Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun toinen vanhemmista omii aikuisia lapsia??? T: äitipuoli
16.03.2022 |
Luulin että lasten täysi-ikäistymiseen päättyy viimeisetkin narinat, enkä osannut aavistaa että äiti alkaa omimaan aikuisia lapsia.
Monta muutakin esimerkkiä on, mutta tänään tämä tuli taas mieleeni, ja alkoi sapettaa.
Mieheni poika lupasi kuskata minua huomenna lääkäriin. Tämä asia oli sovittu jo viikko sitten, ja hän itse tarjoutui. Nyt pojan äiti kuitenkin soitti miehelleni kiukkuisen puhelun, että minun pitää hommata joku toinen kyyti, kun hän haluaa juuri silloin pojan luokseen kylään.
Kysymys siis, oi te, jotka olette olleet samassa tilanteessa; loppuuko tämä koskaan, ja jos, niin milloin???
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei voi "omia", jos he eivät itse tahdo tulla "omituksi". Aikuisilla on oma tahto ja päätäntävalta.
Vissiin harmittaa kun se lapsi ei vieläkään ole hyväksynyt häntä toiseksi äidikseen vaikka hän ei ole sitä lasta rakastanut ja rakkaudella kasvattanut. Kunhan yritti sujahtaa valmiiseen pöytään olettaen, että se poika alkaisi hänen pojakseen. Nytkin on kyytiä vailla "pojaltaan" ja voi vitsi kun se poika mieluummin menee moikkaamaan äitiään kuin kuskaa "äitipuolta" lääkäriin. Varmaan ollut kestämistä sillä pojalla jo vuosia, olisi varmasti kasvanut mieluiten ilman äitipuolta. Ap ei ole missään vaiheessa ajatellut mitä se "hänen ottolapsensa" toivoisi...
Otan osaa, että sulla on huonoja kokemuksia äitipuolista. Kirjoituksen perusteella luonteesi vaikuttaa kuitenkin siltä, että en ihmettele miksi sinä olet saanut niitä huonoja kokemuksia äitipuolista, jossa sinut on vaikkapa vaihdettu tähän toiseen niaseen hurmaavan luonteesi takia tai että lapsesi viihtyy äitipuolen seurassa vilpittömästi. Ei sen pidä olla oletusasetus, että lapsi ei äitipuolesta pidä. Ja mikä oletus se aina on, että äitipuoli ei tiedä rooliaan ja omii lapsen omakseen. Tuntuu, että näissä kuvioissa biologinen äiti on yleensä se, joka ei asemaansa tiedä.
Ja tässä tapauksessa voit olla lapseton mies aivan yks lysti.
En edes jaksanut lukea loppuun. Aina näitä naisia riittää, jotka tahtovat uskoa olevansa jotain parempaa kuin se eronneen isimiehenne ex-nainen oli. Jotain mitä se mies oikeasti ansaitsee :D se mies, johon ihastuitte sokeasti on tietysti täydellinen ja näkevät kaikki kismat miehen ex-naisen kanssa jonakin todisteena siitä omasta hehkeydestä, että te ansaitsette sen ukkonne, jota ex ei edes ansaitse jne.
Mä en ole eronnut enkä eroamassa miehestäni ja lasteni isästä. Ikävät kokemukseni äitipuolista eivät myöskään perustu omaan lapsuuteeni koska vanhempani erosivat melko siististi, uudet kumppanit eivät onneksi kotiimme änkeneet. Mulla on vaan yksinkertaisesti huonoja kokemuksia muista naisista, siskoista ja ystävistä, joilla on tällaisia harhaisia ajatuksia itsestään, siitä mitä he yksin itseään jumaloiden mielestään ansaitsevat. Jopa toisten miehet, mikä on toki miehenkin paras ja jopa toisten lapset. Sitten sapettaa kun kaikki ei tulekaan heille ilmaiseksi, bonulapsi vierastaa ja vastustaa, vaikka he omasta mielestään ovat niin täydellisiä.
Se kun voi olla ihan suurella todennäköisyydellä niin, ettei se äiti yritä laittaa mitään kapuloita rattaisiin. Mutta kun lapsi oikeasti useinkin mieluummin hengailee omien vanhempiensa kanssa ilman vanhempiensa uusia kumppaneita. Mieluummin hengailee äitinsä kanssa kuin vaikka kuskailee sitä usein lapsen mielestä turhaa ja typerää äitipuolta. Tietysti äitipuoli kääntää sen äidin manipulaation syyksi kun nuori aikuinen poika tekee juuri hänelle oharit... Äitipuoliksi ja isien uusiksi asuinkumppaneiksi monesti kun hinkuvat juuri itsestään liikoja luulevat akat. Toki poikkeuksia on, vähän.
Olisi varmaan kannattanut lukea loppuun, niin olisi selvinnyt se, miksi aihe mietityttää.
Onko se katkeruus siitä, että on ollut "huonompi" kuin se uusi kumppani tai se, että lapsi viihtyykin aidosti uuden kumppanin kanssa, että aletaan sitten käyttäytymään pahasti ja koitetaan defenssin omaisesti selittää itselleen, kuinka asia ei voi olla niin.
Tässä defenssissä mukaan astuu sitten juurikin se, että kuvitellaan, ettei se uusi kumppani kuulu siihen perhe-elämään ollenkaan, eikä esimerkiksi mielipiteitä tarvitse kysyä, josta päästäänkin siihen, että tämän takia uusioperhekuviot ei useinmiten toimi.
Ja sen jonkun pitäisi olla mies, jolla pitäisi olla cohones vastustaa sitä ex-vaimoa kontrolloineen samoin kuin sanoa suoraan, jos uuden vaimon jotkut edes ottamukset vaikeuttavat elämää.
Mutta kun ei, ainakin oma isäni vääntyi vaikka mille mutkalle yrittäessään venkoilla siinä välissä ja lopulta niin siinä kävi, että me lapsethan siinä vetokapulaksi jouduimme.
Monesti exvaimo kokee kontrollinhalua exäänsä, eli lapsensa isään. Hän itse näkee että tuo mies kuuluu hänen perheeseensä, joten miehen nykyinen vaimo ei voi kuulua exmiehen eikä yhteisen lapsen perheeseen, sillä mihin väliin se jättäisi tämän kontrollintarpeisen exvaimon?
Oikeastihan erossa on erottu siitä exästä, jolloin exvaimo ei kuulu enää exmiehensä perheeseen. Sen sijaan tämän exvaimon lapset kuuluvat vatoin exvaimon tahtoa, ja häneltä asiaa edes kysymättä exmiehensä ja tämän vaimon perheeseen.
Totta. Ja tässä se ongelmakohta alkaa syvenemään ja syvenemään, ellei joku vihellä peliä poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän on vain yhden osapuolen näkämys asiasta. Ei kauheasti kannata lähteä tällaisiin tarinoihin puolesta eikä vastaan, kun koko totuus voi olla jotain ihan muuta.
Omasta mielestäni on jotenkin kuvottavaa haukkua puolison eksää tai uutta kumppania netissä. Osoittaa melkomoista kypymättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Järjen ääni näitten ei oo oikeeeeaa äiti jankkaajien seassa!
Mies (tai tietysti toisin päin nainen) on tällaisissa tapauksissa keskiössä, hänen toimistaan riippuu, miten uusioperhe tulee toimeen keskenään. Hän on se, mikä näitä kahta porukkaa yhdistää, joten hänen tulee laittaa rajat siihen, miten toimitaan reilusti tilanteissa.
Etenkin sitten, kun lapset ovat jo aikuisia, voidaan ottaa ihan säännöksi, että toisten aikuisten asioita ei aleta puimaan tai tappelemaan selän takana, ei luulisi olevan liian vaikea sääntö ymmärtää.
Melko naiivi näkemys sulla :D :D Meinaat että kun vain painokkaasti sinä jollekin jotain sanot, ja määräät säännön aikuiselle ihmiselle, niin hän kiltisti elää sääntöjesi mukaan :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Tuo puhelu tuli vähän niin kuin puun takaa, eli pojan äiti laittoi miehelleni viestin että olisi tärkeää asiaa, pystytkö puhumaan, ja kun mies vastasi että kyllä, niin sitten pojan äiti soitti.
On jo kauan sitten sovittu että asiat hoidetaan viestein pääasiassa.
Kyseessä oli eilinen esimerkki, joten tämä ei ole ainoa asia mitä on tapahtunut, saati että miehelläni olisi mitään roolia kaikissa näissä tapauksissa. Kuten on sanottu, niin poikahan on aikuinen ihminen jo.
ap
ap
En nyt silti oikein ymmärrä, miten niin ei ole mitään roolia?
Ex siis soitti raivotakseen, että poika on viemässä sinua lääkäriin, vaikka ex haluaisi, että poika menee juuri silloin hänen luokseen kylään. Sen lisäksi, että soitti raivotakseen miehellesi, ei nähtävästi ollut edes pojalle kertonut tästä mitään, ts. edes sanonut, että haluaa pojan juuri sinun lääkäriaikanasi kylään.
Itse näkisin, että eihän tässä kenelläkään muulla olekaan mitään muuta roolia kuin miehelläsi.
Poika ei tiedä kai vieläkään mitään äitinsä soitosta ja sinäkään et tietäisi, ellei miehesi olisi kertonut. Asia ei siis sinällään edes kosketa sinua tai poikaa, ex vain halusi raivota miehellesi.
Ja juuri tällaisissa tilanteissa sopisi miehesi sanoa, että kuulehan hohhoijaa, nämä soittelut loppuu nyt tähän. Ja sovi poikasi kanssa kyläilynne, älä meitä niihin sotke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei voi "omia", jos he eivät itse tahdo tulla "omituksi". Aikuisilla on oma tahto ja päätäntävalta.
Vissiin harmittaa kun se lapsi ei vieläkään ole hyväksynyt häntä toiseksi äidikseen vaikka hän ei ole sitä lasta rakastanut ja rakkaudella kasvattanut. Kunhan yritti sujahtaa valmiiseen pöytään olettaen, että se poika alkaisi hänen pojakseen. Nytkin on kyytiä vailla "pojaltaan" ja voi vitsi kun se poika mieluummin menee moikkaamaan äitiään kuin kuskaa "äitipuolta" lääkäriin. Varmaan ollut kestämistä sillä pojalla jo vuosia, olisi varmasti kasvanut mieluiten ilman äitipuolta. Ap ei ole missään vaiheessa ajatellut mitä se "hänen ottolapsensa" toivoisi...
Otan osaa, että sulla on huonoja kokemuksia äitipuolista. Kirjoituksen perusteella luonteesi vaikuttaa kuitenkin siltä, että en ihmettele miksi sinä olet saanut niitä huonoja kokemuksia äitipuolista, jossa sinut on vaikkapa vaihdettu tähän toiseen niaseen hurmaavan luonteesi takia tai että lapsesi viihtyy äitipuolen seurassa vilpittömästi. Ei sen pidä olla oletusasetus, että lapsi ei äitipuolesta pidä. Ja mikä oletus se aina on, että äitipuoli ei tiedä rooliaan ja omii lapsen omakseen. Tuntuu, että näissä kuvioissa biologinen äiti on yleensä se, joka ei asemaansa tiedä.
Ja tässä tapauksessa voit olla lapseton mies aivan yks lysti.
En edes jaksanut lukea loppuun. Aina näitä naisia riittää, jotka tahtovat uskoa olevansa jotain parempaa kuin se eronneen isimiehenne ex-nainen oli. Jotain mitä se mies oikeasti ansaitsee :D se mies, johon ihastuitte sokeasti on tietysti täydellinen ja näkevät kaikki kismat miehen ex-naisen kanssa jonakin todisteena siitä omasta hehkeydestä, että te ansaitsette sen ukkonne, jota ex ei edes ansaitse jne.
Mä en ole eronnut enkä eroamassa miehestäni ja lasteni isästä. Ikävät kokemukseni äitipuolista eivät myöskään perustu omaan lapsuuteeni koska vanhempani erosivat melko siististi, uudet kumppanit eivät onneksi kotiimme änkeneet. Mulla on vaan yksinkertaisesti huonoja kokemuksia muista naisista, siskoista ja ystävistä, joilla on tällaisia harhaisia ajatuksia itsestään, siitä mitä he yksin itseään jumaloiden mielestään ansaitsevat. Jopa toisten miehet, mikä on toki miehenkin paras ja jopa toisten lapset. Sitten sapettaa kun kaikki ei tulekaan heille ilmaiseksi, bonulapsi vierastaa ja vastustaa, vaikka he omasta mielestään ovat niin täydellisiä.
Se kun voi olla ihan suurella todennäköisyydellä niin, ettei se äiti yritä laittaa mitään kapuloita rattaisiin. Mutta kun lapsi oikeasti useinkin mieluummin hengailee omien vanhempiensa kanssa ilman vanhempiensa uusia kumppaneita. Mieluummin hengailee äitinsä kanssa kuin vaikka kuskailee sitä usein lapsen mielestä turhaa ja typerää äitipuolta. Tietysti äitipuoli kääntää sen äidin manipulaation syyksi kun nuori aikuinen poika tekee juuri hänelle oharit... Äitipuoliksi ja isien uusiksi asuinkumppaneiksi monesti kun hinkuvat juuri itsestään liikoja luulevat akat. Toki poikkeuksia on, vähän.
Olisi varmaan kannattanut lukea loppuun, niin olisi selvinnyt se, miksi aihe mietityttää.
Onko se katkeruus siitä, että on ollut "huonompi" kuin se uusi kumppani tai se, että lapsi viihtyykin aidosti uuden kumppanin kanssa, että aletaan sitten käyttäytymään pahasti ja koitetaan defenssin omaisesti selittää itselleen, kuinka asia ei voi olla niin.
Tässä defenssissä mukaan astuu sitten juurikin se, että kuvitellaan, ettei se uusi kumppani kuulu siihen perhe-elämään ollenkaan, eikä esimerkiksi mielipiteitä tarvitse kysyä, josta päästäänkin siihen, että tämän takia uusioperhekuviot ei useinmiten toimi.
Monesti exvaimo kokee kontrollinhalua exäänsä, eli lapsensa isään. Hän itse näkee että tuo mies kuuluu hänen perheeseensä, joten miehen nykyinen vaimo ei voi kuulua exmiehen eikä yhteisen lapsen perheeseen, sillä mihin väliin se jättäisi tämän kontrollintarpeisen exvaimon?
Oikeastihan erossa on erottu siitä exästä, jolloin exvaimo ei kuulu enää exmiehensä perheeseen. Sen sijaan tämän exvaimon lapset kuuluvat vatoin exvaimon tahtoa, ja häneltä asiaa edes kysymättä exmiehensä ja tämän vaimon perheeseen.
Totta. Ja tässä se ongelmakohta alkaa syvenemään ja syvenemään, ellei joku vihellä peliä poikki.
Tuo ei tarkoittanut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Järjen ääni näitten ei oo oikeeeeaa äiti jankkaajien seassa!
Mies (tai tietysti toisin päin nainen) on tällaisissa tapauksissa keskiössä, hänen toimistaan riippuu, miten uusioperhe tulee toimeen keskenään. Hän on se, mikä näitä kahta porukkaa yhdistää, joten hänen tulee laittaa rajat siihen, miten toimitaan reilusti tilanteissa.
Etenkin sitten, kun lapset ovat jo aikuisia, voidaan ottaa ihan säännöksi, että toisten aikuisten asioita ei aleta puimaan tai tappelemaan selän takana, ei luulisi olevan liian vaikea sääntö ymmärtää.
Melko naiivi näkemys sulla :D :D Meinaat että kun vain painokkaasti sinä jollekin jotain sanot, ja määräät säännön aikuiselle ihmiselle, niin hän kiltisti elää sääntöjesi mukaan :D :D
Kyllä. Kun lapset ovat aikuisia ja omillaan, kuten tässä tapauksessa, ei kenelläkään ole yhtään mitään tarvetta vastailla mihinkään puheluihin exälle tai alkaa puimaan aikuisten lasten asioita hänen kanssaan.
Vai oletko sinä ehkä niitä ihmisiä, jotka naapurit pakottavat mukaansa kyläriitoihin?
Kun lapset ovat aikuisia, ex on vieras ihminen muiden joukossa ja jos on hankala ihminen, ei hänen kanssaan tarvitse olla missään tekemisissä. Koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Tuo puhelu tuli vähän niin kuin puun takaa, eli pojan äiti laittoi miehelleni viestin että olisi tärkeää asiaa, pystytkö puhumaan, ja kun mies vastasi että kyllä, niin sitten pojan äiti soitti.
On jo kauan sitten sovittu että asiat hoidetaan viestein pääasiassa.
Kyseessä oli eilinen esimerkki, joten tämä ei ole ainoa asia mitä on tapahtunut, saati että miehelläni olisi mitään roolia kaikissa näissä tapauksissa. Kuten on sanottu, niin poikahan on aikuinen ihminen jo.
ap
ap
En nyt silti oikein ymmärrä, miten niin ei ole mitään roolia?
Ex siis soitti raivotakseen, että poika on viemässä sinua lääkäriin, vaikka ex haluaisi, että poika menee juuri silloin hänen luokseen kylään. Sen lisäksi, että soitti raivotakseen miehellesi, ei nähtävästi ollut edes pojalle kertonut tästä mitään, ts. edes sanonut, että haluaa pojan juuri sinun lääkäriaikanasi kylään.
Itse näkisin, että eihän tässä kenelläkään muulla olekaan mitään muuta roolia kuin miehelläsi.
Poika ei tiedä kai vieläkään mitään äitinsä soitosta ja sinäkään et tietäisi, ellei miehesi olisi kertonut. Asia ei siis sinällään edes kosketa sinua tai poikaa, ex vain halusi raivota miehellesi.
Ja juuri tällaisissa tilanteissa sopisi miehesi sanoa, että kuulehan hohhoijaa, nämä soittelut loppuu nyt tähän. Ja sovi poikasi kanssa kyläilynne, älä meitä niihin sotke.
En mitenkään pysty kirjoittamaan sinulle tähän auki kaikkea mitä tämä omiminen on pitänyt sisällään. En voi sille mitään jos et ymmärrä mitä tarkoittaa esimerkki.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupaukset pidetään, luulisi pojan äiti tämän ymmärtävän koska hänen olisi tämä pojalleen pitänyt opettaa. Ihan sama onko lääkäriin menossa sinä, naapuri setä tai jonkun lemmikki. Poika on luvannut ajaa lääkäriin ja lupauksen pitäkööt. Ihme menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Järjen ääni näitten ei oo oikeeeeaa äiti jankkaajien seassa!
Mies (tai tietysti toisin päin nainen) on tällaisissa tapauksissa keskiössä, hänen toimistaan riippuu, miten uusioperhe tulee toimeen keskenään. Hän on se, mikä näitä kahta porukkaa yhdistää, joten hänen tulee laittaa rajat siihen, miten toimitaan reilusti tilanteissa.
Etenkin sitten, kun lapset ovat jo aikuisia, voidaan ottaa ihan säännöksi, että toisten aikuisten asioita ei aleta puimaan tai tappelemaan selän takana, ei luulisi olevan liian vaikea sääntö ymmärtää.
Melko naiivi näkemys sulla :D :D Meinaat että kun vain painokkaasti sinä jollekin jotain sanot, ja määräät säännön aikuiselle ihmiselle, niin hän kiltisti elää sääntöjesi mukaan :D :D
Kyllä. Kun lapset ovat aikuisia ja omillaan, kuten tässä tapauksessa, ei kenelläkään ole yhtään mitään tarvetta vastailla mihinkään puheluihin exälle tai alkaa puimaan aikuisten lasten asioita hänen kanssaan.
Vai oletko sinä ehkä niitä ihmisiä, jotka naapurit pakottavat mukaansa kyläriitoihin?
Kun lapset ovat aikuisia, ex on vieras ihminen muiden joukossa ja jos on hankala ihminen, ei hänen kanssaan tarvitse olla missään tekemisissä. Koskaan.
:D :D Toivossa on hyvä elää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei voi "omia", jos he eivät itse tahdo tulla "omituksi". Aikuisilla on oma tahto ja päätäntävalta.
Vissiin harmittaa kun se lapsi ei vieläkään ole hyväksynyt häntä toiseksi äidikseen vaikka hän ei ole sitä lasta rakastanut ja rakkaudella kasvattanut. Kunhan yritti sujahtaa valmiiseen pöytään olettaen, että se poika alkaisi hänen pojakseen. Nytkin on kyytiä vailla "pojaltaan" ja voi vitsi kun se poika mieluummin menee moikkaamaan äitiään kuin kuskaa "äitipuolta" lääkäriin. Varmaan ollut kestämistä sillä pojalla jo vuosia, olisi varmasti kasvanut mieluiten ilman äitipuolta. Ap ei ole missään vaiheessa ajatellut mitä se "hänen ottolapsensa" toivoisi...
Otan osaa, että sulla on huonoja kokemuksia äitipuolista. Kirjoituksen perusteella luonteesi vaikuttaa kuitenkin siltä, että en ihmettele miksi sinä olet saanut niitä huonoja kokemuksia äitipuolista, jossa sinut on vaikkapa vaihdettu tähän toiseen niaseen hurmaavan luonteesi takia tai että lapsesi viihtyy äitipuolen seurassa vilpittömästi. Ei sen pidä olla oletusasetus, että lapsi ei äitipuolesta pidä. Ja mikä oletus se aina on, että äitipuoli ei tiedä rooliaan ja omii lapsen omakseen. Tuntuu, että näissä kuvioissa biologinen äiti on yleensä se, joka ei asemaansa tiedä.
Ja tässä tapauksessa voit olla lapseton mies aivan yks lysti.
En edes jaksanut lukea loppuun. Aina näitä naisia riittää, jotka tahtovat uskoa olevansa jotain parempaa kuin se eronneen isimiehenne ex-nainen oli. Jotain mitä se mies oikeasti ansaitsee :D se mies, johon ihastuitte sokeasti on tietysti täydellinen ja näkevät kaikki kismat miehen ex-naisen kanssa jonakin todisteena siitä omasta hehkeydestä, että te ansaitsette sen ukkonne, jota ex ei edes ansaitse jne.
Mä en ole eronnut enkä eroamassa miehestäni ja lasteni isästä. Ikävät kokemukseni äitipuolista eivät myöskään perustu omaan lapsuuteeni koska vanhempani erosivat melko siististi, uudet kumppanit eivät onneksi kotiimme änkeneet. Mulla on vaan yksinkertaisesti huonoja kokemuksia muista naisista, siskoista ja ystävistä, joilla on tällaisia harhaisia ajatuksia itsestään, siitä mitä he yksin itseään jumaloiden mielestään ansaitsevat. Jopa toisten miehet, mikä on toki miehenkin paras ja jopa toisten lapset. Sitten sapettaa kun kaikki ei tulekaan heille ilmaiseksi, bonulapsi vierastaa ja vastustaa, vaikka he omasta mielestään ovat niin täydellisiä.
Se kun voi olla ihan suurella todennäköisyydellä niin, ettei se äiti yritä laittaa mitään kapuloita rattaisiin. Mutta kun lapsi oikeasti useinkin mieluummin hengailee omien vanhempiensa kanssa ilman vanhempiensa uusia kumppaneita. Mieluummin hengailee äitinsä kanssa kuin vaikka kuskailee sitä usein lapsen mielestä turhaa ja typerää äitipuolta. Tietysti äitipuoli kääntää sen äidin manipulaation syyksi kun nuori aikuinen poika tekee juuri hänelle oharit... Äitipuoliksi ja isien uusiksi asuinkumppaneiksi monesti kun hinkuvat juuri itsestään liikoja luulevat akat. Toki poikkeuksia on, vähän.
Olisi varmaan kannattanut lukea loppuun, niin olisi selvinnyt se, miksi aihe mietityttää.
Onko se katkeruus siitä, että on ollut "huonompi" kuin se uusi kumppani tai se, että lapsi viihtyykin aidosti uuden kumppanin kanssa, että aletaan sitten käyttäytymään pahasti ja koitetaan defenssin omaisesti selittää itselleen, kuinka asia ei voi olla niin.
Tässä defenssissä mukaan astuu sitten juurikin se, että kuvitellaan, ettei se uusi kumppani kuulu siihen perhe-elämään ollenkaan, eikä esimerkiksi mielipiteitä tarvitse kysyä, josta päästäänkin siihen, että tämän takia uusioperhekuviot ei useinmiten toimi.
Monesti exvaimo kokee kontrollinhalua exäänsä, eli lapsensa isään. Hän itse näkee että tuo mies kuuluu hänen perheeseensä, joten miehen nykyinen vaimo ei voi kuulua exmiehen eikä yhteisen lapsen perheeseen, sillä mihin väliin se jättäisi tämän kontrollintarpeisen exvaimon?
Oikeastihan erossa on erottu siitä exästä, jolloin exvaimo ei kuulu enää exmiehensä perheeseen. Sen sijaan tämän exvaimon lapset kuuluvat vatoin exvaimon tahtoa, ja häneltä asiaa edes kysymättä exmiehensä ja tämän vaimon perheeseen.
Totta. Ja tässä se ongelmakohta alkaa syvenemään ja syvenemään, ellei joku vihellä peliä poikki.
Tuo ei tarkoittanut mitään.
Ilmeisesti vikaa on sitten lukijassa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se aikuinen poika päätä ihan itse onko "omittavissa". Jos äidin luo kyläily on tärkeämpää, kuin sinun kuskaamisesi vaikka on luvannut, niin sinuna jättäisin jatkossa kysymättä kuljetusapua pojalta.
Se poika kun voi kokea olevansa myös hankalassa välikädessä ja valitettavan usein se biologinen vanhempi vie voiton. Parhaimman rauhan saatte, kun sinä et pyydä pojalta mitään palveluksia, eihän kyseessä ole sinun lapsesi ja jatkatte elämää jossa omalta osaltanne pidätte hyvät välit poikaan.
Toki se lapsen isäkin voi halutessaan pojalle sanoa, että poika saa tehdä ihan itse päätökset ja jokaisesta menemisestä ei ole tilivelvollinen edes äidilleen.
Aikuisen ihmisen äidin asia ei ole tuollaisesta kuitenkaan ilmoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toinen vanhempi"? Sinähän olet täysin ulkopuolinen ihminen.
Ei lapsen vanhemman uusi puoliso ole "täysin ulkopuolinen ihminen"
On se sille lapselle.
Todennäköisesti ei ole.
Jos uusi kumppani on lapselle ulkopuolinen, niin ilmeisesti sitten on myös lapsen isän veli ja äidin siskokin aika ulkopuolisia.
Lapsen isän veli on täysin ulkopuolinen, samaten äidin sisko. miten ihmeessä ne voisi olla muuta?
Tässä, kun ei ole kenelläkään muulla kuin jankkaajilla ollut epäselvyyksiä sen kanssa, mitä äitipuolet lapsille ovat. Jos ainoita ei-ulkopuolisia ovat biologinen äiti ja biologinen isä, niin silloin lapsella on tosi pieni piiri. Mutta koska lapsen lähipiiri koostuu yleensä juurikin äidin siskoista ja isän veljistä sun muista tutuista, ei heitäkään tiruleerata vieraina, joten miksikä vuosia toisen vanhemman kanssa suhteessa ollut ihminenkään olisi lapsen elämässä ulkopuolinen, koska siihen lapsen lähipiiriin kuuluu useita erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä. Ja kun yleensä näitä äidin tai isän sukulaisia ei pidetä ulkopuolisina, niin ei pidettäisi jookos niitä uusia puolisoitakaan ulkopuolisina.
No kun ne on. Sukulaiset on sukulaisia. Uudet puolisot ei ole mitään. Ulkopuolisia kaikki.
Kyllä ne vain ovat. Perheenjäseniä.
Eivät ole. Sukulaiset on sukulaisia. Äitipuoli on miehensä ja omien alaikäisten lastensa perheenjäsen.
Jos asuvat saman katon alla, niin ovat perheenjäseniä. Ovathan lemmikitkin usein perheenjäseniin verrannollisia. Miksi eivät sitten uudet puolisot olisi. Hyväksykää tämä, siinä ei ole mitään sen ihmeempää!
Se ap:n miehen poika ei asu ap:n kanssa, on aikuinen. Ei ole millään tavoin perheenjäsen.
Mistäs te niin päättelit, että tämä poika ei asu AP:n kanssa saman katon alla? Hän sanoi pojan olevan aikuinen, siis 18 täyttänyt. Mutta eihän se sitä tarkoita, että poika olisi muuttanut jo omilleen? Ja josko AP ei sukua olekaan, niin hyvin voivat olla läheisiä ja tuttuja toisilleen, asuneet vaikka 15 vuotta yhteisessä kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Järjen ääni näitten ei oo oikeeeeaa äiti jankkaajien seassa!
Mies (tai tietysti toisin päin nainen) on tällaisissa tapauksissa keskiössä, hänen toimistaan riippuu, miten uusioperhe tulee toimeen keskenään. Hän on se, mikä näitä kahta porukkaa yhdistää, joten hänen tulee laittaa rajat siihen, miten toimitaan reilusti tilanteissa.
Etenkin sitten, kun lapset ovat jo aikuisia, voidaan ottaa ihan säännöksi, että toisten aikuisten asioita ei aleta puimaan tai tappelemaan selän takana, ei luulisi olevan liian vaikea sääntö ymmärtää.
Melko naiivi näkemys sulla :D :D Meinaat että kun vain painokkaasti sinä jollekin jotain sanot, ja määräät säännön aikuiselle ihmiselle, niin hän kiltisti elää sääntöjesi mukaan :D :D
Kyllä. Kun lapset ovat aikuisia ja omillaan, kuten tässä tapauksessa, ei kenelläkään ole yhtään mitään tarvetta vastailla mihinkään puheluihin exälle tai alkaa puimaan aikuisten lasten asioita hänen kanssaan.
Vai oletko sinä ehkä niitä ihmisiä, jotka naapurit pakottavat mukaansa kyläriitoihin?
Kun lapset ovat aikuisia, ex on vieras ihminen muiden joukossa ja jos on hankala ihminen, ei hänen kanssaan tarvitse olla missään tekemisissä. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Tuo puhelu tuli vähän niin kuin puun takaa, eli pojan äiti laittoi miehelleni viestin että olisi tärkeää asiaa, pystytkö puhumaan, ja kun mies vastasi että kyllä, niin sitten pojan äiti soitti.
On jo kauan sitten sovittu että asiat hoidetaan viestein pääasiassa.
Kyseessä oli eilinen esimerkki, joten tämä ei ole ainoa asia mitä on tapahtunut, saati että miehelläni olisi mitään roolia kaikissa näissä tapauksissa. Kuten on sanottu, niin poikahan on aikuinen ihminen jo.
ap
ap
En nyt silti oikein ymmärrä, miten niin ei ole mitään roolia?
Ex siis soitti raivotakseen, että poika on viemässä sinua lääkäriin, vaikka ex haluaisi, että poika menee juuri silloin hänen luokseen kylään. Sen lisäksi, että soitti raivotakseen miehellesi, ei nähtävästi ollut edes pojalle kertonut tästä mitään, ts. edes sanonut, että haluaa pojan juuri sinun lääkäriaikanasi kylään.
Itse näkisin, että eihän tässä kenelläkään muulla olekaan mitään muuta roolia kuin miehelläsi.
Poika ei tiedä kai vieläkään mitään äitinsä soitosta ja sinäkään et tietäisi, ellei miehesi olisi kertonut. Asia ei siis sinällään edes kosketa sinua tai poikaa, ex vain halusi raivota miehellesi.
Ja juuri tällaisissa tilanteissa sopisi miehesi sanoa, että kuulehan hohhoijaa, nämä soittelut loppuu nyt tähän. Ja sovi poikasi kanssa kyläilynne, älä meitä niihin sotke.
En mitenkään pysty kirjoittamaan sinulle tähän auki kaikkea mitä tämä omiminen on pitänyt sisällään. En voi sille mitään jos et ymmärrä mitä tarkoittaa esimerkki.
ap
Eri, mutta olen yhtä ymmälläni. Siis jos miehesi ei ota exältään vastaan mitään raivoamispuheluita, niin miten se ex voi aikuista ihmistä, 20 v enää omia?
Teillä on pojan kanssa oma suhteenne, josta kieltäydytte exän kanssa keskustelemasta ja siihen loppuu omiminen. Jos poika kuitenkin tahtoo mieluummin miellyttää äitiään niin minkäs sille sitten voi.
Ikävä kyllä, mäkin näen, että on miehesi asia lopettaa kanssakäyminen exänsä kanssa ja poikansa asia setviä suhteensa äitiinsä.
Ei oikeasti aikuisia voi yli niiden oman tahdon omia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Tuo puhelu tuli vähän niin kuin puun takaa, eli pojan äiti laittoi miehelleni viestin että olisi tärkeää asiaa, pystytkö puhumaan, ja kun mies vastasi että kyllä, niin sitten pojan äiti soitti.
On jo kauan sitten sovittu että asiat hoidetaan viestein pääasiassa.
Kyseessä oli eilinen esimerkki, joten tämä ei ole ainoa asia mitä on tapahtunut, saati että miehelläni olisi mitään roolia kaikissa näissä tapauksissa. Kuten on sanottu, niin poikahan on aikuinen ihminen jo.
ap
ap
En nyt silti oikein ymmärrä, miten niin ei ole mitään roolia?
Ex siis soitti raivotakseen, että poika on viemässä sinua lääkäriin, vaikka ex haluaisi, että poika menee juuri silloin hänen luokseen kylään. Sen lisäksi, että soitti raivotakseen miehellesi, ei nähtävästi ollut edes pojalle kertonut tästä mitään, ts. edes sanonut, että haluaa pojan juuri sinun lääkäriaikanasi kylään.
Itse näkisin, että eihän tässä kenelläkään muulla olekaan mitään muuta roolia kuin miehelläsi.
Poika ei tiedä kai vieläkään mitään äitinsä soitosta ja sinäkään et tietäisi, ellei miehesi olisi kertonut. Asia ei siis sinällään edes kosketa sinua tai poikaa, ex vain halusi raivota miehellesi.
Ja juuri tällaisissa tilanteissa sopisi miehesi sanoa, että kuulehan hohhoijaa, nämä soittelut loppuu nyt tähän. Ja sovi poikasi kanssa kyläilynne, älä meitä niihin sotke.
En mitenkään pysty kirjoittamaan sinulle tähän auki kaikkea mitä tämä omiminen on pitänyt sisällään. En voi sille mitään jos et ymmärrä mitä tarkoittaa esimerkki.
ap
Ymmärrän, että ex on mustasukkainen aikuisesta pojastaan ja pyrkii erilaisin tavoin rajoittamaan teidän yhdessä oloa, esimerkkinä nyt tämä, että sanoo haluavansa pojan kylään juuri silloin, kun poika on tarjoutunut viemään sinut lääkäriin. Uskon, että hän tekee monen muunlaista omintaa myös.
Mutta sitä en ihan ymmärrä, miksi te lähtisitte tähän mitenkään mukaan. Nytkin ymmärsin, että ex ei suinkaan ollut edes pojalle sanonut mitään, eli omiminen ainakin tässä esimerkki tuli esille vain siten, että hän raivosi miehellesi puhelimessa.
Joten kysyn uudelleen: eikö yksinkertaisinta olisi vain kohauttaa olkaa näille omimisyrityksille, kieltäytyä jatkamasta raivopuheluja, jos niitä tulee? Sinäkin pääsit lääkäriin, poika on onnellisen tietämätön (?) koko draamasta.
Ymmärrän tätä senkin kautta, että sisareni on erittäin mustasukkainen ajasta, jonka hänen jo nyt aikuiset lapsensa viettävät kanssani. Olemme päätyneetkin siihen, että emme juuri hehkuta tapaamisiamme, emmekä reagoi mitenkään hänen yrityksiinsä aikaa rajoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei voi "omia", jos he eivät itse tahdo tulla "omituksi". Aikuisilla on oma tahto ja päätäntävalta.
Vissiin harmittaa kun se lapsi ei vieläkään ole hyväksynyt häntä toiseksi äidikseen vaikka hän ei ole sitä lasta rakastanut ja rakkaudella kasvattanut. Kunhan yritti sujahtaa valmiiseen pöytään olettaen, että se poika alkaisi hänen pojakseen. Nytkin on kyytiä vailla "pojaltaan" ja voi vitsi kun se poika mieluummin menee moikkaamaan äitiään kuin kuskaa "äitipuolta" lääkäriin. Varmaan ollut kestämistä sillä pojalla jo vuosia, olisi varmasti kasvanut mieluiten ilman äitipuolta. Ap ei ole missään vaiheessa ajatellut mitä se "hänen ottolapsensa" toivoisi...
Otan osaa, että sulla on huonoja kokemuksia äitipuolista. Kirjoituksen perusteella luonteesi vaikuttaa kuitenkin siltä, että en ihmettele miksi sinä olet saanut niitä huonoja kokemuksia äitipuolista, jossa sinut on vaikkapa vaihdettu tähän toiseen niaseen hurmaavan luonteesi takia tai että lapsesi viihtyy äitipuolen seurassa vilpittömästi. Ei sen pidä olla oletusasetus, että lapsi ei äitipuolesta pidä. Ja mikä oletus se aina on, että äitipuoli ei tiedä rooliaan ja omii lapsen omakseen. Tuntuu, että näissä kuvioissa biologinen äiti on yleensä se, joka ei asemaansa tiedä.
Ja tässä tapauksessa voit olla lapseton mies aivan yks lysti.
En edes jaksanut lukea loppuun. Aina näitä naisia riittää, jotka tahtovat uskoa olevansa jotain parempaa kuin se eronneen isimiehenne ex-nainen oli. Jotain mitä se mies oikeasti ansaitsee :D se mies, johon ihastuitte sokeasti on tietysti täydellinen ja näkevät kaikki kismat miehen ex-naisen kanssa jonakin todisteena siitä omasta hehkeydestä, että te ansaitsette sen ukkonne, jota ex ei edes ansaitse jne.
Mä en ole eronnut enkä eroamassa miehestäni ja lasteni isästä. Ikävät kokemukseni äitipuolista eivät myöskään perustu omaan lapsuuteeni koska vanhempani erosivat melko siististi, uudet kumppanit eivät onneksi kotiimme änkeneet. Mulla on vaan yksinkertaisesti huonoja kokemuksia muista naisista, siskoista ja ystävistä, joilla on tällaisia harhaisia ajatuksia itsestään, siitä mitä he yksin itseään jumaloiden mielestään ansaitsevat. Jopa toisten miehet, mikä on toki miehenkin paras ja jopa toisten lapset. Sitten sapettaa kun kaikki ei tulekaan heille ilmaiseksi, bonulapsi vierastaa ja vastustaa, vaikka he omasta mielestään ovat niin täydellisiä.
Se kun voi olla ihan suurella todennäköisyydellä niin, ettei se äiti yritä laittaa mitään kapuloita rattaisiin. Mutta kun lapsi oikeasti useinkin mieluummin hengailee omien vanhempiensa kanssa ilman vanhempiensa uusia kumppaneita. Mieluummin hengailee äitinsä kanssa kuin vaikka kuskailee sitä usein lapsen mielestä turhaa ja typerää äitipuolta. Tietysti äitipuoli kääntää sen äidin manipulaation syyksi kun nuori aikuinen poika tekee juuri hänelle oharit... Äitipuoliksi ja isien uusiksi asuinkumppaneiksi monesti kun hinkuvat juuri itsestään liikoja luulevat akat. Toki poikkeuksia on, vähän.
Olisi varmaan kannattanut lukea loppuun, niin olisi selvinnyt se, miksi aihe mietityttää.
Onko se katkeruus siitä, että on ollut "huonompi" kuin se uusi kumppani tai se, että lapsi viihtyykin aidosti uuden kumppanin kanssa, että aletaan sitten käyttäytymään pahasti ja koitetaan defenssin omaisesti selittää itselleen, kuinka asia ei voi olla niin.
Tässä defenssissä mukaan astuu sitten juurikin se, että kuvitellaan, ettei se uusi kumppani kuulu siihen perhe-elämään ollenkaan, eikä esimerkiksi mielipiteitä tarvitse kysyä, josta päästäänkin siihen, että tämän takia uusioperhekuviot ei useinmiten toimi.
Monesti exvaimo kokee kontrollinhalua exäänsä, eli lapsensa isään. Hän itse näkee että tuo mies kuuluu hänen perheeseensä, joten miehen nykyinen vaimo ei voi kuulua exmiehen eikä yhteisen lapsen perheeseen, sillä mihin väliin se jättäisi tämän kontrollintarpeisen exvaimon?
Oikeastihan erossa on erottu siitä exästä, jolloin exvaimo ei kuulu enää exmiehensä perheeseen. Sen sijaan tämän exvaimon lapset kuuluvat vatoin exvaimon tahtoa, ja häneltä asiaa edes kysymättä exmiehensä ja tämän vaimon perheeseen.
Totta. Ja tässä se ongelmakohta alkaa syvenemään ja syvenemään, ellei joku vihellä peliä poikki.
Tuo ei tarkoittanut mitään.
Ilmeisesti vikaa on sitten lukijassa.
vika oli kirjoittajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Järjen ääni näitten ei oo oikeeeeaa äiti jankkaajien seassa!
Mies (tai tietysti toisin päin nainen) on tällaisissa tapauksissa keskiössä, hänen toimistaan riippuu, miten uusioperhe tulee toimeen keskenään. Hän on se, mikä näitä kahta porukkaa yhdistää, joten hänen tulee laittaa rajat siihen, miten toimitaan reilusti tilanteissa.
Etenkin sitten, kun lapset ovat jo aikuisia, voidaan ottaa ihan säännöksi, että toisten aikuisten asioita ei aleta puimaan tai tappelemaan selän takana, ei luulisi olevan liian vaikea sääntö ymmärtää.
Melko naiivi näkemys sulla :D :D Meinaat että kun vain painokkaasti sinä jollekin jotain sanot, ja määräät säännön aikuiselle ihmiselle, niin hän kiltisti elää sääntöjesi mukaan :D :D
Kyllä. Kun lapset ovat aikuisia ja omillaan, kuten tässä tapauksessa, ei kenelläkään ole yhtään mitään tarvetta vastailla mihinkään puheluihin exälle tai alkaa puimaan aikuisten lasten asioita hänen kanssaan.
Vai oletko sinä ehkä niitä ihmisiä, jotka naapurit pakottavat mukaansa kyläriitoihin?
Kun lapset ovat aikuisia, ex on vieras ihminen muiden joukossa ja jos on hankala ihminen, ei hänen kanssaan tarvitse olla missään tekemisissä. Koskaan.
Oletko sinä niitä ihmisiä jotka eivät halua tietoa lapsen toiselta vanhemmalta yhteisen lapsen kuolemasta, vaan odottelet että joku virallinen taho tämän ilmoittaa sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
En tiedä, jaksaako ap enää näiden sekopäiden kirjoituksia lukea, mutta sanoisin, että olennaisinta tässä nyt ei ole oikeastaan edes se, kuskasi poika, vaan se, että ex soitteli miehellesi ja raivosi.
Tuohan se olisi pitänyt lopettaa vuosia sitten, heti ensimmäiseen henkäisyyn sanoa, että ai sulla olikin tätä asiaa taas, hei hei.
Nyt kun lapsi on aikuinen, voi sanoa, että en tietenkään keskustele kanssasi mistään lapsen asioista, selvitä itse hänen kanssaan, koska kyläilee. Ja koska kyläilee, ei siis asu äidilläänkään enää, joten tosiaan on kyse 4 aikuisen ihmisen asioista, joita ei tarvitse puida kenenkään muun kuin asianosaisen kanssa. Luuri kiinni, punainen on siinä sitä varten.
Eli kyllä se on tässäKIN tapauksessa se sun mies, jonka pitää tämä peli poikki viheltää.
Tuo puhelu tuli vähän niin kuin puun takaa, eli pojan äiti laittoi miehelleni viestin että olisi tärkeää asiaa, pystytkö puhumaan, ja kun mies vastasi että kyllä, niin sitten pojan äiti soitti.
On jo kauan sitten sovittu että asiat hoidetaan viestein pääasiassa.
Kyseessä oli eilinen esimerkki, joten tämä ei ole ainoa asia mitä on tapahtunut, saati että miehelläni olisi mitään roolia kaikissa näissä tapauksissa. Kuten on sanottu, niin poikahan on aikuinen ihminen jo.
ap
ap
En nyt silti oikein ymmärrä, miten niin ei ole mitään roolia?
Ex siis soitti raivotakseen, että poika on viemässä sinua lääkäriin, vaikka ex haluaisi, että poika menee juuri silloin hänen luokseen kylään. Sen lisäksi, että soitti raivotakseen miehellesi, ei nähtävästi ollut edes pojalle kertonut tästä mitään, ts. edes sanonut, että haluaa pojan juuri sinun lääkäriaikanasi kylään.
Itse näkisin, että eihän tässä kenelläkään muulla olekaan mitään muuta roolia kuin miehelläsi.
Poika ei tiedä kai vieläkään mitään äitinsä soitosta ja sinäkään et tietäisi, ellei miehesi olisi kertonut. Asia ei siis sinällään edes kosketa sinua tai poikaa, ex vain halusi raivota miehellesi.
Ja juuri tällaisissa tilanteissa sopisi miehesi sanoa, että kuulehan hohhoijaa, nämä soittelut loppuu nyt tähän. Ja sovi poikasi kanssa kyläilynne, älä meitä niihin sotke.
En mitenkään pysty kirjoittamaan sinulle tähän auki kaikkea mitä tämä omiminen on pitänyt sisällään. En voi sille mitään jos et ymmärrä mitä tarkoittaa esimerkki.
ap
Eri, mutta olen yhtä ymmälläni. Siis jos miehesi ei ota exältään vastaan mitään raivoamispuheluita, niin miten se ex voi aikuista ihmistä, 20 v enää omia?
Teillä on pojan kanssa oma suhteenne, josta kieltäydytte exän kanssa keskustelemasta ja siihen loppuu omiminen. Jos poika kuitenkin tahtoo mieluummin miellyttää äitiään niin minkäs sille sitten voi.
Ikävä kyllä, mäkin näen, että on miehesi asia lopettaa kanssakäyminen exänsä kanssa ja poikansa asia setviä suhteensa äitiinsä.
Ei oikeasti aikuisia voi yli niiden oman tahdon omia.
Ap kylläkin selkeästi kirjoitti että exä oli laittanut viestin jossa kysyi voisivatko puhua, että olisi tärkeää asiaa, vaikka yleensä viestitse hoitavat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei voi "omia", jos he eivät itse tahdo tulla "omituksi". Aikuisilla on oma tahto ja päätäntävalta.
Vissiin harmittaa kun se lapsi ei vieläkään ole hyväksynyt häntä toiseksi äidikseen vaikka hän ei ole sitä lasta rakastanut ja rakkaudella kasvattanut. Kunhan yritti sujahtaa valmiiseen pöytään olettaen, että se poika alkaisi hänen pojakseen. Nytkin on kyytiä vailla "pojaltaan" ja voi vitsi kun se poika mieluummin menee moikkaamaan äitiään kuin kuskaa "äitipuolta" lääkäriin. Varmaan ollut kestämistä sillä pojalla jo vuosia, olisi varmasti kasvanut mieluiten ilman äitipuolta. Ap ei ole missään vaiheessa ajatellut mitä se "hänen ottolapsensa" toivoisi...
Otan osaa, että sulla on huonoja kokemuksia äitipuolista. Kirjoituksen perusteella luonteesi vaikuttaa kuitenkin siltä, että en ihmettele miksi sinä olet saanut niitä huonoja kokemuksia äitipuolista, jossa sinut on vaikkapa vaihdettu tähän toiseen niaseen hurmaavan luonteesi takia tai että lapsesi viihtyy äitipuolen seurassa vilpittömästi. Ei sen pidä olla oletusasetus, että lapsi ei äitipuolesta pidä. Ja mikä oletus se aina on, että äitipuoli ei tiedä rooliaan ja omii lapsen omakseen. Tuntuu, että näissä kuvioissa biologinen äiti on yleensä se, joka ei asemaansa tiedä.
Ja tässä tapauksessa voit olla lapseton mies aivan yks lysti.
En edes jaksanut lukea loppuun. Aina näitä naisia riittää, jotka tahtovat uskoa olevansa jotain parempaa kuin se eronneen isimiehenne ex-nainen oli. Jotain mitä se mies oikeasti ansaitsee :D se mies, johon ihastuitte sokeasti on tietysti täydellinen ja näkevät kaikki kismat miehen ex-naisen kanssa jonakin todisteena siitä omasta hehkeydestä, että te ansaitsette sen ukkonne, jota ex ei edes ansaitse jne.
Mä en ole eronnut enkä eroamassa miehestäni ja lasteni isästä. Ikävät kokemukseni äitipuolista eivät myöskään perustu omaan lapsuuteeni koska vanhempani erosivat melko siististi, uudet kumppanit eivät onneksi kotiimme änkeneet. Mulla on vaan yksinkertaisesti huonoja kokemuksia muista naisista, siskoista ja ystävistä, joilla on tällaisia harhaisia ajatuksia itsestään, siitä mitä he yksin itseään jumaloiden mielestään ansaitsevat. Jopa toisten miehet, mikä on toki miehenkin paras ja jopa toisten lapset. Sitten sapettaa kun kaikki ei tulekaan heille ilmaiseksi, bonulapsi vierastaa ja vastustaa, vaikka he omasta mielestään ovat niin täydellisiä.
Se kun voi olla ihan suurella todennäköisyydellä niin, ettei se äiti yritä laittaa mitään kapuloita rattaisiin. Mutta kun lapsi oikeasti useinkin mieluummin hengailee omien vanhempiensa kanssa ilman vanhempiensa uusia kumppaneita. Mieluummin hengailee äitinsä kanssa kuin vaikka kuskailee sitä usein lapsen mielestä turhaa ja typerää äitipuolta. Tietysti äitipuoli kääntää sen äidin manipulaation syyksi kun nuori aikuinen poika tekee juuri hänelle oharit... Äitipuoliksi ja isien uusiksi asuinkumppaneiksi monesti kun hinkuvat juuri itsestään liikoja luulevat akat. Toki poikkeuksia on, vähän.
Olisi varmaan kannattanut lukea loppuun, niin olisi selvinnyt se, miksi aihe mietityttää.
Onko se katkeruus siitä, että on ollut "huonompi" kuin se uusi kumppani tai se, että lapsi viihtyykin aidosti uuden kumppanin kanssa, että aletaan sitten käyttäytymään pahasti ja koitetaan defenssin omaisesti selittää itselleen, kuinka asia ei voi olla niin.
Tässä defenssissä mukaan astuu sitten juurikin se, että kuvitellaan, ettei se uusi kumppani kuulu siihen perhe-elämään ollenkaan, eikä esimerkiksi mielipiteitä tarvitse kysyä, josta päästäänkin siihen, että tämän takia uusioperhekuviot ei useinmiten toimi.
Monesti exvaimo kokee kontrollinhalua exäänsä, eli lapsensa isään. Hän itse näkee että tuo mies kuuluu hänen perheeseensä, joten miehen nykyinen vaimo ei voi kuulua exmiehen eikä yhteisen lapsen perheeseen, sillä mihin väliin se jättäisi tämän kontrollintarpeisen exvaimon?
Oikeastihan erossa on erottu siitä exästä, jolloin exvaimo ei kuulu enää exmiehensä perheeseen. Sen sijaan tämän exvaimon lapset kuuluvat vatoin exvaimon tahtoa, ja häneltä asiaa edes kysymättä exmiehensä ja tämän vaimon perheeseen.
Totta. Ja tässä se ongelmakohta alkaa syvenemään ja syvenemään, ellei joku vihellä peliä poikki.
Tuo ei tarkoittanut mitään.
Ilmeisesti vikaa on sitten lukijassa.
vika oli kirjoittajassa.
Siinä tapauksessa voit eritellä, mitä sinä et ymmärtänyt. Käydään se yhdessä läpi.
Alue: Aihe vapaa
Äidin puoliso voi olla myös lapsen isä, samoin kuin äidin mieskin.