Elämän merkityksettömyys

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen pohdinnan voi sivuuttaa menemällä älyllisesti siitä mistä aita on matalin, ja siirtämällä saman pohdinnan taas seuraavalle. Samalla pääsee itse siitä eroon.

Tiedostan tämän täysin, mutta älyllisenä olentona, kun olet jo alkanut hahmottamaan ”totuutta”, on sitä vaikea lähteä enää kiistämään.

Ainoa mieleeni juolahtava keino tätä varten olisi alkoholi (tai muut päihteet), mutta sekin auttaa vain hetkellisesti, eikä minulla toimi toivotusti.

Vierailija kirjoitti:

Merkitys on merkityksettömyydessä. Kun mikään ei oikeasti vaikuta suureen kokonaisuuteen, kaikki onkin vain omia sisäisiä uskomuksia ja rakennelmia. Voin vaihtaa uskomukset toisiin ilman että ketään oikeasti kiinnostaa. Ainoa portin vartija on oma superegoni. Ja jos millään ei ole suurempaa merkitystä kuin toisella asialla, voin tehdä mitä vain, olen vapaa.

Miten päästä eroon tästä superegosta? Tiedostan sen olemassaolon itsekin koko ajan ja parhaani mukaan jätän sen pois esim. päätöksenteoissa, vai onko elämä jatkuvaa taistelua itsesi ja superegosi kanssa?

Ihmisten elämä on liian helppoa ja täynnä liian vapaa-ajan mukanaan tuomaa höpöhöpöä. Elämä alkaa tuntua vaikeammassa ympäristössä merkityksellisemmältä, kunhan on taustalla tunne että asiat menevät kuitenkin eteenpäin pitkällä aikavälillä, kuten 90-luvulla lapsuudessani. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen tyhjyydenkokemus ei häviä elämään merkitystä etsimällä, ulkoisiin asioihin takertumisella, tekemisellä tai identiteetin vahvistamisella. Se voi unohtua näillä keinoilla väliaikaisesti, mutta se palaa taas kohta takaisin. Sisäinen tyhjyydenkokemus johtuu siitä, että olemme erehtyneet luulemaan olevamme erillisiä olentoja, mitä emme ole. Erillinen henkilöminä identiteetteineen on asia, jota ei todellisuudessa olen kuin mielessämme kuviteltuna asiana. Koemme sisäistä tyhjyyttä, koska erillisellä henkilöminällämme ei ole mitään todellista perustaa - se on rakennettu tyhjän päälle. Kun tämän tosiasian havaitsemme selkeästi, tyhjyyden tunne sisältämme haihtuu pois ja elämälle merkityksen hakeminen loppuu siihen paikkaan. Olemme silloin ykseystietoisuus ja kaikki on hyvin. Emme ole yksinäisiä enää, koska olemme kaikki, ja iloitsemme elämästä hetkestä hetkeen.

Haluaisin kovasti saavuttaa tämän mielentilan ja välillä hetkellisesti jopa saavutankin. Mutta ongelmana on juuri tuo mainitsemasi ”sisäisen tyhjyyden tunteen palaaminen”, mutta keskustelusta löytyikin tähänkin vastaus, joka on superegoni. Nyt kysymys vain on: miten oppia siitä eroon niin, että se ei estä henkistä kasvuani?.

Haluan myös kiittää tästä vastauksesta, niin paljon asioita, joita olen miettinyt, vielä kykenemättä itse hahmottamaan kokonaisuutta, jos tämä ikinä edes on täysin mahdollista, ihmismielelle ainakaan, .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen tyhjyydenkokemus ei häviä elämään merkitystä etsimällä, ulkoisiin asioihin takertumisella, tekemisellä tai identiteetin vahvistamisella. Se voi unohtua näillä keinoilla väliaikaisesti, mutta se palaa taas kohta takaisin. Sisäinen tyhjyydenkokemus johtuu siitä, että olemme erehtyneet luulemaan olevamme erillisiä olentoja, mitä emme ole. Erillinen henkilöminä identiteetteineen on asia, jota ei todellisuudessa olen kuin mielessämme kuviteltuna asiana. Koemme sisäistä tyhjyyttä, koska erillisellä henkilöminällämme ei ole mitään todellista perustaa - se on rakennettu tyhjän päälle. Kun tämän tosiasian havaitsemme selkeästi, tyhjyyden tunne sisältämme haihtuu pois ja elämälle merkityksen hakeminen loppuu siihen paikkaan. Olemme silloin ykseystietoisuus ja kaikki on hyvin. Emme ole yksinäisiä enää, koska olemme kaikki, ja iloitsemme elämästä hetkestä hetkeen.

Haluaisin kovasti saavuttaa tämän mielentilan ja välillä hetkellisesti jopa saavutankin. Mutta ongelmana on juuri tuo mainitsemasi ”sisäisen tyhjyyden tunteen palaaminen”, mutta keskustelusta löytyikin tähänkin vastaus, joka on superegoni. Nyt kysymys vain on: miten oppia siitä eroon niin, että se ei estä henkistä kasvuani?.

Haluan myös kiittää tästä vastauksesta, niin paljon asioita, joita olen miettinyt, vielä kykenemättä itse hahmottamaan kokonaisuutta, jos tämä ikinä edes on täysin mahdollista, ihmismielelle ainakaan, .

Mikäli superego on olemassa, ei siitä voi päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen tyhjyydenkokemus ei häviä elämään merkitystä etsimällä, ulkoisiin asioihin takertumisella, tekemisellä tai identiteetin vahvistamisella. Se voi unohtua näillä keinoilla väliaikaisesti, mutta se palaa taas kohta takaisin. Sisäinen tyhjyydenkokemus johtuu siitä, että olemme erehtyneet luulemaan olevamme erillisiä olentoja, mitä emme ole. Erillinen henkilöminä identiteetteineen on asia, jota ei todellisuudessa olen kuin mielessämme kuviteltuna asiana. Koemme sisäistä tyhjyyttä, koska erillisellä henkilöminällämme ei ole mitään todellista perustaa - se on rakennettu tyhjän päälle. Kun tämän tosiasian havaitsemme selkeästi, tyhjyyden tunne sisältämme haihtuu pois ja elämälle merkityksen hakeminen loppuu siihen paikkaan. Olemme silloin ykseystietoisuus ja kaikki on hyvin. Emme ole yksinäisiä enää, koska olemme kaikki, ja iloitsemme elämästä hetkestä hetkeen.

Haluaisin kovasti saavuttaa tämän mielentilan ja välillä hetkellisesti jopa saavutankin. Mutta ongelmana on juuri tuo mainitsemasi ”sisäisen tyhjyyden tunteen palaaminen”, mutta keskustelusta löytyikin tähänkin vastaus, joka on superegoni. Nyt kysymys vain on: miten oppia siitä eroon niin, että se ei estä henkistä kasvuani?.

Haluan myös kiittää tästä vastauksesta, niin paljon asioita, joita olen miettinyt, vielä kykenemättä itse hahmottamaan kokonaisuutta, jos tämä ikinä edes on täysin mahdollista, ihmismielelle ainakaan, .

Ei siitä eroon pääsekään, ja sen yrittäminen vain huonontaa lopputulosta. Silloin tulee keskittyneeksi temppuilemaan niin että siitä pääsisi eroon. Ei pääse. Ainoastaan sen ymmärtäminen että sellainen on, ja ettei siitä tarvitse tehdä koko persoonaa on avain.

Olen aina osannut nauttia harrastuksistani, mutta en katso että ne varsinaista merkitystä antavat elämälleni, ne ovat enemmäkin nautintoa ja viihdykettä.

Luulen, että ainoa oikea merkitys voi syntyä vain suhteessa muihin ihmisiin, että joku muu kokee sinut merkitykselliseksi ja tarpeelliseksi. Itse saan suurimman merkityksen lapsestani, koska hänelle olen oikeasti hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Parisuhteissa olen jonkin aikaa ollut merkityksellinen, kunnes toinen ei ole enää kokenut saavansa minulta kaikkea mitä haluaa. Lapsen kanssa tuo ei muutu koskaan, jos ei jotenkin erityisesti mokaa sitä suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina osannut nauttia harrastuksistani, mutta en katso että ne varsinaista merkitystä antavat elämälleni, ne ovat enemmäkin nautintoa ja viihdykettä.

Luulen, että ainoa oikea merkitys voi syntyä vain suhteessa muihin ihmisiin, että joku muu kokee sinut merkitykselliseksi ja tarpeelliseksi. Itse saan suurimman merkityksen lapsestani, koska hänelle olen oikeasti hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Parisuhteissa olen jonkin aikaa ollut merkityksellinen, kunnes toinen ei ole enää kokenut saavansa minulta kaikkea mitä haluaa. Lapsen kanssa tuo ei muutu koskaan, jos ei jotenkin erityisesti mokaa sitä suhdetta.

Voivoi, miten tämän nyt sanoisi.. Onko sinulla tuollainen merkityksellinen suhde omaan äitiisi, joka ei koskaan ole lakannut? Ei kannata lapsen niskoille laittaa omaa merkityksellisyyden tunnettaan, vaan kyllä kannattaa alkaa tekemään töitä sen kanssa että tuntee sen itsessään.

Minua myös suoraan sanottuna vituttaa että aina kun otan tämän aiheen puheeksi saan vain ihmettelyä, onhan minulla sentään mies, lapsi ja työ (ei tosin enää, kun lähdin), eli siis näennäisesti asiat kunnossa.

Tosin ota nyt selvää kuinka kunnossa parisuhdekkaan todellisuudessa on, ei siinä mitään vikaa ole, mutta en tiedä, tyhjyydentunnen vaivaa siitä huolimatta.

Tyhjyyden tunne yrittää kertoa sinulle jotakin. Että nuo asiat joita sinulla jo on, ja ne jotka voit siihen lisäksi saada eivät ole tie omaan itseen ja tyytyväisyyteen omissa nahoissa. Sitä kannattaa kuunnella.

Jeesus on elämän suola kun ihminen tulee uskoon katoaa se tyhjyyden tunnekin.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin jo lapsena, että tyhmyys on onnellisen elämän edellytys.

Tämä sinun kirjoittamasi lause ja oivalluksesi kelpaisi uuteen, nykyajan uusia sitaatteja sisältävään kirjaan.

Näinhän se on ilmankos olen ollut aina onneton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin jo lapsena, että tyhmyys on onnellisen elämän edellytys.

Tämä sinun kirjoittamasi lause ja oivalluksesi kelpaisi uuteen, nykyajan uusia sitaatteja sisältävään kirjaan.

Tuo lause on loistava siksi, että se kertoo sanojansa tyhmyydestä, ei kohteen :D 

Sitä sopii miettiä miksihän nämä tietynlaiset "tyhmät" ihmiset ovat onnellisia? Onnellisempia kuin sinä? Ja ei, vastaus ei ole se että he ovat tyhmiä ja sinä viisas ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkitys on merkityksettömyydessä. Kun mikään ei oikeasti vaikuta suureen kokonaisuuteen, kaikki onkin vain omia sisäisiä uskomuksia ja rakennelmia. Voin vaihtaa uskomukset toisiin ilman että ketään oikeasti kiinnostaa. Ainoa portin vartija on oma superegoni. Ja jos millään ei ole suurempaa merkitystä kuin toisella asialla, voin tehdä mitä vain, olen vapaa.

Miten päästä eroon tästä superegosta? Tiedostan sen olemassaolon itsekin koko ajan ja parhaani mukaan jätän sen pois esim. päätöksenteoissa, vai onko elämä jatkuvaa taistelua itsesi ja superegosi kanssa?

On!

Ihmisellä pitää olla hengellinen näkemys, oma seurakunta, jossa mysteerit aineellistuvat, pyhyyden temppeli ja sakramentit. Rukous ja sakramentit tuovat puuttuvan lenkin. Diakoniatyö ja auttamistyö, hyvän tekeminen ja itsestään antaminen, helpottavat oloa ja tuovat iloa. Kiitos Sinulle hauraan kauniista ja melankolisesta aloituksestasi. Pohdit syvällisiä, aidosti ja rehellisesti.

Löysiväthän ne jesseihmiset tämänkin ketjun. Haaskaatte elämänne moiseen tyhjän jauhantaan, uskonto on pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Jumalan palvastelu ei anna elämällänne minkäänlaista merkitystä. Se on ajan haaskausta. Käyttäisitte energianne mieluummin johonkin konkreettiseen, kuten huono-osaisempien auttamiseen tai yhteiskunnan kehittämiseen tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Jos elämänsä perustaa työnteolle ja suorittamiselle, menee elämä enemmän tai vähemmän hukkaan.

Työtä tehdään, että joku voisi hyötyä sinusta ja kuoria työsi lisäarvon omaan taskuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kootkaa aarteenne sinne, missä koi ja ruoste ei tee tuhojaan.

En tiedä tällaista paikkaa?

Taivaan valtakunta! Lue ilosanomaa Jeesuksesta, hyvä ystävä!

Täällä toinen uskova kristitty. Minä suosittelen Johanneksen evankeliumia. Sieltä on mielestäni hyvä aloittaa jos haluaa tutustua Raamattuun / Kristinuskoon.

Vierailija kirjoitti:

Jos elämänsä perustaa työnteolle ja suorittamiselle, menee elämä enemmän tai vähemmän hukkaan.

Työtä tehdään, että joku voisi hyötyä sinusta ja kuoria työsi lisäarvon omaan taskuunsa.

Toisaalta sen oman elannon repiminen toisten selkänahasta ei ole hyvä sekään.

Up