Naapurin äiti itkee pihallaan :(

Käy kysymässä, että voitko olla avuksi jotenkin. Tarjoudu vaikka seuraksi, tai käymään viinakaupassa tai ihan mitä hyvänsä. Jos ei ole halukas, niin jätä rauhaan. Voinnin kyseleminen on mielestäni tungettelevaa ennalta tuntemattomalta naapurilta.

Riippuu tietenkin naapurustosta. Jos taloja vieri vieressä, niin ehkä silloin huomionhakuista. Jos taas rauhallinen suojaisa pihapiiri, niin silloin ehkä tullut ulos "tuulettumaan". Sisällähän voi olla vaikka lapset, joiden ei halua näkevän äitiä itkemässä.

Meidän lähiössä oli toissasyksynä samanlainen näky, kun sain tietää mieheni kuolleen työmatkalla auto-onnettomuudessa. Kävelin vaan pihalla ja itkin ääneen yhtään tiedostamatta missä olin ja mitä tein. Kauheinta oli, että hyvänpäivän tuttuina esiintyvät naapurit eivät tulleet kysymään kuinka voin. 

Mä en yhtään haluais, että jos mä hakeudun omalle pihalle itkemään rauhassa, että joku tulee siihen utelemaan. 

Johtopäätös: jos se itkee kovasti, niin että tietää sen kuuluvan naapuriin tai on paniikissa,  mene kysymään, mikä on, ja tarjoa apuasi.

Jos itkee vain hieman nyyhkien, anna olla. Hymyile katsoen silmiin, kun seuraavan kerran tapaatte.

Ohis, mutta kyllä ne lapset tietää. Mun äiti meni aina vessaan itkemään muka salaa ja joskus isompana kysyin miksi hän meni aina vessaan itkemään. Äiti hämmästyi ja kysyi, että ai minä tiesin että hän itki siellä. Oli myös ajatellut niin, että ei halua mun näkevän. - No, en nähnyt, mutta tiesin.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:28"]

Mä olin kaupassa, kun sain puhelun että äitini menehtyi yhtäkkiä (alle 60-vuotiaana). Äitini oli mulle todella tärkeä, joten aloin itkemään aivan hysteerisenä. Kaikki vaan tuijotti, paitsi eräs vanhempi mies, joka tuli kyselemään että pärjäänkö. Hän myös saatteli mut ulos kaupasta ja jäi kanssani odottamaan miestäni, joka tuli hakemaan mut. Hän oli iso apu <3

[/quote]

Aika kamalaa puhelimella ilmoittaa äidin kuolemasta? Jopa poliisit tulee käymään henk.koht., mikäli olet ainoa lähiomainen.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:48"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:28"]

Mä olin kaupassa, kun sain puhelun että äitini menehtyi yhtäkkiä (alle 60-vuotiaana). Äitini oli mulle todella tärkeä, joten aloin itkemään aivan hysteerisenä. Kaikki vaan tuijotti, paitsi eräs vanhempi mies, joka tuli kyselemään että pärjäänkö. Hän myös saatteli mut ulos kaupasta ja jäi kanssani odottamaan miestäni, joka tuli hakemaan mut. Hän oli iso apu <3

[/quote]

Aika kamalaa puhelimella ilmoittaa äidin kuolemasta? Jopa poliisit tulee käymään henk.koht., mikäli olet ainoa lähiomainen.
[/quote]

En ollut lähiomainen, isäni soitti hätääntyneenä.

Naapurin äidin täytyy olla jo melko iäkäs. Vanhat ihmiset itkevät milloin mistäkin syystä aika usein.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:30"]Hämmästyin, nähdessäni tämän ketjun. Saattaa joku muukin itkeä pihallaan, mutta minä ainakin. Kiitos vain huolenpidosta naapurini. Minulla ollut kurja päivä. Olen väsynyt tämän hetkiseen olotilaani. Mies tuli kotiin umpikännissä puolen päivän jälkeen. Lapset tapellut koko päivän, naapuri antoi palautetta kasvatusmetodeistani ja kaiken kukkuraksi olen raskaana, etten jaksa yksinkertaisesti kaikkea yksin. En oikeastaan edes tiedä, mistä aloittaisin asioiden selvittämisen. Parisuhde pitäisi saada kuntoon, oma mieli kuntoon ja lspsetkin pitäisi hoitaa. Ja kohta syntyy vauva. Pelkään, että se syntyy vielä etuajassa kaiken tämän stressin takia :'(
[/quote] Mä tiedän tuon. Teen kaiken yksin. Ja naapurin tekokynsi-wt valittaa miksi mieheni ei hoida lasta. Ikäänkuin en itse tietäisi miten poikki olen. Voisi olla pokkaa auttaa, mutta tekeekin vain kiusaa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:28"]

Mä olin kaupassa, kun sain puhelun että äitini menehtyi yhtäkkiä (alle 60-vuotiaana). Äitini oli mulle todella tärkeä, joten aloin itkemään aivan hysteerisenä. Kaikki vaan tuijotti, paitsi eräs vanhempi mies, joka tuli kyselemään että pärjäänkö. Hän myös saatteli mut ulos kaupasta ja jäi kanssani odottamaan miestäni, joka tuli hakemaan mut. Hän oli iso apu <3

[/quote]

Aika kamalaa puhelimella ilmoittaa äidin kuolemasta? Jopa poliisit tulee käymään henk.koht., mikäli olet ainoa lähiomainen.

[/quote]

Niin, jos on ainoa lähiomainen. Näissä tapauksissa ensisijaisesti pyritään tavoittamaan henkilökohtaisesti vainajan puoliso, joka sitten ilmoittelee eteenpäin suru-uutista. Minusta puhelussa ei ole mitään pahaakaan, harva alkaa kulkemaan ympäri mantuja kertoakseen tuota eikä jaksaisikaan. Tiedän tapauksia jossa shokissa on ilmoitettu myös vain tekstiviestillä, ei siinä tule ajatelleeksi tunteita kun oma pääkin on surusta sekaisin. 

Onpa aika ristiriitaista, kun toisaalta on näitä hirveitä tapauksia kun ihminen ei saa apua sitä tarvitessaan kun kukaan ei välitä tai ei uskalla puuttua asiaan, mutta sitten toisaalta moni on sitä mieltä että ei saa puuttua toisen itkemiseen. Kuoleeko joku jos käy tarjoamassa lohtua? Tuskinpa. Kyllä maailmassa pitäisi olla enemmän ystävällisyyttä ja rakkautta, eikä sitä pitäisi ottaa myöskään kenenäkän pahalla vaikka saattaisi tuntua ahdistavaltakin. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:52"]Onpa aika ristiriitaista, kun toisaalta on näitä hirveitä tapauksia kun ihminen ei saa apua sitä tarvitessaan kun kukaan ei välitä tai ei uskalla puuttua asiaan, mutta sitten toisaalta moni on sitä mieltä että ei saa puuttua toisen itkemiseen. Kuoleeko joku jos käy tarjoamassa lohtua? Tuskinpa. Kyllä maailmassa pitäisi olla enemmän ystävällisyyttä ja rakkautta, eikä sitä pitäisi ottaa myöskään kenenäkän pahalla vaikka saattaisi tuntua ahdistavaltakin. 
[/quote] Ihmiset eivät välitä vaan tekevät pahaa koska heillä itsellään on paha olla.

Naapurilla on lapsia, käsittääkseni ovat alle kouluikäisiä. Ehkä tosiaan kävi vähän hengähtämässä, sillä lähti jo takaisin sisälle.

Ap

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:50"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:30"]Hämmästyin, nähdessäni tämän ketjun. Saattaa joku muukin itkeä pihallaan, mutta minä ainakin. Kiitos vain huolenpidosta naapurini. Minulla ollut kurja päivä. Olen väsynyt tämän hetkiseen olotilaani. Mies tuli kotiin umpikännissä puolen päivän jälkeen. Lapset tapellut koko päivän, naapuri antoi palautetta kasvatusmetodeistani ja kaiken kukkuraksi olen raskaana, etten jaksa yksinkertaisesti kaikkea yksin. En oikeastaan edes tiedä, mistä aloittaisin asioiden selvittämisen. Parisuhde pitäisi saada kuntoon, oma mieli kuntoon ja lspsetkin pitäisi hoitaa. Ja kohta syntyy vauva. Pelkään, että se syntyy vielä etuajassa kaiken tämän stressin takia :'(
[/quote] Mä tiedän tuon. Teen kaiken yksin. Ja naapurin tekokynsi-wt valittaa miksi mieheni ei hoida lasta. Ikäänkuin en itse tietäisi miten poikki olen. Voisi olla pokkaa auttaa, mutta tekeekin vain kiusaa.
[/quote] Kun raahaa kotiinsa kännipanoja, niin wt ei vaan ymmärrä vielä mitä elämä on.

Empatia on vissiin jotain rakettitiedettä näinä aikoina. Ensi kerralla ihan reippaasti vaan "moi olen naapuri tuosta naapurista, kuulosti ihan kuin joku itkisi, voinko auttaa jotenkin?". Kirjoita ylös niin ei tartte ensin ihmetellä av:llä.

Ehkä olet mun naapurini. Itkin pihalla, koska rakas ihminen kuoli. Tuntui, etten saa sisällä happea. 

Mä itkin toissa päivänä pihalla.

Asutaan kerrostalossa. Muutamia ohikulkijoita, kukaan ei kysynyt taritsenko apua. Pärjäsin kyllä ihan hyvin ja olisi nolottanut jos joku olisi tullut juttusille mutta jälkikäteen ajatellen en voi kuin ihmetellä että mitä v*ttua suomalaiset. Me ollaan yksin ihmisten keskelläkin.

Olen tänä kesänä itkenyt vaikka missä. Kukaan ei ole koskaan tullut kysymään että mikä hätänä. Olen itkenyt koska lapseni kuoli.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 19:46"]

Olen tänä kesänä itkenyt vaikka missä. Kukaan ei ole koskaan tullut kysymään että mikä hätänä. Olen itkenyt koska lapseni kuoli.

[/quote] Osanottoni!