Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Niin ja ennen kuin joku puhuu halcemmista asunnoista tai pääkaupunkiseudulla asumisesta niin kyllä monella muullakin paikkakunnalla joutuu helposti maksamaan yksiöstä tuon verran. Itse asun pienessä kaupungissa ja täällä on ison kaupungin hintataso.

Ja jossai tosi syrjässä voi asuntoja olla vain pari kpl ja niiden hinta voi sen vuoksi olla korkea. Joten se siitä halvasta maalla asumisesta.

Että rahaa saa tekemättä mitään.😂

Miten sohva ja sänky kuljetetaan julkisilla? Muuten ehkä onnistuu, mutta sitkeyttä vaatii.

Nyt on kyllä pakko sanoa, että jos oikeasti ei ole varaa 1,50 euron herkkuun työttömänä, niin silloin kyllä pitää arvioida omat menot uusiksi. Meneekö kaikki raha liian kalliiseen asuntoon? Kukaan ei pakota asumaan pk-seudulla. Pikkupaikkakunnalla elää työttämänä herroiksi, jos rahat eivät mene alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin ja jos asuu yksiössä.

Eipä minullakaan yksinasuvana opiskelijatyttönä ollut pakastinta. Eikä siitä yksinasuvalle niin hyötyäkään olisi. Loppujen lopuksi ruokaa meni aika vähän. 100 euroa/kk sai menemään ruokaan ja muuhun marketostoksiin. Koulussa oli sen lisäksi edullinen ruokailu, joten kotona ei tullut kokkailtua. Yleensä söin aamulla puuroa ja illalla leipää tai näkkileipää. Perheellisellä on eri asia, kun sitä ruokaa kuluu enemmän ja on tehtävä lämpimiä aterioita. Silloin noista marjoista ja mehuista pakkasessa, -30% lihoista ja leivistä tulee oikeasti isoja säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Leipominen on varmasti mukava ja edullinen harrastus, jos on vielä pakastinkin, jonne laittaa sämpyläpusseja.  Mutta kaikki eivät ole jauhopeukaloita, näppäriä käsityöihmisiäkään, tai viherpeukaloita.  Ei se silti tarkoita, että on laiska tuhluri, jos ei saa leipomalla säästöjä aikaiseksi.

Kaupassa myydään leipäjauhoja, joihin tarvitsee lisätä vain vesi ja pussin kyljessä on leipomisohjeet. Niillä onnistuu aivan kuka tahansa tekemään leipää. Ja kun sanon kuka tahansa, vertaan aina siihen, mitä kehitysvammainen tyttäreni pystyy tekemään ja jos onnistuu häneltä, niin voi taatusti vaatia jokaiselta ns. normaaliälyiseltä ja se on pelkästä viitseliäisyydestä kiinni. Tyttäreni leipoo usein sämpylöitä ihan tavallisistakin sämpyläjauhoista, kaurakeksejä ym, enkä ole minä opettanut tai apuna, vaan koulussa on oppinut kotitaloustunnilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni parempiosainenkin köyhäilee säästääkseen johonkin isompaan. Silloin pätee vinkit, että käy kampaajalla harvemmin, osta punalaputettua pakastimeen, marjastbja osta tarjouksesta isot säkit vessapaperia varastoon. Koska sitä rahaa oikeasti on, voi näitä vinkkejä hyödyntää. Rahaa jää säästöön ja sillä voi sitten ostaa vaikka oman asunnon. On olemassa jokin tavoite jota varten elää pihisti. Entä jos tätä tavoitetta ei ole? Entä jos on pakko elää säästeliäästi ja on pakko jättää aterioita väliin? Tämä on se, mitä ei ymmärrä, kun ei ole oikeasti köyhä. Köyhällä ei ole odottamassa sitä hetkeä kun voi lopettaa säästämisen ja nauttia tavoitteen saavuttamisesta.

Miksei köyhä aseta tavoitteita ja osatavoitteita, ja tee siitä elämästään parempaa? Ai niin, kun köyhä vaan on ja valittaa, siksi se köyhä onkin. Joku pakastimesta puhuminen on köyhälle loukkaus, vaikka moni hyvätuloinen säästää ruuassa sillä pakastimella, yhtään kokematta nöyryytystä tai ylivoimaista vaivaa. Mutta köyhä ei voi, kun köyhä ei saata vaivautua tai suunnitella sitä elämäänsä, niin että köyhyys päättyisi.

No mihin sen pakastimen laittaa jos elät pienessä luukussa, jossa ei löydy paikkaa kunnolla edes vaatteille? Pakastin syö öyös sähköä ja käytetty pakastin voi koitua kalliiksi jos se särkyy ja on vuokralaisen hankkima. 🙄

Ja on varmaan vaikea tajuta että ihminen joka joutuu kokemaan köyhyyttä, on usein masentunut eikä välttämättä jaksa enää yrittääkään.

Enempi säälin teitä jotka luulette että iun elämässä on asiat menneet niin että elätte jonkinlaisessa harhassa missä kuvittelette olevanne suojassa köyhyydeltä tai työttömyydeltä. Jos kohottaa itsetuntoaan lyttäämällä köyhiä tai sairaita, taitaa itse olla hengessään köyhempi tai sairaampi kuin pitäisi.

Opintolainasta puheenollen. Se on ensimmäinen merkki köyhyydestä mielestäni jos pitää lainalla opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni parempiosainenkin köyhäilee säästääkseen johonkin isompaan. Silloin pätee vinkit, että käy kampaajalla harvemmin, osta punalaputettua pakastimeen, marjastbja osta tarjouksesta isot säkit vessapaperia varastoon. Koska sitä rahaa oikeasti on, voi näitä vinkkejä hyödyntää. Rahaa jää säästöön ja sillä voi sitten ostaa vaikka oman asunnon. On olemassa jokin tavoite jota varten elää pihisti. Entä jos tätä tavoitetta ei ole? Entä jos on pakko elää säästeliäästi ja on pakko jättää aterioita väliin? Tämä on se, mitä ei ymmärrä, kun ei ole oikeasti köyhä. Köyhällä ei ole odottamassa sitä hetkeä kun voi lopettaa säästämisen ja nauttia tavoitteen saavuttamisesta.

Miksei köyhä aseta tavoitteita ja osatavoitteita, ja tee siitä elämästään parempaa? Ai niin, kun köyhä vaan on ja valittaa, siksi se köyhä onkin. Joku pakastimesta puhuminen on köyhälle loukkaus, vaikka moni hyvätuloinen säästää ruuassa sillä pakastimella, yhtään kokematta nöyryytystä tai ylivoimaista vaivaa. Mutta köyhä ei voi, kun köyhä ei saata vaivautua tai suunnitella sitä elämäänsä, niin että köyhyys päättyisi.

Kunpa tältä palstalta voisi karsia kaikki sinunkaltaisesi vähäjärkiset välihuutelijat, joilla ei ole mitään sanottavaa. Tai ainakin sinut. Mutta yhdensorttinen loinenhan sinä olet, eikä niistä niin vain päästä eroon.

Miksi herjaat, kun itse ilmeisesti loisit? MIKSI köyhä ei koskaan omasta mielestään voi tehdä mitään, ollaan tt:lla vuosikymmeniä eikä edes yritetä mitään? Puuttuu se tahto muuttaa elämää ja sitkeys kestää epämukavuutta, siihen se on tyssännyt kaikilla mun tuntemilla köyhillä. Ei pystytä suunnittelemaan yhtään pidemmälle elämää, ei kouluttauduta eikä aloiteta niistä aloitustason työpaikoista joista sitten pääsisi parempiin töihin, kun ei viitsitä ja kaikki työ on muka nöyryytystä. Sitten itketään, kun ei kukaan ota töihin. No oikeasti se asenne näkyy päälle, ja työnantajat osaavat karttaa ilman työkokemusta olevia, ja ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipominen on varmasti mukava ja edullinen harrastus, jos on vielä pakastinkin, jonne laittaa sämpyläpusseja.  Mutta kaikki eivät ole jauhopeukaloita, näppäriä käsityöihmisiäkään, tai viherpeukaloita.  Ei se silti tarkoita, että on laiska tuhluri, jos ei saa leipomalla säästöjä aikaiseksi.

Kaupassa myydään leipäjauhoja, joihin tarvitsee lisätä vain vesi ja pussin kyljessä on leipomisohjeet. Niillä onnistuu aivan kuka tahansa tekemään leipää. Ja kun sanon kuka tahansa, vertaan aina siihen, mitä kehitysvammainen tyttäreni pystyy tekemään ja jos onnistuu häneltä, niin voi taatusti vaatia jokaiselta ns. normaaliälyiseltä ja se on pelkästä viitseliäisyydestä kiinni. Tyttäreni leipoo usein sämpylöitä ihan tavallisistakin sämpyläjauhoista, kaurakeksejä ym, enkä ole minä opettanut tai apuna, vaan koulussa on oppinut kotitaloustunnilla. 

No monella esim. vanhuksella kädet esim. huonossa kunnossa eikä pysty tekemään käsillään mitään. Jollain toisella se voi olla selkä tai jalat. Tai näkö. Todella yleistä esim. vanhuksilla.

Itse olen se joka sanoi että menee vuodessa paljon apteekin voiteisiin. Käsilläni en viitsi leipoa kun iho on niin ohut ja ratkeilee niin että peseminenkin on hankalaa. Lisäksi on pakko syödä 100% täysjyvää jos mahdollista, oikeastaan leipää en syö juuri ollenkaan kun se ei vatsalleni sovi. Pitäisi olla muutenkin FODMAP-ruokavalio eikä siihen saa yhtään tukea. Tässä taas näkyy se ettei ymmärretä että kaikki eivät voi syödä kaikkea. Itselläni esim. allergioita ym minkä vuoksi ruokakorin hinta voi olla kalliimpi kuin sellaisella, mikä voi syödä kaikkea.

Oon muuten työskennellyt kehitysvammaisten kanssa ja voin sanoa ettei kaikilta leipominen onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipominen on varmasti mukava ja edullinen harrastus, jos on vielä pakastinkin, jonne laittaa sämpyläpusseja.  Mutta kaikki eivät ole jauhopeukaloita, näppäriä käsityöihmisiäkään, tai viherpeukaloita.  Ei se silti tarkoita, että on laiska tuhluri, jos ei saa leipomalla säästöjä aikaiseksi.

Kaupassa myydään leipäjauhoja, joihin tarvitsee lisätä vain vesi ja pussin kyljessä on leipomisohjeet. Niillä onnistuu aivan kuka tahansa tekemään leipää. Ja kun sanon kuka tahansa, vertaan aina siihen, mitä kehitysvammainen tyttäreni pystyy tekemään ja jos onnistuu häneltä, niin voi taatusti vaatia jokaiselta ns. normaaliälyiseltä ja se on pelkästä viitseliäisyydestä kiinni. Tyttäreni leipoo usein sämpylöitä ihan tavallisistakin sämpyläjauhoista, kaurakeksejä ym, enkä ole minä opettanut tai apuna, vaan koulussa on oppinut kotitaloustunnilla. 

Niin, mutta köyhälle se oman leivän leipominen on nöyryytystä ja kamala riesa. Meiltä työssäkäyviltä jotka säästämme vaikka sijoituksiin, ihan helposti onnistuu leipominen. Mutta ei köyhältä.

Minä olen ilmoinen että tämä vapaamatkustaminen loppuu kun sota leviää Suomeen, silloin joutuu köyhäkin tekemään jotakin elantonsa eteen. Eli silläkin pilvellä hopeareunus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhä, esim yksin asuva, saa perustoimeentulotukea vuokran, veden, sähkölaskun, kotivakuutuksen, terveydenhuollon maksujen, reseptilääkkeiden + yli 500e/kk sen lisäksi. Hyvällä matematiikalla tämä tekee jokseenkin enemmän, kuin pari euroa päivässä, mitä monet väittää heillä käytössään olevan.

Ehkä ne rahat kuitenkin menee johonkin turhaan, jos ei perusasioihin riitä?

T. En kelalla töissä, mutta näen päivittäin useita päätöksiä ja ihan nämä faktat voi kelan sivuiltakin lukea

No esim. jos maksaa opintolainaa niin sen joutuu vähentämään siitä perusosasta. Siihen et saa yhtään ylimääräistä.

Luuletko tosiaan että valtio antais enemmän kuin on pakko? Ihan huvikseen? Aattelepoa julkisia palveluita kuinka niihinkään ei haluta antaa edes tarvittavaa määrää, mitenkä luulet että tt-tukea ois lasketti yhtään yläkanttiin?

Ja kuvittele että saisit töistäsi ton verran palkkaa. Eläisitkö?

Lyhyen aikaa voi mennä, muttei pidemmän päälle.

Tietenkin sen joutuu vähentämään perusosasta. Yhteiskunta kun ajattelee, että toimeentulotuki on viimesijainen tuki, jolla vältetään nälkäkuolema. Jos joku haluaa sillä kuittailla lainoja, niin sitten paastoaa. Sosiaalityöntekijä suosittelee kuitenkin sitä, että antaa mennä lainat ulosottoon, toimeentulotuesta niitä ei ole tarkoituskaan maksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni parempiosainenkin köyhäilee säästääkseen johonkin isompaan. Silloin pätee vinkit, että käy kampaajalla harvemmin, osta punalaputettua pakastimeen, marjastbja osta tarjouksesta isot säkit vessapaperia varastoon. Koska sitä rahaa oikeasti on, voi näitä vinkkejä hyödyntää. Rahaa jää säästöön ja sillä voi sitten ostaa vaikka oman asunnon. On olemassa jokin tavoite jota varten elää pihisti. Entä jos tätä tavoitetta ei ole? Entä jos on pakko elää säästeliäästi ja on pakko jättää aterioita väliin? Tämä on se, mitä ei ymmärrä, kun ei ole oikeasti köyhä. Köyhällä ei ole odottamassa sitä hetkeä kun voi lopettaa säästämisen ja nauttia tavoitteen saavuttamisesta.

Miksei köyhä aseta tavoitteita ja osatavoitteita, ja tee siitä elämästään parempaa? Ai niin, kun köyhä vaan on ja valittaa, siksi se köyhä onkin. Joku pakastimesta puhuminen on köyhälle loukkaus, vaikka moni hyvätuloinen säästää ruuassa sillä pakastimella, yhtään kokematta nöyryytystä tai ylivoimaista vaivaa. Mutta köyhä ei voi, kun köyhä ei saata vaivautua tai suunnitella sitä elämäänsä, niin että köyhyys päättyisi.

Kunpa tältä palstalta voisi karsia kaikki sinunkaltaisesi vähäjärkiset välihuutelijat, joilla ei ole mitään sanottavaa. Tai ainakin sinut. Mutta yhdensorttinen loinenhan sinä olet, eikä niistä niin vain päästä eroon.

Miksi herjaat, kun itse ilmeisesti loisit? MIKSI köyhä ei koskaan omasta mielestään voi tehdä mitään, ollaan tt:lla vuosikymmeniä eikä edes yritetä mitään? Puuttuu se tahto muuttaa elämää ja sitkeys kestää epämukavuutta, siihen se on tyssännyt kaikilla mun tuntemilla köyhillä. Ei pystytä suunnittelemaan yhtään pidemmälle elämää, ei kouluttauduta eikä aloiteta niistä aloitustason työpaikoista joista sitten pääsisi parempiin töihin, kun ei viitsitä ja kaikki työ on muka nöyryytystä. Sitten itketään, kun ei kukaan ota töihin. No oikeasti se asenne näkyy päälle, ja työnantajat osaavat karttaa ilman työkokemusta olevia, ja ihan syystä.

Miksi et itse perusta unelmayritystä? Miksei jokainen meistä vain perusta unelmayritystä? Kuka vain voi perustaa yrityksen.

Ps. Tt-tuella harvoin ollaan vuosikymmeniä ja jos onkin, on silloin henkilöllä jokin vammauttava sairaus (joko fyysinen tai psyykkinen, esim. psykoositaipumus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku sanoo, että laita pakastimeen. Mihin pakastimeen?!

Kyllä jääkaapissasi on oltava edes pakastelokero. En todellakaan usko, etteikö olisi. Lisäksi jos asut vuokralla, on vuokranantajan hankittava edes jonkinlainen pakastin, joka kuuluu kodin perusvarusteisiin.

Vuokranantajan velvollisuuksiin ei kuulu hankkia pakastinta. Se ei kuulu välttämättömiin perustarpeisiin. 

Vierailija kirjoitti:

En värjää hiuksia, leikkaan ne itse miesten partasaksilla, kaikki mun vaatteet on kirppareilta ja vaihtopöydistä saatuja.. Käytän lidlin meikkejä :D Syön 2 kertaa päivässä. Aamulla ja illalla ennen nukkumaan menoa, että saan unta. Kalusteet on myös kaikki mummon vintiltä tai ilmaiseksi roskalava-ryhmistä saatuja. Lakanat ovat yli 7 vuotta vanhoja.. Minulla on 2 rintsikat. Pesen pyykkiä tosi usein, koska sukkia on niin vähän enkä raaski ostaa nyt just uusia.

Kaikki rahat menee laskuihin, ruokaan ja opintolainan lyhennykseen. Harrastan (yllätys) lenkkeilyä, mutta sekin ollut tauolla koska en ole löytänyt kirpparilta uusia lenkkareita hajonneiden tilalle. Istun kotona kaikki päivät yksin ja maalaan tauluja pysyäkseni järjissäni. Nukun paljon.

Minä olen hyvätuloinen millä tahansa mittapuulla, mutta.. En käy koskaan kampaajalla, vaan olen leikannut itse hiukseni teinistä saakka. Valtaosa vaatteistani on kirppikseltä, en käytä mitään meikkejä, syön 2-3 kertaa päivässä, kaikki kalusteet kodissamme ovat käytettyjä ja lakanoista taatusti suurin osa 10 vuotta tai vanhempia. En käytä rintsikoita, vaan toppeja ja urheiluliivejä. Pesen pyykkiä kerran viikossa, koska on hirveää tuhlausta pyörittää konetta koko ajan, paljon järkevämpää olla riittävästi alusvaatteita ym, ettei tarvitse pestä pyykkiä niin usein. Minulla on myös maalausvälineet akryylimaalaukseen, mutta harvoin on aikaa maalata. Minulle luksusta on, jos saan istua kotona yksin. Nukun liian vähän, joten olen kateellinen sinulle siitä, että nukut paljon - ole tyytyväinen, että osaat nukkua. Uni on niin valtavan tärkeää.

Mun pointti, nuo eivät ole asioita, jotka ovat välttämättä köyhyyden tunnusmerkkejä, koska ne voivat olla myös valintoja. Valinnanvapauden puuttuminen kyllä on köyhyyden tunnusmerkki, mutta voit myös vaikuttaa ajatteluusi ja yrittää nähdä tilanteesi positiivisemmin. Vaan miksi istut kotona yksin? Oletko varma, ettei sinulla ole vapautta vaikuttaa siihen halutessasi?

Opintolaina on laina, joka pitää maksaa takaisin. Monilla opiskelijoilla on myös muita velkoja, kulutusluottoja, osamaksusopimuksia ja jopa pikavippejä.

Osa lapsista ja nuorista ei saa lapsuudenkodissaan alkeellisimpiakaan oppeja rahankäyttöön ja säästämiseen.  Jo lapsuudenkodissa omaksuttu uusavuttomuus ja usuhaluttomuus on vanhempien syytä! Äidit ja isät eivät puhu kotona rahasta eivätkä opeta lapsilleen järkevää rahankäytön mallia.

Ulosottovoudit voisivat lähteä kiertämään peruskouluja, ammatillisia oppilaitoksia ja lukioita. Nuorille pitää kertoa, mihin huono elämänhallinta, holtiton rahankäyttö ja ylivelkaantuminen johtaa.

Opiskelijat velkaantuvat nyt vauhdilla. Opintolainakanta on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Takuusäätiön mukaan viime vuonna opintolaina oli myös osasyy yhä useamman alle 30-vuotiaan velkaongelmiin: https://yle.fi/uutiset/3-12338335

Vierailija kirjoitti:

Opintolainasta puheenollen. Se on ensimmäinen merkki köyhyydestä mielestäni jos pitää lainalla opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja ennen kuin joku puhuu halcemmista asunnoista tai pääkaupunkiseudulla asumisesta niin kyllä monella muullakin paikkakunnalla joutuu helposti maksamaan yksiöstä tuon verran. Itse asun pienessä kaupungissa ja täällä on ison kaupungin hintataso.

Ja jossai tosi syrjässä voi asuntoja olla vain pari kpl ja niiden hinta voi sen vuoksi olla korkea. Joten se siitä halvasta maalla asumisesta.

Miksi työttömän pitää asua Helsingin keskustassa, muiden rahoilla? Ei mistään syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni parempiosainenkin köyhäilee säästääkseen johonkin isompaan. Silloin pätee vinkit, että käy kampaajalla harvemmin, osta punalaputettua pakastimeen, marjastbja osta tarjouksesta isot säkit vessapaperia varastoon. Koska sitä rahaa oikeasti on, voi näitä vinkkejä hyödyntää. Rahaa jää säästöön ja sillä voi sitten ostaa vaikka oman asunnon. On olemassa jokin tavoite jota varten elää pihisti. Entä jos tätä tavoitetta ei ole? Entä jos on pakko elää säästeliäästi ja on pakko jättää aterioita väliin? Tämä on se, mitä ei ymmärrä, kun ei ole oikeasti köyhä. Köyhällä ei ole odottamassa sitä hetkeä kun voi lopettaa säästämisen ja nauttia tavoitteen saavuttamisesta.

Miksei köyhä aseta tavoitteita ja osatavoitteita, ja tee siitä elämästään parempaa? Ai niin, kun köyhä vaan on ja valittaa, siksi se köyhä onkin. Joku pakastimesta puhuminen on köyhälle loukkaus, vaikka moni hyvätuloinen säästää ruuassa sillä pakastimella, yhtään kokematta nöyryytystä tai ylivoimaista vaivaa. Mutta köyhä ei voi, kun köyhä ei saata vaivautua tai suunnitella sitä elämäänsä, niin että köyhyys päättyisi.

Kunpa tältä palstalta voisi karsia kaikki sinunkaltaisesi vähäjärkiset välihuutelijat, joilla ei ole mitään sanottavaa. Tai ainakin sinut. Mutta yhdensorttinen loinenhan sinä olet, eikä niistä niin vain päästä eroon.

Miksi herjaat, kun itse ilmeisesti loisit? MIKSI köyhä ei koskaan omasta mielestään voi tehdä mitään, ollaan tt:lla vuosikymmeniä eikä edes yritetä mitään? Puuttuu se tahto muuttaa elämää ja sitkeys kestää epämukavuutta, siihen se on tyssännyt kaikilla mun tuntemilla köyhillä. Ei pystytä suunnittelemaan yhtään pidemmälle elämää, ei kouluttauduta eikä aloiteta niistä aloitustason työpaikoista joista sitten pääsisi parempiin töihin, kun ei viitsitä ja kaikki työ on muka nöyryytystä. Sitten itketään, kun ei kukaan ota töihin. No oikeasti se asenne näkyy päälle, ja työnantajat osaavat karttaa ilman työkokemusta olevia, ja ihan syystä.

Miksi et itse perusta unelmayritystä? Miksei jokainen meistä vain perusta unelmayritystä? Kuka vain voi perustaa yrityksen.

Ps. Tt-tuella harvoin ollaan vuosikymmeniä ja jos onkin, on silloin henkilöllä jokin vammauttava sairaus (joko fyysinen tai psyykkinen, esim. psykoositaipumus).

Silloin oltaisiin työkyvyttömyyseläkkeellä.

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on ihmisillä erilaista. Valitettavasti köyhyys vaatii taitoa, paneutumista ja jaksamista. Ymmärrän, että on terveysasioita, jotka kuluttavat rahaa tai myös jaksamista. Toki toimeentulotuesta saa lääkkeeitä. Mutta kyllä välillä tuntuu ihmeelliseltä ettei edes jauhoja ole varaa ostaa. Itsekin toimeentulotuella käyny risteilyllä, keikoilla, ravintoloissa ja elokuvissa yms. Ostanut vaatteita. Toki se on paljon henkilökohtaisia valintoja: en juo juurikaan, en tupakoi, ei ole autoa (ympäristösyistä) ja olen kasvissyöjä. Kännykkäkin on 100 euron mallia ja tv:kään ei tarvitse olla iso. Tietokone maksoi 150 euroa. Olen hyvin järjestelmällinen rahojen kanssa.  Jotta voin toteuttaa mm. elämyksiä se vaatii budjetoimista kaikessa. Myös etsin tarjouslähtöjä risteilylle, elokuvissa 2 yhden hinnalla yms. Offerillasta saa ravintolatarjouksia.   Sekä tietysti paljon kärryllä ilmaisjutuista ja kauppojen erilaisista tarjouksista. Joten köyhyys vaatii kyllä aikaa.

Se minkä kuitenkin jokainen köyhä varmaan kokenut joskus kun esim jokin hajoaa. Siihen ei köyhänä oikeen voi varautua.

Takerrun nyt tuohon Jauhopussiisi. Onko joku "oikeasti köyhä" tässä ketjussa valittanut, ettei olisi varaa jauhoihin? Jospa te jauhopeukalot linkkaatte sen viestin, missä näin joku köyhimys valittaa. Keskustellaan sitten lisää. ☺

Sitten nämä kakku-käsivispilä-viisastelijat. Kuinka moni teistä vaahdottaa käsipelillä voit ja sokerit kakkutaikinaan? Ja pitää sitä oikeasti varteenotettavana vaihtoehtona, kun itsekin tekee niin? Tai on edes joskus kokeillut. Odotan kertomuksianne mielenkiinnolla. Hyvän, kuohkean kakun tekeminen ei ole ihan helppoa, vaikka olisi tekniikkakin apuna. Helposti voi lätsähtää likilaskuiseksi...

Mä olen monet kerrat usean vuoden ajan vispannut käsin kaikki taikinat. Valittee aina sen ohjeen mis vatkataan munat ja sokeri ja sit lisätään rasva.

Sitten et leivokaan tiikerikakkua, jossa vaahdotetaan voi ja sokeri valkoiseksi, kuohkeaksi vaahdoksi, johon lisätään munat yksitellen, voimakkaasti vatkaten.

Kuvailemasi sokerikakun tekeminen onnistuu mainiosti käsin, meille opetettiin se aikoinaan köksäntunneilla, 1980-luvulla. Kivaa muuten leipoa, eikö vain? Mitä kakkua vaan, ja itseleivotut sämpylät ja muut edukkaat ruokaleivät ovat myös ihana lahja tai tuliainen, jos haluaa toista huomioida. Ei ole pakko olla kallis kakku, tuore leipä on ihanaa herkkua! ☺

Kannattaa tutkia muunmaalaisia reseptejä esim. youtubesta, niitä harvoin vatkataan sähkövatkaimella. Se on joku suomalainen tapa tuo sokerin ja kananmunan vaahdottaminen, aivan tosi harvoin esim. ameriikkalaisissa ohjeissa vaahdotetaan mitään, yleensä ainekset vain sekoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni parempiosainenkin köyhäilee säästääkseen johonkin isompaan. Silloin pätee vinkit, että käy kampaajalla harvemmin, osta punalaputettua pakastimeen, marjastbja osta tarjouksesta isot säkit vessapaperia varastoon. Koska sitä rahaa oikeasti on, voi näitä vinkkejä hyödyntää. Rahaa jää säästöön ja sillä voi sitten ostaa vaikka oman asunnon. On olemassa jokin tavoite jota varten elää pihisti. Entä jos tätä tavoitetta ei ole? Entä jos on pakko elää säästeliäästi ja on pakko jättää aterioita väliin? Tämä on se, mitä ei ymmärrä, kun ei ole oikeasti köyhä. Köyhällä ei ole odottamassa sitä hetkeä kun voi lopettaa säästämisen ja nauttia tavoitteen saavuttamisesta.

Miksei köyhä aseta tavoitteita ja osatavoitteita, ja tee siitä elämästään parempaa? Ai niin, kun köyhä vaan on ja valittaa, siksi se köyhä onkin. Joku pakastimesta puhuminen on köyhälle loukkaus, vaikka moni hyvätuloinen säästää ruuassa sillä pakastimella, yhtään kokematta nöyryytystä tai ylivoimaista vaivaa. Mutta köyhä ei voi, kun köyhä ei saata vaivautua tai suunnitella sitä elämäänsä, niin että köyhyys päättyisi.

Onhan se henkisesti huomattavasti helpompaa kulkea reikäisissä alushousuissa ja ostaa Lidlin hevihävikkikori, ja suunnitella miten 4 henkilöä syö 100e per viikko, kun se on pelkkä harrastus. Kun niillä säästyneillä rahoilla ostetaan oma talo eikä uusia rintsikoita. Kun suunniteltu budjetti ei riitäkään ja voit maksaa loppukuun Visalla. Ei oikeasti köyhällä ole tätä mahdollisuutta. Oikeasti köyhä on loppuviikon syömättä. Kun oikeasti köyhällä ei ole sitä arkkupakastinta täynnä ruokaa, mistä voi syödä loppukuun. Minä en ole köyhä. Olen pihi. Siinä on todella iso ero, kun tämä on minulle enemminkin harrastus jota teen suurempien tavoitteiden eteen, eikä minun olisi mikään pakko elää näin. Minulla riittää energiaa keksiä uusia säästökohteita ja minulle tämä on vain hauskaa leikkiä. Olisi täysin eri asia ja tuntuisi elämä todella toivottomalta, jos joutuisin elää näin jatkuvasti ja mitään ei jäisi säästöön. Jos joutuisin säästämään saadakseni uudet rintsikat. Ei sitä voi ymmärtää.