Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajuatteko, että kun rikas puhuu elämästään, hän ei LEVEILE?
16.03.2022 |
Miksi köyhille rikkaiden normaali puhe on leveilyä? Tajuatteko, että se, jos sanotte jonkun rikkaan kertomuksia elämästään leveilyksi, kertoo paljon enemmän teistä, kuin siitä rikkaasta? Moni köyhä on niin tyhmä, että erehtyy pitämään rikasta, joka köyhän silmissä leveilee, itsekkäänä, ahneena ja muuna alhaisena, ehkä siksi, että näkee itsensä rikastumassa VAIN ahneuden ja itsekkyyden kautta. Vaikka samaan aikaan sillä rikkaalla on paljon köyhää paremmat mahdollisuudet tehdä hyväntekeväisyystyötä ja muutenkin auttaa toisia.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin ystävän kanssa ruoan hinnan noususta. Hän kertoi, että ajatteli alkaa tuomaan töistä ruoanjämiä kotiin (syö töissä, siellä ruoka valmiina ja sitä jää usein yli).
Sanoin ystävälleni "Mä en jaksa raahata kotiin ruoan jämiä vaan haluan syödä itse hankkimiani ruokia".
A. Olen huomattavasti varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?
B. En ole varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?Periaatteessa tämähän on vain mielipiteeni, koska rakastan itsetehtyä hyvää ruokaa ja se on viimeinen asia josta luovin, joten asia saatetaan ymmärtää niin monella tavalla vaikka tarkoitus ei ole leveillä. Varakkaampana näitä voi joutua varomaan ja paljonkin mikäli haluaa alistua sille, että varattomampaa täytyy varoa puheissaan ettei suutu.
Olisi todella tökeröä vastata noin kummassakaan tapauksessa. Miksi haluaisit saada ystävällesi vaivaantuneen olon? Miksi ei voi vain kuunnella toista ja olla katsomatta aina omaan napaansa?
Miksei voi sanoa, että ”Kiva, jos saisit siitä apua / Hyvä idea. (Itse tykkään kokata kotona [jos nyt pitää edes itsestään puhua].) ”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erkki Junkkarinen: KULTAKUUMETTA
On raha mahti maailman
On kulta voima sen
Ja niitä kaipaa ihminen
Kun kullan kiillon loistavan
hän näkee, unohtuu sen
vuoksi silloin kaikki muu
Sen tähden tehdään
kuumeisesti työtä
On onni myötä,
tai sitten ei
Se kerallansa kateutta kantaa
Ja minkä antaa,
sen myöskin vei
EI KULTA ANNA ONNEA
Ei onni kaupan lie
EI osta raha sydäntä
Se lämmön siitä vie
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä jos pelkään vähän liikaa iloita ja selittää kaikesta, mitä saan? Ehkei se ihmisiä niin paljoa ärsytä. Ainakin moni on vaikuttanut olevan onnellinen puolestani, kun tietävät, että sain perinnön, vaikka eivät tiedä, minkä kokoisen tarkemmin. Mutta että siinä on ”asuntoja”. Mutta mulle on NIIN isketty kalloon se, että olen muka parempiosainen ja kaikesta hyvästä pitää olla hiljaa, että en osaa edes arvioida, miten se puhe vastaanotettaisiin.
Ja siis ihmiset ovat muutenkin erilaisia, mun elämässä on iso ilon aihe ollut aina se, mitä mä saan. En sano, että ainoa ilon aihe, mutta vahva sellainen.
Siitä olisi kiva kertoa muille. Mutta en tiedä, ärsyttääkö siinä sitten se, että mä saan ne asiat, vai ne itse asiat.
Kun se on vaan aika iso osa minua, että saan asioita. Tai sain. Nyt se mitä saan, tulee pääoman tuottojen kautta ja eihän ne aina mitään ihmeellisiä ole. Jaksan silti olla niistä iloinen ja saada sisältöä elämääni. Se piti piilottaa.
ApTuntuu, etteivät ”ystäväsi” ole kovin syvällisiä ystäviä, jos et voi olla oma itsesi. Ehkä he eivät ole kanssasi saman henkisiä ja sinulle on raskasta kokea olevasi vääränlainen. Eli teissä kummassakaan ei ole vikaa enkä itseasiassa usko, että kyse on niinkään omaisuudestasi. Toinen vaihtoehto nimittäin on, että sinuun on iskostettu etäisyys muihin, jolloin et uskalla luottaa toisiin, jolloin hekään eivät osaa olla luontevia kanssasi. Kokisit siis kuulumattomuutta, vaikka omaisuutta ei olisikaan.
Koittaisin sinuna laajentaa ystäväpiiriä esimerkiksi sijoittamisesta kiinnostuneisin tai mikä aihe itseäsi kiinnostaa. Saisit jutella itseäsi kiinnostavista aiheista ja saattaisit saada uusia ystäviä. 😊
Joo, eivät he olekaan. Noiden äitini tekemien kokemusten jälkeen ja hänen kohtelunsa takia nimenomaan mitä tulee mun ystäviin ja ystävyyssuhteiden solmimiseen en ole kyennyt luomaan minkäänlaista muihin luottavaa ihmissuhdetta, paitsi lasteni isään. Miehet ovat siis eri juttu. Tosin en pidä miehiä ystävinä, en tajua miten se alkaisi niin, että se mies ei odota milloin saa seksiä. Mutta siis takaisin asiaan, koen että tämä on minun ongelmani, eikä syy ole tietenkään muissa. Se on äidissäni, minä olen sen uhri. Olin niin pieni ja puolustuskyvytön, kun hän loi tämän kaiken, että minusta tuli uhri. Mutta narsistihan on mestari saamaan uhrin uskomaan olevansa syyllinen. Eli tätä polkua nyt raivaan raivon vallassa, minusta tehtiin syyllinen asioissa, joissa olen uhri, enkä ole saanut siihen mitään apua. Kaksi kelan korvaamaa terapiaa takana ja tässä ollaan.
Mutta siis olet ihanan oikeassa: haluaisinkin suuntautua sijoittamisen maailmaan ja ihmisiin siinä! Olen kuitenkin ollut niiden asioiden kanssa jollain lailla tekemisissä koko täysi-ikäisyyteni ajan.
Mutta sielläkin iskee arkuus: kun mä vaan olen saanut kaiken… ja siis itse en kestä sellaisia pätijöitä, jotka tuovat kovasti esille oman pätevyytensä, minähän en osaa samoja asioita, kun ei ole tarvinnut. Toki joitain kiinnostaa oppia, eikä se ole se pointti, mutta siis he eivät olisi hengenheimolaisiani. Ahdistaisi, jos joku sellainen ottaisi taas minut silmätikuksi, koska sain varallisuuteni. Taas = äitini oli se eka silmätikuksi ottanut ja hän todella murensi minut.
Ap
Ja en siis väitä, että olisin itse millään tasolla täydellinen, ei minua edes kiinnosta olla, pointti on se, että äitini teki minusta syyllisen kaikkeen, vaikka tosiasiassa olin uhri, enkä mä ole saanut siinä asiassa juuri kummoistakaan apua terapeuteilta.
Terapeuteille ei narsistien uhrien problematiikka ole tuttua, ei varsinkaan lapsiuhrien.
Jos asiakkaalla on kokemus elämästä ei narsistin määrittelemänä, silloin he saattavat osata auttaa. Ja näin se asia vain on. Sen voi sanoa, mutta se ei tilannetta auta.
Haluaisin apua nimenomaan siihen, kun uhrista tehdään syyllinen, että miten uhri voisi saada apua ja eheytyä.
Ap
Haluaisin, että äitini kantaisi vastuun tekemästään vahingosta. Näkisi, kun hänelle nyt kertoo, millaisen elämän hän käytöksellään omalle lapselleen loi, että se olisi ollut väistettävissä, jos hän olisi niissä lapsen ja itsensä välisissä riidoissa KUUNNELLUT SITÄ LASTA. Ja että syy voi olla hänen oma mikä lie lapsuutensa. Ei itse halua sitä syyttää, ei tietenkään, koska ei kykene käsittelemään asioita, miten ei viddu edes itse tajua olevansa vaurioitunut??? Niin paha se lapsuus oli. Vaikka se ois olosuhteista johtuvaa, niin sekin toiminta pitää silti tunnustaa vääräksi ja vahingolliseksi.
En ole nyt tästä avannut keskustelua äitini kanssa, kyllähän sitä nyt muutenkin sylettää, että mä sain miljoonan ja hän ei. Siis jos mä vielä alan syyttelemään. Muuten se on ollut ihmeen hiljaa, eikä ole enää niin hyppinyt röyhkeästi silmille, kuten ennen kun mä rikastuin (kunnolla).
Urille vain merkitsis paljon, jos oikea syypää myöntäisi tekonsa, ja vielä sen, että syytti lastaan jota myös kiusasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole rikas, mutta varakas ja ylemmän keskiluokan kodista, ja omaisuutta on siirretty meillekin jo aika paljon. Ja tietysti itse ja mieheni olemme hyvätuloisissa töissä. Mutta minulle on kyllä lapsesta asti opetettu, että rahasta puhuminen on huonoa käytöstä ja sivistymättömyyttä. Siksi meillä ei ystävätkään tiedä todellista rahatilannetta, ja jos joku luulee, että meillä on talolainaa tai mökkilainaa, en minä sitä kommentoi mitenkään. Ystävyys minulla syntyy ihan muusta kuin siitä, että ihmiset tietävät, kuinka paljon omaisuutta minulla ja suvullamme on.
Toki oikeasti liikun ylipäätään sen verran keskiluokkaisissa piireissä, ettei se, että isovanhemmat vievät koko suvun kivalle ulkomaanmatkalle, ole vielä mitään erityistä mistä ei voisi puhua.
Vierailija kirjoitti:
En ole rikas, mutta varakas ja ylemmän keskiluokan kodista, ja omaisuutta on siirretty meillekin jo aika paljon. Ja tietysti itse ja mieheni olemme hyvätuloisissa töissä. Mutta minulle on kyllä lapsesta asti opetettu, että rahasta puhuminen on huonoa käytöstä ja sivistymättömyyttä. Siksi meillä ei ystävätkään tiedä todellista rahatilannetta, ja jos joku luulee, että meillä on talolainaa tai mökkilainaa, en minä sitä kommentoi mitenkään. Ystävyys minulla syntyy ihan muusta kuin siitä, että ihmiset tietävät, kuinka paljon omaisuutta minulla ja suvullamme on.
Toki oikeasti liikun ylipäätään sen verran keskiluokkaisissa piireissä, ettei se, että isovanhemmat vievät koko suvun kivalle ulkomaanmatkalle, ole vielä mitään erityistä mistä ei voisi puhua.
Olisin mäkin siitä voinut puhua, ihan normaali asia. Mutta äitini sanoi, ettei saa. Minä voisin vaikuttaa leveilijältä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on siis ihan tyhmää, ettei voi puhua totta käytännössä kaikista asioista. Tai valita niitä ainakin itse. Mitä salaa ts jättää kertomatta, minkä ITSE arvioi triggeröivän toisia tai onko sillä itselle merkitystä.
Tämän OIKEUDEN äitini minulta varasti. HÄN määräsi, minkä verran saan puhua (en juuri mitään), mikä ketäkin triggeröi (kaikki ja kaikkia) ja keiden kanssa asialla on minulle merkitystä (piti olla ihan kaikkien kohdalla yhtäpaljon). Vaikka on ihan realismia, että toisten ajatukset meistä eivät merkitse meille saman verran kuin toisten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole rikas, mutta varakas ja ylemmän keskiluokan kodista, ja omaisuutta on siirretty meillekin jo aika paljon. Ja tietysti itse ja mieheni olemme hyvätuloisissa töissä. Mutta minulle on kyllä lapsesta asti opetettu, että rahasta puhuminen on huonoa käytöstä ja sivistymättömyyttä. Siksi meillä ei ystävätkään tiedä todellista rahatilannetta, ja jos joku luulee, että meillä on talolainaa tai mökkilainaa, en minä sitä kommentoi mitenkään. Ystävyys minulla syntyy ihan muusta kuin siitä, että ihmiset tietävät, kuinka paljon omaisuutta minulla ja suvullamme on.
Toki oikeasti liikun ylipäätään sen verran keskiluokkaisissa piireissä, ettei se, että isovanhemmat vievät koko suvun kivalle ulkomaanmatkalle, ole vielä mitään erityistä mistä ei voisi puhua.
Tämä on varmaan aika tavallista Suomessa. Ja sen vuoksi monet vastustavatkin ehdotusta, että palkkatiedot olisivat julkisia. Onhan tulotiedot jo nyt periaatteessa julkisia, mutta pitää vaivautua menemään verovirastoon katsomaan työkaverinsa tai naapurinsa tulotiedot. Ja verottajaltakin saa tietää vain verotettavat tulot, ei henkilön kaikkea varallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkaan erottaa köyhästä ja gold diggeristä(Sofia Belorf) sillä, että ne ei sano koskaan hintoja. Ainoastaan silloin kuin joku asia on liian kallista heidän mielestään tyyliin siian kilohinta, mutta jos on merkkilaukkua, hienoa autoa tms. niin hintaa ei mainita edes kysyttäessä ja vastaus on vaivaantuneesti tyyliin "no maksohan se joo". Sit 9000€ vuodessa tienaavan gold digger belorfin on joka välissä mainittava se Stefun maksaman laukun hinta tai se, että idiootti Stefu makso 200€ muutamasta kraanavesipullosta, josta pitää muuten mainita... Tuntemani rikkaat ois ollut, että ei hitto täällä myydään vettä jonka litrahinta on 20€ en ostanut. Pitää lähtee muualta kattoo halvempaa. Ja samaan aikaan pihasta löytyy Ferraria ja tuoretta mersua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se usein on nimenomaan leveilyä.
Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.
Periaatteessa noin ja kuitenkaan ei. Kaikki elävät tavallaan ja olisi kohtuutonta vaatia varakkaampaa olla puhuttamatta omasta elämästään ja kiinnostuksen kohteistaan, arjestaan ja todellisuudestaan koska kaikki eivät elä samoin. Kun kaverin tilanne on kaverin tilanne ja rikkaan kaverinkin tilanne on hänen tilanteensa. Se olisi veitsen kääntämistä haavassa vain, jos olisi vienyt köyhemmältä varat ja SITTEN korostaisi toisen menetystä. Muuten asioilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Eikä toisen elämäntilannetta oikein voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena kun se ei sitä ole. Tätä monet eivät ymmärrä. Unohdetaan, että suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sietokyky on kaksisuuntainen tie.
Terv. köyhä
Kuitenkin.... Jos on "varakas" (Rikkaitahan vauva palstalla ei oikeasti ole....) mikä tahansa asia jota kommentoidaan esim. bensan hinta.... Jos on olevinaan "varakas" se tieto että on rahaa on pakko ilmaista omaan kommenttiin jotenkin... Esim "Minä olen sen verran varakas että aivan sama mitä se maksaa" Tavaroiden hintojen nousu... "Itselläni on sen verran rahaa ettei tartte punalaputettuja tuotteita ostaa" suurinpaan osaan kommentteja on aivan pakko ilmoittaa että itse on varakkaampi... Sitten tulee jotain... Minulla on rahaa 2 miljoonaa eikä minulla todellakaan ole tarvetta leveillä niillä... Minkä takia se kuitenkin jotenkin pitää ilmoittaa että rahaa on? Onko se sama asia jos perseaukinen naapuri sanoo "S marketissa on paljon punalaputettuja tuotteita" Sanotteko te hänelle "Kuule, minun ei tarvitse niitä ostaa kun olen sen verran varakas....?" Vai pidättekö te oman rikkautenne omana tietonanne ja sanotte "Ok, hyvä tietää...." Siitähän se varmaan johtuu pitääkö naapuri teitä ylimielisenä mulkkuna vaiko tavallisena naapurina.... Joidenkin "varakkaiden" isoin ongelma on että he pelkäävät että joku saa sen käsityksen jossakin että rahaa ei ole... :-)
Tässä oli todella hyvin kiteytettynä tämän ketjun leveilijöiden kommentit. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nain naisen nakokulmasta mies on aina mies.
Mies kertoo kaikki omostuksensa ja jos ei omista mitaan kertoo aitinsakin omistukset.
Ellei ole vahan hontti ja kertoo viihtyvansa hyllyttajana.
Tama siis huolimatta onko taskussa kymmenia miljoonia vai kymmenia euroja.
Rikas nainen on taas maanlaheisempi. Mutta enpa ole tavannut viela naista ,joka ois tehnyt miljoonansa itse.
Olen keskiluokkainen tavallinen asuntolainainen lasten harrastushintojen kauhistelija, jolla on ystäväpiirissä niin tukia saava kuin rikaskin. Harmittaa usein vähempivaraisen ystävän puolesta, myös ärsyttää ainainen valitus rahasta, sekä olen välillä kateellinen rikkaan ystävän mahdollisuuksista ja toisaalta onnellinen juurikin siitä, ettei raha aseta minulle sosiaalisia paineita kuten hänelle. Nehän ovat ihan luonnollisia ja ajatuksia ja tunteita, jotka tulevat ja menevät.
Ikävä kyllä tosiasia on se, että aika pienellä piirillä on mahdollisuus samoihin asioihin kuin rikkailla, joten heidän kanssaan ei välttämättä koeta olevan samalla aaltopituudella. Ei se ole kateutta enkä koe ystäväni pröystäilevän. Minulla vain ei ole usein mitään kommentoitavaa hänen kertomuksiinsa (vertasit itseäsi kalaan lasimaljassakohan se oli :) Tottakai ihastelen heidän pihaansa ja uusia rakennelmia, autoja, harrastuksia ja matkustelua ja saamme aiheista keskustelua, onhan meilläkin piha, auto ja harrastukset sun muut. Silti tunnen, että puhumme vähän eri asioista. Voisi verrata siihen, että toinen haluaa ehdottomasti pakettimatkan ja toinen suunnitella ja varata kaiken itse. Tavallaan molemmilla on samanlaisia kokemuksia ja kiinnostuksenkohteita, mutta kuitenkin täysin eri.
Sanoisin, että älä syyllistä itse enää itseäsi saamastasi. Asiat on asioita. Jos pitää jollekin sanoa, sanot, että ”olen onnekkaana perinyt”. Ja nythän pidät huolta siitä, mitä arvokasta olet saanut. Se ei tule ilmaiseksi ja vaatii sinulta panostusta. Ole ylpeä, että haluat selvittää, kuinka omaisuutesi säilyy. Isäsi, tai joku muu, on tehnyt sen eteen töitä ja olet saanut kunnian jatkaa siitä.
Taustallani on toisenlainen kaltoinkohtelu kuin sinulla ja yksi tärkeimmistä opeista on ollut astua pois uhrin asemasta. MINÄ päätän tulevaisuudestani, jonka joku yritti pilata. Hän ei ehkä tarkoittanut sillä pahaa, enkä anna hänen enää vaikuttaa ajatuksiini. Aloin harjoitella pienin askelin sitä, että minä päätän. Minä olen yhtä hyvä kuin muutkin. Kukakohan kirjoitti Joustava mieli -kirjasarjan. Siitä ainakin sain itse uutta ajateltavaa hyväksymiseen. Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyynel tota aloittajan ongelmaa.
Kun katson kavereita niin kyllä siellä postaillaan wasap kuvia lomamatkoilta ym. pröystäilyä kalliista vehkeistä. Vaikka en liiemmin kiinnitä niihin huomiota niin jotenkin tulee epämiellyttävä olo jos on katsonut. Kyllä se on kateus joka pyörittää maailmaa. Toisilla vain on enemmän fortunea jo toisien on vain oltava kateellisia.
Tämä!!! Jos vaikkapa joku kysyy, että millainen auto meillä on. Pitäisikö minun vastata että kaksi ikivanhaa Toyotaa, kun todellisuudessa on kaksi sähköaudia? Ja jos vastaan totuudenmukaisesti, senkö saa tulkita leveilyksi?
Kyllä mun rikkaat sukulaiset ainakin leveilee. Mistä tiedän? No siitä, että lähettelevät kuvia uusista mökeistään, taloistaan, merkkivaatteistaan, autoistaan. Ja tottakai päivittävät 5 kertaa päivässä lomakuvia joka paikkaan jostain luksusresortista Karibialta tai joltain hemmetin golf-kentältä. Miksi he kuvittelevat että mua kiinnostaa pällistellä kuvaa toisten omaisuudesta tai jostain golf-kentän ruohopläntistä? Koskaan en ole osoittanut mielenkiintoa noita juttuja kohtaan tai pyytänyt kuvia. 😄
Ei kauhean hyvin näytä luonnistuvan tämä rikkaiden hyväntekeväisyystyö kun katsoo ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin ystävän kanssa ruoan hinnan noususta. Hän kertoi, että ajatteli alkaa tuomaan töistä ruoanjämiä kotiin (syö töissä, siellä ruoka valmiina ja sitä jää usein yli).
Sanoin ystävälleni "Mä en jaksa raahata kotiin ruoan jämiä vaan haluan syödä itse hankkimiani ruokia".
A. Olen huomattavasti varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?
B. En ole varakkaanpi kuin ystäväni, saanko sanoa mitä sanoin?Periaatteessa tämähän on vain mielipiteeni, koska rakastan itsetehtyä hyvää ruokaa ja se on viimeinen asia josta luovin, joten asia saatetaan ymmärtää niin monella tavalla vaikka tarkoitus ei ole leveillä. Varakkaampana näitä voi joutua varomaan ja paljonkin mikäli haluaa alistua sille, että varattomampaa täytyy varoa puheissaan ettei suutu.
Olisi todella tökeröä vastata noin kummassakaan tapauksessa. Mik
Jep. Normaali ihminen vastaisi jotain että "Hei, toihan on hyvä idea. Miksipä ei."
Alue: Aihe vapaa
Olenko ymmärtänyt oikein, että vanhempasi erosivat, kun olit vielä lapsi? Ja että sukusi varallisuus on isäsi eikä äitisi puolelta? Jos näin, oliko eron jälkeen äitisi elintaso edelleen korkea? Haen tässä sellaista ajatusta, että jos eron jälkeenkin sait isältäsi kaikenlaista kivaa, mutta äitisi elintaso laski, mahtoikohan äitisi olla SINULLE kateellinen kaikesta, mitä sait isältäsi ja isäsi suvulta? Se voisi selittää tuollaisen käyttäytymismallin vanhemmalta.