Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden lapsilla VAIKEAA lukiossa
14.03.2022 |
Kokeiden arvosanat 4-7. Ei ole todellakaan mikään pänttääjä, mutta silti. Miten tuo voi olla noin järkyttävän vaikeaa? Saa nähdä pääseekö ikinä läpi, ei suostu vaihtamaan amitsuun.
Kommentit (96)
Valmistuin 2012 juurikin suurinpiirtein A:n papereilla, päättötodistuksen ka jotain vähän päälle 7 kun yläasteelta lähtiessä se oli 8.7... peruskoulussa ei juurikaan tarvinnut päntätä vaan riitti kun teki vaadittavat asiat, monesti läksytkin ehdin hutaista ennen tunnin päättymistä kun monilla meni aika johonkin nysväämiseen. Mutta lukiossa taas ei enää tuolla taktiikalla pärjännyt vaan olisi pitänyt ymmärtää kokonaisuuksia ja kirjoittaa paljon esseitä, joita vihasin jo läpi kouluajan. En edelleenkään osannut sellaista pänttäämistä tai vapaa-ajankäyttöä opiskeluun niin haasteita tuli.
Veikkaan että pelastukseni tuolloin oli vielä oikeat kirjat ja käsinkirjoitetut muistiinpanot. Huomaan nimittäin nyt aikuisena amk ssa opiskellessa että tietokoneella olevien materiaalien lukeminen on jotain aivan hirveää enkä varmaan pystyisi tekemään tätä ellei opiskeltavat asiat kiinnostaisi oikeasti (lukiossa ei kiinnostanut). Edelleen vannom käsinkirjoitettujen muistiinpanojen varaan ja sen avulla olen pärjännyt nyt mm. lukion pitkän matikan tasoisessa matikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vahvasti sillä kannalla että kyseessä on suoritusyhteiskunnan järjettömien paineiden ja sosiaalisen median luoma yhdistelmä. Lukio on nykyään aivan eri oppilaitos kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Olen itse 2000-luvun lapsi, mutta itseäni vanhempien ihmisten kuvaukset lukio-opinnoistaan viittaavat siihen, että kolmisenkymmentä vuotta sitten lukio oli hieman vaativampi versio tai nk. jatkumo yläkoulusta, kun taas nykyään lukio on ehdottomasti enemmän yliopiston esiaste. Nykylukio on rakennettu niin, että jo ensimmäisenä opiskeluvuonna (16-vuotiaana) tulisi olla selkeä käsitys jatko-opinnoista ja siitä alasta, jolle aikoo kouluttautua ja pyrkiä töihin. Nykymaailman karu tila on se, että jo 16-18-vuotiaat stressaavat itsensä kuoliaaksi tulevaisuuden työpaikoista, palkoista ja eläkkeistä. Pelkkä kiinnostus ja kutsumus tietylle alalle ei enää riitä perusteeksi hakea sitä opiskelemaan, sillä nykymaailmassa ei ole enää mitään takeita siitä, että viidentoista vuoden päästä kyseiselle alalle enää tarvitaan asiantuntijoita tai työvoimaa, tekoälyn kehityksen suunnasta ei kukaan tiedä ja yhteiskunta on muodostunut koko ajan enemmän tuottavuus-, kulutus- ja liike-elämäkeskeiseksi. Ei ole enää itsestään selvää, että esimerkiksi kääntäjän ammatista haaveileva nuori voi seurata kutsumustaan. Kääntäjän töitä ei välttämättä enää kymmenessä vuodessa ole tarjolla. Siinäpä 16-vuotiaana mietit että mitenpä opinto- ja ylioppilaskirjoitussuunnitelman rakentaisin että pääsisin opiskelemaan järkevää alaa joka edes jotenkuten tuntuisi mielekkäältä ja vakaapohjaiselta suunnalta rakentaa tulevaisuuttaan. Tässä skenaariossa ei normaalille nuoruuden ajelehdinnalle ja mielenmuutoksille jätetä piiruakaan tilaa. Uudelleenkouluttautuminenkaan ei tule nykynuorille olemaan lainkaan samanlainen vaihtoehto kuin aikaisemmille polville, sillä aikuiskoulutustuet on poistettu ja uudelle alalle aikuisena hakeutumisesta tekee nykyhallitus uudistuksineen paraikaa mahdollisimman rankkaa ja vaikeaa.
Nykysuomalainen yhteiskunta on todella kova. Tähän päälle haluaisin sanoa, että monilla keski-ikäisillä ihmisillä ei ole ihan oikeasti aavistustakaan, millaisessa maailmassa nuoret teknologian ja somen kanssa elävät. Kaikki on somea. Kaikki on puhelimessa. Älypuhelinten vaikutuksia aivojen toimintaan ei olla pystytty tutkimaan kokonaisvaltaisesti, sillä laitteita ei ole ollut olemassa kyllin kauan, että todellisia, elinikäisiä vaikutuksia aivojen kehitykseen voitaisiin kartoittaa. Tähänastiset tutkimukset ovat kuitenkin aukottomasti todentaneet, ettei digitaalisessa maailmassa eläminen tee ihmisaivoille hyvää vaan suorastaan rikkoo aivojen kognitiivisia toimintoja, kuten keskittymiskykyä ja muistia. Meillä ei ole vielä käsitystä siitä, millä tavalla teknologia on vaikuttanut kasvavan sukupolven aivojen fysiologiaan. Tätähän ei suuressa kuvassa oteta huomioon vaan yhteiskunta pyörii entistä enemmän tekoälyn ja teknologian voimalla, kaikki tässä järjestelmässä on teknologiasta riippuvaista ja sanokaa mun sanoneen, se on meidän suurin ongelmamme.
Kaikki tämä samassa paketissa ja ei lainkaan ihme että yhtälö on nuorille mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa opiskellaan nykyään paljon digitaalisesti. Tehtävät ja kirja on tietokoneella ja kone auki nenän alla, opettaja ei kiertele luokassa vahtimassa, mitä siellä koneella tehdään. Monet selailee nettiä tai pelaa, kun pitäisi tehdä tehtäviä tai kuunnella opetusta. Miten siinä oppii...
Tämäpä juuri. Jonkun tuntkimuksen mukaan, jokaisen aiheeseen liittymättömän videon tms. vilkuilun jälkeen menee 20 min, ennen kuin pystyy taas keskittymään oikeaan aiheesen. Ap:n lapsen kohdalla voi olla myös kyse lukihäiriöstä, mutta selvittäisin myös sen, kuinka usein vilkuilee somea oppituntien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain nykylukiosta kertoo se, että minusta (-21 ylioppilas) yliopistossa on paljon helpompaa ja vähätöisempää opiskella.
Et taida olla DI-opinnoissa.
T: Lukio oli paljon kevyempi ja helpompi
DI-opinnoissahan lähdetään heti liikkeelle sillä oletuksella, että kaikki lukion matematiikan hommat on hanskassa ja siitä sitten vauhdilla eteenpäin.
Digikirjat pois ja paperiset takaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain nykylukiosta kertoo se, että minusta (-21 ylioppilas) yliopistossa on paljon helpompaa ja vähätöisempää opiskella.
Et taida olla DI-opinnoissa.
T: Lukio oli paljon kevyempi ja helpompi
DI-opinnoissahan lähdetään heti liikkeelle sillä oletuksella, että kaikki lukion matematiikan hommat on hanskassa ja siitä sitten vauhdilla eteenpäin.
Ei siellä DI-opinnoissa ole oletus, että kaikki hommat pitäisi hanskata ja muistaa asiat vielä parin vuoden päästä. Kurssit rimaa hipoen läpi ja eteenpäin, kukaan ei kysele jälkikäteen etkä niitä ihme matematiikan koukeroita tarvi yhtään mihinkään.
Mun poika suoritti lukion iloisesti rallatellen hyvillä arvosanoilla ja pääsi todistuksella
Helsingin Yliopistoon. Inttikin sujui hyvin, oli kuulemma hauskaa. Aukin kävi, oli kivaa. Kaipa tuo on asenteesta ja haluamisesta kiinni, miten pärjää.
Toki sitten niitäkin on, jotka eivät ole penaalin terävimpiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa opiskellaan nykyään paljon digitaalisesti. Tehtävät ja kirja on tietokoneella ja kone auki nenän alla, opettaja ei kiertele luokassa vahtimassa, mitä siellä koneella tehdään. Monet selailee nettiä tai pelaa, kun pitäisi tehdä tehtäviä tai kuunnella opetusta. Miten siinä oppii...
Tässäpä varmaan totuus.
Toisaalta, miksi opettaja kiertelisi katsomassa ja torumassa vääristä teoista. Eihän nykyään saa sanoa mitään, antaa rangaistusta tai hylättyä arvosanaakaan oikein. Kaikki on siis opiskelijan oman motivaation varassa ja jos ei sitä ole, ei kukaan potki persuksille. Korkeintaan joku psykologi kuuntelee, miten tunteita sanoitetaan.
On aivan sekopäistä, että tokaluokkalaisista 20% ei osaa lukea. Silti kaikki saavat jatkaa kolmannelle ja siitä aina vaan ylöspäin, vaikka oppiminen on lähes tyhjää. Ei arvosanoilla kukaan lukiota käy, vaan opituilla asioilla ja uuden oppimisella. Nyt arvosanat ovat tärkeimmät, opitusta ei mitään väliä. Näyttää kivalta tilastoissa...
Glukoosi-fruktoosi tyhmentää ihmistä, sanoi kerran yksi tutkija lehdessä.
Kuinka monen lapsi on syönyt elämässään kyseistä mömmöä? Niinpä. Päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiossamme aloitti syksyllä 30 opiskelijan ryhmä. Heistä kymmenellä on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää lukiossa opiskelun idea. Vaikeinta on ollut hahmottaa se, että työt on tehtävä ja aineet palautettava. Pelkällä läsnäololla ei saa arvosanaa, vaikka peruskoulussa saakin. Näistä kymmenestä ehkä kaksi pystyy koskaan kirjoittamaan ylioppilaaksi. Lopuilla ei ole mitään mahdollisuuksia.
Lukion luokka 1X.
24 opiskelijaa. 10 heistä joku diagnoosi tai tukilausunto. Niistä kymmenestä 2 lopetti jo heti ekan jakson jälkeen. 5 on hakenut ensi syksyksi amikseen. 3 jää vielä rimpuilemaan kirjainyhdistelmiensä kanssa lukioon, vaikkei hyvältä näytä. Hyvä, että lähtevät jotka ei halua olla, niin jäljelle jääville riittää enemmän aikaa ja huomiota.
Ja jos lehtijuttuihin on uskominen, niin seassa on myös näitä "tähtioppilaita". Vasta oli lehdessä juttua aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Mun poika suoritti lukion iloisesti rallatellen hyvillä arvosanoilla ja pääsi todistuksella
Helsingin Yliopistoon. Inttikin sujui hyvin, oli kuulemma hauskaa. Aukin kävi, oli kivaa. Kaipa tuo on asenteesta ja haluamisesta kiinni, miten pärjää.
Toki sitten niitäkin on, jotka eivät ole penaalin terävimpiä
Mitä järkeä mennä inttiin, jos on paikka yliopistossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiossamme aloitti syksyllä 30 opiskelijan ryhmä. Heistä kymmenellä on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää lukiossa opiskelun idea. Vaikeinta on ollut hahmottaa se, että työt on tehtävä ja aineet palautettava. Pelkällä läsnäololla ei saa arvosanaa, vaikka peruskoulussa saakin. Näistä kymmenestä ehkä kaksi pystyy koskaan kirjoittamaan ylioppilaaksi. Lopuilla ei ole mitään mahdollisuuksia.
Lukion luokka 1X.
24 opiskelijaa. 10 heistä joku diagnoosi tai tukilausunto. Niistä kymmenestä 2 lopetti jo heti ekan jakson jälkeen. 5 on hakenut ensi syksyksi amikseen. 3 jää vielä rimpuilemaan kirjainyhdistelmiensä kanssa lukioon, vaikkei hyvältä näytä. Hyvä, että lähtevät jotka ei halua olla, niin jäljelle jääville riittää enemmän aikaa ja huomiota.Ja jos lehtijuttuihin on uskominen, niin s
Tähtioppilaat on kyllä sellainen, oma lukunsa, joka pitäisi poistaa kokonaan.
"Tähtioppilaat on kyllä sellainen, oma lukunsa, joka pitäisi poistaa kokonaan."
Totta. On nimittäin vähän sellainen tunne, että ei ole kovinkaan reilua vetäistä 7* tai 8* nelosen ja vitosen jampoille, joille koulu ei maistu. Sitten ysin keväällä vaan tähdet tippuvat pois ja ollaan ihan vaan seiskoja ja kaseja.
Jos taas kyse on oikeista oppimisvaikeuksista, ei tuollainen ole oikein silloinkaan. Tällaiset oppilaat täytyisi ohjata johonkin pienryhmiin ja sitä kautta heille sopiviin jatko-opintoihin.
Miten motivoi opiskelu enää ihan perus Liisaa tai Teppoa, jos muut saavat tavallaan ilmaiseksi arvosanat ja itse saa tehdä kunnolla jo töitä niiden eteen. Harva lapsi tai nuori ymmärtää tai hyväksyy epäreiluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa opiskellaan nykyään paljon digitaalisesti. Tehtävät ja kirja on tietokoneella ja kone auki nenän alla, opettaja ei kiertele luokassa vahtimassa, mitä siellä koneella tehdään. Monet selailee nettiä tai pelaa, kun pitäisi tehdä tehtäviä tai kuunnella opetusta. Miten siinä oppii...
Tässäpä varmaan totuus.
Toisaalta, miksi opettaja kiertelisi katsomassa ja torumassa vääristä teoista. Eihän nykyään saa sanoa mitään, antaa rangaistusta tai hylättyä arvosanaakaan oikein. Kaikki on siis opiskelijan oman motivaation varassa ja jos ei sitä ole, ei kukaan potki persuksille. Korkeintaan joku psykologi kuuntelee, miten tunteita sanoitetaan.
On aivan sekopäistä, että tokaluokkalaisista 20% ei osaa lukea. Silti kaikki saavat jatkaa kolmannelle ja siitä aina vaan ylöspäin, vaikka oppiminen on lähes tyhjää. Ei arvosanoilla kukaan lukiota käy, vaan opituilla
Eskarissa opitaan jo lukemaan. Ennen ollut edes eskaria ja lukemaan opittiin biimeistään toisella luokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika suoritti lukion iloisesti rallatellen hyvillä arvosanoilla ja pääsi todistuksella
Helsingin Yliopistoon. Inttikin sujui hyvin, oli kuulemma hauskaa. Aukin kävi, oli kivaa. Kaipa tuo on asenteesta ja haluamisesta kiinni, miten pärjää.
Toki sitten niitäkin on, jotka eivät ole penaalin terävimpiä
Mitä järkeä mennä inttiin, jos on paikka yliopistossa?
Intti kannattaa suorittaa heti ylppäreiden jälkeen ja sitten opiskelemaan.
Minä taas ajattelisin, että kielet, matematiikka ja reaaliaineet yhdessä kehittävät nuoren ihmisen ajatusmaailmaa niin paljon, että kolme vuotta lukiossa ei tosiaankaan ole hukkaan heitettyä aikaa. En oikein ymmärrä, mikä olisi tuon ikäisen ihmisen elämässä tärkeämpää tai kiireellisempää kuin sivistyminen, mikäli hänellä ei ole akuuttia tarvetta ryhtyä elättämään itseään mahdollisimman nuorena.