Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Menenpä syrjäpolulle.

Meillä kävi kerran murtovaras, tai murtovarkaita. Eivät vieneet oikeastaan mitään, olivat yhden (sen ainoan esillä olleen) kolikkolippaan hajottaneet. Siellä oli ollut muutamia (siis ehkä 4 tai 5) pikkukolikkoja, jotka olivat ottaneet. Mitään muuta eivät irti saaneet - jääkaapillakin olivat käyneet (ovi oli jätetty auki), mutta kun siellä ei ollut mitään vietävää. Pullo ruokaöljyä, mehupullo ja leviterasia, ja taisi olla perunoita vihanneslaatikossa. Se ruokaöljy oli siellä, koska se jääkaapin sisältö oli mielestäni niin ankea, että halusin laittaa edes sen sinne.

Sinänsä ystävällinen murtovaras/murtovarkaat, eivät olleet hajottaneet tuon kolikkolippaan lisäksi mitään, jääkaapissa ei ollut mikään mennyt pahaksi (ehkä jos siellä olisi ollut jotain, niin olisi voinut pilaantua), kaappeja ei ollut revitty tyhjiksi lattialle jne. Eipä niissä kaapeissakaan parin vaatekerran lisäksi mitään ollut.

Mietinpä vaan sitä, että mitähän on sillä murtovarkaalla/murtovarkailla pyörinyt mielessä, kun meidän "minimalistista" kämppää olivat katselleet?

Noista ajoista on jo jonkin aikaa, ja nyt yritän pitää huolta siitä, että jääkaapissa on aina vähintään yhteen ateriaan kunnolla ainekset (vaikka sitten halvinta uunilenkkiä ja kananmunia ja niitä perunoita).

Jos asioista nauttimisen estää ajatus siitä, että tämä ei ole omani (eli kateus), niin ongelma ratkeaa sillä, että opettelee pois omistajuuden ajatuksesta. Tulevaisuudessa elämme kuitenkin enemmän yhteiskuntamallissa, jossa  yhteiskäyttö on paljon yleisempää. 

Eikö hotellilomastakaan voi nauttia, koska se hotelli ei ole oma ja päässä kulkee ajatus siitä, että "mutta kun tämä ei ole omani". Entä kaupunkipyörästä, kun kerrankin löytää kaupunkipyörän vapaana juuri sen liikkeen edustalta, josta poistuu ja se on vielä kaupungin ilmainen pyörä, niin eikö siitä voi nauttia samalla lailla "kun se ei ole oma". Tuo ajatus kannattaa kääntää muotoon "ihanaa, kun saan nauttia hetken mökkeilystä/ihanaa, kun saa olla lomalla hotellissa/ihanaa kun löytyi pyörä näin läheltä".

Sitten kun mäkki on oma, pitää alkaa ajatella, että "pitää käydä tarkistamassa mökki" "pitää käydä katsomassa ettei puita kaatunut mökin päälle myrskyn jälkeen" "pitää käydä tarkistamassa ettei meillä ole käynyt varkaita, kun naapurissa kävi" "pitää käydä mökillä touhuamassa, että se näyttää asutulta" "pitää käydä tiekunnankokouksessa" "vesiosuuskunnankokoukseen" "kyläyhdistyksen kokoukseen" jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

Jatkoa:

Toteat, ettet pysty enää asumaan omakotitalossa, piha on muutamassa vuodessa ränsistynyt ja pakollisia huoltojakin on jäänyt väliin, kun eron ottanut puoliso ei enää huolehdikaan niistä. Myyt taloa, mutta myyntiaika onkin yllättävän pitkä. Muutat silti vuokra-asuntoon, tottakai olet sen valinnut parhaasta päästä tarjontaa, onhan sinulla rahaa. Niitä säästöjä.

Saat talon myytyä, mutta jo puolen vuoden päästä ostaja alkaa lähetellä sinulle kummallisia sähköposteja jostain hajuista ja päänsäryistä ja lasten korvatulehduksista. Kiinteistönvälittäjäkaverisi ei vastaa puheluihisi, hänellä on varmaan kiireitä. Talon ostanut perhe haluaa hinnanalennusta jostain kosteusvaurioista ja rakennevirheistä. Ja väittävät vielä, että olet laiminlyönyt perushuoltoja ja aiheuttanut sillä vaurioita kiinteistöön. Höpö höpö, sinähän et mitään alennuksia anna.

Kolmen vuoden oikeustaistelun jälkeen olet maksanut talon ostohinnan takaisin ostajille, saanut käsiisi asumiskiellossa olevan kiinteistön ja maksanut liki ostohinnan verran oikeuskuluja. Huomaatkin, että seitsemänkymppisenä olet käyttänyt kaikki säästösi, joudut myymään metsäsi eikä kavereitakaan näytä olevan. Sentään aktiivinen oikeustaustelu on jonkin verran kuntouttanut aivojasi, joten pystyt edelleen asumaan itsenäisesti kotonasi. Mutta missä? Sinulla ei ole enää varaa maksaa vuokraasi, ja sen talosi juoksevat kustannukset tosiaan juoksevat koko ajan, kiinteistöveroa, tiemaksuja, sähköä...

Miten hitossa olet käyhä, vaikket ole ollut päivääkään työttömänä?

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noista neuvoista vielä. Jotkut varmasti antavat niitä ihan vilpittömin mielin ja se on kiva. Mutta jos olisi olemassa yleispäteviä neuvoja, kaikki noudattaisivat niitä eikä olisi mitään ongelmia. Turha on siis olettaa, että neuvo toimisi jokaisella, aina löytyy ihminen jolle se ei sovi, syystä tai toisesta. Siitä ei pitäisi loukkaantua, jos vilpittömästi haluaa auttaa. Joku tätä ketjua lukeva voi kiinnostua neuvosta ja saada hyötyä siitä.

Köyhän tilanteessa parhaita neuvoja osaa antaa varmaan toiset köyhät,  entiset köyhät tai sosiaalityöntekijät tai vastaavat. Heillä on kokemusta asiasta.

Tässä ketjussa ei pyydellä neuvoja, joten varsinkaan ulkopuolisten on turha niitä tyrkyttää.

paitsi jos tekeytyy köyhäksi ja nuolee perseitä, niin neuvot otetaan heti ja ilolla vastaan :D

Siis todella ihana harrastus sinulla, sinulla on kaunis mieli ja olet varmaan pidetty henkilö työyhteisössäsi (Kuten psykopaatit ikävä kyllä usein ovat)

kuten sinäkin olet psykopaatti

Vastauksellasi osoitit, että tunnustit olevasti psykopaatti ("Kuten sinäkin olet)". Jos olisit vastannut, että "Itse olet", niin pallo olisi siirtynyt minulle.

En usko, että olen psykopaatti, mutta monen täällä tunteettomasti köyhiä haukkuvien ja heitä vihaavien voin uskoa olevan.

älä innostu liikaa. kunhan vain vastasin sinulle samalla lailla kuin sinä minulle. SInä tosin olet psykootikko, eikö niin? täällä on niin monia kirjoittajia, joten helposti unohtuu. Siltä osin ymmärrän tuollaisen puolen sinussa, että alat nähdä ja demonisoida toisia: psykootikot kun eivät osaa nähdä omia tekojaan realistisesti.

Jos näin aluksi sovitaan vaikka, ettei olla kumpikaan psykootikkoja, mutta minä en ollut se joka leuhki nuolevansa p*rseitä ja käyvänsä eri persooniksi tekeytyneenä käy häiriskelemäsä neuvoillaan ketjussa, joka ei hänelle edes kuuluisi aiheensa puolesta.

Täällä köyhät kirjoittavat asiallisia juttuja köyhän elämästä ja siitä, miten useimmissa tapauksissa köyhä on menettänyt omaisuutensa, ihmisarvonsa, tuttavansa, ylimääräisen ekonsa jne ja rahat riittä nippa nappa ruokaan. Sitten tänne ilmesty tasaisin väliajoin jotain ihan pimeitä tyyppejä, jotka eivät tiedä köyhyydestä mitään neuvomaan, pimeitä neuvoja miten köyhien pitäisi leipoa tiikerikakkuja, kaivaa  vesikuoppia pihalle, kantaa pakastimia selässään kilometritolkulla, mennä töihin, mennä aikakoneella nuoruuteen ja opiskella enemmän, pitää välillä päätä omassa p*rseessä jne...  Jonkinlainen synnynnäinnen persoonallisuushäiriö ihmisellä täytyy olla, kun huvikseen harrastaa tuollaista sonnanjauhantaa ja pitää toisia ihmisiä, joilla on ollut ylitsepääsemättömiä vastoinkäymisiä elämässään, jotenkin alempiarvoisina.

Näkee sen jo teidän teksteistännekin, että ette elä ihan kaikki muumit laaksossa tässä maailmassa, eli silloin elätte ainakin osittain harhaisten mielienne harhamaailmassanne. Se on mielestäni ikävää, eikä tosiasioiden kertominen ole mielestäni haukkumista. Ilmeisesti joidenkin ihmisten tarvitsee itse kokea se pudotus pohjalle, ennen kuin he kykenevät näkemään maailman ympärillään realistisemmin, jos silloinkaan.

Itse olen pitänyt tätä nimimerkkiäni jotta kirjoituksiani voi arvioida avoimesti ja koska kirjoitan juttujani rehellisesti omien kokemuksieni kautta tällä ainoalla pesoonallani, ei minun tarvitse viestejä lähetellessä miettiä kuka  minä olen milläkin kertaa tai missä maassa minä olen tässä viestissä syntynyt tai muuta outoa sontaa. Kaikki ei varmaan minusta sen vuoksi täällä(kään) pidä, mutta elämä on.

Se taisi ollakin joku köyhistä tai köyhäksi tekeytynyt, jolla oli neuvona ottaa välillä pää pois omasta P*rseestä. Itselläni ei ole tapana harrastaa moista edes vertauskuvannollisesti ja tuossa viestissä ollut maininta omasta p*rseestä loi minulle yhtymäkohtia noihin viesteihin, joissa on mainittu milloin oma metsä ja milloin mitäkin omaa. Ei ehkä ollut sama kirjoittaja kyseessä joten pyydän anteeksi, jos loukkasin jonkun oikesti köyhän tunteita. Isänmaallisuus on minullekin erittäin tärkeää, mutta jossittelu mitä missäkin eri multivesumissa olisi tapahtunut, eli pohdiskelu mitä jos olisi syntynyt köyhäksi johonkin toiseen maahan, on mielestäni juuri tuollaista päätä p*rseessä pitämistä. Mutta huvinsa kullakin, mikä minä olen niitä tuomitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Menenpä syrjäpolulle.

Meillä kävi kerran murtovaras, tai murtovarkaita. Eivät vieneet oikeastaan mitään, olivat yhden (sen ainoan esillä olleen) kolikkolippaan hajottaneet. Siellä oli ollut muutamia (siis ehkä 4 tai 5) pikkukolikkoja, jotka olivat ottaneet. Mitään muuta eivät irti saaneet - jääkaapillakin olivat käyneet (ovi oli jätetty auki), mutta kun siellä ei ollut mitään vietävää. Pullo ruokaöljyä, mehupullo ja leviterasia, ja taisi olla perunoita vihanneslaatikossa. Se ruokaöljy oli siellä, koska se jääkaapin sisältö oli mielestäni niin ankea, että halusin laittaa edes sen sinne.

Sinänsä ystävällinen murtovaras/murtovarkaat, eivät olleet hajottaneet tuon kolikkolippaan lisäksi mitään, jääkaapissa ei ollut mikään mennyt pahaksi (ehkä jos siellä olisi ollut jotain, niin olisi voinut pilaantua), kaappeja ei ollut revitty tyhjiksi lattialle jne. Eipä niissä kaapeissakaan parin vaatekerran lisäksi mitään ollut.

Mietinpä vaan sitä, että mitähän on sillä murtovarkaalla/murtovarkailla pyörinyt mielessä, kun meidän "minimalistista" kämppää olivat katselleet?

Noista ajoista on jo jonkin aikaa, ja nyt yritän pitää huolta siitä, että jääkaapissa on aina vähintään yhteen ateriaan kunnolla ainekset (vaikka sitten halvinta uunilenkkiä ja kananmunia ja niitä perunoita).

Minulle kävi kerran niin, että olin tyhmyyttäni jättänyt, vahingossa tosin, ulko-oveni omakotitalossa lukitsematta lyhyen kauppareissuni ajaksi. Kun tulin kotiin, huomasin jonkun käyneen, koska väliovi oli auki. En huomannut  mitään muuta kadonneen, kuin kaksi energiajuomatölkkiä jaakaapista. En tosin välttämättä muistanut kaikkia tavaroitani, kun olen eräänlainen hamsteri, mutta mitään oikeasti arvokasta ei minulla ollutkaan. Ei koskaan selvinnyt, kuka oli käynyt tuolloin. Jotain ulkomaalaista taulukauppiasta, joita aikoinaan täällä kierreskeli, epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Mökkielämä nyt ei ole kovin ihmeellistä eikä sitä kannata haikailla. Kesästä voi nauttia monin tavoin. Uimarantoja on. Pyöräteitä on. Kirjastosta saa ilmaiseksi kirjoja, joita voi lukea viisaasti varjossa. Kirkoissa on ilmaisia urkukonsertteja. Kaupasta saa 1 eurolla kahvin, jonka voi viedä ulos. Piknikin voi tehdä kauniille paikalle tarjoustuotteista. Voi onkia ilmaiseksi. Työttömien yhdistyksillä on kesäretkiä. Seurakuntien lomakeskuksiin pääsee grillaamaan ja saunomaan ilmaisilla retkillä. SUVI ON KAIKILlA.

Niin, mutta nämä ovat niitä ainoita asioita mitä köyhä jo muutenkin tekee pitkin vuotta. Kirjasto on annettu jo köyhille ohjeeksi satoja kertoja, pyörätiet, lähimetsät ovat jo koluttu.

Yleensähän normaalit ihmiset tekevät kesälomalla jotain niitä juttuja joita eivät yleensä tee. Että jotenkin poikiraiso niistä rutiineista.

"Mökkielämä ei nyt niin kummallista ole eikä sitä kannata haikailla". Niin, kun se on mahdollista niin ehkä ei haikaile. Jos pääset sinne omalle mökille koska tahansa. Tai mikä tahansa oma suunnitelma on mahdollista toteuttaa.

Köyhälle se on harvinaista herkkua. Ei joku seurakunnan tai työttömien ilmainen kesäretki ole sama asia kuin omalla aikataululla ja itsekseen mökille meno ja siellä ajanvietto silloin kuin itse sitä haluaa.

Voihan olla, että se kerran kesässä tapahtuva köyhille ilmainen retki onkin juuri sinä sateisena päivänä tms.

Tässä taas olankohauteksalla ohitettiin se itse asian ydin ja annettiin roppakaupalla neuvoja.

Vain oikeasti köyhä tajuaa miltä tuntuu kuunnella muiden kesänviettosuunnitelmia ja itse tietää kuinka rajalliset ovat omat mahdollisuudet. Ja kuinka vähän ne poikkeavat normaalista köyhän arjesta. Jo kulkeminen on rajoitus: väkisin ne pyörivät oman asuinpaika lähistöllä. Pieni matka hiukan muihin maisemiin piristäisi. Se on ihan tutkittuakin, että ihmismielelle olisi hyväksi nähdä vaihtuvia maisemia.

Köyhäkin haluaisi joskus jotain muutakin. Että joku kohokohta katkaisisi, edes kesällä, sen harmaan arjen.

Silloin taas kestäisi sitä arkea hiukan paremmin kun olisi vähän arjesta poikkeavaa.

Kahvit ulkona on ihan ok, sitä moni varmaan tekee niistäkin jotka myös tekevät jotain extraa kesällä. Se ei nyt ole varsinaisesti se kesälomajuttu.

1 euron kahvi R-kioskin pihalla on ok, mutta ihan tätä tuskin tarkoitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Hyvä esimerkki ketjun otsikkoon viitaten. Ehkä vain oikeasti köyhä tajuaa miten jonkun elämä voi mennä niin ettei ole syystä tai toisesta onnistunut keräämään säästöjä ja ostamaan purjeveneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

kaikki nuo esittämäsi ylipessimistiset katastrofiskenaariot toteutuivat, koska niiden toimija oli epäonnistunut tärkeimmässä: alkusuunnitteluissa ja jättänyt hoitamatta tärkeitä asioita (vaikkapa ne vakuutusten päivittämiset). Eli tuossa esittämässäsi tarinassa köyhtymisen syypää oli se ihminen itse.

Vierailija kirjoitti:

Jos asioista nauttimisen estää ajatus siitä, että tämä ei ole omani (eli kateus), niin ongelma ratkeaa sillä, että opettelee pois omistajuuden ajatuksesta. Tulevaisuudessa elämme kuitenkin enemmän yhteiskuntamallissa, jossa  yhteiskäyttö on paljon yleisempää. 

Eikö hotellilomastakaan voi nauttia, koska se hotelli ei ole oma ja päässä kulkee ajatus siitä, että "mutta kun tämä ei ole omani". Entä kaupunkipyörästä, kun kerrankin löytää kaupunkipyörän vapaana juuri sen liikkeen edustalta, josta poistuu ja se on vielä kaupungin ilmainen pyörä, niin eikö siitä voi nauttia samalla lailla "kun se ei ole oma". Tuo ajatus kannattaa kääntää muotoon "ihanaa, kun saan nauttia hetken mökkeilystä/ihanaa, kun saa olla lomalla hotellissa/ihanaa kun löytyi pyörä näin läheltä".

Sitten kun mäkki on oma, pitää alkaa ajatella, että "pitää käydä tarkistamassa mökki" "pitää käydä katsomassa ettei puita kaatunut mökin päälle myrskyn jälkeen" "pitää käydä tarkistamassa ettei meillä ole käynyt varkaita, kun naapurissa kävi" "pitää käydä mökillä touhuamassa, että se näyttää asutulta" "pitää käydä tiekunnankokouksessa" "vesiosuuskunnankokoukseen" "kyläyhdistyksen kokoukseen" jne. 

Olen täsmälleen samaa mieltä. Osaan itse ottaa kaiken irti silloin harvoin, kun johonkin mökille tai vastaavalle pääsen. Kerran kesäksi ollaan yritetty säästää bensarahaa vaimon mummon vanhalle kotitalolle, joka on järven rannalla ja perikunnan omistuksessa. On se mahtavaa olla mökillä edes pari päivää ja vaimo saa seurustella samalla sukulaistensa kanssa. Pelkästään ne ajomatkat maamme kauniissa maisemissa usein kauniina valoisina kesäiltoina ja -öinä (Autossamme ei ole ilmastointia, joten suosin siksi yöajamista noilla reissuilla) avartaa kummasti mieltä ja saa hetkeksi unohtamaan arkiset huolet. Tänä kesänä jää retki tekemättä mm. bensan hinnannousun vuoksi.

Minulla on ihan jo liikaa asioita hoidettavaa kotonanikin, enkä tosiaankaan jaksaisi pitää mitään omaa mökkiä siihen päälle.  Olen myös persoonaltani niin levoton, etten edes "jaksaisi" enempiä löhöily-/mökkipäiviä. Tuolla vaimon sukulaisten mökillä autan toki aina tarvittavissa puuhissa. Tää sopii mulle, mutta en tykkää pahaa, jos vastaava ei sovi jollekin muulle. Onhan se tosiasia, että köyhällä ei useinkaan ole vaihtoehtoja valita, joten asiat eivät ole samoja eivätkä välttämättä tunnu samoilta tässäkään tapauksessa, kuin varakkaalla. Ja toki kuukausia töissä puurtanut henkilö on pidemmänkin mökkilomansa ansainnut, ei siitä(kään) pidä olla kateellinen.

miksi ajatellaan, että taksilla "joutuu" ajelemaan. Ajelen itse taksilla noin 300 eurolla vuodessa, muuna aikana käytän omaa lihasvoimaa tai julkisia.  Tulee paljon halvemmaksi kuin omalla autolla ajelu ja kaiken sen ajeluajan voin käyttää vaikka töiden tekemiseen tai sähköposteihin vastaamiseen. Ehkä vain varakkaat ymmärtävät tämän yhtälön. Jos työsuoritukseni tekoon liittyisi autolla ajelu, niin sitten varmaan omistaisinkin auton, nyt kun ei liity, tuntuu vain turhalta omistaa autoa, kun asuu kuitenkin isohkossa kaupungissa. Sekin oli minulta taloudellinen ratkaisu, että muutin kaupunkiin. Sain enemmän rahaa laitettua sijoitustoimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

Sitten minä saan sairaseläkettä 2600/kk, olen katsonut Kevasta. Enkä vieläkään ole köyhä. Voin tosiaan myydä veneen ja auton, ralonkin jos haluan. Sinä olet kade ja pahantahtoinen, kuten köyhä usein on.

Mutta vastaa kysymykseen, mihin olet rahat käyttänyt, kun 55 vuotiaana et omista mitään? Tuossa iässä sinäkin olisit voinut olla ihan iloinen työtön, kun olisi sitä omaisuutta. Mutta eihän köyhä koskaan varaudu eikä suunnittele, köyhälle asiat vaan tapahtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Olet juuri näitä, jotka eivät kykene ymmärtämään, että elämä ei ole kaikille sama eikä yhtä reilu. Ota sinäkin se oma pää pois omasta p*rseestä ja katso maailmaa ja ihmisiä ympärilläsi ja ota selvää asioista, jotka ovat oman mukavuusalueesi ulkopuolella. Huomaat ehkä, että me ihmiset eme ole yhdestä muotista tehtyjä klooneja samanlaisilla elinedellytyksillä ja elinympäristöillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Panin kaiken siihen, että viimeinen työpaikkani eli oma yritykseni olisi pysynyt pystyssä vaikeiden vuosien yli.

Vierailija kirjoitti:

Mökkielämä nyt ei ole kovin ihmeellistä eikä sitä kannata haikailla. Kesästä voi nauttia monin tavoin. Uimarantoja on. Pyöräteitä on. Kirjastosta saa ilmaiseksi kirjoja, joita voi lukea viisaasti varjossa. Kirkoissa on ilmaisia urkukonsertteja. Kaupasta saa 1 eurolla kahvin, jonka voi viedä ulos. Piknikin voi tehdä kauniille paikalle tarjoustuotteista. Voi onkia ilmaiseksi. Työttömien yhdistyksillä on kesäretkiä. Seurakuntien lomakeskuksiin pääsee grillaamaan ja saunomaan ilmaisilla retkillä. SUVI ON KAIKILlA.

Tämä on sinun tunteesi. Et itsekään toimi näin, et voi tietää miltä sinusta silloin tuntuosi jos olisit ollut jo ehkä jo pitempään köyhä. Sinä näet asiat näin omasta tilanteestasi katsoen ja luulet, että kun kerrot tämän ja nämä asiat köyhälle niin köyhäkin alkaa tuntea näin.

Köyhä kyllä tietää jo nämä kertomasi asiat. Hän taas kokee, tietää ja katsoo asioita omasta tilanteestaan ja tietää miltä se omassa mielessä tuntuu.

Jos joku köyhsanoo, että vain oikeasti köyhä, eli tämän kertoja, tietää miltä tuntuu, ettei ole koskaan kesälomaa niin se on sillon totta.

Et voi siirtää omaa elämäntilanettasi ja omia tunteitasi tai tuntemuksiasi köyhän elämään. Koska elätte eri todellisuudessa.

Sinun todellosuudessasi on niin, että "ei mökillä ole niin kummoista".

Mutta köyhän todellisuudessa omassa rauhassa ja omalla ajalla mökillä olo saattaisi olla, ja monelle olisikin, todella ihana kokemus.

Tai joku muu ns. normaali kesälomajuttu.

Mikä taas muussa todellisuudessa elävälle ei olisi mikään kohokohta.

Kysyn vastavuoroisesti olisiko esimerkiksi kirjastossa käynti kesän kohokohta jollekin normaalissa elämäntilanteessa olevalle?

Tai 1 euron kahvit?

Seurakunnan ilmainen kesäretki vain sinä yhtenä määrättynä päivänä ja määrättyyn kellonaikaan?

En niitä väheksy, mutta suhteellisuudentajua mietin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

kaikki nuo esittämäsi ylipessimistiset katastrofiskenaariot toteutuivat, koska niiden toimija oli epäonnistunut tärkeimmässä: alkusuunnitteluissa ja jättänyt hoitamatta tärkeitä asioita (vaikkapa ne vakuutusten päivittämiset). Eli tuossa esittämässäsi tarinassa köyhtymisen syypää oli se ihminen itse.

Ehei, ne vakuutusten laiminlyönnit olivat tapahtuneet VASTA sen aivovamman saamisen jälkeen, kun ei enää täysillä pyöri. Kun on TÄYDELLINEN alkusunnitelma, kuten sinulla, niin yksi pieni poikkeama voi käynnistää valtavan vyöryn.

Päähän kohdistuneen iskun voi korvata autokolarilla, johon olet täysin syytön. Retkahdusvamma niskaan, ja mikään vakuutusyhtiö ei korvaa, koska sitä ei voi todistaa. Tai selkä menee, kyllähän jostain kaivetaan vanhat kuvat, joista näkee rappeumaa...

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa:

Toteat, ettet pysty enää asumaan omakotitalossa, piha on muutamassa vuodessa ränsistynyt ja pakollisia huoltojakin on jäänyt väliin, kun eron ottanut puoliso ei enää huolehdikaan niistä. Myyt taloa, mutta myyntiaika onkin yllättävän pitkä. Muutat silti vuokra-asuntoon, tottakai olet sen valinnut parhaasta päästä tarjontaa, onhan sinulla rahaa. Niitä säästöjä.

Saat talon myytyä, mutta jo puolen vuoden päästä ostaja alkaa lähetellä sinulle kummallisia sähköposteja jostain hajuista ja päänsäryistä ja lasten korvatulehduksista. Kiinteistönvälittäjäkaverisi ei vastaa puheluihisi, hänellä on varmaan kiireitä. Talon ostanut perhe haluaa hinnanalennusta jostain kosteusvaurioista ja rakennevirheistä. Ja väittävät vielä, että olet laiminlyönyt perushuoltoja ja aiheuttanut sillä vaurioita kiinteistöön. Höpö höpö, sinähän et mitään alennuksia anna.

Kolmen vuoden oikeustaistelun jälkeen olet maksanut talon ostohinnan takaisin ostajille, saanut käsiisi asumiskiellossa olevan kiinteistön ja maksanut liki ostohinnan verran oikeuskuluja. Huomaatkin, että seitsemänkymppisenä olet käyttänyt kaikki säästösi, joudut myymään metsäsi eikä kavereitakaan näytä olevan. Sentään aktiivinen oikeustaustelu on jonkin verran kuntouttanut aivojasi, joten pystyt edelleen asumaan itsenäisesti kotonasi. Mutta missä? Sinulla ei ole enää varaa maksaa vuokraasi, ja sen talosi juoksevat kustannukset tosiaan juoksevat koko ajan, kiinteistöveroa, tiemaksuja, sähköä...

Miten hitossa olet käyhä, vaikket ole ollut päivääkään työttömänä?

Tämä oli erittäin hyvin kirjoitettu.

  Itse en ole koskaan ollut oikeasti varakas vaan parhaimmillanikin välttävästi toimeentuleva, mutta nyt olen kuvailemasi kaltaisen ongelman kanssa tekemisissä, eli asuntomme on niin huonossa kunnossa, että sitä ei kannata myydä ja siksi emme voi muuttaa vuokra-asuntoon lähemmäksi palveluja, jolloin voisimme luopua autostakin. Pitäisi osata nauttia ja iloita, että saa asua maalla, mutta hieman silti vaivaaa, että kaikki on riipin raapin, nurmikon tilalla kasvaa rikkaruohoviidakko ja sateella pitää tyhjentää vesiämpäreitä ullakolla. On tämä silti vielä vapauden puolesta parempi vaihtoehto, kuin ahdas kaupunkiasunto, jossa aina joku narisee jostakin tekemisistä. Lapset enemmänkin häpeävät, kuin iloitsevat kodistamme, mutta uskon, että vanhempina ymmärtävät, että parhaamme yritettiin. Ovat onneksi fiksuja ja itsenäisiä poikia muuten ja sen puolesta heillä on mahdollisuuksia pärjäillä omassa elämässään ja toivottavati on ennea enemmän matkassa, kuin vanhemmillaan. 

  Ei nuo etuoikeutetut ihmiset, joille ei koskaan tapahdu muuta kuin pelkkää hyvää (no pienenä jäi ehkä kerran legopala patterin väliin, josta on ollut vaikea toipua) millään tajua näitä juttuja, ennen kuin kokevat ne itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

Sitten minä saan sairaseläkettä 2600/kk, olen katsonut Kevasta. Enkä vieläkään ole köyhä. Voin tosiaan myydä veneen ja auton, ralonkin jos haluan. Sinä olet kade ja pahantahtoinen, kuten köyhä usein on.

Mutta vastaa kysymykseen, mihin olet rahat käyttänyt, kun 55 vuotiaana et omista mitään? Tuossa iässä sinäkin olisit voinut olla ihan iloinen työtön, kun olisi sitä omaisuutta. Mutta eihän köyhä koskaan varaudu eikä suunnittele, köyhälle asiat vaan tapahtuvat.

En minä ole tuo 55-vuotias pitkäaikaistyötön. Olen vakituisessa virassa työssä, jossa kohtaan säännöllisesti heitä, joiden hieno alkusuunnitelma onkin pettänyt jossain vaiheessa. Saat työkyvyttömyyseläkettä 2600€/kk. Hienoa, se on hyvä summa. Siitä kun vähennät pois kela-korvaamattomat lääkkeet, kotihoidon (se ei nimittäin ole ilmaista!) ja vuokran, niin alatkin olemaan jo vähemmän rikas. Vielä kun myyt sen homehtuneen talon (auton olit lahjoittanut puolisolle, joka sillä pystyy ajamaan, sinulla kun ei ollut korttiakaan enää), niin se kannattaa myydä tosiaan purkukuntoisena - oletan, että rikkaana olet kuitenkin rakentanut sen omalle tontille, etkä kaupungin vuokratontille.

Ilmeisesti et ihan lukenut viestejäni kokonaan, koska tuossa oli noin 15v aikajana siitä loukkaantumisesta siihen, että ihmettelet huvenneita säästöjäsi.

Kertomani tarina ei ole edes kovin keksitty. Valitettavasti näitä tapahtuu jatkuvasti, ja usein nimenomaan sairastumisen tai tapaturman kautta.