Naapurin äiti itkee pihallaan :(
En tunne häntä, mutta kuulen ja näen hänen itkevän.
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:30"]
Hämmästyin, nähdessäni tämän ketjun. Saattaa joku muukin itkeä pihallaan, mutta minä ainakin. Kiitos vain huolenpidosta naapurini. Minulla ollut kurja päivä. Olen väsynyt tämän hetkiseen olotilaani. Mies tuli kotiin umpikännissä puolen päivän jälkeen. Lapset tapellut koko päivän, naapuri antoi palautetta kasvatusmetodeistani ja kaiken kukkuraksi olen raskaana, etten jaksa yksinkertaisesti kaikkea yksin. En oikeastaan edes tiedä, mistä aloittaisin asioiden selvittämisen. Parisuhde pitäisi saada kuntoon, oma mieli kuntoon ja lspsetkin pitäisi hoitaa. Ja kohta syntyy vauva. Pelkään, että se syntyy vielä etuajassa kaiken tämän stressin takia :'(
[/quote]
Aloita erosta. Muu hoituukin sitten itsestään.
Olen joskus itkenyt ulkona pihalla ja vituttaisi, jos siihen tulisi joku naapurin akka määkimään viereen. Minun itkuni ovat minun itkuja ja eivät kuulu muille.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:46"]Ohis, mutta kyllä ne lapset tietää. Mun äiti meni aina vessaan itkemään muka salaa ja joskus isompana kysyin miksi hän meni aina vessaan itkemään. Äiti hämmästyi ja kysyi, että ai minä tiesin että hän itki siellä. Oli myös ajatellut niin, että ei halua mun näkevän. - No, en nähnyt, mutta tiesin.
[/quote]
Minäkin tiesin, että äiti meni aina vessaan itkemään. Aina jos isä tuli kännissä kotiin, niin äiti meni pian vessaan ja sen verran pitkäksi aikaa, että tiesin kyllä että itkemään meni. En tosin ole äidille maininnut asiasta, kaikki kun eivät halua itkeä toisten nähden...:/
Rakkaat ihmiset, älkää jääkö ihmettelemään vaan menkää kysymään tarviiko se toinen apua. Kyllä se toinen henkilö osaa sitten sanoa jos ei halua huomiota. Itse kadun koko loppuelämäni etten mennyt lohduttamaan erästä ihmistä, josta myöhemmin kuulin ikäviä uutisia.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:28"]Mä olin kaupassa, kun sain puhelun että äitini menehtyi yhtäkkiä (alle 60-vuotiaana). Äitini oli mulle todella tärkeä, joten aloin itkemään aivan hysteerisenä. Kaikki vaan tuijotti, paitsi eräs vanhempi mies, joka tuli kyselemään että pärjäänkö. Hän myös saatteli mut ulos kaupasta ja jäi kanssani odottamaan miestäni, joka tuli hakemaan mut. Hän oli iso apu <3
[/quote]
Voi että miten ihana! <3
Minäkin itken pihalla nyt. Syy on tyttö 14v johon en saa mitään otetta. Aikoo lähteä kaupungille kohta. Ahdistaa.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 22:11"]Minäkin itken pihalla nyt. Syy on tyttö 14v johon en saa mitään otetta. Aikoo lähteä kaupungille kohta. Ahdistaa.
[/quote]
En osaa oikein muuta sanoa, Voimia♡
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 22:15"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 22:11"]Minäkin itken pihalla nyt. Syy on tyttö 14v johon en saa mitään otetta. Aikoo lähteä kaupungille kohta. Ahdistaa.
[/quote]
En osaa oikein muuta sanoa, Voimia♡
[/quote]
Kiitos. Tuo merkitsi minulle paljon.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:48"]
Aika kamalaa puhelimella ilmoittaa äidin kuolemasta? Jopa poliisit tulee käymään henk.koht., mikäli olet ainoa lähiomainen.
[/quote]
No mulle poliisit kyllä soitti kun isä oli löytynyt kuolleena.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:52"]
Onpa aika ristiriitaista, kun toisaalta on näitä hirveitä tapauksia kun ihminen ei saa apua sitä tarvitessaan kun kukaan ei välitä tai ei uskalla puuttua asiaan, mutta sitten toisaalta moni on sitä mieltä että ei saa puuttua toisen itkemiseen. Kuoleeko joku jos käy tarjoamassa lohtua? Tuskinpa. Kyllä maailmassa pitäisi olla enemmän ystävällisyyttä ja rakkautta, eikä sitä pitäisi ottaa myöskään kenenäkän pahalla vaikka saattaisi tuntua ahdistavaltakin.
[/quote]
Näinhän se pitäisi ollakin, mutta jos on kasvanut tunnekylmässä kodissa, jossa ei ole näytetty tunteita, niin se on sitten aikuisena empatiasta pois. Surukseni olen huomannut, että saatan aivan hyvin huomata vasta tilanteen mentyä ohi, että olisi pitänyt varmaan tehdä jotain, mutta.....
Minä olen tällä hetkellä hyvin kuluttavassa parisuhteessa ja meillä on pieni lapsi. Pettymykset siitä, ettei mies tulekaan kotiin töiden jälkeen, vaan lähtee oluille kavereiden kanssa on päivittäistä ja itken usein. Naapurit ovat varmasti huomanneet minun itkevän ja meidän riitelevän. Voi kun olisi voimia lähteä pois tästä parisuhteesta! Olisi toisaalta kiva, että joku kysyisi, mikä on hätänä.
Minä itkin Stockalla saatuani puhelun lääkäriltä ja pahan diagnoosin. Pystyin puhumaan järkevästi puhelun ajan, mutta sitten padot aukenivat. Vastapasta kolmen metrin päässä pelastusarmeijan nainen tuijotti lipas kädessään eikä hän liikahtanutkaan, tuijotti vain. Tilanne oli tosi kauhea ja pääsin eteenpäin vasta muutaman minuutin päästä.
Itse kävelin kaupungin keskusta-alueen läpi eläinlääkäristä itkien lopetettu kissa kantokopassa mukana. Ei ollut mitään pientä kyynelehtimistä, vaan nyyhkytin ihan kovaan ääneen ja vettä virtasi valtoimenaan. Kyllä siinä monet tuijotti - vaikka en kyllä silloin kiinnittänyt siihen mitään huomiota - mutta ei kukaan mitään sanonut edes liikennevaloissa, kun odotettiin vihreää. En uskaltanut lähteä autolla ajamaan pois eläinlääkäristä kun olin ihan poissa tolaltani, mutta halusin päästä hautaamaan rakkaan kissan
Viime lauantaina kaksikin eri lasta itki kadonneita vanhempiaan Lintsillä. Eipä sitä voinut kävellä kylmästi ohi vaan pakko oli kysyä mikä on hätänä. Ei kun infoon saattamaan ja jo löytyivät vanhemmat kuulutuksella.
Minäkin itkin pihalla, kun ystäväni soitti ja kertoi sairastuneensa syöpään. Tästä on kyllä jo aikaa ja ystäväkin parani onneksi. Tuskin olisin pahastunut, jos naapuri olisi tullut kysymään.
Itse sain kerran puhelun läheiseni kuolemasta odottaessani bussia. Itkin valtoimenaan pysäkillä, jossa oli ihmisiä enkä pystynyt lopettamaan parkumista bussissakaan. Kaikki tuijottivat kuin hullua, mutta eipä tullut kellekään mieleen sanoa mitään. Olisin esim. ollut kiitollinen ihan vain nenäliinasta, jolla pyyhkiä levinneet meikit.
Ei ole kyllä mikään suomalainen piirre jättää kysymättä onko kaikki hyvin. Ulkomailla suurkaupungissa asuvana olen itkenyt ainakin viisi kertaa julkisesti, ihan kunnolla nyyhkinyt siis. Vain yhdellä kerralla joku mies tuli kysymään että pärjäänkö, muilla kerroilla kaikki katsoivat vain pois. Ymmärrän tosin sinänsä, massiivisessa kaupungissa kuitenkin asutaan ja kaiken näköistä kulkijaa löytyy joten ihmiset ei välttämättä vaan uskalla lähestyä... Olen itsekin nähnyt itkeviä mutta he ovat aina olleet puhelimessa joten en ole jäänyt odottamaan.
Kannattko tehdä mulkun kanssa lapsi ja sitten itkeskellä?
En ole koskaan nähnyt itkevää ihmistä.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 19:46"]Olen tänä kesänä itkenyt vaikka missä. Kukaan ei ole koskaan tullut kysymään että mikä hätänä. Olen itkenyt koska lapseni kuoli.
[/quote]
oon niin pahoillani :( *hali*