Lue keskustelun säännöt.
Elämän merkityksettömyys
15.03.2022 |
Tätä palstaa lukiessani, olen pistänyt merkille kuinka moni ihminen, itseni mukaan lukien on masentunut. Ja suurin syy tälle selvästi on se että ihmiset kokevat itsensä merkityksettömiksi.
Mistä siis te, jotka oikeasti nautitte elämästä, löydätte merkityksen elämäänne?
Omakohtainen esimerkki, lopetin juuri työt, joita inhosin enemmän kuin elämää, jos mahdollista :D Mutta jostain kumman syystä, koen jopa enemmän tyhjyyttä nyt, kuin silloin kuin olin töissä.
Olen monesti kuullut, että aikuisena merkityksen etsiminen elämään, on löytää taas sisäinen lapsesi ja mistä silloin nautit, mutta entä jos silloinkaan minulla ei ollut mitään suurta intohimoa? Olin kiinnostunut kaikesta, mutta en kuitenkaan mistään tietystä aihealueesta ylitse muiden.
Olen erittäin intohimoinen ihminen, ongelma vain on se että minulla ei ole mitään intohimon kohdetta.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en koskaan päässyt työelämään mutta onneksi sain lapsia. Heidän lähdettyä keskityin itseeni, terveelliseen syömiseen ja tavoitteelliseen liikuntaan. En tiedä tuliko siitä mitenkään intohimoni mutta saavuttaa pieniä tavoitteitaan koko ajan, Kunto ja mieli kohoavat. Lisäksi olen opettelut uusia asioita esim. kirjoneulevillasukkia tekemisen.
Silti välillä iskee merkityksettömyyden ja yksinäisyyden tunteet. Silloin mietin miten onnellinen olen omasta terveydestäni ja suomalaisuudestani. Suomessa on vielä turvallista asua moneen muuhun maahan verrattuna. Jollain menee aina huonommin kuin sinulla.
Siis et joutunut työelämään.
Ei sinne kukaan "joudu", vaan kynsin hampain taistellaan paikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katsoo viime päivien suosittuja keskusteluja täällä, niin merkitystä saa kemikaalista silmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on myös vaikeaa löytää merkitystä elämään. Nuoruus oli yksinäinen ja kiusattiin. Se jätti jälkensä ja nykyään en oikein enää viihdy ainakaan isossa porukassa tai osaa olla rennosti. Samalla ei ole ystäviä tai läheisiä. Melko nuori olen vieläkin. Ymmärrän sen, että olen huono tutustumaan ja yleensä viihdyn yksin. Silti kaipaan toisten seuraa välillä paljon. Kokemuksia ja ajatuksia olisi kiva jakaa. Yksin kaikki tuntuu välillä merkityksettömältä. Ei pysty jakamaan muistoja. Samalla en toisaalta kaipaa mitään erikoista.
Rahaa on käytössä vähän ja se rajoittaa esim matkustelua. Siltä osin kaipaisin joskus huolettomuutta ja voisi välillä elää "luksuksen" kautta eikä aina laskea. Olen myös vähän liian heikko tänne. En jaksa aina niin paljon. Tämäkin talvi mennyt vähän kuin ohi unettomuuden takia ja voimat vähissä muutenkun. Alan vasta nyt saada voimia vähitellen takaisin. Amis taolla, koska väsyin siihenkin. Lukion jaksoin monia vuosia sitten jotenkin, mutta nyt tuo koulutus oli sitten liikaa ja unettomuus siihen päälle. Joskus jatkan kun pystyn. Joku tietysti opiskelee ja käy vielä töissä ja minä jo uuvuin noin vähästä. Sen vuoksi en oikein pärjää työelämässä. Se välillä pelottaa. Jos voisinkin elää rauhassa ja olla "heikko", mutta työkkärin vaatii osallistumaan ja ymmärrän sen.
Täällä kuitenkin on rajallista mitä voi tehdä. En varmaan esim koskaan voi omistaa taloa ja se voi sitten puutarhaharrastusta pois. Sama juttu esim matkustelun kanssa. En sinänsä kaipaa paljon, mutta monet merkitykselliset jutut liittyvät näihin. Samoin se ystävien ja läheisten puuttuminen. Perhettä on tosin halua.Yritän aina olla miettimättä liikaa. Silti koen monia päiviä jolloin en näe missään järkeä. Tämä talvi ja viime talvikin sellainen kun voimat lopussa muutenkin. En pysynyt juuri nukkumaan. Kestän paremmin jos voimia muuten löytyy. Olen silti ollut yksinäinen ja melko surullinen jo yläkoulusta lähtien. Melankolisuus tuttua. Ikävät kokemukset paljon myös vaikuttaneet. Silti yritän aina löytää jotain iloakin. Välillä tuntuu kaikki turhalta ja mietin liikaa elämää ja kaiken tarkoitusta. Koirani oli tärkeä ja elin jo pelkästään vuoksi ne yli 10 vuotta. Tuli minulle, kun voin huonosti nuorena. Sen hoidin aina hyvin. Nyt kun sitä ei enää ole niin elämä tyhjempää ja yksinäistä. Silti en ota toista, koska se vaatii paljon.
Tähän loppuun vielä se, että nuorena surin monesti kun joku nuori päätti päivänsä. Näin esim jonkun youtuben videon ja itkin paljon niitä. Toisaalta koin itse samoin ja mielessäni tahdoin joskus pois itsekin. Vieläkin suren, että joku kokee niin paljon tuskaa ja esim kiusataan ja päätyy siihen tekoon. Nyt tosin ajattelen ettei minusta olisi siihen ja ymmärrän teon vaikeuksia muihin enemmän. Joskus mietin esim että monilla on kuitenkin joku joka välittää. Tietysti kaikki tapaukset erilaisia ja en vähättele. Silti edelleen, kun luen jonkun (varsinkin nuoren) päättäneen elämänsä niin suren sitä ja mietin myös itseäni varsinkin nuorempana. Ymmärrän niitä ajatuksia. Toki tämä nyt vaan tähän loppuun ja en ole siinä tilanteessa kuitenkaan. Sori pitkä viesti.
Kiitos, kun kirjoitit tämän. Olet ihana, lämmin ja empaattinen ihminen. Muista, että herkkyys ei ole heikkoutta, vaikka se välillä siltä tuntuisi. Meitä samankaltaisia on paljon.
Kiitos sinulle viestistä. Ymmärrän, että muitakin samanlaisia on. Silti pelkään välillä miten jaksan ja kestän täällä. Välillä surullinen olo ja yksinäinen olen myös. Kiitos silti sanoistasi. Nämä ovat tärkeitä sanoja minulle.
Säännöllisesti näitä aloituksia. Ihminen alkaa aina pohtimaan tätä jos ei pidä itseään kiireisenä vaikka uusia kärsijöitä tekemällä.
Todellisuuden näkemisellä on kallis hinta. Naivit ovat onnellisimpia tässä maailmassa. Kun ruusunpunaiset suomut putoavat silmiltä, paluuta ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin jo nuorena miten tylsää ja merkityksetöntå elämä on. Nyt nelikymppisenä, kaksi lasta saaneena tilanne ei juurikaan ole parempi. Lapset iloitsevat kaikesta koska eivät tiedä mitään. Aikuinen on kuin eeva puutarhassa. Tietoa kun saa liikaa, koko elämä on tyhjänpäiväistä.
Minulla ei ole oikeita ystäviä kenelle puhua ja mies keskittyy omiin juttuihinsa. Minä olen vain töissä ja kotona ollessa siivoan ja hoidan lapsia. Muuta ei ole. Eikä mikään kiinostakkaan saatikka jaksa lähteä. Joulukin tulee taas, lasten takia vain laitan kotia.
Vastaus on Jumalan rakkaus ja vähäosaisten ts. lähimmäisten (ja eläinten) rakastaminen teoissa arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuvitteli, että työstä luopumalla olo paranee. Moni palstalainen kuvittelee onnen löytyvän eroamalla puolisosta tai katkaisemalla välit sukulaisiin.
Kaikki nämä ovat seuraavia ihmisen perustarpeita vastaan:
1. Tehdä jotakin
2. Kuulua johonkin
3. Kuulua jollekin
Tiedän tunteen. Lisäksi olo on yksinäinen ja elämä rakkaudeton sekä tyhjyys vastaa sielun. Välillä haluaisi vain nukkua pois eikä aamulla herätä ollenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä osaa enempää asiaa selittää, mutta itse näen sen niin päin että koska nautin elämästä, löydän minulle merkityksellisiä asioita.
Eli en usko että merkityksettömyyden tunne aiheuttaa masennusta, vaan masennus aiheuttaa merkityksettömyyden tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin joskus, että onnellisimpia ovat ne, jotka tekevät jotain toisten hyväksi, eivätkä keskity vain itseensä. Uskon, että tämä on totta.
Toinen asia, tärkein, on usko. Elämälle tulee mielekkyyttä, kun uskoo että tämä on vain välivaihe ennen sinne palaamista, minne oikeasti kuulumme, eli taivaan kotiin.
Silti itsellänikin on usein tyhjä olo. Kaikki tämä päivittäinen rumba, työt, kotityöt, lasten kuskaukset ym. tuntuvat niin turhilta.. Vaikka lapset kyllä tuovat ison merkityksen. Minulla on ihmisiä ympärilläni, joista huolehtiminen on hyvin tärkeää.
Minulle tänne kirjoittelu antaa merkitystä. Ehkä itsekästä mutta saan jotain iloa naputellessani tänne ajatelmiani. Ei ole oikein muitakaan. Tämä jotenkin istuu luonteelleni.
Muistan senkin ajan kun ei ollut älylaitteita eikä keskustelupalstoja. Oli aika tylsää ja voin muutenkin huonosti. En voi sanoa että palstailu vaikuttaisi mielialaani negatiivisesti, ennemmin päinvastoin. Ihmistä ei ole mielestäni rakennettu oleksimaan vain omassa päässään. Palstan luonne on myös yllättävä ja mahdollistaa monenlaista luovuutta, toki huonoakin. Kaipa sitäkin on oppinut sietämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet kuuluvat merkitykselliseen elämään. Niin perus vastaus tulee nyt, että itteenikin ottaa se päähän: harrastus, sieltä voi löytää merkityksellistä yhdessäoloa. Suunnistus, geokätköily, koiraharrastukset, crossfit, taideharrastukset, tanssi, kamppailulajit? Harrastuksen on hyvä olla ryhmähenkinen ja sellanen missä tehdään yhdessä. Mitä muita harrastuksia on missä tutustuu ihmisiin?
Itse saan kohtaamisten lisäksi merkitystä luonnossa oleskelusta.
En ole aikuisena onnistunut löytämään ihmissuhteita harrastuksista. Sinne mennään vain harrastamaan, ei tutustumaan uusiin ihmisiin.
Lapsilla ja nuorilla asia on eri.Toisekseen, jos et ole erityisen hyvä lajissasi, sinua ei kukaan pane merkille. Jos olet huono, ja edistyt hitaasti, se pannaan merkille - negatiivisesti.
Tämä on realismia.
Olen koko aikuisikäni harrastanut jotain. Ainuttakaan ihmissuhdetta en sitä kautta ole löytänyt. Lapseni sen sijaan on löytänyt kavereita harrastuksesta, kun reissaavat peleihin ja yöpyvät välillä yhdessä.
Siis et joutunut työelämään.