Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajuatteko, että kun rikas puhuu elämästään, hän ei LEVEILE?
16.03.2022 |
Miksi köyhille rikkaiden normaali puhe on leveilyä? Tajuatteko, että se, jos sanotte jonkun rikkaan kertomuksia elämästään leveilyksi, kertoo paljon enemmän teistä, kuin siitä rikkaasta? Moni köyhä on niin tyhmä, että erehtyy pitämään rikasta, joka köyhän silmissä leveilee, itsekkäänä, ahneena ja muuna alhaisena, ehkä siksi, että näkee itsensä rikastumassa VAIN ahneuden ja itsekkyyden kautta. Vaikka samaan aikaan sillä rikkaalla on paljon köyhää paremmat mahdollisuudet tehdä hyväntekeväisyystyötä ja muutenkin auttaa toisia.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Eräs lähisukulaiseni ei ostanut mieleistänsä Audia, jonka oli suunnitellut hankkia, että köyhä ystävä ei pahoittaisi mieltään.
Jotenkin ymmärrän, mutta toisaalta en.
Auts. Minusta nämä köyhät, jotka määrittelee varakkaiden ajatuksia ovat todella väärässä! Mutta heitähän ei saa ojentaa, koska ”varakkaalla on kaikki paremmin”. BS. Olisi aika ihmisten jo sanoa, että kaikenlainen kiusaaminen on väärin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän paras ystäväpariskunta on rikas. Eivät tee siitä numeroa ja ovat ihania, vaatimattomia ihmisiä.
Auttavat muita joilla on vaikeuksia. Sillain vielä jännästi että autettava ei tiedä että ovat huomanneet asian.
Esim jollain näyttää olevan jo aikansa elänyt päällystakki, kengät tms. Niin ”vauhingossa ovat ostaneet itselleen väärän kokoisen eikä ole palautusoikeutta. Kysyvät että kelpaisiko? Eivät haluaisi Uffiinkaan heittää. Vain laatutavaraa hankkivat.
Meidätkin ovat vieneet. syömään ja tarjonneet kotonaan teetä ja voileipiä. Ei mitään kaviaaria ja smetanaa. Emme ole ruoka-avun tarpeessa, mutta antamisesta on heille paljon iloa niin mielellään vietämme aikaa heidän kanssaan. Tosin tarjoamme itsekin heille syötävää kun käyvät.
Vaatteita ei sentään ostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis serkuistani 4/6 on maisterin tutkinto, yhdellä vielä tohtorin tutkinto. Se, joka kirjoitti 6 ällää, ei opiskellut lainkaan ja itsellä on kandin tutkinto.
ApOnpas vähän. Minä olen kahden tohtorin lapsi. Itse maisteri ja naimisissa tohtorin kanssa. Sisarukseni on maisteri. Suurin osa serkuistani on vähintään maistereita.
Oletko jostain työläisperheestä, vai mistä tämä vuodatus kumpuaa?
No on minunkin serkuistani suurin osa maistereita, tajuatko? 4/6 jossa olen minä mukana. Eli 4 mun 5 serkuista on maisteri.
Mun isä oli DI ja isän sisarukset lääkäri ja VM:n neuvotteleva virkamies.
En ajatellut tätä minään kilpailuna, laitoin tuon vain siksi, että kun sanoin vapaaehtoistyö, niin se ei tarkoita, etteivätkö serkkuni olisi opiskelleet. Kun siis viittasin heihin ei-menestyksennälkäisinä varakkaina ihmisinä.
ApEt ajatellut ja minä voitin kilpailun silti. :)
Aina löytyy joku sinua parempi.
Okei….?
Lisäksi, minä en ole työläisperheestä, kuten sinä. Vai minkä alan tohtori äitisi olikaan?
Eikö se ole aika helppo kirjoitella vauva palstalle kaiken maailman tutkinnot anonyyminä? Mitäs jos vauva palstan "Lisensiaatit" ovatkin oikeasti huonosti koulutettuja henkilöitä joilla on pelkästään kusen polttama perse....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rikkaalla on ylipäätään tarve kokea, että köyhä ajattelee hänen leveilevän? Onko status rikkaalle itseisarvo?
Millä lailla tarve? Et siis usko, että rikas ikinä kohtaa ihmisiä, jotka pitävät rikasta vain leveilijänä? Et ole ikinä kuullut kerrottavan, että joku on toisen mielestä leveilijä?
Tietenkin rikkaalle olisi paljon mukavampaa, jos heitä ei pidettäisi sellaisina, mitä he eivät ole.
Se ei siis ole toivottavaa kohtelua. En usko että kukaan omasta elämästään normaalisti ja vilpittömästi puhuva haluaa, että se ajatellaan leveilynä.
ApEn ole kuullut yhdenkään köyhän sanovan minulle, että minä leveilisin. Siksi uskon, että suurimmaksi osaksi se on vain tunne sellaisen rikkaan pään sisällä, joka näin kokee. Itselläni ei tulisi edes mieleeni käyttää aikaani moisten pohtimiseen.
Ei sitä sinulle sanotakaan, vaan siitä puhutaan sinun selkäsi takana, mikäli niin puhutaan.
Et siis ole ikinä kuullut kenenkään sanovan jonkun leveilevän? Lue tämä ketju, niin näet! Se vain, että se on sellainen rikkaan kiusaamismuoto häntä kohtaan, suhtautua hänen arkeensa että häntä voidaan kiusata sen avulla. Aika pullossa olet elänyt, jos kiusaaminen on näin vieras asia sinulle.
ApMiksi minua pitäisi edes kiinnostaa, mitä selän takana puhutaan? Minulla on parempaakin tekemistä kuin miettiä epäolennaisuuksia.
No, se sama selän takana puhuja voi olla päin naamaa paras ystäväsi. Kuka se sellaisen ystävän haluaa? En mä ainakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju ja ap on esimerkkejä siitä kuinka kieroon helppo elämä kasvattaa, rahan antaminen lapselle ilman mitään on yks isoimpia karhunpalveluksia mitä voi tehdä, liitetään arvot ja selviytyminen konseptiin eikä taitoihin ja terveyteen.
No ei kyllä aina ole. On ihan tavallista varakkaammissa perheissä siirtää varallisuutta sukupolvelta toiselle ilman, että joutuu maksamaan lahjaveroa. Varsinkin omilleen muuttaneita opiskelijoita on ihan järkevää tukea esimerkiksi maksamalla heidän vuokransa, antamalla heidän asua vanhempiensa omistamassa sijoitusasunnossa tai jopa ostaa heille asunto, jotta he voivat keskittyä opiskeluun tarvitsematta miettiä, riittääkö rahat sekä asumiseen että ruokaan. Joillain aloilla voi olla järkevämpää olla kesällä oman alansa firmassa palkattomana harjoittelijana kuin Mäkkärissä myyjänä, koska harjoittelu alan yrityksessä on CV:ssä parempi kuin se Mäkkärin duuni ja lisäksi harjoittelussa saa nk jalan oven väliin. Pystyy myös luomaan verkostoja oman alansa ihmisiin.
Jep, ja sä et mitenkään näe miten tuosta saattais syntyä vähän harhanen käsitys omasta erinomaisuudesta ja vittuuntunu kuva muista kun ne ei pysty samaan kun kaikki sujuu kun rasvattu?
Tekee hyvää empatia kyvylle ja itsetunnolle kun ei tarvi isin apupyöriä, vice versa.Ei kyse ole mistään omasta erinomaisuudesta vaan siitä, että on voinut harjoitella oman alansa töitä enemmän kuin joku toinen. Kyllä nämä opiskelijat ymmärtävät oikein hyvin olevansa onnekkaita, kun voivat keskittyä opintoihinsa miettimättä, miten saa opiskeluaikana elätettyä itsensä. Pitäisikö näiden opiskelijoiden, jotka eivät tarvitse kesätöitä elättääkseen itseään, sitten mennä Mäkkäriin töihin, jolloin joku toinen, joka nimenomaan tarvitsee kesätyöpaikan, jää ilman? Mä ajattelen tän asian samalla tavalla kuin että kun mä varaan lääkäriajan yksityiselle enkä terveyskeskukseen, olen onnekas saadessani ajan nopeammin kuin terveyskeskuksesta, mutta samalla joku muu, jolla ei ole varaa yksityislääkäriin, pääsee terveyskeskukseen edes yhden vastaanottoajan aikaisemmin. Tai en esim koskaan osta kaupasta punalappuisia tuotteita, koska mulla on varaa ostaa normaalihinnallakin ja punalappuiset jätän ihan mielelläni sellaiselle, jolla on vain vähän rahaa.
Mitä tulee tuohon empatiakykyyn .... olen seurannut palstaa jo monta vuotta ja köyhyysketjuissa ilkeimmin ja negatiivisimmin köyhiin suhtautuvat ne, jotka ovat itse lähtöisin vaikeista oloista, muta kovalla työllä saavuttaneet paremman elämän. Eivät suinkaan ne "pappa betalar" -ihmiset.
Täysin samaa mieltä kaikesta mitä tässä kommentissa kirjoitetaan.
Kateellisuus - siis sellainen krooninen kateus - on mielestäni pohjimmiltaan tyhmyyttä. Yhtään ei osata ajatella nenäänsä pitemmälle. Esimerkiksi nuo tuollaiset perustelut jota tässä esität menevät yksinkertaisesti yli hilseen. Eivät he tule ajatelleeksi mitään muuta kuin itseään eli itsekeskeisyys on kateudelle ominaista. Ja itsekeskeisyys on tyhmyyttä.
Olen aina ihmetellyt miksi narsisteja pidetään joskus älykkäinä, vaikka heidän keskeinen ominaisuutensa itsekeskeisyys on tyhmyyden merkki. Erityisesti ohutnahkaiset narsistit ovat kateellisia. He eivät mahtaile kuten paksunahkaiset, vaan ominaista on kateellisuuteen kuuluvat toimintatavat kuten kierous ja salakavaluus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ja isosti rikkaat eivät puhu rahankäytöstään, se on pikkurikkaiden hommaa. Eli leveilyä. Jotain huonon itsetunnon pönkitystä.
Juuri näin!
Keskustelin ystävän kanssa ruoan hinnan noususta. Hän kertoi, että ajatteli alkaa tuomaan töistä ruoanjämiä kotiin (syö töissä, siellä ruoka valmiina ja sitä jää usein yli).
Sanoin ystävälleni "Mä en jaksa raahata kotiin ruoan jämiä vaan haluan syödä itse hankkimiani ruokia".
A. Olen huomattavasti varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?
B. En ole varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?
Periaatteessa tämähän on vain mielipiteeni, koska rakastan itsetehtyä hyvää ruokaa ja se on viimeinen asia josta luovin, joten asia saatetaan ymmärtää niin monella tavalla vaikka tarkoitus ei ole leveillä. Varakkaampana näitä voi joutua varomaan ja paljonkin mikäli haluaa alistua sille, että varattomampaa täytyy varoa puheissaan ettei suutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rikkaalla on ylipäätään tarve kokea, että köyhä ajattelee hänen leveilevän? Onko status rikkaalle itseisarvo?
Millä lailla tarve? Et siis usko, että rikas ikinä kohtaa ihmisiä, jotka pitävät rikasta vain leveilijänä? Et ole ikinä kuullut kerrottavan, että joku on toisen mielestä leveilijä?
Tietenkin rikkaalle olisi paljon mukavampaa, jos heitä ei pidettäisi sellaisina, mitä he eivät ole.
Se ei siis ole toivottavaa kohtelua. En usko että kukaan omasta elämästään normaalisti ja vilpittömästi puhuva haluaa, että se ajatellaan leveilynä.
ApEn ole kuullut yhdenkään köyhän sanovan minulle, että minä leveilisin. Siksi uskon, että suurimmaksi osaksi se on vain tunne sellaisen rikkaan pään sisällä, joka näin kokee. Itselläni ei tulisi edes mieleeni käyttää aikaani moisten pohtimiseen.
Ei sitä sinulle sanotakaan, vaan siitä puhutaan sinun selkäsi takana, mikäli niin puhutaan.
Et siis ole ikinä kuullut kenenkään sanovan jonkun leveilevän? Lue tämä ketju, niin näet! Se vain, että se on sellainen rikkaan kiusaamismuoto häntä kohtaan, suhtautua hänen arkeensa että häntä voidaan kiusata sen avulla. Aika pullossa olet elänyt, jos kiusaaminen on näin vieras asia sinulle.
ApMiksi minua pitäisi edes kiinnostaa, mitä selän takana puhutaan? Minulla on parempaakin tekemistä kuin miettiä epäolennaisuuksia.
Eihän se siihen selän takana viattomia puhumiseen jää, vaan voidaan kertoa hyvinkin törkeitä ja vahingollisia valheita, jotka vaikuttavat esimerkiksi uraasi tai ihmissuhteisiisi. Kaikki eivät osaa kyseenalaistaa pahanpuhujan motiiveja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi tuttua, toinen oikeasti todella varakas, toinen ehkä perheenä tienaa keskituloa paremmin mutta rikkaaksi en kuitenkaan sanoisi. Tämä varakkaampi ei koskaan leveile millään, mainostele kotiaan tai minkään hintoja, shoppailuja jne. Sen sijaan tämä keskituloinen mainostaa jatkuvasti mitä osti ja paljon maksoi, instakuvat täyttyy kuvista shoppailukasseista, kahviloista, ravintoloista jne. Todennäköisesti tämä rikkaampi tuttavani käyttää enemmän rahaa kuukaudessa, hänellä vaan ei ole tarvetta joka euron kulutuksesta toisille mainita tai ottaa siitä instakuvaa. Siinä on se ero siihen leveilyyn.
Tajuatko, että toisen leveilijäksi sanominen on oikeasti ilkeyttä sinulta? Se on tarpeetonta ja siinä huokuu vain halu mustamaalata tätä toista ihmistä. En väitä, että hän olisi vain ajattelematon ja vilpitön, hän tosiaan saattaa kiinnittää noihin asioihin paljon huomiota elämässään. Mutta älä sinäkään ajattele, että sinulla on puhtaan pulmunen oikeus määritellä häntä. Hänellä voi olla jokin syy siihen, miksi ne seikat ovat hänelle tärkeitä. Sinä vaikutat ilkeältä, jos sinä uskot, että hänen syynsä käyttäytyä niin on sinun tekemisesi kateelliseksi. Otat ikään kuin asenteen, että kaikki sen toisen elämässä on ”about you”. Hän puhuu noin hieroakseen sinua. Hän kertoo hinnoista, koska haluaa -tai ei varo- ärsyttämästä sinua.
Noinko?
Mitä, jos vetäisit sen pääsi pois omasta p*rseestädu ja miettisit ihan ajan kanssa, että mahtaako sen toisen elämä, käytös ja valinnat liittyä ihan tosissaan juuri sinuun? Ja siihen, miten sinä esim tiedostamattomasti tai sanattomasti haluaisit tulla kohdelluksi. Ja nyt hän ei tottele. Hän vain puhuu niistä hinnoista. Eli hän leveilee. Ei voi olla, että hänellä olisi jokin henkilöhistoria, josta asia johtuu, ja johon sinä ja sinun mieltymyksesi ette liity mitenkään?
Näin mä aina mietin, kun tapaan ihmisen, joka toimii jotenkin hassusti tai jopa nolosti. Koitan olla armollinen.
ApLeveilystä ei saa sanoa koska se on kiusaamista ja seuraavaksi käsket itse ottamaan pään perseestä??! Sehän olikin kivasti sanottu! Onneksi koitat kuitenkin olla armollinen... Ei minun tarvitse olla kateellinen, minulla on ihan kivasti omaa rahaa käytössä, velaton asunto ja kesämökki ja autokin toimii ilman avainta :D Minun ei myöskään tarvitse olla ihmisen seurassa jonka arvot ja valinnat eivät vastaa omiani. En halua kuunnella koko ajan mitä mikäkin maksoi ja mitä on ostanut, se on yksinkertaisesti tylsää. Eikä hänen käytöksensä mitenkään liity minuun, kaikille hän näin puhuu ja somea päivittää ja voin kertoa että valtaosa ihmisistä kiertää kauempaa hänet nähdessään. Kirjoituksiesi perusteella en ihmettele että se äiti on ainoa seurasi.
Sanoin sen, koska sinä kehtasit sanoa tuttuasi leveilijäksi. Onko sulle siis väärin se, että sinua kohtaan käyttäydytään samalla lailla, kuin itse teet muille?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin ystävän kanssa ruoan hinnan noususta. Hän kertoi, että ajatteli alkaa tuomaan töistä ruoanjämiä kotiin (syö töissä, siellä ruoka valmiina ja sitä jää usein yli).
Sanoin ystävälleni "Mä en jaksa raahata kotiin ruoan jämiä vaan haluan syödä itse hankkimiani ruokia".
A. Olen huomattavasti varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?
B. En ole varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?Periaatteessa tämähän on vain mielipiteeni, koska rakastan itsetehtyä hyvää ruokaa ja se on viimeinen asia josta luovin, joten asia saatetaan ymmärtää niin monella tavalla vaikka tarkoitus ei ole leveillä. Varakkaampana näitä voi joutua varomaan ja paljonkin mikäli haluaa alistua sille, että varattomampaa täytyy varoa puheissaan ettei suutu.
Jos sanomisiaan joutuu tuolla tavalla miettimään jonkun tuttavan saati ystävän seurassa, niin sanoisin, että kannattaa ottaa etäisyyttä ja vähän äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä jos pelkään vähän liikaa iloita ja selittää kaikesta, mitä saan? Ehkei se ihmisiä niin paljoa ärsytä. Ainakin moni on vaikuttanut olevan onnellinen puolestani, kun tietävät, että sain perinnön, vaikka eivät tiedä, minkä kokoisen tarkemmin. Mutta että siinä on ”asuntoja”. Mutta mulle on NIIN isketty kalloon se, että olen muka parempiosainen ja kaikesta hyvästä pitää olla hiljaa, että en osaa edes arvioida, miten se puhe vastaanotettaisiin.
Ja siis ihmiset ovat muutenkin erilaisia, mun elämässä on iso ilon aihe ollut aina se, mitä mä saan. En sano, että ainoa ilon aihe, mutta vahva sellainen.
Siitä olisi kiva kertoa muille. Mutta en tiedä, ärsyttääkö siinä sitten se, että mä saan ne asiat, vai ne itse asiat.
Kun se on vaan aika iso osa minua, että saan asioita. Tai sain. Nyt se mitä saan, tulee pääoman tuottojen kautta ja eihän ne aina mitään ihmeellisiä ole. Jaksan silti olla niistä iloinen ja saada sisältöä elämääni. Se piti piilottaa.
Ap
Kurja tilanne :( Kun muistelen omaa lapsuuttani 1960- ja 1970-luvuilla, niin en koskaan osannut ajatella vanhempieni varallisuustasoa. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tajusin, että lapsuudenkotini sisustus oli kaikki jotain designea. Meillä ei ollut kotona oikeastaan mitään halpaa...ei kodinkoneita, ei astioita, eikä muutakaan. Kaikki oli viimeisen päälle ja kalliita. Mutta enhän mä niiden hintoja lapsena kysellyt. En osannut pitää erikoisena sitäkään, että äiti kävi teettämässä uusia iltapukuja ja isällä oli frakki tai smokki, kun lähtivät jonnekin juhlimaan. Eipä tullut koskaan kyseltyä kavereilta, pukeutuuko heidän äitinsä iltapukuun ja isänsä frakkiin juhlimaan lähtiessään. Ei sellaiset asiat kiinnostaneet meitä lapsia.
Meille lapsille oli sallittua iloita kaikista asioista, jotka meille tuotti iloa. Olipa kyse sitten jostain uudesta lelusta, kympistä matikan kokeesta, teinivuosien ekoista Leviksista, kielikurssista Englantiin tai mistä tahansa. Hyvistä asioista on lupa iloita ja huonoja asioita on lupa surra. Saman olen opettanut omille lapsillenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin ystävän kanssa ruoan hinnan noususta. Hän kertoi, että ajatteli alkaa tuomaan töistä ruoanjämiä kotiin (syö töissä, siellä ruoka valmiina ja sitä jää usein yli).
Sanoin ystävälleni "Mä en jaksa raahata kotiin ruoan jämiä vaan haluan syödä itse hankkimiani ruokia".
A. Olen huomattavasti varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?
B. En ole varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?Periaatteessa tämähän on vain mielipiteeni, koska rakastan itsetehtyä hyvää ruokaa ja se on viimeinen asia josta luovin, joten asia saatetaan ymmärtää niin monella tavalla vaikka tarkoitus ei ole leveillä. Varakkaampana näitä voi joutua varomaan ja paljonkin mikäli haluaa alistua sille, että varattomampaa täytyy varoa puheissaan ettei suutu.
Minusta tuossa ei ollut leveilyä, ihmettelen vain, että miksi et kommentoinut ystäväsi valintaa, esim. ”toihan auttaa kyllä säästämään”?
Se, että käytät sanaa raahata ja jämiä dissaa ystävääsi, kuin hän olisi jotenkin rankemmassa tai karkeammassa asemassa elämässä kuin sinä.
Ehkä tuohon ois riittänyt vain se lauseen loppu. En tajua ihmisiä, joiden pitää puheessaan ikään kuin alentaa se toisen sanoma. Jämät, raahaat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä jos pelkään vähän liikaa iloita ja selittää kaikesta, mitä saan? Ehkei se ihmisiä niin paljoa ärsytä. Ainakin moni on vaikuttanut olevan onnellinen puolestani, kun tietävät, että sain perinnön, vaikka eivät tiedä, minkä kokoisen tarkemmin. Mutta että siinä on ”asuntoja”. Mutta mulle on NIIN isketty kalloon se, että olen muka parempiosainen ja kaikesta hyvästä pitää olla hiljaa, että en osaa edes arvioida, miten se puhe vastaanotettaisiin.
Ja siis ihmiset ovat muutenkin erilaisia, mun elämässä on iso ilon aihe ollut aina se, mitä mä saan. En sano, että ainoa ilon aihe, mutta vahva sellainen.
Siitä olisi kiva kertoa muille. Mutta en tiedä, ärsyttääkö siinä sitten se, että mä saan ne asiat, vai ne itse asiat.
Kun se on vaan aika iso osa minua, että saan asioita. Tai sain. Nyt se mitä saan, tulee pääoman tuottojen kautta ja eihän ne aina mitään ihmeellisiä ole. Jaksan silti olla niistä iloinen ja saada sisältöä elämääni. Se piti piilottaa.
Ap
Tuntuu, etteivät ”ystäväsi” ole kovin syvällisiä ystäviä, jos et voi olla oma itsesi. Ehkä he eivät ole kanssasi saman henkisiä ja sinulle on raskasta kokea olevasi vääränlainen. Eli teissä kummassakaan ei ole vikaa enkä itseasiassa usko, että kyse on niinkään omaisuudestasi. Toinen vaihtoehto nimittäin on, että sinuun on iskostettu etäisyys muihin, jolloin et uskalla luottaa toisiin, jolloin hekään eivät osaa olla luontevia kanssasi. Kokisit siis kuulumattomuutta, vaikka omaisuutta ei olisikaan.
Koittaisin sinuna laajentaa ystäväpiiriä esimerkiksi sijoittamisesta kiinnostuneisin tai mikä aihe itseäsi kiinnostaa. Saisit jutella itseäsi kiinnostavista aiheista ja saattaisit saada uusia ystäviä. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ja isosti rikkaat eivät puhu rahankäytöstään, se on pikkurikkaiden hommaa. Eli leveilyä. Jotain huonon itsetunnon pönkitystä.
Juuri näin!
En nyt ihan nielaise sitäkään, että "oikeasti" rikkaat ovat ihan erilaisia kuin äkkirikastuneet. Miksi täällä keskusteluissa pitää aina rakennella tällaisia vanhan kotimaisen elokuvan klisee-tyyppejä, missä roiston tunnistaa epäilyttävästä virneestä ja ihan oikean prinssin maanperusteellisen muhkeasta lompakosta.
Ihmisen luonne ja persoonallisuus ei ole kiinni varallisuudesta eikä aina taustastakaan. Myös tosirikkaiden lapsuudessa voi olla sairaalloista pihistelyä, rahalla leveilyä ja muuta outoa eli minusta näistä asioista voisi kyllä keskustella vähän toisella levelillä kuin omaisuuden määrillä. Kyse on psykologista lainalaisuuksista; tässä tapauksessa siitä mitä kateus tai kerskailu syvimmiltään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä jos pelkään vähän liikaa iloita ja selittää kaikesta, mitä saan? Ehkei se ihmisiä niin paljoa ärsytä. Ainakin moni on vaikuttanut olevan onnellinen puolestani, kun tietävät, että sain perinnön, vaikka eivät tiedä, minkä kokoisen tarkemmin. Mutta että siinä on ”asuntoja”. Mutta mulle on NIIN isketty kalloon se, että olen muka parempiosainen ja kaikesta hyvästä pitää olla hiljaa, että en osaa edes arvioida, miten se puhe vastaanotettaisiin.
Ja siis ihmiset ovat muutenkin erilaisia, mun elämässä on iso ilon aihe ollut aina se, mitä mä saan. En sano, että ainoa ilon aihe, mutta vahva sellainen.
Siitä olisi kiva kertoa muille. Mutta en tiedä, ärsyttääkö siinä sitten se, että mä saan ne asiat, vai ne itse asiat.
Kun se on vaan aika iso osa minua, että saan asioita. Tai sain. Nyt se mitä saan, tulee pääoman tuottojen kautta ja eihän ne aina mitään ihmeellisiä ole. Jaksan silti olla niistä iloinen ja saada sisältöä elämääni. Se piti piilottaa.
ApKurja tilanne :( Kun muistelen omaa lapsuuttani 1960- ja 1970-luvuilla, niin en koskaan osannut ajatella vanhempieni varallisuustasoa. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tajusin, että lapsuudenkotini sisustus oli kaikki jotain designea. Meillä ei ollut kotona oikeastaan mitään halpaa...ei kodinkoneita, ei astioita, eikä muutakaan. Kaikki oli viimeisen päälle ja kalliita. Mutta enhän mä niiden hintoja lapsena kysellyt. En osannut pitää erikoisena sitäkään, että äiti kävi teettämässä uusia iltapukuja ja isällä oli frakki tai smokki, kun lähtivät jonnekin juhlimaan. Eipä tullut koskaan kyseltyä kavereilta, pukeutuuko heidän äitinsä iltapukuun ja isänsä frakkiin juhlimaan lähtiessään. Ei sellaiset asiat kiinnostaneet meitä lapsia.
Meille lapsille oli sallittua iloita kaikista asioista, jotka meille tuotti iloa. Olipa kyse sitten jostain uudesta lelusta, kympistä matikan kokeesta, teinivuosien ekoista Leviksista, kielikurssista Englantiin tai mistä tahansa. Hyvistä asioista on lupa iloita ja huonoja asioita on lupa surra. Saman olen opettanut omille lapsillenikin.
Joo, kuulostaa ihanalle. Mun äiti eli niin kuin ois itse ollut kaikki ne mun ympärillä olleet lapset ja hänelle ois ainakin tullut paha mieli kaikista asioista, joita mä sain.
Tavallaan opetti minut uskomaan, että se miten hän ajatteli, oli mitä muut kokivat, VAIKKA mä itse koin, että kukaan ei kokenut asioita, niin kuin hän. Hän itse vaikutti ihan hullulta. Mutta hän sanoi, etten mä voi asiaa ymmärtää, koska ei ole elämänkokemusta.
Eli se piti vain uskoa kun hän sanoi, vastoin omia kokemuksia. Gaslightingia, siis.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rikkaalla on ylipäätään tarve kokea, että köyhä ajattelee hänen leveilevän? Onko status rikkaalle itseisarvo?
Millä lailla tarve? Et siis usko, että rikas ikinä kohtaa ihmisiä, jotka pitävät rikasta vain leveilijänä? Et ole ikinä kuullut kerrottavan, että joku on toisen mielestä leveilijä?
Tietenkin rikkaalle olisi paljon mukavampaa, jos heitä ei pidettäisi sellaisina, mitä he eivät ole.
Se ei siis ole toivottavaa kohtelua. En usko että kukaan omasta elämästään normaalisti ja vilpittömästi puhuva haluaa, että se ajatellaan leveilynä.
ApEn ole kuullut yhdenkään köyhän sanovan minulle, että minä leveilisin. Siksi uskon, että suurimmaksi osaksi se on vain tunne sellaisen rikkaan pään sisällä, joka näin kokee. Itselläni ei tulisi edes mieleeni käyttää aikaani moisten pohtimiseen.
Ei sitä sinulle sanotakaan, vaan siitä puhutaan sinun selkäsi takana, mikäli niin puhutaan.
Et siis ole ikinä kuullut kenenkään sanovan jonkun leveilevän? Lue tämä ketju, niin näet! Se vain, että se on sellainen rikkaan kiusaamismuoto häntä kohtaan, suhtautua hänen arkeensa että häntä voidaan kiusata sen avulla. Aika pullossa olet elänyt, jos kiusaaminen on näin vieras asia sinulle.
ApMiksi minua pitäisi edes kiinnostaa, mitä selän takana puhutaan? Minulla on parempaakin tekemistä kuin miettiä epäolennaisuuksia.
No, se sama selän takana puhuja voi olla päin naamaa paras ystäväsi. Kuka se sellaisen ystävän haluaa? En mä ainakaan.
ApKuka tahansa voi sanoa mitä tahansa selän takana. Se ei yksinkertaisesti ole minun vallassani, joten on täyttä ajanhukkaa asiaa miettiä.
Tietenkin voi, mutta en ainakaan itse halua antaa aikaani niille, jotka niin myös tekevät, eli eivät ole oikeita ystäviäni. Ystävä puolustaa toista tämän selän takana, ei puhu p*skaa eikä pahaa. Sinulle ei siis käytännössä ole merkitystä ystävyyden laadulla?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rikkaalla on ylipäätään tarve kokea, että köyhä ajattelee hänen leveilevän? Onko status rikkaalle itseisarvo?
Millä lailla tarve? Et siis usko, että rikas ikinä kohtaa ihmisiä, jotka pitävät rikasta vain leveilijänä? Et ole ikinä kuullut kerrottavan, että joku on toisen mielestä leveilijä?
Tietenkin rikkaalle olisi paljon mukavampaa, jos heitä ei pidettäisi sellaisina, mitä he eivät ole.
Se ei siis ole toivottavaa kohtelua. En usko että kukaan omasta elämästään normaalisti ja vilpittömästi puhuva haluaa, että se ajatellaan leveilynä.
ApEn ole kuullut yhdenkään köyhän sanovan minulle, että minä leveilisin. Siksi uskon, että suurimmaksi osaksi se on vain tunne sellaisen rikkaan pään sisällä, joka näin kokee. Itselläni ei tulisi edes mieleeni käyttää aikaani moisten pohtimiseen.
Ei sitä sinulle sanotakaan, vaan siitä puhutaan sinun selkäsi takana, mikäli niin puhutaan.
Et siis ole ikinä kuullut kenenkään sanovan jonkun leveilevän? Lue tämä ketju, niin näet! Se vain, että se on sellainen rikkaan kiusaamismuoto häntä kohtaan, suhtautua hänen arkeensa että häntä voidaan kiusata sen avulla. Aika pullossa olet elänyt, jos kiusaaminen on näin vieras asia sinulle.
ApMiksi minua pitäisi edes kiinnostaa, mitä selän takana puhutaan? Minulla on parempaakin tekemistä kuin miettiä epäolennaisuuksia.
No, se sama selän takana puhuja voi olla päin naamaa paras ystäväsi. Kuka se sellaisen ystävän haluaa? En mä ainakaan.
ApKuka tahansa voi sanoa mitä tahansa selän takana. Se ei yksinkertaisesti ole minun vallassani, joten on täyttä ajanhukkaa asiaa miettiä.
Ja usein sanovatkin vaikka mitä, mutta tarkoituksellinen pahan puhuminen ja ilkeyksien levittäminen (kateuden ilmiasut) on hyvä tunnistaa ja poistaa ystäväpiiristä. Sain itse kokea, ettei sellainen henkilö ole harmiton edes tuttavana. Siksi asian miettiminen ei mielestäni ole ajanhukkaa, vaikkei tarvitse vainoharhaiseksikaan ryhtyä. Suurin osa ihmisistä nimittäin on hyväntahtoisia ja mukavia ystävilleen ja tuttavilleen.
Kyllä nykypäivinäkin rikkailla kermap#rseillä (rikkaiden lapsilla, joilla ei ole juurimitään ITSE hankittua omaisuutta) on juurikin tapana leveillä "omaisuudellaan".
Vanhempi varakas väki taas on sitä toista linjaa, jotka ymmärtävät/"ymmärtävät" olla rahoistaan ja omaisuudestaan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin ystävän kanssa ruoan hinnan noususta. Hän kertoi, että ajatteli alkaa tuomaan töistä ruoanjämiä kotiin (syö töissä, siellä ruoka valmiina ja sitä jää usein yli).
Sanoin ystävälleni "Mä en jaksa raahata kotiin ruoan jämiä vaan haluan syödä itse hankkimiani ruokia".
A. Olen huomattavasti varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?
B. En ole varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?Periaatteessa tämähän on vain mielipiteeni, koska rakastan itsetehtyä hyvää ruokaa ja se on viimeinen asia josta luovin, joten asia saatetaan ymmärtää niin monella tavalla vaikka tarkoitus ei ole leveillä. Varakkaampana näitä voi joutua varomaan ja paljonkin mikäli haluaa alistua sille, että varattomampaa täytyy varoa puheissaan ettei suutu.
Minusta tuossa ei ollut leveilyä, ihmettelen vain, että miksi et kommentoinut ystäväsi valintaa, esim. ”toihan auttaa kyllä säästämään”?
Se, että käytät sanaa raahata ja jämiä dissaa ystävääsi, kuin hän olisi jotenkin rankemmassa tai karkeammassa asemassa elämässä kuin sinä.
Ehkä tuohon ois riittänyt vain se lauseen loppu. En tajua ihmisiä, joiden pitää puheessaan ikään kuin alentaa se toisen sanoma. Jämät, raahaat.
Ap
Ystäväni käytti ensin itse sanaa ruoan jämiä. Meillä päin sanotaan raahata. On toki ronskimpaa kieltä, mutta se on myös ystäväni tapa puhua.
Alue: Aihe vapaa
Leveilystä ei saa sanoa koska se on kiusaamista ja seuraavaksi käsket itse ottamaan pään perseestä??! Sehän olikin kivasti sanottu! Onneksi koitat kuitenkin olla armollinen... Ei minun tarvitse olla kateellinen, minulla on ihan kivasti omaa rahaa käytössä, velaton asunto ja kesämökki ja autokin toimii ilman avainta :D Minun ei myöskään tarvitse olla ihmisen seurassa jonka arvot ja valinnat eivät vastaa omiani. En halua kuunnella koko ajan mitä mikäkin maksoi ja mitä on ostanut, se on yksinkertaisesti tylsää. Eikä hänen käytöksensä mitenkään liity minuun, kaikille hän näin puhuu ja somea päivittää ja voin kertoa että valtaosa ihmisistä kiertää kauempaa hänet nähdessään. Kirjoituksiesi perusteella en ihmettele että se äiti on ainoa seurasi.