Vauva vuodelle 2023-2024

Puar kirjoitti:

Täällähän on jännitystä ilmassa! Itse tässä "jännitän" että olikohan ovulaation kanssa jotain tekemistä, kun tänään tuikkasi pari kertaa kipeästi vasemmalle sinne suuntaan, missä oletan munasarjojen olevan. En ole koskaan huomannut mitään oireita ovulaatiosta (ei ole tullut aiemmin tarkkailtua asiaa ja pillerit ollut kauan) ja laskennallisesti se olisi ollut eilen, mutta ajattelin jo aiemmin, että tuskin on vielä niin säännöllinen kierto ja muutenkin kiertoni on ollut luomuna ennemmin pidempi kuin lyhyempi. Ihan positiivinen merkki silti, jospa tässä jotain hormonitoimintaa jo olisi!

Ja taas vain odotellaan ja ihmetellään, kun jälleen tuikkailee ja nipistelee, että menkat vai vauva tulossa :) Tämä on kirjaimellisesti eka yrityskierto (siis tyhjennysvuodon lisäksi) ja nyt jo tuntuu, että koko ajan vain odottaa jotakin...

Hauska, että monilla on ihan sama toimintamalli, kuin itsellä että ensin pidempään seuraillut näitä muiden keskusteluja, ja sitten jossain välissä on pakko päästä "avautumaan" ja liittymään itsekin keskusteluun :D 

Marsu1987. kuulostaapa juu hyvin samanlaiselta tuo sinun tilanteesi! Taida itseasiassa jopa muistaa sinut (tai sis nimimerkkisi) tuolta teidän esikoisen yrityksen ajoilta, kun itse myös näitä keskusteluja vertaistukena seurasin, mutta silloin en vielä kehdannut itse kommentoida mitään. Onnea teille yritykseen!

Meillä meni viikonloppuna ovis ja toivottavasti saatiin jotenkin hommailtua oikeaan aikaan ja nyt taas vain odotellaan. Tsemppiä kaikille muillekin piinailijoille siellä!

Liitynpä joukkoon avautumaan. Ollaan hieman vajaa kolmekymppinen pariskunta. Miehellä 9v lapsi ennestään ja minulla ei omia vielä ole. Olen halunnut omia lapsia jo monta vuotta, mutta ennen nykyistä puolisoani tuhlasin 9 vuotta elämästäni väärälle miehelle. Nykyiseen puolisooni halusin tutustua rauhassa ennen lapsentekoa. Olin aina ajatellut tekeväni lapset hyvissä ajoin ennen kuin täytän 30v mutta ei se elämä siis aina mene niinkuin haluaisi.

Joulun alla sovittiin miehen kanssa että jätetään ehkäisy pois ja ei yrittämällä yritetä vaan annetaan tulla kun on tullakseen. Kahdet luomumenkat ehti tulla kun jo plussasin maaliskuun alussa. Tämä valitettavasti paljastui vkolla 9+5 ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä kesken menneeksi vaikkei mitään kipuja/vuotoja mulla ollutkaan. Tyhjennettiin lääkkeellisesti ja otin asian kyllä helvetin raskaasti. Sain vielä toimenpiteen jälkeen kohtutulehduksenkin. Nyt on kuitenkin yhdet menkat tulleet taas välissä ja vähän sekava kierto olikin vaikka ajallaan tulivat. Kaikenlaista tuhrua ja välivuotoa tuli joten otin nyt ovistikut ekaa kertaa käyttöön että saan mun kierrosta jotain selkoa. Laskujen mukaan ovis olisi tulevan viikonlopun/ensi viikon alun aikaan. Sanoin siis miehelle että nyt mulle ei enää riitä se "tulee jos on tullakseen" -ajatus vaan haluan yrittää kunnolla kun kerran jo sain kokea raskauden. Toivon niin että saataisiin vauva vuodelle 2023!

Mua harmitti niin paljon, kun en ensin tullut raskaaksi kierrosta josta olin varma että tärppäsi, etten edes halunnut käydä täällä 😂

Nyt sitten tärppäsi toukokuussa, tein syntymäpäivänäni raskaustestin ja ensin ihan haalea viiva kunnes tummui. Sitä ennen kyllä jo tiesin että olen raskaana, rinnat alkoi heti kasvaa ja on ihan sairaan kipeet 😅 tammikuun lopulle odotellaan meillä vauvaa.

Hitsin vaikeaa kun tekis mieli jo kertoa kaikille kun vaikuttaa kuitenkin niin paljon elämään mutta ei haluta vielä kertoa. Mies tuntuu välillä olevan tosi varuillaan voi vielä mennä kesken ja ei innostuta jne, välillä taas miettii mitä vauvalle ostetaan ja mitä missäkin tilanteessa tehdään 😄

Onnea muillekin, joilla on onnistunut!

Ps. Mitä on tarrasukat, joita monille toivottiin?

Pitsikukka, onnea! Tarrasukkia toivotellaan että kyytiläinen pysyisi matkassa = ei menisi kesken 😊

Kepatsu,

Tosi kurja kuulla tuosta kesken menneestä! Et siis lainkaan itse huomannut että olisi mennyt kesken? Oliko sulla muuten raskausoireita?

Toivottavasti tärppää pian, mutta yritä pysyä rentona asian suhteen :)

Nähtävästi toistaiseksi mun piinailut tässä ketjussa päättyi tänään plussaan. En osaa vielä oikein iloita edellisen kemiallisen takia mutta päivä kerrallaan. Ei auta kuin ajatella että on raskaana kunnes toisin sanotaan.

Tänään siis dpo11 ja mitään oireita ei ollut, kunhan tapani mukaan testasin ennenkuin menkat alkaa. Tosin menkat ei ole vielä myöhässä sillä niiden pitäisi alkaa huomenna. Yllätyin plussasta kun en ajatellut yhtään tässä kierrossa että onnistuisi. Kuvassa tänään päivällä tehdyt testit.

Pakko oli minunkin kirjautua sisään, että pystyn tähän keskusteluun osallistumaan, av:n puolella jos jostain avautuu, niin vastaukset voivat ollakin sitten mitä tahansa tai keskustelu hukkuu jo alkuunsa...

Mutta no niin siis. Minulla ja miehelläni on jo entuudestaan yksi syksyllä 2021 syntynyt vauva, ja toinen voisi olla jonkun ajan päästä yrityksen alla. Tulimme siihen tulokseen, että yritys kannattaa aloittaa kuitenkin jo lähikuukausina, koska viimeksi meni useampi vuosi, että tulin raskaaksi. Tähän ajanjaksoon toki mahtuu muitakin vastoinkäymisiä, eikä kaikkina kertoina edes yritettykään.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä ärsyttää se, että ennen minulla oli selkeä ovulaatio "kananmunanvalkuaislimoineen", mutta raskauden jälkeen en enää näköjään pysty sanomaan milloin ovis olisi. 6.6. oli nimittäin nopeaa, äkillistä nipistelyä ja yllätyksekseni tosi runsas valkovuoto. Ajattelin sen olevan ovulaatio, ja huvikseni sitten tein ovulaatiotestin 7. päivä, ja testi oli negatiivinen (kuten ajattelinkin), mutta tänään aamupäivällä sitten yllättäen testiviiva olikin sitten huomattavan tumma, joskin aavistuksen haaleampi kuin kontrolliviiva. Tein uuden testin uteliaisuuttani nyt illalla, ja taas sama juttu, ja nyt olenkin ihan puulla päähän lyöty, että oliko minulla nyt kuitenkin kaksi ovulaatiota vai oliko se eka ovis jotakin hämäystä? Nyt ei kuitenkaan ole enää ollut mitään ovisoireita ja valkovuotokin on tosi niukkaa jo. En tiedä tajuaako edes kukaan mitä ajan tuolla sepustuksellani takaa 😅

Tosi ristiriitainen olo, periaatteessa jos ovulaatio olisi ollut 6.6. olisi mahdollisuus, että raskaus olisi alkanut, mutta toisaalta en haluaisi ihan vielä kuitenkaan tulla raskaaksi. Samalla olin myös ihan maani myynyt, kun ymmärsin, että ovulaatio ei välttämättä edes ollutkaan vielä tuolloin 6.6. Varmaan tuo pitkä yrittäminen tuolla taustalla kummittelee, koska toisaalta haluaisin myös vähän seurata, kuinka ne ovulaatiot nyt tässä parin kierron aikana sattuvat, ja muutenkin olisi kiva, että meidän lapsilla ei nyt ihan näin pieni ikäero tulisi olemaan.

Huomenta, tänään aamu alkoikin aikamoisella tunnemylläkällä ja teinkin positiivisen raskaustestin herkällä testillä! Ovulaation ajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta menkkojen pitäisi alkaa pe-la jos lasken 27-28pv kierrolla. Viime kuukaudet on ollut tiputteluvuodon takia vähän lyhyempiä kiertoja ja kp1 määritys on ollut välillä vähän haastavaa.

Minulla oli tässäkin kierrossa Terolutit testissä poistamaan tiputteluvuotoa, mutta eihän niistä (ainakaan siihem vaivaan) ollut taaskaan mitään hyötyä, vaan tiputtelu alkoi kun kuurikin oli vielä kesken ja sitä jatkui 3 pv. En siis ollut kovin optimistisella tuulella, että tälläkään kertaa tärppäisi. Eilen ei sitten tullutkaan enää melkein mitään vuotoa ja päätin että vaikka tuollaisia pieniä välipäiviä on ennenkin tullut tiputtelusta ennen kunnon vuotojen alkua, niin testaan tänään aamulla. Ja kannattihan se testata!

Nyt vain pitää toivoa, ettei ole vain kemiallinen tai tuulimuna tms ja että pikkuinen pysyy matkassa. Edellistä lasta yrittäessä ainoa positiivinen tulos tuli siitå kierrosta, mistä esikoisemme sai alkunsa, en siis saanut edes haaleita kemiallisia tms.

Oireina minulla on tällä hetkellä alavatsan turvotus, eipä oikeastaan mitään muuta.

Onpa ärsyttävää, ettei täällä voi enää muokata noita kommenttejaan jälkikäteen. Aikamoista settiä tuo oma kommentti, kun kirjoitin sen nopeasti ja väsyneenä...

Ensinnäkin, tiedän kyllä miten ovulaatiotestit toimivat, ja että positiivinen testi tarkoittaa, että munasolu tod.näk. on irtoamassa seuraavan 24-48 tunnin kuluessa. Olen aika paljon lukenut noista ovulaatiotesteistä ennen kuin aloitin käyttämään niitä, että ei tarvitse niiden käytöstä enää valistaa, kunhan vaan aivopieru karkasi 😅

Toisekseen, tuolla pienellä ikäerolla tarkoitan sitä, että sattuisikin niin uskomaton tuuri, että tulisin nopeasti raskaaksi. En itse jaksa uskoa siihen, mutta nyt yhden raskauden jälkeen jollakin tavalla kai siihenkin pitää varautua, että raskaaksi voi oikeasti tulla joka kerta, jos ei käytä ehkäisyä. Ensimmäistä raskautta yritettiin tosiaan kauan, ja se, että tulin loppujen lopuksi oikeasti raskaaksi tuntui kyllä ihmeeltä, kun oltiin jo luovuttu toivosta.

Varmaan tuonne aiempaan tekstiin jotain muutakin selvennettävää jäi (ja tähän kommenttiin samaten...), mutta ihan sama. Ei pitäisi mitään väsyneenä viime tipassa kirjoittaa, kun aivot ei enää toimi kunnolla 😅 Kunhan vaan halusin päästä avautumaan jossakin, kun en oikein voi (enkä kyllä haluakaan...) näistä vouhottaa kenellekään muulle kuin omalle miehelleni, mutta hän on liian pragmaattinen näissä asioissa.

Pahoittelut.

Keksi, mulla nyt ei ole niitä selkeitä ja vahvoja oviksen merkkejä lähekään joka kk, mutta oman kokemuksen mukaan jopa ne munanvalkuaislimat voi tulla udeamman päivän ennen ovista ja olen ne tulkinnut itse enemmän merkiksi, että nyt alkaa olemaan tärppipäivät käsillä, joskus lähempänä, joskus vähän kauempana. 

Et kertonut, että imetätkö (vielä)? Sehän voi myös vaikutata noihin ovulaatioihin ja oman kierron tasaantuminen voi viedä jonkun aikaa ennen kuin palaa edellistä raskautta edeltävään "normaaliin", jos palaa sinne koskaan. Jos toive uudesta raskaudesta ei ole vielä "aktiivinen", niin ehkä voisi olla hyvä vaihtoehto unohtaa ne ovistikut hetkeksi ja muuten vain seurailla sitä kiertoa ja vaikka merkkailla muita oireita ylös, että miten ne asettuvat. Ymmärään kyllä myös sen halusi varautua tulevaan yritykseen ja just heti nyt saada selville että tuleehan se oulaatio vai ei :D

Onneksi biologia on sen verran joustava, ettei hedelmöitykseen päättyvän yhdynnän ole pakko tapahtua ihan samalla hetkellä oviksen kanssa, vaan siellä on usein hieman joustovaraa, vaikkei sitä ovista saisikaan aina kiinni. 

Pitsikukka kirjoitti:

Kepatsu,

Tosi kurja kuulla tuosta kesken menneestä! Et siis lainkaan itse huomannut että olisi mennyt kesken? Oliko sulla muuten raskausoireita?

Toivottavasti tärppää pian, mutta yritä pysyä rentona asian suhteen :)

Siis mulla ei mitään vuotoja tai kipuja yms ollut mistä olisin voinut arvata menneen kesken. Mittasivat ultrassa että kehitys oli lakannut jonnekin 7+3 tienoille. Jälkeenpäin kun mietin niin alkuraskauden yöpahoinvointi alkoi noilla nurkilla helpottaa. Siksi siellä ekassa ultrassa oli ihan shokki kun ei sykettä löytynytkään kun oli ajatellut kaiken olevan hyvin.

En niillä ovistikuilla nyt saanut juuta enkä jaata tähän kiertoon. Välillä hieman näkyvämpää viivaa ja välillä ei mitään vaikka yritin samaan päivänaikaan samoilla pidätyksillä ja juomisilla. Onnekseni huomasin oireista aika vahvat oviskivut ja limat ja halukkuudet eilen ja tuli kyllä monesti hyödynnettyä. Nyt sitten vaan piinaillaan. :)

Voi ei, tosi kamalaa Kepatsu!

Toivottavasti nyt sitten tärppää!

Mulla alkoi juuri pahoinvointi, jotenkin tyhmänä ajattelin että kun ei sitä vielä ollut, sitä ei tule ja nyt aamut on tosi huonovointisia. Tai no, en oksentele mutta silti. 7. viikko siis alkoi tällä viikolla.

Pari kertaa olen joutunut keskusteluun lapsista ja joutunut valehtelemaan että ei kai meille vielä 😅 Ei ihan vielä haluta kertoa ja varmaan muutenkin ensin lähipiirille.

Koska ootte kertonut raskaudesta? Mä haluaisin ihan kauheasti kertoa jollekin, että olisi joku jonka kanssa puhua asiasta, mutta en uskalla vielä... Tänään 6+6, oireina vain maha-, tissi- ja selkäkipu. Tai selkäkin ollut enemmän ja vähemmän kipeä jo kaksi vuotta, niin tiedä onko nyt muuten vaan taas pahempi. Kovasti on turvotusta, ja ummetusta... Hyvin pientä vuotoa, mutta tuntuu että tulee ennemminkin limakalvoilta.

Muutaman kerran jo joutunut hankalaan tilanteeseen, kun ei vielä voi/halua kertoa, ja yhdet juhlatkin joutunut skippaamaan olemalla "kipeä".

Kp 29ja menkkoja ei näy.

Tein clearbluen digitestin kp 26 ja negaa näytti.

Ei varmaan cb digitesti näytä väärää nuilla kiertopäivillä? Vai onko jollakin kokemusta?

Ilmeisesti siis vain tavallista pitempi kierto. Enpä muista koska olis näin pitkälle menny, kun yleensä kierto 24-26 päivää.Ihmeellistä, kun oviksen bongasin kuitenki tässä kierrossa jo kp 10-11.

Pitsikukka kirjoitti:

Voi ei, tosi kamalaa Kepatsu!

Toivottavasti nyt sitten tärppää!

Mulla alkoi juuri pahoinvointi, jotenkin tyhmänä ajattelin että kun ei sitä vielä ollut, sitä ei tule ja nyt aamut on tosi huonovointisia. Tai no, en oksentele mutta silti. 7. viikko siis alkoi tällä viikolla.

Pari kertaa olen joutunut keskusteluun lapsista ja joutunut valehtelemaan että ei kai meille vielä 😅 Ei ihan vielä haluta kertoa ja varmaan muutenkin ensin lähipiirille.

Toivotaan näin! Yritän olla ajattelematta asiaa niin menis tää piina-aika nopeammin ohi. Onneksi on loma ja kaikenlaista puuhaa joka päivälle.

Tsemppiä sulle pahoinvointiin. Toivotaan että se siitä alun jälkeen helpottaa. :)

Pirtelö kirjoitti:

Koska ootte kertonut raskaudesta? Mä haluaisin ihan kauheasti kertoa jollekin, että olisi joku jonka kanssa puhua asiasta, mutta en uskalla vielä... Tänään 6+6, oireina vain maha-, tissi- ja selkäkipu. Tai selkäkin ollut enemmän ja vähemmän kipeä jo kaksi vuotta, niin tiedä onko nyt muuten vaan taas pahempi. Kovasti on turvotusta, ja ummetusta... Hyvin pientä vuotoa, mutta tuntuu että tulee ennemminkin limakalvoilta.

Muutaman kerran jo joutunut hankalaan tilanteeseen, kun ei vielä voi/halua kertoa, ja yhdet juhlatkin joutunut skippaamaan olemalla "kipeä".

Samaa mietitty täällä! Ja kans joutunut hankaliin tilanteisiin ja suorastaan joutunut lähtemään pois ettei joku tarjoa skumppaa tms. Tekis mieli kertoa vanhemmille juhannuksena ekan neuvolan jälkeen mutta ei ehkä ihan vielä

Pirtelö, Oma ajatus tuossa raskaudesta kertomisesta jollekin on se, että lisääkö vai vähentääkö se jollekin kertominen stressiä tai ahdistusta. 

Esim siskolleki kerron heti, kun näen hänet ensi kerralla, ja varmaan äidillenikin, kun tiedän että haluan asiasta heidän kanssaan muutenkin keskustella, ja jos raskaus päättyisikin, niin haluaisin myös siitä asiasta kertoa. Töissä taas en halua vielä kertoa kenellekään, kun se aikeuttaisi vain enemmän stressia ja epämieluisaa oloa. 

Viime raskaudesta tosin jouduin töissäkin kertomaan esikoisen tulosta jo rv7, kun minulla alkoi niin kovat pahoinvoinnit, että silloin taas mieluummin kerroin asiasta suoraan, kuin vain olisin jäänyt määrittelemättömälle sairaslomalle. Mutta tiedän että monet tekee niinkin ja kertoo töissä vasta kun ovat valmiita. 

Juhlat on kyllä vaikeita, mutta sielläkin voisi auttaa jos olisi puoliso tai joku muu luottokaveri, joka pystyy vaihtamaan sinun kanssasi lasia, kun on ensin tyhjentänyt omaansa. Tai sitten voi kulkea skumppalasi kädesä jonkun aikaa ja jossain välissä vain unohtaa sen jonnekin pyödän kulmalle. Itse olen myös Mennyt niin pitkälle, että OPM juhlissa vaihdoin holillisen ja holittoman viinipullon etikettejä, ettei kukaan vain kiinnitä huomiota, ja täytin puolison tyhjentämän lonkerotölkin vedellä mitä sitten litkin illan mittaan. Kyllähän näitä keinoja löytyy!

Hep! Toiveissa täälläkin vauva vuodelle 2023. Toiveet ovat olleet olemassa jo 2020 ja 2022 vuoden vauvoille, mutta takana on kaksi myöhäistä keskenmenoa. Viimeisin nyt helmikuulla, takana on paljon surua ja kaipausta :( Seuraavasta kierrosta lähdemme taas uuteen yritykseen lääkärien valvonnan alla. Onneksi raskauden alku on meillä mennyt aina helposti, mutta puolivälissä alkaa varmasti taas jännittämään keskenmenon uhka. Tukilankaa suunnitellaan seuraavaan raskauteen ja varmaan seison päälläni koko raskausajan. Helmikuun 2022 keskenmenosta olin juuri 4kk sairauslomalla ja palasin vakuutusedustajan hommiin, jokseenkin karaistuneena taas. Vauvavakuutukset ovat minun erikoistumisalueeni, joten josko siitä tänne mainitsen apuja kaipaaville. OP:lla Pohjolalla olen edustajana. 

Onpa jännää liittyä tähän keskusteluun! Vauvakuume on nostanut voimakkaasti päätään ja esikoinen haaveissa, ajatuksella "saa tulla kun on tullakseen", kuitenkin toivo elää jos jo ensi vuodelle meitä onnistaisi :) Ehkäisy on jätetty nyt tästä kierrosta pois ja katsotaan kuinka tilanne lähtee etenemään. Hormonaalista ehkäisyä ei ole ollut käytössä vuosiin, joten kroppa on ns. luomutilassa heti alkuun.

Kaunis ajatus yrittää olla stressaamatta asiaa liiaksi, katsotaan kuinka pitkään siinä onnistuen.

Ihanaa liittyä muiden haaveilijoiden joukkoon!