Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen vanhemmista omii aikuisia lapsia??? T: äitipuoli
16.03.2022 |
Luulin että lasten täysi-ikäistymiseen päättyy viimeisetkin narinat, enkä osannut aavistaa että äiti alkaa omimaan aikuisia lapsia.
Monta muutakin esimerkkiä on, mutta tänään tämä tuli taas mieleeni, ja alkoi sapettaa.
Mieheni poika lupasi kuskata minua huomenna lääkäriin. Tämä asia oli sovittu jo viikko sitten, ja hän itse tarjoutui. Nyt pojan äiti kuitenkin soitti miehelleni kiukkuisen puhelun, että minun pitää hommata joku toinen kyyti, kun hän haluaa juuri silloin pojan luokseen kylään.
Kysymys siis, oi te, jotka olette olleet samassa tilanteessa; loppuuko tämä koskaan, ja jos, niin milloin???
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin omii? Aikuinen lapsi ON äidin lapsi, ei äitipuolen. Ei äidin tarvitse omia.
Semantiikkaa. Jos tyyli on "et sä saa mennä kuskaamaan äitipuoltasi, MINÄ haluan että olet MINUN kanssani juuri silloin!" niin kyllä se jotain OMItuista on. Läheisriippuvaisuutta, menetyksen pelkoa, mommydearest -syndroomaa...
Äitipuolihan silloin yrittää omia, koska ei ole aikuisen lapsen äiti. Aikuinen lapsi päättää itse tekemisistään.
Ja tässähän nimen omaan aikiunen lapsi oli päättänyt itse tekemisistään kun oli tarjonnut isän vaimolle kyytiä :D
Työlääntyneenä tämän perunasäkin mankumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan alun kommentteja, mutta vastaan kysymykseen , että loppuuko tämä. Ei se lopu, vaikka lapset ovat aikuisia, vaikka menevät naimisiin ja perustavat oman perheen. Asiat laajenevat, kasvavat, mutkistuvat, kerääntyvät. Paljon helpompaa silloin kun lapset olivat pieniä ja hoivattavia.. Sen takia joskus kauhistuttaa kun uusioperhettä perustettaessa sanotaan, että äkkiähän ne lapset muuttavat pois ja aikuistuvat. Ei se niin mene.
Tätä vähän pelkäsinkin. Minulle ei tullut miehen kanssa yhteenmennessä mieleenkään että tämä olisi tällaista kun lapsi on aikuinen. Meillä on mennyt suhteellisen hyvin yhteiselo, vaikka välillä on jouduttu vääntämäänkin. Siksi tämä omiminen on jopa yllättänyt.
Niin ja tuohon että miksi en mennyt muulla kyydillä, niin meillä on yksi auto, jolla mieheni on töissä 40km päässä, ja lääkärikäynti koski liukkaalla kaatuessani murtunutta nilkkaani joka on kipsattu, että kyllä tässä olin ihan kyytiä vaillakin.
ap
Jos olet liikuntakyvytön, Kela maksaa taksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toinen vanhempi"? Sinähän olet täysin ulkopuolinen ihminen.
Luetun ymmärtäminen?
Niin, pojan äiti. Missä tässä se "toinen vanhempi" on? Ei ap ole vanhempi.
*ratakiskosta* olisko se ap:n mies, ehkä? Se toinen vanhempi? Ja se omiva vanhempi on se äiti.
Ratakiskosta: Ap ei ole vanhempi, vain se äiti on. Se ap:n mieshän ei liity tähän yhtikäs mitenkään, ap tässä yrittää omia vierasta lasta.
Eihän yritä, tuo "vieras lapsi" tarjoutui auttamaan, mutta lapsen äiti ei anna hänen auttaa.
Oho, luulin että aloitukseni oli hävinnyt eilen bittiavaruuteen, mutta nyt pomppasikin silmiin.
En tajunnut että aloitus oli epäselvä, eli se toinen vanhempi joka "omii" on siis pojan äiti. Lapsella kun on kaksi vanhempaa, isänsä, eli mieheni ja äitinsä, eli mieheni ex. Lähinnä vertaistukea hainkin siis, ja toivoa että tämä ei tällaisenaan jatku, koska on nimittäin aika raskasta :/
Me olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta, ja poika on 20 vuotias.
Äiti ei siis pojalle ollut puhunut mitään että pitäisi hänen luokseen mennä juuri tuolloin kun poika oli minulle kyytiä tarjonnut, vaan soitti suoraan miehelleni että minun pitää hommata toinen kyyti.
Poika tuli sovitusti aamusella ja käytti minut lääkärissä, hän ei vaikuttanut olevan tietoinen koko soittorumbasta, tai ehkä hän ei vain puhunut mitään.
ap
Hyvä, että kyyti järjestyi:) sulla on mukava poika elämässäsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei voi "omia", jos he eivät itse tahdo tulla "omituksi". Aikuisilla on oma tahto ja päätäntävalta.
Vissiin harmittaa kun se lapsi ei vieläkään ole hyväksynyt häntä toiseksi äidikseen vaikka hän ei ole sitä lasta rakastanut ja rakkaudella kasvattanut. Kunhan yritti sujahtaa valmiiseen pöytään olettaen, että se poika alkaisi hänen pojakseen. Nytkin on kyytiä vailla "pojaltaan" ja voi vitsi kun se poika mieluummin menee moikkaamaan äitiään kuin kuskaa "äitipuolta" lääkäriin. Varmaan ollut kestämistä sillä pojalla jo vuosia, olisi varmasti kasvanut mieluiten ilman äitipuolta. Ap ei ole missään vaiheessa ajatellut mitä se "hänen ottolapsensa" toivoisi...
Otan osaa, että sulla on huonoja kokemuksia äitipuolista. Kirjoituksen perusteella luonteesi vaikuttaa kuitenkin siltä, että en ihmettele miksi sinä olet saanut niitä huonoja kokemuksia äitipuolista, jossa sinut on vaikkapa vaihdettu tähän toiseen niaseen hurmaavan luonteesi takia tai että lapsesi viihtyy äitipuolen seurassa vilpittömästi. Ei sen pidä olla oletusasetus, että lapsi ei äitipuolesta pidä. Ja mikä oletus se aina on, että äitipuoli ei tiedä rooliaan ja omii lapsen omakseen. Tuntuu, että näissä kuvioissa biologinen äiti on yleensä se, joka ei asemaansa tiedä.
Ja tässä tapauksessa voit olla lapseton mies aivan yks lysti.
En edes jaksanut lukea loppuun. Aina näitä naisia riittää, jotka tahtovat uskoa olevansa jotain parempaa kuin se eronneen isimiehenne ex-nainen oli. Jotain mitä se mies oikeasti ansaitsee :D se mies, johon ihastuitte sokeasti on tietysti täydellinen ja näkevät kaikki kismat miehen ex-naisen kanssa jonakin todisteena siitä omasta hehkeydestä, että te ansaitsette sen ukkonne, jota ex ei edes ansaitse jne.
Mä en ole eronnut enkä eroamassa miehestäni ja lasteni isästä. Ikävät kokemukseni äitipuolista eivät myöskään perustu omaan lapsuuteeni koska vanhempani erosivat melko siististi, uudet kumppanit eivät onneksi kotiimme änkeneet. Mulla on vaan yksinkertaisesti huonoja kokemuksia muista naisista, siskoista ja ystävistä, joilla on tällaisia harhaisia ajatuksia itsestään, siitä mitä he yksin itseään jumaloiden mielestään ansaitsevat. Jopa toisten miehet, mikä on toki miehenkin paras ja jopa toisten lapset. Sitten sapettaa kun kaikki ei tulekaan heille ilmaiseksi, bonulapsi vierastaa ja vastustaa, vaikka he omasta mielestään ovat niin täydellisiä.
Se kun voi olla ihan suurella todennäköisyydellä niin, ettei se äiti yritä laittaa mitään kapuloita rattaisiin. Mutta kun lapsi oikeasti useinkin mieluummin hengailee omien vanhempiensa kanssa ilman vanhempiensa uusia kumppaneita. Mieluummin hengailee äitinsä kanssa kuin vaikka kuskailee sitä usein lapsen mielestä turhaa ja typerää äitipuolta. Tietysti äitipuoli kääntää sen äidin manipulaation syyksi kun nuori aikuinen poika tekee juuri hänelle oharit... Äitipuoliksi ja isien uusiksi asuinkumppaneiksi monesti kun hinkuvat juuri itsestään liikoja luulevat akat. Toki poikkeuksia on, vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse aja sinne lääkäriin? Jösses.
Jotenkin voisin kuvitella että ap ei pääse sinne lääkäriin itse ajaen syystä tai toisesta. Ihanko oikeasti itsellesi ei tälläainen tullut mieleen?
Menee sitten taksilla. Ei ne miehen sukulaiset mikään taksipalvelu ole.
Ai jos poika itse ehdottaa, että voi kuskata, on silti äitipuolen kieltäydyttävä ja mentävä taksilla?
Ap vaikuttaa ihmiseltä,joka painostaa niin kauan, että poika on pakon edessä suostunut.
Ei vaikuta.
Ap on saattanut hoitaa poikaa jo pienestä pitäen ja suhde muodostunut hyväksi . Ei ap mikään sivullinen sellaisessa kuviossa siinä tapauksessa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toinen vanhempi"? Sinähän olet täysin ulkopuolinen ihminen.
Luetun ymmärtäminen?
Niin, pojan äiti. Missä tässä se "toinen vanhempi" on? Ei ap ole vanhempi.
*ratakiskosta* olisko se ap:n mies, ehkä? Se toinen vanhempi? Ja se omiva vanhempi on se äiti.
Ratakiskosta: Ap ei ole vanhempi, vain se äiti on. Se ap:n mieshän ei liity tähän yhtikäs mitenkään, ap tässä yrittää omia vierasta lasta.
Ratakiskoa sinullekin
Äitipuoli on joskus hoitanut miehensä lasta enemmän ja paremmin kuin oma äiti .
Tässä tapauksessa ei tiedetä miten asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yleistä ja uskon, aikuisia poikia käytetään oman vallankäytön välineenä. Tukekaa pojan itsenäisyyttä kaikin tavoin, en olisi asiasta hänelle vihainen. Korostakaa vain, että lupaa sellaisia asioita jotka voi pitää, ei tarvitse ketään miellyttääkseen luvata mitään. Tämähän koskee yleisesti elämää, ei vain sinua ja äitiään. Elämässä ei tule pärjäämään jos aina muokkaa itseään muiden halujen ja mielipiteiden mukaisesti.
Vaikka poika on iältään aikuinen, voi silti olla äitinsä talutusnuorassa. Mun anoppi käskytti miestään samalla tavalla vielä silloinkin kun oltiin jo naimisissa. Miehen piti heittää mut äitiyspolille niin anoppi soitti silloinkin, että hän tarvitsee miehen nyt heti lumitöihin, että pääsee lähtemään vesijumppaan. Minun olisi pitänyt ottaa taksi ja tulevan lapsen isän lähteä äkkiä mamin luo luomaan lapiollinen lunta. Pelkkää valtapeliähän se oli.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti poika ymmärtää katkaista yhteydet sinuun ja äitiinsä. Olette ilmeisesti molemmat jotenkin sairaita mieleltänne ja tartutatte myös lähipiirini tuohon häiriintyneeseen sontaan.
Muiden kommenttien lomassa lainattu kommentti vaikuttaa äkkiseltään kovalta. Siinä on kuitenkin paljon totta. Paljon enemmän kuin muissa.
Kolme aikuista ihmistä voisi sopia tarvitun ja tarjotun apunsa sekä kyläilynsä ilman suuria tunnetason ongelmia. Kyytiä voi kysyä ja sen voi tarjota, kylään voi kysyä ja sinne voi mennä, aikataulut voi sovittaa toisiinsa. Kenenkään aikuisen tehtävä ei ole soitella kenellekään aikuiselle toisen aikuisen ihmisen tekemisistä. Myöskään toisten aikuisten motiiveja ei ole tarpeen arvailla. Jos aikuinen ei tule toimeen jonkun toisen aikuisen kanssa ei silloin tarvitse pitää yhteyttä. Omia asioita voi myös aikuisena pyrkiä järjestämään niin, että on varalla toinen vaihtoehto eikä jää liian riippuvaiseksi toisen aikuisen avusta tai myöskään kyläilyseurasta. Jokainen kantaa itse vastuunsa lupaamistaan avunannoista.
Itsenäistyminen voi tuntua aluksi vaikealta.
Itsenäistyminen avun pyytämisestä voi joskus olla hankalaa taloudellisen tai terveydellisen tilanteen vuoksi, mutta varasuunnitelmia kannattaa aina pyrkiä tekemään. Kannattaa pyrkiä itse hoitamaan asioitaan ja varautumaan niin pitkälle kuin mahdollista, vaikka apua olisi iloiten annettuna tarjolla. Jos apua ei mielellään anneta on siitä pyrittävä kokonaan eroon tai etsittävä uudenlaista tilalle. Itsenäistyessä myös jätetään toisten aikuisten päätökset heidän omalle vastuulleen, eikä päätetä toisten aikuisten puolesta ikinä mitään.
Itsenäistymällä tunnetasolla pääsee tuollaisista ongelmista eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleistä ja uskon, aikuisia poikia käytetään oman vallankäytön välineenä. Tukekaa pojan itsenäisyyttä kaikin tavoin, en olisi asiasta hänelle vihainen. Korostakaa vain, että lupaa sellaisia asioita jotka voi pitää, ei tarvitse ketään miellyttääkseen luvata mitään. Tämähän koskee yleisesti elämää, ei vain sinua ja äitiään. Elämässä ei tule pärjäämään jos aina muokkaa itseään muiden halujen ja mielipiteiden mukaisesti.
Vaikka poika on iältään aikuinen, voi silti olla äitinsä talutusnuorassa. Mun anoppi käskytti miestään* samalla tavalla vielä silloinkin kun oltiin jo naimisissa. Miehen piti heittää mut äitiyspolille niin anoppi soitti silloinkin, että hän tarvitsee miehen nyt heti lumitöihin, että pääsee lähtemään vesijumppaan. Minun olisi pitänyt ottaa taksi ja tulevan lapsen isän lähteä äkkiä mamin luo luomaan lapiollinen lunta. Pelkkää valtapeliähän se oli.
* Käskytti siis miestäni, poikaansa. Mutta kyllähän se siltä tuntui, ettei minun aviomieheni ollut minun, vaan hänen. :D Henkistä insestiä.
Anna sen eukon kiukutella. Kai nyt aikuinen mies osaa itse päättää minne menee milloinkin eikä kulje äidin talutusnuorassa? Tai no, onhan sellaisia tässä maassa aika montakin. Onnea vaan sen pojan tulevalle puolisolle kun bio-äiti on tuollainen mustasukkainen kakara. Tuleva monster-in-law siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei voi "omia", jos he eivät itse tahdo tulla "omituksi". Aikuisilla on oma tahto ja päätäntävalta.
Vissiin harmittaa kun se lapsi ei vieläkään ole hyväksynyt häntä toiseksi äidikseen vaikka hän ei ole sitä lasta rakastanut ja rakkaudella kasvattanut. Kunhan yritti sujahtaa valmiiseen pöytään olettaen, että se poika alkaisi hänen pojakseen. Nytkin on kyytiä vailla "pojaltaan" ja voi vitsi kun se poika mieluummin menee moikkaamaan äitiään kuin kuskaa "äitipuolta" lääkäriin. Varmaan ollut kestämistä sillä pojalla jo vuosia, olisi varmasti kasvanut mieluiten ilman äitipuolta. Ap ei ole missään vaiheessa ajatellut mitä se "hänen ottolapsensa" toivoisi...
Otan osaa, että sulla on huonoja kokemuksia äitipuolista. Kirjoituksen perusteella luonteesi vaikuttaa kuitenkin siltä, että en ihmettele miksi sinä olet saanut niitä huonoja kokemuksia äitipuolista, jossa sinut on vaikkapa vaihdettu tähän toiseen niaseen hurmaavan luonteesi takia tai että lapsesi viihtyy äitipuolen seurassa vilpittömästi. Ei sen pidä olla oletusasetus, että lapsi ei äitipuolesta pidä. Ja mikä oletus se aina on, että äitipuoli ei tiedä rooliaan ja omii lapsen omakseen. Tuntuu, että näissä kuvioissa biologinen äiti on yleensä se, joka ei asemaansa tiedä.
Ja tässä tapauksessa voit olla lapseton mies aivan yks lysti.
En edes jaksanut lukea loppuun. Aina näitä naisia riittää, jotka tahtovat uskoa olevansa jotain parempaa kuin se eronneen isimiehenne ex-nainen oli. Jotain mitä se mies oikeasti ansaitsee :D se mies, johon ihastuitte sokeasti on tietysti täydellinen ja näkevät kaikki kismat miehen ex-naisen kanssa jonakin todisteena siitä omasta hehkeydestä, että te ansaitsette sen ukkonne, jota ex ei edes ansaitse jne.
Mä en ole eronnut enkä eroamassa miehestäni ja lasteni isästä. Ikävät kokemukseni äitipuolista eivät myöskään perustu omaan lapsuuteeni koska vanhempani erosivat melko siististi, uudet kumppanit eivät onneksi kotiimme änkeneet. Mulla on vaan yksinkertaisesti huonoja kokemuksia muista naisista, siskoista ja ystävistä, joilla on tällaisia harhaisia ajatuksia itsestään, siitä mitä he yksin itseään jumaloiden mielestään ansaitsevat. Jopa toisten miehet, mikä on toki miehenkin paras ja jopa toisten lapset. Sitten sapettaa kun kaikki ei tulekaan heille ilmaiseksi, bonulapsi vierastaa ja vastustaa, vaikka he omasta mielestään ovat niin täydellisiä.
Se kun voi olla ihan suurella todennäköisyydellä niin, ettei se äiti yritä laittaa mitään kapuloita rattaisiin. Mutta kun lapsi oikeasti useinkin mieluummin hengailee omien vanhempiensa kanssa ilman vanhempiensa uusia kumppaneita. Mieluummin hengailee äitinsä kanssa kuin vaikka kuskailee sitä usein lapsen mielestä turhaa ja typerää äitipuolta. Tietysti äitipuoli kääntää sen äidin manipulaation syyksi kun nuori aikuinen poika tekee juuri hänelle oharit... Äitipuoliksi ja isien uusiksi asuinkumppaneiksi monesti kun hinkuvat juuri itsestään liikoja luulevat akat. Toki poikkeuksia on, vähän.
Kunnon katkera hapansilakka sinäkin. Itse olen äitipuoli ja mun bonuslapset tykkää musta. En yritä syrjäyttää äitiä, vaikka se vähän sekopää onkin. Minulla itselläni on myös äitipuoli ja tykkään hänen seurastaan. Enemmän minulla on hänen kanssaan juteltavaa kuin isäni kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä mitään äiti-alkuisia määritelmiä näille uusille kämppiksille. Enkä isä-alkuisia.
Hyvä huomio!
Tosiaankin, kyseessä on isän vaimo tai äidin aviomies. Lapsi ei ole valinnut uutta vanhempaa, lapsi ei tarvitse uutta vanhempaa, vaan lapsella on jo äiti ja isä. Jos lapsi on adoptoitu, on hänen adoptiovanhempansa lapselle äiti ja isä.
Uusi aikuinen kotona on uusi perheenjäsen, mutta äiti tai isä se ei ole, ei edes puolikas. Kutsuttaessa lapsi käyttää hänestä etunimeä, ei sanaa isäpuoli tai äitipuoli. Sanoja isä ja äiti lapsi käyttää vanhemmistaan.
Isän vaimo ja äidin mies on siis nimikkeet, jotka kertovat parhaiten perhesuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia lapsia ei voi "omia", jos he eivät itse tahdo tulla "omituksi". Aikuisilla on oma tahto ja päätäntävalta.
Vissiin harmittaa kun se lapsi ei vieläkään ole hyväksynyt häntä toiseksi äidikseen vaikka hän ei ole sitä lasta rakastanut ja rakkaudella kasvattanut. Kunhan yritti sujahtaa valmiiseen pöytään olettaen, että se poika alkaisi hänen pojakseen. Nytkin on kyytiä vailla "pojaltaan" ja voi vitsi kun se poika mieluummin menee moikkaamaan äitiään kuin kuskaa "äitipuolta" lääkäriin. Varmaan ollut kestämistä sillä pojalla jo vuosia, olisi varmasti kasvanut mieluiten ilman äitipuolta. Ap ei ole missään vaiheessa ajatellut mitä se "hänen ottolapsensa" toivoisi...
Otan osaa, että sulla on huonoja kokemuksia äitipuolista. Kirjoituksen perusteella luonteesi vaikuttaa kuitenkin siltä, että en ihmettele miksi sinä olet saanut niitä huonoja kokemuksia äitipuolista, jossa sinut on vaikkapa vaihdettu tähän toiseen niaseen hurmaavan luonteesi takia tai että lapsesi viihtyy äitipuolen seurassa vilpittömästi. Ei sen pidä olla oletusasetus, että lapsi ei äitipuolesta pidä. Ja mikä oletus se aina on, että äitipuoli ei tiedä rooliaan ja omii lapsen omakseen. Tuntuu, että näissä kuvioissa biologinen äiti on yleensä se, joka ei asemaansa tiedä.
Ja tässä tapauksessa voit olla lapseton mies aivan yks lysti.
En edes jaksanut lukea loppuun. Aina näitä naisia riittää, jotka tahtovat uskoa olevansa jotain parempaa kuin se eronneen isimiehenne ex-nainen oli. Jotain mitä se mies oikeasti ansaitsee :D se mies, johon ihastuitte sokeasti on tietysti täydellinen ja näkevät kaikki kismat miehen ex-naisen kanssa jonakin todisteena siitä omasta hehkeydestä, että te ansaitsette sen ukkonne, jota ex ei edes ansaitse jne.
Mä en ole eronnut enkä eroamassa miehestäni ja lasteni isästä. Ikävät kokemukseni äitipuolista eivät myöskään perustu omaan lapsuuteeni koska vanhempani erosivat melko siististi, uudet kumppanit eivät onneksi kotiimme änkeneet. Mulla on vaan yksinkertaisesti huonoja kokemuksia muista naisista, siskoista ja ystävistä, joilla on tällaisia harhaisia ajatuksia itsestään, siitä mitä he yksin itseään jumaloiden mielestään ansaitsevat. Jopa toisten miehet, mikä on toki miehenkin paras ja jopa toisten lapset. Sitten sapettaa kun kaikki ei tulekaan heille ilmaiseksi, bonulapsi vierastaa ja vastustaa, vaikka he omasta mielestään ovat niin täydellisiä.
Se kun voi olla ihan suurella todennäköisyydellä niin, ettei se äiti yritä laittaa mitään kapuloita rattaisiin. Mutta kun lapsi oikeasti useinkin mieluummin hengailee omien vanhempiensa kanssa ilman vanhempiensa uusia kumppaneita. Mieluummin hengailee äitinsä kanssa kuin vaikka kuskailee sitä usein lapsen mielestä turhaa ja typerää äitipuolta. Tietysti äitipuoli kääntää sen äidin manipulaation syyksi kun nuori aikuinen poika tekee juuri hänelle oharit... Äitipuoliksi ja isien uusiksi asuinkumppaneiksi monesti kun hinkuvat juuri itsestään liikoja luulevat akat. Toki poikkeuksia on, vähän.
Sä kuulostat narsistilta. Vihaat lähes kaikkia muita naisia ja kuvittelet olevasi muita parempi. Sääliksi käy perhettäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä mitään äiti-alkuisia määritelmiä näille uusille kämppiksille. Enkä isä-alkuisia.
Hyvä huomio!
Tosiaankin, kyseessä on isän vaimo tai äidin aviomies. Lapsi ei ole valinnut uutta vanhempaa, lapsi ei tarvitse uutta vanhempaa, vaan lapsella on jo äiti ja isä. Jos lapsi on adoptoitu, on hänen adoptiovanhempansa lapselle äiti ja isä.
Uusi aikuinen kotona on uusi perheenjäsen, mutta äiti tai isä se ei ole, ei edes puolikas. Kutsuttaessa lapsi käyttää hänestä etunimeä, ei sanaa isäpuoli tai äitipuoli. Sanoja isä ja äiti lapsi käyttää vanhemmistaan.
Isän vaimo ja äidin mies on siis nimikkeet, jotka kertovat parhaiten perhesuhteista.
Lapsi saa käyttää uusista puolisoista mitä nimikettä tahtovat. Riippuu ihan miten läheiset välit on ja millainen tunnesuhde. Jos haluaa kutsua isiksi/äidiksi, niin ne biovanhemmat ei saa sitä estää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä mitään äiti-alkuisia määritelmiä näille uusille kämppiksille. Enkä isä-alkuisia.
Hyvä huomio!
Tosiaankin, kyseessä on isän vaimo tai äidin aviomies. Lapsi ei ole valinnut uutta vanhempaa, lapsi ei tarvitse uutta vanhempaa, vaan lapsella on jo äiti ja isä. Jos lapsi on adoptoitu, on hänen adoptiovanhempansa lapselle äiti ja isä.
Uusi aikuinen kotona on uusi perheenjäsen, mutta äiti tai isä se ei ole, ei edes puolikas. Kutsuttaessa lapsi käyttää hänestä etunimeä, ei sanaa isäpuoli tai äitipuoli. Sanoja isä ja äiti lapsi käyttää vanhemmistaan.
Isän vaimo ja äidin mies on siis nimikkeet, jotka kertovat parhaiten perhesuhteista.
Lapsi saa käyttää uusista puolisoista mitä nimikettä tahtovat. Riippuu ihan miten läheiset välit on ja millainen tunnesuhde. Jos haluaa kutsua isiksi/äidiksi, niin ne biovanhemmat ei saa sitä estää.
Tuossa sekoitetaan lapsen pää. Ei lapselle pidä opettaa että kuka tahansa vastaantulija voi olla sun ”äiti” tai ”isä” tai että vaikka rakas opettaja olisi ”äiti” tai ”isä”. Parempi nimitys on uudelle kämppisaikuiselle ihan kutsumanimi vaikka Minna tai Mika.
Äh, oma äitini oli juuri tuollainen. Kunhan pääsi sanomaan jotain, millä loukata isääni ja äitipuolta. Tuollainenhan ei hetkauta kuin vain sellaista äitipuolta, jolla on tunteet ja oikeasti miettii, onko itse tehnyt jotain väärin. Siinä on siis todellakin usein paha hyvää vastaan. Oli inhottavaa, kun ei voinut kuitenkaan sanoa äitipuolellekaan, että oma äiti on ihan kujalla omastakin mielestäni. Ja tosiaankin kymmeniä vuosia myöhemmin katkeruus on sisällä. Ei niin aktiivisesti, mutta jos puhetta tulee, muistaa kyllä kertoa, miten kaltoin häntä kohdeltiin. Unohtaa vain silloisen ja sen jälkeisen oman osuutensa tyystin. Ei sentään enää kysele heistä tai soittele perään.
Onneksi kuitenkaan isäni puoliso ei ole väistynyt ja on isovanhempi nykyään omillekin lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä mitään äiti-alkuisia määritelmiä näille uusille kämppiksille. Enkä isä-alkuisia.
Hyvä huomio!
Tosiaankin, kyseessä on isän vaimo tai äidin aviomies. Lapsi ei ole valinnut uutta vanhempaa, lapsi ei tarvitse uutta vanhempaa, vaan lapsella on jo äiti ja isä. Jos lapsi on adoptoitu, on hänen adoptiovanhempansa lapselle äiti ja isä.
Uusi aikuinen kotona on uusi perheenjäsen, mutta äiti tai isä se ei ole, ei edes puolikas. Kutsuttaessa lapsi käyttää hänestä etunimeä, ei sanaa isäpuoli tai äitipuoli. Sanoja isä ja äiti lapsi käyttää vanhemmistaan.
Isän vaimo ja äidin mies on siis nimikkeet, jotka kertovat parhaiten perhesuhteista.
Lapsi saa käyttää uusista puolisoista mitä nimikettä tahtovat. Riippuu ihan miten läheiset välit on ja millainen tunnesuhde. Jos haluaa kutsua isiksi/äidiksi, niin ne biovanhemmat ei saa sitä estää.
Totta. Se toimii tohonkin suuntaan! Hyvä huomio tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä mitään äiti-alkuisia määritelmiä näille uusille kämppiksille. Enkä isä-alkuisia.
Hyvä huomio!
Tosiaankin, kyseessä on isän vaimo tai äidin aviomies. Lapsi ei ole valinnut uutta vanhempaa, lapsi ei tarvitse uutta vanhempaa, vaan lapsella on jo äiti ja isä. Jos lapsi on adoptoitu, on hänen adoptiovanhempansa lapselle äiti ja isä.
Uusi aikuinen kotona on uusi perheenjäsen, mutta äiti tai isä se ei ole, ei edes puolikas. Kutsuttaessa lapsi käyttää hänestä etunimeä, ei sanaa isäpuoli tai äitipuoli. Sanoja isä ja äiti lapsi käyttää vanhemmistaan.
Isän vaimo ja äidin mies on siis nimikkeet, jotka kertovat parhaiten perhesuhteista.
Lapsi saa käyttää uusista puolisoista mitä nimikettä tahtovat. Riippuu ihan miten läheiset välit on ja millainen tunnesuhde. Jos haluaa kutsua isiksi/äidiksi, niin ne biovanhemmat ei saa sitä estää.
Tuossa sekoitetaan lapsen pää. Ei lapselle pidä opettaa että kuka tahansa vastaantulija voi olla sun ”äiti” tai ”isä” tai että vaikka rakas opettaja olisi ”äiti” tai ”isä”. Parempi nimitys on uudelle kämppisaikuiselle ihan kutsumanimi vaikka Minna tai Mika.
Tässä olikin kyse siitä, jos lapsi itse haluaa alkaa kutsumaan kotona olevaa naista äidiksi tai kotona olevaa miestä isäksi. Ei siitä, että hänet aivopestäisi sanomaan niin. Mutta jos lapsi päättää alkaa kutsumaan heitä noilla sanoilla, niin se lienee ok biovanhemmille.
En kyllä ymmärrä mitään äiti-alkuisia määritelmiä näille uusille kämppiksille. Enkä isä-alkuisia.