Tavalliset miehet ahdistavat.

Ongelma. Olen ollut monta vuotta ilman miesystävää tai seurustelua, eroni jälkeen. Olen viestitellyt ja tavannutkin joitakin verkon kautta tulleita tuttavuuksia, enimmäkseen ikäisiäni miehiä.

Mutta minua ei yhtään kiinnosta joku ns. tavallinen mies! Pidän tavallisia, suomalaisia normimiehiä parhaimmillaan mukavina, asiallisina, lupsakoina tyyppeinä, joiden kanssa voi heittää läppää monista asioista, naapurinpoikia. Mutta - aiemmat mieheni tai boyfriendit ovat olleet älykkäitä, erikoislaatuisia miehiä joissa on särmää. Heillä on ollut korkea koulutus ja hyvä asema. Sellaisesta miehestä saan kiksejä. (En toki kaikista nuo kriteerit täyttävistä, mutta nämä ominaisuudet ovat olleet heille yhteisiä.)

En tiedä onko se se älykkyys mikä on viime kädessä tuonut sen sähäkkyyden ja kipinän näihin suhteisiin? Ei pelkästään. Jokin yhteinen juttu, viiteryhmä, ympäristö, se missä on kohdattu, on luonut hyvän taustan suhteelle, ja sitten tietty jokin kemioiden kohtaaminen.

Nyt tässä pitäisi treffailla jotain tavallista koodaria tai insinööriä! Ihan ok kavereita, mutta heillä elämän sisältö on sitä että duunia painetaan, sitten kotiin katsomaan telkkaria, tai tietokonetta tuijottamaan, välissä ulkoilutetaan koiraa. Välillä käydään Tallinnassa, juhlahetki.

Valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä siihen, että löytyy joku kumppani jonka kanssa tulee toimeen ja ulkoiluttaa sitä koiraa, katsoo telkkaria yhdessä ja sitä rataa. Ihan oikeasti tyytyväisiä ja melko onnellisia parisuhteessaankin.

Mikä minussa on vikana? Minä EN ole tyytyväinen tuollaiseen suhteeseen tai mieheen. Kaipaan sitä että mies ja se parisuhde on jännittävä projekti, hurmaa ja huumaa, sen jälkeen arkea totta kai, mutta älyllistä, tiedostavaa, analyyttista arkea. Keskustelua, tahtojen taistoa, lemmen leiskuntaa vaikka oltaisiin jo vähän iänmukaisesti kulahtaneita.

Olisi hyvä hakea kumppania aktiivisesti, ei ole hyvä olla yksin loppuelämäänsä. Pelkään, että tällä parisuhdekäsityksellä varustettu ihminen ei tule onnistumaan kenenkään kanssa. Olisikohan parempi valmistautua vain elämään yksin?