Lue keskustelun säännöt.
Elämän merkityksettömyys
15.03.2022 |
Tätä palstaa lukiessani, olen pistänyt merkille kuinka moni ihminen, itseni mukaan lukien on masentunut. Ja suurin syy tälle selvästi on se että ihmiset kokevat itsensä merkityksettömiksi.
Mistä siis te, jotka oikeasti nautitte elämästä, löydätte merkityksen elämäänne?
Omakohtainen esimerkki, lopetin juuri työt, joita inhosin enemmän kuin elämää, jos mahdollista :D Mutta jostain kumman syystä, koen jopa enemmän tyhjyyttä nyt, kuin silloin kuin olin töissä.
Olen monesti kuullut, että aikuisena merkityksen etsiminen elämään, on löytää taas sisäinen lapsesi ja mistä silloin nautit, mutta entä jos silloinkaan minulla ei ollut mitään suurta intohimoa? Olin kiinnostunut kaikesta, mutta en kuitenkaan mistään tietystä aihealueesta ylitse muiden.
Olen erittäin intohimoinen ihminen, ongelma vain on se että minulla ei ole mitään intohimon kohdetta.
Kommentit (94)
Tajusin jo lapsena, että tyhmyys on onnellisen elämän edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista kituuttamista se varmaan on ollut edellisilläkin maapalloilla. Aikansa sitä kesti, kunnes aurinko sammui ja romahtaessaan imaisi kaiken mustaan aukkoon.
Tietoisen elämän tekeminen on syntiä.
Mistä merkitystä? Kun katsoo vaikka tuosta sivupalkista keskusteluita:
"Oletko tyytyväinen rintojesi kokoon?"
"Nainen, miksi sinusta on niin vaikeaa pysyä normaalipainoisena?"
"Nämä miehet kilpailevat Marko Björsin rakkaudesta"
"Muita hulavanteen pyörittelijöitä?"
"Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?"
"Bachelor 2022 Official"
"Koko Suomi leipoo 2022"
"Pietarin trolli - ilahdutan sinua kertomalla että kävin tänään syömässä Mc Donaldsissa. Otin vielä jäätelönkin. Mitä sinä söit tänään?"
"Kassaneiti tervehti iloisesti jonossa edelläni meneviä asiakkaita. Minulle ei sanonut mitään"
"Mitä videoita katsotte YuoTubesta?"
😑
Sisäinen tyhjyydenkokemus ei häviä elämään merkitystä etsimällä, ulkoisiin asioihin takertumisella, tekemisellä tai identiteetin vahvistamisella. Se voi unohtua näillä keinoilla väliaikaisesti, mutta se palaa taas kohta takaisin. Sisäinen tyhjyydenkokemus johtuu siitä, että olemme erehtyneet luulemaan olevamme erillisiä olentoja, mitä emme ole. Erillinen henkilöminä identiteetteineen on asia, jota ei todellisuudessa olen kuin mielessämme kuviteltuna asiana. Koemme sisäistä tyhjyyttä, koska erillisellä henkilöminällämme ei ole mitään todellista perustaa - se on rakennettu tyhjän päälle. Kun tämän tosiasian havaitsemme selkeästi, tyhjyyden tunne sisältämme haihtuu pois ja elämälle merkityksen hakeminen loppuu siihen paikkaan. Olemme silloin ykseystietoisuus ja kaikki on hyvin. Emme ole yksinäisiä enää, koska olemme kaikki, ja iloitsemme elämästä hetkestä hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkitys on merkityksettömyydessä. Kun mikään ei oikeasti vaikuta suureen kokonaisuuteen, kaikki onkin vain omia sisäisiä uskomuksia ja rakennelmia. Voin vaihtaa uskomukset toisiin ilman että ketään oikeasti kiinnostaa. Ainoa portin vartija on oma superegoni. Ja jos millään ei ole suurempaa merkitystä kuin toisella asialla, voin tehdä mitä vain, olen vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kysy itseltäsi, mitä maailma tarvitsee. Kysy itseltäsi, mikä saa sinut eläväksi. Lähde sitten tekemään sitä. Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat alkaneet elää.
– Howard Thurman –
Tässäpä vaikea kysymys. Itse uuvuin ja sen jälkeen ei ole ollut mitään motivaatiota enää opiskeluun tai työhön. Miksi raadan ja väsytän itseni, miksi opiskelen tai teen työtä? Elämän tarkoitus on käydä koulu, mennä työhön, kuluttaa siellä valtaosa elämästään tekemällä jotain täysin turhaa, sitten jäädään eläkkeelle jolloin vihdoin olisi tilaisuus tehdä itselle mieluisia asioita, koska ei tarvi enää juosta oravanpyörässä muka tärkeänä, mutta olet puhki kulutettu ja terveytesi takia et välttämättä voi tehdä enää kaikkea mitä haluaisit. Sitten hautaan. Moinen elämä kuulostaa täysin turhalta, miksi pyrkisin siihen?
Tyhjäpäänä olisi niin paljon helpompaa, tyhmyys lienee todellakin avain onneen. Silloin jaksaa painaa oravanpyörässä kulutuskapitalismin kiiltokuvat silmissään. Tehdä kaikkea arkipäiväistä ja kokea silti elämällään olevan jotain tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kysy itseltäsi, mitä maailma tarvitsee. Kysy itseltäsi, mikä saa sinut eläväksi. Lähde sitten tekemään sitä. Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat alkaneet elää.
– Howard Thurman –
Heroiinin ja kokaiinin vetäminen.
Vastauksellani ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämällä ei ole merkitystä, mutta se ei ole ongelma jos ei anna mielensä vatvoa merkityksen tai merkityksettömyyden omassa päässä keksittyä ongelmaa.
Tiettyjä näkökulmia tähän antaa keskitysleirillä olleen psykiatri ja logoterapian kehittäjän kirja, jonka hän kirjoitti keskitysleirikokemuksistaan. Siinä hän kertoo, että ihmisillä yleensä on 2 tavalliista tietä miellyttävän ja merkityksellisen tuntuiseen elämään: luovuus tai nautiskelu. Joitain polttaa luovuuden palo ja se antaa heille merkityksen tunteen, vaikka ulkoiset olot olisi huonotkin, esim. köyhä taiteilija voi kokea olevansa elämän ja energian virrassa tehdessään taidettaan (tieteilijät myös). Toinen on nautiskelu. Osa ei niinkään TEE mitään ihmeellistä, mutta he löytävät tyytyväisyyden elämäänsä pienistä nautinnoista ja elämyksistä. Se mitä ne nautinnot ovat vaihtelee henkilöittäin. Tavallisia ovat esim. ruoka, taide, musiikki, matkat, kirjallisuus. Elämä tuntuu hyvältä kun saa nauttia näistä hyvistä asioista.
Mutta siellä keskitysleirissä tuli ongelma, että nämä vietiin pois. Ei siellä kukaan voinut toteuttaa luovuuttaan ja nautintoja ei todellakaan ollut, pelkkää kärsimystä. Frankl yritti psykiatrina rakentaa toivottomille ihmisille merkityksen tunnetta niin muistoista kuin ihmissuhteistakin, mutta ne toimivat huonosti. Ihmissuhteet tosin toimi osalle, mutta niissä saattoi käydä niiin että kun vapautui leiriltä, huomasi kaikkien niiden ihmisten kuolleen tai lähteneen joiden ajattelun voimalla oli kestänyt, ja siinä sitten kävi yleensä huonosti. Siksi Frankl päätyi siihen että mikään katoavainen ei voi olla lopulta merkityksen lähde, vaikka toki katoavaisten asioiden tekemistä ja ajattelua voi lohtunaan käyttääkin. Hän päätyi lopulta siis omanlaiseensa hengellisyyteen jossa pidetään aktiivisesti yllä uskoa että kaikella on tarkoitus hengellisessä todellisuudessa vaikka siltä ei näytä eikä tunnu.
Itse olen agnostikko, mutta minulla tie on taas ollut luopua merkityksen tarpeesta. Ei kissat ja koiratkaan elämän tarkoituksia vatvo, ne vaan menevät ja elävät. Niin ihminenkin voi tehdä, jos kouluttaa mielensä olemaan kulkematta niitä masentavia polkuja joissa mietietään että millään ei ole merkitystä eikä tarkoitusta. Jos sisäinen ääneni aloittaisi nyt sellaisen höpinän, sanoisin sille, että tuo ei johda mihiinkään lopputulokseen eikä mihinkään hyvään, joten jätetään väliin. Menisin nauttimaan jostain pienestä aisti-ilosta välittämättä tarkoituksista.
Eli siis on monta tietä, siitä asti että ei enää tarvitse merkitystä siihen asti että uskon kautta omaksuu absoluuttisen merkityksen Jumalasta tai hengellisestä todellisuudesta, ja varmasti yhdistelmiä näiden väliltä.
Minä olen onnellinen ja tyytyväinen kun saan maata kallioilla, kun saan olla itseni kanssa yksin paikassa, esim. saaressa jossa ei ole ketään muuta, silloin kun mikään vaatimus joka tulee toisten ihmisten (tai vaikka lemmikkien) puolelta ei koske minua. En kykene olemaan onnellinen ja tyytyväinen silloin kun koko ajan on joku käsi ojossa jotain vailla, oli se sitten oma lapsi, oma mies, työnantaja, tai yhteiskunta.
En tarvitse elämääni yhtään mitään muuta kuin mahdollisuuden luontoon paikossa joita rakastan, ruokaa ja juotavaa, lämpimän asumuksen, ja muut perustarpeet.
Merkitys elämässäni on kaiken ihastelu, ja ihmettely. Lumen sulamisen katselu, räystäästä tippuva vesi, kiukaassa rätisevät puut, ja vieno savun tuoksu. voin katsella muurahaisen tekemisiä tunninkin, ja seurata tervepääskyjen lentämistä selälläni maaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajusin jo lapsena, että tyhmyys on onnellisen elämän edellytys.
Tuo on muuten ihan totta, olinkin unohtanut miten kauan sitten koulussa parin kaverin kanssa aina tyhmyyttä kohdatessamme sanoimme toisillemme että "tuo on vähän onnellinen". Sillä tarkoitimme suoraan sanottuna että tuo on hiukan tyhmän oloinen tyyppi, emme tietysti sitä tai muutakaan sanoneet sille asianomaiselle.
Kyllä tyhmyys lisää onnellisuutta ihan realistisesti sanottuna.
Merkityksellisyyttä tuovat lapset, aviomies (joka myös hyvä ystävä), sekä yksi todella hyvä ystävä ja muutamat suht hyvät ystävät. Lisäksi liikunta, työ jossa koen olevani tärkeä (hoitoala), lisäksi rakastan taidetta ja olen alkanut tekemään sitä itsekin. Sisältöä elämään tulee myös esim matkustelusta, mutta siinäkin seura on tärkeää. Yksin en tykkää matkustella yhtään. Liikunnasta saa myös positiivsta virettä elämään, itsensä kehittämisestä.
Ei siinä, kyllä minullakin on välillä tuollaisia tunteita. Luulen, että minulla auttaa se että pidän itseni suht kiireisenä.. Ei ehdi liikaa miettiä elämän tarkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusin jo lapsena, että tyhmyys on onnellisen elämän edellytys.
Tuo on muuten ihan totta, olinkin unohtanut miten kauan sitten koulussa parin kaverin kanssa aina tyhmyyttä kohdatessamme sanoimme toisillemme että "tuo on vähän onnellinen". Sillä tarkoitimme suoraan sanottuna että tuo on hiukan tyhmän oloinen tyyppi, emme tietysti sitä tai muutakaan sanoneet sille asianomaiselle.
Kyllä tyhmyys lisää onnellisuutta ihan realistisesti sanottuna.
Osittain totta. Toisaalta voi olla myös viisasta ymmärtää elämän merkityksettömyys isossa kuvassa, mutta päästä siitä silti eteenpäin. Ei ole kovin fiksua kärvistelläkään vuosi tolkulla vaan...
ELÄMÄ on se merkitys. Merkityksen päällä ei ole merkitystä.
Miten te joiden elämällä ei ole merkitystä vietätte päivänne?
Itse vasta nousin ja ainut tapahtuma tänään on kaupassa käynti, tällaista tylsää elämää mulla ollut jo
vuosikausia.
Elämääni tuovat onnea toiset ihmiset ja heidän auttamisensa. Minun elämäntehtäväni tällä hetkellä on huolenpito omasta perheestä.
Älykkäät eläimet joutuvat usein turvautumaan tähän. Esim. delfiinit tarkoituksellisesti juovuttavat itseään pallokaloista leviävällä myrkyllä, eivät käytä ko. kalalajia ravinnoksi.