Tavalliset miehet ahdistavat.

Naiset taas ei ymmärrä mitään luonnon tieteistä.

Kreikan kieltä voi varmasti lukea, mutta kreikkalainen filologia on aivan eri aine.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 18:56"]

Mitä tarkoittaa "älyllinen" keskustelu? Haluaisin tietää tästä lisää. En ole käynyt yliopistoa, mutta luen paljon tietokirjoja ja muutakin kirjallisuutta. Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja muutenkin ilmiöistä maailmalla (enkä tarkoita bb- tai idols-ilmiöitä) ja haluaisin myös keskustella näistä ihmisten kanssa. Parisuhteissani se ei ole koskaan onnistunut. Naisystäväni ovat suoraan sanoneet, että vaikka oli aihe mikä tahansa, eivät he suostu katsomaan minuuttiakaan sellaisia ohjelmia kuin a-studio, ulkolinja, silminnäkijä tai pressiklubi. Vain idolsit, bb, vain elämää tms kelpaa.

Minua siis ahdistavat tavalliset naiset, koska suurin osa naisista on tuollaisia kuin kuvailin näistä kiinnostuksenkohteista. 

[/quote]Naisissa noita BB:n suosijoita tiededokkarin sijaan on selvästi enemmän kuin miehissä, joten naisille on helpompaa löytää se syvällisempi kumppani. Miesten yleissivistys on parempi lähes kaikilla alueilla.

-Mies 29v + 1v-

[/quote]

Katso ihme on tapahtunut, olen kerrankin samaa mieltä -Mies 29v + 1- kanssa.

Naiset usein kuvittelevat että heillä on hyvä yleissivistys, mutta kun pintaa hieman raaputtaa niin ei mitään. En ymmärrä mitä hittoa nämä homelaatikot ovat koulussa tehneet.

Mä ymmärrän kyllä mielestäni mitä ap tarkoittaa. Muhun on aina tehnyt vaikutuksen miehen katse, eli se, mitä silmien takana on. Äly, huumorintaju ja se, että on sanavalmis. Meillä on miehen kanssa välillä sellaisia kiivaita keskusteluita että äänenpainot nousee vaan, vaikka oltais samaa mieltä asiasta :D Ollaan molemmat innostuvia, tehdään paljon yhdessä myös asioita. Matkustellaan, veneillään, järjestetään kaikenlaisia pieniä tapahtumia jne. Molemmilla on myös omat harrastukset, mä olen kulttuurialalla töissä ja sinne liittyy suurin osa harrastuksistanikin. Mies oli sellainen kulmien kingi nuoruudessaan, minä villivarsa. Molemmat ollaan itsepäisiä, minä tulinen, mies impulsiivinen mutta kiltti. Kumpikaan ei oikein istu mihinkään muottiin, niin olemme toisillemme täydelliset. Molemmissa on ripaus ulkomaista verta, mutta suomalaisia olemme. Tosin molemmat mielestämme hyvin epätyypillisiä sellaisia. Ulkomaalaiset ystävät aina naureskelee, ettei me olla oikeita suomalaisia, vaikka heidän seurassaan se suomalaisuus usein vielä korostuu :D

Kyllä sä löydät jonkun, ja jos ei heti huomenna kävele vastaan, älä huoli. Ole reippaasti oma itsesi ja etsi sitä, mitä haluat.

Tavallisissa miehissä on helmiä <3 pidän tavallisista kunhan osaa olla oma itsensä eikä yritä "matkia" massaa ja olla liian massaan sulautuva

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:15"]

Sussa on se vika että kuvittelet olevasi itse jotenkin erityinen, vaikka ihan tavis olet itsekin.

[/quote]

Joka on narsistinen piirre. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:37"]

Kreikan kieltä voi varmasti lukea, mutta kreikkalainen filologia on aivan eri aine.

[/quote]

http://www.helsinki.fi/kreikka/

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:45"]

Mä ymmärrän kyllä mielestäni mitä ap tarkoittaa. Muhun on aina tehnyt vaikutuksen miehen katse, eli se, mitä silmien takana on. Äly, huumorintaju ja se, että on sanavalmis. Meillä on miehen kanssa välillä sellaisia kiivaita keskusteluita että äänenpainot nousee vaan, vaikka oltais samaa mieltä asiasta :D Ollaan molemmat innostuvia, tehdään paljon yhdessä myös asioita. Matkustellaan, veneillään, järjestetään kaikenlaisia pieniä tapahtumia jne. Molemmilla on myös omat harrastukset, mä olen kulttuurialalla töissä ja sinne liittyy suurin osa harrastuksistanikin. Mies oli sellainen kulmien kingi nuoruudessaan, minä villivarsa. Molemmat ollaan itsepäisiä, minä tulinen, mies impulsiivinen mutta kiltti. Kumpikaan ei oikein istu mihinkään muottiin, niin olemme toisillemme täydelliset. Molemmissa on ripaus ulkomaista verta, mutta suomalaisia olemme. Tosin molemmat mielestämme hyvin epätyypillisiä sellaisia. Ulkomaalaiset ystävät aina naureskelee, ettei me olla oikeita suomalaisia, vaikka heidän seurassaan se suomalaisuus usein vielä korostuu :D

Kyllä sä löydät jonkun, ja jos ei heti huomenna kävele vastaan, älä huoli. Ole reippaasti oma itsesi ja etsi sitä, mitä haluat.

[/quote]

"Mies oli sellainen kulmien kingi" = STATUSMIES

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:22"]Kerro ensin missä suomalaisessa yliopistossa voi opiskella kreikkalaista filologiaa? ;)  Sitä minäkin.

ap
[/quote]
Nyt menetin mielenkiintoni. Et olekaan erityinen :( Sori, luulin sinusta enemmän. ( Ja vinkkinä: ko oppiaineen nimi on Kreikan kieli ja kirjallisuus Helsingin Yliopistossa)

Hanki itsellesi renttu naistenmies niin saat sitä jännitystä ja projektia elämääsi.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 23:31"]

9, mistä päättelet, että aloittaja etsii itseään tasokkaampaa? Ethän tiedä hänen tasostaan yhtikäs mitään.

[/quote]

Jos tasokkaat miehet ei tule häntä iskemään, niin ei voi olla kovin tasokas.

[/quote]

Miten on sitten entisensä saanut?
[/quote]
Ollut nuorempi silloin

Koodari on kaikkea muuta kuin tavallinen.

Eipä siinä ole mitään väärää, että vain tietynlaiset ihmiset herättävät kiinnostuksen. Parisuhteeseen etsitään kuitenkin omanhenkistä ihmistä, joka jakaisi samat arvot ja mielenkiinnon kohteet.

Parisuhde on yliarvostettua naisten mielikuvitusta, joka palvelee naisen tarpeita. Enpä taida tuntea juuri yhtään miesystävää, joka joskus olisi kehunut parisuhteensa laadusta. Lähinnä kaikki ottavat jäähyjä tai ovat kauhuissaan siitä mitä uutta ja kivaa se avo/vaimo nyt on keksinyt. Mitä "laadukkaampi" vaimo, sen järkyttävämmät tarinat. Ei kiitos.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:10"]

Ongelma. Olen ollut monta vuotta ilman miesystävää tai seurustelua, eroni jälkeen. Olen viestitellyt ja tavannutkin joitakin verkon kautta tulleita tuttavuuksia, enimmäkseen ikäisiäni miehiä.

Mutta minua ei yhtään kiinnosta joku ns. tavallinen mies! Pidän tavallisia, suomalaisia normimiehiä parhaimmillaan mukavina, asiallisina, lupsakoina tyyppeinä, joiden kanssa voi heittää läppää monista asioista, naapurinpoikia. Mutta - aiemmat mieheni tai boyfriendit ovat olleet älykkäitä, erikoislaatuisia miehiä joissa on särmää. Heillä on ollut korkea koulutus ja hyvä asema. Sellaisesta miehestä saan kiksejä. (En toki kaikista nuo kriteerit täyttävistä, mutta nämä ominaisuudet ovat olleet heille yhteisiä.)

En tiedä onko se se älykkyys mikä on viime kädessä tuonut sen sähäkkyyden ja kipinän näihin suhteisiin? Ei pelkästään. Jokin yhteinen juttu, viiteryhmä, ympäristö, se missä on kohdattu, on luonut hyvän taustan suhteelle, ja sitten tietty jokin kemioiden kohtaaminen.

Nyt tässä pitäisi treffailla jotain tavallista koodaria tai insinööriä! Ihan ok kavereita, mutta heillä elämän sisältö on sitä että duunia painetaan, sitten kotiin katsomaan telkkaria, tai tietokonetta tuijottamaan, välissä ulkoilutetaan koiraa. Välillä käydään Tallinnassa, juhlahetki.

Valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä siihen, että löytyy joku kumppani jonka kanssa tulee toimeen ja ulkoiluttaa sitä koiraa, katsoo telkkaria yhdessä ja sitä rataa. Ihan oikeasti tyytyväisiä ja melko onnellisia parisuhteessaankin.

Mikä minussa on vikana? Minä EN ole tyytyväinen tuollaiseen suhteeseen tai mieheen. Kaipaan sitä että mies ja se parisuhde on jännittävä projekti, hurmaa ja huumaa, sen jälkeen arkea totta kai, mutta älyllistä, tiedostavaa, analyyttista arkea. Keskustelua, tahtojen taistoa, lemmen leiskuntaa vaikka oltaisiin jo vähän iänmukaisesti kulahtaneita.

Olisi hyvä hakea kumppania aktiivisesti, ei ole hyvä olla yksin loppuelämäänsä. Pelkään, että tällä parisuhdekäsityksellä varustettu ihminen ei tule onnistumaan kenenkään kanssa. Olisikohan parempi valmistautua vain elämään yksin?

[/quote]

Ymmärrän ap:tä. Kiinnostavimmat piirteet niin miehissä kuin naisissakin ovat äly, sivistys ja huumorintaju. Koulumenestyksellä, koulutuksella, ulkonäöllä tai tulotasolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. 

Minusta olisi outoa jos kiinnostavan miehen löytäisi netistä (en kylläkään tiedä nettideittailusta mitään). 

Ap:n kuvailema koneita tuijottava insinööri olisi minulle mahdoton kumppani. Hän ei halua elämältä mitään "muuta", ei välitä ajatella tai kokea oman pienen tonttinsa ulkopuolella olevia asioita. Elämä on pysähtynyt. Sellaisia naisia on myös paljon. 

Mutta että tavalliset miehet olisivat "ahdistavia"? Eikö se ole vähän liiottelua? Tiedät mitä haluat, mitä sinulla on antaa? Vai oletko niitä naisia, jotka ajattelevat että miehessä ja miehellä pitää olla kaikki ja naisessa riittää että hän on "tyhjä taulu"? On olemassa naisia, jotka ajattelevat, että riittää jos heillä on tissit ja pillu ja vähän jotain ulkonäköä. Halveksimalla itseään noin, he myös rajaavat tietynlaisiksi ne miehet, jotka heistä kiinnostuvat. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 06:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:10"]

Ongelma. Olen ollut monta vuotta ilman miesystävää tai seurustelua, eroni jälkeen. Olen viestitellyt ja tavannutkin joitakin verkon kautta tulleita tuttavuuksia, enimmäkseen ikäisiäni miehiä.

Mutta minua ei yhtään kiinnosta joku ns. tavallinen mies! Pidän tavallisia, suomalaisia normimiehiä parhaimmillaan mukavina, asiallisina, lupsakoina tyyppeinä, joiden kanssa voi heittää läppää monista asioista, naapurinpoikia. Mutta - aiemmat mieheni tai boyfriendit ovat olleet älykkäitä, erikoislaatuisia miehiä joissa on särmää. Heillä on ollut korkea koulutus ja hyvä asema. Sellaisesta miehestä saan kiksejä. (En toki kaikista nuo kriteerit täyttävistä, mutta nämä ominaisuudet ovat olleet heille yhteisiä.)

En tiedä onko se se älykkyys mikä on viime kädessä tuonut sen sähäkkyyden ja kipinän näihin suhteisiin? Ei pelkästään. Jokin yhteinen juttu, viiteryhmä, ympäristö, se missä on kohdattu, on luonut hyvän taustan suhteelle, ja sitten tietty jokin kemioiden kohtaaminen.

Nyt tässä pitäisi treffailla jotain tavallista koodaria tai insinööriä! Ihan ok kavereita, mutta heillä elämän sisältö on sitä että duunia painetaan, sitten kotiin katsomaan telkkaria, tai tietokonetta tuijottamaan, välissä ulkoilutetaan koiraa. Välillä käydään Tallinnassa, juhlahetki.

Valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä siihen, että löytyy joku kumppani jonka kanssa tulee toimeen ja ulkoiluttaa sitä koiraa, katsoo telkkaria yhdessä ja sitä rataa. Ihan oikeasti tyytyväisiä ja melko onnellisia parisuhteessaankin.

Mikä minussa on vikana? Minä EN ole tyytyväinen tuollaiseen suhteeseen tai mieheen. Kaipaan sitä että mies ja se parisuhde on jännittävä projekti, hurmaa ja huumaa, sen jälkeen arkea totta kai, mutta älyllistä, tiedostavaa, analyyttista arkea. Keskustelua, tahtojen taistoa, lemmen leiskuntaa vaikka oltaisiin jo vähän iänmukaisesti kulahtaneita.

Olisi hyvä hakea kumppania aktiivisesti, ei ole hyvä olla yksin loppuelämäänsä. Pelkään, että tällä parisuhdekäsityksellä varustettu ihminen ei tule onnistumaan kenenkään kanssa. Olisikohan parempi valmistautua vain elämään yksin?

[/quote]

Ymmärrän ap:tä. Kiinnostavimmat piirteet niin miehissä kuin naisissakin ovat äly, sivistys ja huumorintaju. Koulumenestyksellä, koulutuksella, ulkonäöllä tai tulotasolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. 

Minusta olisi outoa jos kiinnostavan miehen löytäisi netistä (en kylläkään tiedä nettideittailusta mitään). 

Ap:n kuvailema koneita tuijottava insinööri olisi minulle mahdoton kumppani. Hän ei halua elämältä mitään "muuta", ei välitä ajatella tai kokea oman pienen tonttinsa ulkopuolella olevia asioita. Elämä on pysähtynyt. Sellaisia naisia on myös paljon. 

Mutta että tavalliset miehet olisivat "ahdistavia"? Eikö se ole vähän liiottelua? Tiedät mitä haluat, mitä sinulla on antaa? Vai oletko niitä naisia, jotka ajattelevat että miehessä ja miehellä pitää olla kaikki ja naisessa riittää että hän on "tyhjä taulu"? On olemassa naisia, jotka ajattelevat, että riittää jos heillä on tissit ja pillu ja vähän jotain ulkonäköä. Halveksimalla itseään noin, he myös rajaavat tietynlaisiksi ne miehet, jotka heistä kiinnostuvat. 

[/quote]

Tuo jälkimmäinen kohta onkin mielenkiintoinen. Monesti parinetsinnässä keskitytään niihin potentiaalisen kumppanin ominaisuuksiin, mutta unohdetaan että itselläänkin pitäisi olla jotain kiinnostavaa annettavaa (muuta kuin seksi...).

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 06:00"]

Eipä siinä ole mitään väärää, että vain tietynlaiset ihmiset herättävät kiinnostuksen. Parisuhteeseen etsitään kuitenkin omanhenkistä ihmistä, joka jakaisi samat arvot ja mielenkiinnon kohteet.

[/quote]

Miehet hakevat. Naisille tärkeintä on miehen varallisuus ja kalun koko. Henkiset ominaisuudet kuten arvot ja mielenkiinnon kohteet, ei mitään väliä kunhan on akateeminen.

Seksi on miehille nykyisin commodity, pelkällä seksillä ei pitkälle pötkitä. Lisäksi kaupallinen porno avaa kaikille miehille maailman, joka ennen olisi ollut saavuttamattomissa. Sen rinnalla oikeassa suhteessa korostuvat ihan muut asiat. Tässä tilanteessa naisten vaatimuslistat ovat lähinnä absurdeja (miehen näkökulmasta hyvin vähän voitettavaa). Seurauksena vakisuhteiden määrä, laatu ja kesto pienenevät.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 06:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:10"]

Ongelma. Olen ollut monta vuotta ilman miesystävää tai seurustelua, eroni jälkeen. Olen viestitellyt ja tavannutkin joitakin verkon kautta tulleita tuttavuuksia, enimmäkseen ikäisiäni miehiä.

Mutta minua ei yhtään kiinnosta joku ns. tavallinen mies! Pidän tavallisia, suomalaisia normimiehiä parhaimmillaan mukavina, asiallisina, lupsakoina tyyppeinä, joiden kanssa voi heittää läppää monista asioista, naapurinpoikia. Mutta - aiemmat mieheni tai boyfriendit ovat olleet älykkäitä, erikoislaatuisia miehiä joissa on särmää. Heillä on ollut korkea koulutus ja hyvä asema. Sellaisesta miehestä saan kiksejä. (En toki kaikista nuo kriteerit täyttävistä, mutta nämä ominaisuudet ovat olleet heille yhteisiä.)

En tiedä onko se se älykkyys mikä on viime kädessä tuonut sen sähäkkyyden ja kipinän näihin suhteisiin? Ei pelkästään. Jokin yhteinen juttu, viiteryhmä, ympäristö, se missä on kohdattu, on luonut hyvän taustan suhteelle, ja sitten tietty jokin kemioiden kohtaaminen.

Nyt tässä pitäisi treffailla jotain tavallista koodaria tai insinööriä! Ihan ok kavereita, mutta heillä elämän sisältö on sitä että duunia painetaan, sitten kotiin katsomaan telkkaria, tai tietokonetta tuijottamaan, välissä ulkoilutetaan koiraa. Välillä käydään Tallinnassa, juhlahetki.

Valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä siihen, että löytyy joku kumppani jonka kanssa tulee toimeen ja ulkoiluttaa sitä koiraa, katsoo telkkaria yhdessä ja sitä rataa. Ihan oikeasti tyytyväisiä ja melko onnellisia parisuhteessaankin.

Mikä minussa on vikana? Minä EN ole tyytyväinen tuollaiseen suhteeseen tai mieheen. Kaipaan sitä että mies ja se parisuhde on jännittävä projekti, hurmaa ja huumaa, sen jälkeen arkea totta kai, mutta älyllistä, tiedostavaa, analyyttista arkea. Keskustelua, tahtojen taistoa, lemmen leiskuntaa vaikka oltaisiin jo vähän iänmukaisesti kulahtaneita.

Olisi hyvä hakea kumppania aktiivisesti, ei ole hyvä olla yksin loppuelämäänsä. Pelkään, että tällä parisuhdekäsityksellä varustettu ihminen ei tule onnistumaan kenenkään kanssa. Olisikohan parempi valmistautua vain elämään yksin?

[/quote]

Ymmärrän ap:tä. Kiinnostavimmat piirteet niin miehissä kuin naisissakin ovat äly, sivistys ja huumorintaju. Koulumenestyksellä, koulutuksella, ulkonäöllä tai tulotasolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. 

Minusta olisi outoa jos kiinnostavan miehen löytäisi netistä (en kylläkään tiedä nettideittailusta mitään). 

Ap:n kuvailema koneita tuijottava insinööri olisi minulle mahdoton kumppani. Hän ei halua elämältä mitään "muuta", ei välitä ajatella tai kokea oman pienen tonttinsa ulkopuolella olevia asioita. Elämä on pysähtynyt. Sellaisia naisia on myös paljon. 

Mutta että tavalliset miehet olisivat "ahdistavia"? Eikö se ole vähän liiottelua? Tiedät mitä haluat, mitä sinulla on antaa? Vai oletko niitä naisia, jotka ajattelevat että miehessä ja miehellä pitää olla kaikki ja naisessa riittää että hän on "tyhjä taulu"? On olemassa naisia, jotka ajattelevat, että riittää jos heillä on tissit ja pillu ja vähän jotain ulkonäköä. Halveksimalla itseään noin, he myös rajaavat tietynlaisiksi ne miehet, jotka heistä kiinnostuvat. 

[/quote]

VPM. Rationalisointihampsteri täydessä vauhdissa. Lue uudestaan kirjoituksesi, ja et itsekään enää usko siihen.

"Mun äiti sano aikoinaan, et naiset on yleensä semmosia, et tota ne vaatii tyhmän miehen, jolla on paljon rahaa ja pitkä kalu."

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 06:39"]

Seksi on miehille nykyisin commodity, pelkällä seksillä ei pitkälle pötkitä. Lisäksi kaupallinen porno avaa kaikille miehille maailman, joka ennen olisi ollut saavuttamattomissa. Sen rinnalla oikeassa suhteessa korostuvat ihan muut asiat. Tässä tilanteessa naisten vaatimuslistat ovat lähinnä absurdeja (miehen näkökulmasta hyvin vähän voitettavaa). Seurauksena vakisuhteiden määrä, laatu ja kesto pienenevät.

[/quote]

MGTOW!