Ärsyttää, kun poika itkee läksyjen kanssa

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 09:52"]Joku sanoi aiemmin, että lepertely ei auta, vaan pahentaa tilannetta, koska ihmiset ovat erilaisia (tai jotain siihen suuntaan). Meidän poika saa myös oikein massiivisen itkukohtauksen, jos äiti itse on ylitsevuotavan ymmärtävä.

Paras tapa vaihtelee lapsen persoonan mukaan. Mutta se ei välttämättä näy heti mikä on pitemmän päälle paras. Meillä vaimo sai lohdutettua lapset lepertelyllä, mutta se ei edistänyt läksyjä. Kun lapset palasivat läksyjen pariin ahdistus heräsi ja kiukuttelu jatkui. Minun järkevät mutta tylyt kommentit aiheuttivat välillä kirjojen lentelyä, mutta ilmeisesti sanoma kuitenkin reksiteröitiin jonnekin muistin perukoille ja prosessoitiin myöhemmin. Muutaman päivän kuluttua lapsi usein kokeili neuvoani, huomasi, että se toimii, ja oppi vähitellen hallitsemaan tilanteen. Ja sen lisäksi olen saanut kuulla ärsyttävän monta kertaa juuri niitä ohjeita perusteluina pahanteolle, vain sopivan nokkelasti yleistettynä kehoittamaan juuri siihen toimintaan.

Minä itse en välitä, jos poika ei saa jotain tehtävää tehtyä.

Minä olen sanonut, että kaiken ei tarvitse olla oikein, eikä varsinkaan täydellistä, mutta jotain pitää yrittää. Mutta se riippuu tapauksesta. Meidän tyttöjä uhkaa enemmän liika pingottaminen kuin tahallinen laiminlyönti.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 10:23"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 10:05"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 09:45"]Matematiikan kanssa on aina yrittänyt oikoa. Keksii mitä ihmeellisimpiä kiertoteitä, jotka helpommissa laskuissa saattavatkin vielä toimia, mutta vaikeammissa tuleekin pikkuvirheitä (esim. saattaisi laskea 37+58 siten, että laskee ensin 30+50 ja sitten 7+8 eikä hoksaakaan laskea ihan loppuun asti). Hänelle on pitänyt nyt opettaa tapa, että jos joku lasku ei heti onnistu, niin se lasketaan alekkain. Oli sitten miten helpon tai vaikean näköisestä laskusta tahansa kyse. Viimeisimmäksi kun sormi meni suuhun "10009 + 9" tyylisten laskujen kanssa (säikähti isoa numeroa ja luuli laskua automaattisesti vaikeaksi).    [/quote] Minä opettaisin laskemaan 37 + 58 siten, että laskee ensin 37 + 50 ja lisää siihen 8. Se on nopea keino kymmenien laskemisessa, sujuu päässälaskuna. Kaikki vanhemmat eivät käytä laskemista työssään, joten varmastikaan kaikki eivät ole matikassa kovin hyviä neuvojia. Minä taas olen huono esim. biologiassa. Kun viime vuonna piti kerätä ja tunnistaa kasveja, se oli erittäin vaikeaa sekä tyttärelle että äidille :) [/quote] Itse asiassa tämä nimenomainen lapsonen jalosti jo omaa laskutoimitustaan siten, että laskee 38+50+7. Mutta siis pointti oli, että yritti oikoa aluksi ja meni pieleen (30+50=80, 7+8=15, laskun tulos siis oli lapsen mielestä 85). Piti opettaa systemaattisuutta alkuun, jotta hoksaa kaavan, jolla tietyt asiat lasketaan, sen jälkeen voi alkaa helpottaa. Ei voi opettaa kiertotietä ennen kuin lapsi muistaa ottaa huomioon kaikki tarvittavat asiat laskutoimituksesta... [/quote] Aikuisillakin on eri tapoja laskea. Itse lasken siten, että 37 + 60 = 97 ja vähennän lopputuloksesta 2. Lapsen pitäisi saada opetella itse omat oikopolut. Ei vanhemman tarvitse pitää yhtä tapaa parempana. Lapsen pitää saada hoksata itse, mikä tapa on itselle helpoin. Minua neuvottiin kotona usein "väärin", eli vanhemmat voisivat joskus jättää neuvomattakin, että lapsen oma ajattelu kehittyisi. En osaa ottaa kantaa tuohon ap:n asiaan, koska osa lapsista on herkempiä ja osaa ei hetkauta yhtään, vaikkei läksyt tulisi tehtyä.

[/quote]

Jep jep. Mutta pointti olikin se, että ensin pitää osata se laskutoimitus mekaanisesti vaikka alekkain, ennen kuin kannattaa alkaa keksimään kiertoteitä. Siitä olen samaa mieltä, että mitään valmiiksi annettuja laskutapoja tai oppimistapoja ei kannata tuputtaa, sillä kukin oppii omalla tavallaan.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 09:36"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 09:19"]Meillä meinaa mennä tuskan puolelle 9-vuotiaan kanssa. Jos ei heti osaa, tulee kiukku ja ne kiukun kyyneleet nousee lapsella silmiin. Sitten näkee, että lapsi ei jaksa ymmärtää tehtävää. Eli meillä monesti on väsymys yhteydessä läksykiukkuun.

Mikä meillä auttaa? Rauhoittaminen. Katsot lapsen kanssa yhdessä tehtävää. Juotte yhdessä vaikka mehulasilliset ja sitten katsotte yhdessä. Yllättävää on, että monesti tämän jälkeen se muka hankala tehtävä sujuu ongelmitta.
[/quote]

Tämä on ehkä persoonakohtaista. Meillä lapsi ei rauhoittelusta hyödy. Jos rauhoittelee, että ei mitään hätää ja katsotaan yhdessä, niin lapsi huutaa, että et sä mitään ymmärrä ja itku pahenee. Saattaa heitellä tavaroitakin, jos yltyy pahaksi. Joskus tehoaa se, kun sanoo napakasti, ettei rääkymisestä ole mitään hyötyä ja läksyjen tekoon menee koko ilta, jos et ryhdistäydy. Meillä taitaa olla enemmän "järki-ihminen", kun lempeys ja lepertely vain lisäävät ahdistusta niistä läksyistä.
[/quote]

Tämä on sitä rajojen asettamista. Jos ei ole mitään sovittuja rajoja, niin menee yli. Huutosessiot ja tuntikausien itkupotkuraivarit eivät auta lasta jatkossa. Vanhemman pitää tehdä selväksi ne rajat. Tuskin koulussakaan saa tuntia itkeä, jos ei osaa tehtävää.

Ehkä auttaisi jo sekin, jos jaksat istua vieressä koko läksyjen tekoajan. Ja tsemppaat siinä vieressä. Et anna suoraa vastausta mutta helpotat siinä vieressä niiden ymmärtämistä ja ratkaisemista.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:25"]Ehkä auttaisi jo sekin, jos jaksat istua vieressä koko läksyjen tekoajan. Ja tsemppaat siinä vieressä. Et anna suoraa vastausta mutta helpotat siinä vieressä niiden ymmärtämistä ja ratkaisemista.
[/quote]
Toimii ehkä joillakin. Meillä on perheessä 3 koululaista ja tekevät läksynsä eri aikaan, koska ma on yhdellä koristreenit klo 17.30-19 ja toisella tanssitunti klo 18.30-19.30. Nuorimmainen tekee läksynsä kun ehtii ja tarkastan ne noin klo 20. Jos joku ei ole osannut tehdä jotain, on kysynyt apua isältään (jos ei satu olemaan iltavuorossa). Minä siis laitan ruokaa jo ed. iltana valmiiksi, että ehdin kuljettaa heitä vuorotellen. Tiistaina ehtii istua vieressä läksyjen teon ajan. Ke myös harrastukset limittäin. Tätä se arki meillä on. Itkua tulee läksyistä joskus, onneksi meillä vain esikoinen taipuvainen dramatiikkaan, jos läksy ei onnistu...

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:26"]Mä olin lapsena tuollainen, varsinkin matikan läksyt pisti itkettämään, kun en vaan kertakaikkiaan osannut enkä ymmärtänyt. Itku tuli herkästi, eikä asiaa ainakaan auttanut selän takana hermostuvat ja huutavat vanhemmat, jotka "auttoivat" läksyjen teossa. Harmittaa kun minulta ei lapsena testattu mitään hahmotushäiriöitä tai oppimisvaikeuksia, olisivat saattaneet selittää asian. Että vaikka aloittajaa ärsyttää, niin koita vaan tsempata ja kuunnella lasta. 
[/quote]

Mitä se olisi auttanut, jos olisi testattu? Ihmiset monesti kuvittelevat, että on helppoja lääkkeitä siihen, jos ei ymmärrä tai keskity. Niitä ei vaan aina ole. Oppisisältö pitää rakentaa keskiarvon mukaan, eli millainen sisältö onnistuu enemmistöllä. Osalle se on liian helppoa, osalle liian vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:32"]

Jos ei äiti tee sitä läksyä puolestä, poika saattaa itkeä puoli tuntia ennen ryhtymistä uudestaan työhön.

[/quote]

???

Huh-huh. Tulee varmaan tulevaisuudessa suurempia ongelmia. Oletan että hän on itkemisestä päätellen vielä ala-asteella, ja jos nyt ei jaksa koulunkäyntiä, niin vaikeata tulee olemaan. Onkohan hän sellainen jonka alkoholi ja huumeet vie teini-iässä josta sitten vankilaputki lähtee liikkeelle.

Hmm. Ootko koittanut niin päin, että lapsi koittais selittää tehtävän sinulle? Joskus se auttaa ymmärtämään.

On se niinkin, että jos on monta lasta perheessä, mitenkään ei ehdi opettaa kaikkia ja odottaa itkunpuuskien menoa ohi. Koulusta annetaan usein varsinaisen läksyn lisäksi tehtävät, jotka jäi tunnilla kesken. Se meillä yleensä eniten harmittaa. Nopeimmat saa vähemmän kotitehtäviä ja meidän lapset laskee, montako kukin joutuu tekemään. Jos jää paljon tunnilta kotiin hommia, itku ja raivo on taattu.

- kolmen äiti

Kolmannella homma vaikeutuu.. Tarvii tsempata enemmän ja lukea oikeasti enemmän, ahkeroida!

Just meinasin tulla kirjoittamaan samasta aiheesta. Tokaluokkalainen poika tuskailee usein läksyjen kanssa. Lukeminen ja matematiikka menee ihan hyvin, mutta kirjoittaminen ja lauseiden muodostus takkuaa. Alkaa tuskailla, heittää kynän ja alkaa sitten turhautuneena itkeä. Olen ollut kärsivällinen ja auttanut lasta, mutta harmittaa että ei ole lainkaan kärsivällisyytä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:32"]

Jos ei äiti tee sitä läksyä puolestä, poika saattaa itkeä puoli tuntia ennen ryhtymistä uudestaan työhön.

[/quote]

???
[/quote]

Näin on. Jos vaikka matikasta selitän yhden tehtävän ja näytän, miten lasketaan, niin hirmuinen meteli kuuluu kohta, kun ei ole saanut jotain laskua tehtyä enkä suostu enää sitä laskemaan. Mitäs hyötyä siitä olisi, jos kertoisin kaikkiin vastaukset. Joskus olen selittänyt monta kertaa samantyyppisen laskun, että aloita näin ja miten sitten jatkat. Ei aina jaksa muuta kuin itkeä, ettei osaa, mutta jos miettii, niin saattaakin osata.
-ap

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:51"]Kolmannella homma vaikeutuu.. Tarvii tsempata enemmän ja lukea oikeasti enemmän, ahkeroida!
[/quote]

Meidän poika on nyt neljännellä.

-ap

Et ole opettanut pennulle että maailma ei mene oman navan ympärillä.Varmaan märisee vielä 10v päästäkin. anna märistä, älä välitä,älä reagoi.

Diagnoosia tai ei,sillä ei väliä.  Jokaiselle löytyy semmoinen jos haluaa, lääkefirmat ne keksinee.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 20:51"]Kolmannella homma vaikeutuu.. Tarvii tsempata enemmän ja lukea oikeasti enemmän, ahkeroida!
[/quote]

En ole huomannut mitään eroa, onko lapsi toisella, kolmannella vai neljännellä. Samanlaista kiukuttelua se joskus on. Vaikka miten sanoo, ettei itkeminen auta, niin ainakin meillä järkipuhe menee ihan ohi.

- kolmen äiti

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:35"]Hanki selkäranka. Ne läksyt on siksi että lapsi oppisi asioita ja tekemään tavoitteellisesti töitä. Teet karhunpalveluksen, jos opetat lapsen siihen että asiat hoidetaan märisemällä. Opeta hänet tekemään työnsä.
[/quote]

Mitä on märinä? Eiks se oo marina? Ja myös aikuiset narisee ja kiukuttelee työpaikalla.

Opettajat sysää välillä kodille liikaa vastuuta. Jos tulee kotiin klo 17, laittaa ruuat, pesee pyykit, siivoaa, hoitaa pienempiä lapsia ja opettaa koululaista, niin vähiin käy tunnit illasta.

 Ai miten olisi auttanut? No ehkä siten, että olisin tajunnut, että taustalla on jotain, joka estää tai vaikeuttaa minua oppimasta. Eikä vaan se, että olen jotenkin super tyhmä ja huonompi kuin muut, koska en ymmärrä. Ja se olisi varmaan helpottanut opiskelua nyt myöhemmälläkin iällä. En mä mitään lääkkeitä edes ajatellut. 

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 21:51"] Ai miten olisi auttanut? No ehkä siten, että olisin tajunnut, että taustalla on jotain, joka estää tai vaikeuttaa minua oppimasta. Eikä vaan se, että olen jotenkin super tyhmä ja huonompi kuin muut, koska en ymmärrä. Ja se olisi varmaan helpottanut opiskelua nyt myöhemmälläkin iällä. En mä mitään lääkkeitä edes ajatellut. 
[/quote]

Mikä juttu tämä on? Oliko sinua sanottu tyhmäksi koulussa? Vai kotona?