Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

Olen tuo kirjoittaja, jonka tilannetta purjeveneilijä hämmästeli.

Kirjoitit hänelle erittäin hyvän kommentin. Vaikka sisältö onkin keksitty (eli ei sanatarkasti ole jonkun oikea tarina), se kuvailee loistavasti tapahtumaketjua, jossa kaikki ei menekään niin kuin oli suunniteltu. Tuohonkin varmasti voi selitellä, että "kyllä työkyvyttömyyseläke sitäjatätä, koska tämä sääntö ja momentti ja periaate sanoo" tai "kyllä nykyiset migreenilääkkeet pitävät oireet kurissa niin, että kyllä voi kahvilla käydä".

Yhdellä oikealla ratkaisulla ei välttämättä korjata viittä ongelmaa, ja jälkiviisastelulla ei korjata yhtään mitään. Yhden ihmisen nykytilanne on miljardien toisiinsa vaikuttavien tapahtumien summa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

kaikki nuo esittämäsi ylipessimistiset katastrofiskenaariot toteutuivat, koska niiden toimija oli epäonnistunut tärkeimmässä: alkusuunnitteluissa ja jättänyt hoitamatta tärkeitä asioita (vaikkapa ne vakuutusten päivittämiset). Eli tuossa esittämässäsi tarinassa köyhtymisen syypää oli se ihminen itse.

Ehei, ne vakuutusten laiminlyönnit olivat tapahtuneet VASTA sen aivovamman saamisen jälkeen, kun ei enää täysillä pyöri. Kun on TÄYDELLINEN alkusunnitelma, kuten sinulla, niin yksi pieni poikkeama voi käynnistää valtavan vyöryn.

Päähän kohdistuneen iskun voi korvata autokolarilla, johon olet täysin syytön. Retkahdusvamma niskaan, ja mikään vakuutusyhtiö ei korvaa, koska sitä ei voi todistaa. Tai selkä menee, kyllähän jostain kaivetaan vanhat kuvat, joista näkee rappeumaa...

KUN NOITA ASIOITA TAPAHTUU KAIKILLE, SE KUULUU ELÄMÄÄN, ETTÄ AINA TULEE KUHMUA JOSTAIN. SIKSI MEILLE OPETETAAN, ETTÄ PITÄÄ ENNAKOIDA, PITÄÄ OPETELLA AJATTELEMAAN. MITÄ IKINÄ MENETKÄÄN TEKEMÄÄN, NIIN SILLOIN MYÖS OTAT KANTAAKSESI SEN RISKIN. JOS OTAT RISKIN VASTAAN ILMAN, ETTÄ OLET SIIHEN VALMISTAUTUNUT JA RISKISKENAARIO SITTEN TOTEUTUU, NIIN SE OLI SINUN VALINTASI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

kaikki nuo esittämäsi ylipessimistiset katastrofiskenaariot toteutuivat, koska niiden toimija oli epäonnistunut tärkeimmässä: alkusuunnitteluissa ja jättänyt hoitamatta tärkeitä asioita (vaikkapa ne vakuutusten päivittämiset). Eli tuossa esittämässäsi tarinassa köyhtymisen syypää oli se ihminen itse.

Ehei, ne vakuutusten laiminlyönnit olivat tapahtuneet VASTA sen aivovamman saamisen jälkeen, kun ei enää täysillä pyöri. Kun on TÄYDELLINEN alkusunnitelma, kuten sinulla, niin yksi pieni poikkeama voi käynnistää valtavan vyöryn.

Päähän kohdistuneen iskun voi korvata autokolarilla, johon olet täysin syytön. Retkahdusvamma niskaan, ja mikään vakuutusyhtiö ei korvaa, koska sitä ei voi todistaa. Tai selkä menee, kyllähän jostain kaivetaan vanhat kuvat, joista näkee rappeumaa...

valtava vyöry ei käynnisty, jos olet ennakoinut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökkielämä nyt ei ole kovin ihmeellistä eikä sitä kannata haikailla. Kesästä voi nauttia monin tavoin. Uimarantoja on. Pyöräteitä on. Kirjastosta saa ilmaiseksi kirjoja, joita voi lukea viisaasti varjossa. Kirkoissa on ilmaisia urkukonsertteja. Kaupasta saa 1 eurolla kahvin, jonka voi viedä ulos. Piknikin voi tehdä kauniille paikalle tarjoustuotteista. Voi onkia ilmaiseksi. Työttömien yhdistyksillä on kesäretkiä. Seurakuntien lomakeskuksiin pääsee grillaamaan ja saunomaan ilmaisilla retkillä. SUVI ON KAIKILlA.

Tämä on sinun tunteesi. Et itsekään toimi näin, et voi tietää miltä sinusta silloin tuntuosi jos olisit ollut jo ehkä jo pitempään köyhä. Sinä näet asiat näin omasta tilanteestasi katsoen ja luulet, että kun kerrot tämän ja nämä asiat köyhälle niin köyhäkin alkaa tuntea näin.

Köyhä kyllä tietää jo nämä kertomasi asiat. Hän taas kokee, tietää ja katsoo asioita omasta tilanteestaan ja tietää miltä se omassa mielessä tuntuu.

Jos joku köyhsanoo, että vain oikeasti köyhä, eli tämän kertoja, tietää miltä tuntuu, ettei ole koskaan kesälomaa niin se on sillon totta.

Et voi siirtää omaa elämäntilanettasi ja omia tunteitasi tai tuntemuksiasi köyhän elämään. Koska elätte eri todellisuudessa.

Sinun todellosuudessasi on niin, että "ei mökillä ole niin kummoista".

Mutta köyhän todellisuudessa omassa rauhassa ja omalla ajalla mökillä olo saattaisi olla, ja monelle olisikin, todella ihana kokemus.

Tai joku muu ns. normaali kesälomajuttu.

Mikä taas muussa todellisuudessa elävälle ei olisi mikään kohokohta.

Kysyn vastavuoroisesti olisiko esimerkiksi kirjastossa käynti kesän kohokohta jollekin normaalissa elämäntilanteessa olevalle?

Tai 1 euron kahvit?

Seurakunnan ilmainen kesäretki vain sinä yhtenä määrättynä päivänä ja määrättyyn kellonaikaan?

En niitä väheksy, mutta suhteellisuudentajua mietin.

Vain sillä on väliä miten itse asennoidut elämääsi. Jos haluat jäädä suremaan sitä, että joku kävi putsaamassa kotisi kaikista arvoesineistä ja jauhat sitä vuodesta toiseen, niin se on sinun valintasi. Sille ryöstölle et ehkä ole voinut tehdä mitään, mutta sille voit miten siihen itse asennoidut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

Olen tuo kirjoittaja, jonka tilannetta purjeveneilijä hämmästeli.

Kirjoitit hänelle erittäin hyvän kommentin. Vaikka sisältö onkin keksitty (eli ei sanatarkasti ole jonkun oikea tarina), se kuvailee loistavasti tapahtumaketjua, jossa kaikki ei menekään niin kuin oli suunniteltu. Tuohonkin varmasti voi selitellä, että "kyllä työkyvyttömyyseläke sitäjatätä, koska tämä sääntö ja momentti ja periaate sanoo" tai "kyllä nykyiset migreenilääkkeet pitävät oireet kurissa niin, että kyllä voi kahvilla käydä".

Yhdellä oikealla ratkaisulla ei välttämättä korjata viittä ongelmaa, ja jälkiviisastelulla ei korjata yhtään mitään. Yhden ihmisen nykytilanne on miljardien toisiinsa vaikuttavien tapahtumien summa.

Tivottavasti ette (te kaksi) luule, että varkkaalle on kaikki käynyt niin kuin hän suunnitteli? Ettei ole tapahtunut katsatrofeja, takaiskuja, murheita, menetyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

Olen tuo kirjoittaja, jonka tilannetta purjeveneilijä hämmästeli.

Kirjoitit hänelle erittäin hyvän kommentin. Vaikka sisältö onkin keksitty (eli ei sanatarkasti ole jonkun oikea tarina), se kuvailee loistavasti tapahtumaketjua, jossa kaikki ei menekään niin kuin oli suunniteltu. Tuohonkin varmasti voi selitellä, että "kyllä työkyvyttömyyseläke sitäjatätä, koska tämä sääntö ja momentti ja periaate sanoo" tai "kyllä nykyiset migreenilääkkeet pitävät oireet kurissa niin, että kyllä voi kahvilla käydä".

Yhdellä oikealla ratkaisulla ei välttämättä korjata viittä ongelmaa, ja jälkiviisastelulla ei korjata yhtään mitään. Yhden ihmisen nykytilanne on miljardien toisiinsa vaikuttavien tapahtumien summa.

Tivottavasti ette (te kaksi) luule, että varkkaalle on kaikki käynyt niin kuin hän suunnitteli? Ettei ole tapahtunut katsatrofeja, takaiskuja, murheita, menetyksiä?

Millä tavalla kommenttisi kuuluu asiaan? Mihin pyrit "toivomuksellasi"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

kaikki nuo esittämäsi ylipessimistiset katastrofiskenaariot toteutuivat, koska niiden toimija oli epäonnistunut tärkeimmässä: alkusuunnitteluissa ja jättänyt hoitamatta tärkeitä asioita (vaikkapa ne vakuutusten päivittämiset). Eli tuossa esittämässäsi tarinassa köyhtymisen syypää oli se ihminen itse.

Ehei, ne vakuutusten laiminlyönnit olivat tapahtuneet VASTA sen aivovamman saamisen jälkeen, kun ei enää täysillä pyöri. Kun on TÄYDELLINEN alkusunnitelma, kuten sinulla, niin yksi pieni poikkeama voi käynnistää valtavan vyöryn.

Päähän kohdistuneen iskun voi korvata autokolarilla, johon olet täysin syytön. Retkahdusvamma niskaan, ja mikään vakuutusyhtiö ei korvaa, koska sitä ei voi todistaa. Tai selkä menee, kyllähän jostain kaivetaan vanhat kuvat, joista näkee rappeumaa...

valtava vyöry ei käynnisty, jos olet ennakoinut

Mitäs sitten tehdään, kun ennakointi ei olekaan ollut oikean suuntainen ja ne kaikkien korien kaikki munat menevät rikki tai munia ja koreja ei ole ehditty hankkia riittävää määrää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökkielämä nyt ei ole kovin ihmeellistä eikä sitä kannata haikailla. Kesästä voi nauttia monin tavoin. Uimarantoja on. Pyöräteitä on. Kirjastosta saa ilmaiseksi kirjoja, joita voi lukea viisaasti varjossa. Kirkoissa on ilmaisia urkukonsertteja. Kaupasta saa 1 eurolla kahvin, jonka voi viedä ulos. Piknikin voi tehdä kauniille paikalle tarjoustuotteista. Voi onkia ilmaiseksi. Työttömien yhdistyksillä on kesäretkiä. Seurakuntien lomakeskuksiin pääsee grillaamaan ja saunomaan ilmaisilla retkillä. SUVI ON KAIKILlA.

Niin, mutta nämä ovat niitä ainoita asioita mitä köyhä jo muutenkin tekee pitkin vuotta. Kirjasto on annettu jo köyhille ohjeeksi satoja kertoja, pyörätiet, lähimetsät ovat jo koluttu.

Yleensähän normaalit ihmiset tekevät kesälomalla jotain niitä juttuja joita eivät yleensä tee. Että jotenkin poikiraiso niistä rutiineista.

"Mökkielämä ei nyt niin kummallista ole eikä sitä kannata haikailla". Niin, kun se on mahdollista niin ehkä ei haikaile. Jos pääset sinne omalle mökille koska tahansa. Tai mikä tahansa oma suunnitelma on mahdollista toteuttaa.

Köyhälle se on harvinaista herkkua. Ei joku seurakunnan tai työttömien ilmainen kesäretki ole sama asia kuin omalla aikataululla ja itsekseen mökille meno ja siellä ajanvietto silloin kuin itse sitä haluaa.

Voihan olla, että se kerran kesässä tapahtuva köyhille ilmainen retki onkin juuri sinä sateisena päivänä tms.

Tässä taas olankohauteksalla ohitettiin se itse asian ydin ja annettiin roppakaupalla neuvoja.

Vain oikeasti köyhä tajuaa miltä tuntuu kuunnella muiden kesänviettosuunnitelmia ja itse tietää kuinka rajalliset ovat omat mahdollisuudet. Ja kuinka vähän ne poikkeavat normaalista köyhän arjesta. Jo kulkeminen on rajoitus: väkisin ne pyörivät oman asuinpaika lähistöllä. Pieni matka hiukan muihin maisemiin piristäisi. Se on ihan tutkittuakin, että ihmismielelle olisi hyväksi nähdä vaihtuvia maisemia.

Köyhäkin haluaisi joskus jotain muutakin. Että joku kohokohta katkaisisi, edes kesällä, sen harmaan arjen.

Silloin taas kestäisi sitä arkea hiukan paremmin kun olisi vähän arjesta poikkeavaa.

Kahvit ulkona on ihan ok, sitä moni varmaan tekee niistäkin jotka myös tekevät jotain extraa kesällä. Se ei nyt ole varsinaisesti se kesälomajuttu.

1 euron kahvi R-kioskin pihalla on ok, mutta ihan tätä tuskin tarkoitettiin.

Olen tästäkin samaa mieltä ja kuvastaa pitkälti omia kokeemuksiani, vaikka aiemmin kirjoitin tuosta, että meillä on mahdollisuus joskus käydä vaimon sukulaisten mökillä piipahtamassa enkä jaksaisi omaa mökkiä ylläpitää.

Kaikki muu vapaa-ajan vietto on tosiaan vuositolkulla ollut noita samoja metsiä ja peltoteitä ees taas kävelemistä ja lenkkeilyä. Alkaa pursuamaan jo korvista ulos, mutta pakko vähän yrittää ylläpitää kuntoa, jotta jaksaa selvitä arjen pyörittämisestä. Aloin jokunen vuosi sitten innolla harrastamaan valokuvausta kirpputoreilta löytämilläni välineillä ja otinkin aluksi parhaimmillani tuhansia erilaisia maisema-, auringonlasku, kukka ym. kuvia kuukausittain, mutta nyt on jo kaikki kuvattavat lähialueella kuvattu puhki asti, eikä ole varaa mennä pidemmälle kuvaamaan, muutoin kuin noilla mökkireissuilla kerran kesässä, mutta nekin kohteet on jo niin nähty ja kaikki reittivaihtoehdot kaluttu läpi, joten ei löydy enää mitään uutta kuvattavaa jatuokin harrastukseni on ollut aika jäissä jo jonkin aikaa. Kirjastossa käymme ajottain lainaamassa pojille dvd-elokuvia ja kirjoja itselle ja pojille, mutta ei se tosiaan miltään lomalta tai muutenkaan upealta tunnu. Perjantaina tuli kirjastosta muistutuslappu, kun olimme unohtaneet palauttaa dvd:itä ja kun läksimme viemään niitä oli kirjasto kesäaikataulun vuoksi suljettu tuntia aikaisemmin ja myöhästyimme 8 minuuttia sulkemisesta. Bensaa kului turhaan ja nyt pitää maanantaina ajella uudestaan sinne. Siis tosi kivaa. Nyt tulee joku fiksu neuvomaan, että netistä varmaan olisi näkynyt aukioloajat. Kiitos siitä etukäteen, vaikkei paljon lohdutakaan.

Eli todella vaikeata on oikeasti repiä irtiottoa arjen harmaudesta, kun on tarpeeksi kauan köyhyydessä kitunut vaikka kuinka positiivinen yrittäisi olla. Kyllähän sitä näinkin elää ja olla jopa kiitollinen, ettei mene pahemmin, mutta kovinkaan ruusuiseksi ei elämänkuvaa millään taikatempulla saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ollut köyhä. Nyt kun on rahaa ja kohtuu paljon, niin tajuan sen,  etten tarvitsekaan kaikkea sitä mitä köyhänä 'aivan pakosti' tarvitsin. Voisin vaikka mennä kaukomatkalle, ostaa kalliin uuden auton tai tonnin stiflat. Nyt kun voisin, niin tyydynkin vähempään.

Niin että köyhänä sulla oli tuollaisia tarpeita🤣

Et tainnut olla oikeasti köyhä. Mämietin lähinnä milloin ostan uudet, lenkkarit,housut ja rintaliivit. Alkavat ollasiinä kunnossa ettävoivat lopullisesti rikkoontua ja mitä sitten pistän päälleni. Varsinkin jos just kaikki hajoaa samaan aikaan. Olen katsellut tarjouksia mutta koot tai rahat on ollut loppu kun sopivan hintaista olisi.

Omistan 2 rintsikat joita vaihtelen, ostin käytettynä kierrätys keskuksesta parilla eurolla.

Oon käyttäny niitä nyt nuin 3 vuotta. Molemmista puhkesi kaarituet ulos joskus parin kuun käytön jälkeen, mutta tungin ne takasin ja ompelin reijät kiinni.

Pesen rintsikat nopeesti samalla ku käyn suihkussa. Aika kuluneet on ja tunkkasuutta jo....eikä väri enää niin kirkas. Oon koittanut katsella kierrätyksestä uusia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

kaikki nuo esittämäsi ylipessimistiset katastrofiskenaariot toteutuivat, koska niiden toimija oli epäonnistunut tärkeimmässä: alkusuunnitteluissa ja jättänyt hoitamatta tärkeitä asioita (vaikkapa ne vakuutusten päivittämiset). Eli tuossa esittämässäsi tarinassa köyhtymisen syypää oli se ihminen itse.

Ehei, ne vakuutusten laiminlyönnit olivat tapahtuneet VASTA sen aivovamman saamisen jälkeen, kun ei enää täysillä pyöri. Kun on TÄYDELLINEN alkusunnitelma, kuten sinulla, niin yksi pieni poikkeama voi käynnistää valtavan vyöryn.

Päähän kohdistuneen iskun voi korvata autokolarilla, johon olet täysin syytön. Retkahdusvamma niskaan, ja mikään vakuutusyhtiö ei korvaa, koska sitä ei voi todistaa. Tai selkä menee, kyllähän jostain kaivetaan vanhat kuvat, joista näkee rappeumaa...

KUN NOITA ASIOITA TAPAHTUU KAIKILLE, SE KUULUU ELÄMÄÄN, ETTÄ AINA TULEE KUHMUA JOSTAIN. SIKSI MEILLE OPETETAAN, ETTÄ PITÄÄ ENNAKOIDA, PITÄÄ OPETELLA AJATTELEMAAN. MITÄ IKINÄ MENETKÄÄN TEKEMÄÄN, NIIN SILLOIN MYÖS OTAT KANTAAKSESI SEN RISKIN. JOS OTAT RISKIN VASTAAN ILMAN, ETTÄ OLET SIIHEN VALMISTAUTUNUT JA RISKISKENAARIO SITTEN TOTEUTUU, NIIN SE OLI SINUN VALINTASI.

 

Hyvä sulle, että elämäsi on mennyt hyvin ja olet tehnyt hyviä valintoja , miksi sinä sitä täällä vaahtoat köyhille? Olisit onnellinen elämästäsi ja keksisit parempaa ajan vietettä, kuin täällä köyhien kanssa notkuminen.

Sulle on muuten jäänyt vahingossa  caps lockki päälle tai sitten annat tarkoituksella itsestäsi aika nuijan kuvan tuolla huudollasi. Vaikea lukea tuollasita tekstiä näillä kelan maksamilla halvimmilla mahdollisilla linsseillä. Muutenkin niin hämärän rajamailla meininki täällä tällä hetkellä ja kaiken maailman es-jonneja ja tiukasti oman elämänsä näkemyksistä kiinnipitäviä ketju täynnä, että taidan lähteä katsomaan saisiko tuosta autonrohjostani vielä katsastuskelpoista. Häiritsee nuo ketjuun kuulumattomien häiriköiden kirjoittelu jo omaakin kirjoittamista ja ajatusten kasassa pitämistä liikaa. Pidetään me köyhät yhtä vaikka eri elämäntilanteissa olisimmekin. Palaan, kun tilanne on rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa:

Toteat, ettet pysty enää asumaan omakotitalossa, piha on muutamassa vuodessa ränsistynyt ja pakollisia huoltojakin on jäänyt väliin, kun eron ottanut puoliso ei enää huolehdikaan niistä. Myyt taloa, mutta myyntiaika onkin yllättävän pitkä. Muutat silti vuokra-asuntoon, tottakai olet sen valinnut parhaasta päästä tarjontaa, onhan sinulla rahaa. Niitä säästöjä.

Saat talon myytyä, mutta jo puolen vuoden päästä ostaja alkaa lähetellä sinulle kummallisia sähköposteja jostain hajuista ja päänsäryistä ja lasten korvatulehduksista. Kiinteistönvälittäjäkaverisi ei vastaa puheluihisi, hänellä on varmaan kiireitä. Talon ostanut perhe haluaa hinnanalennusta jostain kosteusvaurioista ja rakennevirheistä. Ja väittävät vielä, että olet laiminlyönyt perushuoltoja ja aiheuttanut sillä vaurioita kiinteistöön. Höpö höpö, sinähän et mitään alennuksia anna.

Kolmen vuoden oikeustaistelun jälkeen olet maksanut talon ostohinnan takaisin ostajille, saanut käsiisi asumiskiellossa olevan kiinteistön ja maksanut liki ostohinnan verran oikeuskuluja. Huomaatkin, että seitsemänkymppisenä olet käyttänyt kaikki säästösi, joudut myymään metsäsi eikä kavereitakaan näytä olevan. Sentään aktiivinen oikeustaustelu on jonkin verran kuntouttanut aivojasi, joten pystyt edelleen asumaan itsenäisesti kotonasi. Mutta missä? Sinulla ei ole enää varaa maksaa vuokraasi, ja sen talosi juoksevat kustannukset tosiaan juoksevat koko ajan, kiinteistöveroa, tiemaksuja, sähköä...

Miten hitossa olet käyhä, vaikket ole ollut päivääkään työttömänä?

Voi teitä uhriutuvia hometalojen ja asuntojen myyjiä.

Hometalo tai homeasunto kuuluukin asumiskieltoon, ettäs tiedät!

Jos oikeustaistelun lopputulos on häviösi, niin talon vaurioita tutkineet ovat olleet oikeassa löydöksissään! Sun pitää vain kestää se !

Meidän perheelle myytiin päällisin puolin nätiksi remontoitu valesokkelitalo, jossa löytyi lopulta raja-arvot ylittävät määrät haitallisia mikrobeja selkeitä laiminlyöntejä ja rakennusvirheitä ja ilmavuotoja.

Me, lapsiperhe, köyhdyimme oikeustaistossa ja terveys meni! Ja kaikki tämä hometalon myyjän ahneus on myös LAPSILTAMME POIS!

Ei varaa harrastaa mitä toivoisivat. Joutuvat rikkinäisiä vanhoja puhelimia käyttämään jne, ja kaverinsa eivät tahdo meille kun olemme nyt "huonolla" alueella vuokra-asunnossa.

Hometalosta on muistona astma ja niin paha herkkyys että saan nykyään vähästäkin homeesta reaktion. En voi mennä mihin vaan kiinteistöön töihin, teen kotoa evakkokämpästä käsin puhelinmyyjän töitä. ETTÄ KIITOS HOMETALO JA SEN MYYJÄ.

Homesairaus ei ole kuvitelmaa. Kun asuu erityisen myrkyllisessä talossa jonkin aikaa, voi herkistyä mikrobeille joita on ennen sietänyt ja joita normaalisti siedetään kohtuullisina määrinä.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asioista nauttimisen estää ajatus siitä, että tämä ei ole omani (eli kateus), niin ongelma ratkeaa sillä, että opettelee pois omistajuuden ajatuksesta. Tulevaisuudessa elämme kuitenkin enemmän yhteiskuntamallissa, jossa  yhteiskäyttö on paljon yleisempää. 

Eikö hotellilomastakaan voi nauttia, koska se hotelli ei ole oma ja päässä kulkee ajatus siitä, että "mutta kun tämä ei ole omani". Entä kaupunkipyörästä, kun kerrankin löytää kaupunkipyörän vapaana juuri sen liikkeen edustalta, josta poistuu ja se on vielä kaupungin ilmainen pyörä, niin eikö siitä voi nauttia samalla lailla "kun se ei ole oma". Tuo ajatus kannattaa kääntää muotoon "ihanaa, kun saan nauttia hetken mökkeilystä/ihanaa, kun saa olla lomalla hotellissa/ihanaa kun löytyi pyörä näin läheltä".

Sitten kun mäkki on oma, pitää alkaa ajatella, että "pitää käydä tarkistamassa mökki" "pitää käydä katsomassa ettei puita kaatunut mökin päälle myrskyn jälkeen" "pitää käydä tarkistamassa ettei meillä ole käynyt varkaita, kun naapurissa kävi" "pitää käydä mökillä touhuamassa, että se näyttää asutulta" "pitää käydä tiekunnankokouksessa" "vesiosuuskunnankokoukseen" "kyläyhdistyksen kokoukseen" jne. 

Olen täsmälleen samaa mieltä. Osaan itse ottaa kaiken irti silloin harvoin, kun johonkin mökille tai vastaavalle pääsen. Kerran kesäksi ollaan yritetty säästää bensarahaa vaimon mummon vanhalle kotitalolle, joka on järven rannalla ja perikunnan omistuksessa. On se mahtavaa olla mökillä edes pari päivää ja vaimo saa seurustella samalla sukulaistensa kanssa. Pelkästään ne ajomatkat maamme kauniissa maisemissa usein kauniina valoisina kesäiltoina ja -öinä (Autossamme ei ole ilmastointia, joten suosin siksi yöajamista noilla reissuilla) avartaa kummasti mieltä ja saa hetkeksi unohtamaan arkiset huolet. Tänä kesänä jää retki tekemättä mm. bensan hinnannousun vuoksi.

Minulla on ihan jo liikaa asioita hoidettavaa kotonanikin, enkä tosiaankaan jaksaisi pitää mitään omaa mökkiä siihen päälle.  Olen myös persoonaltani niin levoton, etten edes "jaksaisi" enempiä löhöily-/mökkipäiviä. Tuolla vaimon sukulaisten mökillä autan toki aina tarvittavissa puuhissa. Tää sopii mulle, mutta en tykkää pahaa, jos vastaava ei sovi jollekin muulle. Onhan se tosiasia, että köyhällä ei useinkaan ole vaihtoehtoja valita, joten asiat eivät ole samoja eivätkä välttämättä tunnu samoilta tässäkään tapauksessa, kuin varakkaalla. Ja toki kuukausia töissä puurtanut henkilö on pidemmänkin mökkilomansa ansainnut, ei siitä(kään) pidä olla kateellinen.

Eikä kannata olla kateellinen, että meillä on auto, vaikka köyhiä ollaankin. Ajoneuvoveroa ei esim. tarvitse maksaa, koska invakortti. Auto maksoi jokunen vuosi sitten 150 euroa ja olen sitä itse pitänyt ajokunnossa. Varaosiin on mennyt vain muutamia kymppejä ja käytettyihin renkaisiin saman verran. Katsastusmaksu on vuodessa n.34 euroa plus pakokaasumittaus/säätö korjaamolla n.11 euroa. Vakuutusmaksut ovat suurin meno.

Meillä ei olisi ilman autoa minkäänlaisia järkeviä tai halvempia mahdollisuuksia asua kotonamme tai hoitaa tärkeitä menojamme ja olen tinkinyt monesta muusta asiasta niin paljon kuin mahdollista. Meillä ei ole ulkopuolista tukiverkkoa, emmekä saa rahaa sen enempää kuin saisimme toimeentulotuellakaan. Ajottain tosin saamme toimeentulotukeakin, mutta muuten tulot ovat kokajan siinä rajoilla. Vuokramenoja ei ole, mutta sähkölaskut ovat suuria ja kasvavat koko ajan. Samoin nopeasti kasvava bensan hinta alkaa tekemään elämisestämme mahdottoman. Tuntuu, että ei enää kanata edes yrittää elää moraalisesti "oikein", vaan helpompi olisi antaa periksi ja antaa talouden mennä vararikkoon. Vaikea nähdä täältä tietä enää parempaan suuntaan. Apuja ollaan haettu kaikista mahdollisista suunnista, mutta laihoin tuloksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa:

Toteat, ettet pysty enää asumaan omakotitalossa, piha on muutamassa vuodessa ränsistynyt ja pakollisia huoltojakin on jäänyt väliin, kun eron ottanut puoliso ei enää huolehdikaan niistä. Myyt taloa, mutta myyntiaika onkin yllättävän pitkä. Muutat silti vuokra-asuntoon, tottakai olet sen valinnut parhaasta päästä tarjontaa, onhan sinulla rahaa. Niitä säästöjä.

Saat talon myytyä, mutta jo puolen vuoden päästä ostaja alkaa lähetellä sinulle kummallisia sähköposteja jostain hajuista ja päänsäryistä ja lasten korvatulehduksista. Kiinteistönvälittäjäkaverisi ei vastaa puheluihisi, hänellä on varmaan kiireitä. Talon ostanut perhe haluaa hinnanalennusta jostain kosteusvaurioista ja rakennevirheistä. Ja väittävät vielä, että olet laiminlyönyt perushuoltoja ja aiheuttanut sillä vaurioita kiinteistöön. Höpö höpö, sinähän et mitään alennuksia anna.

Kolmen vuoden oikeustaistelun jälkeen olet maksanut talon ostohinnan takaisin ostajille, saanut käsiisi asumiskiellossa olevan kiinteistön ja maksanut liki ostohinnan verran oikeuskuluja. Huomaatkin, että seitsemänkymppisenä olet käyttänyt kaikki säästösi, joudut myymään metsäsi eikä kavereitakaan näytä olevan. Sentään aktiivinen oikeustaustelu on jonkin verran kuntouttanut aivojasi, joten pystyt edelleen asumaan itsenäisesti kotonasi. Mutta missä? Sinulla ei ole enää varaa maksaa vuokraasi, ja sen talosi juoksevat kustannukset tosiaan juoksevat koko ajan, kiinteistöveroa, tiemaksuja, sähköä...

Miten hitossa olet käyhä, vaikket ole ollut päivääkään työttömänä?

Voi teitä uhriutuvia hometalojen ja asuntojen myyjiä.

Hometalo tai homeasunto kuuluukin asumiskieltoon, ettäs tiedät!

Jos oikeustaistelun lopputulos on häviösi, niin talon vaurioita tutkineet ovat olleet oikeassa löydöksissään! Sun pitää vain kestää se !

Meidän perheelle myytiin päällisin puolin nätiksi remontoitu valesokkelitalo, jossa löytyi lopulta raja-arvot ylittävät määrät haitallisia mikrobeja selkeitä laiminlyöntejä ja rakennusvirheitä ja ilmavuotoja.

Me, lapsiperhe, köyhdyimme oikeustaistossa ja terveys meni! Ja kaikki tämä hometalon myyjän ahneus on myös LAPSILTAMME POIS!

Ei varaa harrastaa mitä toivoisivat. Joutuvat rikkinäisiä vanhoja puhelimia käyttämään jne, ja kaverinsa eivät tahdo meille kun olemme nyt "huonolla" alueella vuokra-asunnossa.

Hometalosta on muistona astma ja niin paha herkkyys että saan nykyään vähästäkin homeesta reaktion. En voi mennä mihin vaan kiinteistöön töihin, teen kotoa evakkokämpästä käsin puhelinmyyjän töitä. ETTÄ KIITOS HOMETALO JA SEN MYYJÄ.

Homesairaus ei ole kuvitelmaa. Kun asuu erityisen myrkyllisessä talossa jonkin aikaa, voi herkistyä mikrobeille joita on ennen sietänyt ja joita normaalisti siedetään kohtuullisina määrinä.

Mitä sinä yrität vaahtoamisellasi kertoa? Kertomuksesihan nimenomaan vahvisti edellisen kirjoittajan skenaarioita siitä, mitä voi elämässä pahimmillaan tapahtua.

Eri.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Kovasti unohdetaan kaikki oma onni ja sattuma näistä itsekehuista. Asiat voi olla pienestä kiinni. Ja aika usein juuri on kiinni toisista ihmisistä se oma onni. Elämässä on paljon tärkeitä henkilöitä ja jos he olisivat sattuman kaupalla olleet toisia, voisi elämä olla ihan erilainen. Vanhemmat, opettajat, luokkakaverit, sukulaiset, naaapurit, kollegat.. Jos jo vaikka  työhaastattelija sinä päivänä kuin sai unelmatyön olisi ollut toinen, voisi elämä olla ihan erilainen. Tai jos sillä haastattelijalla olisi ollut huono päivä. Paljon on kiinni toisista ja paljon toki itsestä. Mutta elämä on muuttujia ja valintoja täynnä. Jokaista hyväonnista kohden on varmasti useampi huonompionninen. Sen sijaan että kritisoidaan niitä huonompionnisia täällä, kannattaisi olla onnellinen omasta tilanteestaan. Ja uskonkin, että nämä oikeasti onnelliset elävät tyytyväisinä elämäänsä olivatpa sitten köyhiä tai rikkaita, eivätkä koe tarvetta halveksua muita edes nimettömänä tässä ketjussa.

Missä niitä hyviä töitä arvotaan, kun kerran ne tulee onnella? Kun on opiskellut pari vuosikymmentä ahkerasti ja samalla tehnyt paskatöitä että saa työkokemusta, niin siinä ei onnella on suurta arpaa. Ellei saa yhtä hyvää työpaikkaa, saa toisen.

Kyllä voi olla aidosti onnellinen ja kirjoittaa tässä ketjussa, jospa joku ottaisi oppia ja tulisi onnelliseksi myös. Mutta kun köyhälle ei kelpaa kuin lottovoitto.

Minä opiskelin ahkerasti, tein hanttihommia siinä sivussa ja sain peräkkäin neljä hyvää työpaikkaa, jokaisen niistä moneksi vuodeksi. Sitten loppuivat työt, eikä kenellekään kelpaa 55+, ei hanttihommiin eikä omalle alalle.

Lottovoitto kelpaisi kyllä. Ihan työpaikkakin kelpaisi, mutta se lottovoitto vaikuttaa todennäköisemmältä.

Sinun v*ttuilustasiko pitäisi ottaa oppia tullakseen onnelliseksi?

Miten hitossa olet köyhä, jos olet vasta 55 vuotiaana jäänyt työttömäksi? Mulla on jo velaton talo, auto ja purjevene, enkä ole vielä noin vanha. Köyhää minusta ei enää saisi, on kerääntynyt säästöjä ja omaisuutta. Humputtelitko sä kaiken, vai missä ne työvuosien säästöt on?

Entäpä jos purjehtiessasi saat kolauksen päähäsi ja saat hitaasti kehittyvän aivovamman? Sitä ei nimittäin korvata hyvästäkään sairausvakuutuksesta. Olet sitten työkyvytön, onneksi voit myydä sen purjeveneesi, kun et pysty enää purjehtimaan (tasapainosi ei kestä lainkaan veneilyä). Huomaat, ettet enää pystykään huolehtimaan raha-asioistasi, et osaa kirjautua nettipankkiin. Laskuja alkaa jäädä maksamatta. Puolisosi huolehtii sitten nämä asiat. Saat lieviä epileptisiä kohtauksia, joten ajokorttisi viedään. Oletkin täysin taksikyytien ja puolisosi kyytien varassa. Aivovammasi aiheuttaa sen, että olet hyvin uupunut, ja pienetkin ponnistukset saavat sinut toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Lähdet ystäviesi kanssa kahville?  Saat siitä viikon kestävän migreenin, ja vietät sen viikon pimennetyssä viilennetyssä makuuhuoneessa.

Koska kaikki pienetkin tekemiset uuvuttavat sinut, koko kodin hoitaminen, ruuanlaitto, pyykit, tiskit, huollot, vakuutusten hoito, rännihuolto (tai sen tilaaminen), KAIKKI omakotitaloasumiseen liittyvät asiat jäävät puolison tehtäväksi. Hän käy täysipäiväisesti töissä, ja kaiken vapaa-aikansa huolehtii talosta, autosta ja sinusta.

Puolisosi toistuvasti pyytää, että hankkisit henkilökohtaisen avustajan, jotta hän saisi hetken lepoa töiden jälkeen. Et kuitenkaan hanki sellaista, koska et halua, että joku tuntematon ihminen näkee, kuinka eksynyt olet omassa kodissasi.

Eräänä päivänä puolisosi ilmoittaa, että hän ei enää jaksa, hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon kaupungin pahamaineisimmasta slummista ja muutti sinne jo. TOTTAKAI teillä on raudanluja avioehto ja puolisosi ei saa mitään rahoistasi tai omaisuudestasi (mutta onhan hänellä sentään edelleen se työpaikka, josta ei suostunut irtisanoutumaan, vaikka ehdotit). Hän pitää kuitenkin auton, koska sinä et sillä voi enää ajaa.

Pärjäät ihan hyvin, onhan sinulla omaisuutta ja säästöjä. Puolisosi on kaukonäköisesti siirtänyt kaikki mahdolliset laskusi suoraveloitukseen, koska tietää, ettet osaisi niitä verkkopankista etsiä maksettavaksi. Perintömetsääsi iskee vuosisadan ukkosmyrsky, ja koska et ole itse jaksanut muutamaan vuoteen vakuutuksiasi päivittää, niin myrskytuhoja ei korvatakaan, koska olit laiminlyönyt velvollisuutesi ylläpitää metsäautotieverkostoa. Saat myytyä puut kuitupuuksi, vaikka ne olisivat olleet järeää tukkipuuta. Korjuukustannusten ja metsän kunnostuksen ja taimetuksen jälkeen jäät vain muutaman tonnin miinukselle, ei paha ollenkaan.

Bitcoin menetti arvonsa, tosin sinulle sillä ei ole merkitystä, koska et tiedä, mikä on bitcoin-lompakkosi salasana. Onhan sinulla onneksi vielä omaisuutta ja säästöjä. Sairauspäivärahaa ei ole maksettu vähään aikaan, tai oikeastaan aika pitkään aikaan, mutta onneksi saat maksamaasi eläkettä. Työkyvttömyyseläkettä sinulle ei myönnetä, koska et ole Kelan lääkärien mukaan työkyvytön, vanhuuseläkkeeseen on vielä aikaa. Yllättävän pieni on kuitenkin se eläkevakuutuksesta maksettava eläke, mutta eihän se haittaa, kun sinulla on niitä säästöjä.

Hankalaa on se, että et oikein osaa tehdä ruokaa. Palokunta on jo pariin kertaan käynyt sammuttamassa keittiöstäsi tulipalon. Puolisosi järjestää keittiösi kolmannen remontin ja asentaa ajastimella varustetun lieden.

Joudut nöyrtymään ja tilaamaan ateria- ja siivouspalvelut yksityiseltä palveluntarjoajalta.

kaikki nuo esittämäsi ylipessimistiset katastrofiskenaariot toteutuivat, koska niiden toimija oli epäonnistunut tärkeimmässä: alkusuunnitteluissa ja jättänyt hoitamatta tärkeitä asioita (vaikkapa ne vakuutusten päivittämiset). Eli tuossa esittämässäsi tarinassa köyhtymisen syypää oli se ihminen itse.

Ehei, ne vakuutusten laiminlyönnit olivat tapahtuneet VASTA sen aivovamman saamisen jälkeen, kun ei enää täysillä pyöri. Kun on TÄYDELLINEN alkusunnitelma, kuten sinulla, niin yksi pieni poikkeama voi käynnistää valtavan vyöryn.

Päähän kohdistuneen iskun voi korvata autokolarilla, johon olet täysin syytön. Retkahdusvamma niskaan, ja mikään vakuutusyhtiö ei korvaa, koska sitä ei voi todistaa. Tai selkä menee, kyllähän jostain kaivetaan vanhat kuvat, joista näkee rappeumaa...

KUN NOITA ASIOITA TAPAHTUU KAIKILLE, SE KUULUU ELÄMÄÄN, ETTÄ AINA TULEE KUHMUA JOSTAIN. SIKSI MEILLE OPETETAAN, ETTÄ PITÄÄ ENNAKOIDA, PITÄÄ OPETELLA AJATTELEMAAN. MITÄ IKINÄ MENETKÄÄN TEKEMÄÄN, NIIN SILLOIN MYÖS OTAT KANTAAKSESI SEN RISKIN. JOS OTAT RISKIN VASTAAN ILMAN, ETTÄ OLET SIIHEN VALMISTAUTUNUT JA RISKISKENAARIO SITTEN TOTEUTUU, NIIN SE OLI SINUN VALINTASI.

 

Hyvä sulle, että elämäsi on mennyt hyvin ja olet tehnyt hyviä valintoja , miksi sinä sitä täällä vaahtoat köyhille? Olisit onnellinen elämästäsi ja keksisit parempaa ajan vietettä, kuin täällä köyhien kanssa notkuminen.

Sulle on muuten jäänyt vahingossa  caps lockki päälle tai sitten annat tarkoituksella itsestäsi aika nuijan kuvan tuolla huudollasi. Vaikea lukea tuollasita tekstiä näillä kelan maksamilla halvimmilla mahdollisilla linsseillä. Muutenkin niin hämärän rajamailla meininki täällä tällä hetkellä ja kaiken maailman es-jonneja ja tiukasti oman elämänsä näkemyksistä kiinnipitäviä ketju täynnä, että taidan lähteä katsomaan saisiko tuosta autonrohjostani vielä katsastuskelpoista. Häiritsee nuo ketjuun kuulumattomien häiriköiden kirjoittelu jo omaakin kirjoittamista ja ajatusten kasassa pitämistä liikaa. Pidetään me köyhät yhtä vaikka eri elämäntilanteissa olisimmekin. Palaan, kun tilanne on rauhoittunut.

Älä mee...

Tai palaa ainakin takaisin joskus. Tai vielä parempaa: tee ketju köyhien autonomistajien vanhoista kotteroista. En ole ihan varma, mutta epäilen, että juuri sinä sellaista hahmottelit tuolla viitisensataa kommenttia taaksepäin. ;)

t. Gary Larson fan, Köyhä volvonomistaja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ollut köyhä. Nyt kun on rahaa ja kohtuu paljon, niin tajuan sen,  etten tarvitsekaan kaikkea sitä mitä köyhänä 'aivan pakosti' tarvitsin. Voisin vaikka mennä kaukomatkalle, ostaa kalliin uuden auton tai tonnin stiflat. Nyt kun voisin, niin tyydynkin vähempään.

Niin että köyhänä sulla oli tuollaisia tarpeita🤣

Et tainnut olla oikeasti köyhä. Mämietin lähinnä milloin ostan uudet, lenkkarit,housut ja rintaliivit. Alkavat ollasiinä kunnossa ettävoivat lopullisesti rikkoontua ja mitä sitten pistän päälleni. Varsinkin jos just kaikki hajoaa samaan aikaan. Olen katsellut tarjouksia mutta koot tai rahat on ollut loppu kun sopivan hintaista olisi.

Omistan 2 rintsikat joita vaihtelen, ostin käytettynä kierrätys keskuksesta parilla eurolla.

Oon käyttäny niitä nyt nuin 3 vuotta. Molemmista puhkesi kaarituet ulos joskus parin kuun käytön jälkeen, mutta tungin ne takasin ja ompelin reijät kiinni.

Pesen rintsikat nopeesti samalla ku käyn suihkussa. Aika kuluneet on ja tunkkasuutta jo....eikä väri enää niin kirkas. Oon koittanut katsella kierrätyksestä uusia.

irjoitetaan reiät, eikä reijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ollut köyhä. Nyt kun on rahaa ja kohtuu paljon, niin tajuan sen,  etten tarvitsekaan kaikkea sitä mitä köyhänä 'aivan pakosti' tarvitsin. Voisin vaikka mennä kaukomatkalle, ostaa kalliin uuden auton tai tonnin stiflat. Nyt kun voisin, niin tyydynkin vähempään.

Niin että köyhänä sulla oli tuollaisia tarpeita🤣

Et tainnut olla oikeasti köyhä. Mämietin lähinnä milloin ostan uudet, lenkkarit,housut ja rintaliivit. Alkavat ollasiinä kunnossa ettävoivat lopullisesti rikkoontua ja mitä sitten pistän päälleni. Varsinkin jos just kaikki hajoaa samaan aikaan. Olen katsellut tarjouksia mutta koot tai rahat on ollut loppu kun sopivan hintaista olisi.

Omistan 2 rintsikat joita vaihtelen, ostin käytettynä kierrätys keskuksesta parilla eurolla.

Oon käyttäny niitä nyt nuin 3 vuotta. Molemmista puhkesi kaarituet ulos joskus parin kuun käytön jälkeen, mutta tungin ne takasin ja ompelin reijät kiinni.

Pesen rintsikat nopeesti samalla ku käyn suihkussa. Aika kuluneet on ja tunkkasuutta jo....eikä väri enää niin kirkas. Oon koittanut katsella kierrätyksestä uusia.

irjoitetaan reiät, eikä reijät.

kirjoitetaan kirjoitetaan ei irjoitetaan. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ollut köyhä. Nyt kun on rahaa ja kohtuu paljon, niin tajuan sen,  etten tarvitsekaan kaikkea sitä mitä köyhänä 'aivan pakosti' tarvitsin. Voisin vaikka mennä kaukomatkalle, ostaa kalliin uuden auton tai tonnin stiflat. Nyt kun voisin, niin tyydynkin vähempään.

Niin että köyhänä sulla oli tuollaisia tarpeita🤣

Et tainnut olla oikeasti köyhä. Mämietin lähinnä milloin ostan uudet, lenkkarit,housut ja rintaliivit. Alkavat ollasiinä kunnossa ettävoivat lopullisesti rikkoontua ja mitä sitten pistän päälleni. Varsinkin jos just kaikki hajoaa samaan aikaan. Olen katsellut tarjouksia mutta koot tai rahat on ollut loppu kun sopivan hintaista olisi.

Omistan 2 rintsikat joita vaihtelen, ostin käytettynä kierrätys keskuksesta parilla eurolla.

Oon käyttäny niitä nyt nuin 3 vuotta. Molemmista puhkesi kaarituet ulos joskus parin kuun käytön jälkeen, mutta tungin ne takasin ja ompelin reijät kiinni.

Pesen rintsikat nopeesti samalla ku käyn suihkussa. Aika kuluneet on ja tunkkasuutta jo....eikä väri enää niin kirkas. Oon koittanut katsella kierrätyksestä uusia.

irjoitetaan reiät, eikä reijät.

kirjoitetaan kirjoitetaan ei irjoitetaan. Eri.

Välillä täytyy irjoittaa, jotta reijälliset ihmiset oppivat i:n ja j:n eron. Muuten eivät ehkä huomaisi koko viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa:

Toteat, ettet pysty enää asumaan omakotitalossa, piha on muutamassa vuodessa ränsistynyt ja pakollisia huoltojakin on jäänyt väliin, kun eron ottanut puoliso ei enää huolehdikaan niistä. Myyt taloa, mutta myyntiaika onkin yllättävän pitkä. Muutat silti vuokra-asuntoon, tottakai olet sen valinnut parhaasta päästä tarjontaa, onhan sinulla rahaa. Niitä säästöjä.

Saat talon myytyä, mutta jo puolen vuoden päästä ostaja alkaa lähetellä sinulle kummallisia sähköposteja jostain hajuista ja päänsäryistä ja lasten korvatulehduksista. Kiinteistönvälittäjäkaverisi ei vastaa puheluihisi, hänellä on varmaan kiireitä. Talon ostanut perhe haluaa hinnanalennusta jostain kosteusvaurioista ja rakennevirheistä. Ja väittävät vielä, että olet laiminlyönyt perushuoltoja ja aiheuttanut sillä vaurioita kiinteistöön. Höpö höpö, sinähän et mitään alennuksia anna.

Kolmen vuoden oikeustaistelun jälkeen olet maksanut talon ostohinnan takaisin ostajille, saanut käsiisi asumiskiellossa olevan kiinteistön ja maksanut liki ostohinnan verran oikeuskuluja. Huomaatkin, että seitsemänkymppisenä olet käyttänyt kaikki säästösi, joudut myymään metsäsi eikä kavereitakaan näytä olevan. Sentään aktiivinen oikeustaustelu on jonkin verran kuntouttanut aivojasi, joten pystyt edelleen asumaan itsenäisesti kotonasi. Mutta missä? Sinulla ei ole enää varaa maksaa vuokraasi, ja sen talosi juoksevat kustannukset tosiaan juoksevat koko ajan, kiinteistöveroa, tiemaksuja, sähköä...

Miten hitossa olet käyhä, vaikket ole ollut päivääkään työttömänä?

Voi teitä uhriutuvia hometalojen ja asuntojen myyjiä.

Hometalo tai homeasunto kuuluukin asumiskieltoon, ettäs tiedät!

Jos oikeustaistelun lopputulos on häviösi, niin talon vaurioita tutkineet ovat olleet oikeassa löydöksissään! Sun pitää vain kestää se !

Meidän perheelle myytiin päällisin puolin nätiksi remontoitu valesokkelitalo, jossa löytyi lopulta raja-arvot ylittävät määrät haitallisia mikrobeja selkeitä laiminlyöntejä ja rakennusvirheitä ja ilmavuotoja.

Me, lapsiperhe, köyhdyimme oikeustaistossa ja terveys meni! Ja kaikki tämä hometalon myyjän ahneus on myös LAPSILTAMME POIS!

Ei varaa harrastaa mitä toivoisivat. Joutuvat rikkinäisiä vanhoja puhelimia käyttämään jne, ja kaverinsa eivät tahdo meille kun olemme nyt "huonolla" alueella vuokra-asunnossa.

Hometalosta on muistona astma ja niin paha herkkyys että saan nykyään vähästäkin homeesta reaktion. En voi mennä mihin vaan kiinteistöön töihin, teen kotoa evakkokämpästä käsin puhelinmyyjän töitä. ETTÄ KIITOS HOMETALO JA SEN MYYJÄ.

Homesairaus ei ole kuvitelmaa. Kun asuu erityisen myrkyllisessä talossa jonkin aikaa, voi herkistyä mikrobeille joita on ennen sietänyt ja joita normaalisti siedetään kohtuullisina määrinä.

Minkäs takia ette tehneet tutkimuksia ennen ostopäätöstä?

Köyhällä voi tosiaankin olla omaisuuttakin, kuten yllä on kerrottu, mutta silti todella vähän rahaa päivittäiseen elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Köyhällä voi tosiaankin olla omaisuuttakin, kuten yllä on kerrottu, mutta silti todella vähän rahaa päivittäiseen elämiseen.

Jos on myyntikelpoista omaisuutta, ei ole köyhä. Ns. vähissä käyttörahoissa saattaa toki olla.