Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun täällä joku yritteliäs kertoo, ettei hänelle myönnetty starttirahaa niin kommentti on " teit huonon hakemuksen".

Syyllinen on aina se köyhä. Perusteli hän asian miten hyvänsä

jäin miettimään, että olisio tuo hierontayrittäjäksi haluava voinut alussa toimia kotiin kutsuttavana hierojana. Eräs kaverini teki niin, että alussa tarjosi vain intialaista päähierontaa kotipalveluna ja kun sai säästettyä rahaa, osti kannettavan hierontapöydän ja pian sitten vuokrasikin hierontayrittäjältä hänen tiloissaan työpisteen. Kun oli sitten taas säästänyt, pystyi hankkimaan omat tilat

Melko paljon sun pitää löytää ihmisiä jotka haluavat intialaisen päänhieronnan , elättää sillä itsesi ja vielä kyetä säästää? Puhumattakaan onko koulutusta kyseiseen hierontaan?

Kannnnettava hierontapöytä on omalla kokemuksella epämiellyttävä tuttavuus. Ja sitäkin pitää jotenkin kuljettaa?

Et halunnut ymmärtää kirjoittamaani. Ei kaverini elättänytkään itseään aluksi sillä intialaisella päähieronnalla, mutta sai lisärahaa ja sai laitettua ne kaikki säästöön. Sitten kun oli tarpeeksi säästänyt, saattoi ostaa sen kannettavan hierontapöydän. Se toi lisää asiakkaita ja lisäasiakkaat toivat tietenkin lisärahaa.

Etkö osaa ajatella seuraavaa päivää pidemmälle?

Tietenkin kaikki lisätulo on lisätuloa ja jokainen askel eteenpäin on myös askel lähempänä omaa päämääräänsä. Koen, että kaverini oli fiksu ja älykäs, kun osasi ajatella noin eikä vain jäänyt voivottelemaan, että  kun on vain kaksi asiakasta. Hän oli kiitollinen niistäkin.

Miten sä lisätuloa työmarkkinatuella teet? Sulta katkaistaan se samantien.

nykylain mukaan jokainen työtön saa tienata x euromäärän lisätuloja ilman, että vaikuttaa etuuksiin. Tuon euromäärän saat itse tarkistaa netistä, en rupea sitä sinulle googlaamaan.

Et ilmeisesti tajua mistä puhut. Työtön voi tienata 279 euroa ilman että se vaikuttaa työttömyysetuuteen. Jos tienaa enemmän, voi saada tietyin ehdoin soviteltua päivärahaa.

Sen sijaan tuo suojaosa 279 e/4 viikkoa, ei tarkoita etteikö siitä joudu maksamaan veroa tai ettei se vaikuttaisi muihin sosiaalietuuksiin kuten asumistukeen. 

Kas kun asiat eivät ole niin simppeleitä kuin luulet.

asiat eivät ole noin monimutkaisia kuin luulet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun täällä joku yritteliäs kertoo, ettei hänelle myönnetty starttirahaa niin kommentti on " teit huonon hakemuksen".

Syyllinen on aina se köyhä. Perusteli hän asian miten hyvänsä

jäin miettimään, että olisio tuo hierontayrittäjäksi haluava voinut alussa toimia kotiin kutsuttavana hierojana. Eräs kaverini teki niin, että alussa tarjosi vain intialaista päähierontaa kotipalveluna ja kun sai säästettyä rahaa, osti kannettavan hierontapöydän ja pian sitten vuokrasikin hierontayrittäjältä hänen tiloissaan työpisteen. Kun oli sitten taas säästänyt, pystyi hankkimaan omat tilat

Melko paljon sun pitää löytää ihmisiä jotka haluavat intialaisen päänhieronnan , elättää sillä itsesi ja vielä kyetä säästää? Puhumattakaan onko koulutusta kyseiseen hierontaan?

Kannnnettava hierontapöytä on omalla kokemuksella epämiellyttävä tuttavuus. Ja sitäkin pitää jotenkin kuljettaa?

Et halunnut ymmärtää kirjoittamaani. Ei kaverini elättänytkään itseään aluksi sillä intialaisella päähieronnalla, mutta sai lisärahaa ja sai laitettua ne kaikki säästöön. Sitten kun oli tarpeeksi säästänyt, saattoi ostaa sen kannettavan hierontapöydän. Se toi lisää asiakkaita ja lisäasiakkaat toivat tietenkin lisärahaa.

Etkö osaa ajatella seuraavaa päivää pidemmälle?

Tietenkin kaikki lisätulo on lisätuloa ja jokainen askel eteenpäin on myös askel lähempänä omaa päämääräänsä. Koen, että kaverini oli fiksu ja älykäs, kun osasi ajatella noin eikä vain jäänyt voivottelemaan, että  kun on vain kaksi asiakasta. Hän oli kiitollinen niistäkin.

Miten sä lisätuloa työmarkkinatuella teet? Sulta katkaistaan se samantien.

nykylain mukaan jokainen työtön saa tienata x euromäärän lisätuloja ilman, että vaikuttaa etuuksiin. Tuon euromäärän saat itse tarkistaa netistä, en rupea sitä sinulle googlaamaan.

Et ilmeisesti tajua mistä puhut. Työtön voi tienata 279 euroa ilman että se vaikuttaa työttömyysetuuteen. Jos tienaa enemmän, voi saada tietyin ehdoin soviteltua päivärahaa.

Sen sijaan tuo suojaosa 279 e/4 viikkoa, ei tarkoita etteikö siitä joudu maksamaan veroa tai ettei se vaikuttaisi muihin sosiaalietuuksiin kuten asumistukeen. 

Kas kun asiat eivät ole niin simppeleitä kuin luulet.

Tuota suojaosaa ei ole sitten ttt:ssa jos sitä saa.

Aivan, mutta se ei olekaan työmarkkinatuki. 

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

ilmeisesti asut kerrostalossa: teillä on rappukäytävässä pistorasioita, otat siitä sähkön kännykän ja tietokoneen lataukseen, jos tosiaan et ulos pääse. Tuollainen teko on ehdottomasti väärin eikä niin saisi tehdä, mutta jos oikeasti ei pääse kotoa ulos, niin tuossa tapauksessa hätä ei lue lakia. Sähköyhtiön kanssa voi neuvotella vielä tuossakin vaiheessa kun uhkaavat sähköjen katkaisulla.

Kiitos vinkistä! Täytyy katsoa, onko kerroksessa pistorasiaa, en pääse talon sisälläkään liikkumaan ilman apuja. Mutta idea on loistava!

Sähkölaitos ei voi tehdä mitään, kun lasku on perinnässä, eikä Lowell voi siirtää eräpäivää, kun lasku on kuolinpesän. Näin ymmärsin. Chattasin (prepaid-liittymän saldo on lähes loppu, en voi soittaa) Lowellin Riston kanssa, ja hän arveli, että jos 1.4., eläkkeenmaksupäivänä, maksan laskun heti ja olen kuitin tietojen kanssa yhteydessä heihin uudestaan, sähkö ei ehtisi katketa. Vähän valoa (hih! 💡☺) tunnelin päässä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

ilmeisesti asut kerrostalossa: teillä on rappukäytävässä pistorasioita, otat siitä sähkön kännykän ja tietokoneen lataukseen, jos tosiaan et ulos pääse. Tuollainen teko on ehdottomasti väärin eikä niin saisi tehdä, mutta jos oikeasti ei pääse kotoa ulos, niin tuossa tapauksessa hätä ei lue lakia. Sähköyhtiön kanssa voi neuvotella vielä tuossakin vaiheessa kun uhkaavat sähköjen katkaisulla.

Oletko tietoinen, että talviaikaan ei saa katkaista sähköä kuin neljän kuukauden päästä. Marraskuu-huhtikuu. Muuna aikana on kolme kuukautta.

En tiennyt! En muista, koska eräpäivä oli, täytyy tarkistaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun täällä joku yritteliäs kertoo, ettei hänelle myönnetty starttirahaa niin kommentti on " teit huonon hakemuksen".

Syyllinen on aina se köyhä. Perusteli hän asian miten hyvänsä

jäin miettimään, että olisio tuo hierontayrittäjäksi haluava voinut alussa toimia kotiin kutsuttavana hierojana. Eräs kaverini teki niin, että alussa tarjosi vain intialaista päähierontaa kotipalveluna ja kun sai säästettyä rahaa, osti kannettavan hierontapöydän ja pian sitten vuokrasikin hierontayrittäjältä hänen tiloissaan työpisteen. Kun oli sitten taas säästänyt, pystyi hankkimaan omat tilat

Melko paljon sun pitää löytää ihmisiä jotka haluavat intialaisen päänhieronnan , elättää sillä itsesi ja vielä kyetä säästää? Puhumattakaan onko koulutusta kyseiseen hierontaan?

Kannnnettava hierontapöytä on omalla kokemuksella epämiellyttävä tuttavuus. Ja sitäkin pitää jotenkin kuljettaa?

Et halunnut ymmärtää kirjoittamaani. Ei kaverini elättänytkään itseään aluksi sillä intialaisella päähieronnalla, mutta sai lisärahaa ja sai laitettua ne kaikki säästöön. Sitten kun oli tarpeeksi säästänyt, saattoi ostaa sen kannettavan hierontapöydän. Se toi lisää asiakkaita ja lisäasiakkaat toivat tietenkin lisärahaa.

Etkö osaa ajatella seuraavaa päivää pidemmälle?

Tietenkin kaikki lisätulo on lisätuloa ja jokainen askel eteenpäin on myös askel lähempänä omaa päämääräänsä. Koen, että kaverini oli fiksu ja älykäs, kun osasi ajatella noin eikä vain jäänyt voivottelemaan, että  kun on vain kaksi asiakasta. Hän oli kiitollinen niistäkin.

Miten sä lisätuloa työmarkkinatuella teet? Sulta katkaistaan se samantien.

nykylain mukaan jokainen työtön saa tienata x euromäärän lisätuloja ilman, että vaikuttaa etuuksiin. Tuon euromäärän saat itse tarkistaa netistä, en rupea sitä sinulle googlaamaan.

Et ilmeisesti tajua mistä puhut. Työtön voi tienata 279 euroa ilman että se vaikuttaa työttömyysetuuteen. Jos tienaa enemmän, voi saada tietyin ehdoin soviteltua päivärahaa.

Sen sijaan tuo suojaosa 279 e/4 viikkoa, ei tarkoita etteikö siitä joudu maksamaan veroa tai ettei se vaikuttaisi muihin sosiaalietuuksiin kuten asumistukeen. 

Kas kun asiat eivät ole niin simppeleitä kuin luulet.

asiat eivät ole noin monimutkaisia kuin luulet.

Ilmeisesti et ole itse koskaan asioinut, Kelan, verotoimiston, ynnä muiden instanssien kanssa. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun täällä joku yritteliäs kertoo, ettei hänelle myönnetty starttirahaa niin kommentti on " teit huonon hakemuksen".

Syyllinen on aina se köyhä. Perusteli hän asian miten hyvänsä

jäin miettimään, että olisio tuo hierontayrittäjäksi haluava voinut alussa toimia kotiin kutsuttavana hierojana. Eräs kaverini teki niin, että alussa tarjosi vain intialaista päähierontaa kotipalveluna ja kun sai säästettyä rahaa, osti kannettavan hierontapöydän ja pian sitten vuokrasikin hierontayrittäjältä hänen tiloissaan työpisteen. Kun oli sitten taas säästänyt, pystyi hankkimaan omat tilat

Melko paljon sun pitää löytää ihmisiä jotka haluavat intialaisen päänhieronnan , elättää sillä itsesi ja vielä kyetä säästää? Puhumattakaan onko koulutusta kyseiseen hierontaan?

Kannnnettava hierontapöytä on omalla kokemuksella epämiellyttävä tuttavuus. Ja sitäkin pitää jotenkin kuljettaa?

Et halunnut ymmärtää kirjoittamaani. Ei kaverini elättänytkään itseään aluksi sillä intialaisella päähieronnalla, mutta sai lisärahaa ja sai laitettua ne kaikki säästöön. Sitten kun oli tarpeeksi säästänyt, saattoi ostaa sen kannettavan hierontapöydän. Se toi lisää asiakkaita ja lisäasiakkaat toivat tietenkin lisärahaa.

Etkö osaa ajatella seuraavaa päivää pidemmälle?

Tietenkin kaikki lisätulo on lisätuloa ja jokainen askel eteenpäin on myös askel lähempänä omaa päämääräänsä. Koen, että kaverini oli fiksu ja älykäs, kun osasi ajatella noin eikä vain jäänyt voivottelemaan, että  kun on vain kaksi asiakasta. Hän oli kiitollinen niistäkin.

Miten sä lisätuloa työmarkkinatuella teet? Sulta katkaistaan se samantien.

nykylain mukaan jokainen työtön saa tienata x euromäärän lisätuloja ilman, että vaikuttaa etuuksiin. Tuon euromäärän saat itse tarkistaa netistä, en rupea sitä sinulle googlaamaan.

Saa tienata palkkatuloja mutta yrittäjyys on eri asia.

ei sinun tarvitse olla yrittäjä, kun käyt hieromassa paria asiakasta heidän kotonaan. He käyvät keikalla ja sitten ilmoittavat tulonsa verottajalle (ja jos ovat työttöminä, niin sitten myös sille puolelle)

kerrot hinnan, teet työsuorituksen, otat maksun vastaan (tai ennen sitä), annat kuitin, sanot kiitos ja hei, hyvää päivän jatkoa ja menet kotiisi tai seuraavalla asiakkaalle. Niin ne joulupukitkin tekee.

Niin ja sitten joku kateellinen käräyttää. Joulupukki on vain yhden päivän töissä

Yrittäjällä katkeaa työttömyyskorvaus kun alkaa yrittäjäksi. Miten mahtaa työkkäri suhtautua noihin "keikkahommiin. Siinäkin on vaara, että joku kantelee.

Hyvin tarkka saa olla nykyään, etteivät luokittele yrittäjksi.

Saa aikaan monet sotkut.

Ainakaan yksinäisenä en uskaltaisi paljoa riskeerata. Tietysti jos on kumppani samassa taloudessa, niin ei jää tyhjän päälle jos jotkut jutut katkeaakin ja ei tule tuloja päähieronnastakaan.

Tai jotain säästöjä mitä syödä.

työkkäri suhtautuu suopeasti ja kannustaa niihin. Kaikki työ on hyvä lisä cv:ssä ja vakiduunipaikan löytämisessä. Olen käynyt itse sen läpi ja kaikki hoitui hyvin. Tuolloin työkkäristä sanoivat, että kaikki sujuu, kunhan ilmoitat ensin. Samalla he kertovat miten pitää toimia ettei vahingossakaan tuet katkea.

Kun on kerran tai toisenkin kokenut tukien katkeamisen, vaikka toimit täysin ohjeiden mukaan, on vaikea luottaa mitä sinulle sanotaan. Sehän oli vaan että "voit hakea, voit saada" eihän sitä kukaan yksittäinen virkailija päätä. Tapaukset "tutkitaan" yksilökohtaisesti ja päätetään oletko yrittäjä vai mikä? Mikä on hyväksyttävä syy mihinkin? 

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

No soita sitten oman asuinkuntasi sosiaalipäivystykseen ja anna nyt tuon äitisi kunnan sosiaalityöntekijän nimi ja yhteystiedot. Saavat sitten tapella keskenään kenelle kuuluu järjestää lain määräämää apua. 

Liittyen kiireelliseen sosiaalipäivystykseen: tässä kunnassa päivystys ei hoida laskuihin ja maksuihin liittyviä asioita lainkaan, vaan pitää olla yhteydessä Kelaan. Kävin Kelassa viime viikolla, eikä heillä ole mitään keinoa auttaa. Mutta idea päivystyksestä oli hyvä, tarkistamisen arvoinen! ☺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun täällä joku yritteliäs kertoo, ettei hänelle myönnetty starttirahaa niin kommentti on " teit huonon hakemuksen".

Syyllinen on aina se köyhä. Perusteli hän asian miten hyvänsä

jäin miettimään, että olisio tuo hierontayrittäjäksi haluava voinut alussa toimia kotiin kutsuttavana hierojana. Eräs kaverini teki niin, että alussa tarjosi vain intialaista päähierontaa kotipalveluna ja kun sai säästettyä rahaa, osti kannettavan hierontapöydän ja pian sitten vuokrasikin hierontayrittäjältä hänen tiloissaan työpisteen. Kun oli sitten taas säästänyt, pystyi hankkimaan omat tilat

Melko paljon sun pitää löytää ihmisiä jotka haluavat intialaisen päänhieronnan , elättää sillä itsesi ja vielä kyetä säästää? Puhumattakaan onko koulutusta kyseiseen hierontaan?

Kannnnettava hierontapöytä on omalla kokemuksella epämiellyttävä tuttavuus. Ja sitäkin pitää jotenkin kuljettaa?

Et halunnut ymmärtää kirjoittamaani. Ei kaverini elättänytkään itseään aluksi sillä intialaisella päähieronnalla, mutta sai lisärahaa ja sai laitettua ne kaikki säästöön. Sitten kun oli tarpeeksi säästänyt, saattoi ostaa sen kannettavan hierontapöydän. Se toi lisää asiakkaita ja lisäasiakkaat toivat tietenkin lisärahaa.

Etkö osaa ajatella seuraavaa päivää pidemmälle?

Tietenkin kaikki lisätulo on lisätuloa ja jokainen askel eteenpäin on myös askel lähempänä omaa päämääräänsä. Koen, että kaverini oli fiksu ja älykäs, kun osasi ajatella noin eikä vain jäänyt voivottelemaan, että  kun on vain kaksi asiakasta. Hän oli kiitollinen niistäkin.

Miten sä lisätuloa työmarkkinatuella teet? Sulta katkaistaan se samantien.

nykylain mukaan jokainen työtön saa tienata x euromäärän lisätuloja ilman, että vaikuttaa etuuksiin. Tuon euromäärän saat itse tarkistaa netistä, en rupea sitä sinulle googlaamaan.

Et ilmeisesti tajua mistä puhut. Työtön voi tienata 279 euroa ilman että se vaikuttaa työttömyysetuuteen. Jos tienaa enemmän, voi saada tietyin ehdoin soviteltua päivärahaa.

Sen sijaan tuo suojaosa 279 e/4 viikkoa, ei tarkoita etteikö siitä joudu maksamaan veroa tai ettei se vaikuttaisi muihin sosiaalietuuksiin kuten asumistukeen. 

Kas kun asiat eivät ole niin simppeleitä kuin luulet.

Tuota suojaosaa ei ole sitten ttt:ssa jos sitä saa.

Aivan, mutta se ei olekaan työmarkkinatuki. 

Hyvä kun kerroit...

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

No soita sitten oman asuinkuntasi sosiaalipäivystykseen ja anna nyt tuon äitisi kunnan sosiaalityöntekijän nimi ja yhteystiedot. Saavat sitten tapella keskenään kenelle kuuluu järjestää lain määräämää apua. 

Kiitos tsemppauksesta! Soitan heti huomisaamuna! ☺

Moniko ymmärtää ettei voimia aina riitä tappelemaan oikeuksistaan? Miten se köyhyys tai sairaus vie kaikki voimat selviytyä arkielämästä.

Hieman ohi aiheen mutta esim. muutimme uudelle paikkakunnalle koulujen alkaessa. Lähikoulu ei suostunut lasta kirjoille ottamaan, käskivät kysyä muualta. Toinenkaan koulu ei suostunut. Lopulta piti ottaa yhteys opetusministeriöön miten toimia. Aina ei asiat mene miten ne pitäisi mennä säännöksien ja lakien mukaan.

Sairaana on vaikea jaksaa kuikuilla oikeuksiensa perään.

nyt saikin vinkata, vaikka olin varakas ja vinkkasin :)

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun täällä joku yritteliäs kertoo, ettei hänelle myönnetty starttirahaa niin kommentti on " teit huonon hakemuksen".

Syyllinen on aina se köyhä. Perusteli hän asian miten hyvänsä

jäin miettimään, että olisio tuo hierontayrittäjäksi haluava voinut alussa toimia kotiin kutsuttavana hierojana. Eräs kaverini teki niin, että alussa tarjosi vain intialaista päähierontaa kotipalveluna ja kun sai säästettyä rahaa, osti kannettavan hierontapöydän ja pian sitten vuokrasikin hierontayrittäjältä hänen tiloissaan työpisteen. Kun oli sitten taas säästänyt, pystyi hankkimaan omat tilat

Melko paljon sun pitää löytää ihmisiä jotka haluavat intialaisen päänhieronnan , elättää sillä itsesi ja vielä kyetä säästää? Puhumattakaan onko koulutusta kyseiseen hierontaan?

Kannnnettava hierontapöytä on omalla kokemuksella epämiellyttävä tuttavuus. Ja sitäkin pitää jotenkin kuljettaa?

Et halunnut ymmärtää kirjoittamaani. Ei kaverini elättänytkään itseään aluksi sillä intialaisella päähieronnalla, mutta sai lisärahaa ja sai laitettua ne kaikki säästöön. Sitten kun oli tarpeeksi säästänyt, saattoi ostaa sen kannettavan hierontapöydän. Se toi lisää asiakkaita ja lisäasiakkaat toivat tietenkin lisärahaa.

Etkö osaa ajatella seuraavaa päivää pidemmälle?

Tietenkin kaikki lisätulo on lisätuloa ja jokainen askel eteenpäin on myös askel lähempänä omaa päämääräänsä. Koen, että kaverini oli fiksu ja älykäs, kun osasi ajatella noin eikä vain jäänyt voivottelemaan, että  kun on vain kaksi asiakasta. Hän oli kiitollinen niistäkin.

Miten sä lisätuloa työmarkkinatuella teet? Sulta katkaistaan se samantien.

nykylain mukaan jokainen työtön saa tienata x euromäärän lisätuloja ilman, että vaikuttaa etuuksiin. Tuon euromäärän saat itse tarkistaa netistä, en rupea sitä sinulle googlaamaan.

Saa tienata palkkatuloja mutta yrittäjyys on eri asia.

ei sinun tarvitse olla yrittäjä, kun käyt hieromassa paria asiakasta heidän kotonaan. He käyvät keikalla ja sitten ilmoittavat tulonsa verottajalle (ja jos ovat työttöminä, niin sitten myös sille puolelle)

kerrot hinnan, teet työsuorituksen, otat maksun vastaan (tai ennen sitä), annat kuitin, sanot kiitos ja hei, hyvää päivän jatkoa ja menet kotiisi tai seuraavalla asiakkaalle. Niin ne joulupukitkin tekee.

Niin ja sitten joku kateellinen käräyttää. Joulupukki on vain yhden päivän töissä

Yrittäjällä katkeaa työttömyyskorvaus kun alkaa yrittäjäksi. Miten mahtaa työkkäri suhtautua noihin "keikkahommiin. Siinäkin on vaara, että joku kantelee.

Hyvin tarkka saa olla nykyään, etteivät luokittele yrittäjksi.

Saa aikaan monet sotkut.

Ainakaan yksinäisenä en uskaltaisi paljoa riskeerata. Tietysti jos on kumppani samassa taloudessa, niin ei jää tyhjän päälle jos jotkut jutut katkeaakin ja ei tule tuloja päähieronnastakaan.

Tai jotain säästöjä mitä syödä.

työkkäri suhtautuu suopeasti ja kannustaa niihin. Kaikki työ on hyvä lisä cv:ssä ja vakiduunipaikan löytämisessä. Olen käynyt itse sen läpi ja kaikki hoitui hyvin. Tuolloin työkkäristä sanoivat, että kaikki sujuu, kunhan ilmoitat ensin. Samalla he kertovat miten pitää toimia ettei vahingossakaan tuet katkea.

Kun on kerran tai toisenkin kokenut tukien katkeamisen, vaikka toimit täysin ohjeiden mukaan, on vaikea luottaa mitä sinulle sanotaan. Sehän oli vaan että "voit hakea, voit saada" eihän sitä kukaan yksittäinen virkailija päätä. Tapaukset "tutkitaan" yksilökohtaisesti ja päätetään oletko yrittäjä vai mikä? Mikä on hyväksyttävä syy mihinkin? 

Ohis.

Nämä sääntöuskovaiset ovat ihan oma ihmislajinsa.

Verohallinto poisti minun toiminimeni rekistereistä sen vuoksi, ettei sillä ollut ollut tuloja kolmeen vuoteen. Kaikki tilini kertoivat, että minulla ei ollut ollut mitään tuloja kolmeen vuoteen. TE-toimisto jaksoi silti kerta toisensa jälkeen torjua pääsyni työttömäksi työnhakijaksi, koska se katsoi, että olin yrittäjä. Kela seurasi TE-toimiston esimerkkiä kerta toisensa jälkeen. Toisaalta Kela hylkäsi myös kaikki yrittäjille tarkoitetut tuet, koska toiminimeni ei selvästi ollut toiminnassa, kun ei tuloja ollut.

TE-toimistosta kerrottiin aktiivimallin aikana, että entisenä yrittäjänä minut katsottaisiin hyvin herkästi taas yrittäjäksi, jos tekisin hetkenkään töitä, vaikka säännöissä kerrotaankin, että "saa ansaita xx määrän rahaa xx ajan kuluessa".

Sääntöuskovaisten pitäisi päästä maistamaan näitä erikoisempia tapauksia, mielellään vielä tuppisuisen ja pahantuulisen virkailijan kautta. Siinä yhteiskunnan vähemmän toimiva varjopuoli alkaisi avautua samaa tahtia niiden sinisten silmien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Moniko ymmärtää ettei voimia aina riitä tappelemaan oikeuksistaan? Miten se köyhyys tai sairaus vie kaikki voimat selviytyä arkielämästä.

Hieman ohi aiheen mutta esim. muutimme uudelle paikkakunnalle koulujen alkaessa. Lähikoulu ei suostunut lasta kirjoille ottamaan, käskivät kysyä muualta. Toinenkaan koulu ei suostunut. Lopulta piti ottaa yhteys opetusministeriöön miten toimia. Aina ei asiat mene miten ne pitäisi mennä säännöksien ja lakien mukaan.

Sairaana on vaikea jaksaa kuikuilla oikeuksiensa perään.

No joo, omasta kokemuksesta voin sanoa, että Suomessa on kyllä hyvä laki, jonka perusteella usein pitäisi saada apua -- mutta todellakin pitäisi aina soittaessaan olla todella vakuuttava ja skarppi ja pitää puolensa, että saa ne lakisääteiseti oikeutensa. Tämä on niin väärin, koska kuten mainitset, kun ollaan siinä tilassa että ihminen sitä apua soittaa, hän on jo aika uupunut ja/sairas tms. Monet eivät myöskään tiedä oikeuksiaan. 

Apua on vaikea saada juuri tuossa aivan avun hakemisen alkuvaiheessa oli kyse sossusta, Kelasta tai terveydenhoidosta. Siellä on aina puhelimen päässä joku "portinvartija" joka yrittää estää ihmistä saamasta lakisääteisiä oikeuksiaan. Siinä kun jaksaisi olla tiukkana niin sitten alkaa yleensä palvelu pelata. 

Itse mietin aina huolella etukäteen millä kriteereillä sitä apua pitäisi myöntää ja kirjoitan minua koskevat kohdat lapulle, jotta muistan sanoa ne puhelussa. Kirjoitan muistiin myös siitä mitä laki sanoo ja muotoilen lauseen, jossa selkeästi tulee esiin avun tarve kohdallani.

Kun sitten soitan puhelun, en anna periksi jos yritetään päästä minusta eroon, vaan toistan tuon avun tarvitsemislauseeni kerta kerralta tiukemmin. En lähde mukaan portinvartioijen valitukseen että "nyt ei ole aikoja, et kuulu tänne ja tuonne, yms." vaan toistan vaatimukseni avun tarpeesta. Jos homma ei vielä ala skulata tuon jälkeen, luen mitä laki sanoo (lappu valmiina siitäkin). Yleensä näillä vihdoin alkaa saada apua. 

Vaati voimia, ja totta, aina ei jaksa... silloin jää helposti ilman oikeutettua apua. Tämä on systeemimme heikko kohta.

Mutta jos on vammainen tai sairas, kannattaa ottaa yhteys johonkin vammaisjärjestöön johon kuuluu ja pyytää apua sieltä. Monissa paikallisyhdistyksissä on ainakin vertaisneuvontaa toisissa myös asiantuntija-apua tai lakimies. Joissakin paikallisyhdistyksissä voi jopa olla henkilöitä, jotka nimenomaan auttavat asioiden hoitamisessa sossun ja Kelan kanssa. Nämä toimivat enemmänkin pitkäaikaisemmissa tilanteissa.

Akuutissa tilanteessa pitää soittaa sitten päivistysnumeroihin ja vaikka hätänumeroon. Riippuu tietysti mikä ongelma on kyseessä. Nämä tietysti riippuvat vähän kunnasta ja ongelmasta. 

Jos saisin n 5000 euron lainan normaalikorkoisena, tulisin toimeen varsin hyvin lainaa lyhentämällä.

Sen sijaan lyhennän yleensä pakolliset 500 euroa kuussa ja korot ovat kovat.

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Mursus kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin käytän vessapaperia ns siteenä. Plussana se, että ne voi vetää pöntöstä alas.

Itse en pysty, sillä menkat ovat niin runsaat. Kierukka tai kuukuppi eivät sovi.

Minä en edes harkinnut. Kuukuppi ei sovi kaikille, mutta miten se kierukka näihin kuukautissuojiin liittyy?

Kaikille teille side/tamponi-ongelmien kanssa kamppaileville: älkää häslätkö niiden vessapaperimyttyjen kanssa! Kuukautiset eivät mitään naiseuden riemun yleistä ilojuhlaa ole muutenkaan, saati sitten hikiset ja rullautuvat paperinpalat pöksyissä. Hain itse tänään apua muuttoon, ja monia eri auttajatahoja miettiessämme esille tuli diakoniatyö. Sieltä voi yrittää hakea apua jopa sähkölaskuihin (ovat maksaneet, monille) - jos ei siis ruokakauppakassiin jää varaa siteisiin, olen varma, että diakoni auttaisi siinä!

Älkää ottako sitä köyhäinapuna tai hävettävänä! Kirkkoon kuulumista ei kysytä, rukoilla ei tarvitse, ja googlettamalla löytyy lähin seurakunta. Sinne voi meilata, ja jättää vaikka soityopyynnön. - Minä muuten maksan kirkollisveroa, joten minun osuudellani saavat pakanatkin hakea kirkolta terveyssiteensä. ☺

Koko maailma auttaa nyt Ukrainaa! Ollaan mekin auttamassa toisiamme täällä kotona, ja mietitään keinoja helpottaa elämää! ❤

Tästä tulikin mieleen vaikea ajanjaksomme. Pyysimme seurakunnalta apua. He vaativat tiliotteet ja kaikki selvitykset veloista ja lainoista. Niitä tutkiessaan ja harkitessaan avunantoa (toinen oli töissä, niin silloin apua ei mielellään annettu) sähköyhtiön miehet kävivät sulkemassa asunnosta sähköt. Jäin kolmen pienen lapsen kanssa katsomaan sähköniesten perään nuorimmainen sylissäni. Asunto hiljeni kokonaan, se sattui korviin, ei kuulunut jääkaapin hurinaa. Itkeskelin paniikkia ja kyyneleitä, yritin keskittyä siihen, ettei lapset ymmärrä ja kaikki on ok. Mietin jossain kohtaa jopa sitä miten saisimme koko perheen kerralla hengiltä, ettei kukaan jää kitumaan. Jouduin tekemään hirvittäviä asioita tuon sähkölaskun maksamiseksi, mutta muuta vaihtoehtoa en nähnyt. Seuraavana päivänä sähkölasku oli maksettu ja sähköt palautettu ja viileä asunto alkoi lämpenemään, nukuimme kaikki täkit ja peitot makuupussien päällä yhdessä kasassa marraskuun yössä. Sitä seuraavana päivänä seurakunnasta sanottiin, että he voivat ainoastaan tuoda ruokaa. Sanoin että antakaa niille, jotka todella tarvitsee. Kyllä, jouduimme sinä talvena salaa kaatamaan riistaa. Nyt olemme keskituloluokassa ja asumme omistusasunnossa, molemmat on töissä ja lääkkeet pystytään 50 € omavastuusta huolimatta ostamaan. Tietenkin olokin on parempi, kun lääkkeet käytössä ja joka päivälle on ruokaa, myös aikuisille ja ihan kaupasta ostettua. Me selvittiin. Jostain syystä kiitän Luojaa joka päivä.

Voi miten painajaismaisessa tilanteessa olet perheesi kanssa ollut! Diakoniatyöstä onkin näköjään vaikea saada rahaa laskuihin, olen itse pyytänyt tukea juuri sähkölaskuun, ja tänään sain kielteisen päätöksen. Kela tai sosiaalitoimi eivät voineet auttaa, kun en asu kotipaikkakunnallani (muutin tänne 6 vuotta sitten hoitamaan vanhaa äitiäni, ja olen nyt hänen kuoltuaan palaamassa omaan kotiini, kunhan saan käytännön asiat järjestettyä). Alunperin diakoniatyötä mainosti Lowellin asiakaspalvelija, joka ei voinut siirtää sähkölaskun eräpäivää. Hän kertoi monen saaneen apua. No, et saanut sinä ja puolisosi, en saa minä.

Sähköt katkeavat 29.3. En ymmärrä, miten pärjään kännykän ja tabletin latausten kanssa, molemmat ovat välttämättömiä asioiden hoitamisessa ja muuton järjestelyssä! Minulla ei ole tuttavia täällä, suku asuu kaukana, enkä pääse ulos asunnosta ilman apua, olen väliaikaisesti jalkamurtuman takia pyörätuolissa, ja loukussa vanhassa kerrostalossa. Pimeyskin pelottaa, miten selviän yöllä kylpyhuoneeseen, kun se on valojenkin kanssa haasteellista.... Ruuan valmistamisen mahdollisuus olisi tietenkin tarpeen, vaikka leivällä ja säilykkeilläkin pärjää.

Minulla ei onneksi ole lapsia, voin vain yrittää kuvitella sitä huolen ja hädän määrää, jota heidän vuokseen kannoit! Hyvä, kun asiat ovat nyt paremmin. ❤

Mutta siis: diakonityöstä saa kokemukseni mukaan suht' helposti ruoka-avustusta ja ostolappuja kauppaan, 25-30 €. Mitään sen varaan ei voi laskea, eikä seurakunta tue kuukaudesta toiseen. Mutta hätäapuna voi toimia!

Hyvä ihminen, soita äkkiä kunnan sosiaalipäivystykseen ja kerro tilanteesi. Eihän ihmistä tuollaiseen tilanteeseen voi jättää.

Olen meilannut päivittäin sosiaalityötekijän kanssa. Viimeksi eilen hän sanoi, ettei sosiaalitoimi auta, kun olen kirjoilla eri kunnassa. Mutta luen sos.toimen sivustot uudestaan, jos heillä olisi vaikka joku "hätänumero".

Kirjoja en muuten halunnut siirtää tänne äidille, kun pelkäsin menettäväni asumistuen siihen omaan kotiini. Pelkäsin, että vaikka selittäisin kuinka, että järjestely päättyy aikanaan, Kela kuitenkin tulkitsisi, että vakituinen asuntoni olisi tämä äidin koti. Terveydenhuoltopalvelut sen sijaan siirsin tänne, se onnistui helposti.

Opin paikka. Ensi kerralla älä kerro että asut sukulaisen luona etkä omassa asunnossasi. 

"Asuminen on vakituista silloin, kun olet ilmoittanut rakennuksen tai huoneiston Digi- ja väestötietovirastoon vakituiseksi asunnoksesi. Asumisen tilanne määräytyy vuoden alun tilanteen mukaan." Ei tuossa kelallakaan mitään sanomista voi olla, kun lakiin kirjattu miten vakituinen asunto määritellään.

Vierailija kirjoitti:

Moniko ymmärtää ettei voimia aina riitä tappelemaan oikeuksistaan? Miten se köyhyys tai sairaus vie kaikki voimat selviytyä arkielämästä.

Hieman ohi aiheen mutta esim. muutimme uudelle paikkakunnalle koulujen alkaessa. Lähikoulu ei suostunut lasta kirjoille ottamaan, käskivät kysyä muualta. Toinenkaan koulu ei suostunut. Lopulta piti ottaa yhteys opetusministeriöön miten toimia. Aina ei asiat mene miten ne pitäisi mennä säännöksien ja lakien mukaan.

Sairaana on vaikea jaksaa kuikuilla oikeuksiensa perään.

Näinhän se on. Mun mies oli sairaalassa murrettuaan lonkkansa. Hän oli saanut kuntoutustukea neurologisten ongelmien takia ja hän oli ollut sairaalassa yli vuoden. Osaston lääkäri ei suostunut kirjoittamaan jatkoa kuntoutustukeen, koska mies oli lonkan takia sairaalassa ja alunperin kuntoutustuen syy oli neurologinen. Kysyin asiasta monta kertaa, soitin Kelaan ja neuvoa ei osattu antaa, vaadittiin vain b-lausuntoa. Soitin myös kahden eri sairaalan potilasasiamiehelle, ei apua. Pidettiin hoitokokous ja yritin selittää asiaani, että eläke on katkolla, tarvitsen lääkärintodistuksen Kelaan. Asia sivuutettiin täysin. Itku silmässä soitin sitten neurologian osastolle kolmatta kertaa ja anoin aikaistamaan tulossa olevaa lääkärinaikaa kolmella kuukaudella, että saan sen todistuksen. Vein miehen sitten ambulanssikyydillä sairaalasta toiseen ja neurologi kirjoitti saman tien pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Kävin myös sosiaaliohjaajan pakeilla ja hän kehotti tekemään valituksen. En jaksanut.