Muita joiden lapsilla VAIKEAA lukiossa

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä peruskoulun opintomenestys ja paikka lukiossa ei valitettavasti tarkoita sitä, että lukio olisi se oikea paikka. Suomessa tarvitaan myös paljon ammatillisen puolen osaajia, eikä amislaisuutta tarvitse hävetä. Niin ikävältä kun se kuulostaakin, on sanottava ettei lukio ole kaikille.

Toivottavasti moni, joilla lukio menee 4-6 tasolla älysi yhteishaussa hakea pois lukiosta. Jos ei pärjää, eikä ole valmis tekemään töitä, menee kaikkien aika vaan hukkaan.

Hirveää katsella luokassa opiskelijoita, joita ei kiinnosta, eikä osaa,  eikä opiskella jaksa tai ymmärrys riitä.

T. Lukiosta eläkkeelle siirtynyt aineenope

Pakkoko niitä kersoja on sinne lukioon laittaa? Jos saa a-rivin kirjoituksista, sillä ei kuitenkaan pääse jatko-opintoihin ainakaan yliopistoon. Jos kyse on siitä, että kyllä meidän Mika-Annikan pitää saada valkolakki kun kaikki serkkunsakin ovat lukiossa, lähtökohta on väärä. Yliopistoon pääsee muidenkin kanavien kautta. 

Ja toisaalta, pakkoko sinne yliopistoonkaan on edes pyrkiä... Ahtaaja tienaa tuplat kirjastonhoitajan töihin verrattuna. 

Lukio on mennyt jotenkin ihan överiksi. Olen käynyt lukion, yliopiston ja ollut työelämässä jo vuosia, eikä mikään ole ollut yhtä kuormittavaa kuin lukio. Ja varmaan vain pahemmaksi mennyt, kun paineet ovat kasvaneet valtaviksi, koska ne määrittävät niin voimakkaasti jopa loppuelämää.

Koko hommaa voisi löysätä huomattavastikin, eikä haittaisi mitään eikä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu on nykyisellään liian helppoa, olemme joutuneet tiputtamaan vaatimustasoa todella reilusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lukiossa vaatimustasoa ei ihan yhtä paljon ole helpotettu, joten moni yllättyy, kun pitäisi oikeasti alkaa opiskella eikä vastaukset löydykään suoraan kirjasta suunnilleen alleviivattuna.... Vaatimustaso ei ole kasvanut, mutta opiskelutaidot monella niin surkeat ja puhelin kiinnostaa liikaa.

T. Peruskoulun ope, jonka mies opettajana lukiossa.

Täysin samaa mieltä tämän kanssa. Kaikenlainen vaivannäkö on oppilaiden mielestä suatanasta ja sinnikkyyden lasku on nähtävissä vahvasti peruskoulussa.

T. Toinen peruskoulun ope

Yksi iso syy on peruskoulun tason romahdus. Nykyään peruskoulusta pääsee seiskan oppilaana läpi vaikka ei tekisi yhtikäs mitään. Siinä on sitten melko kylmää kyytiä, kun pitäisi lukiossa pärjätä. Ei ole opiskelutaitoja, ei pohjatietoja, ei keskittymiskykyä... tiktok ja bikbok ja litsläts ja niksnaks vaan hallussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu on nykyisellään liian helppoa, olemme joutuneet tiputtamaan vaatimustasoa todella reilusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lukiossa vaatimustasoa ei ihan yhtä paljon ole helpotettu, joten moni yllättyy, kun pitäisi oikeasti alkaa opiskella eikä vastaukset löydykään suoraan kirjasta suunnilleen alleviivattuna.... Vaatimustaso ei ole kasvanut, mutta opiskelutaidot monella niin surkeat ja puhelin kiinnostaa liikaa.

T. Peruskoulun ope, jonka mies opettajana lukiossa.

 

Täysin samaa mieltä tämän kanssa. Kaikenlainen vaivannäkö on oppilaiden mielestä suatanasta ja sinnikkyyden lasku on nähtävissä vahvasti peruskoulussa.

T. Toinen peruskoulun ope

Eiköhän tämä lähde vanhemmista. Vanhemmat vaativat kaikenlaisia poikkeuksia omille lapsilleen. Kaikki opetus ja tehtävät pitäisi räätälöidä koulussakin juuri tietyn perheen vaatimusten mukaan. Kun aikuisetkaan eivät arvosta vaivannäköä, ei lapsetkaan opi arvostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos nuoren opintomenestys ei parane osallistumalla opetukseen,  tekemällä kaikki kotitehtävät ja lukemalla niiden päälle vielä omatoimisesti, niin ei kannata olla lukiossa.

Oman oppimistavan löytäminen voi auttaa joillakin, esimerkiksi itse opin parhaiten kirjoittamalla itselleni käsin tiivistelmiä. Kieliä opin myös parhaiten kirjoittamalla. Tämä on toki yksilöllistä, mutta kannattaa ainakin kokeilla.

Ammattikoulu on oikein hyvä vaihtoehto, jos ei lukio suju ahkeruudesta huolimatta.

Ammattikoulu ei ole hyvä vaihtoehto enää nykyisin. Opetus on huonoa, jos sitä edes on. Suurimman osan ajasta opiskelijat vain ovat, mitään ei tarvitse lukea tai tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa opiskelu on aivan toisenlaista kuin 90-luvulla, jolloin itse kävin lukion. Valinnaiset aineet toki valittiin silloinkin, mutta siihen aikaan lukujärjestykset tulivat valmiina ja riitti, kun tulit tunnille kuten siihenkin astisessa elämässä. Meidän aikana ei ollut esim. koeviikkoa vielä ollenkaan vaan kokeita oli eri aikoihin ja oli aikaa lukea aina seuraavaan yleensä ajan kanssa.

Nykyään on koeviikot, tiimiviikot, monimuotoiset oppimistavat, pitää tehdä "kurssikartta" itse ja olla ajoissa valitsemassa tulevaan jaksoon oikeat aineet ja pitää itse huoli, että lukuvuodessa tulee suoritettua kursseja tarpeeksi. Lukioon ei mennä enää miettimään, mitä sitä haluaisi isona tehdä siinä tapauksessa, ettei yläkoulun jälkeen ole hajuakaan, mikä kiinnostaa kuten silloin omassa nuoruudessani tehtiin. Sääliksi käy ja harmittaa nykynuorten puolesta, kun oravanpyörä alkaa koko ajan nuorempana ja tehokkuusajattelu viedään äärimmilleen ai

Kirjoitin -95 ja meidän lukiomme oli juuri tuollaista. Kurssitarjottimelta valittiin itse kurssit, ja itse piti pitää huolta että kaikki vaaditut tulee suoritettua. Joka jakson päätteeksi oli koeviikko. Pitkästä matikasta ja äidinkielestä sai eniten pisteitä jatko-opintoihin jo silloin. Millä lailla nykyään muka pitää jo lukioon mennessä tietää mitä tulevaisuudessa aikoo?

Jotain nykylukiosta kertoo se, että minusta (-21 ylioppilas) yliopistossa on paljon helpompaa ja vähätöisempää opiskella.

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Mun esikoinen on nyt toista vuottaan yliopistossa, keskimmäisellä kirjoitukset päättyi juuri. Kumpikaan ei ole tuntunut pahemmin stressaavan lukiota. Molemmilla näytti harrastukset ym. aktiviteetit menevän helposti koulutyön edelle, eikä arvosanat silti pudonneet. Olen ihmetellyt, miten nykylukio voi olla niin helppoa, kun itse muistan stressanneeni kovasti 30 vuotta sitten.

Näin lukion opettajana ihan ensimmäinen ajatus on se, että kuinka paljon oppilasta se opiskelu oikeasti kiinnostaa. Jos osallistuu tunnilla aktiivisesti oppimiseen ja keskittyy tunnin aiheeseen, niin se auttaa jo todella paljon. Tämä toki vaatii jonkinasteista kiinnostusta, ei sitä muuten kukaan jaksa tehdä monta tuntia päivässä kolmen vuoden ajan. Moni aktiivinenkin opiskelija joutuu sitten vielä niiden tuntien jälkeen käymään asian uudestaan kotona läpi, mieluiten heti samana päivänä kun tunti on vielä hyvin muistissa. Ja sen jälkeen täytyy harjoitella asiaa, eli tehdä niitä kotitehtäviä.

Opiskelijat ovat kyllä aika rehellisiä, kun kahden kesken kysyn, että kuinka paljon tämä pitkä matematiikka kiinnostaa. Usein vastaus on, ettei se juurikaan kiinnosta, mutta jatko-opiskelujen vuoksi tai joskus vanhempien toiveesta tai vaatimuksesta se on valittu. 

Vierailija kirjoitti:

Jotain nykylukiosta kertoo se, että minusta (-21 ylioppilas) yliopistossa on paljon helpompaa ja vähätöisempää opiskella.

Huomattavasti!

T. 2017 kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Näin lukion opettajana ihan ensimmäinen ajatus on se, että kuinka paljon oppilasta se opiskelu oikeasti kiinnostaa. Jos osallistuu tunnilla aktiivisesti oppimiseen ja keskittyy tunnin aiheeseen, niin se auttaa jo todella paljon. Tämä toki vaatii jonkinasteista kiinnostusta, ei sitä muuten kukaan jaksa tehdä monta tuntia päivässä kolmen vuoden ajan. Moni aktiivinenkin opiskelija joutuu sitten vielä niiden tuntien jälkeen käymään asian uudestaan kotona läpi, mieluiten heti samana päivänä kun tunti on vielä hyvin muistissa. Ja sen jälkeen täytyy harjoitella asiaa, eli tehdä niitä kotitehtäviä.

Opiskelijat ovat kyllä aika rehellisiä, kun kahden kesken kysyn, että kuinka paljon tämä pitkä matematiikka kiinnostaa. Usein vastaus on, ettei se juurikaan kiinnosta, mutta jatko-opiskelujen vuoksi tai joskus vanhempien toiveesta tai vaatimuksesta se on valittu. 

Sitä kiinnostusta ei oikein väkisin saa herätettyä, eivätkä kaikki opi kaikkea, vaikka kuinka yrittäisivät. Ikävä kyllä pitkä matematiikka on aine, jota vaaditaan jatko-opintoihin hakeutuessa, vaikka hakeutuisi alalle, johon ei matematiikka liity millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan 6 pintaan se keskiarvo jääkin, mutta tuntuu että opinnot on koventuneet huomattavasti. Onko tuossa mitään järkeä, että 16-vuotiailla ainakin pojilla lukionumerot ovat pääosin 4-6. Ei kai se vika nyt ihan joka toisessa opiskelijassakaan voi olla.

Vasta oli fysiikan kurssi, josta paras numero oli 7. Siis koko kurssin käyneistä ko. koulussa. Nelosia oli varmaan 20.

Olen huolestunut.

Luulen, että tuo on vain se lopputulos nykyisen peruskoulun tasosta. Lapsilta ei vaadita asioiden syvällistä ymmärtämistä ja oppimista, eikä laskurutiinia kehity, kun puolet oppitunneista menee pelleilyn suitsimiseen. Ala-asteen loppupuolella osa luokasta ei osaa edes kelloa, mikä tulisi olla hanskassa viimeistään kolmosella.

Sitten lukiossa on kylmää kyytiä, kun ei ole opittu opiskelemaan ja on leikitty ja haaveiltu peruskoulu läpi.

Vierailija kirjoitti:

Jotain nykylukiosta kertoo se, että minusta (-21 ylioppilas) yliopistossa on paljon helpompaa ja vähätöisempää opiskella.

Et taida olla DI-opinnoissa.

T: Lukio oli paljon kevyempi ja helpompi

Vierailija kirjoitti:

Juu en epäile etteikö pojasta voisi vielä jotain tulla, mutta olen erittäin huolestunut että kuinka voi olla noin kauhean vaikeaa!

Lukihäiriö toki on, eikö siihen pitäisi saada jotain apua?

Lukihäiriöisen avut:



1. käydään lukio neljässä vuodessa

2. harjoitellaan lukemista joka päivä 1-2h

3. ylioppilaskokeessa 2h pidempi aika käytettävissä

4. pyydetään tukiopetusta suomenkielen opettajalta.

Näistä tuo harjoittelu on tärkein kohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain nykylukiosta kertoo se, että minusta (-21 ylioppilas) yliopistossa on paljon helpompaa ja vähätöisempää opiskella.

Huomattavasti!

T. 2017 kirjoittanut

Ihan sama kokemus minulla ja kirjoitin ylioppilaaksi 1997. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi iso syy on peruskoulun tason romahdus. Nykyään peruskoulusta pääsee seiskan oppilaana läpi vaikka ei tekisi yhtikäs mitään. Siinä on sitten melko kylmää kyytiä, kun pitäisi lukiossa pärjätä. Ei ole opiskelutaitoja, ei pohjatietoja, ei keskittymiskykyä... tiktok ja bikbok ja litsläts ja niksnaks vaan hallussa. 

Peruskoulussa ei käytännössä anneta 7 huonompaa arvosanaa, kenellekään. Jos lukion raja on 8, niin sisälle pääsee niitä hymyilemällä kasin saaneita ja ovat ihmeissään, kun alkaa tulla nelosia. Nelonen on lukiossa käytössä ja jos sen saamiseen pitää joissain aineissa tehdä töitä, tai edes sitä numeroa ei tule ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän etten tiedä muinaisen uudistuksen taustaperusteista mitään, mutta voisiko joku kertoa onko nykyisestä luokattomasta lukiosysteemistä seurannut yhtään mitään hyvää? Tai kysytään näin päin: mitä pahaa degeneraatiota olisi seurannut siitä, että lukio olisi pysynyt sellaisena, että siitä selvisi läpi OSANA muuta elämää?

Syynä ovat 2010-luvun hallitukset. Ensin tuli digihulluus ja sitten uusien opsien myötä itseohjautuvuushulluus,joka ylsi alakouluihin asti. Perinteinen opetus on ollut PARAS tapa Pisa-tulostenkin mukaan. Oravanpyörää ei pitäisi ulottaa yleissivistävään lukioon. 16-18-vuotias on virlä lapsi aivotoiminnoiltaan. 

Lukiossamme aloitti syksyllä 30 opiskelijan ryhmä. Heistä kymmenellä on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää lukiossa opiskelun idea. Vaikeinta on ollut hahmottaa se, että työt on tehtävä ja aineet palautettava. Pelkällä läsnäololla ei saa arvosanaa, vaikka peruskoulussa saakin. Näistä kymmenestä ehkä kaksi pystyy koskaan kirjoittamaan ylioppilaaksi. Lopuilla ei ole mitään mahdollisuuksia.