutisoinnin sama tyyli: pelotteleva, kauhua lietsova. Silloinkin sen ensimmäisen kuukauden jälkeen jotenkin väsyin siihen ahdistukseen ja tajusin, ettei ole hyväksi lukea joka uutista ja varsinkaan niitä otsikoita ”mitä mahdollisesti tai ehkä voi tapahtua”. Niistähän ei ne pahimmat skenaariot onneksi toteutuneet. Ehkä nytkin käy niin, että kun pian kuukausi on kulunut niin ymmärtää olla lukematta ihan kaikkea. Vähemmälläkin pysyy asioista perillä tarvittavan määrän ja säästää omaa päätään.

-Ap